Kikin kevätnoset

Kuten aiemmin varmaan mainitsin, niin kävin Avarianilla yhden noseworkin jatkokurssin toukokuussa. Kurssilla oli neljä harjoituskertaa, joista me päästiin kolmelle. Kiva kurssi ja kiva oli tehdä taas nenähommia Kikin kanssa. Kerta kerralta Kiki oli taas parempi hajujen etsijä - tosin kuten näistä viimeisen kerran videoista näkee niin se on siirtänyt laatikoilla aiemmin ilmenneen roskakäytöksen myös näköjään muualle. Eli siihen pitäisi puuttua jos joskus aiotaan kokeisiin mennä.

Vähän rallya, vähän nosea

Viime viikolla tein kotona hieman okk:n rallytokokouluttajan laatimia viikkotehtäviä.
Jopa videoinkin niitä, tässä jokunen minitreeni:

Käännös vasempaan



Eteen istu, 1-2-3 askelta ...
Ensin tyyppivikamme (josta en tiedä kuinka suuri vika/virhe se oikeasti on tässä lajissa) ja sitten paljon paremmin sujunut harjoitus.




Liikkeestä istuminen, maihin meno ja koiran kiertäminen. Tämä sujui hyvin ahtaasta paikasta huolimatta, erityisen tyytytväinen olin ettei Kiki ennakoinut pertsaa vaikka menin tosi liki sitä kun palasin takaisin koiran viereen :-)



Sitten tosiaan sunnuntaina alkoi Avarianilla Nosetuskurssi. Kiki oli ihan liekeissä ja aluksi meinasi homma mennä överiksi kun intoa oli kuin pienessä kylässä, mutta kyllä se koiruus siitä pian taas sai juonenpäästä kiinni, että mitä oltiinkaan touhuamassa. Ja esim laatikkoreenissä se käveli suoraan oikealle laatikolle eli ovella ts lähtöporteilla pääsi jo hajupilveen kiinni ja marssi sitten suoriksi oikiaan kohteeseen.

Kursseille kuitenkin

Ilmoitin Kikin just nosettamaan Avarian Sportsdogs -koirakoulun jatkokurssille. En enää muista kuinka monta noseilun jatkokurssia olen Kikin kanssa käynyt. Mutta koska ei olla ennen Avarianilla nosetettu niin kaikki piilot ja etsintäpaikat siellä ainakin tulevat olemaan uusia. Tämä on sitä pitkään kaivattua aivotoimintaa pikkukoiralle mitä se selkeästi kaipaa ja mitä en osaa itsekseni sille tarpeeksi järjestää.


Jotkut paikalliset koirakoulut ovat siis ruvenneet jo käynnistelemään/jatkamaan toimintaansa poikkeusoloista huolimatta, luonnollisesti kursseilla ja kouluilla on erityistoimenpiteitä koronan takia.

Kolmet nosetreenit

Nosework -harjoituksiakin on mennyt jo monet ilman, että olisin sanaakaan niistä raportoinut. Jokaista harjoitusta en enää muista miten ne menivät, joten kerron jotain mitä on jäänyt mieleen. Yleisselostuksena sanottakoon, että kaksi edellistä harjoituskertaa menivät aikalailla samalla kaavalla: ensimmäinen harjoitus meni vähän sinne päin ts Kikillä meni hetki ennen kuin pääsi jyvälle. Huolimatta siitä, että töitä se oli kyllä tekemässä.

Esim viime viikon ensimmäinen harjoitus oli tavaranurkkaus ja Kikillä taisi mennä nelisen minuuttia ennen kuin teki löydön. Sen jälkeiset harjoitukset menivät yhä paremmin ja paremmin (ja nopeammin). Ai niin, paitsi, että laatikoilla se viikko sitten alkoi tarjoilemaan tanssi/vati-temppuja. Kunnes. Löysi hajun ja lamppu syttyi ja vatitemput saivat jäädä kun koira ilmaisi mulle löydön.

14.01.20 - treenit, kengät ja laatikot

14.01.20 - treenit, sisäetsintäalueita

Kenkäharjoitus ei ollut ongelmallinen pikku koiralle. Laatikot taisivat tuolla viikolla mennä vielä hieman höpöilyksi, mutta löytyi se eucahajukin sitten lopulta. Sisäetsinnät sujuivat ihan näppärästi kun Kiki oli tuossa vaiheessa tuntia päässyt jo "vauhtiin".


21.1. olleista treenialueista en tainnut ottaa edes kännyräpsyjä? Silloin tosiaan oli pitkäksi venynyt eka treeni, temppuiluksi melkein menneet laatikot, nopeita ja taitavia takahuone-etsintöjä ja magneettirasioilla korkeiden piilojen etsintäharjotuksia.


Eilen sitten totesin, että sen sijaan, että epämääräisesti ja epätoivoisesti yritän saada kännykällä ei-tärähtäneitä kuvia etsintäalueista niin ehkä voisin raahata oikean kameran harkkoihin mukaan? Kun sillä kuitenkin on paremmat mahdollisuudet saada onnistuneita kuvia (vaikka kuvien ottaminen ei niin huomaamatonta olisikaan).

Tällä kertaa ensin tehtiin laatikkoharjoitus. Kiki haisteli muutamaa alkupään laatikkoa ja sen jälkeen käveli suorintatietä oikealle lootalle. Tällä kertaa pikkukoira ei esittänyt mitään sijaistemppusia.

Seuraavaksi oli vuorossa tavaranurkkaus -etsintäalue. Siellä Kiki meni melko pian oikealle suunnalle, muttei ihan heti tehnyt löytöä. Hieman kävi nuuskuttamassa muuallakin päin aluetta, mutta hyvin pian suuntasi takaisin oikeaan nurkkaan, hyppäsi tuolle penkille ja ilmaisi löydön.

Tässä treenissä oli runsaasti hyppysiivekkeitä häiriöksi, ihmiselle hihnankäyttöharjoitus siis. Kiki ei mennyt lankaan siivekkeiden kanssa, vaikka hieman antoi minun harjoitella hihnakäytöstä. Haju ei ollut tuossa hauskassa seinätaulussa vaan putkessa, jonne koira kuvan ottamisen jälkeen suunnistikin nuuskuttamaan ja hyvin pian myös ilmaisi tehneensä löydön.
Kuvasta kiitos Katja the kouluttajalle :-)

Sitten tehtiin omatoimisesti korkeusharjoituksia magneettirasioiden kanssa, samaan aikaan kun yks kerrallaan koirakot kävivät joko takahuoneessa tai yläkerrassa tekemässä pari etsintäharjoitusta. Me ei menty yläkertaan, kun Kiki ei uskalla kiivetä niitä portaita (ei muuallakaan mene sellaisia avoportaita (ollenkaan tai ei mielellään)).

Seinätreeni on Kikin mielestä sairaankivaa. Takahuoneharjoituksissa koira sai olla hihnatta, itse lähinnä pyörin paikallani katsoakseni missä koira milloinkin nuuskuttaa ja hommia tekee. Melko nopsasti hajupiilot löytyivätkin.

Lopuksi tehtiin vielä kouluttajan valvovan silmän alla korkeustreenit noiden magneettirasioiden avulla.

No se nose ja muita Kikin harrastusjuttuja

Viikko sitten aloitettiin Kikin kanssa tosiaan taas nosework-harrastus. Treenaillaan jatkoryhmässä Kismalla tiistai-iltapäivisin / alkuillasta. Ryhmässä on Kikin lisäksi yksi suomenlapinkoira ja pari noutajaa (labradoreja taisivat olla).

Viime viikolla tehtiin kaikki harjoitukset niin, että minä en tiennyt missä haju on ja Katja naksautti kun Kiki oli hajulla - paitsi jos minä tajusin koiran ilmaisusta jo ennen naksuakin, että löydetty on.

Alueina oli hajutestimainen kukkaruukku rivistö (kaksi jonoa), sikinsokin olleita rallytokokylttejä (melko iso alue), yksi nurkkaus missä oli kaikenlaista erilaista tavaraa sekä takahuoneessa oli kaksi pientä erillistä etsintäaluetta. Niissä takahuoneen tehtävissä sai/piti päästää koira vapaana etsimään.

Ensin tehtiin ne kukkapurkit, Kiki oli ihan ylitohkeissaan ja taisi ehdottaa löytöä ensin väärältä (samassa rivissä olleelta, joten liekkö haju oli leijunut sinnekin asti) törpöltä. Hyvin pian se sitten löysi sen oikeankin. Rallytokokylteiltä haju löytyi hyvin. Tavaranurkassa haisteli ensin tokohyppyä josta luulin jo koiran löytäneen oikean - mutta kun jatkettiin hommia niin kuulin kyllä itsekin koiran nenätyöskentelystä milloin se oikeesti teki töitä ja oli likellä kohdetta, siellä sitten ilmaisukin oli paljon selkeämpi.

Takahuoneessa Kiki oli jo päässyt noseiluvauhtiin ja ei enää ehdotellut vääriä vaan löysi tosi hienosti ekassa tehtävässä pöydän alta hajulähteen ja tuli sen mulle upeesti ilmaisemaankin. Viiminen löytyi jo ennen kuin mä tajusinkaan, että koira on töissä.

Kiki polleana nose-tunnilla

Lauantaina kävin kuuntelemassa koiratanssin uusia sääntöjä, siellä ei tokikaan ollut Kiki mukana. Samalla jutusteltiin kaikenmoista okk:n koiratanssiporukan kanssa, katseltiin viime vuoden kisavideoita ja syötiin herkkuja kun viime vuonna tuloksia tehneet toivat kaikenlaista kivaa syötävää (esim kakkuja ja piirakoita).


Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Kikin kanssa tanssitreeneissä, teemana oli häiriöt ja tehtiin kehään menoja ja erilaisia häiröitä siis toisille toivottuja häiriöitä (Kiki hoiti esimerkillisesti toivotun haukkuhäiriötehtävän) ja kehässä sitten kukin teki omia kuvioitaan häiriön alaisina.

Kiki oli hieman haistelu- & haukkutuulella, mutta ihan kivasti sain sen kyllä keskittymään tekemiseenkin. Tosi hyövykkäät treenit olivat. Lopuksi tein vielä sellaisen treenin, missä se häiriö oli kehään viety kohde /rekvisiitta. Vein vadin ts kannon, ja sehän oli ihan ylitsepääsemätön juttu. Varsinkin kun aluksi itse tolloilin ja yritin kävelyttää Kikiä kohti sitä kantoa - koira karkasi kiertämään kannon tai tekemään tanssitemppua useita kertoja. Kun -toisten kehoituksesta- otin lähestymisen eri suunnasta ja seurautin koiran kehään oikealla puolella (kauempana kannosta) niin homma meni ihan nätisti. Käytiin tekeen kannolla pari temppua ja palkkasin koiran. Sitten tein vielä yhden kehään menon, jossa koiran piti vain luopua kannosta - eli tehdä seuruumarssi kehään ja sieltä pois; se menikin onneksi ihan superisti :-)


Tästä mietintönä sitten se, että jos otan fs-ohjelmaan yhtään mitään rekvisiittaa niin ensinnäkin pitää huolella miettiä mikä se (esine) on ja missä kohdin ohjelmaa sitä kannattaa käyttää. Esine ei saa olla liikaa koiraa kiihdyttävä, vaikka toisaalta on joissain kohdin ihan hyväkin jos koira saa tavarasta virtaa (estää mahdollisen nynnyilyn, kunhan koira ei vedä ylikierroksille). Ja jos on joku esine niin pitää tehdä tosi paljon luopumistreeniä, että voidaan tehdä temppuja semilähellä kohdetta ilman että koira itse päättää milloin esiintyy kohteella / sen kanssa :-D

Hieman myös rupesin sitä miettimään, että pitäisikö mun sittenkin tehdä uuteenkin biisiin htm-koreo?

Kiki rallytokotreeneissä Haukkiksella 13.1.20

Eilen Kiki nukkui onnensa ohi. Siis ruoka-aikansa. Laitoin sille ruokakupin keittiön lattialle viiden aikaan, kuten tapana on, ja kerroin kyllä koiralle, että ruokaa olisi keittiössä. Koira ei korvaansakaan lotkauttanut asialle (kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet kun nälkäinen mummokoira ei ole enää huolehtimassa ruoka-ajoista). Kun pakkasin treenireppua kävin nostamassa kupin pois lattialta kun ruoka ei kerta ollut kelvannut ja läksittiin Haukkukeitaalle rallailemaan.

Harkattiin kahta tekniikkapätkää, toisessa sai itsekseen tehdä temmonvaihteluita, pujottelua (juosten) ja jotain käännöksiä. Toisessa harjoituksessa treenattiin muutamia avo-kylttejä (hyppy ja pyörähdys sivulla) sekä muutamia muita "perus"kylttejä.

Hypyllä mun piti ottaa pari juoksuaskelta, koska Kiki kääntyi liian sukkelaan mun luo seuruuseen. Olin kuvitellut sen olevan hyvä asia, että se tulee heti hypyn jälkeen "takas ruotuun" mutta siinä olikin jokin paha rintamasuuntavirhe, joten mun tarvii tosiaan ottaa pari juoksuaskelta heti siinä hypyn kohdalla jotta koira tulee suorana suoraan mun sivulle seuruuseen.
Hyppyyn liittyen treenattiin myös hypylle lähestymistä niin, että koiran ei kuulunut hypätä hyppyä vaan sen kohdalla käännyttiin oikealle - siinä oli tarkoitus treenata sitä, että miten ohjaaja sijoittuu suhteessa kyltinsuorituspaikkaan (ja hyppyyn ja kylttitelineeseen).

Viereisillä kentillä oli taas kaikenlaista meneillään. Kiki tuntuu ottavan erityisesti häiriötä 1-kentän treeneistä, josta tälläkin kertaa kuului kaikenlaista ... Kiki joko otti eilen paljon häiriötä tai oli nälkäinen ja/tai muuten vaan huonolla tuulella, mutta kaiken tämän se ilmaisi erittäin äänekkäästi. Onneksi häiriintyminen ei ilmennyt niin etteikö se olisi kyennyt tekemään asiotia - itsellä vaan meinasi höyri nousta päästä kun koira säksätti meleko paljon.

Ja joo, ennemmin haukkuva kuin nynnykoira - aina ei vaan muista, että huonomminkin asiat voisivat olla. Tai ovat olleet.

Monta tanssijuttua

Koko ajan tapahtuu niin paljon etten tahdo perässä pysyä, mulla on sellainen kutina, että on jäänyt neljät tanssitreenit kirjaamatta blogiin. Muistelen niistä nyt ainakin jotain tähän.

Kauimpana on ne jatkokurssin viimeiset viralliset treenit. Se kerta kun kaikkien piti esittää koreo ts 5-6 ensimmäistä temppua siihen omaan biisiin. Niistä treeneistä on siis nämä kummat kuvat. Mutta muuta en ole treeneistä kommentoinutkaan.

Kikin kanssa päästiin esiintymään aika alkuvaiheessa tuntia, muistaakseni. Mikä oli ihan hyvä juttu, jo pelkästään sen takia, koska loppu tunnista ko hallissa Kiki on aina levottomampi kun viereiselle kentälle alkaa tulemaan treenailijoita eli hallissa alkaa olla enemmän kuhinaa.

Teoriassa olin valmistautunut ihan huolella noihin kyseisiin treeneihin. Teoriassa siksi, että olin kyllä miettinyt koreota, ja jotain pätkiä testannut koiran kanssa mutten ollut kuitenkaan kertaakaan kokeillut pidempää pätkää enkä sovittanut sitä musiikkiin.

Miten se sitten meni? Alku oli hyvä. Kiki tuli nätisti aloitukseen, pysyi paikallaan, pystyin antamaan käsimerkin (musiikin aloitusmerkin). Pujottelunkin se teki, tosin yliohjasin (hyvä tai paha, hyvä se että koira teki huono se että eihän se nyt oikeassa tanssissa tuolta voi näyttää; mutta parempi kuin se mitä taannoin kirjoitin asiasta). "Agikävelyn" jälkeen tulee muutama haukahdus, kenties epäselvää ohjausta minulta. Kuljen myös koko ajan kohti takaseinää (tietoisen epätietoista menoa pois yleisön läheltä?) ja olen paljon selin yleisöön - kehän käyttö siis kaikkea muuta kuin hallussa :-D
En näköjään tehnytkään aiottua puoliympyrää (mun oli tarkoitus vaihtaa suuntaa ns puoliympyrällä ja Kikin pyörähtää 360 astetta / mun ympäri), sillä olisin saanut kulkusuuntani takaisin kohti yleisöä ...
Lopussa teetätin koiralle "paniikissa" twistejä vaikkei ne kuuluneet koreoon. Loppuosassa (siitä mitä tein) olisi pitänyt olla "hidasta taiteellista seuraamista" mutta näytän jäykkäkakalta tokottajalta.

Että joo, ei ihan mennyt suunnitelman mukaan. Mutta. Ehdottomat plussat ovat (joista en voi liiaksi korostaa kuinka iloinen niistä olen)
- Kiki keskittyi tekemään mun kanssa
- Me tehtiin noin minuutin mittainen koreo
- Suurinpiirtein sain tehtyä ne asiat mitä olin suunnitellutkin
- Tuo oli pisin "palkattomuus"treeni Kikille eli en välipalkannut sitä kertaakaan (lopuksi sai rasiasta erikoisnameja)

Eihän se tanssilta näyttänyt, kun ihan kaikkein vaikeinta lajissa on se, että miten saadaan minut näyttämään joltain muulta kuin tikulta kakassa :-D Tai vaivaantuneelta tokottajalta.

***

Noh, sitten on ollut parit treenit Maikkulassa mistä en ole tainnut kertoa mitään. Toinen treenikerta oli aika levoton Kikin osalta. Levottomuus voi osin johtua siitä, että itse en osaa olla rentona treenitovereiden joukossa (en tohdi julkiseen blogiin asiaa sen enempää avata). En muista yhtään opeteltiinko jotain uusia temppuja tuolla kerralla. Joka tapauksessa tehtiin vuorotellen tanssiesitys missä koiran piti antaa tassua, ohjaajan peruuttaa ja koiran tulla siinä mukana, tehdä pyörähdys, pujotella, tehdä pyörähdys ja sitten loppuun seuruuta ja ihan vikaksi jokin omavalintainen temppu. Eka kierros meni Kikin osalta ihan syteen ja saveen. Itseni oli hankala hahmottaa se peruutusosuus, Kiki haukkui ja/tai haisteli maata ja oli kaikki katastrooffin ainekset ilmassa. Pujottelu ei sujunut ja itse en osannut pyöriä. Vika seuraaminen onneksi toimi kait kohtalaisesti. Toinen kierros oli onneksi jo parempi, että ei ihan kökösti koko ajan mennyt.

Viime viikon treeneissä otettiin uutena asiana vadilla pyörimistä / takapää harjoittelua. Sen mukaan vaatimustasot missä kukin oli eli joillekin pointti oli laittaa etutassut vadille ja jotkut taiteili sinne jo takajalkoja. Kikillehän vati on tuttu jo pitkältä pitkältä ajalta. Enimmäkseen on tehty sitä, että Kiki laittaa etutassut vadille ja hieman liikuttaa takajalkoja. Tai sitä että minä seison siinä vieressä ja liikun ja Kiki tyyrää itseään pertsa-asentoon, siinä Kiki on mielestäni jo melko näppärä.
Sitten mulla on ollut pitkäaikainen tavoite, että saisin Kikin ilman mua liikkumaan, ehkä jopa pyörimään siinä vadilla, mutta että miten? Okk:n tanssitreeneissä jotain vinkkejä aiheesta olin saanutkaan ja niitä on talven aikana jonkun verran treenattu, ja edistystä oli tapahtunutkin, mutta aina vaan mä olin siinä likellä kädellä säätämässä. Kunnes sitten Maikkula-treeneissä saatiin Saaralta pari uutta vinkkiä ja kokeiltiin niitä. Pari toistoa tällä tavalla - ja tadaa Kiki tajusi mitä siltä halutaan. Sain jopa otettua yhdestä treenistä kännykkävideon:



Ilo videolla on ihan aitoa kun olin ihan täpinöissäni kun Kiki oppi kuin oppikin tuon tempun :-) Tosin nyt näyttää vähän siltä, että voipi olla pikkasen turhan ylivireinen temppu eli Kiki raakastaa sitä ja tarjoilee sitä tosi mielellään :-D
Tiedän ettei Kikin jalat pysy kokoajan korokkeella kun se tossa pyörii, mutta se nyt on pienin murheistani.

Lisäksi tehtiin taas vuoronperään esitys Saaran valitsemaan musiikkiin. Etukäteen harjoiteltiin (ilman koiria) missä kohdin pitäisi tehdä mitäkin. Meillä nyt ei taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt, mutta koska sain kuin sainkin Kikin takaisin kontaktiin / tekemään mun kanssa niin julkaisen harjoitusvideon tässä:



***

Viime sunnuntaina meillä sitten oli Haukkiksella koiratanssin teematunti; aiheena kehään meno / esityksen aloitus.
Nuo treenit veti Tiina Jounio.

Ensin Tiina kertoili, että ennen treenejä/esitystä/kisoja koira pitäisi lämmitellä. Siis käyttää lenkillä ja sitten tehdä vähän jotain venytyksiä / jumppaliikkeitä. Aksaajille tuttuja juttuja. Sitten oli puhetta siitä, että omat kisarutiinit tulevat ajanmyötä - ei voi sanoa etukäteen mikä tapa sopii kellekin, että se on ihan koira/kko kohtaista. Ja näinhän se menee, aksassa Merrille ja Nemille muodostui erilaiset tavat siitä miten ne kannatti valmistella ennen kisaradalle menoa. Tuskin ihan ekassa / ekoissa kisoissa (jos sellaisia joskus tulee) Kikin kanssa tietää miten kannattaisi toimia.
Missä koira odottaa omaa vuoroaan, kannattaako sen kanssa tehdä jotain ennen esitystä (ja kuinka paljon), käyttääkkö koira kehääntutustumisessa vai ei (kokoajan meinaan kirjoittaa "rataantutustumisessa" :-D vaikka eihän se se tässä lajissa ole), missä pitää palkkaa (ja kertoako se koiralle etukäteen vai ei) jne.

Sitten Tiina kertoi, että koira pitää viedä vapaana kehään. Tuomareita pitää tervehtiä. Kun on valmiina esitykseen niin pitää antaa merkki siitä, että dj voi laittaa musiikin soimaan - yleensä tuo merkki annetaan käden heilautuksella.

Treeneissä tehtiin kolme kehäänmeno harjoitusta. Tiina soitti samaa biisiä kaikille ja vuorotellen harjoiteltiin (joka kerralle oli siis eri biisi, mutta sama siis kaikille). Sitten improna tehtiin jotain temppuja, mahdollisesti sovitettiin oman koreon temppuja siihen alkuun. Tiina stoppasi biisin eli siihen asti piti jatkaa. Eka pätkä taisi olla jotain 15 sek tms ja vika sitten jopa jo minuutin.

Mulla oli taas The palkkarasia Kikille jonka olin esitellyt sille. Pidin Kikin siinä sen tanssihihnassa. Ihan vähän on jo pimennossa tuo eka reeni, mutta muistaakseni se meni kohtalaisesti. Tai ainakin alku oli ihan ok, sain koiran kehään nätisti, tervehdin "tuomareita" mentiin aloituspaikalle, annoin musamerkin ja tehtiin pari ekaa temppua. Sitten piti alkaa oikeasti improamaan koska esim pujoon Kiki ei lähtenyt alkuunkaan. Onneksi pätkä oli lyhyt joten homma loppui lyhyeen ja saatiin kait jotain tehtyäkin semifiksusti ennen ku musa loppu.

Toiseen pätkään päätin sitten testata ja irroitin sen hihnan koiran pannasta. Kiki oli ihan nätisti mun vieressä, siinä "portilla", mutta kun annoin sille luvan lähteä liikkeelle niin →↝ Tzadaam, sehän otti ja lähti ... ihan jonnekin muualle kuin hallitusti mun mukaan. Noh, kutsuin sen sitten luokse ja kyllähän se tuli ja sain käskettyä sen lähtöpaikkaan ja hämärästi muistelen, että pystyttiin tekemään se musa-aloitusjuttu joo, mutta kun piti alkaa improamaan temppuja niin eihän se koira täysin hanskassa ollut. Ei mitään muistikuvaa, että saatiinko me improttua biisiin jotain tempuntynkää vai ei.

Tässä nyt oikein megakorostuu se, että jos haluaisi improilla niin mun pään pitäisi olla kasassa. Ja nythän se ei ollut. Mä jännitin jotain liikaa ja koira vaistos sen ja heti oltiin ihan hukassa.

Viimeisenä tehty minsan treeni oli sitten ihan kaoottinen. Kiki haukku ihan hirveästi, oli häthätää välillä kontaktissa ja välillä teki jotain temppuja. Jälkiviisaana keksin kaikenlaista, mitä siinä en sitten älynnyt. Että kun sen tunti oli loppumassa ja sinne halliin oli tulossa sitä hälinää niin vähin mitä mä olisin voinut tehdä olisi ollut se, että olisin maltillisesti teettänyt Kikillä jonkun helpon/kivan tempun (ilman mitään tanssillista yritystä) ja palkannut koiran siitä. Kun se ois saanut välissä palkkaa niin se olisi saattanut motivoitua tekemäänkin jotain eikä vain olemaan levoton.
Että vaadin koiralta ihan liikaa siihen nähden mitä me osataan.

Mutta ihan opettavaista joo. Että jos mä jännitän niin koira ei ole sekään rento eikä toimi ideaalisti.

Lisäksi (ennen siis tuota vikaa harjoitusta) oli puhetta erilaisista kisakehistä esim. Jyväskylässä vasta olleet koiratanssikisat, Messari ja Okk:n tanssit. Mainitsin siitä, että oon kuullut kisoissa sanotun/toivotun ymmärrystä koiran arkuuteen ts ettei meluttaisi kovasti. Mutta se ei kuulemma ole oikein, että jos joku älyää pyytää hiljaisuutta / huomaavaisuutta ja joku toinen ei älyä niin sitten on epäreilua kun toisen aikana mekastetaan ja toisen ei (mikä toki on aina (huonosta)tuuristakin kiinni että millaisia häiriöitä kulloinkin kisapaikalla on).

Noseilut viikoilla 10 ja 11

Kiki oli ihan killeri tämän viikon nosetreeneissä.

Sekä tällä että viime viikolla mä en tiennyt missä haju oli, Katja naksutteli oikeat löydöt ja mä palkkasin sitten koiran. Olisinko kerran tai kaks kerennyt hoksimaan että koira löysi hajun ennen naksautusta. Alanpa siis pikkuhiljaa taas oppimaan lukemaan koiraa - tämä laji vaatisi kyllä jatkuvaa treenimistä, ei sillä että koiralla taidot olisi ruostuneet, mutta oma koiranlukutaito näköjään vaatii reeniä...

Ensimmäisenä tehtiin laatikko&laukkutehtävä; Kiki käveli suoraan sille laatikolle missä haju oli.

Toisessa tehtävässä meni jonkun aikaa, muttei kuitenkaan siinäkään kauaa. Ei otettu aikaa suorituksesta. Hienosti koira paikansi kuitenkin hajun. Kolmannessa tehtävässä koira ei paljoa väärissä paikoissa hengaillut, bongasi hajupilven hyvin pian alueelle tultuamme, mutta ihan suoraan ei kuitenkaan ilmaissut mulle löytöään. Hyvin suoritetti senkin tehtävän. Olisiko aikaa mennyt 40 sek tms.

Sitten tehtiin vielä kaksi etsintää toisessa huoneessa. Ensimmäinen oli yhdessä hyllyssä minne Kiki tunki itsensä. Ruotsinlapinkoiran uteliaisuudesta on kyllä hyötyä tässä lajissa :-) Kiki suoritti nopsasti tehtävän ja viimeisessä treenissä sillä ei mennyt kuin 20 sek kun haju oli löytynyt.

Viime viikollakin noseilu sujui mallikkaasti, mutta niitä hajualueita ja tehtäviä en valitettavasti muista niin tarkkaan.

Väliajoilla reenailtiin välillä erilaisia temppusia; tokojuttuja ja koiratanssijuttuja. Välillä Kiki toki joutui myös vain olemaan (välillä häkissä, välillä ei).


Tänään tuli viesti että ollaan päästy sille rallytokokurssille mille hain paikkaa. Huhtikuussa noseilut vaihtuvat siis ralleiluiksi. Jospa sitten olisi jo sen verran paikat sulaneet, että voisi alkaa omatoimisesti ulkona tekemään hajunetsintäharjoituksia.

Vko 8, tanssireenit

Viime sunnuntaina ei ollut tanssitreenejä, mutta viikolla kahdeksan oli (eli samana viikonloppuna kun lauantaina oli ollut se koiratanssikurssipäivä niin sunnuntaina oli normaalit viikkotreenit).

Toisin kuin luulin, niin me ei katsottukaan sitä kotitehtävää eli ei jouduttu esittämään ~kolmea temppua siihen valittuun biisiin. Sen sijaan saatiin jatkokotitehtäväksi keksiä siihen muutama temppu lisää - jotka vissiin katsotaan kurssin viimeisissä treeneissä (jotka ovat tämän viikon sunnuntaina).

Sen sijaan saatiin valita läjästä erilaisia esineitä itsellemme yksi johon piti sitten kehitellä erilaisia temppuja. Itse hieman myöhästyin ryntäyksestä esineläjälle, joten ei hirveästi ollut valinnanvaraa. Päädyin ottamaan jonkun muovisaksofonin (tms joku puhallinsoitin) johon sitten kehittelin jotain temppusia. Kiki yllättävän hyvin nosti sitä epämääräisen mallista lelusoitinta. Sitten naksuttelin sen myös koskemaan sitä suuosiota soittimesta ja yritin saada koiran laittamaan etutassut siihen vähän kuin käsi-tempussa. Plus "soitin" sitä itse kun koira oli mun jalkojen välissä (agitemppu). Taidettiin kokeilla myös varjotemppua siihen muttei kovinkaan hyvin onnistuttu.

Kaikki sitten esittelivät omat ideansa harjoittelun kohteena olleesta esineestä. Ja kouluttajat kertoivat yleisiä juttuja ja joitain esimerkkejä esineiden käytöstä koiratanssikoreossa.

Mä inspiroiduin tuosta harjoituksesta ja sain idean Kikin ohjelmaan ;-)

Lisäksi kuunneltiin jotain biisejä ja "jammailtiin" niiden tahtiin. Mikä tosin oli taas tosi vaivaannuttavaa, koska veisut eivät menneet lainkaan mun jalan alle ...

Vko 9 - nosetreenit

Viime viikon nosetreeneissä Kiki paransi taas työskentelyään tehtävä tehtävältä ja viimisessä oli ihan sikahyvä <3

Kokeiltiin myös portaisiin menoa, kun kahviossa olisi ollut myös etsintäalue, mutta Kiki ei suostunut halunnut kavuta niitä portaita - joten ei tietenkään menty sinne ylös. Portaat ovat siis sellaiset avonaiset rautaportaat joihin askelmiin on laitettu kumi(tms)alustat eli jalkojen alla ei tunnu pahalta - mutta silti ne aukot näkyy. Kiki ei ole tainnut ikinä kivuta yksiäkään sellaisia portaita - ei se normiportaistakaan tykkää, mutta voi vaik jossain kerrostalossa kiivetä itse portaita.

Sellainen juttu vielä reeneistä mainittakoon, että Kiki otti innokkaasti seinässä ollutta lähtöhajua myös pois lähtiessä :-) Innokas toveri "löysin hajun - anna nami" :-)


Niin ja semmonen juttu, että saatiin tehdä vika reeni ekana kun toiset teki samalla sitä keittiötehtävää. Mutta eivät aloittaneet ennen kuin Kiki oli suoriutunut vikasta tehtävästä. Tämä oli sangen ystävällistä koska sieltä kuului melkoista kolinaa ja tömistelyä joten voip olla että Kiki olisi ottanut pahasti häiriötä ...

Erityisherkkä

Tänään. Tai tänäänkin. Olisin halunnut sulkea Kikin pumpuliin tai lähinnä omaan kuplaan minne häiriöt eivät yllä eikä kuulu. Joskus (tuntuu siltä kuin) tahtoisin pysäyttää maailman, jotta Kikillä olisi parempi. 

Millään järjenpuolikkaallakaan ajateltuna niin ei voi tehdä, mutta ainahan voin lätistä blogiini :-D 

Meillä alkoi tänään uusi nosework-kurssi. Ties kuinka mones jatkokurssi. Uusi ryhmä, joista vain yksi koirakko oli meille entuudestaan tuttu. Itse olin aluksi, että "kääk - dalmis", sellainenkin kun nyt löytyy ryhmästä, kunnes tajusin, että Kiki ei ole kehittänyt vielä itselleen mitään rotuinhokkeja. Jos Nemi olisi ollut paikalla niin se olisi repinyt pelihousunsa ... (sillä pimenee täysin kun se näkee pilkkukoiria). 

Ainiin. Ryhmässä on myös islanninlammaskoira <3 jota Kiki ei pitänyt yhtään arveluttavana, vaan olisi kovasti halunnut tehdä sen kanssa lähempääkin tuttavuutta :-)

Aluksi meni ihan semijees. Kiki oli kyllä hieman levoton odotusvuoroilla mutta kun tehtiin jotain pikkutemppusia (esim kontaktiharjoituksia) niin se oli parempi. 

Harjoitukset menivät hyvin. Välillä jopa loistavasti. Tehtiin samaan tapaan kuin viimeksikin, eli Katja naksautti kun Kiki teki löydön. Pizzalaatikoilla ja jugurttipurkeilla (joita oli paljon) Kiki oli tosi hyvä. Reenattiin myös uutta hajua, siis edelleen eucaa mutta joku uus miksaus siihen. Sitten oli vielä kolme erillistä etsintäaluetta. Viimeisessä koira alkoi ehkä jo hieman väsymään, mutta löytyi se haju kuitenkin lopulta (koira haisteli paljon melko likeltä kohdetta, mutta kesti siis jonkun aikaa ennen kuin se oikeasti löysi hajun).

Keskivaiheilla tuntia ryhmäläiset kolisuttelivat jotain ja Kiki selvästi reagoi ääniin. Mutta lopulta sillä hirtti kiinni kun seuraavan ryhmän tyypit mölysivät pihalla. Potkivat seinää/ovea tai mitä lie tekivät (mistä mä voin tietää mitä ne puuhas, mutta kuulosti hieman siltä kuin joku ois yrittänyt saada lumia pois kengistä - ja potkinut kenkiä johonkin kovaan). Sitten pihalta kuului toki monia muita ääniä, mitkä Kiki koki ahdistaviksi. Ahdistavuus ilmeni älämölyllä ja sillä etten saanut koiraan enää juurikaan kontaktia. Päädyin sitten lähtemään treeneistä inan ennen kuin ne olisivat oikeasti loppuneet, epäkohteliaasti häivyin kun jotkut ryhmän koirakoista olivat vielä tekemässä vikaa treeniä. Mutta koin siinä tilanteessa paremmaksi viedä Kikin kävelylle, autoon ja sitten kotiin. 

Fiiliksissä (hönöö, hönöö, hönöö)

Eilenpä oli taas Kikin tanssireenit. Tämä oli sitten se kerta mihin piti viedä se The biisi. Biisi minkä valitsin oli ihan aluksi sellainen, että "se meidän täytyy ottaa". Mutta sitten kuitenkin hylkäsin sen, kun  ajattelin ettei siihen saa koreografiaa meille väännettyä eikä sen tahtiin voi liikkua. Pitkään etsin jotain menevämpää tai lähinnä jopa jotain kasaridisco / 20-luvun jazz ja ties mitä - mutta en löytänyt mitään mikä olisi kolahtanut. Lopulta palasin takaisin alkuun ja siinä se sitten oli 👍💕

Eilen reeneissä jokainen sitten kokeili liikkua itsevalitsemaansa kappaleeseen, lopuksi muut -ja kouluttajat tietty kans- antoivat kommentteja. Mä en ollut jammannut (heh) kotona tuota kertaakaan eikä mulla ollut (eikä ole) Kikille siihen mitä koreografiaakaan. Ihan siis vain tehtiin kontaktikävelyä pitkin kenttää ja välillä Kiki tarjosi pomppua ja teki muutaman pyörähdyksen. Hyvä kontaktireeni/häiriöreeniharjoitus siis.
Muilla oli paljon valmiimpia juttuja, mietitty jo jotain temppujakin jne. Mutta eipä se mitään, me mentiin nyt näin.

Biisi on kiva tunnelmainen, mutta vaatii kyllä itseltä rohkeutta tehdä jotain epä-kaisamaista ts liikkua paljon laatikon ulkopuolella [=kaukana mukavuusalueen tuolla puolen]. Muttei siitä saa kuitenkaan tulla semmonen että oon kuin tikku kakassa kun yritän liikaa ja jännitän sikana näyttäväni idiootilta - ja sitten näytänkin idiootilta ;-D

Epävarmuudesta ja typerältä näyttämisen uhallakin oon nyt aika fiiliksissä (mikä on hönöö, hönöö, hönöö).


Kikin kanssa testattiin musaa ensin. Loppu tunti meni ... ts koko tunti meni koirakoiden musatesteihin. Sinä aikana Kiki välillä oli ihan coolisti hallissa oottelemassa ja välillä tein sen kanssa jotain pieniä harjoituksia (mitä pysty tekemään niiltä sijoilta).

Ihan lopussa sain lisää vinkkejä "tanssi" -temppuun. Sekä kouluttajat kertoivat seuraavista kotiläksyistä.

Tanssireenit

Eilisissä tanssitreeneissä kuunneltiin ensin pätkiä kolmesta eri biisistä. Niiden aikana tehtiin lämmittelytemppusia, mitä kukin. Ja piti miettiä minkä biisin valitsee ja siihen valittuun biisiin piti sitten improilla esitys, joka sai kestää jotain 30 sek. Kouluttaja sitten stoppasi sopivassa kohdassa sen biisin. Esityksessä piti palkata koira noin viisi kertaa, ei hajuakaan (en ole laskenut tuosta videosta enkä muista) palkkasinko mä Kikin niin monta kertaa.

Kiki ei ollut ihan niin hyvällä intensiteetillä mukana reenimässä kuin viikko sitten. Nyt sitä ehkä hieman häiritsi nuo pöksyt, ei hulluna häirinnyt, mutta vähän kuitenkin. Tässä temppuimproilussa piti kyllä hirveästi lukea Kikin mielentilaa, jos se olisi ollut ihannevireessä niin olisi voinut tehdä jotain muitakin temppuja. Nyt olin kuitenkin tosi tyytyväinen sen kontaktiin ja sen haluun tehdä mun kanssa asioita.

Improaminen ei tod ole mun juttu, kun jotta selviäisin asioista edes semikunnialla niin haluaisin olla enemmän tilanteen tasalla, eli mulla pitäisi olla selvät sävelet (parempi suunnitelma, tietää mitä tehdä, milloin tehdä ja osata ne asiat mitä kuvittelen meidän tekevän). Hirveän hyvää reeniä tällainen silti on, koska siinä sitä sitten oppii olemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella (mitä tämä laji hyvinpitkälti muutenkin on), oppii lukemaan koiraa ja tilannetta. Että jos myöhemmin onkin jokin oikea koreografia ja omempi musiikki niin ei ehkä sitten mene ihan puihin jos homma ei menekään käytännössä siten kuin on suunnitellut ja asiat opetellut.


Kun kaikki olivat esittäneet omat juttunsa niin laitettiin koirat syrjään (Kikin jätin seinäkoukkuun) ja kouluttajat kertoivat ohjelman suunnittelusta.

Sen jälkeen jokainen sai kysyä kouluttajilta jotain. Mä päädyin kysymään neuvoja miten jatkaa koroketreeniä "tanssi" -temppu. Ja siihen saatiinkin ihan kiva kikka :-) tehtiin vähän aikaa sitä takapäään käyttö reeniä (siis sekä tanssi-temppua että sivulle tuloa). Ja sen jälkeen jonkun aikaa peruutus-harjoituksia.

Sitten Kiki muuttuikin hysteeriseksi ja mulla meni hetki tajuta, että se saattoi johtua siitä kun viereisellä kentällä oli alkamassa rallyreenit eli siellä kolisuteltiin rallykylttejä ...

Työmyyrä

En ole tainnutkaan vielä mainita, että viikko sitten vein Kikin nosetreeneihin. Puin sille housut jalkaan jotta se pääsi reenimään. Tehtiin kuusi harjoitusta ja Kiki oli tosi hyvä, eikä se hyytynyt menossa lainkaan vaan sen työskentely parani mitä enemmän tehtiin reenejä. Mä en tiennyt missä hajut olivat ja kouluttaja naksautti kun Kiki teki löydön. Ja mä palkkasin sitten koiran.

Nemi noseilee

Huolimatta viime viikkoisista kirjoituksistani vein kuitenkin Nemin nosetunnille ma-iltana.

Nemi oli äänekäs (ei yllätys) kun läksi etsintäalueille ja hieman niillä alueillakin. Paitsi kun alkoi käyttämään nenäänsä niin hiljeni. Ensimmäisen alueen / piilon se ratkaisi hienosti. Ihan millilleen ei tarkentanut oikeen paikkaan - ja minä sain taas huomautuksen siitä, että pitäisi palkata koira siihen hajulle, että vahvistaisin sille sitä - mutta muutoin meni hienosti.

Toisena oli ns laatikkotesti jossa Nemi marssi ihan tyynesti hajulaatikon ohi pariinkin otteeseen. Alkoi siinä sitten koiralta sinni loppua etsimiseen. Että hittoakos tässä nyt ollaan - vois sen namin helpomminkin saada / ottaa.

Kolmannella alueella Nemi oli periaatteessa  enemmän taas asiassa mukana, haisteli kovasti joitain paikkoja, mutta meni melko pitkään (?) ennen kuin löysi hajun. Hieman piti itse rajata sitten sitä etsittävää aluetta ts johdatella koiraa oikealle neliölle. Itse piti vältellä etten katso koiraa koska se alkoi heti tarjoilemaan mulle tokojuttuja (pertsaa yms).

Neljäs alue oli myös vaikea. Haju oli yhdellä rappusella (yläkertaan menevät portaat). Pikkukoirille hajulöytyi hyvin rappujen alla tolskatessa, isommille se oli helpompi hakea kun meni portaisiin, mutta Nemi-raasun tekniikka ei enää riittänytkään portailla temppuiluun. Plus tätä aluetta vaikeutti huomattavasti, että Nemi melkein palkkautui siitä kun työnsi päänsä alueen vieressä olevaan rosikseen. Ihmettelin miksi se niin teki, koska siellä ei ollut kuin tyhjä pullo ja tyhjä tölkki. Tai ei olisi pitänyt olla ... Yks treeniryhmätoveri sitten paljasi heittäneensä sinne jonkun namin (miksi ihmeessä?!!?) - että kyllä se Nemin nenä toimi, se vain bongasi ennemmin sen namin kuin eucan kun eucan etsiminen ei ole sille The juttu (jos ruokaa on jossain).

Hajut olivat pari tuntia vanhoja, eli Nemille vaikeita kun kotona on etitty paljon tuorempia ...

Tanssit jatkuvat

Tänään Kiki jatkoi sitten tansahteluharrastustaan. Millään nynnyreeneillä ei aloitettukaan, koska heti ohjelmassa oli esiintymistä eli rivitanssia. Siis kun ryhmä jaettiin kolmen porukoihin joiden kanssa sitten esitettiin etukäteen ohjeistettu tanssi. Siis kouluttajat kertoivat mitkä temput tehdä ja missä vaiheessa biisiä (joku Robinin kappale). Sitten harjoiteltiin sitä ja sitten esitettiin se. Sen jälkeen mietittiin siinä pikkuporukassa pari kolme temppua aiempien jatkoksi ja esitettiin koko tanssi uusiksi.

Ihan tunnin alussa oli lämmitelty tuttujen temppujen parissa. Mä kysyin neuvoa kylkitemppuun mikä meillä on siis hyvin pahasti vaiheessa, että lisää treeniä vaan. Yks treenikaveri(n koira, poju) tempas Kikin luo siinä alkulämppäilyssä ja mietin että mitäköhän Kiki, mutta eipä sillä sellaisesta onneksi homma mennyt yhtään höpöksi. Ei pelkohöpöksi eikä sellaiseksi "jee, leikitään, en keskity ollenkaan".

Koska niissä ryhmätansseissa oli häiriöreeniä ts tehtiin ei pareittain vaan kolmistaan (rivissä, yrittäen tasatahtia) niin en uskaltanut päästää Kikiä irti (osalla oli koirat hihnoissa) niin se ensimmäinen tanssiesitys meni ihan syteen ja saveen kun remmi jäi kokoajan johonkin jumiin (jalkojen ympäri kasin pyörähtelyt eivät tod toimi pitkän nahkaremmin kanssa). Toiseen esitykseen sain kouluttajalta lyhyemmän grippihihnan lainaan ja johan oli huomattavasti helpompaa (kiitos!) - meni kyllä ostolistalle se remmi heti :-)

Aika monta plussaa näistä treeneistä Kikille. Eniten tietty olin tyytyväinen siihen että pikkukoira oli reippaana ja innokkaana halleilemassa. Häiriöreeniin, siihen jälkimmäiseen "esitykseen" olin kans supertyytyväinen -kun oli se lyhkäsempi hihna- kun koira teki monta temppua peräjälkeen - ihan ei tullut kaikki temput samaan aikaan muiden kanssa, mutta jotta siihen oltaisiin päästy olisi pitänyt ehkä reeniä enemmän ;-)

Kikin tanssiryhmä, kännyvideosta printscreen ;-)

Kotiläksyjäkin saatiin, viikon päästä ei ole kuitenkaan reenejä kun hallin valtaa aksakisaajat.

Täydellinen harrastus

✌😍

Ihan parasta. Kiki teki töitä maanantaina kun käytiin nosework (jatkokurssin) tunnilla. Se ei pelännyt hallissa eikä osoittanut mitään sellaisia mörkötoimintoja. Tehtiin neljä harjoitusta, joista yksi oli ns hajutesti eli pizzalaatikkoreeni. Kaikissa Kiki teki mun silmiin hyvin hommia; ei täydellisen nosekoiran tavoin - mutta mä olin onnesta sykkyrämykkyrällä, koska oli ihana nähdä pikkukoira elementissään ilman minkäänlaista jännitettä. Varsinkin kun muutama päivä aiemmin se hyvä kun uskalsi nenänsä kotoa ulos pistää ... (uusvuos ja sen jälkipäivät).

Nosetus on kyllä niin hyvä harrastus kuin olla ja voi. Koira saa käyttää luontaisia taitojaan. Kiki ainakin tykkää siitä touhusta tosi paljon. Treenejä voi vaikeuttaa vaikka kuinka eli haastetta kyllä löytyy, mutta laji ei vielä ole itselleni vaikuttanut niuhottamiselta / pilkunviilaamiselta. Vaikka tottakait siitäkin sääntöjä löytyy tyyliin miten hajulla saa käyttäytyä ja yleisiä juttuja (mitä missä tahansa koiraharrastuksessa pitää ottaa huomioon). Voi tähdätä kisaamiseen jos haluaa, mutta silti laji ei minun silmään ole niin kisaorientoitunutta kuin monet muut koiraharrastuslajit (mitä olen reeninyt).

Missä mennään

Olen kuunnellut paljon erilaisia biisejä ja miettinyt, että mikä voisi olla Kikin The biisi. Koiratanssiin siis. Tietty (tarviiko sitä ees sanoa). Sellaiset laulut eivät käy mitkä ovat vain hyviä, siis josta itse tykkään. Sen laulun (biisin, whatever) pitää myös olla sellainen johon pystyn edes jotenkin "jammailemaan" (heh). Joku sellainen mistä saan jonkinlaisen koreografiainspiraation, vielähän en oikein tiedä, että miten niitä koreografioita väsätään - mutta oletan oppivani jotain aiheesta tänä vuonna (tai jopa jo tämän talven aikana). Mitä tahansa biisiä en voi itselleni napata, koska Kiki ... on ollut aina sellainen, että jos radiosta/mankasta kuuluu joku veisu mistä se ei tykkää niin se kyllä ilmoittaa asian (mikä on aina tuntunut huvittavalta piirteeltä). Eli tietenkään sellainen musiikki ei käy mitä vastaan pikkukoira lähtökohtaisesti jo protestoi. Plus biisi ei saa olla liian pitkä; puoltoista minuuttia olisi ilmeisesti ideaali (näin alkuun). Lauluja voi toki lyhentää, monet koiratanssijat sitä ilmeisesti harrastavatkin, että he editoivat niitä musiikkejaan. Minäkin hankin kotitietokoneelle jonkun musiikineditointiohjelman jo ... Yritin harjoitella sen käyttöä, mutta en siinä kovinkaan hyvin onnistunut. Kun mulla on jo se The laulu. Paitsi että se on nolo. Ei ollenkaan muntyyppistä musiikkia - vaikka se tuntuukin "meidän biisiltä" (jota pitäisi siis lyhentää, taitaa olla normaali 3-4 minuutin kappale), mutta luultavasti jätän sen kappaleen odottamaan ja harjoittelen jotain tanssikuvioita ensin johonkin ihan muuhun lauluun (valmiiksi tarpeeksi lyhyeen), kunhan vain keksisin, että mihinkä.

Entäpä sitten ne kotiläksyt. Ennen kuin jatkokurssi alkaa. 

Hyppyä ei olla reenattu ollenkaan. Ei olla aikoihin käyty hallilla ja meillä sisällä on liian liukasta sen treenailuun. Ulkona voisi tietty jotain reenipaikkaa kehitellä jos jaksaisi. Omituista kun on eka sellainen koira jota en ole hyppyyttänyt muissa harrastuksissa. Tottakait Kikikin luonnostaan osaa hypätä (metsässä, sohvalle jne) muttei käskettynä. Enkä mä sen kyynärjutun takia oikein tiedä kannattaako mun koiraa hyppyhyppyyttää hulluna vieläkään.

Kylki -temppua on tehty lähes joka viikko. Se edistyy hitaasti. Vähän sama kuin paikkis -treenitkin (eli siis että maltti ei riitä). Kiki kyllä menee innokkaasti kylkiasentoon, ei välttämättä taida osata sitä vielä niin hyvin, että pelkällä käskyllä menisi. Enkä mä voi vaikkapa seistä. Tarvii siis kovasti vielä ohjausta / vihjettä. Jos tätä temppua haluaisi käyttää tanssiessa niin pitäisi kyllä tarkkaan miettiä mihin väliin sen tuikkaisi, koska Kikin kanssa se ei tod ole mikään rauhallinen juttu ;-D

Peruuttamista se ei osaa sen enempää kuin ennenkään. Voi siis peruuttaa muutaman askeleen - tekee sen ns luopumistreenin seuraumuksena. En jotenkin osaa (muka) treenata tätä niin, että saataisiin siihen jatkoakin. Luultavasti on vain reeninpuutetta, ja mun kärsivällisyyden eli että odottaisin koiran pidentävän peruutusmatkaa. Tai jotain.

Niitä on reenattu jonkin verran, että Kiki joko istuu tai makaa ja mä "jammailen" sen lähellä, ehkä jopa kierrän koiran. Tässä me mun mielestä ollaan edistytty, vaikka aina koira ei kestäkään sitä että kiertäisin sen.

Varjo -temppu on naksutteluvaiheessa. Kiki ei ehkä vielä täysin ole ymmärtänyt mitä haluaisin sen tekevän. Sujuu siis vaihtelevasti.

Kasia ei olla hetkeen aikaan tehtykään. Pujottelua tehdään aina välillä. Pujossa ongelmana on se, että Kiki rakastaa jalkojen väliin tulemista. Eli jos mä ohjaan (askellan) jotenkin epämääräisesti niin Kiki mielellään tulkitsee sen niin, että se voikin pujahtaa mun jalkojen väliin ... Se tunkee jalkojen väliin myös monesti silloin jos yritän tehdä sen kanssa takakautta sivulle tuloa, ylipäänsä sivulle tuloa tai mitä milloinkin :-D Kiki tarjoilee myös muille jalkojen väliin tulemista ... Eipä uskoisi, että pentukurssilla (ja joskus sen jälkeen) en meinannut saada millään koiraa hoksaamaan että mitä sen pitäisi tehdä (joskus sillä on hitaat piuhat ;-D mutta kun se jotain oppii niin näköjään sitten kanssa oppii).

Tuota jalkojen väliin tulemisintohimoa olen sitten hyödyntänyt siihen, että oon opettanut Kikiä kulkemaan jalkojen välissä sekä silloin kun kuljen eteenpäin tai kun peruutan. Tokikaan ei tehdä näitä pitkiä matkoja.

Itsensä ympäri pyöriminen sujuu tosi hyvin.
Tassun antaminen sujuu. High fiveä ei olla taidettu juurikaan reeniä.

Huonosti sujuu se, että mä itse tekisin samalla jotain taiteellista ;-D Joskus jotain häiriöhytkyntää olen yrittänyt yhdistää johonkin harjoitukseen. Mutta erittäin harvoin.

Olikohan meillä jotain muita temppuläksyjä?

Kohteen kiertäminen sujuu - välillä sika hyvin ja toisinaan ei ollenkaan. Tähän vaikuttaa eniten Kikin yleisolotila. Reippaana on ihan sikakivaa (jolloin myös voi irrota äänikin) ja toisessa ääripäässä hirvittää eikä irtoa. Ei olla kyllä hetkeen reenitty tätä.

Vatireenistäkin Kiki tykkää. En silti ihan äkkiä usko, että siitä voisi saada mitään tanssiosiota, kun ei Kiki sitä itsenäisesti tee vaan se on enemmän sivulletuloa / takapää treeniä ts Kiki tarvitsee minut siihen vadin lähelle. Joitain kertoja olen saanut Kikin kiertämään ufoa/vatia itsekseen "tanssi" käskyllä, mutta ilmeisesti se oli jokin harha kun ei se sitä käskyä kuitenkaan osaa - tai osannut myöhemmin. Mutta ehkä se olisi sieltä kiskottavissa jos jaksaisi järkevästi asiaan panostaa.

Ainiin. Korokkeelle peruuttaminen sujuu myös vaihtelevasti. Kontaktikävely oikealla sujuu tarjoamisperiaatteella hyvin - olen ajatellut pitää sen koiran innokkuuden ja tarjoamisen tasolla ts koiran omaehtoisena temppuna (kehun kun tekee, yritän välillä ujuttaa toimintaan käskyäkin) kunnes keksin että tarvitsisin sitä taitoa oikeasti johonkin. Vaikka Kiki tekee "oikee" seuruuta vaihtelevan innokkaasti, niin hyvin liukkaasti se siitä kiepahtaa vasemmalle puolelle eli viihtyy siellä paremmin.

Uutena temppuna meillä on työn alla "leuka" eli se että koira pistää päänsä mun reiden päälle kun istun. Kikilähtöinen juttu. Eli Kiki tekee sitä kun haluaa multa jotain. Jossain vaiheessa rupesin naksuttelemaan / kehumaan sitä siitä. Toiveissa, että joskus se tekisi sen silloinkin kun minä haluan ... ;-)

M&M ostokset

Ostin sen flexin mitä suunnittelinkin, ja Kikille lelun. Lelu meni joululahjapakettiin, flexi ei. Lisäksi ostin sellaisia "purutikkuja" mitkä olivat pehmeitä (koska Nemin hammasoperaatiotoipuilu), joita pakattiin koirille muutamat jouluksi. Lisäksi lahjakortit/näyttelypalkintosetelit riittivät useampaan namipussiin (2 eri sarjaa, yhteensä 6 pussia).


Aiemmin tällä viikolla kun olin vielä töissä niin maksoin Okk:n jäsenmaksun ensivuodelle, koiratanssin jatkokurssimaksun (eli mahduttiin kurssille mukaan :-)) ja omatoimitreenioioikeuden tammi-huhtikuulle okk:n halliin. Näistä pitäisi vielä saada aikaiseksi ottaa print screenit eteenpäin toimitettavaksi (jotta pääsen kurssille ja halliin sisälle vuoden vaihteen jälkeenkin).

Jatkoa seuraa?

Ilmoitin Kikin koiratanssin jatkokurssille 😅👀

Kurssi on tammi-maaliskuussa.
Laitoin ajat lilalla tuohon oikealle kalenteriin (kun ei ole vielä varmaa mahduttiinko/päästiinkö kurssille).

Jänis vilahti tien yli

... eilen illalla treeneistä kotiutuessamme. Eipä jäänyt valkoinen pupunen (tai mikä lie rusakko, sukkela kuin mikä) silti auton alle kun kuski ehti reagoimaan riittävällä nopeudella. Tylsää, että kotikonnuillamme juoksentelee jänösiä.

Kiki oli eilen noseissa ihan hyvä, mutta ei niin innostunut (tai riehakas) kuin joskus. Teinkin sille muutaman etsinnän niin että tiesin missä haju oli. Jotta pystyin heti koiran päätyessä hajulle kehumaan ja palkkaamaan sen. Havaitsin myös, että oli peiliin katsomisen paikka; parempaa kehumista ja palkkaamista pitäisi harrastaa ja muutenkin tehdä vähän motivointi / hehkutustreeniä näissä hajuhommissa(kin).

Yhdellä alueella Kiki näytti tekevän kovasti töitä muttei silti tarkentanut oikeaan paikkaan. Sitten kun toisin nose-etsintäkäskyn, niin Kikin ilme oli "oisit heti sanonut" (vaikka kyllä harkkaan lähtiessä mielestäni sanoin) ja se meni suoriltaan näyttämään mulle missä haisee eucalle ... :D

Leppoisan noseryhmämme kanssa tuli poristua kaikenlaista väliajoilla, myös toksujuttuja, ... testailin sitten Kikille siinä ohimennen yksiä tokokapulaharjoituksia - liian hitaasti/vähän Kikin mielestä, koska se ryösti pari kertaa kapulan kassista, kun mä vasta tuumailin, että miten harjoituksen toteuttaisin :P