Kyynärvideo

Juutuubin ihmeellisestä maailmasta.

Joku kyynärlisuri

Kyynärnivelen kehitys amerikanstaffordshirenterriereillä – radiologinen tutkimus. Senni Koski. Lisensiaatin tutkielma. Elokuu 2016, Eläinlääketieteellinen tiedekunta.

Googletin taas

• purrfectinglife
• primatax

Päivä nro 14

Tikit poistettu  jee! (Kiimingin Evidensiassa) Ei maksanut mitään, jee! Maksua ei peritty, koska tähystysleikkus tehtiin saman ketjun klinikalla.

Kiki pitää kauluriaan kuitenkin vielä tämän päivän, että tikkireiät (tai mitkä lie) saa olla rauhassa tämän päivän.

edit. 21:26

Tänään ei oikein irtoa. Blogitarinaa muuta kuin väkisten. Olen inspiraatiota odotellut, mutta kun se ei tule niin pakotetaan sitten jotain juttua tästäkin päivästä esille.

Aamulla käytin Kikin pikaisesti ulkona, sen jälkeen kun se oli syönyt. Sitten kävin suihkussa, pesin Nemin (kun se tuli ulkoa missä oli Eetun kanssa) ja kotvan päästä lähdettiin sinne tikkien poistoon. Kiki oli siellä levoton aka äänekäs (mulla on kyllä tuhottomasti työtä sen koiran kanssa jahka tästä leikkaustoipilasoperaaitosta on päästy eroon tai edes paremmalle puolelle).

Lekurilassa hoitsu sanoi "menkää lenkille purkamaan tuota energiaa". Mutta ei me kyllä menty kuin kotiin. Annoin koirille puruluut, mutta eipä ne niitä alkaneet syömään. Kiki simahti melko pian. Oli ilmeisesti rankka reissu <3

Ainiin. Niitä tikkejä löytyi kahdesta kohtaa koiran vas. etujalkaa. Viisas kaveri osasi kertoa, että toinen oli se missä oli operoitu sitä varislisäkettä ja toinen kohta se missä oli sahattu sitä luuta.

Päivän aikana käytin Kikä muutaman kerran takapihalla. En muista pissasko se sinne kertaakaan. Nemin käytin kerran takapihalla pissalla.

Päivällä käytin koiran myös pikkukävelyllä. Mentiin lähimetsään kiertämään yks polku missä ei ole pahoja maastovaihteluita (ylä-alamäkiä siis). Kiki haisteli aika tohkeissaan kaikkee ja teki mitä pikkukoira nyt metsässä tekee. Tuo on kyllä kivaa vaihtelua asfalttireittien kiertämiseen. Kiva että läheltä löytyy pikkumetsä jossa voi piipahtaa niin tulee koiralle vähän jotain eri juttuja kuin yleensä. Eikä tarvi silti mennä kauas :-)
Tolla reissulla Kiki ei kakannut. Loppumatkasta se alkoi riekkumaan, joten nostin syliin ja kannoin melkein kotiin asti.

Seuraavalla ulkoilukerralla käytin Kikin vain vähän matkaa tiellä, jonne se pissas ja kakkas. Tämä taisi olla ip ruuan jälkeen/aikoihin.

Alkuillasta reenittiin vähän jotain. Jalkojen nostelua ja jotain... ei just nyt tule mieleen että mitä. Mittasin myös Kikin.

Illalla käytin Kikin pikkupäiväkotilenkillä mikä meni superisti eli suomeksi sanottuna se tarkoittaa nykymittapuilla sitä että koira ei riehunut ja se eteni ihan kivasti (ei kiskonut mutta käveli eteenpäin, toki nuuskutti välillä jotain). Ei tainnut kakalla käydä. Pissas kerran. Satoi vettä.

Sitten on myös tänään koirat saaneet vierihoitoa, rapsuttelua ja luiden pitopalvelua.

Koirat kävivät myös pikaisesti pihalla iltapissalla ennen yöpuulle painumista.

Saas nähdä millainen huomisesta tulee kun ainakin päivän Kiki saa olla ilman kauluria.
Tänään just kehuskelin facessa kuinka Kiki ottaa sisällä rauhallisesti... ja sitten kun menin keittiöön niin huomasin että siellä lainehtii... mystisesti on vesikuppi päässyt tyhjenemään.

The tähystys - Seinäjoen keikka

Kiki painaa 9,65 kiloa.

"Vasemman kyynärnivelen tähystyksessä todettiin voimakkaammat muutokset kuin mitä röntgenkuvan perusteella saattoi päätellä. Kyynärluun varislisäkkeessä oli murtuma ja nivelrusto oli kulunut kokonaan pois osasta olkaluun sisemmän nivelnastan ja kyynärluun varislisäkkeen pintaa. Vauriot johtuvat siitä, että kyynärluu on liian pitkä suhteessa värttinäluuhun ja paino kohdistuu kokonaan pienelle alalle nivelen sisäosassa.  

Kyynärluu sahattiin vinosti poikki. Hoidon tarkoituksena on, että lihakset vetävät kyynärluun yläosaa eri asentoon niin, että liiallinen hankaus nivelessä loppuu ja paino tulee enemmän ehjälle rustopinnalle. 

 Nivel on tulehtunut ja arka vielä useita viikkoja. Tulehduskipulääkettä annetaan ainakin kahden viikon ajan, pidempäänkin mikäli tarpeen. Tramal leikkauskivun hoitoon 1 tabletti 3 kertaa päivässä tarvittaessa. Ontumista tulee ilmenemään 2-3 kuukautta, eli kunnes kyynärluu on kunnolla luutunut uuteen asentoonsa. Kyynärluun yläosa nousee ja kääntyy hieman eteenpäin ja haavan kohdalla luussa tulee olemaan kiinteä patti. 

Tikkien poisto 12 päivän kuluttua. Sidettä pidetään haavan suojana 5-6 päivää."

8.11.2016 11:44 Jarmo Rintasalo, Eläinlääkäri

Vakuutus: ei
Maksettu 1126,40 e

Otsikko vailla mielikuvitusta

Tarkennus missä sattuu, mutta tässäpä seisontaräpsy Kikistä sunnuntailta

Koska terapiablogi ja ties mitä kaikkea niin voi olla, että toistan itseäni, mutta ihan sama. Ajatuksia pitää saada päästä pois ja "paperille". Jos Kiki ei olisi alkanut selvästi ontumaan niiden yksien treenien jälkeen niin luultavasti vieläkään kyynärpaholaista ei olisi löydetty. Koska ne oireet ovat just niin epämääräisiä. Joistain nuista lähteistä mitä oon netin syövereistä löytänyt (ja ehkä tännekin nakannut) olen lukenut muun muassa, että oireena voi olla haluttomuutta liikkua. Sitä ei ole kyllä Kikillä näkynyt koskaan.
Toki olen paljon mielessäni spekuloinut, että mikä (tai mitkä) seikka ajaa Kikin niihin "puren kaisaa, hypin ja pompin" - kiukkukohtauksiin. Mitä se tekee lenkeillä. Joskus johtopäätökseni oli se, että se teki sitä joko silloin kun sillä oli pissa/kakkahätä mutta jostain syystä y ei saanut mentyä asioilleen. Esim oltiin vielä kotipihalla/autokatoksella jossa sitä ei päästetty taloyhtiön pihalla tarpeilleen. Tai kaavaksi osoittautui myös se kun lenkillä lähestyttiin kotia tai kierrettiin vain lyhyt lenkki. Eli että koira kapinoisi kun ei halua vielä tylsästi sisälle. Mutta enhän minä voi tietää jos sillä vaikka on / on ollut kipuja ja se siksi "sikailee". Pennunpanahan se pisti oikein kunnolla hanttiin välillä kun olin ottamassa sitä takapihalta sisälle, joten siinä varmastikin oli kyse nimenomaan siitä, että "aina multa kielletään kaikki kiva, enkä koskaan saa olla niin pitkään pihalla kuin haluan".
Eilen iltalenkki kesti siksi hieman kauemmin, koska me taas neuvoteltiin. Nemi oli mukana myös hämmentämässä pakkaa. Tosin siinä kohtaa se taisi käyttäytyä ihan nätisti.Otin Kikin hetkeksi syliin, mutta en lähtenyt kantamaan kotiin päin. Sylissä se ei rimpuillut, mutta kun laskin alas niin kiukutteli vielä hetken ennen kuin kiltistyi ja lähti taas kävelemään kotia päin.

Sunnuntaina käytin molempia koiria lyhyet lenkit lähimetsässä. Erikseen. Saivat vaihtelua asfalttilenkeille, haistella mättäitä jne. Normaalistihan se olisi erinomainen liikunta-alusta koiralle, mutta nyt en oikein tiedä, että kannattaako vai eikö kannata Kikiä liikutella metsäpoluilla. Ainakin jonkun pururata kävelyn (jossa Kiki tosin pomppi paljon varvikossa ja kivien päällä eli poissa pururadalta) jälkeen Kiki ontui kovastikin eli rankkaa liikuntaa sellainen. Tästä tosin on jo aikaa muutama viikko.

Olikohan sunnuntai-iltana kun katselin ulkona Kikiä kun se kulki reippaalla hyvällä ravilla eteenpäin. Että eipä uskoisi, että sillä on jaloissa vikaa. Eilen katselin koiraa, kun se söi puruluuta lattialla, että ihan normaalilta koiranuorukaiselta se näyttää. Niin, kävin tosiaan eilen hakemassa M&M:stä uusia puruluita. Viime viikolla kannoin niitä kotiin kolmena eri päivänä, ihan taviskaupoista. Nyt ajattelin, että jos erikoisliikkeestä löytyisi sellaisia luita mitä nuo eivät heti tuhoa. Viime viikolla nimittäin Kiki taisi syödä parhaipana päivänä kaksi sellaista vaaleaa nahkarullaluuta ...

edit. töitten jälkeinen lenkki sujui Kikin kanssa mukavasti. Käytin yksistään sitä lenkillä. Kotipihalla ajattelin sitten puuhata sen kanssa jotain pientä. Siitä se sitten suivaantui kun nameja ei tullut tarpeeksi paljon/sukkelaan mitä lie ja rupesi riehumaan. Että siinä kohtaa syynä ei ainakaan voinut olla lenkkivaikutukset tai tarpeille menot kun oltiin jo tultu lenkiltä (vaikka oltiin vielä ulkona) ja koiruus oli käynyt jo kakalla. Josta tulikin mieleen, että jostain syystä se ei aamulla käynyt kakalla. Mikä on tuolla todella harvinaista. Päivän koirt olivat koirahoitolassa joten en tiiä oliko kakkinut päivän aikana vai ei. Iltalenkillä kakki ja tuotos oli hieman normaalia isompi ja vähän löysä. Sen verran, että pyllykarvat sotkeentuivat pikkasen ja jouduin pesemään pennun pyllyn koirashamppoolla.

Tietoa etsimässä

Hyvä, paha google.
(klikkaa tekstikuvia niin näet ne hieman isompina)

Lisensiaatintutkielma. Ella Söderlund. pdf

Lisensiaatintutkielma. Ella Söderlund. pdf

Lähde: Ajokoirajärjestö

Lisäilen tähän kaikenlaista mitä vastaan tulee kun kuuklettelen.

edit. 31.10. klo 22:23

Tietoa shetland.fi -sivustolla: Luustonkasvuhairiot.pdf

Haaveet kaatuu - pitää hankkia uusia haaveita

Eilen illalla eläinlääkäri soitti. Eihän se homma niin mennyt, että Kikillä olisi ollut pelkkiä kasvukipuja. Tai että se ontuisi "muuten vaan". Ei tietenkään. Sinällään on tietysti hienoa, että syy pennun/nuoren koiran oireiluun vihdoinkin löytyi. Enkä jaksa edes lähteä sille polulle, että miksi en aiemmin sitä tätä ja tuota. Koska kyllähän minä. Ja toisaalta lukemani lähteet aiheesta kertovat juuri sitä mitä meillä on ollut, mutta sellaista sekavaa mistä ei ota tolkkua. Mikä voisi olla jotain muuta. Osaanko minä nyt muka niin tarkasti katsoa miten se pentu koikkelehtii tuolla pihalla. Mikä on puhdasta (oireetonta) kävelyä tai ravia tai laukkaa. Missä välissä minusta tuli henkilö joka ymmärtää tuon taivaallista koiran liikkeistä? Kun loppupeleissä ei ole montaa kertaa/päivää jolloin Kiki olisi ontunut selvästi. Sillä tavalla miten ontuminen ehkä yleensä ymmärretään.

Olen aina (tai melko kauan enivei) sanonut, että olen enemmän rotu- kuin lajiharrastaja. Mutta siinä vaiheessa kun tajuntaani alkaa vähitellen valjeta, että "ei, Kikistä ei tainnutkaan tulla haaveilemaani agilitykaveria" niin en meinaa päästä yli ajatuksesta ja pyörin ja murehdin itsesäälin vyöryessä ylitseni. Mitä väliä, että olen mittaillut Kikiä tämän tästä ja toivonut sen jäävän mediksi (alle 43 cm korkeaksi), jos se ei olekaan agiliitokoira?  Oikeasti eniten surettaa, ehkäpä, se, että opetin Kikin rakastamaan agityyppistä reenaamista. Tai mitä ne pentu/agiin valmistavat reenit ikinä olivatkaan. Toisaalta uskon, että se tyttö tykkää mistä vain puuhastelusta. Pitää - sitten joskus - löytää vain joku, tai joitain, muita lajeja johon tunnetaan yhdessä intohimoa.

Koska tietysti. Tietysti tärkeintä on se, että saadaa Kiki kuntoon. Ja harrastetaan sitten jotain muuta. Koska en usko että toiminnanhalu pikku nuorukaisesta katoaa mihinkään. Ja onhan se hauska, että se on noin pieni. Meidän pikku-Kiki <3

Jaa, että mitäkö mä tässä nyyhkytän. Että mene jo asiaan nainen. No minäpä menen. Kikiltä löytyi ongelmaa  kyynärpäästä. Tiivistymää. Kyseessä voi olla varislisäke ongelma.

Google kertoi aiheesta muun muassa näin:

Osteokondroosi tai varislisäkkeen ongelma aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa.

Lähde

Tuo kuulostaa niin kovin tutulta. Välillä ontuu ja välillä ei. Ontuuko se levon jälkeen vai ontuuko se kovan rasituksen jälkeen? Noku, joskus näin ja joskus noin. Niinpä niin. 

Luvassa siis nivelrikkoinen koira. 

Suunnitelmissa tähystysleikkaus. En vielä tiedä mitä kaikkea siihen liittyy. Kaikki lähitulevaisuuden koirajutut on kuitenkin pantu jäihin ja haaveet vaihdettu uusiin.