perjantai 29. tammikuuta 2010

Koira!


Otsikkoon sisältyvän piilomerkityksen ymmärtänevät eilisissä harjoituksissa paikalla olleet henkilöt

Joo... eli eilen oltiin Nemin kanssa pitkästä aikaa aksa-reenuleissa. Ensin oli joulutaukoa ja niiden jälkeen yksi agi-episrata ja heti sen perään se sterilointi ja sen jälkeiset kitu-viikot. Siis koira ei kitunut vaan allekirjoittanut kun ei päässyt Nemiliinin kanssa reenustelemaan.

Kuulemma teemme vuoroviikoin ratatreeniä ja este/tekniikka harjoituksia. Nyt oli sitten sen ratareenin vuoro. Nämä vuoden ensimmäiset Nemi -reenustelit veti Mari.

Löysin viime syksyisen reenustelukaveri-Urhon blogista eilisen ratapiirroksen.

Nemi hyppi samoista korkeuksista kuin treenikaveri-Viima eli rimat taisivat olla 40cm. Liekkö johtunut matalista hypyistä vai mista, mutta Nemillä oli ihan hirmuinen vauhti. Vaikka kuinka olin mielikuvareenannut Nemiä jo aiemmin niin kyllähän sen huomasi, että olin tassahtanut taas sille Merri vaihteelle - mikä ei tietenkään ole huono asia silloin kun Merrin ohjauksesta on kyse..jos silloin tekee asiat kunnolla. Mutta kun nuo rekkulat ovat niin erilaisia niin ongelmiahan siitä syntyy jos yrittää niitä samoin ohjata.

Aloitin ohjaukseni kolmosen takaa. Vitosta olin varmistamassa. Ja seiskaa saatiin säätää muutamia kertoja. Ensin ohjasin koiran väärin putkeen, sitten kuvittelin ohjaavani oikein ja taas meni väärin.. kun se ei kuulemma auta, että ppk:ssa käyttää kättä, kun kuulemma kroppaakin pitää käyttää ja kääntää. Onpa tarkkaa Ja Koutsi taas kerran niin oikeessa. Sillä kun kroppaa käänsi niin koira ei vilkassutkaan ekaan putken päähän.

Seuraavan ongelman poikasen löysin siitä, että Nemillä ei ollut ensimmäisellä kerralla hajuakaan siitä, että pitäisi pujotteluun mennä. Minä koitin miettiä että missä vika - kun ainakin käskyn sanoin ajoissa. Mutta taas oli vika mun kropassa+ jaloissa, siis kun ne eivät liikkuneet putkelta eteenpäin tarpeeksi vikkelästi - aivot eivät antaneet jaloille käskyä liikkua. Ja kun liikuin liian myöhään, koiran etenemään nähden, niin piti kiertää esteitä ja näin antaa koiralle valheellinen käsitys siitä mihin päin pitäisi suunnistaa seuraavaksi.  Kun käsky (aivoista jalkoihin) meni perille, niin johan olin matkalla kohti pujoa ja koirakin osasi hakeutua oikealle esteelle -vauhdilla hienosti sisään ja kunnon työskentelyä loppuun asti.

Seuraava ongelma oli esteillä 16-18 ja niillä se ongelma jatkuikin koko illan. Itse ajattelin, että en voi leikata ennen seittemäätoista, että jos leikkaan niin omalla liikkumisella työnnän koiran aalle. Rt:ssa tätä pähkäilin. Jos taas olisin mennyt pituuden ohi esteen vasemmalta puolelta niin mitä luultavimminkin olisin taas hartioillani (tjsp) vienyt jatkossa koiran ihan väärille esteille. Noh, yritykseksi persjättö 16:n jälkeen, jolle en tod ehtinyt. Tai lähinnä tuli epäusko siitä etten ehdi. Sellaista tapahtuu usein, mun aivot ei lähetä sitä viestiä tai ne jalat ei vaan suostu tottelemaan että saisin aikaiseksi jonkun pika-spurtin mikä pelastaisi tilanteen... Ja se kuuluisa Taistelutahtokin minulta näköjään puuttuu, jotenka tulee luovutettua, vaikka ainakin yhdellä -jos ei toisellakin- kerralla koira olisi kyllä mennyt sinne pituudelle (leikaten takana) jos ohjaaja ei olisi lakannut liikkumasta/luovuttanut.

A ja puomi hyvät, kuten aiemminkin niin aalla paremmat kakskakkoset kuin puomilla. Mutta meni ja pysyi ja hytkyin.

Ihan sikamakeet reenit, kaikista virheistä ja erheistä huolimatta. Kiitos Mari! Kiitos Nemi!

ja ensiviikolla jatkuu...

Rotujuttuja


Ihan lähiaikoina korviini on kantautunut tieto kahdesta Ruotsin tuonti ruotsinlapinkoirasta, jotka tulevat/ovat saapuneet Suomeen ihan tässä tämän vuoden alkumetreillä. Lisäksihän viime syksynä Kaskisiin muutti rlk-tyttö Ruotsinmaalta.

Tiedä sitten häntä, että onko se jollainlailla surullistakin, että kun ruotsinlapinkoirista on kyse niin puhutaan tosiaan ihan yksittäis-kaksittais kappalein koirista jokka tallustavat Suomen maassa. Siis toki koiria Suomessa on enemmän kuin yks kaks, mutta olipa kyseessä rekisteröintimäärät (esim viime vuonna rekisteröitiin 2 ruotsinlapinkoiraa, joista toinen on tullut  Suomeen jo aikoja sitten), kasvattajat, pentueet, agikisaajat tai ilmoittautuneet näytelmissä niin aina kasassa on pari hassua koiraa.

Oli miten oli. Niin ainakin minua ilahdutti uutinen, että joku niistä 137 000:sta oululaisesta on päätynyt nimenomaan ruotsinlapinkoiraan rotua pähkätessään. En siis tiedä kelle uusin tulokas(poju) on menossa/tulossa/mennyt.

Ja minun tietojeni mukaan tuo tulokas on ainoa oululainen rlk tällä hetkellä. Lähikunnissahan vipeltää muutamia rlk'ia jotka välillä näkyvät myös Oulun katukuvassa/reenikentillä jne (Muhoksella 1, Haukiputaalla 1 ja Kiimingissä 2).

Omille sivuilleni olen pistänyt jonkinlaista yhteenvetoa Suomen Ruotsalaisista. Esim tällä sivulla on 2000-luvun rlk:t, joita on yhteensä 57 kipaletta. Lukuun sisältyy jo ne kaksi uusinta koiruutta. Listauksessa ovat siis Suomessa syntyneet ja tänne jääneet koirat sekä ulkomaantuonnit (jotka ovat syntyneet 2000-2010). Kyllähän jonkinverran 90-luvun puolellakin syntyneistä/tuonneista ruotsinlapinkoirista on vielä omistajiaan ilostuttamassa, joten ihan tuosta vajaasta kuudestakymmenestä ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä mikä on ruotsinlapinkoirien kokonaismäärä Suomessa nytten. Näistä 57:stä tiedän neljän siirtyneen autuaammille poropaimennuslaitumille.

Hurmostilassa


  Nemi Agility





-- Tää oli osittain myös viestinä Koutsille, jos blogiini sattuu eksymään sama virne jatkuu kuin eilenkin --

Jotain fiksumpaa juttua reenilöistä myöhemmin, kun nemi-agility-ekstaasi vähän pääsee laskemaan

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Sekoilevaa


Jäi vähän sekavat ajatukset Merrin eilisistä agi-reeneistä (jokka veti Mikko).

Rata ei ollut kovin kommerverkillinen, iisimpään suuntaan ollaan nyt viikko viikolta menty radan vaikeusasteessa. Mutta nämä reenit menivät kyllä selvästi huonoiten jos näitä kolmeja reenilöitä ajattelee. En tiedä oliko allekirjoittaneet ajatukset jo liikaa torstaissa jolloin pääsen taas Nemi-kaaharin ohjaksiin, mutta selvästikään ei ollut "ihan kaikki kotona" eikä ihan meidän päivä. Toisaalta taas huomasin tekeväni erilaista ohjausta kuin mitä olin suunnitellut kun tehtiin rataa kokonaisena, että onpa se kumma jos homma ei oikein pelitä. Ensin suunnittelen radan ohjaukset Merriä varten ja sitten kuitenkin osittain kuvittelen ohjaavani Nemiä ja lopun edestä jätän tekemättä asioita, joten DAA mitä voi odottaa...

Aluksi tehtiin radasta muutamat valitut pätkät yksittäin. Otin silmätikuksi radan neljä ensimmäistä estettä, ja Mikon kehotuksesta pätkää jatkettiin vielä yks este eteenpäin jotta saatiin mun sijoittuminen/liikkuminen kohilleen jatkoa ajatellen. Tämä oli ihan hyvä harjoitus, ensinnäkin pystyin tekemään sitä aloitusta monella tavalla. Leikaten ja valssilla, lähtö kolmosen tai kakkosen tienoilta, riippuen ohjaustavasta. Kun työnsin koiran takaahypylle kolmosena, ottaen sieltä vastaan ja sitten valssaten niin tuli ongelmaksi se että tällä kertaa Merri ei irronnut seukkina olleeseen putkeen. Voi oravannahka! kun tuosta koirasta ei ikinä tiedä millon se irtoaa ja millon pyörii ja huutaa. Aikansa kun Mikko oli kuunnellut Merrin huutoa ja selvää keskivarpaan näyttöä meikälle niin Mikko pyysi multa mun vesiruiskun (hui kauhistus) ja kun Merri seuraavan kerran jäi siihen kettuilemaan mulle niin se saikin vettä niskaansa. Se vempele tehoaa tuohon koiraan kyllä hyvin. Merri oli taas niin nöyrää tyttöä ja pakoilevaa ja kauhistuvaa ja ties mitä kaikkea. Mutta olipa seuraavat reenilöt hiljaa, ei jäänyt pyörimään eikä huutamaan ja meni putkeen -josta sitä tietty kovasti kehuttiin Kun saatiin Mersu irtoamaan putkeen niin mun ei tarvinnut juosta putken kautta vaan pystyin siirtymään suoraan seur esteen kulmille.

Toisena yksittäisenä pätkänä reenailin pujottelua ja siis sinne edeltäviä esteitä. Putki, persjättö, muutama hyppelö, poispäinkääntö, hyppy ja se pujo. Halusin reeniä sitä ppk:ta vaikka se on hankala mulle & Merrille. Ja hankalahan se jälleen kerran oli. Ensin otin koiran liian varhain vastakkaiseen käteen haltuun, jolloin koira ei edennyt kovin jouhevasti ja lopulta oltiin yhtäaikaa esteen luona ja koira jäi siihen töks "en hyppää kun et anna mulle tilaa hypätä". Piti siis säätää sitä mihin asti liikkua ennen ppk:a. Aika laajan kaarteen Merri teki sitten kun sain sen pkk:n osumaan kohalleen, mutta tässä kohtaa oltiin iloisia että se ei jäänyt väykkymään hypylle ja toisaalta sujahti hyvin pujoon, jossa pystyin vedättämään hieman ja tekemään p-jätön loppuun.

Aalla koira loikki, kun mulla oli kiirus eteenpäin. "muista aina varmistaa Merrin kontaktit, älä oleta mitään äläkä kiihdytä kontaktien luona"



Huomenna on Nemiliinin reenit

Jostain syystä


...jalka on ollut taas kipeämpi viime aikoina. Tai kipeytynyt taas herkemmin. Tai ehkä ihan normaalisti, viime syksy oli jostain syystä ihmeen hyvä ajanjakso kun hyvin harvoin reenilöissä jalka "hajosi". En -toisaalta- ymmärrä miksi siinä uudessa super-hyvässä hallissa reenilöidessä jalka kipeytyy herkemmin kuin vanhassa hallissa. Liikkuukohan sitä jotenkin rennommin/enemmän/reippaammin kun "ei seinät kaadu päälle"? Toisaalta uuessa hallissa on hivenen pehmiämpi se keinonurmi kuin ed hallissa.

Ja minä en siis valita! Hallin olosuhteista, vaan kirjailenpa vaan ylös koipeeni liittyviä havaintoja.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Villinä


Olen käynyt viime aikoina lähes joka päivä koirien kanssa yksittäislenkeillä ja aina lenkin päätteeksi olen leikkinyt/tokottanut kyseisen koiran kanssa. Molemmat otukset ovat ihan tohkeissaan tästä uudesta rutiinista. Mihin tietysti kuuluu mm Merrin seuruu -treenit Nemi pääsi viime kerralla mm kiertämään taas pitkästä aikaa mattotelinettä; "takaa" ->koira kiertää telineen ja lelu lentää ...

Ostin ennen joulua koirille sellaisen punotun narulelun, sellaisen lörpön, jota monilla näkee reeneissä (ja joita ainakin yksi tuntemani aksa-hirmu kuluttaa useita per reeni ). Mutta ainakaan vielä M+N eivät olleet siihen niin ihastuneita kuin olisin halunnut. Pientä retuutusta oli ilmassa, mutta parempiakin leluja löytyy. Tai sitten vain en osannut "käyttää" sitä. Sillä Nemi olisi halunnut pitää lelusta kiinni aina samasta mistä minäkin - Merristä toki kiteytyi pieni-terrieri esille kotvaksi vaikka se ennemmin repiikin remmiään.

Pihaleikkien avulla olen saanut Neminkin innostumaan tennispallosta ihan erilailla kuin ennen. Jopa niin että se aina välillä tuo takaisinkin sen pallon eikä vain hautaile ja ymppäile* sitä hankeen.

*ymppäys=se kettumainen hyppy mitä ainakin meidän koirat tykkäävät harrastaa, ymppäystä koirat tekevät mm myyrästäessään eli etutassut edellä pompataan kohti maata/kuoppaa. Kerran kauan sitten kuulin jopa pienen kviik-äänen, kun Merri ymppäsi ja tuloksena oli joku kuollut päästäinen tms pieneläin...

maanantai 25. tammikuuta 2010

3vkoa


on nyt kulunut siitä Nemin steriloinnista. Tässä pari aiemmin lupaamaani massu-kuvaa.





Torstaina on tarkoitus mennä katsomaan ja kokeilemaan miten neidille aksailu maistuu tauon jälkeen. Matalemmilla hypyillä toki kuin yleensä ja koitamma muutenkin ottaa iisisti, jos se tuon "kahelin" kanssa vain on mahdollista....

Kommentaattorina hiihtokilpailuissa


Niin koirille kuin itsellemmekin oli hieman erilaisempi päivä ja kokemus lauantaina kun käännettiin Coltin nokka kohti Ruotsia ja Piitimeä aamuvarhain. Vallsbergetissa, Piteåssa kun järjestettiin viime viikonloppuna Ruotsin Mestaruuskilpailut (SM) perinteisessä murtsikkahiihdossa. Lauantaina oli vuorossa sprintti-kisat.

Se, että koiramme ovat yleensä melko kovia kommentoimaan jopa yhtä suksijaa, sai minut hieman miettelijääksi siitä mitähän päivästä oikein seuraa... Mutta ilmeisesti se, että niitä hiihtäjiä oli joka puolella oli jo koirillekin liikaa eivätkä ne ruvenneet liiemmin huutelemaan suksijille. Samalla tämä joka paikassa hiihtäjien näkeminen ja kuuleminen, outo paikka, matkustaminen sekä ziljardit muut koirat saivat Nemin melko väsyneeksi jo loppu päivästä.

Merri, se sitä vastoin oli hyvinkin pirtsakkana koko päivän. Ja ne sen silmät! Ne loistivat - Merrillä oli silmin nähden kivaa. Tosin olisi se selvästi halunnut enemmän toimintaa, mutta sen ilme oli aika veikeä kun se tajusi ettemme tulleetkaan koiranäyttelyyn... vaikka puitteet sellaiselle olivat valmiina olemassa: ajetaan ensin n tuntia, tullaan paikaan missä maksellaan parkkimaksu ja mennään parkkiin sinne minne ohjataan (pellolle), josta siirrytään koirien kanssa jonnekin... ja tadaa koira pääseekin ensin metsään lenkille (reitti mitä mentiin hiihto-stadionille) ja sitten "peli paikalle" missä ei kuitenkaan ole näytelmäkehiä.

Kun tulimme kilpailupaikalle ja maksoimme itsemme sisään niin kysyimme saako sinne tuoda koiria... Lipunmyyjä oli ilmeisesti ihmeissään, että edes kysyimme. Päivän aikana tuli nähtyä ainakin parikymmentä eri koiraa. Joista osalle M+N eivät puhuneet mitään, mutta kuten muuallakin niin myös tuolla "pahoja" olivat pari huonosti käyttäytyvää saksanpaimenkoiraa ja yksi dalmatialainen.

Tunnelmapaloja Piteåsta:









Muutama video löytyy juutuubista, esim naisten-finaali ja miesten-finaali.

torstai 21. tammikuuta 2010

Kuntotesti


Tiistaina Mikko laittoi meidät kuntotestiin, vai olikohan se muistitesti sittenkin? Radalla oli siis 28 estettä. Ryhmäläisistä kahdelta katosi rata kesken menon - tällä ei käynyt niin, mutta kunto kyllä meinasi loppua enkä todellakaan ehtinyt tekemään persjättöä pussille mikä olisi ollut ehkä viienneksi viimeinen este. Jotenkin sain sen lopun räpellettyä oikein, mutta sitä ennen oltiin tehty kyllä virheitä esim putkelle en saatellut koiraa kunnolla joten koira kiepsautti heti kun mun suunta lähti muualle niin aalle putken sijasta. Ja slalom paikassa vikan hypyn Merri hyppäsi toiseenkin suuntaan kun ohjasin idioottimaisesti koiran esteelle vastakkaisella kädellä. Ne taisivat olla suurimmat virhe paikat. Toisella kierroksella korjattiin nämä ja Mikon ohjeilla paikat menivät loistavasti ja ehdin tekemään sen lopun persjätönkin kun lähdin liikkeelle kun koira oli putkessa, mikä oli ed este, tosin olisin ilmeisesti voinut vieläkin sukkelammin lähteä jatkamaan matkaani.

Todella kivat treenilöt olivat ne!

Ehditään vaikka mitä


Maanantai-iltana oli Merrin ensimmäinen tokottelu Ad-hallissa. Ja olipahan outoa! Siis kivaa, mutta outoa

Mari katsoi kaikilta seuraamiset ja lopuksi tehtiin paikallaolo, muutoin sai vapaasti tehdä omia juttujaan. Ja johan siinä ehtikin tekemään - lapinkoiran kanssa ei kannata ruveta jankkailemaan asioita. Siis triljoonia toistoja samaa asiaa. Nyt oli ilmeisesti sopiva vaihtelevuus tehtävissä, tai se ettei Merri ollut vieläkään saanut iltaruokaansa (reenit olivat klo 20-21 ja normisti Merri syö iltaruuan klo 17) sai koiran olemaan über innostuneella tuulella. Merri ei edes haukkunut paljoa, muutaman kerran äyskähti, mutta hiljeni kun komensin napakasti. Kaikkea sitä kanssa. Noh, käyttihän likka äänivarantojaan jo selvästi enemmän seuraavana päivänä agireeneissä, mutta se onkin jo eri juttu se.

Merri esitteli Marille ihan hyvää seuraamista. Tai no joo, tokihan se sen seuruupaikka olisi voinut olla x-kertaa parempi jne, mutta niin kuin meidän tasoon nähden Merri oli hyvin asiassa mukana. Tällä kertaa. Nyt se jopa muisti istuutua pysähdyttäessä. Eikä yrittänyt haahutella. Tosin se oli hihnassa, mutta olisihan se hihna kiristynyt jos se olisi tempaissut. Nyt on sitten tavoitteena saada Merrille hyvän fiilingin seuruut aikaiseksi. Priima-asennot eivät ole ykkösasia vaan se että koira toimisi hyvällä sykkeellä seuraamiskuvion lävitse. Tätä reenitään hihnassa, palkkana pallo, jota ei ole lupa muualla käyttää -> koira saa rakkaan pallonsa vain seuraamisesta. Niin ja mun pitää keksiä joku vihjesana tähän "kohta saat pallon" juttuun. Aina niitä sanoja.. kuka niitä jaksaa keksiä, ja hyviä vielä

Paikallaolossa kukin teki omaan tahtiin. Kävin piilossa, eli oven takana, parin muun ryhmäläisen kanssa ja Merri pysyi hyvin tuolloin paikoillaan. Kävin palkkaamassa välissä ja menin alo-tyyliin vastakkaiselle seinälle hengailemaan. Mutta, sitten Merri nousi istumaan kun viereiselle koiralle sanottiin "saa mennä" kun se sai mennä edessänsä olleelle namikupille. Ihmettelen suuresti että Merri nousi vain istumaan. Eikä läksinyt myös tavoittelemaan sitä namia. Häiriötähän se vain oli, joka olisi pitänyt kestää. Mutta ne käytti "meidän" käskyä ja houkuttimena oli ruoka. Muutoin Merrin paikallaolo oli ihan ok. Paikallaoloiluunkin Marilla oli joku idea jota ilmeisesti lähdetään kehittelemään myöhemmin lisempää.

Ens kerralla oli tarkoitus katsoa ilmeisesti sitä seuraamista, liikkeestä seisomista ja ruutua sekä noutoa. Jotka kelpaa mulle kyllä - olen varsin kaikkiruokainen ja vastaanottavainenen tokottelun ihmeellisessä maailmassa.

Ittekseni reenustelimme maanantaina:

kaukoja, ei ihmeempiä kommentteja

hyppyä, joka meni ihan hyvin. mutta kun pistin homman palasiksi ja yritin ottaa vain sitä vaihetta kun koira hyppää esteen toiselta puolelta sivulleni niin M ei tuntunut ymmärtävän mitä odotan sen tekevän - vaikka mielestäni sanoin ihan selkeän käskyn.

hyppynoutoa, samat ongelmat kuin noudossa muutenkin eli se luovutuspaikka

noutoa, kuten yllä - ongelma. plus liika into eli kapulalle varastelu

metallinoutoa, jossa en edes yrittänyt vaatia kunnon loppua vaan pakitin hieman jotta koira kiirehti mun luo ja otin koiralta nopsasti kapulan. pääasia että se ottaa ällökapulan suuhunsa ja viitsii kuljetella jopa sitä. tästä huomasi erityisesti sen Merrin työstentelyinnon kun metallinenkin kapula jaksoi innostaa sen muutaman toiston ajan mitä näitä sillä teetin.

luoksareita, otin pari alo-tyylistä missä Mersulla oli ihan kiva vauhti. ja kokeilin muutaman avo-tyylisen suullisella käskyllä. välimatka ei ollut kauhian pitkä, joten en tiedä miten se vaikuttaisi asiaan. mutta nyt merri kyl pysäs seisomaan "seiso" käskyllä. ei tosin ihan niin jämäkästi kun pallon avulla. mutta kun oon sitäkin miettinyt, että mahdanko ikinä saada sitä omaa toimintaani samanlaiseksi pallotta kun pallon kanssa?!? tosin onhan niissä äänensävyissäkin niitä eroja, mitkä on "katkerasti" kokeissakin huomattu.. on vaikeeta on. mutta onneksi ei vakavaa

sivuasento -reeniä peilin avulla, tämä ei oikein toiminut. ts Merri oli taas niin ulalla kuin olla ja voi. sitten tajusin olla kyttäämättä sitä peiliä ja tein ihan vaan pikkuluoksareina ja homma onnistu paremmin.

liikkeestä maahanmenoa, muutamaan otteeseen. tippu, jäi ja pysyi. ei huomautettavaa siitä.

liikkeestä seisomisessa, se sitä vastoin sekoili. tai sitten minä sekoilin käsky-painotuksissa tms. istui (joo sitäkin liikettä on joskus treenattu). välissä tehtiin jotain muuta ja sitten uusiksi mikä meni paremmin eli seisoi - mutta kun palasin takaisin koiran luo (takana käytyäni) niin liikahti hieman.

ruutua, ymppäili ja meni maate jos käskin.

sekä sitä seuruuta

(nuo toiminnat eivät olleet reeneissä siis tuossa järjestyksessä kuin mitä niitä tänne kirjasin)

sekä kaikenlaisia väliaika temputteluja.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Teoriassa taitava


Elina Jänesniemen agikurssilla Active Dog Areenalla ...



Istuin hallilla 2,5 ryhmän ajan eli aamu kahdeksasta lähtien

Aiheena oli saksalainen ja sylivekitys sekä niiden ja muutamien muiden ohjauskikkojen käyttäminen pidemmällä radalla. Kahta ensimmäistä harjoittelivat siis muutamien esteiden mittaisilla reenusteluilla.

Ihan vekkulia että aiheena oli juuri nuo ohjauskuviot, koska ne olivat minulle ennestään outoja - joten uutta juttua tuli kyllä. Muutaman muun kanssakatsojan kanssa käytiin pähkäilemässä kuvioita ja tutustumassa siihen pidempään rataharjoitukseen kouluttajan lounastauon aikana, ehkäpä näin ollen jäi jonkunlaista tuntumaa siitä miten ne niitä juttuja oikein tekivät. Varsinkin kun tuli vkonlopun aikana kuultua jotkut neuvot aikamoneen kertaan ja samalla oppi itsekin katsomaan toisten ohjauksesta virheitä  (siis sillon harvoin kuin niitä tekivät ) ja joissain tapauksissa tiesi jo etukäteen mitä se kouluttaja kohta kommentoi

Unhottu


...kertoa, että kävin perjantaina Merrin kanssa lappalaisreeneissä. Jossa reenustelin hyppy-pujo-putki-hyppy -hässäkkää erilaisin variaatioin. Sekä a-aita-aita-aita -kuviota. Esteet samoin kuin tiistain reenissä eli päällejuoksureeniä ja välistävetoja.

Jossain kohtaa kun odottelin vuoroani niin hassu koirani hyppäsi maximuurin päälle (siin ei ollu niitä mustia lisäosasia) - taisin vähän huitaista kädellä sinne päin - siinä se keikku/taituroi hetken ennen kuin tajusin mitä se tekee ja käsin alas...

lauantai 16. tammikuuta 2010

Merkki


Reenustelin Merrin kans merkille lähetystä. Kumma likka muistaa senkin. Lähtee n.5 metristä ja jää seisomaan merkin taakse

Lisäksi molemmille vähän kapula reeniä

Toinen viikko ämpäripäänä


Nemi tosiaan tottui siihen kauluriämpäriinsä yllättävänkin pian. Aiemmin en tosin ole niin huomannutkaan kuinka ittepäinen koira tuo on, mutta nyt se oikein korostuu. Kun Nemi itse haluaa tehdä asioita eikä avustettuna. Hyvin se osaa säätää vaikka sohvalle hypyn niin että pääsee ketterästi ponnistamaan ahdistus-kaulurinsa kanssa. Toisaalta on sen kanssa myös hyvin kärsivällinen kun mulla menee aina tovi että saan sen vekotuksen pois siltä.

Maha näyttää jo melkoisen siistiltä. Sillähän oli itsestään sulavat tikit ja ne taitavat olla jo aikalailla poissa. Siitä paljaasta massusta en ole hoksannut kuvia ottaakkaan... Kova rapsutuspuuha alkaa aina kun kaulurin ottaa pois, päätä, kaulaa, korvia ja vähän kaikkialta oikeestaan kutittaa. Pihalla ollessa pitää tietty maata jalat taivasta kohti ja kiehnätä lumessa.

Sen saman huomasin silloin aikoinaan myös Merrin kanssa ja nyt Nemin kanssa. Eli leikkimisinto lisääntyi selvästi heti pian leikkauksen jälkeen. Siis viikossa jo. Jos koira aiemmin oli hieman nukkarievu nyhjöttäjä kotona niin nyt leikkii sen mitä "ämpäriltään" voi ja pihalla riittäisi energiaa ja intoa vaikka mihin. Olen antanut Nemin myöriä lumihangessa milloin palloa kaivaen / ympäten ja milloin lapasta retuuttaen. Se on ihan intona siihen lapaseen - taas pitkästä aikaa , joskus aikoinaanhan käytin paljonkin lapaspalkkaa tuolle kunnes siitä tuli nyhverö.

Ja sekin on ollut merkillepantavaa viime päivinä, että Nemi on haastanut Merriä leikkimään - koko syksyn se on oikiastaan ollut päinvastoin. Nemi on yleensä ärähtänyt Merrille kun Merri on tehnyt leikkimiskutsuja... Pois tieltä risut ja männynkävyt sitten kun toipuluus on ohi ja kaverukset pääsevät irti-humpalle

Tiistai 12.01.10



Keskiviikko 13.01.10

"Juhlittiin" vähän ja Nemi oli tovin sisällä ilmankin kauluria. Koirat saivat pitkästä aikaa hirvenluut.






Torstai 14.01.10

Se leikkiminen tosiaan innostaa taas sisällä. Vaikka tai huolimatta kaulurista. Tosin välillä Nemiä selvästi ketuttaa koko vekotus kun se häiritsee leikkejä huomattavasti.



Tämä lelu löytyi muutes Latviasta viime syksyn reissulla kun "piti" tuhlata lateja





Merri & lapanen. Merri tykkää harrastaa vaihtokauppaa "Jos mää annan tän sulle niin saanhan jotain ruokaa?"