tiistai 24. kesäkuuta 2008

Juhannus vohvelit :)



Sain äidiltäni synttärilahjaksi vohveliraudan (maaliskuussa), mutta ko kapistus lojui kesäkuulle asti testaamattomana kaapissa (hyi minnuu laiskaa ihmistä). Ennen jussia guugletin reseptin verkosta ja hommasin tarvittavat ainekset.
Sunnuntaina Rokuan agiliitojen jälkeen oli aika valmistaa Juhannus/Agi-Vohveleita

Taikinaan tuli maitoa, vehnäjauhoja, sokeria, suolaa, leivinjauhetta ja sulatettua voita. Suussa sulaviksi herkuiksi ne kuitenkin teki päällyssose, jossa oli vatkattua kermaa, pakkasesta otettuja mansikoita (toisella kerralla lisättynä myös vaniljajädeä ko seokseen). Nuo siis soseutettuna ja hetken pakastimessa olleena. A vot!


Merri valvoo vohveleiden valmistumisprosessia. Nemin tietäessä ettei sen tarvitse kytätä, kyllä sillekin sitten aikanaan tarjoillaan...


Kun mitään ei tunnu tapahtuvan eikä vohveleita koirille tipu niin Merri siivoaa nurkkia, aina jostain jotain syötäväksi kelpaavaa löytyy. Nemi ei jaksa ottaa osaa tähänkään puuhaan.


Vihdoinkin Vohvelit ovat valmiit!


Koirat saivat myös "päällyssose" purkkien nuolemisen lisäksi hieman vohvelia - mutta yllättäin niistä en kerennyt kuvia ottamaan - katosivat aika äkkiä "parempiin suihin"

Hauskaa kesää kaikille! Blogi on heinäkuun loppuun asti kesälomalla. Eli allekirjoittanut koirineen Ruottissa ja eteläisemmässä Suomessa reissaamassa (telttailemassa).


maanantai 23. kesäkuuta 2008

Kohta mennään


Tulin tovi sitten Akuutista. Nyt on koirat madotettu reissua varten ja passit pistetty ajantasalle. Nemi söi aika helposti tablettinsa, Merri oli pikkusen haasteellisempi tapaus. Onneksi oli cheddarjuustoa mukana...

Niin ja koirat punnittu. Merri painoi 11kg ja Nemi 13kg. Nemi on nyt tosi hoikka, laihuus korostuu kun selän päällä ja kyljissä ei ole aluvillaa oikeastaan ollenkaan. Eli päällykarvat luitten päällä vaan. Mutta eipä Mersuliinikaan ole lihava. Hyvä niin.


Palkkaneuvottelut ja työehtosopimukset



Taisi Merri kuulla ja ymmärtää kun Pirkolle juttelin, että ei ole kuin kuivia napuskoja (ei nappuloita vaan jotain muita namiskoja - ei lihapullia tai makkaraa ) mukana. Rokualla sunnuntaina näet.  Kyllähän sitä yli seitsemän vuoden ruotsinlapinkoiran omistamisen jälkeen pitäisi tietää, että ilman kunnon työehtosopimuksia nuo ei tee mitään.

Niin. Merri karkasi lähdöstä ja mulla meni pasmat sekaisin. Sain hetken päästä hetkeksi koottua itseni joten jonkinlaista agiliitoa saatiin aikaiseksi Mujusen Salmen putki-hässäkässä. Loppuhypyissä sitten tuli taas ongelmia. Täysin pysähtynyt liike/leikkaus, ei "yllättäin" onnistunut. Merri näytti mulle pitkää kieltä ja huusi "hyppää ite" ja minä sille, että "nyt koiruus menet tuon esteen" ja menihän se. Lopulta.

Niin, se hylky tuli ihan alussa. Takaakierron otti suoraan. Ihan mun syystä kun en ohjannut koiraa kunnolla. Kun olin niin hämmästynyt kun se karkasi niin hetkeksi unohdin radan. Ja sitten kaikki olikin jo myöhäistä.

Siitä merkillinen rata oli kyseessä. Ettei siinä ollut mitään muita esteitä kuin aitoja ja putkia. Olihan se toki hyppäri. Mutta harvemmin radalta puuttuu esim pujottelu. Vaikka ei tämä nyt ihan ainutkertainen tapaus ole, kerran ykösluokassa olin myös sellaisella radalla missä ei ollut keppejä (Vaasassa, Eija B.:n rata).

Mutta. Merri pääsi humputtelemaan. Käytiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Rokua vekkulissa maastossa. Sai agiliitää. Radan jälkeen sai leikkiä pallolla ja sai niitä kuivia napuskoja. Sekä kotona sai Agility-Vohvelia Joten ehkei se ihan paska päivä ollut

Rokuan kenttä


Kävin ekaa kertaa osallistumassa KAS:n juhannusagiliitoihin. Yhden startin verran. Sanovat, että nyt kenttä oli paremmassa kunnossa. Kun kerta oli satanut. Se oli hiekkainen pottupelto. Ei hyvä. Onneks Nemil oli juoksu niin ei tarvinnu kirmata siel enempää.

Pienet suuret ilot


Tokopuolella juhannuksen aikaan reenailin Mersun kanssa seuruun käännöksiä, perusseuruuta ja perusasentoja. Sekä kaukoja (1-3 vaihetta jonka jälk palkka, vain onnistuneista suorituksista palkkaa). Niin se liikkeestä seisomista, mikä nyt ei toiminut ihan priimasti. Mitähän muuta? Hieman noutoa. Ja paikallaolon makuuttamista, eli sitä että Merri menisi suorempaan maahan. Helposti se kyllä ns löhöää tai ainakin etuosa kääntyy mua kohti. Kun näyttää maahanmenon niin menee kyl suorempaan, joten ehkä se siitä. Harjoituksen kautta paranisi.

Nemin kans otettu kans seuruuta, perusasento, kaukoja ja liikkeestä maahanmeno. Tämä viimeisin olikin aika yllätys-nappi Kaks perättäistä kertaa niin, että Nemi meni nopsasti käskystä heti maahan. Jess!!


Slalom


Sama teema jatkuu  eli myös juhannuksena koirat ovat harjoitelleet pujottelua. Välillä myös hypyn kautta ettei vallan tylsäksi käy. Oikeen ahkera kun jaksaisi olla niin Nemille saisi kyllä aika vaikiat kulmat selväksi pässinlihaksi Pienellä pihalla ja kuudella kepillä nyt ei ihmeitä tee, mutta ainahan tuo on etiäpäin kuitenkin.

Merri on myös reenaillut jonkin verran, about samoja juttuja kuin kakrukin.


tiistai 17. kesäkuuta 2008

Onni on omat pujottelukepit :)



Kyllä sitä ehtii, jos vain niin päättää ja pistää toimeksi. Siis ehtii aamutoimien ohessa tehä pientä treeniä koirien kanssa. Yksi nakki palasiksi ja sitten vuoron perään koirien kanssa takapihalle.

Ensin Merri. Jos olen pujottelun oikealla puolella niin vaikeammatkin kulmat sujuvat hyvin, mutta jos olen vasemmalla niin koiruus ei osaa juuri ollenkaan itsenäisesti irrota kepeille. Siis vaikeammista kulmista, suoran lähestymisen kautta toki osaa (jos siis kipitän mukana). Tein kuitenkin muutaman toiston, enemmän käskyttäen toiselta puolen, ja palkka haettiin taas kuistin kaiteelta.

Sitten Nemi. Ensin yritin käskyttää pujoon niin että lopussa ei ollut palkkaa ja että oisin päästänyt koiran irti siis itsenäisesti pujottelemaan. Mutta koira ei jotenkin hahmottanut keppejä lainkaan vaan meinasi ruveta hurlumhei -juoksemaan pitkin pihaa. Keskeytin moisen hurluttelun lähes alkuunsa. Kytkin koiran, vein palkan pujon loppuun ja otin toistoja. Pari-kolme vaikeahkoa kulmaa molemmin puolin ja yhden suoran lähestymisen (oisko ollut kolmesta-neljästä metristä). Taas taisi olla yksi kakkosväliin meno, josta vedin koiran tietty pois. Ja yhdellä kerralla vedin pois vaikkei pitänyt.. (Kaisaa!!! ) eli luulin, että aloitti väärältä puolen vaikka meni ihan oikein...
Eniten kuitenkin onnistuneita toistoja. Joten hyvä niin.

Loppuun vielä molemmille muutama kauko (m-s)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Takapihan kepit


Vihdoinkin nurmikko alkoi olla sillä tolalla, että sinne viitsi laittaa pujottelukepit (6 kipaletta). Jahka Eetu oli vielä ajanut nurmikon niin.. a vot. Ei kun reenimään vaan.

Ensin Merrin kanssa. Toiselta puolen kulmat meni hyvin, mutta toiselta puolen ohjatessa koira rupesi huutamaan mulle.. olin kait väärin sijoittunut (tms) Merrin mielestä. Lopuksi otinkin Merrin kanssa hieman tokoa (kaukot & pikku seuruut) kun pujottelusta tuli tarpeeksi toistoja. Eka pujotteluosiossa Merri varasti palkalle, joten päätin jättää palkkanakit pation kaiteelle. Eli aina suoriuduttuaan hyvin jostain niin käytiin yhdessä hakemassa palkka - tuota samaa metodia voisin pikku hiljaa opettaa sille tokojuttuihinkin 

Nemin kanssa otin pelkkää pujottelua. Hihnassa. Kulmia molemmin puolin ja kauempaa lähettämistä. Yksi kulma ei meinannut onnistua, mutta toimi kun otin koiran takaisin ja käskytin uudestaan. Nemi oli ihan tohkeissaan, vähän meinasi haukuskella kun mä olin niin hidas käskyttämään sitä - ja odotin jotta koira rauhoittui ennen kuin annoin este-käskyn.

Tuli ihtellekin hiki kun kesähelteessä juoksi ees taas keppejä koirien kanssa


Se kesäjuoksu


On nyt alkanut. Mutta kuten aiemmin kerroin, niin sopivaa sulhasta ei ole vielä löytynyt. Joten Nemiä ei nyt kuitenkaan astutetakaan tästä juoksusta. Kahtellaan josko sopiva poikakaveri löytyisi talvijuoksuun mennessä...

Juoksutahti:
  1. 04.12.05
  2. 22.04.06
  3. 11.10.06
  4. 06.03.07
  5. 24.08.07
  6. 30.01.08
  7. 14.06.08


Kyl määkin kun



Taisinpa tässä muutamia päiviä sitten lukaista Nemin siskon (Dearvva) blogista, että siellä juoksuillaan. Samoin Cattlin on ilmoittanut about viikko sitten Daiman aloittaneen juoksunsa. Vielä kun kuulin Mimmin kiiman alkaneen, niin Nemi ilmeisesti päätti, että "kyl määkin kun muutkin tytöt" ja aloitti juoksunsa siis eilen. (ts verta rupesi näkymään lattialla, joten hoksasin tarkistaa Nemin alapään - ihan vielä en ollut juoksua odotellut joten en ollut koiraakaan tarkistellut)

Nemi siis taukoilee harrastuksistaan aina loman loppuun asti, vajaa kaks viikkoa ollaan vielä kotona ja sitten lähdetään reissuun. Lomilta palattuamme jatkamme taas reenailua.

Ps. Niin ja se karvan tiputtaminen on kyllä oiva ilmoitus siitä, että juoksu on tulossa. Kakru on nyt niin karvaton kuin olla ja voi.. Tosin siltikin karva hieman tippuu. Mutta koira on hoikka kuin mikä ja laihan kropan päällä on pari päällyskarvaa (ristissä).


perjantai 13. kesäkuuta 2008

Pienet tokot


Eilen tultuani kotiin oli vuorossa Nemin lenkitys ja aktivointi. Ulkoilun aikana harkkasimme liikkeelle lähtöjä (kontaktissa!) seuruussa ja käännöksiä.

Muutoin ihan lähipäivinä olen harjoituttanut koirille paikallaoloa (aamuruuan yhteydessä), Nemille sivulletuloa / perusasentoa (mm luoksetulo) ja seuraamista sekä Merrille lyhyitä seuraamisia käännöksillä sekä kaukokäskyjä.


Sammaloja, 12.6



Jälkimmäisessä ryhmässä teimme ensin tuon saman juoksuradan ja sitten muutimme putken seutua hieman; pujottelu - aita - aita - putki - aita -kuviota, jota laiskuuttani en jaksa kuitenkaan piirtää. Tarkkana sai Merrin kanssa olla. Jos otin hypyn ennen putkea takaahyppynä niin sujui ihan hyvin, mutta toisin päin otettuna sai olla tarkkaavaisena jottei työntänyt koiraa putkeen jo ennen hypyn suoritusta.

Mukavasti sain tehtyä pujottelutreeniä, jota on kaivattukin viime aikoina.

Kyllä siinä vain aika kuluu äkkiä, vaikka vain kaksistaankin treenailee. Ja aikaa menee radan purkuun. Kello taisi olla 21.30 ennen kuin tein lähtöä kotio päin... (eka ryhmä siis 19-20 ja toinen 20-21).

Kiiko 12.kesäkuuta


Alunperin oli aikomus, että olisimme tehneet erään 1-luokan kisaradan. Mutta koskei paikalla ollut kuin kaksi koirakkoa (molemmissa ryhmissä) niin teemana oli edelleen pujottelu. Ja siinä "sivussa" tällainen juoksurata (sis. sarjaeste).






torstai 12. kesäkuuta 2008

Merrin aktivointi-ilta. osa 2


Voi lämpimät kesäiset järvet 

Merri on ihana, kun se nykyään tykkää tokoilla ja tehdä mun kanssa. Se on jotenkin ihan eri oloinen kuin silloin joskus nuoruudessaan kun sain tehdä ihan tajuttomasti töitä että sitä kiinnosti edes kotva tehdä mun kanssa jotain yhdessä. (ei tässä ny enempää niitä karseita reenimuisteloita)

Hyppy.
Muistettavaa: anna koiralle pieni hetki hypyn jälkeen ennen kuin sanot istu -käskyn. Ensin sanoin liian hätäsena jolloin se vahva toiminto (seisominen) jäi päälle. Kun odotin pikkasen niin istumiskäsky meni aivoihin asti ja koira toimi.

Hyppynouto.
Noutona ei täydellinen, mutta hyppäsi esteen yli, haki kapulan ja tuli hypyn kautta takaisin kapulan kanssa.

Nouto.
Lähti innolla kapulalle, mutta kapulan noston jälkeen rupesin nuuskuttamaan. Ikävä juttu. Vaihtelevuutta noutoharjoituksiin. Tein erilaisia harjoituksia, välillä leikkien ja välillä pieniä hakuharkkoja.

Metallinouto.
Heitin lyhyen matkan päähän ja en edes odottanut että pitäisi kapulaa kauaa suussaan eli palkkasin heti kun toi kapulan. Toimi hyvin. Ei sylkenyt kapulaa suustaan tai jättänyt hakematta.

Seuraaminen.
Otettiin pari pätkää niin, että Emma sanoi millon palkkaan. Ensin pari lyhyttä suoraa pätkää ja sitten hieman pidempi missä oli muutama käännös. Piti hyvin kontaktia ja käännökset oli jämympiä kuin aiemmin eli ei mitään kaarteita. Merrin seuraaminen on kuulemma parantunut selvästi (harjoittelusta on siis ollut hyötyä) Palkkaamisessa pitää opetella eteenpäin palkkausta, kun Merri muutenkin helposti jättäytyy taakse niin sitä nyt ei sitten ainakaan pitäisi vahvistaa.

Liikkeestä seisominen.
Jäi heti käskystä seisomaan ja pysyi paikallaan kun kävin takana. Mutta kun tulen vierelle niin istahtaa. Eli muistettavaa: palkkaus seisomisesta eikä liikkeen vientiä loppuun asti, pitkään pitkään aikaan! Ei anneta sille mahdollisuutta ennakoida. Tämä nyt pätee oikeastaan kaikkiin liikkeisiin Merrin kanssa.
Tästä oon kyllä niin iloinen kun tää nyt toimii Mersuliinin kanssa

Paikallaolo.
Otettiin sekä reenin alussa että lopussa. Molemmilla kerroilla lähdin heti piiloilemaan ja kävin makuun aikana kerran palkkaamassa. Toisella kerralla katsoin kellosta aikaa eli olin ensin piilossa minuutin ja sitten tulin välipalkkaamaan. Ei muita ongelmia kuin se, että Merri menee vähän vinoon maate. Eli pitää avustaa sitä maahanmenossa (tokalla kerralla avustin ja asento oli heti suorempi).
Tää on niin superia kun se kestää tuon mun piiloilun!!!




Merrin aktivointi-ilta. osa 1


Ja taas koirien kanssa Haukkiksella. Tällä kertaa Merrin kanssa reenimässä, Nemi kuului vain taustakuoroon.

Merrillä oli hyvin vauhtia ja se toimikin ihan hyvin. Rata meni heti ekalla kerralla ns nollana lävitte. Mutta ohjaamisessa muutamissa paikoin oli parannettavaa, joten niitä sitten hieman hioskeltiin.

Oli kyllä tosi kivat harkat 

Onnenpotkuja niin "koutsille" kuin reenikamuille Varkauteen! Sekä tietty muillekin blogia lukeville ja ÄsÄm-mittelelöihin lähteville


keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Välillä treeniäkin



Siis Nemille. Rata (20 estettä) oli hankala ja arvasin ettemme selviä siitä puhtaasti lävitse. Onneksi joitain hyviäkin paikkoja oli, eli onnistuneita. Mutta ongelmaksi tuli sekä ohjaajan hitaus että ohjaajan kädet, jotka elivät ihan omaan elämäänsä..  Eli täytyy yrittää muistaa, että jos Nemi rupeaa kamalasti kyselemään niin miettii ensin että millä kädellä olinkaan ohjaamassa ja kuinka korkealle oikeasti näytän... 


Rataharkan lisäksi harjoittelin erikseen pujottelua. Heitin palkan loppuun. Muutaman kerran kokopitkillä kepeillä ja lisäksi lähetyksiä ja kulmia puolikkailla.


Kiitoksia Sannalle ratapiirrustuksesta

Kesälomareissun suunnittelua


Niin, tänä vuonna koirat ovat jo käyneet maaliskuussa Ruotsissa (Norsjö), huhtikuussa Norjassa (Harstad) ja toukokuussa Ruotsissa (Trehörningsjö).

Juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus jatkaa Ruotsin valloitusta. Viime kesänähän kiertelimme Ruotsia aikalailla; niin suurten järvien ympäristö, Tukholman seutua kuin keski-ruotsin kautta pohjoisempaankin.
Nyt olisi ajatuksena ajaa ensin Haaparannasta Rimboon, tosin niin ettei ole mikään kiire. Eli reissuun lähdemme näillä näkymin 25. tai 26.6 ja aikomus on olla joskus seuraavalla viikolla Rimbossa. Saas vaan nähdä kuinka hitaasti, turisteillen, osaamme ajaa "alas".

Tukholmassa on 1-luokkalaisille viralliset agilitykilpailut kesä-heinäkuun taitteessa, jonne ehkä olen menossa Nemin kanssa. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna on Herding Instinct's koirien tapaaminen ja kansainväliset rlk-treffit Rimbossa. Samoin kuin Maailmanvoittajanäyttely Tukholmassa (sunnuntaina).

Tuon jälkeen suuntaamme telttailemaan Etelä-Ruotsiin, tarkemmat reittisuunnitelmat eivät ole vielä selvillä. Kiertelemme siellä mikä vaikuttaa kiinnostavalta, kuitenkin niin, että seuraavan viikon perjantaina on tarkoitus olla Tvååkerissa. Siellä kun on kaksi KR-näyttelyä jonne olen koiramme ilmoittanut.

Tvååkerista sitten porhalletaan takaisin kohti Tukholmaa, josta laivakyyti Turkuun lähtee 16. heinäkuuta.
18.7 Eetu käväisee Helsingissä kuuntelemassa Iron Maidenin konsertin - ei ole vielä tietoa mitä allekirjoittanut & koirat tekevät silloin.

20.7. olisi agikisat Porvoossa, eli ihan siinä naapurissa.. Mutta ans kattoo nyt onko siinä vaiheessa reissua jo niin kiire kotio ettei agikaan saa enää pitämään meitä tien päällä.


YleXin hengessä


Tässä päivänä eräänä, tai aamuna, kuuntelin töihin ajellessa radiota (niin kuin tapana on). Ja siellä kyseltiin kuulijoilta kuinka paljon niillä on kenkiä. Joku "voitti" jolla oli 170 paria! Voi hyvänen aika.. Siinä olisikin etsiminen että mulle löytyisi edes kymmenesosa tuosta määrästä.
McLareneitten ollessa varikolla kaivoin kaapista vanhat lenkkarini ja käytin ne jalassa koiria yhden (vai kahden) lenkin verran pihalla. Ihan tajutonta, miten olen voinut joskus kävellä niillä? Saati juosta. Jalka kipeytyi lähes välittömästi.. joten oli pakko todeta, että miksi ihmeessä olen edes säästänyt ne.. ja heittää ne roskikseen. Radikaalia, totta tosiaan.

Eilen mietin, että miten käy Nemin agiharkkojen, onko mulla mitään tossuja jotka voisin laittaa jalkaan?

Viime viikolla ostin kyllä uudet kengät, löytyivät yllättävänkin helposti (enhän ollutkaan kuin edellisellä viikolla kiertänyt pari-kolme kenkäkauppaa keskustassa ja kenkien löytämispäivänä pengoin muutamat marketit lävitse, nämä löytyivät lopulta Anttilasta). Kyseessä kuitenkin sandaalit, jotka eivät sovellu juoksemiseen. Ja nilkan menemisen vaara on turhan suuri, koska mitä todennäköisemmin jossain välissä kuitenkin astuisin huonosti.. ja tukeahan sandaali ei jalalle anna.

Kävelykengät pitäisi jostain vielä löytää, mutta missään noista kaupoista missä kävin ei ollut mitään sellaisia mitä voisin edes kuvitella käyttäväni. Mitkään avokkaat / avomallit eivät pysy mun jalassa. Jos jossain oli jotain kivan näköistä mallia, niin ihan varmasti ei sitten kokoja löytynyt. Tai jossain oli houkuttelevasti jopa 36:ksi merkatut kengät jotka paljastuivat nekin ihan liian isoiksi pienempään jalkaani. Siirretään siis kenkien etsimisongelmaa jonnekin tulevaisuuteen... ja/tai toivotaan, että ne joskus jostain tupsahtaa esiin.

Mutta takaisin asiaan. Niistä harkkakengistä. Vaihtoehtoina oli talvikengät, sandaalit tai "maastolenkkarit". Maasturit lopulta laitoin, niissä vain on se huono puoli, että vasemman jalan kengässä on pohjassa reikä. Eli jos on kosteaa niin sukat kastuu. Plus kengännauhat aukeavat todella helposti, ihan sama kuinka monta solmua on laittanut - niin kävi nytkin, kesken agiradalla juoksemisen huomasin että Kas pitkät nauhat ovat auki! Mutta pääsinpä liitämään, se lienee tärkeintä
Aamulla vielä käytin maastureita kun käytin koirat lenkillä, mutta on ne vain jotenkin epämiellyttävän tuntuiset kenkäset - ihmekös tuo kun makaavatkin enimmäkseen vain kaapissa vailla virkaa.

Aamupäivästä hain McLarenit entistä ehompina pois varikolta, joten jatkossa pääsen taas spurttailemaan oikeilla Super-tossuillani



tiistai 10. kesäkuuta 2008

Screen shots



Kuvasia Nemin Vöyrin radasta.

Tiikin blogista löytyy ratapiirrustus ko radalle. Eli kyseessä tuo rata 1.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Pujottelua ja muita koukeroita




Pienen osanottajamäärän takia yhdistin ryhmät (kun en itse reenannut jälkimmäisessä ryhmässä lainkaan). Paikalla siis vain kulnou-Eetu (maxi1) ja sheltti-Jetro (medi3) (sekä ihastuttava auspai-Elli "turistina"). Molemmat tekivät x-radan. Jetro _-radan ja Eetu nrosta 1 alkaneen radan (1-7). Lisäksi Eetu harjoitteli pujottelua hyppyjen ja renkaan kautta (siis hyppy/rengas-pujo, kulmia).

Yllättäviä onnistumisia


Puh huh, en meinaa itsekään pysyä itseni perässä  Siis näiden kaikkien rientojeni päivittelyssä ja kertoiluissa. Viime viikolla oli tosiaan Merrillä tietty agiharkatkin. Keskiviikkona. Tassun blogista näkee mitä tehtiin (ollaan siis samassa ryhmässä joten harkka oli tietty sama).

Kuvittelin säästäväni itseäni, jotta voisin lähteä puomin puolivälin paikkeilta liikkeelle, mutta tuolla tyylillä Mersulle tuli niin kiire mun matkaan, että eka rima tippu. Ehkä paremmalla käskytyksellä olisi onnistunut paremmin. Voi rähmis, en kuolemaksenikaan enää muista että missä se tökkö tuli? Aluksi meni siis loistavasti .. kait jonnekin tuonne renkaalle asti. Kun otin pätkää uudestaan (en ihan alusta asti) niin koira porhalsikin a:lle kun ohjaus putkeen ei ollut niin täpäkkä. Myös loppuun laitettu nami tuotti ongelmaa, eli putki-rengas-hyppy käskytys sai olla todella tiukka jotta sain koiran kohti pujottelua. A:lta loppuun irtosi loistavasti, kun oli palkka minne mennä

Tähdillä merkitty rata meni muuten hyvin, mutta pujottelussa oli jotain ongelmia. Siksipä otin sen toistamiseen jolloin onnistuikin.


sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Vöyrin retki



Nemin hyppärin lisäksi kipitin Vöyrillä Merrin kanssa perjantaina hyppyradan ja lauantaina kaksi agilityrataa. Perjantain tuomarina siis Eija B. ja lauantaina Salme M.

Perjantain rata ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, sillä aikomani valssit tahi persjätöt jäivät muutamilta hypyiltä pois. Sillä en kerennyt tekemään niitä lennosta vaan päädyin leikkauksiin. Jotka toimivat! Pujottelu oli ehkä hivenen hidas, muuten oli sujuvaa menoa ja virheittä maaliin. Ainut vain, että ihanneaika ylittyi about 8 sekunnilla. Medi kolmosiin osallistui perjantaina vain kolme koirakkoa, joten tulimme toiseksi. Aikavertailuna kerrottakoon, että voittaneen (espves) aika oli about -2, samoin minit voittaneet sheltin tulos oli pari sekuntia alle ia:n.


Retkelle olin lähtenyt yhdessä Tuijan & Karkin sekä Matin, Lulun & Biancan (jotka matkustivat omana autokuntanaan ja kisasivat Vöyrillä vielä tänään - heillä lienee parempi turnauskunto kuin allekirjoittaneella ).
Yövyimme Norrvallassa, majoitus oli edullinen (25€/hlö/yö) siihen nähden, että siihen kuului aamupalakin. Varsinaiseen hotelliin emme päässeet (vain yksi koirallinen huone, joka oli jo varattu), vaan yövyimme jossain kouluasuntolassa (?). Ehkä joskus 1970-luvulla rakennettu ei niin kaunis talo kivojen puutalojen keskellä. Yhdessä huoneessa oli pari sänkyä, pöytä ja kaappi eli vessat ja suihkut olivat käytävällä ja yhteiskäytössä. Mutta ainakin noin kun väkeä ei ollut paljon (en tiedä oliko siellä muita kuin me) niin paikka oli ihan käypä.
Kisapaikalla leiriydyimme yksissä tuumin, oli kiva kun koirat sai auringolta suojaan Tuijan matkassa olleeseen telttaan.

Kiitoksia Tuijalle kuvausavusta ja sekä Tuijalle & Matille mukavasta reissuseurasta ja Onnea loistavista tuloksistanne!

Lauantaina ensimmäinen rata oli melkoista juoksemista. Tai kyllähän ne molemmat olivat, mutta eka rata oli vielä kaikenlisäksi pitkäkin. Eka rata alkoi näin (oma epämääräinen muistikuva radasta):


Esteellä nro 4 tuli paljon virheitä (muille, ei meille ). Jätin koiran lähtöön ja läksin liikkeelle (ts käskytin) kun olin lähellä putken loppua (muistaakseni). Pujotteluun syöttö onnistui ja homma rullasikin hyvin. Kunnes koira meni väärästä päästä tuonne seiskaputkeen. Mun haltuunotto ei ollut tarpeeksi napakka, ois varmasti tarvinnut vielä (enemmän) vartaloapuakin. Tän jälkeen kun matka jatkui niin eräät vänkyrähypyt eivät meinanneet toimia niin otin ne uusiksi jolloin koira toimi ihan hyvin. Loppu meni ihan sujuvasti. Olin ihan naatti kun päästiin maaliin ja lösähdinkin nurmelle kuin maastohiihtäjät konsanaan.

Lauantain toinen rata puolestaan alkoi näin (oma epämääräinen muistikuva radasta):



Ihan tappo alku siis. Lähdin nro kakkosen kohdalta liikkeelle. Putkien jälkeen tartti tiukat haltuunotot jottei koira mennyt muille lähellä oleville esteille. Varsinkin tuo hyppy oli liki putkea, samoin pujottelu. Alku kummallisuudestaan huolimatta meni ihan hyvin, mitä nyt kunto oli koetuksella Virheitten keräily alkoi radan puolivälin jälkeen, kun aalle suunnittelemani takaaleikkaus ei onnistunutkaan, ts koira meni kyllä a:lle, mutta katsoikin kulkuani ja kääntyi esteeltä pois kun luuli ettei sinne kuulukaan mennä. A:lta siis kielto. Ja käskytys takas esteelle (koira ehti käydä a:n alla). Tuon jälkeen oli jäljellä vielä 3-4 hyppyä, joista yhdeltä saatiin vielä kielto kun siinä kohtaa ei ollutkaan tarpeeksi vauhtia jotta leikkus olisi ollut sujuva, joten koira ajautui esteen ohitse.. mutta ihme ja kumma ei hypännyt sitä väärin. Näistä loppukommervenkeistä johtuen ihanneaika ylittyi viitisen sekuntia.


Lauantain kisojen jälkeen läksimme siis pois Vöyriltä. Vaikka agiliitelyä olisi voinut jatkaa vielä sunnuntaina. Mutta sen verta rikki jalat (vasempaan kantapäähän onnistuin hankkimaan rakon ja oikea nilkka & jalkaterä oli tuttuun tapaan hajalla -kaasupolkimen painaminenkin sattui kotiin ajellessa) taas olivat, että ihan hyvä että järki oli voittanut tällä kertaa enkä ollut ilmoittautunut kaikki mahdollisiin startteihin.

Nurmikkoalusta tuntui kuitenkin yllättävänkin hyvältä kisata, ts ei ollut ollenkaan niin huono kuin olin etukäteen pelännyt. Onneksi tällä kertaa ei satanut, joten nurmi ei ollut liukas. Vöyrillä oli leppoisa meininki ja hyvin järjestetyt kisat. Niin ja Buffetti oli hyvä 

Pässi



Ohjaaja siis. Kuinka sitä voikin tehdä niin idiootin ratasuunnitelman?  Täytyy vain toivoa, että osaisin edes ottaa opikseni 

Eli vuorossa Nemin toinen virallinen agilitykilpailu tälle vuotta (yht kahdeksas). Paikkana Vöyrin hiihtostadion (sama paikka missä viime kesänä oli Agirotu -tapahtuma) ja tuomarina Eija Berglund. Veikeä havainto, että tähän mennessä Nemi on ollut aina eri tuomarin radoilla (ja sama meininkin jatkuu vielä hetken, mutta siitä sitten myöhemmin lisää).

Niin se idioottiohjaaja, siis päättää ottaa koiran vastaan kahen hypyn takaa. Homma olisi ehkä voinut toimia, jos The Idiootti olisi tajunnut antaa koiralle kääntökäskyn hyvissä ajoin. Eikä antaa koiran ohittaa itseään ja sitä seuraavaa aitaa (käännös vasemmalle). Eli koira jatkoi vauhdilla eteen päin ja kuunteli epätoivoisia ohjaus & käskytysyrityksiäni ja hyppäsikin sen hypyn mikä piti. Mutta ainut vain, että väärästä suunnasta.

Sitten tuli hurlumhei vaihde päälle ja koiruus porhalsi edessä olevaan suoraanputkeen, kutsui sen takaisin (siis sitten kun se oli suorittanut sen putken) ja käskytin pujotteluun - mikä olisi ollut siis sen väärin menneen hypyn jälkeen. Pujottelu meni loistavasti samoin sen jälkeiset rengas - hyppy ja putki. Sitten mentiinkin jo ohi hypystä. Sitten putki ja muutama hyppy ihan ok:sti. Kunnes olin jäljessä eikä koiruus ottanut paria seuraavaa estettä. Sitten taas mentiin ihan kivasti. Mutta loppusuoran eteen käskyllä menikin hypyn kautta mutkaputkeen (varmaan mun vartalonäytti sinne, tai sitten Nemistä oli vain kivaa juosta putkeen).

Oli siellä radalla hyviäkin osioita. Mutta parantamista on rutkasti. Lähinnä ohjaajassa -kuinkas muutenkaan. Siinä missä silloin kun Merrin kanssa aloittelin kisauraa, ja Merri oli epävarma esteistä tms niin se ei kuitenkaan sinkoillut minnekään eli vaikka ohjaussuunnitelma olisi ollut kuinka huono niin mä kerkesin kuitenkin koiran mukaan näyttämään ja vaihtamaan pläniä. Nemin kanssa ei oikeastaan voi vaihtaa suunnitelmaa, vaan heti pitäisi tietää joka kohta miten mä sen teen. Ja olla tarpeeks napakka ja topakka. Ja muistaa tarvittavat tässät ja Nemit ja ja ja.. Huuh. Kuinka se onkin niin vaikeaa??

Mutta kuitenkin niin kivaa, kyllä me vielä joskus joku tuloskin saadaan. Hope so(pe)!

torstai 5. kesäkuuta 2008

Koirakuvien viikkohaaste: Yksityiskohta


Pitkästä aikaa, vaikka näin kesän kynnyksen kunniaksi, ajattelin ottaa osaa Koirakuvien viikkohaasteeseen. Josta johtuen napsin tänäaamuna koirista muutaman kuvan. Aiheesta "yksityiskohta".

Nemissä kiinnittää ehkä huomiota sen pitkältä vaikuttava kuono, mikä osittain selittynee matalalla otsapenkereellä.


Ja toisaalta itse olen tykästynyt Nemin hassuihin tassukarvoihin. Näissä kuvissa tosin mustien tassujen välistä näkyvät vaaleammat karvat eivät erotu niin selkeästi, koska tassukarvoja on parturoitu pari viikkoa sitten. Lisäksi tassut olivat hieman kosteat aamulenkin jälkeisen pesun jäljiltä... joten karvat eivät hapsota ihan normaaliin tyyliinsä.





Merrissä katse kiinnittyy helposti sen kasvoihin. Ja tuohon piimäpartaan, joka on vanhemmiten hieman levinnyt ja ehkä jopa vaalentunutkin. Siis sehän ilmestyi siihen ehkä joskus neljän vuoden tietämillä (siis koiran ollessa sen ikäinen). Merrihän ei ole täysin musta, sillä on valkoinen läikkä rinnassa ja muutama just ja just erottuva valkoinen karva myös etutassussa.