Lappalaisten laiska kesä

 Rehvakkaasti ilmoittauduin keväällä lappalaiskoirien nosework ja jälkikursseille. Tai siis suljettuihin fb-ryhmiin joissa oli/on viikkotehtäviä ja opastusta tarpeen mukaan. Onko tullut reenattua. No ei ole. Juurikaan siis. Ei voi sanoa ettenkö olisi ollenkaan treenannut, mutta hyvin on ollut laiska lappalaisohjastaja täällä. Sen verran osasin jo olla viisas, että kun tuli ilmoitus vastaavasta koiratanssiryhmästä niin siihen en ilmoittautunut ... 

Jotenkin kaikki koira-aktiivisuusenergia on mennyt Taraan. Ja siinäkin olisin voinut olla -paljon paljon- ahkerampi ja aikaansaavampi. 

Mainonnan turn off

 Täysin kaksinaismoralistisesti olen havainnut, että somessa seikkaillessa itseäni alkaa ärsyttämään sellaiset tahot, jotka postaavat samaa mainosta joka ryhmään/sivulle. Tässä siis puhun facebookista, mutta tapahtunee muuallakin. 

Liittyy osittain siis kursseihin mitä olen harkinnut koirilleni. Rupesin sitten miettimään, että miksi jotkut mainokset ovat ok ja toiset eivät ja havaitsin omasta kulutuskäyttäytymisestäni seuraavan seikan: jos olen havainnut jonkun koulutuksen/tuotteen/palvelun hyväksi niin luultavasti alan melko vakioasiakkaaksi. Jos tuote/palvelu/... on sellainen mitä itse käytän säännöllisesti niin minua ei häiritse se, että someni tulvisi juuri kyseisen yrityksen mainontaa. 

Esim meiltä löytyy paljon Sonyn elektroniikkaa, majoitun mielelläni Scandiceissa ja ajan Mitsubishillä (taloudessamme on neljäs Mitsu menossa) eikä näiden mainonnan näkeminen ärsytä. Koirapalveluista en ala luettelemaan mitään, mutta ymmärtänette pointin. 

Tämä juttu sai sysäyksen siitä, kun olin kovastikin harkinnut eräältä taholta kurssin ottamista/ostamista, mutta sometyrkytysmainonta sai minut kääntymään toiseen suuntaan. Näin käy itselleni monesti muutenkin, mitä enemmän markkinoit sellaista tuotetta mitä en vielä kuluta niin sitä suurempi todennäköisyys on sille etten tartu tarjoukseen. 

Jotta yrityksille riittää asiakkaita niin onneksi on niitäkin, jotka eivät ole tällaisia änkyröitä kuin minä 😁 vaan joille nimenomaan sopii se, että he näkevät mainoksen usein ja tuote näin ollen jää mieleen (positiivisessa mielessä). 

Tärinätassun

Olenkohan tästä jo maininnut? Enivei, perustin jokin aika sitten Faceen kuva-sivun: Tärinätassun, nimi juontaa juurensa tästä mun ongelmastani eli mun kädet tärisee, mutta tykkään silti (yrittää) ottaa valokuvia. Onnistuvat miten onnistuvat :-D Digiaikana voi ottaa paljon kuvia niin ehkä siellä joku onnistunut otos on ... :-)

Tassu -viite lienee ilmeinen? Eli kuvaan enimmäkseen koiria.

Olen lähestynyt viestitse joitain koirallisia kavereitani josko he ehtisivät treffailemaan kuvauksen merkeissä. Tänään kuvasin kahta kultaistanoutajaa :-)

Noutajien kuvaamisen jälkeen käytin Kikin samassa paikassa lenkillä, ts ensin otin siitä räpsyjä ja sitten käytiin ilman kameraa kävelyllä.

Parviäly on nykypäivän kaverille kilautus

Raapustin eilen faceen näin

"Koirankoulutuskysymys:

Miten saan Kikiltä poikittamisen pois oikeanpuolen seuruusta?
Namitus/imutus ei ole ratkaisu (luopuu namista). Seuraamista (kummankaan puolen) ei ole opetettu namiohjauksella. Joku palkansuuntaus varmaan on ratkaisu, mutta millainen? Välillä paikka on siis ihan hyvä, mutta helposti edistää ja "paikka aukeaa" [ymmärtääköhän tästä kukaan nyt mitään 🤔]"

Ja siihen sainkin ihan mukavasti kommentteja.

Kokeilemisen arvoisia olivat ainakin kaarre-kävely, palkkaus kun koira on oikeassa kohdassa (nyt olen toki merkannut / kehunut oikeanpaikan mutta joskus palkka on saattanut tulla jo kun koira on vapautunut/vapautettu muualle), vati-reeniä toiseen suuntaan (voi olla vaikea toteuttaa, ehkä?).

Lisäksi testasin ihan omatoimisesti eilen illalla seinä-metodia (jonka joku myös myöhemmin keskusteluun heitti), eli menin seisomaan seinän viereen ja Kiki tarjosi siihen mulle sitten pertsan.

Varmaan tossa isoin ongelma on just se, että Kiki ei osaa oikeanpuolen perusasentoa. En ole sitä sille koskaan edes yrittänyt opettaa vaan se oikea-seuruu on tullut koiran omatoimisen tarjoamisen kautta. Eli olen vain palkannut/kehunut sen oikeanpuolen seuruunkin kannattavaksi toiminnoksi.

Parviäly kertoi minulle myös, että sen position perusasennon ei tarvitse olla istuminen. Daa. Enpä tuotakaan ollut hoksannut ajatella. Mutta pitää katsoa jos lähden oik.pertsaa työstämään Kikille, että onko se sitten luontevampaa / helpompaa vai vaikeampaa opettaa se siihen istumaan vai seisomaan.

Tahto ja tamina

Oon päättänyt olla lukematta naamiksesta Nivelrikko -ryhmää. Se on ollut reilun vuoden mun eniten lukemani ryhmä facesta. Ehkä reilu viikko sitten päätin yrittää irrottautua sen otteesta. En mä sieltä silti poistua halua ;) mutta en vain seuraa sitä enää aktiivisesti - just nyt en siis ollenkaan. Vaikka oonkin saanut sieltä paljon vertaistukea yms muttei vastaavanlaiset (kuin Kikin) tarinat olisi jatkuvasti mielessä ja pääsisin asiassa jotenkin eteenpäin.
Vaikka tietysti se pikkukoiran nivelrikko (jota ei siis ole vielä todettu) on vääjäämättä jossain vaiheessa osa meidänkin elämää.

Päivä nro 78

Aikainen aikainen aamuherätys, koska Eetu lähti pariksi päiväksi Helsinkiin työmatkalle. Joten noustiin ylös jo vartin yli viis. Koirille ruuat ja aamulenkin (kumpikin kakkas). Sitten käytiin mutka lentokentällä, tultiin kotiin, molemmat koirat pissas ennen kuin tultiin sisälle, koirat saivat pienet puruluut, söivät ne ja siitä lähtien ovat nukkua pötkötelleet - vähän paikkaa vaihdellen. Kun asetin tietsikalle niin Kiki on siitä lähtien nukkunut penkkini alla :)

**note to yourself:
Rajoita kommentointia (faceen etc). Ketään ei enää kiinnosta, että agility ei ole enää meidän harrastus. Niitä ei kiinnosta, että tulevaisuuden harrastukset ovat kysymysmerkkinä. Eikä ne ymmärrä mitä agility joskus minulle merkitsi - tai merkitsee ehkä yhä. Eikä ne jaksa lukea/kuunnella Kikin kyynärät sitä ja tätä. Koirieni ontumiset tätä ja tuota.
**

edit. 15:09

Käytiin ajelulla. Nähtiin kuusamontiellä kaks porokaurispeuraa, piti jarruttaa. Toinen käänty takaisin meidän eestä eli meni sinne mistä tulikin ja toinen ehti juosta alta pois. Nämä oli siis jossain siinä Lindströmmin maneesin hujakoilla. Ajelun kohde oli Juurussuo. Käytin Kikin taas osteopaatilla. Ei ollut niin huonossa kunnossa (ts paljon hoidettavaa) kuin viimeksi, mutta olihan se reppana taas vinossa ja ties mitä kaikkea. Varasin uuden ajan parin viikon päähän, kalliiksi tulee Kikin kuntoutus, mutta ei voi mitään. On sitä ihana silti katsoa kun se nauttii siitä hoitamisesta. Tai no aluksi, kun oli toisella kyljellä niin yritti nousta ylös tai oli vissiin ikävän tuntosta / pahoja paikkoja. Mutta sitten kun homma jatkui toiselle kyljelle niin selvästi tyttö tykkäsi <3
Ennen osteopaatteilua käytin Kikin kävelyllä siellä Juurussuolla ja se kävi kakalla ja pissasi pari kertaa.

Sitten ajeltiin takaisin kotikulmille. Kävin Halpahallista ostamassa muovilaatikon mihin ajattelin laittaa ruusukkeita (näyttelyistä), jotka ovat lojuneet missä sattuu useita kuukausia kun niille ei ole oikein löytynyt mitään kotia. Lisäksi ostin eteismaton ja harjanvarren, niistä on tarkoitus tulla yks temppujutskaharjoitushässäkkä :-D

edit. 17:01

Ahistusmasennus iski. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä Kikin kuntoutusta. Masentunut ja katkera. Päivä seitkytkahdeksan menossa, ties mikä tasaviikko operaatiosta. Ts oli eilen (ne tasaviikot). Koira ontuu edelleen, vaikka tiesihän sen, että saattaa ontua vielä kuukausien päästä, mutta silti.
Kaippa ne fyssarit ja lääkärit siks sanovat niin positiivisesti niitä juttujaan ettei hypättäisi kanjoniin. Että vaikka kuntoutus on vielä pahasti kesken, niin suunta on oikea. Siihen kait sitä pitää jaksaa uskoa.

Päivä nro 77

Itseäni facesta lainaten:

edit. 14:19

Aamulla koirille siis ruuat ja lenkit normisti. Kiki oli erityisen kontaktihakuisella tuulella; saatiin tehtyä muutamat hyvät treenit (seuruu-stoppi-seuruu eli kesti hermoilematta vähän välivaiheita tehtävään eli malttoi odottaa palkkaa hetkisen ja tehdä eri juttuja = kontaktikävellä, pysähtyä, istahtaa viekkuun ja lähtä siitä jatkamaan seuruuta).

Päivän aikana molemmat ovat käyneet pari kertaa takapihalla pissalla, ne ovat etsineet nameja pihalla ja Nemistä otin siellä pari räpsyäkin. Just nyt pihalla on nätti talvi päivä. Pakkasta oli aamulla jopa kakskyt astetta.

edit. 20:27

Kiki on ihan pain in the ass taas vaihteeksi. Ilmeisesti sillä on energiaa mitä se ei saa kohdennettua oikein mihinkään niin se on r a s i t t a v a. Jos sen kanssa menee vain omalle pihalle niin se helposti haukkuu vähän kaikelle (vaikkei ketään näkyisi likeisellä tiellä tai naapureiden pihoilla). Tai jos sen mielestä mä en liikuta sitä oikeaan suuntaan tai on muuten vain tylsää niin se alkaa paimentamaan mua suuntaan x, jos en tottele sitä niin se hyppii vasten ja puree ja riehaantuu lisää. Sitten ei enää auta edes kulkea jonnekin päin. Jos sisällä temputan sitä, niin sillä palaa pinna (tai joku muu vähemmän inhimilliseltä kuulostava termi) eli se alkaa komentamaan herkästi kun homma ei mene sen pillin mukaan. Eli jos sen tarjoama asia ei ole se mitä siltä haluan ja se ei saakaan namia niin ei hyvä heilu. Jos taas lähden sen kanssa kävelylle, niin eteneminen on ihan tuurissaan. Joskus Kiki haluaa kävellä, jopa eteenpäin, jopa semi-vauhdikkaasti. Luultavasti sen mielestä nuo meidän korttelikierrokset ovat ihan yli tylsiä. Ja ovathan ne. Vähän pidemmillekin lenkeille välillä mennään, ja voitaisiin varmaan vähitellen kasvattaa niitä enemmänkin. Mutta Kiki on toisinaan todella hankala lenkkeilytoveri, ei siksi, että sen kanssa olisi hankala ohittaa toisia koiria (vaikka sitäkin voi olla) vaan siksi, koska se toisinaan temppuilee (hyppii, puree, odottaa namia eli kerjää, jää odottamaan muita tiellä liikkujia ja inhoan pakottaa sitä liikkumaan, jumii, ...) eli se ei etene niin kuin normikoirat etenee hihnassa. Mutta ei se halua kotiinkaan. Kun palataan taloyhtiön/omalle pihalle niin se aloittaa viivytystaktiikan ettei mentäisi vielä sisälle.

Arvatkaa kuka lähtee kohta Kikin kanssa iltalenkille? Sormet jäätyy, koska pitänee antaa lellipennulle x kappaletta nameja jotta saan kierrettyä sen kanssa jonkun lenkuran ...

Nemi on päässyt tänään sekä aamulla että alkuillasta pelloille humppailemaan irti. Nemi on siis päässyt nauttimaan talvesta ...

Kikiä käytin kans hihnalenkillä viiden kieppeillä. Se kävi kakalla silloin.
Sen jälkeen se on touhunnut kaikenlaista, välillä makoillut ja tehtiin me jotain temppusiakin jossain välissä.

edit. 25.01.17
klo 10:51

Ihan kivastihan se iltalenkki Kikin kanssa sujui kun se löysi loppumatkasta The Homman 😉

Kiki kävi iltalenkillä kakalla ja pissasi kerran. Nemi sai sillä välin kun Kiki ulkoili vähän syötävää. Sitten käytin vielä Nemin kävelyllä ennen kuin mentiin nukkumaan.

Makroputkikaipuu

Tarttis makroputken. Ihan vaan vaikka siksi, että kun ottaa 11 vuoden välein (tai jollain muulla satunnaisaikaotannalla) koiranpennun niin ne hampaat mitkä koiralta tippuu niin, että hampaat löytääkin pitää tietysti kuvata. Nykyajan some, blogi jne maailmassa kaikki pitää kuvata eikä vain kuvata vaan myös julkaista ne ... ;)

Näistä hampaista yksi tippui reissuin aikana (kesälomareissulla tippui toinenkin niin, että löysin hampaan, mutta en ottanut sitä yksilöä talteen) ja kaksi muuta on lähtenyt pennun suusta reissun jälkeen kotosalla.