Kelikamera

 

Sää just nyt

Kiki oli aamulenkillä aivan riemuissaan. Yön aikana on satanut lunta kymmenisen senttiä. Kunpa tuo nyt ei vain sulais loskaksi, mutta eipä sitä multa kysytä ... 

Marrasmyrsky

 Suurinpiirtein koko viime viikon satoi vettä. Paitsi lauantaina oli hetken aikaa satamatta, loppupäivästä satoi vettä mutta oli pakkasta joten oli jäätävän liukasta kaikkialla ... Sunnuntaiksi sää lämpeni ja jäät lähti, mutta eipä se silti malttanut koko päivää olla satamatta. Maantaina (eli eilen) sitten oli tuo otsikon mukainen marrasmyrsky; satoi ja tuuli sen verran, että meiltä meni illalla sähköt muutamaan otteeseen joksikin aikaa. 

Lauantaina Eetu ja Kiki juoksivat Koiteliin, mä menin sinne autolla ja räpsin muutaman kuvan ennen kuin juoksijat pääsivät perille (nappasin Kikin kyytiin ja Eetu juoksi takaisin kotiin). 

Sunnuntaina kävin räpsimässä kuvia raveissa. Hevosista tai raveista en ymmärrä mitään, aiemmin en ollut raveissa käynyt, mutta kun sain sinne kaveriksi kokeneen ravi-ihmisen niin oli helppo olla radan reunalla räpsimässä, kun toveri kertoi millainen kisa on milloinkin tulossa (mikä matka, mistä lähtö jne). 

Kokeilein ensimmäistä kertaa myös ns pannaus-kuvausta. Kuvat onnistuivat paremmin kuin oletin (ensimmäiseksi yritykseksi, ilman jalustaa tms tukea). 

Kelikello

 

Sunnuntaina (18.10.20) saatiin ensimmäisen kerran tälle syksyä maa valkeaksi. Nämä lumet sulivat jo, mutta tänäaamuna oli kuuraisaa ja kuus astetta pakkasta. 

jl 13/20

Ihanaa kun ei ole enää kuuma. Johan tuota kestikin pari viikkoa yhtämittaista auringonpaistetta ja älytöntä lämpöä. Tai ainakin siellä missä me seikkailtiin viimeiset pari viikkoa niin missään ei satanut. Ensimmäinen vesisade kohdattiin vasta kun palattiin kotiin reissusta.

Näinpä ollen oli varsin mukavata (siinä rajoissa kuin se ylipäätän mukavata voi olla, varsinkaan kun on paikat jumissa) käydä kipittämässä tuttu "takakolmonen" Kiimingin pururadalla tänä aamuna. Asteita oli kolmetoista ja oli keli oli tuulinen. Edellisen yön rankkasateen jäljiltä joka paikassa oli märkää, mutta enää ei satanut.

Matkaa kertyi se tuttu 3,2km ja vauhti oli nopein mun tähän astisista (tämän vuoden) lenkeistä eli 7,1.

jl 1/20

Sunnuntaina oli sitten tiet sen verran sulaneet, että uskaltauduin vuoden ensimmäiselle juoksuhölkkälenkille. Teimme niin, että Eetu ja Kiki juoksivat kotoa kirkolle, jonne minä menin autolla. Kirkon parkkipaikalta sitten käveltiin 848:n pyörätielle (matka sinne oli jäinen), josta lähdettiin porukalla hölkkäilemään mun kykenemää vauhtia. Käytiin Hakomäellä tekemässä pieni lenkura ja tultiin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 3,4 km ja aikaa taisi mennä aikalailla puoli tuntia. Saman liukkaan loppumatkan takaisin autolle taas kävelimme. Parkkipaikalla minä ja Kiki "hypättiin" autoon ja hurautettiin kotiin Eetun jatkaessa matkaa juoksemalla.

Kampausta ja kauheita kelejä

Eilen oli karmeista karmein talvikeli; viime yönä satoi vettä kaatamalla. Illalla kun lähdin Kikin tanssitreeneistä niin tuuli ja satoi ja kaikki tiet ja parkkikset oli jäässä - ja märät.

Onneksi kaikki lumet eivät kuitenkaan sulaneet pihalta, toisaalta ei tarttis liukastella jos ei olisi lunta ja jäätä ...

Päivällä satoi hetken aikaa räntääkin ...

Kampasin pitkästä aikaa koiraa tänään.
Rallytreenit jätin tältä illalta väliin, koska kävin aamulla hammaslääkärissä (ja puudutuksen lakattua olen kärvistellyt kivussa ja säryssä loppupäivän (juurihoito - tarvitseeko sanoa muuta?!?)).

Tammikuu

Siinä on räpsy meidän autokatokselta kotikadulta otettuna pari päivää sitten. Kun tultiin joulun vietosta niin taisin erehtyä sanomaan, että "kotona on onneksi oikea talvi" tjms. Noh, ei mennyt montaakaan päivää kun sää alkoi vekslaamaan nollan molemmin puolin. Vajaa viikko sitten satoi vettä niin, että tiet tulvivat ja vettä oli jäätikön päällä monin paikoin - muun muassa tuossa meidän pihassa. Sitten tuli pakkaset ja kaikkialla oli ääreisliukasta, ja koska vettä oli satanut niin rankasti niin potentiaaliset "teiden välttely, mahdollisesti paremmat polut" -reitit olivat ennemmin peilijäällä kuin lumisia.

Mähän ostin ne nastakengät vuos vai pari sitten. Lakkasin vastustamasta niitä kenkiä, tai uskomasta niihin, tai raskin vihdoinkin ostaa sellaiset. Mutta en raskinut ostaa kuitenkaan aitoja icebuggeja vaan ostin marketista (cittarista varmaankin) hieman halvemmat versiot, tosin ihan Halti -merkkiset ovat eivätkä varmaankaan ihan pilipalikengät. Joka tapauksessa onhan ne paljon paremmat kuin ei nastoja ollenkaan tai mitkään mun aiemmat viritelmät. Mutta niitä pitäisi silti pitää vain joitain kertoja vuodessa, pahimpien liukkauden aikaan syksyllä ja keväällä. Koska. Oikean jalan kengässä ei ole korotusta, mikä on mun kengille välttämättömyys. Jottei selkä hajoa.

Nyt sitten olen pitänyt ihan liikaa niitä nastakenkiä, koska jatkuvasti on tuollaiset jäätiköt. Muutamia satunnaisia kertoja olen voinut lähteä ulos normaaleisa talvikengissä (joissa on tarvittava korotus ja mitkä on muutenkin just mun jaloille mietityt tohvelit). Mutta kaiken tämän kenkäveivauksen seurauksena selkää särkee tämän tästä kun kroppa yrittää asettua annettuihin olosuhteisiin; että tuetaanko ryhtiä korotetuilla vai korottamattomilla kengillä.
Ymmärrykseni mukaan nastakenkiin ei voi tehdä korotusta kun sitä pohjaa ei voi sillä tavoin purkaa kuin yleensä kenkiä voi. Tai sitten tietenkään korotusta ei ole mitään järkeä tehdä suoraan pohjaan kiinni koska silloin häviäisivät ne piikit.

Samaan syssyyn jurputettakoon vielä niistä kengistä. Jos on tarpeeksi jäistä niin ne kengät lipsuvat eli ei puhettakaan että ne pureutuisivat jäähän ja estäisivät liukastelun. Parhaiten ne toimivat hieman pehmeällä jäätiköllä. Tänään kun lähdin käyttämään Kikiä iltapäivälenkillä niin ... oli ihan järkyn liukasta, koska tuon hienon jäätikön päälle oli tullut puuterilumikerros. Kävelin nastakengillä joista ei ollut iloa, en nähnyt missä on pahimmat liukkaudet, nastat eivät toiminee koska lumi - ja kaiken kruunuksi nyt särkee alaselkää niin etten tiedä miten päin olisi fiksuinta olla.

Selkä- ja muut jumit

Koirat pääsivät eilen hierontaan, jonka tarpeessa molemmat olivatkin. Nemillä oli selkä tosi jumissa ja Kikiltä löytyi muita jumeja. Seuraava hoitokerta varattiin tammikuun puoliväliin.

Nemi "täytti" eilen neljätoista vuotta ja kahdeksan kuukautta, jonka kunniaksi se sai herkutella hieman poronmaksalla (mitä syötiin siis me muutkin iltaruuaksi).

Pari päivää satoi tiiviisti lunta, joten nyt on ulkona ihan mahtava keli. Aamulenkin aikaan oli pakkasta kivat kymmenen astetta. Kuvat otin koirista eilen kun kävästiin hieronnan jälkeen Koitelissa.

Lenkkejä

Kiki on päässyt taas viime aikoina Eetun kanssa juoksulenkeille. Hyvä niin, koska pihalla on (mun mielestä) karsea keli (tyypillinen vuodenaikaan nähden) niin pääseepä Kiki hieman pidemmillekin lenkeille (kuin mun kanssa).

Superliukkauden kelien havaintona, että erillislenkeillä Kikiä on helpompi taluttaa flexissä kuin normissa nahkataluttimessa. Nyt kun sillä on juoksut niin se kulkee ihan hajujen maailmassa eikä ole normaali talutettava (jonka kanssa lenkkien lomassa yleensä teen jotain pieniä harjoituksia) - nyt sitä ei paljon tunnu kiinnostavan taluttajan olemassaolo.

Nemikin on ihmeesti jaksanut lenkkeillä. Jonain aamuna kun käytin sitä yksinään niin se olisi halunnut selkeesti vieläkin pidemmälle lenkille kuin mitä minua kiinnosti sillä kertaa mennä. Varsin positiivista kun se välillä on ollut pihalla vähän nahkeana.

hk 19/19

Wohhoo. Kampasin tänään Kikiä, jolla on ihan massiivinen karvanlähtö. Viimeksi sillä on lähtenyt tuolla tavoin karvaa yli pari vuotta sitten (Harjavallan erkkarin aikoihin). Tämä taitaa olla toinen kunnon karvanlähtö Kikillä. Sopivasti kun tuli pakkasta ja lunta ...

Jäätikköjä

... on vielä jäljellä

Ainakin Koitelissa. Saareen en edes yrittänyt lähteä kun sinne vievä polku näytti tosi jäiseltä, mentiin sitten toiseen suuntaan - mikä ensin oli hiekoitettu ihan hyvin, mutta tovin päästä hiekkaa ei juuri näkynyt ja käytävä oli epätasainen, mutta jäinen. Eli loskapaska oli jäätynyt epämääräiseksi muhkuraksi, liukkaaksi sellaiseksi. Enpä sitten edes yrittänyt ottaa koirista kuvia, itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan niin käytin ensin koirat lenkillä, vein ne sitten autoon ja vasta lopuksi menin itsekseni ulkoiluttamaan kameraa. Tämä Koiteli-retki tehtiin siis pari päivää sitten.

Jäästä kuraan

Niin ikävää kuin koirien peseminen joka ikisen lenkin jälkeen onkin, niin odotan kyllä kovasti että nuo jäätiköt sulaisivat. Meidän taloyhtiön piha / autokatos on ollut piiitkään niin jäinen että olen lähes joka kerta siitä kävellessäni käyttänyt nastakenkiä. Jos olen sitten autoillut johonkin niin niin olen autossa vaihtanut toiset kengät (jotta olen voinut ajaa autoa) ja sitten määränpäässä mahdollisesti vaihtanut nastakengät takaisin jalkaan jos olen vaikka ollut menossa jonnekin mahdolliselle jäätikköalueelle lenkille. Esim Haukkiksen väylät ovat olleet tod liukkaita viime viikkoina. Ja monet muutkin paikat toki.

Että vaikka lopulta kannattikin ostaa ne nastatossut (ei ole icebugit vaan jotkut halvemmat markettiversiot) niin mun oik.jalan nilkanseutu ottaa jotenkin itseensä niistä kengistä. Kenties johtuen siitä ettei  niissä ole korotusta. Myös selkä on kipeänä samasta syystä.

Nemi neljätoista

Neljätoista vuotta sitten Gottrörassa (Norrtäljessa, Tukholmasta vähän pohjoiseen) syntyi kuusi ruotsinlapinkoiran taimea. Näistä iloisista vesseleistä on jäljellä enää meidän Nemi 💖

Koska keli on karmea (tuulee, vetistä ja ennen kaikkea jäistä) niin Haukkiksen lenkki kutistui aiottua lyhyemmäksi kun aina kun Nemi yritti mennä polulta sivuun hankeen niin se upposi sinne eikä päässyt märässä lumessa etenemään kuten olisi toivonut ja jäisellä tiellä sen(kin) on ikävä tallustaa.
Jätettiin pidemmät reippailut sitten toiseen kertaan, mutta käytiin kuitenkin hallissa hieman herkuttelemassa ja leikkimässä. Nemi rallatti oman vinkulelunsa kanssa (lelun joka on kotona jemmassa ettei Kiki "pilaa" -riko nyt ainakaan- sitä) ihan samalla tavalla kuin monta kertaa paljon nuorempana 😃 Lisäksi napsin koirasta muutamia kuvasia.

Kotiin tultiin herkkukaupan kautta ... ja nyt synttärisankari on päiväunosilla.

Tuulinen Nallikari

Alkuillasta lenkitin koirat Nallikarissa, Nemin kanssa kävelin vajaan  tunnin ja Kikin kanssa hieman vähemmän aikaa. Keväinen keli oli varsin vaihteleva, kulkureittien osalta siis: sulaa asfalttia, lällyä hiekkatietä, jäisiä teitä, loskaisia teitä, suuria lätäkköjä reittien varrella sekä ihan talvisia/lumisia reittejä. Nemin lenkin aikana otin kännyräpsyjä, Kikin kanssa en käynyt ihan rantsussa ollenkaan - koska siellä rannalla oli sellaisia lauta-liitäjiä joiden liikkeestä lähti Ääntä mikä jo kauempana selvästi hieman arvelutti Kikiä. Nemi taas kun havaitsi ne liitelijät (meni pitkin jäätä/rantaa eestaas, kun oli tosi kova tuuli) niin sen mielestä ne ei kait olisi saaneet olla siellä tai ne muuten kiihdyttivät mummoa kovasti ...
Ainiin, Kikistä vielä mainittakoon, että sen kanssa saatiin tehtyä paljon hyviä ohitusharjoituksia; koiruus on jo melko hyvin oppinut tarjoamaan kontaktia myös silloin kun koira tulee vastaan (eikä pelkistä ihmisistä ja muista kulkijoista kuin aiemmin). Kontaktintarjoaminen tosin ei jostain syystä toimi kun lähdetään kotoa, omalla reviirillä pitää ilmeisesti vahtia (tai jotain).

19.01.19

edit. 20.01.19 13:23

Jos jotain juttuakin viikonlopusta tästä. Eilen aamulla käytiin normaalilla viikonloppulenkillä eli koko lauma käveltiin kylälle ja Eetu kävi kaupassa (ostamassa kalaa) kun minä odottelin koirien kanssa pihalla; heittelin koirille lumihankeen juustonameja joita ne sitten iloisesti etsivät sieltä kinoksesta.

Päivällä Eetu juoksi Kikin kanssa kirkolle (3,3km) ja minä & Nemi ajettiin sinne autolla ja käytiin kävelyllä. Kirkolta nappasin Kikin kyytiin myös ja ajelin koirien kanssa kotiin; Eetu juoksi kotiin(kin).

Iltapäivällä Eetu (&koirat) heitti minut kaupunkiin, olin jokusen tunnin herkuttelemassa ja jutustelemassa Oulun lappalaiskoirien "nyyttäripikkujouluissa" :-)
(Eetu myös haki minut pois pippaloista näistä).

Illalla tehtiin kotona hieman sushia (edelleen eläköön riisinkeitin ;-)) ja katsottiin tv:stä / areenasta Babylon Berlin tv-sarjaa.

Aamulla kun käytettiin koirat ulkona (su-aamu) asteita oli iloiset -30. Eetu kävi äsken Kikin kanssa juoksulenkillä (nyt enää -27) ja minun pitäisi reipastua lähtemään kuntosalille ...
Tänään ei ole koiratanssitreenejä, koska hallilla on agikisat.

Omatoimitreenit viikolla 3

Noniin. Vihdoinkin korkattiin omatoimitreeniminen tämän vuoden osalta. Ulkona oli (on) kiva talvikeli, pakkasta se about parikymmentä astetta. Nemi hieman nosteli jalkojaan (enemmän kuin normi liikkumiseen tarvitsisi - siis :-D) kun käytin koirat lenkillä Hiirosen ulkoilupuistossa ennen kuin mentiin halliin. Itselläkin meinasi sormet jäätyä vaikken edes nameja kaivellut taskusta tms.

Mulla oli ajatuksena videoida koirien, etenkin Kikin, tekemisiä, mutta kamera päätti toisin. Järjestäin akut ilmoittelivat, että "liian kylmä, en ala millekään". No ei ne nyt oikeasti tietty niin sanoneet :-D mutta akuista (mulla oli 2 lisäakkua mukana) loppui virta about välittömästi, joten alla oleva on ainoa mitä sain "nauhalle".

Lappalaiskoiren fb-harrasteryhmässä oli taannoin jotain videoita koirien maahanmenosta (ehkä kaukot oli siinä se juttu) joten ajattelin ottaa videolle sitä miten Kiki homman hoitaa - kun en ole ehkä niin tarkemmin edes ajatellut, että mikä se sen tekniikka on. No, meidän "tokoura" nyt muutenkin hieman jäissä, joten en tiedä jaksanko siihen sinällään sen enempää panostaa (vaikka reenitäänkin aika usein jotain toksujuttuja, mutta ehkä ei niin pilkunviilausasenteella kuin tokoa pitäisi reenata jos tähtäisi kokeisiin).


Mulla on joku videoeditori asennettuna tähän koneeseen, mutta en ole löytänyt siitä niin yksinkertaista asiaa kuin leikkaustyökalua. Pitäisi asentaa joku muu, ideoita? Tässä koneessa voisi käyttää vielä windowsin omaa editoria, mutta järkkärin videot tallentuvat sellaisena, että jos niitä editoi sillä moviemakerilla (vai mikä sen nimi olikaan) niin videot alkavat pomppimaan (mikä ei selity mun käsien tärinällä), joten se ohjelma on pannassa.

Tuon videopätkän lisäksi reenailtiin koiratanssitemppuja, esim kasia ja kylkitemppua. Plus Kiki teki omia lempitemppujaan. Niin ja korokkeella käytiin hieman tekemässä tanssitemppua aka takapäänkäyttöharjoituksia.

Nemin kanssa tehtiin lähinnä hömppätokoa :-)

Road Trip 2019

Pihalla satelee lunta ... (kiva :-)), mutta tulevan kesän The reissu on jo mietinnässä. Varattiin kesäkuulta hotelli muutamaksi päiväksi Kiirunasta. Tarkoitus on käydä sieltä jotain päiväretkiä ("vaeltamassa") koirien kanssa. (kohta) Kahdeksan vuotta sitten oltiin kesällä Björklidenissä pari yötä ja jäi mielenpäälle, että niille nurkille pitäisi päästä joskus uudestaan. Tämä nyt on (ainakin) se uudestaan. Jatketaan siitä Kiirunasta sitten reissua johonkin suuntaan ... Ei vielä tietoa minne, tuskin tiedetään ennen kuin ollaan tien päällä, että missä kaikkialla käydään ja kuinka kauan reissussa ollaan.

Uus teltta ostettiin just ennen joulua. Joten ennen ja jälkeen Kiirunan hotelliloman on tarkoitus harrastaa leirintäalue-elämää kuten aikaisempinakin kesinä.

Kesälomareissu 2011

Hyötyorava

Kolmas tammikuuta. Siis että uusvuos oli ja meni jo. Mutta kun lähdettiin aamulenkille niin Kiki oli taas ihan paineessa ja kiskoi poispäin; hetken jopa pelkäsin, että liukuuko se ulos valjaistaan (en muista koskaan niin tapahtuneen, mutta ...). Hieman mietin, että onko sillä noin kylmä, mutta käytös ei kyllä ollut palelevaa vaan peloissaan olevaa. Kylmä kun oli (toinen ulkomittari näytti lähtiessä -25 ja toinen -27).

Kun oltiin (ex-)Vesaistentien melkein toisessa päässä asti niin Kiki kävi ekan kerran pissalla ja alkoi vähitellen rentoutumaan. Plus sai käytyä kakallakin. Hieman tämän jälkeen tuli puolituttu koira (laika tms) vastaan. Annoin Kikin moikata sitä koiraa ohimennen ja nostatin sillä samalla koiran virettä. Tuo toimi Kikille ihan älyn hyvin eli se unohti että PihallaOnIhanKauheata ja oli normaali höpö-Kiki, joka nauttii talvesta ja ulkoilusta.
Nemikin oli mukana, mutta sen läsnäolo ei "nosta" pikkukoiraa, ainakaan tuolloin kun Kiki on ihan "down".

Kun lähestyttiin kotikatua niin Kiki alkoi taas pälyilemään, mutta onnekseni kotikatu kävellessämme tien yli juoksi orava. Tzadam, masentuneenahdistunut pikkukoira vaihtui silmänräpäyksessä ihan joksikin muuksi. Enpä ole aikoihin ilahtunut niin paljoa oravan näkemisestä ;-)

Suunnitelmia

... ei kannata laatia eikä tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen silloin, kun olet käyttänyt koiria aamulenkillä (jo jokunen tunti sitten) ja pikkukoira on pelännyt koko lenkin ajan :/ Uudenvuodenpommeja ei näkynyt eikä kuulunut koko lenkin aikana, yhdessä vaiheessa tuli erään omakotitalon katolta lumet alas. Auraustraktoreita oli liikenteessä, ja pihojen kolaajia, mutta muutoin oli melko vähän liikennettä. Edes koirienulkoiluttajia ei näkynyt vielä missään. Käytin koirat lenkillä siis 9-10 aikaan. Kierrettiin ns mansikkamaanlenkki. Aika tuskaista oli kun Kiki välillä kiskoi eteenpäin (häntä alhaalla, ympärilleen pälyillen) ja välillä jäi taakse eikä olisi halunnut kävellä ollenkaan. Plus Nemi, joka alkumatkasta mölisi kaikelle ja sitten halusi haistella joka risteyksen ja kaikki hajut mitä löysi. Nemi ei myöskään suostunut menemään kakalle (joko sillä ei nykyään ruuansulatus toimi kuten aiemmin tai sitten se on niin junttura ettei vaan voi kun on liikaa pehmeetä lunta). Lisäksi lenkin kruunasi tihkusade, siis vesisade, jonka ansiosta oli kohtuullisen liukasta ... 

Lunta

Perjantai iltana oli ihan järjettömän kuraista, mutta lauantain satoikin koko päivän jotain valkoista ...

Nemi 13v 8kk 💗

Eilen illalla kun käytettiin koiria lenkillä niin Kiki oli niin hassu, kun se kulki pitkän matkaa kahdella tassulla kun se oli seota onnesta kun oli tullut talvi yhdessä päivässä. Se on kyllä koira mikä elää hetkessä ja näyttää suuresti tunteensa (suuntaan jos toiseenkin).