perjantai 29. helmikuuta 2008

Vuonojen maahan


Saatiin ohittamaton tarjous, josta ei osattu kieltäytyä  Joten me lähetään huhtikuussa Norjaan. Viikonloppuretkelle. Harstadiin. Inttinäyttelyyn. Ruotsinlapinkoirat siellä arvostelee Matti Tuominen. Vaik on suomalainen tuomari nii hää on silti mulle ihan outo. En ole vielä koiria tuonne ilmoittanut, päätös matkasta kun tehtiin eilen illalla. Kummatkin koirat ajattelin kuitenkin ottaa retkelle mukaan, vaikka Merri onkin jo kyseisen maan valio eikä se niitä cacibbejakaan enää tarvi.

torstai 28. helmikuuta 2008

Aamupäivän agiliito



voi rähmä, mun pitkä kirjoitus katosi just jonnekin kun blogi ei toiminutkaan halutulla tavalla.

lyhyesti:
tänään oltiin taas Nemin kanssa Activella agiliitämässä.
tehtiin puomia ja rataa, jonka alku oli sama kuin eräässä syksyn harkassa - ja nyt huomasi, että se alkukin meni paremmin kuin syksyllä -jeejee, kehitys kehittyy ja me sen mukana

kokeiltiin myös putkiin vippauksia, ns vääränpään putki - Nemi toimi hienosti. Vaatii toki lisäreeniä. Nemi irtoili hiemosti putkiin ja muillekin esteille. Ohjaaja oli välillä pihalla tai koki muistikatkoksia, mutta toisinaan meni paljon paremmin kuin olisin uskonutkaan.

Voe elämä ...


...mun kanssani. Se siitä taviksena olosta. Musta näet tuli Kiikon (Kiimingin koiraharrastajat) hallituksen varajäsen ja www-sivujen päivittäjä 

Merri sijoittui Kiikon vuoden koira 2007 kilpailuissa seuraavasti:
Vuoden agilitykoira, sija 1
Vuoden tokokoira, sija 2
Vuoden näyttelykoira, sija 4

ja Nemin sijoitus
Vuoden näyttelykoira, sija 7


keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Suoria putkia



Laiskuuttani lainasin eilisen agiharkan ratapiirrustuksen Daimin -blogista. Toivottavasti tällainen ryöstely sallitaan...


Satun ja Daimin blogi
Ensin tehtiin nuo numeroilla varustetut esteet. Aluksi ajattelin, että menisin vastaanottamaan putken kohille koiraa (vartalon kääntelyä sinne tänne), mutta se ei oikein sopinutkaan Nemille tai ajoitukseni ei ollutkaan kohillaan. Joten koiran jättö ykkösen taakse, itse pituuden taakse/paikkeille ja hyppelykäskytykset, haltuunotto ja kääntö putkelle ja leikkaus. Tuo toimi hyvin. Sitten vain ajoissa ölinää koiralle, jotta se älysi kääntyä minua kohti ja hyppäsi hienosti nuo hypyt 4 ja 5. Sitten koira oli jo menossa a:lle, koira kerkesi pistää etutassunsa a:n ylösmenolle - mutta kääntyi pois kun huusin sille/sitä.

A:ta tehtiin pari kertaa hihnassa, palkalla. Yksi suoritus oli vähän huonompi eli koira oli melkein maassa. Viimeinen suoritus olikin sitten loisto!

Seuraavaksi otin pujottelua palkalla hypyn kautta. Tätä sain jauhaa muutaman kerran, onneksi Kati oli vartioimassa sitä namia. Eli Nemi meni sukkana johonkin neljänteen väliin - koska mä en ois tajunnut ilman Katin neuvoa tehdä pientä haltuunottoa (ei siinä tarvinnut kuin kerran sanoa koiran nimi, jolloin se pikkaisen kiinnitti muhun huomiota ja haki sitten loistavasti pujottelun ekan välin) hypyn ja pujottelun välissä. Kun koira oli mennyt pujoon, niin mä pystyin juoksemaan sen rinnalla tai hieman ohitsekin (siis mun ja pujottelevan koiran välissä oli muutama metri, eli ihan liki sitä en ollut). Eikä koiruus vilkuillutkaan mun suuntaan.
Kun tämä toimi, niin otin hypyltä loppuun asti, niin että palkka odotti maalissa. Nemillä oli tietty hirmu kiire sinne maalille.. Joten pari kertaa meni tököksi kun mun asenne ei ollut kohdillaan eli käskytykset tarpeeksi napakoita siinä putkien luona. Mutta kun muistin haltuunoton ja jämäkän putki käskytyksen .. niin a vot! On se vaan loisto koira!

Toisena harjoituksena oli tuo abc-rata. Jonka putki-putki kohta oli meille hankala. Lopulta annoin Nemin valita kumman tahansa pään jälkimmäisestä putkesta ja siitä käskytys pujotteluun (jonka jälk. oli palkka). Tuo putki-pujo kohta meni ihan kivasti
A:ta en enää ottanut uusiksi vaan jatkoin rataa h-esteeltä eteenpäin. Tämä olikin varsin villiä, en tiedä mitä tein, mutta Nemi haki oikean putken oikean pään tosi hyvin! Ja sitten hypyn kautta palkalle.

Waude-vaude - jäipäs hyvä mieli reeneistä. Kiitoksia Katille kivoista harkoista ja mainiota hiihtolomaa!

Jälkiseuraukset


Yöllä sain sitten neljän aikoihin käyttää Merriä kakalla... siis sen poronluun syönnin jäljiltä. Maha ei kuitenkaan ollut mennyt kuralle --- vielä. Koitin kuitenkin olla viisas tällä kertaa, ja jätin antamatta koiralle -vaikka se siitä hyvin katkeran oloinen olikin- aamunappuloita...

Koirien mahat siis kestävät noita poron selkäranka rimpula luu tikkuja ihan hyvin menemättä sekaisten, mutta se eilinen luu oli sen verta iso, että luulenpa että ... Merri muutaman kerran kakkii sen jäljiltä hieman löysempää tavaraa. Vaikka eihän noista ikinä tiedä... ihan varmaksi.


Poronluu ja yksinolo



Eilen illalla läksiessäni Nemin agiharkkoihin jätinkin Merrin yksinään kotio odottelemaan. Meillähän koirat eivät ole aikoihin olleet keskenään kotona. Naapurisovun ylläpitämiseksi (naapurit vaihtuivat muutama viikko sitten..). Iltapäivällä töistä tullessani näin naapureita pihalla ja kerroin tällaisesta kokeilusta.. että kertokaa sitten jos ääntä kuuluu niin en jätä koiria jatkossa yksin kotiin.
Hyvin halukkaasti Merri ainakin kotiin jäi, kun kaivoin sille pakkasesta isohkon poron luun Koira ryntäsi luu suussaan onnellisena olkkariin eikä sitä kiinnostanut vähääkään mun ja Nemin lähteminen (Nemiäkin olisi kiinnostanut se luu, ylläripylläri). Että ei haukkunut koira ainakaan lähtiessämme eikä palatessamme.
Vielä en ole naapureita aiheesta haastatellut...

Ps. Niin, aikoinaan kun Merri oli ainut koira niin se kyllä osasikin olla yksinään, hiljaa ja tuhoja tekemättä, kotona. Nemin tultua homma muuttui... ja naapurien kommentit alkoivat jne

Merrin reeni


Maanantaina Merrin reeni oli muunnelma möllien radasta.

A:n Merri suoritti nätisti, kun tulin koiran eteen alastulolle, joten koiralla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä nätisti yläkroppa kontaktille. Siinä sitä sitten palkkailin tovin. Kauan kait tätä saa koiralle opettaa, ja itselleenkin, jotta siitä vallan tapa tulisi.

Jostain syystä pussin kanssa meinasi olla ongelmia, koiruus vaan huus meikälle.. Putkilla tällä kertaa pidin vähän ääntäkin...

Loppusuoralla oli tiheällä estevälillä kolme hyppyä, Merri osasi rytmittää hyppelynsä ihan hyvin eli tuossa ei ollut mitään onkelmata.

Pujottelusta väärän päähän putkeen meno meinasi ensin olla vaikea, mutta persjättö ja vastakkaisella kädellä koiran veto lähelle itseä auttoi...

(muuta fiksua en reeneistä enää muistakkaan )


tiistai 26. helmikuuta 2008

Möllien harjoitukset 25.02.08



Tällä kertaa harjoituksissa oli lähes koko ryhmä paikalla eli Eppu, Hessu, Jesperi, Matu, Mortti, Nabu,  Piitu, Pontus, Tinka, Tini ja uutena Viki. Tällä kertaa teimme koko pitkän radan (tosin vain 13 estettä) numeroiden kera - jotta koirakot tottuisivat niihinkin.

Alkuperäinen ratasuunnitelma oli tällainen:

Mutta hypyt 6 ja 12 jäivät tilaongelmien takia pois (ja hyppy 11 oli hieman toisin) ja pituus vaihdettiin tavalliseen hyppyyn.

Valitettavasti aika loppui kesken, joten ihan kaikkien kanssa ei ehditty ottamaan pientä pätkää uudestaan. Eli kaikki suorittivat radan kertaalleen, ja osa korjaili epäonnistuneita kohtia kerran tai pari. Ongelmallisin kohta oli putkeen vienti, joka sekin onnistui paikoitellen tosi hienosti - kun käskytys oli oikea-aikaista, koirat eivät edes vilkuilleet väärään päähän putkea.

Ensi kerralla on jälleen vuorossa iso ja pikkuharkka ja ryhmä jaetaan taas kahtia, joten saadaan hieman enemmän harjoitteluaikaa per koirakko.

maanantai 25. helmikuuta 2008

TK1


Viikko sitten maanantaina mulle soitettiin Torniosta, että jos haluan niin pääsen peruutuspaikalle tokottelemaan. Lauantaille oli muita suunnitelmia, mutta äkkiäkös ne unhoittui.. ja taas valmistautumaan tokotteluun. Kolmen kokeen tokoputki päättyi siis lauantaina Torkk:n hallille (jossa en ollut aiemmin käynytkään -mielenkiintoinen kokemus sekin sinällään).

Kokeen tuomaroi Allan Aula.

Merrin pisteet
Luoksepäästäväisyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
yht.168 p. TK1


Mestari tokoilee


Mersun tynkätokossa sain vinkkejä liikkeestä seisomisen harjoitteluun. Eli reilusti takapakkia, nyt ei sujunut millään muotoa ko liike. Eli sen seiso -käskyn vahvistamista eri yhteyksissä. Olen kyllä ajatellutkin, että en ota piiitkäään aikaan tuota liikettä (kokonaisena ainakaan). Jääkööt se tauolle ja touhuillaan jotain muuta.

Lisäksi harkkasimme hyppyä. Ensin vain jonossa hypyn yli (ei alku ja loppuasentoja). Ja sitten kysyin kouluttamisapuja avon-hyppyä varten ja tein ees-taas hypyn -joka meni muuten ihan kivasti, mutta Merri kerkesi seisomaan hypyn takana. Eli tuohon vauhtia, ja lelulla palkkaamista. Niin, että koira ei tiedä milloin se palkataan pelkästään toiseen suuntaan hypystä ja milloin pitää hypätä takaisinkin. Kun ollaan saatu vauhtia hommaan niin sitten jossain vaiheessa kokeillaan sitä istumistakin esteen takana.

Lopuksi Merri sai vielä puruluun kouluttajalta TK1:sen kunniaksi -


Nestori tokottaa


Sunnuntain toko puoltoistatunneistani käytin suurimman osan Nemin kanssa. Onhan mulla nyt kova homma saada Nemi jonkinlaiseen koekuntoon maaliskuun loppuun mennessä. No naama mutrulla me ei sinne kokeeseen mennä kumminkaan, kävi miten kävi ja oltiinpa millä tasolla tahansa menossa.

Harjoittelimme luoksetuloa, vasemmalle ja oikealle käännöksiä, askeleen-kahden seuruuta (mm ympyrää) ja paikallaoloa.

Luoksetulo meni ihan kivasti. Kuten myös seuraamiset, huomasi kyllä että noita lyhyitä seuruutuksia olen reenaillut paljonkin - Nemi oli tosi terhkakkaana ja pätevänä. Käännöksetkin meni ihan hyvin kun imutin namilla - pitäisi toki harkata enemmän niin ettei käytä namia niin paljon hyödyksi. Ts itseasiassa pitkään aikaan en ole kyllä namilla imuttanut, mutta tuntui että Nemi vaati sitä kun ei meinannut ensin keskittyä työntekoon...
Tein extra paikallaolon, kun oli joku väli että sai harkata mitä halusi. Taisin makuuttaa Nemiä kolmisen minuuttia. En mennyt niin kauas kuin alokkaassa mennään, mutta toisaalta en myöskään pysynyt paikallani ja aika likitte seurautettiin välillä joitain koiria. Mutta Nestori pysyi maassa kuin tatti - tai kuin Rantaplan

Lopuksi tehtiin vielä ryhmä paikallaolo. Siinä otin niin paljon etäisyyttä koiraan kun puolikkaassa hallissa pystyy. Nemi pysyi paikallaan ihan hyvin sen 2 min. (tai mikä aika olikaan, minen katsonut kelloa) Mutta sitten mokasin kun en palkannut koiraa maahan. Loppukäskytyksessä nousi liian aikaisten ylös - ja kun käskin maahan ja ootin tovin niin sitten ei noussut ollenkaan - käskyllä siis. Nuo loppuasennot ovat siis vielä epävarmoja Nemille. Mutta en ota siitä stressiä - jos muut jutut sujuu hyvin niin se on jo paljon se.

Ai niin, ja harjoiteltiin me seuraamista myös ihmiskoirallakin - eli pareittain leikittiin koiraa. Oli se kyllä vaikeeta koittaa seurata sitä toista. Aika huono koira olisin, ei olisi minusta toko kentille. Ja voi kyllä todeta, että kyllä nuo Nemi ja Merri hyvin lukevat mun eleitä - en vaan itse pystyisi samaan.


torstai 21. helmikuuta 2008

Nemi is bäk



Eli siis Nestorin juoksu on ohitse, joten jatkoimme taas agiliitelyä Activella. [tätä ennen olin pari päivää sitten "kiduttanut" koiraa pitämällä sillä yhden illan juoksuhousuja, nähdäkseni, että vuoto on tosiaan ohitse ja sen jälkeen pesin koiran takamuksen / housukarvat mäntysuovalla]

Harjoituksissa teimme tänään huimia ohjausjuttuja. Siivekkeen kiertoa yksittäisenä (tämä tuli kotiläksyksi -eli yhdellä hypyllä hypyn taakse lähetystä ja hyppäämistä .. koiranpuoleinen käsi ohjaa hypylle, toinen käsi ottaa vastaan ja palkkaa, samaan suuntaan jatketaan /palkataan kuin mistä tultiinkin- toukokuuhun mennessä pitäisi onnistua kolmesta metristä lähetystä takaahyppyyn...   ), vekitystä, valsseja, persjättöjä ja leikkauksia. Nemillä riitti vauhtia ja se oli hyvin kuulolla - tosin haukkui ehkä tavallista enemmän väliajoilla (agiliitäessähän se ei hauku) - ja syy selvisi ulos mentäessä, kun koira kiiruhti paskalle

Lopuksi otimme myös puomia ja a:ta, joissa Nemi näytti myös kehittyneen



Arpomisliikkeet


Eilen käytin koiria taas yksitellen lenkillä, ja lenkin lopuksi tokoilimme hieman kotipihallamme.

Ensin olis vuorossa Merri, jonka suhteen olen miettinyt, että mitä ihmettä teen sen liikkeestä seisomisen kanssa. Kokeilin ensin vanhalla tyylillä, ensin toimi hienosti ja toisella kerralla arvontakone arpoi maahan menon. Joten ei muuta kuin harjoittelussa takapakkia. Ja ottamaan käsi avuksi näyttämään seisahtumista sekä itse hieman hidastaa / varmistaa, että koira varmasti tekee kuten haluan. Tähän nyt sitten otin käskyksi "sei", jonka toivottavasti muistan myös jatkossa (samoin kuin sen miten näytän kädellä).
Kun eihän tämä ongelma edes katoa mihinkään vaikka alokkaasta se puuttuva ykkönen saataisiinkin, jostain jollain ilveellä, ilman ko liikkeen hallitsemista. Vastassa se on sitten avossakin... *puuh*

Lisäksi tein pari luoksetuloa ja seuraamista täyskäännöksillä, lähinnä itseni takia, että osaisin kääntyä jämptimmin.

Nemin kanssa otin seuraamista, myös käännöksiä. Ja tulipa todettua, että olen ihan liian pitkään tehnyt sen kanssa lyhyitä pätkiä ja lyhestä pätkästä pysähtymisiä - ne se kyllä osaa hienosti. Mutta pidempään pätkään ei meinaa maltti riittää. Eli vaihtelevuutta harjoitteluun. Sekä mukaan myös juoksu-seuruuta, sitä on otettu Nemin kanssa tosi vähän.
Arpomisliikkeistä Nemille oli vuorossa maahanmeno, jonka se tekee periaatteessa ihan ok:sti liikkeestä -eikä edes karkaa paikaltaan / käskyn alta, mutta tarvitsee ripeyttä asiaan. Tähän pitää puuttua siis leikin kautta - kait.
Neminkin kanssa lopetin harjoittelun luoksetuloon, jossa se kyllä varasti ensin, joten palautin sen paikalleen ja varmistelin pysymistä ennen kuin kutsuin - jolloin se toimi ihan hyvin.



tiistai 19. helmikuuta 2008

Koirakuvien viikkohaaste: Vapaa


Otetaanpa pitkästä aikaa osaa Koirakuvien viikkohaasteeseen. Aiheena siis tällä kertaa 'vapaa'.
Ja täytyy kyllä sanoa, että odotan jo kovasti Nemin juoksun loppumista, jotta voisimme lenkkeillä metsissä, pelloilla ja ehkä kenties joen jäälläkin (jos sitä tälle talvea löytyy). Mikäs sen mukavampaa kun tallustella kevättalvisessa säässä (satoi tai paistoi) lumihangessa tai hangella koirien kirmatessa vapaana ees - sun taas. Koirista kyllä näkee, että ne nauttivat kun saavat remuta vapaina.




Merrin agiharkka


...oli kuta kuinkin tällainen:


Jossa tein aluksi ihan päin honnikkoa, eli koira rynni a:lle. Kouluttajien neuvomina otinkin koiran vastaan ts lähdin liikkeelle 1 ja 2 esteiden välistä enkä 2 esteen takaa, jolloin koira teki pienen vekin noiden hyppyjen välissä (noh, tarvittiin siinä vissiin joku käskykin). Pujottelun jälkeen suunniteltu ja tehty persjättö toimi hyvin. Hypyt 13 ja 14 tuottivat ongelmia, eli jos olin liian sukkela (?!) niin koira jätti 13 välistä.
A otettiin pari kertaa yksittäisenä, ja toisella kerralla pysähtyikin hyvin kontaktille jolle palkkasin sen ruhtinaallisesti. Loppuhypyt eteni ihan hyvin.

Toinen rata alkoi esteeltä 4/14 ja jatkui 5/13 - 12 (eri pää) - hyppysuora - putki - hyppy - pujottelu - hypyt ja putki. Tämä sujui ihan kivasti.

Ai niin, taaskaan en muistanut ölistä mitään kun koira oli putkissa


Hyppy ja nouto


Harjoitutin Merrillä agiharkkojen lomassa hieman myös tokoa. Eli noutokapulan pitoa, mikä sujuikin ihan hyvin - eli ensin kapula koiralle, sitten käskin sen istumaan (eteeni) ja odotutin, odotutin ja odotin jonkinmoisen ajan ennen kuin otin koiralta kapulan ja palkkasin sen. Vähän se sitä kapulaa ts leukaansa heiluttelee - tulkitaanko se kärsimättömyydeksi taikka kapulalla leikkimiseksi? Muutoin kestää jo kyllä tosi hyvin pitää kapulaa ja muutenkin ko esineestä on tullut koiran lempiliikkeitä tokossa. (tarjoaa mulle sitä usein, jos vain näkee tilaisuuden)

Lisäksi treenasin hyppyä, siis siihen seisomiseen asti. Kerran liikkui seisonnassa, jolloin en palkkannut koiraa.

Sekä otimme hieman perusasentoa sekä äärimmäisen lyhyitä seuruu pätkiä - eli palkkasin koiraa tiiviistä kontaktin pidosta ja oikeasta seuruu paikasta.


Lähtölaskenta MV-08 näytelmään


Ilmoitin Merrin ja Nemin tänään kesän huipputapahtumaan eli Tukholman maailmanvoittajaan. Jonne on käsittääkseni tulossa huikea määrä ruotsinlapinkoiria - ainakin kovasti toivon niin. Ruotsalaisilla roduilla tuossa näyttelyssä on sellainen pikkuinen etu, että ilmoittautumismaksut ovat hitusen halvempia kuin muilla roduilla. Eli kun ilmoittautuu ennen 3. maaliskuuta niin maksu on 20€ / koira, kun muilta se on 60€ / koira. 




Mini-medi möllit 18.2.08


Täytyypä sanoa, että kouluttajana voin olla sangen tyytyväinen ryhmäämme, johon kuuluu innokkaita, oppivaisia, vastaanottavaisia, hyvän tuulisia ja taitavia koirakkoja - jotka myös käyvät treeneissä (okei okei, poissaoloja on kaikilla silloin tällöin, mutta yleensä vain joku on poissa - ja sekin hyvästä syystä).

Eilen pikkuradan puolella oli paikalla: Eppu, Jesperi, Mortti, Pontus, Siiri ja Tinka. Radoilla oli kolme hankalampaa kohtaa joita otettiin aluksi pienemmissä erissä. Eli kulman kierto hyppy, välistä veto ja hypyltä pujotteluun lähettäminen. Vain jälkimmäinen oli sellainen mikä ei kaikilta harjoittelunkaan jälkeen sujunut täysin sutjakkaasti - toisaalta esteen kautta pujotteluun harjoittelua ei olla tehty vielä ryhmäharjoituksissa paljoa.

Ensi kerralla sitten kokonainen rata - siihen asti, näkemiin


maanantai 18. helmikuuta 2008

Suunnitelmat uusiksi


Voi minua hidasta hämäläistä (oon syntynyt Hankasalmella - onko se Hämettä? ) Okk:n maaliskuun tokokoe on kuulemma jo täysi. Sinne olin suunnittelut meneväni Nemin kanssa. Alunperinhän ilmoitin Nemin Kemijärvelle ja Virpiniemeen - mutta sen juoksun takia vaihdoin koiraa. Mistäs me tokottelut nyt aloitamme? Haluaisin kakrulle kuitenkin kokeen tai pari alle ennen seuraavaa juoksua ja niitä mahdollisia pentuja ... Noh, onhan tässä kesään ja siihen juoksuunkin puolisen vuotta aikaa joten eiköhän me joku koe jostakin löydetä, sellainen meille passeli.

Kakrun aktivointi


Koska Merriä olin aktivoinut aamupäivällä (molempia käytin toki aamusta lenkillä) tokokokeen verran sekä ennen ja jälkeen koetta iloista metsähumppailua hallin likellä. Niin jahka itse olin kokeesta palautunut niin lähdin Nemin kanssa pitkälle lenkille.

Lenkin aikana otin välillä seuraamispätkiä pysähdyksillä - tässä pitäisi varmaan testailla joskus pidempiäkin seuruu kuvioita nyt olen harjoitellut aika lyhyitä pätkiä ja pysähtymisiä - mitkä toimii ihan kivasti. Tosin pysähdyksen jälkeen Nemin pylly nousee omaan tahtiin irti maasta...

Loppulenkistä teimme myös liikkeestä seisomisia, mitkä kakrun kanssa toimivat hyvin - ts kontaktikävelyä, käsky, seisominen, mä kävelin metrin pari eteenpäin ja palasin palkkaamaan koiran. Näitä tein muutaman ja meni ihan kivasti.

Sitten tein ts koitin tehdä nopeaa maahanmenoa, tätä ennen oltiin leikitty lapasella, mikä oli Nemistä kivaa. Mutta maahanmenossa odotti kuitenkin makkaraa eikä lapasta. Namillakaan en kuitenkaan saanut koiraa tarpeeksi nopeasti maahan ts niin nopeasti kuin olisin halunnut. Ehkä tähän kuitenkin vaaditaan enemmän koiran virittelyä ja jotain lelupalkkaa??


Karua eli takaisin maan pinnalle



Tokokoe. Haukipudas. 17.02.08
Tuomari: Piritta Pärssinen

Luoksepäästäväisyys 9
Paikallaolo 0
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen vapaana 7,5
Liikkeestä maahanmeno 7,5
Luoksetulo 9,5
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9
yht.121,5p.




Kaikki oli menetetty siinä vaiheessa, kun Merrin molemmilta puolilta lähti koirat paikallamakuussa. Toinen ei oikeastaan ollut juuri sekuntia kauemmin maassa vaan alkoi heti haistelemaan (nousi siis seisomaan ja rupesi nuuskuttamaan ja liikuskelemaan) ja se toinen.. se nousi ylös ja rupesi haukkumaan. Sellaista epäileväisen/pelokkaan koiran haukkua. Ensin mä luulin että se haukku mua, mutta se haukkukin mun takana ollutta tuuletustörppöä (ks alla oleva kuva - joka on jostain agikisoista, mutta sama törppö joka tapauksessa)

joka tapauksessa koiralle joka ei ole tottunut tuollaiseen halliin yms se voi tietty olla aika paha paikka... (kun se tötterö vähän heiluu, on tumma jne). Joten se tolleri tuli haukkuen omistajansa luo. Ja sitten Merrikin nousi ylös ja tuli mun luo... Blaach.
Paikallamakuussa oli yhteensä kuus koiraa, ne muut pysyivät paikallaan. Mä olin muka lähtenet kokeeseen sillä tavoitteella, että ainakin tuo liike onnistuisi - pidin sitä jopa ns varmana. Joopa joo...

Ei mennyt nuo muutkaan osiot oikein nappiin. Tuomarin mielestä koiran seuraaminen on hyvää, siis silloin kun se seuraa - hihnaseuraamisessa kontrolloin sitä liikaa hihnalla. Vapaaseuruus se teki taas liikkeestä seisomisen kesken kaiken... Nyt oli käännökset kuitenkin parempia kuin viime viikolla. Ja itseasiassa mä olin tyytyväinen että seuraaminen meni noinkin hyvin - koska olin aika varma että sillä menee nenä maahan tuolla hallissa. Siellä kun on treeneistä jääneitä naminmurusia lattialla, mitä Merri tykkää imuroida itselleen aina kun olemme tuolla hallissa. Tai noh, agiliidon aikana se ei kerkeä sitä tekemään, mutta kaiken muun ajan kylläkin...
Liikkeestä maahanmeno muuten hyvä, mutta ei lähtenyt seuraamaan eli jäi jälkeen. Maahanmeno nopea, sen se koira kyllä osaa. (tuomarikin kommentoi nopeaa maahanmenoa, joten kaippa se sitä sitten on -
tuolta tuomarilta kun ei kyllä mitää saa ilmatteeksi)
Luoksetulossa vähän vino perusasento lopussa.
Seisomisesta teki hitaan maahanmenon.
Hypyssä liikkui pikkasen seisomisen jälkeen ja sitten istui omaan tahtiinsa.

Joka tapauksessa tuomarin mukaan koira vaikutti innokkaalta ja iloiselta :)


Siellä oli siellä hallin lattialla sellaisia astioita/törppöjä, ilmeisesti jotain merkkejä liikkenohjaajalle. Niitten ohi piti seurauttaa koiraa, Merri oli ihan varma että siellä on palkkoja ts että ne ovat namikuppeja. Agilityssä sitä on palkattu paljon namikupeista.. ja joskus tokossakin. Joten mistä se koira voisi tietää että nyt ne astiat eivät olleet sitä tarkoitusta varten... ?



Tuomari kommentoi vielä, että koira tarvitsee selvästi lisää häiriötreeniä - Merri kun pogoili liikkeenohjaaja kohti, kävi tsekkailemassa niitä "ruokakippoja" yms. Toisaalta enitenhän mä harkkaan yksinäni, hävettävän huonosti on tullut ryhmätreeneissä käytyä.. pitäisi kait parantaa tapa sen suhteen. Ja harkattava kauppojen pihoissa yms häiriöpaikoissa.

lauantai 16. helmikuuta 2008

Leikkauksia


Torstai aamuna kävin Merrin kanssa agiliitämässä Activen hallilla. Tällä kertaa treenit pidettiin niin, että Nucca ja Merri vuorottelivat - joten kokonaisaikaa meni 2h harkkaamiseen. Treenailun pääteemoina olivat takaahypyt (harkattiin yksittäisillä esteillä - mitä kauempaa saisi koiran hakemaan itsenäisesti hypyn niin sitä parempi) ja leikkaukset. Lisäksi treenasin Merrin kanssa kädellä vippausta (yhdellä esteellä) - sitä samaa mitä viime keväänä kuivaharjoiteltiin Jaakon kurssilla.
Leikkauksia otettiin ensin parin hypyn avulla ja palkalla. Oikein haettiin yhteentörmäystilanteita - joissa Merri monesti on ruvennut räkyttämään mulle eikä ole hypännyt. Mutta nyt toimi hienosti.

Lisäksi koitin tehdä oikea-aikaisia valsseja ja persjättöjä. Koitin olla menemättä koiran tielle sen suunnistaessa kohti putkea jne.
Ihan hyvin Merri nyt kyllä sukelteli putkiin -on tainnut putki sulkeisista olla hyötyä.

Täytyy katsastella josko jo ensi viikolla pääsisi Nemi jatkamaan treenejään, torstaina taitaa olla juoksun alusta kulunut jotain kaakaa tai kaakoo päivää... (eli vuoto saattaa olla sitten jo ohitte).


keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Vuosipäivä


Blogini täyttää huomenna 2 vuotta!




Ruottiin..


Olen ilmoittanut koirat maaliskuulle Lapphundklubbenin omaan nlyyn, tämä on siis viikolla 10. Lisäksi olen menossa toukokuussa saman puljun järjestämiin näyttelyihin - samana vkonloppuna siis kaksi pikku-erkkaria. Tuonne toukokuun nlyyn en ole vielä päättänyt, että kumpi koira lähtee mukaan vai molemmat. Sitten tietty tulossa vielä MV-nly ja sen jälkeen mahdollisesti pari näytelmää.

Tupla köpöttelyä


Eilen toissailtaisesta kunnon loppumisesta sisuuntuneena köpöttelin sitten erikseen molempien koirien kanssa omat lenkit. Kumpikin koira sai laatuaikaa kanssani ja abbout puolen tunnin lenkuran. Mitään suuria urheilullisia saavutuksia lenkit eivät olleet, lonkka jutteli ja liukastakin oli... Laiska minä ei jaksanut samalla kertaa edes treenata mitään -tai mitä nyt pientä keppi -leikkiä Nemin kanssa. Muutoin koirat saivat rauhassa lukea päivän posteja ja tehdä muita nuuskuiluja.

tiistai 12. helmikuuta 2008

Pikkuharkka - okk möllit 11.2


Tällä ja seuraavalla viikolla vetämäni ryhmän pikkuharkka on melkoista vääntöä. Harjoitellaan / harjoiteltiin välistä vetoa, kulma hyppyjä jne.



Ensin pujottelua itsenäisesti yksittäisenä, sitten numeroitu harjoitus ja lopuksi kirjain -rata.

Eilen ko harjoituksen valtasivat maxit eli auspai-Nabu, porves-Piitu ja isovil-Hessu.


Erilainen noutoharkka


Jatkoin hieman erityylillä Nemin noutoharjoitusta. Eli eilen iltalenkillä pyörätiellä näkyi 15cm:n mittainen keppi. Poimin sen, käskin Nemin sivulle, sanoin 'ota' ja annoin kepin Nemille, joka otti sen ihan tohkeissaan. Annoin koiran kantaa keppiä hetken suussaan - riekuttiin vähän. Otin kepin pois. Ja toistin tätä tovin. Toimi hyvin.

Että tuota ehkä mä olen lähtenyt vähän turhan kaukaa väsäämään sille sitä noutoa? Noh, ans kattoo nyt.

Sen sivulle tulo on edelleen ihana, mutta hieman malttamaton. Eli pitäisi kasvattaa sitä malttia pysyä mun vieressä - eikä heti kirmata muualle jos ei palkkaa näy. Olen ehkä turhan paljon tehnyt sisällä harjoituksia niin että se on saanut sen palkan muualta kuin suoraan multa ollessaan sivulla. Eli palkalle on rynnätty muualle - joten se ryntäilee siitä mun vierestä oma-aloitteisesti poikke. (tai jonkun muun liikkeen jälkeen)
Toisaalta sille voisi myös hieman lisätä niitä toimintoja ennen kuin saa (nami)palkan. Kehut kyllä joka liikkeen välissä, mutta palkka satunnaisesti vaihdellen...


Kipua ja ketutusta


Nonni. Eilen sitten Merrin agiharkoissa huomasinkin, että kunto on näköjään menossa huonompaan suuntaan. Ihmekös tuo, kun liikuntamäärä on selvästi vähentynyt. Milloin on jalat rikki, milloin keli niin paska (lue: liukas) ettei töpötyksestä tule yhtään mitään.. Vauhdikasta rataa juostessa loppui selkeesti kunto, ja myös meinasi mennä jalat alta.

Uusien kenkien kiilaushässäkästä on siinä mielessä apua, että jalka ei kipeydy samallalailla kuin ennen - siis se nilkan seutu (tai sitten en ole rasittanut jalkaani vielä kunnolla). Mutta jossain on nyt kuitenkin vikaa, sillä lonkka ärtyi taas kipeäksi. Siis tää lonkkakipu on vasemmalla puolella - oikean jalan ollessa se pienempi ja voimattomampi (eli olen totaalirampa).
Tää lonkka homma ei voi johtua enää siitä, että kuukausi sitten köpöttelin muutamana päivänä kengillä joissa ei ole tarvittavaa korotusta. Jossain muualla on nyt häikkää, mutta missä? Kun tietäskin millä tuon kivun sais pois. Sattuu siis kävellessä, kyljellään nukkuessa ja hieman tuntuu myös koko ajan ja on kosketukselle arka. Lonkassa ts ko kohdassa ei silti näy ulospäin mitään erikoista.

Ketuttaa.


maanantai 11. helmikuuta 2008

Kunhan pohdiskelen


Kun tässä nyt alkaa vähän vaikuttamaan siltä, että sen TeeKooYkkösen saaminen Merrille on kuin onkin kenties mahdollista, niin...

Niin, minähän kerkesin jo poistamaan Merrin kotisivuilta maininnan siitä, että tavoitteena on saada Mersuumille tk1 - kun se alkoi tuntua niin korkealta rimalta saavuttaa. Noh, eipä sitä vieläkään ole saavutettu - että ei kannata vielä nuolaista kun ei kerta ole vielä tipahtanut. Vaikka onhan se tavoitteena tuolla tän blogin "joskus olisi kivaa saavuttaa" -listalla.

Mutta joo, perjantai-iltana ennen nukkumaan menoa lueskelin tokon sääntökirjaa ja mietin, että avo-luokassa on jotenkin kivemman oloisia ne liikkeet kuin alossa. Ja toisaalta mietin kyllä sitä kanssa, että onko se ruoho vain vihreämpää siellä aidan toisella puolella? Että onko ne liikkeet loppujen lopuksi sen kivempia... ?
Ainakin se on meille hyvää, että ei ole sitä luoksepäästävyyttä ja seuraaminen vähenee. Jooh, sanoin meille - eli kyllä mulla on aikomus jostain taikoa se vimppa ykkönen alokkaasta ja päästä joskus kokeilemaan myös avoimeluokan koetta - kauankos siihen sitten menee niin sitä en tiedä.

Liikepohdintoja

Paikallamakuu - tämä on vielä ihan kysymysmerkkinä mulle, että tuleeko olemaan ylitsepääsemättömän vaikeaa opettaa Merri pysymään paikallaan silloinkin kun mä en tuijota sitä ... En usko, että se aika on tässä kuitenkaan sitten se ongelma. Että vaikka aika kasvaakin minuutilla alokkaasta. Ja tätä me ei olla siis harjoiteltu vielä ollenkaan...

Seuraaminen - tää ei tainnut muuttua alokkaasta? Vai onko tää nyt sitten pitempi tai jotain? Mutta positiivista on se, että seuraamisliikkeitä on vain yksi. Tää on vähän tätä, että Merrin motivointi seuraamiseen ei ole kovin yksinkertaista, mutta toisaalta tiedän että se osaa kyllä - jos vain haluaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - tässähän käydään siellä koiran takana, ja palataan sitten koiran viereen. Tämä toimii jo, eli ollaan harkattu -en usko että muodostuu kynnyskysymykseksi tässä luokassa tämä liike.

Luoksetulo - niin tähän tulee se pysäytys. En ole uskaltanut tätä hirveästä harjoitella, koska sillä kun harkkasin niin sain Merrin ennakoimaan alon luoksetulossakin. Nyt sain -tai kuuntelin kun muita neuvottiin- tähän ihan hyvän harkkaneuvon Kemijärvellä, että tuota kahtellaan...

Seisominen seuraamisen yhteydessä - tähän kanssa tulee taakse meno. Tarvii harjoitusta, kun kerta alokkaan seisominenkaan ei ole mitenkään vahvalla pohjalla.

Noutaminen - pitää harjoitella luovuttamista, ts että koira pitää kapulaa tarpeeksi pitkään suussaan. Miettiä että tuleeko koira ensin eteen ja sitten sivulle. Jos se tulee eteen niin saako se luovuttaa sen kapulan siinä? Sitten malttia ettei säntää ennen kuin saa luvan kapulan luo. Ja ennen kaikkea mun pitää harjoitella sitä heittämistä...

Kauko-ohjaus - tätä on harkattu jo kauan... Muuten ihan hyvällä mallilla ollaan, paitsi että joskus innostuessaan Merri liikkuu paikoiltaan. Aika paljonkin...

Estehyppy - tästä ei ole vielä täysin varmaa käsitystä miten menee. Eikä olla siis harjoiteltu ollenkaan. Mutta jotenkin en usko, että tästä tulee mikään kynnyskysymys tämän luokan osalta.


Sivulle ja pysähdykset


Molempien koirien kanssa on harkattu pienesti tokoa. Sellaista tupla-tokoilua, jos sanon Merrille "sivulle" niin se tulee vähän sinne päin ja Nemi änkää tiukasti mun viukkuun - pätevänä ja tohkeissaan. "Mää osaan, mää osaan - Kaisa Kaisa, olen näiiin hyvä

Lisäksi ollaan harkattu seuraamisia pysähdyksillä, ihan pikkupätkiä vaan. Ja Nemille olen ottanut vielä istu-maahan-seiso -käskytyksiä sekaisten. Eli sille sitä nopeampaa reagointia käskyihin.


Nemin nouto - osa2


Jotta Nestorikin saisi hieman aivojumppaa niin kidutin taas Merriä jättämällä sen oven toiselle puolelle ja jatkoin kapula -treeniä kakrun kanssa. Kasa nakinpalasia, kapula ja naksutin. Ensin maassa olevan kapulan koskettamista suulla ja sitten mun pitäessä kapulaa toisessa kädessä niin koiran piti ottaa lievä ote kapulasta, jotta sai namin. En siis edes olettanut että koira tarttuisi kapulaan - kunhan työnsi kuononsa raollaan / auki ja hieman koski samalla kapulaan (eli hamusi sitä kapulaa, tai miten sen nyt vaikeimmin selittääkään).

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Terveiset Kemi- ja Pudasjärviltä



Ajeltiimpa tuossa perjantai ehtoona töitten jälkeen Kemijärvelle.
Kuusamontiellä oli ihan mahoton liikenne, miksi ihmeessä ne ihmiset ajelee satasen nopeusrajoitus alueella (joo-o, siellä sai -tai olisi saanut- ajella satasta) kuutta-seittemääkymppiä?! Pudasjärveltä Ranualle kääntymisen jälkeen sai aika yksikseen ajeleskella, mitä nyt jotain edessä ryömiviä piti välillä ohitella.

Kemijärvelle saavuttiin kaheksan kieppehillä (tarkkaa aikaa en ny ennää muista). Kaupungin keskusta ei nyt niin iso ollut, että siellä olisi pahasti eksynyt - joten paikallinen hotelli löydettiin aika helposti. Sitten vain kirjautumaan sisään, kamppeet huoneeseen ja koirien kanssa lenkille. Tuon jälkeen lähdin etsimään josko paikkakunnalta löytyisi mitään syötävää - hotellin ravintolasta oli ruokatarjoilu jo loppunut. R:llä myytiin ei oo:ta kun kyselin kolmioleipien perään. Onneksi hotellia liki oli joku grilli, joka oli vielä pikkuhetken auki joten ehdin kuin ehdinkin tilaamaan kerroshampparit - jotka kyllä olivat pettymys kun sisään ei tullut kuin tilaamani mausteet ei salaattia, kurkkua, tomaattia, majoneesia eikä mitään sen kaltaista (mausteista pitää tietty aina jättää sinappia ja sipuli pois ). Mutta kyllä niillä nälkä siirtyi, joten mikäs siinä.

Koko yön nukuin levottomasti, nähden ties mitä painajaisia mm kokeesta myöhästymisestä ja koirien karkaamisesta lähtien... Merri nukkui lähes koko yön mun jaloissa, vaikka huoneessa oli aikasta lämmin. Mutta ilmeisesti se aatteli, että kun omituisessa paikassa ei pääse sängynalle niin eikait tässä muukaan auta kuin nukkua sängyssä (aiemmin se lähti aina pois jos vähän liikutti jalkaansa, nykyään se osaa jo "taistella" omasta tilastaan.. eikä vähästä hätkähdä).

Aamiaiselle mentiin siinä kahdeksan jälkeen, kovin paljon en saanut syödyksi - sen verta mahassa lepatteli yökkösiä ja muita perhoseläimiä.

Koepaikkakin löydettiin ihan hyvin. Sitten vain ilmoittautumaan ja tutustumaan koeympäristöön - joka oli siis paikallinen liikuntahalli. Siellä oli matot teipattu jumppasalin lattiaan. Hieman jotain välikohtia katselin, että saas nähdä että kompastunko sitten tuohon...
Koska aikaa oli runsaasti niin lähdin Merrin kanssa pienelle lenkille - mikä oli onni sinänsä, sillä nyt koiruus malttoi käydä jopa kakalla (mitä se ei siis ollut tehnyt aamulenkillä). Sitten koira autoon, ja odottamaan kokeen alkua.

Koepaikalla oli -kuinkas muutenkaan- muitakin Oulun seudulta. Minä kun luulin meneväni kauas kokeeseen tuttujen ulottumattomiin ...

Merrin nro oli 4, joten osallistuimme ensimmäiseen paikallamakuu ryhmään. Jo pelkästään kehäänmeno jännitti, aikasta paljon, sillä tämähän oli just se tuomari (eli Allan Aula) joka eväsi meidän debyyttikokeessa kokeeseen pääsyn juoksu/sisäänmeno tarkistuksessa.
Tällä kertaa tuo kehäänmarssi tarkastus sujui todella hienosti, Merri ei väistellyt, keskustellut eikä mitään.

Ennen luoksepäästävyyttä Merri ei meinannut malttaa pysyä sivullani. Oli hetken, kontakti oli hyvä, mutta kun nakkia ei tippunut niin rupesi miettimään muita puuhia... kun ei tässä edes tapahdu mitään. Jahka oli meidän vuoro niin koira oli kyllä ihan hyvin paikallaan - aina siihen saakka kunnes tuomari käveli kohti ja oli siinä puolentoista metrin päässä. Silloin Merri käveli sitä vastaan. Ei siinä mitään, parempi että menee kohti (harva koira taisi pysyä täysin paikoillaan). Mutta sitten Merri rupesi vielä komentamaankin sitä tuomari-setää Tuomarin mielestä koira ei kuitenkaan ollut aggressiivinen tms mutta haukusta piti vähentää pisteitä. joten saatiin kasi.

Seuraavaksi oli vuorossa paikallamakuu (Merrin vasemmalla puolella oli joku musta noutaja - en muista oliko labradori vai flätti - ja oikealla sheltti). Irrotin Merrin hihnan ja komensin sen sivulle. Olin valmis. Käsky maahan, koira totteli. Paikallejättö käsky ja kauemmaksi siirtyminen. Siinä sen pari minsaa seistessäni vapisin (yleensähän mulla tärisee kädet, se on ihan normaalia mulle, mutta nyt vapisi koko kroppa -jalat, kädet, hartiat jne) ihan mahottomasti. En edes muista milloin viimeksi jossain koe tms tilanteessa olisin jännittänyt/tärissyt niin paljon. Oli ilmeisesti itsellekin henkisesti rankkaa kun pelkäsi niin paljon että mitä tässä oikein tapahtuukaan...
Paluu koiran viereen, koiran joka oli ollut täsmälleen samassa kohtaa koko kahden minsan ajan - pää sillä hieman kääntyili, mutta muuten pysyi kyllä siinä. Ihime ja kumma, koiruus ei ennakoinut ollenkaan - ja nousi istumaan kun kuuli käskyn. Joten tästä kymppi.

Sitten pois kehästä, ja odottelemaan hetkeksi. Kun tuosta alusta olin selvinnyt hengissä niin homma rupesi jo helpottamaan ja se kamala holtiton tärinä lakkasi ja oli jo melkein hyvä olo.
Kävin Merrin kanssa salin ulkopuolella tovin ja sitten takaisin saliin odottamaan vuoroa. Just ennen meidän vuoroa pientä virittelyä ja sitten takaisin kehään.

Mattoalueelle astuttuamme Merrin nenä meni välittömästi maahan. Kääk. Nälkäinen koira, joka ei tietty ollut saanut aamupalaa, rupesi etsimään ruuanmurusia - aapuuva, mitä tästäkin nyt tulee?!

Seuraamiset oli seuraava jännityksen aihe - se murheenkryyni, miten saada koiran mielenkiinto pysymään yllä kaksi ylitylsää seuruu-osuutta? Hihnassa seuraamisesta saatiin kasi ja vapaasta seuraamisesta kasipuol. Kääntymiset oli ihan kamalia, tein kamalia kaarroksia - en tietenkään tiedostanut niitä. Vapaaseuruussa koira teki hienon liikkeestä seisomisen.. jossain välissä oli turhan kiinnostunut myös siitä lattiasta. Mutta oli siinä hyviäkin pätkiä - esim juoksuosuus ja sen vaihdokset oli molemmissa seuraamisissa tosi hyviä - Merri oli hyvin mukana ja sillä oli hyvä kontakti.

Ennen koetta olin miettinyt, että pitäisiköhän mun siirtää koira osiosta toiseen roikuttamalla sitä kaulapannasta. Jottei se vaan rupeaisi nuuskuttamaan sitä peevelin lattiaa. Mutta onneksi tuohon ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan koira oli ihan hyvin mukana bissneksessä.

Liikkeestä maahanmeno meni ihan näppärästi. Siitä kymppi.

Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta perusasento oli vähän vino. (ei ylläri, niitähän se harrastaa) Tästä ysipuol.

Liikkeestä seisominen.. sitä olin vielä harjoitellut ennen koetta. Onnistuneesti ja luotin siihen että koira osaa. Mutta en muistanut, että äänenpaino vaikuttaa Merrin tekemiseen. Siinä missä maahan -käsky on matala niin seiso -pitäisi tulla hieman korkeammalta. Eikä nyt tullut.. Merri meni siis hitaasti maahan. (katsoin tuon videolta eli ei ollut niin terävä ja nopea maahanmeno kuin varsinaisessa maahan -meno liikkeessä). Tiedä sitten jos olisin vilkaissut taakseni ja sanonut uuden käskyn, että olisiko noussut ylös tai olisinko kerennyt estää sen maahanmenon.. mutta en oikein usko. Tästä siis nolla.

Viimeisenä oli sitten vuorossa hyppy. Jonka Merri meinasi hypätä ennakkoon - eli oli ihan intopiukeena. Terävällä komennolla sain koiran kuitenkin malttamaan vielä hetken ja sivulleni.
Hyppy ja seiso -käskyt, jotka koira totteli hienosti. Sitten vähän jännitti, kun siirryin koiran viereen. Mutta mitä kummaa?! Merri ei liikkunut siitä mihinkään, se taas muisti miten ko juttu tehdään. Viime aikoina harkoissahan koiruus on liikkunut heti kun olen tullut sitä kohti. Nyt oli tosi hienosti paikallaan, joten tästä vielä kymppi.

Ja kokonaisvaikutuskin oli kymppi.

Sitten kättelin tuomarin ja juoksin Merrin kanssa kehästä ja salista ulos riekkumaan. Jipii, se on ohi -tuli mitä tuli (tuossa kohtaa en siis ollut niin tiedostanut mitä nroita saatiin saatikka kerennyt tehdä laskutoimitusta niistä päässäni).

Sitten koiran kanssa autolle aamupalalle. (Nemikin sai siinä vaiheessa aamupalansa) Tässä kohtaa kun olin koiria syöttelemässä - ilouutinen saapui, kun alokasluokan hienosti täydellisellä suorituksella (200p.) voittanut Tarja (vai koirakos ne pisteet sai eikä ohjaaja, no enivei ) tuli kertomaan että Merri sai yköstuloksen!!!
Heh, tähän väliin on pakko mainita, että sen verta iloinen olin että ihan ääneen asiaa hieman tuuletin Olen nähkäästä kuullut muutaman kerran, että miksi agiliidossa olen aina niin tyyni, että mitä pitää tapahtua jotta tuulettaisin kunnolla?!

Sitten käytin koirat lenkillä, vein Nemin takaisin autoon ja menin Merrin kanssa itse pällistelemään tuloksia. Pisteitä saimme siis 166,5. eli kyllähän se ALO1 tulokseen riittää Kun kaikki 11 alokasluokan koiraa olivat tokotelleet niin odotimme tovin ja saimme kaikki tulokset ja kisakirjat yms. Merrin sijoitus oli lopulta 7/11.
Luokan voitti siis upeasti border collie Zici 200 pisteellä, toiseksi tuli tolleri Inka (?) ja kolmanneksi joku labukka. Kaksi ekaa sijoitusta tutuille - Onnea Tarja & Tiina koirineen

Koepaikalta poistumisen jälkeen haimme pizzan paikallisesta ravintolasta ja sitten ajelemaan kohti Pudasjärveä. Pudiksella pysähdyimmekin ihastelemassa Anna-Marin koiria ja asuntoa. Punainen talo järven rannalla - ja kaksi ihastuttavaa ruotsinlapinkoiraneitosta. Olipa mukava vihdoinkin tavata nuori Donna neiti. Kiitoksia Anna-Marille tarjoiluista

Kotona olimme lopulta seitsemän aikoihin illalla.
Olipahan reissu

Ai niin, poroja ei nähty yhtään.

torstai 7. helmikuuta 2008

Nemin nouto - vielä vaiheessa


Sulkeuduin eilen Nemin, noutokapulan, naksuttimen ja kasan nakinpalasia kanssa yhteen huoneeseen. Samalla kun Merri itki oven takana niin Nemin aivonystyrät työskentelivät oikein urakalla. 

Aiemmin, nolottavan kauan aikaa sitten, olen naksutellut Nemille kapulan koskettamisesta tassulla. Nytkin aloitimme siis siitä. Hyvin oli Nemillä vielä ko toiminto muistissa. En ole liittänyt tähän siis mitään käskysanaa vielä. Hyvin paljon Nemi toki tarjosi kaikenlaista muuta osaamaansa, mutta kun niistä ei nameja tippunut niin muisti taas että mitä pitikään tehdä
Kun tuota toimintoa oli toistettu jonkin aikaa niin rupesin vaatimaan kuonolla / suulla kapulan koskettamista. Muutaman kerran N piti hetken aikaa kapulaa suussaankin - tarjosi siis ko toimintoa itse.

Vielä pitää paljon harjoitella ennen kuin siitä nouto -liike tulee, mutta eipä sitä Merrinkään noutoa rakennettu yhdessä yössä