Kikin hammaslääkärissä käynti

 Tällä viikolla torstaiaamuna ajelin (laina-autolla) Kikin kanssa Haukiputaalle eläinlääkäriasema Herttaiseen, koska Kikillä oli varattuna aika hammaslääkärille. Käytin koiran puntarilla, painoi 13,6 kiloa, ja menimme sitten hoitajan opastamina toimenpidehuoneeseen odottamaan eläinlääkäriä. Ystävällinen vastaanottovirkailija/eläinhoitaja toi mulle kupin kahvia ja samalla täytin kaavakkeen. 

Kaavakkeessa kerrottiin jotain yleistietoja toimenpiteestä ja kysyttiin missä määrin asioita voi koiralta hoitaa leikkauksen aikana. Siis tyyliin saako hoitaa jos löytyy jotain yllättävää mistä etukäteen ei ole tietoa ja mitä enimmillään eläinlääkärissä käynti saa maksaa. Hintakatoksi laitoin tuhat euroa, josta sanoin eläinlääkärille, että hankala arvioida mitä käynti voi/saa maksaa ja että tottakait kannattaa samalla poistaa poistoa kaipaavat hampaat eikä niiden takia varata uutta aikaa. 

Kun se ell oli siis tullut huoneeseen, niin nostin Kikin pöydälle ja ell yritti kuunnella Kikin sydänäänet, mutta koska Kiki paniikkihuusi niin paljon niin sydämen kuuntelu oli ihan toivotona - jätti sen homman myöhemmäksi kun koira oli rauhoitettu. Sitten ell pisti Kikille rauhoitteen, mä nostin koiran alas pöydältä ja me mentiin toiseen huoneeseen odottelemaan, että Kiki nukahtaisi. Jonkun aikaa Kiki käveli levottomasti ympäriinsä - ja haukkui - kunnes rauhoite vaikutti ja koira rupesi nukkumaan. Sitten tuli ell ja juteltiin vielä hetki ja sitten hoitaja tuli antamaan lähtö- ja paluuohjeet. Mä poistuin paikalta ja hoitaja kantoi Kikin leikkaussaliin/hammaslääkärihuoneeseen. 

Mä ajelin kotiin, hain Taran ja ajelin Kimmokkeen pihalle. Kävin Taran kanssa juoksemassa ns takakolmosen ja ajettiin sitten takaisin kotiin. Kävin suihkussa ja söin hieman, siinä vaiheessa eläinlääkäriasemalta soitettiin, että voin tulla/mennä hakemaan koiran. 

Menin ensin vastaanottotiskille kuulemaan operaatiouutiset ja maksamaan ja sen jälkeen hoitaja haki Kikin takahuoneesta ja pääsimme kotimatkalle. Maksu ei onneksi ollut lähelläkään sitä mun hintakattoa eli hammaslääkärikäynti kustansi 503,91 euroa. Olisi ollut hieman isompi hinta jos olisi pitänyt ostaa myös kipulääkkeet, mutta kun mukaan olisi lähtenyt sitä samaa Loxicomia mitä  on jo nivelrikkoon, niin totesin, että pärjäämme sillä (ell hyväksyi tämän kun kerroin, että meillä on jo sitä kotona).

Kirjoittelen tähän mitä kotiin saadussa lapussa lukee: 

"Ohjeita hammashoidon jälkeen

Lemmikkinne hampaat on hoidettu inhalaatioanestesiassa. Anestesia ja herääminen sujuivat ongelmitta. Sydänäänet kuulostivat tänään normaaleilta, eli jos on ajoittaista lievää sivuääntä, tilanne ei ole edennyt. 

Hammaskivi poistettiin ultraäänilaitetta käyttäen ja lopuksi hammaspinnat kiillotettiin. 
Hammaskiveä oli kohtalaisesti hampaiden pinnoilla ja ientaskuissa. 

Ientaskut ja hampaat tarkastettiin, huomiot kirjattiin hammaskarttaan. Terveystilanne oli vähän heikentynyt vasemmalla puolella, sieltä yläleuasta piti poistaa etuhamma (I3 eli 203) ja pieni kolmijuurinen takaposkihammas (M2 eli 210). Pari röntgenkuvaa otettiin terveystilanteen varmistamiseksi. 

Hampaiden poistokohdissa on puudutusta. 

Operaation yhteydessä Kiki on saanut tulehduskipulääkkeen ja pahoinvoinninestolääkkeen pistoksina. 

Kotona:

Tulehduskipulääkettä saa antaa huomisesta lähtien oheisella ohjeella. 

Vetoleikkejä on syytä välttää noin viikon ajan. 

Hampaanpoistoalueelta ien paranee 1-2 viikon kuluessa. Siihen asti hampaanpoistoalueet tarkastetaan päivittäin. Jos tällä välin hampaanpoistokohtaan tarttuu ruokaa tai muuta epäpuhtautta, se pitää huuhtoa tai varovasti harjata pois. Huuhtomiseen sopii parhaiten vesijohtovesi tai Hexarinse-suuhuuhde. 

Rauhoitus- ja nukutusaineiden vaikutus voi jatkua operaatioillan ja seuraavan yön ajan. Huolehdi, että lemmikki on lämpöisessä ja vedottomassa tilassa. Tila on hyvä rajata niin, ettei lemmikki pääse kiipeilemään tai muutoin loukkaamaan itseään. Liikkuminen voi olla aluksi huteraa, tuethan lemmikkiäsi esim autoon noustessa. 

Ruokaa annetaan vasta, kun lemmikki on kunnolla herännyt ja kykenee liikkumaan itsenäisesti. Tähän voi mennä useampi tuntikin. Vettä pidetään tarjolla normaalisti. 

Lääkkeiden vaikutuksesta johtuen lemmikki voi operaatioiltana virtsata tai ulostaa väärään paikkaan, tästä syystä lepopaikaksi valita kohta, jossa mahdollisesta sotkusta on vähiten haittaa. 

Etujalassa on ollut suonikanyyli, jonka kautta lemmikki on saanut nesteytystä sekä lääkkeitä. Kohdasta on mahdollisesti ajettu hieman karvaa. Jalassa olevan laastarin voitte poistaa kotiin päästyänne, huolehdithan, ettei lemmikki nuole pistokohtaa. 

Paras keino hampaiden puhtaanapitoon on säännöllinen, mieluiten päivittäinen harjaus lemmikeille tarkoitettua hammastahnaa käyttäen. Hyvänmakuinen hammastahna, eisim. Virbac CET ja pehmeä harja. Vähittäinen totuttelu, jollei aiemmin ole harjattu. 

Seuraava hammashoito täällä Herttaisessa: maalis-huhtikuussa -25. Tarvittaessa aiemmin, jos oireita ilmenee. 

Hyvää jatkoa reippaalle Kikille!

Anu Tulokas 
eläinlääkäri"

Kotona oltiin muutamia tunteja. Kiki oli aika tokkurainen. Ainiin, ennen sisälle menoa Kiki kävi tienvarressa pissalla. Normiruoka-aikaan eli viiden aikaan, yritin tarjota Kikille ruokaa (vajaan annoksen), mutta sitä ei kiinnostanut syöminen, joten Tara sai syödä senkin osuuden. 

Tuon jälkeen pakkasin ja vein tavarat autoon, käytin koirat pikkukävelyllä (kumpikin kävi pissalla) ja ajeltiin mökille. Mökillä Kiki oli edelleen aika väsynyt, puklasi yhdelle matolle. 

Seuraavana aamuna oli jo pirteä. Tara oli riemuissaan kun pääsi jo hieman pelailemaan kaverinsa kanssa - Tara näet oli kummissaan operaatiopäivänä kun Kiki kotiutui ja sille hoettiin kokoajan "nätisti" kun se vähän koitti sanoa Kikille, että "kiva kun tulit takaisin kotiin". Operaation jälkeisenä päivänä ruoka maistui ja koira teki kakat ja pissat normaalisti. Tai toisella kerralla kun kävi kakalla niin uloste oli hieman löysää, sen jälkeen annoin parin ruuan yhteydessä sille hieman maitohappobakteeria. Kipulääkkeen Kiki saa aamuruuan yhteydessä. 

Sattumoisin tuli pari hammaskuvaa otettua Kikistä jokunen päivä sitten lenkillä (ennen hammaslääkäriä)😜

Kasauma

 Ajatuksia ja tarinoita pitäisi kertoa Tarasta. Sen murrosiän touhuista ja koulutaipaleesta. Ryhmätreeneistä ja kotiharkoista. Mitä pidempään vetkuttelen kirjoittamista sen enemmän juttuja kasautuu ja sen työläämmältä kaikki tuntuu. Joskus teksti tuntuu syntyvän kuin itsestään, sellaista hetkeä olen sitten odotellut. 

Kikin hammassäätö sekoittaa ajatukset enkä saa järkeviä treenitarinoita kirjoitettua. 

Ennen kuin tämä hammasseikkailu alkoi niin ollaan käyty Haukkiksella joitain kertoja omatoimitreenimässä ja kotona sekä lenkeillä on tehty reenisiä. Ryhmätreenien lisäksi. 

Koiratanssia Taralla on jäljellä yksi kerta. Tokoissa on käyty silloin kun on päästy ja ne jatkuvat joululle asti. 

Metsäretkillä on käyty yllättävänkin paljon, sekä hihnahihnalenkeillä että liinalenkeillä. Tara on myös käynyt juoksemassa pari kertaa Eetun kanssa (lyhyehköjä matkoja), ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä että siitä tulee ihan kelpo juoksulenkkikaveri Eetulle. 

Tauko jatkuu - ja tauko loppui

Okk on ilmoittanut, että ryhmätreenit ovat tauolla 7.3 asti. Eli ei edelleenkään tanssireenejä. 

Juoksuharrastus Kikillä sen sijaan jatkui tällä viikolla, kun Eetu on ruvennut juoksulenkkeilemään taas (reilun 2 kuukauden tauon jälkeen, kun se olkavarsi katkesi joulukuussa). 

Marrasmyrsky

 Suurinpiirtein koko viime viikon satoi vettä. Paitsi lauantaina oli hetken aikaa satamatta, loppupäivästä satoi vettä mutta oli pakkasta joten oli jäätävän liukasta kaikkialla ... Sunnuntaiksi sää lämpeni ja jäät lähti, mutta eipä se silti malttanut koko päivää olla satamatta. Maantaina (eli eilen) sitten oli tuo otsikon mukainen marrasmyrsky; satoi ja tuuli sen verran, että meiltä meni illalla sähköt muutamaan otteeseen joksikin aikaa. 

Lauantaina Eetu ja Kiki juoksivat Koiteliin, mä menin sinne autolla ja räpsin muutaman kuvan ennen kuin juoksijat pääsivät perille (nappasin Kikin kyytiin ja Eetu juoksi takaisin kotiin). 

Sunnuntaina kävin räpsimässä kuvia raveissa. Hevosista tai raveista en ymmärrä mitään, aiemmin en ollut raveissa käynyt, mutta kun sain sinne kaveriksi kokeneen ravi-ihmisen niin oli helppo olla radan reunalla räpsimässä, kun toveri kertoi millainen kisa on milloinkin tulossa (mikä matka, mistä lähtö jne). 

Kokeilein ensimmäistä kertaa myös ns pannaus-kuvausta. Kuvat onnistuivat paremmin kuin oletin (ensimmäiseksi yritykseksi, ilman jalustaa tms tukea). 

jl 13/20

Ihanaa kun ei ole enää kuuma. Johan tuota kestikin pari viikkoa yhtämittaista auringonpaistetta ja älytöntä lämpöä. Tai ainakin siellä missä me seikkailtiin viimeiset pari viikkoa niin missään ei satanut. Ensimmäinen vesisade kohdattiin vasta kun palattiin kotiin reissusta.

Näinpä ollen oli varsin mukavata (siinä rajoissa kuin se ylipäätän mukavata voi olla, varsinkaan kun on paikat jumissa) käydä kipittämässä tuttu "takakolmonen" Kiimingin pururadalla tänä aamuna. Asteita oli kolmetoista ja oli keli oli tuulinen. Edellisen yön rankkasateen jäljiltä joka paikassa oli märkää, mutta enää ei satanut.

Matkaa kertyi se tuttu 3,2km ja vauhti oli nopein mun tähän astisista (tämän vuoden) lenkeistä eli 7,1.

jll 12/20

Kesälomareissulla käytiin kerran porukalla juoksemassa, tämä tapahtui Porissa 22.6 Isomäen pururadalla, jossa juostiin aamukuuden-seitsemän aikaan 5,3 km.

jl 11/20

Käytiin aamulla pururadalla hölkkäilemässä neljä kilometriä. Tuon jälkeen kävelytin Kikiä taas hieman.

jl 6-10/20

Voi vehnä kun blogia ei ole taas päivitetty aikoihin, juoksemassakin on silloin tällöin käyty. Koko porukalla pururadalla sellaisia hieman yli kolmen kilometrin mittaisia lenkkejä. Vaihtelevasti on sitten joko lopetettu kaikki lenkit tuohon mittaan tai Eetu on jatkanut siitä vielä matkaa ja me menty Kikin kanssa autolla kotiin. Muutaman kerran on tehty myös niin, että Eetu on juossut hieman lisää ja minä olen käyttänyt Kikin juoksulenkin jälkeen kävelyllä ja sitten on tultu yhdessä kotiin. Saanut siinä sitten kivasti koiralle (ja itselle) loppu verryttelyn.

Tarpeeks aikaisin aamulla kun on mennyt juoksemaan ei ole Kikillekään ollut liian lämmin. Tai sateisina päivinä yms.

jl 6 juostiin 24.5
jl 7 juostiin 29.5
jl 8 juostiin 3.6
jl 9 juostiin 5.6
jl 10 juostiin 8.6

jl 5/20

Käytiin vihdoin eilen pururadalla juoksemassa koko porukalla. Kierrettiin etukolmonen ts matkaa tuli 3,2km. Kikillä oli varsin kivaa, se ehti juoksennella vaikka miten ja tohottaa nuuskuttamassa, ihmettelipä yhtä siiliäkin matkan varrella. Itsellä kyllä tuntui jaloissa (varsinkin tänäaamuna) pitkästä aikaa tehty mäkitreeni.

jl 4/20 ja ks 20/20 + ks 21/20

Viime viikolla kävin kerran juoksulenkillä (taisi olla se 3,8km) ja kahtena aamuna kuntosalilla.
Juoksulenkillä oli koko lauma, eli Kikikin.

jl 4/20 ja jl 5/20

Tällä viikolla olen käynyt kaks kertaa hölkkäilemässä. Ensin maanantaina Kikin kanssa kahdestaan käytiin reilu parin kilometrin mittainen lenkki. Taisi olla eka kerta kun juoksin kahdestaan Kikin kanssa ja enköhän aloittanut ihan liian vauhdikkaasti kuntooni nähden lenkin ... joten meni vissiin jalat maitohapoille heti alkumatkasta tai mitä lie, koska olin ihan jumissa pari päivää tuon jälkeen.

Loppuviikosta käytiin sitten koko porukalla 4,5km mittainen lenkura (tämä taisi olla perjantaina).

jl 3/20

Käytiin eilen aamulla hölkkäilemässä (koko lauma) 3,8km eli sama lenkki kuin muutama päivä aiemmin. Eka wappu pitkään pitkään aikaan kun kotona ollessa ei menty wappupiknikille. Koska korona.

jl 2/20

Käytiin eilen hölkkäilemässä 3,8 km. Hitaasti mentiin kun mun juoksukunto ei ole kummonen :-D

Että ei ollu Kikille rankkaa, se ehti nuuskutella ojissa ja ottaa välillä laukkapyrähdyksiä, enimmäkseen ravasi.

jl 1/20

Sunnuntaina oli sitten tiet sen verran sulaneet, että uskaltauduin vuoden ensimmäiselle juoksuhölkkälenkille. Teimme niin, että Eetu ja Kiki juoksivat kotoa kirkolle, jonne minä menin autolla. Kirkon parkkipaikalta sitten käveltiin 848:n pyörätielle (matka sinne oli jäinen), josta lähdettiin porukalla hölkkäilemään mun kykenemää vauhtia. Käytiin Hakomäellä tekemässä pieni lenkura ja tultiin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 3,4 km ja aikaa taisi mennä aikalailla puoli tuntia. Saman liukkaan loppumatkan takaisin autolle taas kävelimme. Parkkipaikalla minä ja Kiki "hypättiin" autoon ja hurautettiin kotiin Eetun jatkaessa matkaa juoksemalla.

300 km

Kiki juoksi Eetun kanssa viime vuonna yhteensä kolmesataa kilometriä. Aika hurjan määrän on pikkukoira teputtanut lenkkejä. Kikiä on hauska seurata kun se huomaa, että Eetu on lähdössä juoksulenkille, niin toiveikkaana se pyörii ja hyörii eteisessä "Saanks määkin tulla? Otathan mutkin mukaan?" :)

Lenkkejä

Kiki on päässyt taas viime aikoina Eetun kanssa juoksulenkeille. Hyvä niin, koska pihalla on (mun mielestä) karsea keli (tyypillinen vuodenaikaan nähden) niin pääseepä Kiki hieman pidemmillekin lenkeille (kuin mun kanssa).

Superliukkauden kelien havaintona, että erillislenkeillä Kikiä on helpompi taluttaa flexissä kuin normissa nahkataluttimessa. Nyt kun sillä on juoksut niin se kulkee ihan hajujen maailmassa eikä ole normaali talutettava (jonka kanssa lenkkien lomassa yleensä teen jotain pieniä harjoituksia) - nyt sitä ei paljon tunnu kiinnostavan taluttajan olemassaolo.

Nemikin on ihmeesti jaksanut lenkkeillä. Jonain aamuna kun käytin sitä yksinään niin se olisi halunnut selkeesti vieläkin pidemmälle lenkille kuin mitä minua kiinnosti sillä kertaa mennä. Varsin positiivista kun se välillä on ollut pihalla vähän nahkeana.

hk 16/19

Kiki pääsi eilen aamulla juoksulenkille Eetun kanssa, taisivat käydä noin seitsemän kilometrin mittaisen lenkin. Aamulla oli kuuraa maassa, joten Kiki oli ollut ihan yli-innoissaan pistelemässä tossua toisen eteen.

Päivällä kampailin hieman pikkukoiraa.

Lenkki

Kiki pääsi sunnuntaina Eetun kanssa juoksulenkille. Heitettiin Nemin kanssa ne Kimmokkeelle, joten pari ensimmäistä kilometriä lenkistänsä oli pururadalla missä Kiki oli tohottanut onnellisena menemään.

Samalla käytin Nemin myös lenkillä pururadalla (eri puolelella kuin missä toiset juoksivat), mutta me tultiin toki autolla takaisin kotiin (K&E juoksivat kotiin).

jl17/19 ja jl 18/19

Viime viikolla tuli käytyä kahtena aamuna/aamupäivänä juoksemassa. Molemmat lenkit suuntautuivat pururadalle ja kummassakin oli Kiki (ja Eetu) mukana. Ensin käytiin torstaiaamuna Kiimingin pururadalla kipittämässä tuttu (reilu) kolmonen ja sunnuntai aamupäivänä pienessä pakkaskelissä ajeltiin Auranmajalle jossa juostiin vitonen. Kiki oli kyllä varsinkin eilettäin oikeinkin hyvä juoksukumppani kun viiletti tyytyväisenä puskia ja mättäitä haistellen koko lenkin. Välillä pikkukoira kääntyi katsomaan, että "tuuttekste sieltä, mennään lujempaa". Itseasiassa torstain lenkillä se kävi hyppäämässä mua vasten kesken lenkin, joo huonoa käytöstä, mutta koira oli niin hauska kun tiesi kyllä tasan tarkkaan, että kuka on se riippakivi ja kenen takia tassu ei liiku nopeampaa :-D

Molempina aamuina oli ensin kävelylenkitetty kummatkin koirat ja jätettiin Nemi kotiin syömään puruluuta siks aikaa kun oltiin hölkkäilemässä.

Aamuköpöttely

Tänäaamuna Eetu nappasi Kikin mukaansa juoksulenkille (8km) ja minä käytin Nemin kävelylenkillä. Ajattelin, että vien vaihtelunvuoksi mummokoiran lähimetsä numero kakkoseen eli leikkipuiston takametsikköön.

Ensin kun päästiin taloyhtiön pihasta tielle niin Nemi näki "hippikoirat" (samalla kadulla asuva koirakolmikko, joita N vihaa) joille piti tietystikin sanoa pari perkelettä. Eipä Nemi kuitenkaan pitkään jaksanut huudella, koira kävi pissalla ja luki posteja. Käännyttiin viereiselle kadulle kun ne toiset koirat jatkoivat toista tietä eteenpäin. Yhden rivitalon kohdalla piti ihan varmuuden varalta haukkua hieman, siinä talossa asuu pari suomenlapinkoiraa. Sitten Nemi kävi kakalla, keräsin jätökset ja jatkettiin matkaa. Nemi oli hieman sitä mieltä, että ehkä olisi jo aika palata kotiin aamupalalle. Ei käännytty kotiin päin, ei oltu vielä päästy edes puoleen väliin matkalla sinne metsään. Annoin Nemille namin silloin ja tällöin. Nemi köpötti menemään, köpötti sana siksi, koska se ei viipottanut mun edellä vaan hitaahkosti tallusteli menemään välillä jotain hieman nuuskien. Kun koira tajusi, että oikeasti menemme sinne metsäpolulle niin se hieman piristyi - kulkemaan mun edellä. Yhdessä kohti katsoin, että parin metrin päässä polusta kaksi oravaa leikki/kinasteli, ja mietin, että nytpä se Nemi saa tuosta adrenaliinipiikin kun bongaa oravat. Mutta ei. Se ei havainnut niitä. Toki oravat pakeni meitä kun tultiin lähemmäksi, mutta kyllähän pystykorvan olisi pitänyt oravat haistaa/huomata? Sitten kyllä mietin, että ehkä joskus olisin ollut kiitollinen siitä, että koira ei saa slaagia oravan nähdessään vaan ennemminkin katsoo minua "mitäpä sitä, anna nami". Yhdessä lähitalossa joku metsästyspystykoira huuteli Nemille häkistään, Nemi ei noteerannut sitä mitenkään. Erään "pahan" omakotitalon kohdalla (se metsäpolku menee eräiden omakotitalojen takana) Nemi sentään murisi hieman - aiemmin se on saanut aina ihan jumalattoman möykkäkohtauksen kun siitä on menty ohi. Kyseisessä talossa asuu muutama vinttikoira. Kun oltiin vinttikoira talo ohitettu eli siis poistuttu metsästä (niillä nurkin on myös roskis jonne sain tiputettu sen koirankakkapussin) niin Nemi rupesi jolkottelemaan naru (rennosti) suorana kotia kohti. Tämä kohta kun koira tajusi meidän kääntyneen kotiin päin muutti koiran olemuksen hetkessä, aiemmin köpötellyt koira eteni rennolla askeleella eteenpäin eikä näyttänyt enää vanhalta mummelilta. Kotiin päästiin sitten sutjakkaasti, kotona Nemiä vähän tympäs että joutu tassupesulle ennen aamupalaa. Tai varsinainen aamupala viivästyi kun halusin ruokkia koirat yhtäaikaa eikä Kiki ollut vielä tuossa vaiheessa kotiutunut. Mutta tassupesun jälkeen annoin Nemille noin kymmenen nappulaa etukäteisaamupalaksi.

Tuosta Nemin kotiin päin jolkottelusta tuli mieleen hassu tapaus viikonlopulta kun käytettiin koirat ns Mansikkamaanlenkillä. Noin puolivälissä lenkkiä Nemi halusi kiertää yhden tien päässä (ko kohdassa edellinen autotie päättyy ja on hetken pyörätietä ennen kuin seuraava autotie taas alkaa) olevan "autonkääntöpaikan" siis sellainen ympyrä minkä keskellä on pieni nurmikumpu. Mietittiin, että mitä ihmettä, että ei me yleensä tuota kautta kävellä, mutta annettiin mummon päättää :-D Eikä mitä, ei se sitä kumpua ollut kiertämässä, vaan se olisi halunnut mennä sen takana olevalle metsäpolulle (joskus todella kauan sitten on joskus talvella kuljettu siitä kun siinä on ollut jotain moottorikelkkareittejä). Kyseinen kohta Mansikkamaanlenkillä on about puolivälissä lenkkiä ja siitä olisi päässyt suorintatietä kotiin ns linnuntietä, mutta se on siis joskus talvikuljettava reitti, nyt oletuksena on että olisi ollut hetken matkaa polkua sitten yhden suuren ojan ylitys, joku pelto, taas jotain metsää jne eli melkoinen ryteikkömatka jos suoraan kotiin tuosta haluaisi mennä.
Mutta hyvin se mummo siis vaistoa suorimman reitin kotiin, hassu otus 💛
(ei toteltu koiraa vaan kierrettiin lenkki normaalisti kotiin teitä pitkin)