Muutama viikko sitten osallistuin Taran kanssa ensimmäisen kerran agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Nuo olivat ylipäänsä ensimmäiset epikset mihin Tara on osallistunut.
Vatvoin pitkän aikaa osallistuako vai ei - ilmoittautuako vai ei - koska treenit ovat sujuneet välillä vähän niin ja näin. Joskus on melkoisen takkuista eikä koira irtoa esteille tai pysy lähdössä. Mietin kuitenkin asiaa siltä kantilta, että kisatilanteissa on niin monta muutakin asiaa opeteltavaksi kuin se varsinainen aksasuoritus ja päätinkin, että mennään harjoittelemaan ja testaamaan sitä kaikkea muuta. Ohessa toki myös yrittäen jotain agin tapaistakin räpeltää.
Noh, ajattelinpa sitten sitäkin, että ei olla juurikaan käyty missään kisoissa vaan hengailemassa. Käytiinkö joskus Taran pentuaikoina? Kuka sitä enään muistaa. Viime vuosina ulkokisat ovat vähentyneet huimasti ja ahtaisiin halleihin ei ole juurikaan viitsinyt mennä vain olemaan koiran kanssa.
Mietin vain hetken, että pitääkö koira autossa vai tuodako sille häkki halliin. Päädyin jälkimmäiseen tapaan, koska niin se on tottunut treeneissäkin olemaan. Mukaanlukien valmennusringin leirit jolloin on ollut ympärillä outoja koirakoita ja kaikenlaista hälinää. Häkissään Tara osasi hyvin olla myös epiksissä.
Näissä epiksissä oli vain yksi rata, jonka sai halutessaan mennä kaksi kertaa. Valmiiksi oltiin jo ilmoittauduttu myös uusintaan. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Ilmoittautuessa kerroin, että Tara on korkeimmillaan hyppinyt 35 cm rimoja, joten meidät laitettiin medeihin, jossa hyppykorkeus oli 30 cm.
Julkaisin Instagram storeissa päivää ennen epiksiä, että ollaan sellaisiin menossa. Tällä tiedolla oli kaksi syytä; halusin varmistaa etten jänistä kisoihin menemistä ja samalla myös maksimoida oman jännitykseni. Sitä kisajännitystähän (tai myös sitä) oltiin menossa treenailemaan.
Vaikka rata sinällään ei ollut vaikea, kuten voi kuvitella ko tilanteessa radan olevan, niin käytin rataantutustumiseen koko tutustumisajan. Tuomarin puhuttelussa vielä sanoin, että toivottavasti lähtö- ja maaliportit voidaan sulkea meidän suorituksen ajaksi, koska ei mitään käsitystä lähteekö Tara rallattamaan pois radalta jos siihen on tilaisuus. Liekkö kiinnostaa enemmän alkaa hippasille muiden hallissa olevien koirien kanssa kuin aksailu. Tällä puheella latasin itselleni lisäjännitystä (joku saattaa katsoa pellenäytöstämme), onneksi sinällään paikalla oli muitakin, jotka halusivat aidat kiinni suoritusten ajaksi niin ei oltu ainoita (mahdollisesti) kurittomia.
Ennen ratasuoritusta käytin Taran verkka-alueella tekemässä vähän temppusia, siinä se oli ihan hyvällä vireellä mukana eikä ottanut ympäristöstä häiriötä. Tosin toisella kerralla, kun oltiin jo odottamassa radalle menoa, ja kun koira kuuli, että koirat menivät putkiin -tai niitä kehotettiin menemään putkeen- niin Tara kiihtyi kyllä melkoisesti.
Meidän ratasuoritukset löytyvät youtubesta:
Positiivisena pidin lähtötilanteita, tosin itse hötkyilin vapautuksen kanssa, mutta silti lähdöt menivät paremmin kuin pelkäsin. Aksatreeneissähän Tara pysyy todella huonosti lähdössä. Koira myös oli tekemässä sitä mitä piti eikä karannut esim moikkailemaan ratahenkilöitä (kuten esim Merri teki aikoinaan ekoissa epiksissään). Se myös irtoili välillä tosi hyvin, mutta kaipaa vielä vahvistusta itsenäisempään työskentelyyn eli ei sitten mene esteille jos olen siitä liian kaukana.
Kaikenkaikkiaan sanoisin siis, että epikset menivät ihan kivasti. Harjoiteltavaa on vielä kovasti ennen kuin virallisiin kisoihin voidaan mennä, mutta kyllä sekin päivä joskus tulee.
Ja mitä otsikkoon tulee, niin ei juurikaan jännittänyt minua ja olipa mahtavaa olla taas aksakisoissa, edes epävirallisissa sellaisissa.
