Kiki on päässyt taas viime aikoina Eetun kanssa juoksulenkeille. Hyvä niin, koska pihalla on (mun mielestä) karsea keli (tyypillinen vuodenaikaan nähden) niin pääseepä Kiki hieman pidemmillekin lenkeille (kuin mun kanssa).
Superliukkauden kelien havaintona, että erillislenkeillä Kikiä on helpompi taluttaa flexissä kuin normissa nahkataluttimessa. Nyt kun sillä on juoksut niin se kulkee ihan hajujen maailmassa eikä ole normaali talutettava (jonka kanssa lenkkien lomassa yleensä teen jotain pieniä harjoituksia) - nyt sitä ei paljon tunnu kiinnostavan taluttajan olemassaolo.
Nemikin on ihmeesti jaksanut lenkkeillä. Jonain aamuna kun käytin sitä yksinään niin se olisi halunnut selkeesti vieläkin pidemmälle lenkille kuin mitä minua kiinnosti sillä kertaa mennä. Varsin positiivista kun se välillä on ollut pihalla vähän nahkeana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti