Ihminen on onnellisempi kun voi suunnitella, ajatella toivoen tulevaisuutta.
Tai ainakin minä olen.
Se hieman häiritsee, että kuntoilun osalta tavoitteet lässähtivät kun Kikistä ei tullutkaan agilitykoiraa. Motivaatio on siis miinuksen puolella oman kunnonkohotuksen osalta. Enkä "osaa" ruveta kuntoilemaan toisinsanoen en saa itseäni tietokoneen äärestä (ei voi sanoa edes sohvalta, koska enemmän roikun netissä kuin sohvalla), jos minulla ei ole jotain The Tavoitetta siihen. Käynti x määrää salilla tai juoksemassa ei ole sellainen _Tavoite_.
Vastoinkäymiset pistävät asiat ensin päälaelleen ja sitten tärkeysjärjestyksistä ja tavoitteista tuli ihan toisia kuin mitä ne olisivat ilman vaikeuksia olleet.
Tavoite nro 1 ensi vuodelle:
Metsälenkki, tai muu vastaava lenkki, niin, että molemmat koirat ovat mukana. Mukana niin, että ne voivat olla osan lenkistä irti (vapaina ilman hihnoja) ja humpata keskenään ilman, että pitää varoa sitä tätä ja tuota 💕
Tavoite nro 2
Että koirat pysyisivät terveinä - liittyy vahvasti numeroon yksi. Eli että Kiki kuntoutuisi ja Nemi pysyisi lauman menossa mukana.
Tavoite nro 3
Että keksisin mulle ja Kikille jonkun -tai joitain- harrastuksen, joka tuntuisi Meidän Jutulta 😍
Tavoite nro 2
Että koirat pysyisivät terveinä - liittyy vahvasti numeroon yksi. Eli että Kiki kuntoutuisi ja Nemi pysyisi lauman menossa mukana.
Tavoite nro 3
Että keksisin mulle ja Kikille jonkun -tai joitain- harrastuksen, joka tuntuisi Meidän Jutulta 😍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti