Kevätkaudella jatketaan rallailuja okk:lla ja Kismalla ruvetaan taas nosettamaan. Jos saan ensimmäisen vuosipuolikkaan aikana Kikille tuloksia rallysta niin voisin taas ens syksylle hakea Kismalta rallyryhmäpaikkaa kun/jos oltaisiin menty lajissa hieman eteenpäin. Myös koiratanssitreeneissä käydään niin usein kuin mahdollista okk:n hallilla.
Nosetuksessa on toiveissa päästä taas kartalle mitä ne nenähommat olivatkaan ja jossain vaiheessa uskaltautua kokeilemaan kokeisiinkin. Mutta laji on tarkoitus jatkossakin pitää hyvänmielenhömppälajina (toki muutkin ovat sitä, mutta nose erityisesti).
Kiki palaa myös tulevana vuotena näytelmäkehiin, ei vielä tietoa kuinka usein. Mahdollisesti voitaisiin käydä ulkomailla näytelmissä, mutta aika näyttää miten sen haaveen käy.
Koiratanssissa on tarkoitus kilpailla, sekä htm:ssä että fs:ssä. Tosin htm-koreota ei olla reenattu aikoihin ja fs-korea on hyvin vahvasti vaiheessa, mutta ehtiiähän tuota (suunnittelemaan ja opettelemaan koreon) :-)
Rallytokoon yritetään saada kisapaikkoja, ovat täällä päin monesti niin kiven alla, että saa nähdä pitääkö lähteä merta edemmäs kalaan, jotta pääsee jännittämään rallykisaamista.
tiistai 31. joulukuuta 2019
Viimoset rallyreenit Kempeleessä syksyllä 2019
Ei kait tästä tämän valmiimpaa tule. Ajatuksissani siis, joten ei auta kuin toivoa, että sormien kautta näppikseltä lähtisi jotain järkevää tekstiä.
Viimeisiä rallyreenejä ei tullut videoitua, vaikka olisi ehkä kannattanut. Ensinnäkin uskalsin taas pitää koiraa vapaana. Tällä kertaa en hysterisoinut ja hyssytellyt muita ryhmäläisiä olemaan aloillaan niin kuin sillon yks kerta ;-.) Eli oli häiriötä, kukin teki mitä teki lämppä / irrallisilla voikyltti paikoilla - tai oli tekemättä. Ei ollut väliaitoja eikä muutakaan vastaavaa.
Ainiin joo, me tehtiin siis avo-luokan ratareeni, jotkut muut suorittivat voi-version radasta (onhan ryhmä ollut siis virallisesti avo-voi -tasoinen).
Radalla oli hyppy kaks kertaa ja lisäksi siinä oli houkutus kahdesti (niin että oli jotain houkutetta) ja kerran houkutus pelkkänä kasina. Oli varmaan Katja the kouluttaja ajatellut hieman meitä kun radan teki, koska systemaattisesti pitkin syksyä mä olen mokaillut kyseisellä kyltillä. Ja se hyppy on ollut pelottava. Kaiken kruunuksi radalla oli myös 'seiso - kierrä koira' -tehtävä. Päätin tehdä kyseisen tehtävän radalla, ekaa kertaa, mutta niin, että laitoin koiralle etupalkan. Tosi hyvin toimi etupalkka ja koira pysyi hievahtamatta paikoillaan. Pitää jatkossa miettiä, että opettaisinko koiralle jonkun käsimerkin tuohon paikallaan olemiseen / seisomiseen vai toistelenko vaan jotain (odota?) käskyä vai mikä olisi hyvä millä saisin pysymään paikallaan sillon kun liikun vaikkei etupalkkaa olisikaan. Se on tulevaisuuden mietintä se juttu sitten (kunhan joskus saatas edes alokasluokasta tuloksia).
Tosi hyvä mieli jäi kyllä reeneistä. Suoriuduttiin radasta siis tosi hyvin. Jollain kyltillä -mitä en enää muista mikä se oli- niin itse mokailin jotain eli täydellisesti ei rataa tehty. Kiki taisi myös haukahtaa jossain kohdin hieman. Hypyt ja houkutukset sujuivat ihan hyvin. Mutta kokonaisuutena ajatellen olin hurjan ylpeä pikkukoirasta.
Voin siis rehellisesti sanoa, että ollaan kehitytty yhteistyössä, häiriönsiedossa ja lajin osaamisessa hurjasti kuluneen vuoden ja etenkin tämän syksyn aikana.
Alkusyksystä kun reenit oli yhtä huutoa ja lattian nuuskutusta eikä koira kestänyt pitkäkestoista työskentelyä niin siihen auttoi ihan hurjasti se, että aloin pitämään koiraa häkissä paljon reenitunnin aikana. Että kun mitään ei tehty niin koira oli häkissä, oman viltin alla eli piilossa. Aluksihan se haukkua mätkytti sieltä, mutta kun en kommentoinut (antanut palautetta, Kikille tuntuu riittävän myös kieltävä kommentti huomioksi / huomion saantiin) vaan annoin sen huutaa siitäkin huolimatta että nolotti itseä kun tuntui että muut häiriintyivät yms niin ei mennyt kauaakaan siinä että koira oppi olemaan jo huomattavasti paremmin sekä siellä häkissä että keskittymään paremmin hommiin sitten kun niitä pääsi tekemään. Havaintona oli myös se, että en voinut kauheasti tehdä niitä lämppäri"esteitä" ennen meidän suoritusvuoroa. Lopputunnista sitten kun oltiin tehty kulloinenkin ratapätkä niin osallistuttiin kyllä yksittäisten kylttien reeneihin. Ennen ratasuoritusta / ohjattua suoritusta tehtiin ihan jotain pieniä temppusia / kontaktitreenejä.
Viimeisiä rallyreenejä ei tullut videoitua, vaikka olisi ehkä kannattanut. Ensinnäkin uskalsin taas pitää koiraa vapaana. Tällä kertaa en hysterisoinut ja hyssytellyt muita ryhmäläisiä olemaan aloillaan niin kuin sillon yks kerta ;-.) Eli oli häiriötä, kukin teki mitä teki lämppä / irrallisilla voikyltti paikoilla - tai oli tekemättä. Ei ollut väliaitoja eikä muutakaan vastaavaa.
Ainiin joo, me tehtiin siis avo-luokan ratareeni, jotkut muut suorittivat voi-version radasta (onhan ryhmä ollut siis virallisesti avo-voi -tasoinen).
Radalla oli hyppy kaks kertaa ja lisäksi siinä oli houkutus kahdesti (niin että oli jotain houkutetta) ja kerran houkutus pelkkänä kasina. Oli varmaan Katja the kouluttaja ajatellut hieman meitä kun radan teki, koska systemaattisesti pitkin syksyä mä olen mokaillut kyseisellä kyltillä. Ja se hyppy on ollut pelottava. Kaiken kruunuksi radalla oli myös 'seiso - kierrä koira' -tehtävä. Päätin tehdä kyseisen tehtävän radalla, ekaa kertaa, mutta niin, että laitoin koiralle etupalkan. Tosi hyvin toimi etupalkka ja koira pysyi hievahtamatta paikoillaan. Pitää jatkossa miettiä, että opettaisinko koiralle jonkun käsimerkin tuohon paikallaan olemiseen / seisomiseen vai toistelenko vaan jotain (odota?) käskyä vai mikä olisi hyvä millä saisin pysymään paikallaan sillon kun liikun vaikkei etupalkkaa olisikaan. Se on tulevaisuuden mietintä se juttu sitten (kunhan joskus saatas edes alokasluokasta tuloksia).
Tosi hyvä mieli jäi kyllä reeneistä. Suoriuduttiin radasta siis tosi hyvin. Jollain kyltillä -mitä en enää muista mikä se oli- niin itse mokailin jotain eli täydellisesti ei rataa tehty. Kiki taisi myös haukahtaa jossain kohdin hieman. Hypyt ja houkutukset sujuivat ihan hyvin. Mutta kokonaisuutena ajatellen olin hurjan ylpeä pikkukoirasta.
Voin siis rehellisesti sanoa, että ollaan kehitytty yhteistyössä, häiriönsiedossa ja lajin osaamisessa hurjasti kuluneen vuoden ja etenkin tämän syksyn aikana.
Alkusyksystä kun reenit oli yhtä huutoa ja lattian nuuskutusta eikä koira kestänyt pitkäkestoista työskentelyä niin siihen auttoi ihan hurjasti se, että aloin pitämään koiraa häkissä paljon reenitunnin aikana. Että kun mitään ei tehty niin koira oli häkissä, oman viltin alla eli piilossa. Aluksihan se haukkua mätkytti sieltä, mutta kun en kommentoinut (antanut palautetta, Kikille tuntuu riittävän myös kieltävä kommentti huomioksi / huomion saantiin) vaan annoin sen huutaa siitäkin huolimatta että nolotti itseä kun tuntui että muut häiriintyivät yms niin ei mennyt kauaakaan siinä että koira oppi olemaan jo huomattavasti paremmin sekä siellä häkissä että keskittymään paremmin hommiin sitten kun niitä pääsi tekemään. Havaintona oli myös se, että en voinut kauheasti tehdä niitä lämppäri"esteitä" ennen meidän suoritusvuoroa. Lopputunnista sitten kun oltiin tehty kulloinenkin ratapätkä niin osallistuttiin kyllä yksittäisten kylttien reeneihin. Ennen ratasuoritusta / ohjattua suoritusta tehtiin ihan jotain pieniä temppusia / kontaktitreenejä.
Luetut kirjat 2019
Enpä mitenkään kauhiasti lukenut tänä vuonna, enemmän oli aikomus, mutta mihin lie sekin aikomus jäi - ihan liikaa tuli (taas) roikuttua koneella ja käytettyä aika tyhmään surffailuun ja pelailuun lukemisen (urheilun jne sijasta).
- Håkan Nesser: Syntymämerkki
- Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät - Mma Ramotswe tutkii
- Kristina Ohlsson: Nukketalo
- Vichtoria Holt: Tuhannen lyhdyn talo
- Maria Lang: Meitä oli kolmetoista
- Kristina Ohlsson: Varjelijat
- Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies - Mma Ramotswe tutkii
- Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla - Mma Ramotswe tutkii
- Kate Morton: Hylätty puutarha
- Maria Lang: Murhenäytelmä hautausmaalla
- Håkan Nesser: Münsterin juttu
- Håkan Nesser: Carambole
- Victoria Holt: Kuningattaren varjossa
- Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka
- Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille
- Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
- Nora Roberts: Tähtien virta
- Nora Roberts: Menneisyyden vangit
maanantai 30. joulukuuta 2019
Mattokuja
Viis tyylikkyydestä, joten meillä on nyt upea sisustus ja mattoja lattialla normaalia enemmän. Jottei mummelin tarvitsisi liukastella kotona. Jossain välissä laitoin lattialle, niihin huoneisiin joissa eniten ollaan, sellaiset matot mitkä voin pestä kotona pesukoneessa (jos/kun niihin osuu esim koiran pissa tai oksennus). Mutta tässä taannoin totesin, että peitänpä lisää parketista isommallakin matolla - että jos se sottaantuu niin kiikutan sitten kyseisen maton pesulaan,. Ennemmin vähemmän liukasteleva mummo kuin puhtaat käyttämättömät matot.
Sillä Nemille liukkaat alustat ovat yhä hankalampia ja hankalampia. Parkettilattia (ja varmaan muunkinlainen lattiamteriaali) on välillä liukas mummon tallustaa. Tai ei ehkä niinkään tallustaa vaan ylösnousuun, pari kertaa olen käynyt pyyläämässä (närkästyneen vanhan koiran) Nemin lähimmälle matolle. Koiralla ollessa lähinnä ilme "mitä kettua" tai "minä itte kyllä osaan, mitä sä siinä säädät".
Jos näitä tapauksia alkaa tulla lisää, niin alkaa olla lähdönhetki lähellä. Varmaan.
Varsinkin, kun siihen lisää sen, että Nemi ei voi enää syödä kovia juttuja. Esim muntsareita (rouhepuruluutikut). Ihan tässä viikon parin sisään on osa ruuasta jäänyt Nemiltä syömättä, kun nappulat eivät enää rousku tarpeeksi hanakasti suussa. Olenkin siis pyrkinyt liottamaan (jota on tehty ennenkin, mutta välillä unohtunut mikä ei ole ennen haitannut mitään) koiran nappulat plus sekoittamaan sinne sekaan joko purkkiruokaa tai joskus lisännyt ruokaan muutaman raakalihapullan.
Mun pitäisi varata Nemille aika kontrolliverikokeisiin. Edelliset otettiin syyskuun puolivälissä. Samalla reissulla pitää hankkia lisää rimadyl-pillereitä. Sinällään kun hankittiin reseptillä noita kipulääkkeitä niin kuvittelin niiden riittävän koiran loppuelämän ajaksi, lääkkeet on ostettu (tai se päivämäärä on purkissa) 15.5 eikä tabletteja enää montaakaan ole jäljellä.
Muuten ei mitään ihmeellistä. Hieman koira on välillä vähän hönö mikä johtunee siitä ettei se kuule enää kunnolla, hämärällä näkee huonosti (tai ei ollenkaan), minkä takia joululomalla ainakin Lohtajalla sillä tuntui olevan hankalaa. Siis pihalla oli hankala ulkoilla kun oli pihalla epätasaista (hieman lunta) ja hämärää ja tiellä liukasta (ja hämärää), plus sisällä se ei enää tuntenut ehkä paikkoja (kun harvemmin siellä käydään) ja muutenkin saattoi stressata matkustusta ja paikkaa ja mitä lie. Eli Lohtajalla Nemi oli jotenkin yltiö väsyneen oloinen niin että itselle tuli paha mieli kun koiraa katseli.
Mutta kun Lohtajalta siirryttiin Raaheen niin koira piristyi. Lenkkeily sujui paremmin (valaistuja, ei ihan niin liukkaita, teitä) ja yöpymispaikka oli koirille tosi tuttu kun ovat olleet siellä silloin tällöin hoidossa. Lisää piristymistä tuli sitten kun tultiin kotiin, kunnon talvi ja tutut reitit ja koti tietysti.
Ainiin, hönöyttä lisää myös se, että Nemi on melkonen perskärpänen. On kokoajan mukana siellä missä tapahtuu, tai siellä missä me ollaan. Sitten kun ei enää jaksa hösöttää niin tulee likelle nukkumaan. Kunnes jossain välissä nukkuu niin sikeästi ettei huomaa kun itse vaihdan paikkaa.
Joskus Nemi myös tuijottaa vaan jonnekin suuntaan niin ettei siitä oikein ota tolkkua mikä sen sanoma / tarkoitus on.
Sillä Nemille liukkaat alustat ovat yhä hankalampia ja hankalampia. Parkettilattia (ja varmaan muunkinlainen lattiamteriaali) on välillä liukas mummon tallustaa. Tai ei ehkä niinkään tallustaa vaan ylösnousuun, pari kertaa olen käynyt pyyläämässä (närkästyneen vanhan koiran) Nemin lähimmälle matolle. Koiralla ollessa lähinnä ilme "mitä kettua" tai "minä itte kyllä osaan, mitä sä siinä säädät".
Jos näitä tapauksia alkaa tulla lisää, niin alkaa olla lähdönhetki lähellä. Varmaan.
Varsinkin, kun siihen lisää sen, että Nemi ei voi enää syödä kovia juttuja. Esim muntsareita (rouhepuruluutikut). Ihan tässä viikon parin sisään on osa ruuasta jäänyt Nemiltä syömättä, kun nappulat eivät enää rousku tarpeeksi hanakasti suussa. Olenkin siis pyrkinyt liottamaan (jota on tehty ennenkin, mutta välillä unohtunut mikä ei ole ennen haitannut mitään) koiran nappulat plus sekoittamaan sinne sekaan joko purkkiruokaa tai joskus lisännyt ruokaan muutaman raakalihapullan.
Mun pitäisi varata Nemille aika kontrolliverikokeisiin. Edelliset otettiin syyskuun puolivälissä. Samalla reissulla pitää hankkia lisää rimadyl-pillereitä. Sinällään kun hankittiin reseptillä noita kipulääkkeitä niin kuvittelin niiden riittävän koiran loppuelämän ajaksi, lääkkeet on ostettu (tai se päivämäärä on purkissa) 15.5 eikä tabletteja enää montaakaan ole jäljellä.
Muuten ei mitään ihmeellistä. Hieman koira on välillä vähän hönö mikä johtunee siitä ettei se kuule enää kunnolla, hämärällä näkee huonosti (tai ei ollenkaan), minkä takia joululomalla ainakin Lohtajalla sillä tuntui olevan hankalaa. Siis pihalla oli hankala ulkoilla kun oli pihalla epätasaista (hieman lunta) ja hämärää ja tiellä liukasta (ja hämärää), plus sisällä se ei enää tuntenut ehkä paikkoja (kun harvemmin siellä käydään) ja muutenkin saattoi stressata matkustusta ja paikkaa ja mitä lie. Eli Lohtajalla Nemi oli jotenkin yltiö väsyneen oloinen niin että itselle tuli paha mieli kun koiraa katseli.
Mutta kun Lohtajalta siirryttiin Raaheen niin koira piristyi. Lenkkeily sujui paremmin (valaistuja, ei ihan niin liukkaita, teitä) ja yöpymispaikka oli koirille tosi tuttu kun ovat olleet siellä silloin tällöin hoidossa. Lisää piristymistä tuli sitten kun tultiin kotiin, kunnon talvi ja tutut reitit ja koti tietysti.
Ainiin, hönöyttä lisää myös se, että Nemi on melkonen perskärpänen. On kokoajan mukana siellä missä tapahtuu, tai siellä missä me ollaan. Sitten kun ei enää jaksa hösöttää niin tulee likelle nukkumaan. Kunnes jossain välissä nukkuu niin sikeästi ettei huomaa kun itse vaihdan paikkaa.
Joskus Nemi myös tuijottaa vaan jonnekin suuntaan niin ettei siitä oikein ota tolkkua mikä sen sanoma / tarkoitus on.
sunnuntai 29. joulukuuta 2019
14v 9kk
💛
Tänään Nemi "täytti" neljätoista vuotta ja yhdeksän kuukautta. Aiemmin jo päätettiin, että jos mummeli tänne asti porskuttaa niin saa herkutella tänään vohvelilla, jotenka ...
... kaivettiin pakastimesta sinne säilöttyjä vohveleita (Belgiasta ostettuja, eli ei mitä tahansa vohveleita), joita koirat saivat herkkupaloiksi tänään. Tuossa päällä on nyhtöpossua :-)
Tänään Nemi "täytti" neljätoista vuotta ja yhdeksän kuukautta. Aiemmin jo päätettiin, että jos mummeli tänne asti porskuttaa niin saa herkutella tänään vohvelilla, jotenka ...
... kaivettiin pakastimesta sinne säilöttyjä vohveleita (Belgiasta ostettuja, eli ei mitä tahansa vohveleita), joita koirat saivat herkkupaloiksi tänään. Tuossa päällä on nyhtöpossua :-)
ks 27/19
Kävin tänään päivällä salilla.
Pakko taas yrittää aktivoitua tuolla saralla, koska tässä syksyn mittaan vasen käsi on taas äitynyt änkeröimään. Mun kuvitelma on, että nostan jotenkin väärin koiria, ts lähinnä Nemiä. Nemi kun pitää nykyisin nostaa aina autoon (tai muihin korkeisiin paikkoihin, mutta harvoinpa se enää esim sohvalle tai sänkyyn on edes haluamassa). Tottakait käsijumppia voisi tehdä kotonakin, mutta olen ihan liian saamaton siihen ... joten teen alku- ja loppuverkan yhteydessä fyssarilta reilu vuos sitten saamiani jumppaohjeita.
Pakko taas yrittää aktivoitua tuolla saralla, koska tässä syksyn mittaan vasen käsi on taas äitynyt änkeröimään. Mun kuvitelma on, että nostan jotenkin väärin koiria, ts lähinnä Nemiä. Nemi kun pitää nykyisin nostaa aina autoon (tai muihin korkeisiin paikkoihin, mutta harvoinpa se enää esim sohvalle tai sänkyyn on edes haluamassa). Tottakait käsijumppia voisi tehdä kotonakin, mutta olen ihan liian saamaton siihen ... joten teen alku- ja loppuverkan yhteydessä fyssarilta reilu vuos sitten saamiani jumppaohjeita.
lauantai 28. joulukuuta 2019
Mitä koirien omistaminen maksaa?
Rahaahan voi syytää harrastuksiin, tai elämäntapoihin, pohjattoman määrän, mutta tältä näyttää suurinpiirtein Nemiin ja Kikiin uponnut oravannahka määrä kuluneena vuonna.
Joulukuun suurta treeneihin uponnutta valuuttamäärää selittää se, että olen jo maksanut kevätkauden rallytoko-, nosework- (1.kurssi) ja koiratanssimaksut - samoin kuin ostanut Palveluskoiraliiton lisenssin (jonka taisin laittaa koekuluihin).
Tänä syksynä tein paljon etätöitä, mutta silti koirahoitolaan on mennyt tänä vuonna yli tuhat euroa (keväällä 780e ja syksyllä 315e - eli selkeä ero). Ei liity kuluihin suoranaisesti, mutta sanotaan nyt kuitenkin tässä yhteydessä, että tänä syksynä koirat ovat olleet pätkiä itsekseen kotona. Ei vain silloin kun olen vienyt roskat tai hakenut postit, tai käyttänyt toista koiraa lenkillä ja toinen on odottanut sen aikaa kotona, vaan myös siten, että ollaan käyty asioilla, olen käynyt hammaslääkärissä, on käyty kaupungilla syömässä, on käyty kavereilla kylässä yms normaalia. Muutoin koirat ovat pärjänneet ihan hyvin kotona, ts ei ole huuteluita tai riehumisia kuulunut, mutta joinain kertoina kun on tultu kotiin niin lattialla on odottanut märkä yllätys. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, ei vaan siis oletan, että sisälle pissijä on Nemi (joka siis välillä pitkin syksyä on pissannut yöllä sisälle tai joskus muulloinkin kun ei olla vaan hoksattu että koiralla on pissahätä - mummokoira on vähän kuin pentu eli kun se on herännyt, syönyt tms niin sen pitää päästä ulos).
Ruokaan on mennyt noin 500 € ja nameihin hieman alle 400€. Namijuttuja olen useimmin kirjannut exceliini, namipussukoita ja erilaisia puruluita tulee ostettua viikoittain, että sikälimikäli aika vähän niihin kuitenkin menee valuuttaa. Jotain kuivanameja (hyvänä esimerkkinä pedigreen juustonamit) minulla on jatkuvasti ulkoilupusakoiden taskussa eli niitä pitää olla ostamassakin koko ajan. Sitten tietysti lisäksi treeninamit ja muut milloin missäkin tilanteessa käytetyt herkut. Ruokakulut ovat varmaan kalliimmat kuin aiemmin? Tänä syksynä olen ostanut Nemille eläinlääkäristä erikoisruokaa, sitten tuossa summassa on keväällä hamstratut Nutrosäkit, metsästetty Nutrosäkki, Kikin ruokakokeilu ja isompi pussukka kokeiluruokaa (mikä jäi käyttöön) ja lisäksi erinäinen määrä raaka- ja purkkiruokaa.
Hieronnat, lääkkeet ja eläinlääkärikulut ovat olleet jopa hieman yli 1400 € eli aika paljon on niihin nyt uponnut rahaa, mutta hieronta on kummallekin koiralle tuikitarpeellista (vaihtelee kumpi milloinkin enemmän sitä kaipaa) ja Nemi ottaa nyt takaisin sitä kun nuorempana kävi eläinlääkärissä lähinnä vain rokotuksilla (ja ulkomaanmatkamadotuksilla).
Treeneihin olen puskenut rahaa yli tuhatkolmesataa, kisoihin yms vain 142e mikä selittyy kahdella koiratanssistartilla, yhdellä rallytokokoekäynnillä ja ensi vuoden kisalisenssillä. Näyttelyissä ei käyty kuluneena vuotena ollenkaan. Muihin määrittelemättömiin asioihin meni hieman alle 200 euroa.
Halvemmallakin voisi päästä, mutta mitä hauskaa siinä sitten olisi? Tokikaan ei haittaa jos hoitokuluihin menisi vähemmän rahaa (toisaalta Kikin sterkka siirtyi ens vuodelle, joten ... ja ties mitä on tulossa), mutta luulenpa, että kisa ym kulut kasvavat ensi vuonna ... ;-)
Joulukuun suurta treeneihin uponnutta valuuttamäärää selittää se, että olen jo maksanut kevätkauden rallytoko-, nosework- (1.kurssi) ja koiratanssimaksut - samoin kuin ostanut Palveluskoiraliiton lisenssin (jonka taisin laittaa koekuluihin).
Tänä syksynä tein paljon etätöitä, mutta silti koirahoitolaan on mennyt tänä vuonna yli tuhat euroa (keväällä 780e ja syksyllä 315e - eli selkeä ero). Ei liity kuluihin suoranaisesti, mutta sanotaan nyt kuitenkin tässä yhteydessä, että tänä syksynä koirat ovat olleet pätkiä itsekseen kotona. Ei vain silloin kun olen vienyt roskat tai hakenut postit, tai käyttänyt toista koiraa lenkillä ja toinen on odottanut sen aikaa kotona, vaan myös siten, että ollaan käyty asioilla, olen käynyt hammaslääkärissä, on käyty kaupungilla syömässä, on käyty kavereilla kylässä yms normaalia. Muutoin koirat ovat pärjänneet ihan hyvin kotona, ts ei ole huuteluita tai riehumisia kuulunut, mutta joinain kertoina kun on tultu kotiin niin lattialla on odottanut märkä yllätys. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, ei vaan siis oletan, että sisälle pissijä on Nemi (joka siis välillä pitkin syksyä on pissannut yöllä sisälle tai joskus muulloinkin kun ei olla vaan hoksattu että koiralla on pissahätä - mummokoira on vähän kuin pentu eli kun se on herännyt, syönyt tms niin sen pitää päästä ulos).
Ruokaan on mennyt noin 500 € ja nameihin hieman alle 400€. Namijuttuja olen useimmin kirjannut exceliini, namipussukoita ja erilaisia puruluita tulee ostettua viikoittain, että sikälimikäli aika vähän niihin kuitenkin menee valuuttaa. Jotain kuivanameja (hyvänä esimerkkinä pedigreen juustonamit) minulla on jatkuvasti ulkoilupusakoiden taskussa eli niitä pitää olla ostamassakin koko ajan. Sitten tietysti lisäksi treeninamit ja muut milloin missäkin tilanteessa käytetyt herkut. Ruokakulut ovat varmaan kalliimmat kuin aiemmin? Tänä syksynä olen ostanut Nemille eläinlääkäristä erikoisruokaa, sitten tuossa summassa on keväällä hamstratut Nutrosäkit, metsästetty Nutrosäkki, Kikin ruokakokeilu ja isompi pussukka kokeiluruokaa (mikä jäi käyttöön) ja lisäksi erinäinen määrä raaka- ja purkkiruokaa.
Hieronnat, lääkkeet ja eläinlääkärikulut ovat olleet jopa hieman yli 1400 € eli aika paljon on niihin nyt uponnut rahaa, mutta hieronta on kummallekin koiralle tuikitarpeellista (vaihtelee kumpi milloinkin enemmän sitä kaipaa) ja Nemi ottaa nyt takaisin sitä kun nuorempana kävi eläinlääkärissä lähinnä vain rokotuksilla (ja ulkomaanmatkamadotuksilla).
Treeneihin olen puskenut rahaa yli tuhatkolmesataa, kisoihin yms vain 142e mikä selittyy kahdella koiratanssistartilla, yhdellä rallytokokoekäynnillä ja ensi vuoden kisalisenssillä. Näyttelyissä ei käyty kuluneena vuotena ollenkaan. Muihin määrittelemättömiin asioihin meni hieman alle 200 euroa.
Halvemmallakin voisi päästä, mutta mitä hauskaa siinä sitten olisi? Tokikaan ei haittaa jos hoitokuluihin menisi vähemmän rahaa (toisaalta Kikin sterkka siirtyi ens vuodelle, joten ... ja ties mitä on tulossa), mutta luulenpa, että kisa ym kulut kasvavat ensi vuonna ... ;-)
perjantai 27. joulukuuta 2019
Tv:n tuijottelut
Blogimuutoksina ajattelin yrittää kirjata ylös mitä leffoja ja tv-sarjoja olen katsellut. Lisään valikoimaan aiheeseen liittyen myös pari tunnistetta: "katsotut tv-sarjat" ja "katsotut leffat" (voisi olla paremmatkin tagit, mutten muuta tähän kohtaan keksinyt).
Aloitan heti kertomalla, että tänään katsottiin Areenasta omituinen scifi-elokuva "Stalker" (Neuvostoliitto 1979). Tv:stä katsottiin parin viime päivän aikana tullut 4-osainen "The abc murders".
Ja kesken on aiemmin aloittamani Wallander: Prästen ja tänään aloitettu animaatioelokuva "Frozen".
edit. eilen (28.12.19) katsoin tuon Papin (Wallander) loppuun
ps. kaivelin vanhoja kirjoituksia ja lisäilin sopiviin nuo uudet tunnisteet.
Aloitan heti kertomalla, että tänään katsottiin Areenasta omituinen scifi-elokuva "Stalker" (Neuvostoliitto 1979). Tv:stä katsottiin parin viime päivän aikana tullut 4-osainen "The abc murders".
Ja kesken on aiemmin aloittamani Wallander: Prästen ja tänään aloitettu animaatioelokuva "Frozen".
edit. eilen (28.12.19) katsoin tuon Papin (Wallander) loppuun
ps. kaivelin vanhoja kirjoituksia ja lisäilin sopiviin nuo uudet tunnisteet.
Tunnisteet:
katsotut leffat,
katsotut tv-sarjat,
Olkkari,
Viihde
hn 30/19
Tänään kampailin hieman Nemiä. Ensin yleisharjaus ja sitten takajalkojen kampausta. Nemillä oli /on takajaloissa tumppuuntuneita karvoja joista osa paljastui irtovillaksi mikä on vaan paakkuuntunut sinne jalkoihin.
Jos ennenkin on pitänyt välillä neuvotella Nemin kanssa harjauksen yhteydessä niin nyt se stressas sitä kampaus tuokiota jostain syystä aivan hirveästi. Pikkuhiljaa otin hellästi kohdan jos toisenkin, mutta paljon jäi vielä koiraan (myös sinne takajalkoihin) kohtia mitä pitäisi vielä enemmän selvittää. Kuinka oleellista se sen turkinhoito sitten ikinä onkaan; jotenkin tuntuu, että se on koirallekin parempi jos pahimpia takkuja ja irtovillatumppuja välillä selvittelen.
Ajattelin sellaista, että jatkossa en enää numeroi kampaussessioita. Siis ens vuoden puolella (ehkä en senkään jälkeen, aika näyttää).
Jos ennenkin on pitänyt välillä neuvotella Nemin kanssa harjauksen yhteydessä niin nyt se stressas sitä kampaus tuokiota jostain syystä aivan hirveästi. Pikkuhiljaa otin hellästi kohdan jos toisenkin, mutta paljon jäi vielä koiraan (myös sinne takajalkoihin) kohtia mitä pitäisi vielä enemmän selvittää. Kuinka oleellista se sen turkinhoito sitten ikinä onkaan; jotenkin tuntuu, että se on koirallekin parempi jos pahimpia takkuja ja irtovillatumppuja välillä selvittelen.
Ajattelin sellaista, että jatkossa en enää numeroi kampaussessioita. Siis ens vuoden puolella (ehkä en senkään jälkeen, aika näyttää).
Pak pakkanen
Tultiin eilen joulunvietosta takaisin kotiin. Mukava kun täällä on oikeasti lunta (mitä sukulaispaikkakunnilla ei juurikaan ollut, oli lähinnä vain liukasta eikä paljoa tullut lenkkeiltyä koirien kanssa, saati ilman niitä).
Nyt vain sitten pakkanen paukkuu, mikä tarkoittaa sitä, että Kiki ei uskalla mennä takapihalle pissalle. Koska sieltä kerran kuului *naps* ja sitten vielä toinenkin *naps* (tai pak niin kuin pakkanen).
Että uuttavuotta sopivasti vain odotellessa ...
Lenkeillä toistaiseksi Kiki on siis ollut ihan reipas, mutta ilmeisesti tuo takapiha on eri juttu (kun sisältä tulee ulos lämpöä niin alkaa pihalla nurkat paukkumaan).
Nyt vain sitten pakkanen paukkuu, mikä tarkoittaa sitä, että Kiki ei uskalla mennä takapihalle pissalle. Koska sieltä kerran kuului *naps* ja sitten vielä toinenkin *naps* (tai pak niin kuin pakkanen).
Että uuttavuotta sopivasti vain odotellessa ...
Lenkeillä toistaiseksi Kiki on siis ollut ihan reipas, mutta ilmeisesti tuo takapiha on eri juttu (kun sisältä tulee ulos lämpöä niin alkaa pihalla nurkat paukkumaan).
lauantai 21. joulukuuta 2019
Syyskauden viimeiset rallyreenit Haukkiksella
Syyskauden viimeisiin rallytreeneihin kouluttaja toi meille leikkimäisen kisaradan, jonka hän oli keksinyt jo vuosia sitten ja teettänyt sitä tokoryhmäläisillään. Eli ei rallysääntöjen mukaista eikä varsinaista tokoakaan. Koska radalla oli useampi kohta missä koiran piti olla paikoillaan samalla kun ohjaaja teki jotain (istui, meni maahan, kävi kiertämässä seuraavan kyltin tai ryömi hypyn ali) niin käytin Kikille etupalkkoja kun en luota sen paikallaoloon pelkän käskyn voimalla. Ei olla enää aikoihin reenattu varsinaista paikallaoloa - ei oikeastaan sen jälkeen kun meidän tokoura kaatui niihin Kikin erilaisiin pelkotiloihin. Näinpä ollen radan eteneminen oli melkoista säätämistä, mutta Kiki suoriutui kyllä radasta melkeinpä papukaijamerkein. Loppuopuolella se sitten ahdistui kun viereisellä kentällä tehtiin jotain mistä Kiki otti hieman painetta. Joten pujottelu ei oikein sujunut. Viimisenä ollut peruuttamistehtävä oli Kikille varmaan hieman turhan pitkä.
Koirakoiden suoritukset kellotettiin ja Kikin kanssa oltiin toiseksi viimeisiä - hitaita siis. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Kouluttajalta kaikki saivat palkinnoksi purutikut ja lapaset :-)
Koirakoiden suoritukset kellotettiin ja Kikin kanssa oltiin toiseksi viimeisiä - hitaita siis. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Kouluttajalta kaikki saivat palkinnoksi purutikut ja lapaset :-)
Koiratanssipikkujoulut
Sunnuntaina koiratanssitreenit olivat pikkujouluteemalla. Koko Okk:n tanssiporukka kokoontui Haukkiksen halliin klo 18 (normisti meidän treenivuoro oli puol kuudesta puol seiskaan). Jenni oli laatinut joulumaista ohjelmaa, joten luvassa oli pienissä ryhmissä (ryhmät arvottiin) joululauluihin koreografioiden tekoa, niiden esittämistä, houkutusten highway (josta alemepana Kikin suoritus videona), still kuva joululaulusta (kaikki kuvat laitettiin Koiratanssi fb-ryhmään) - kukin ryhmä siis keksi itse omaan biisisanapätkään haluamansa poseerauksen - ja tietysti myös nautittiin glögiä ja joulumaisia herkkusia.
torstai 19. joulukuuta 2019
Hammassyksy
(ei juurikaan liity koiriin, joten älä lue jos vain koirahöpinät kiinnostavat)
Lokakuussa eräällä viikolla, oikea poskeni tuntui hieman turralta / tunnottomalta, aivan kuin olisi ollut puuduksissa. Myös oikea silmä oli omituisen oloinen, ja oikeastaan koko toinen puoli naamasta/päästä. Vaikka välttelen ja pelkään hammaslääkäreitä viimeiseen asti, niin mietin, että kuitenkin helpoin vaihtoehto selvitellä asiaa on käydä hammaslääkärissä. Jos asia ei siellä suttaannu niin pitää sitten miettiä, että minne varata aikaa.
En ollut käynyt ainakaan pariin vuoteen hammaslääkärissä, viimeksi kävin kun yksi paikka irtosi eräästä hampaasta. Sen lisäksi, että kammoan hammaslääkäreitä niin en tykkää soitella mihinkään. En tykkää epävarmoista asioista - siis esimerkiksi jonotella puhelimella paikkaan x aikaa n ja sitten mitään ei edes selviä, tai ei saa aikaa. Aiemmin olin jo miettinyt, että voisinko mennä käymään yksityisellä hammaslääkäriasemalla? Olin jopa lukuisia kertoja googletellut niitä (niitä löytyy paljon) ja kysellyt tutuilta suosituksia, mutten koskaan saanut varatuksi silti aikaa minnekään. Mitäpä siitä, että paikat / palat tippuu hampaista, kolot ovat joskus ikäviä kun ruuanmuruset niihin menee, mutta sowhat.
Kunnes sitten tuli tämä turtumishomma, joten ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista. Päädyin laittamaan sähköpostia eräälle hampilekuriasemalle. Mahtavaa, onnea on sähköposti ;-) Olin sähköpostissa selittänyt, että voisiko samalla kertaa tehdä sekä tarkastuksen että paikata tuon yhden irronneen paikan. Että jos ei voi samalla kertaa tehdä muuta kuin tarkistusta, niin luultavasti en tule uudestaan - en saa aikaiseksi varata aikaa vasta kuin seuraavan kerran pääkainalossa ollessani. Hammaslääkärilästä soitettiin mulle takaisin ja sain ajan seuraavalle viikolle, sellaisen ajan kuin olin toivonutkin eli samalla kertaa selvitettäisiin useampi asia.
Ennen kuin edes pääsin hammaslääkärin lepotuoliin niin se tunnottomuus oli jopa hieman vähentynyt. Menin kuitenkin lekurilaan kun kerta olin ajan varannut. Selvisi, että se vaiva oli johtunut viisaudenhampaasta mikä oli tulollaan oikealle alas. Minulta on kiskottu viisaudenhampaita joskus ... kohtuullisen kauan aikaa sitten YTHS:llä enkä edes olettanut, että sellaisen riesan voisin vielä näinkin vanhana saada, mutta niin vain sain. Viisuri ei ollut vielä puhjennut, joten sille ei tehty tuolloin vielä mitään. Se irronnut paikka korjattiin ja tehtiin se hammastarkastus, jossa selvisi, että kannattaisi myös ottaa röntgen (taidettiin ottaa se samalla kerralla lopuksi) ja paikata kiireellisenä yksi reikä ja tehdä hammaskiven poisto.
Eipä siis auttanut muuta kuin varata uusi aika, mitä pikemmin sen parempi (ts varata se aika heti, koska muuten olisin vetkuttanut ja vatkuttanut asiaa ja jättänyt varaamatta). Pääsin hammaskiven poistoon ja reiän paikkaukseen jo samalla viikolla. Samalla reissulla sovin lääkärin kanssa, että merkitsevät tietoihini, että kutsuvat minut vuoden päästä tarkastukseen - että jos en saa tuollaisia kutsuja niin eipä tule hammaslääkärissä käytyä.
Niinhän minä luulin.
Muutamaa päivää ennen Portugalin reissua (lokakuun lopussa) se viisaudenhammas alkoi ilmoitella itsestään. Ja tietysti Portossa lomalla ollessmme se sitten puhkesi. Burana/ibusal ei auttanut pätkääkään. Onneksi joku toveri kertoi fb:ssa, että Panadol auttaa - joten ei muuta kuin paikalliseen apteekkiin, josta onneksi kyseistä lääkettä löytyi ja sitä sitten popsin tarpeeksi usein niin selvisin kohtuudella siitä reissusta.
Kipu oli kuitenkin sellainen, että soitin jo reissusta hammaslääkäriin, että tarvitsen sen poistoajan NYT - ts mahdollisimman pian kun tulen takaisin Suomeen. Sain varattua ajan seuraavalle viikolle.
Kun oltiin oltu kotona muutama päivä niin hammaslääkäristä soitettiin. He olivat varanneet minulle liian lyhyen ajan, joten hampaankiskonta aika siirtyi viikolla. Kärsin ja kiskoin pillereitä poskeen. Lopulta tuli päivä jolloin marssin hammaslääkäriin, vaikka en edelleenkään tykkää kyseisistä ammatinharjoittajista, niin odotin jo sitä, että vihdoinkin pääsen eroon siitä kivunaiheuttajasta.
Eihän se tietenkään ollut mikään helppo hammas pois otettavaksi. Piti porata ja piti nitkutella. Operaatio kesti kolme varttia, mutta pois lähti tuo hampaanpirulainen. Kotona ei riittänyt yks eikä kaks tuppoa verentulon tyrehdyttämiseksi, meni useampi tunti, että se rauhoittui. Taas sattui, taas tovereiden neuvomana, söin lääkecoctailena sekä panadolia että ibusalia.
Meni muutama päivä ja sitten tuli löyhkä, aluksi en edes tajunnut, että se haju lähti suustani. Kuoppa oli tulehtunut. Maku ja haju oli kuvottava. Kuulemma ihan normaalia. Huuhdo vain suuta jollain litkulla (jota hain apteekista, jotain violettia nestettä) ohjeen mukaan pari kertaa päivässä, kyllä se siitä. Ja kyllähän se, mutta olipahan kokemus. Särkyä kesti sellaiset pari-kolme viikkoa, leuka ja poski tuntuivat kuin selkäsaunan saaneelta.
Kun vihdoin olin ollut muutamia päiviä ilman hammas/suu/pääsärkyä niin eiköhän ensin tullut pää kipeäksi, mietin normaalit "olenko juonut tarpeeksi kahvia, vettä?" "onko tullut nukuttua liian vähän?". En keksinyt mitään järkisyytä päänsärylle. Sitten alkoi kutittamaan vasemmalta puolen ikeniä, ensin alarivistöstä ja sitten ylhäältä. Ajattelin, että koko hammaskalustoni vain järjestäytyy uusiksi kun yksi on poistettu, että nyt on sitten vasemman puolen aika oireilla ja tottua uuteen hammastilaan (kun yhtä ei ole). Mutta kun maanantaina eräs hammas tuntui todella omituiselta eikä sillä voinut purra (hampaita ei voinut laittaa yhteen ilman että ko hampaaseen sattui) - erehdyin syömään jotain keksiä ja purasemaan väärällä puolen suuta ... tuntui aika helkutin huonolta idealta. Joten kaikki kova (oikeasti puremista vaativa) syötävä jätettävä syömättä. Tässä kohtaa jo oli pakko myöntää, että tämä ei voi enää mitenkään liittyä viisuriin, että tämä on nyt jotain ihan muuta.
Maantain kärvistelin ja tiistaiaamuna soitin hammaslääkäriin. Samalle päivälle en saanut aikaa, mutta onneksi sain seuraavalle. Tiistaipäivänä hammas meni parempaan suuntaan, hampaiden yhteen pureminen onnistui taas ja rupesin miettimään olinko kuitenkin turhan hätäinen ajan varaamisen kanssa? Vatuloin asiaa mielessäni päätyen kuitenkin siihen lopputulokseen, että ennemmin turha käynti kuin että hammas kettuuntuisi joulunpyhiksi erityisen ilkeäksi. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeitä mitkä auttoivat kotvan päästä ja kiitin itseäni etten kuitenkaan ollut perunut sitä aikaa.
Menin keskiviikkona puolilta päivin hammaslääkäriin, jossa selittelin kovasti asiaani. Lääkäri totesi, että "katsoin noita tietojasi, että taidan tietää mikä hammas on kipeä - jos olen oikeassa niin tehdään tänään juurihoito"
j u u r i h o i t o
Se mistä verkosta voi lukea ties mitä painajaistarinoita. Varsinainen hammaslääkärikauhuleffa ja muu kammotus. Vain pahimmissa tapauksissa turvaudutaan juurihoitoihin, eikö niin? Se on kamalaa ja kivuliasta ja yleensä menee pieleen ja sitä pitää korjailla sitten monesti ja sitten tehdä kuitenkin jotain ihan muuta.
Hammaslääkäri (joka muuten oli jo kolmas minkä olen ko paikassa tavannut) oli aivan oikeassa. Juuri se hammas oli kipeä minkä hän olettikin olevan kipeä. Jouduin siis elämäni ensimmäistä kertaa juurihoitoon. Koska minulla hammasasiat eivät tunnu sujuvan mutkattomasti, niin tottahan toki siinä kävi sitten niin, että kun juuri avattiin niin sieltä leuhahti tuttu löyhkä → tulehdus. Tästä seurasi se, että hampaanjuureen laitettiin nyt jotain lääkettä ja väliaikainen paikka - ja varattiin tammikuun loppupuolelle seuraava aika jolloin pääsen taas hammaslääkärin lepotuoliin ...
Syksyn aikana olen jättänyt joitain koiratreenejä väliin hammassäryn takia. Lisäksi kuntosalilla käyminen on mennyt aivan puihin. Nemistä pitää vielä sanoa sen verran, että sen käyttäytymisestä minä olisin voinut päätellä alkuviikosta, että hammaskalustossani on jotain vikaa - koska se käyttäytyi samoin akuuttiin viisuriaikaankin. Vasta eilen tajusin ynnätä yhteen asioita, eli koiran käytöstä.
Lokakuussa eräällä viikolla, oikea poskeni tuntui hieman turralta / tunnottomalta, aivan kuin olisi ollut puuduksissa. Myös oikea silmä oli omituisen oloinen, ja oikeastaan koko toinen puoli naamasta/päästä. Vaikka välttelen ja pelkään hammaslääkäreitä viimeiseen asti, niin mietin, että kuitenkin helpoin vaihtoehto selvitellä asiaa on käydä hammaslääkärissä. Jos asia ei siellä suttaannu niin pitää sitten miettiä, että minne varata aikaa.
En ollut käynyt ainakaan pariin vuoteen hammaslääkärissä, viimeksi kävin kun yksi paikka irtosi eräästä hampaasta. Sen lisäksi, että kammoan hammaslääkäreitä niin en tykkää soitella mihinkään. En tykkää epävarmoista asioista - siis esimerkiksi jonotella puhelimella paikkaan x aikaa n ja sitten mitään ei edes selviä, tai ei saa aikaa. Aiemmin olin jo miettinyt, että voisinko mennä käymään yksityisellä hammaslääkäriasemalla? Olin jopa lukuisia kertoja googletellut niitä (niitä löytyy paljon) ja kysellyt tutuilta suosituksia, mutten koskaan saanut varatuksi silti aikaa minnekään. Mitäpä siitä, että paikat / palat tippuu hampaista, kolot ovat joskus ikäviä kun ruuanmuruset niihin menee, mutta sowhat.
Kunnes sitten tuli tämä turtumishomma, joten ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista. Päädyin laittamaan sähköpostia eräälle hampilekuriasemalle. Mahtavaa, onnea on sähköposti ;-) Olin sähköpostissa selittänyt, että voisiko samalla kertaa tehdä sekä tarkastuksen että paikata tuon yhden irronneen paikan. Että jos ei voi samalla kertaa tehdä muuta kuin tarkistusta, niin luultavasti en tule uudestaan - en saa aikaiseksi varata aikaa vasta kuin seuraavan kerran pääkainalossa ollessani. Hammaslääkärilästä soitettiin mulle takaisin ja sain ajan seuraavalle viikolle, sellaisen ajan kuin olin toivonutkin eli samalla kertaa selvitettäisiin useampi asia.
Ennen kuin edes pääsin hammaslääkärin lepotuoliin niin se tunnottomuus oli jopa hieman vähentynyt. Menin kuitenkin lekurilaan kun kerta olin ajan varannut. Selvisi, että se vaiva oli johtunut viisaudenhampaasta mikä oli tulollaan oikealle alas. Minulta on kiskottu viisaudenhampaita joskus ... kohtuullisen kauan aikaa sitten YTHS:llä enkä edes olettanut, että sellaisen riesan voisin vielä näinkin vanhana saada, mutta niin vain sain. Viisuri ei ollut vielä puhjennut, joten sille ei tehty tuolloin vielä mitään. Se irronnut paikka korjattiin ja tehtiin se hammastarkastus, jossa selvisi, että kannattaisi myös ottaa röntgen (taidettiin ottaa se samalla kerralla lopuksi) ja paikata kiireellisenä yksi reikä ja tehdä hammaskiven poisto.
Eipä siis auttanut muuta kuin varata uusi aika, mitä pikemmin sen parempi (ts varata se aika heti, koska muuten olisin vetkuttanut ja vatkuttanut asiaa ja jättänyt varaamatta). Pääsin hammaskiven poistoon ja reiän paikkaukseen jo samalla viikolla. Samalla reissulla sovin lääkärin kanssa, että merkitsevät tietoihini, että kutsuvat minut vuoden päästä tarkastukseen - että jos en saa tuollaisia kutsuja niin eipä tule hammaslääkärissä käytyä.
Niinhän minä luulin.
Muutamaa päivää ennen Portugalin reissua (lokakuun lopussa) se viisaudenhammas alkoi ilmoitella itsestään. Ja tietysti Portossa lomalla ollessmme se sitten puhkesi. Burana/ibusal ei auttanut pätkääkään. Onneksi joku toveri kertoi fb:ssa, että Panadol auttaa - joten ei muuta kuin paikalliseen apteekkiin, josta onneksi kyseistä lääkettä löytyi ja sitä sitten popsin tarpeeksi usein niin selvisin kohtuudella siitä reissusta.
Kipu oli kuitenkin sellainen, että soitin jo reissusta hammaslääkäriin, että tarvitsen sen poistoajan NYT - ts mahdollisimman pian kun tulen takaisin Suomeen. Sain varattua ajan seuraavalle viikolle.
Kun oltiin oltu kotona muutama päivä niin hammaslääkäristä soitettiin. He olivat varanneet minulle liian lyhyen ajan, joten hampaankiskonta aika siirtyi viikolla. Kärsin ja kiskoin pillereitä poskeen. Lopulta tuli päivä jolloin marssin hammaslääkäriin, vaikka en edelleenkään tykkää kyseisistä ammatinharjoittajista, niin odotin jo sitä, että vihdoinkin pääsen eroon siitä kivunaiheuttajasta.
Eihän se tietenkään ollut mikään helppo hammas pois otettavaksi. Piti porata ja piti nitkutella. Operaatio kesti kolme varttia, mutta pois lähti tuo hampaanpirulainen. Kotona ei riittänyt yks eikä kaks tuppoa verentulon tyrehdyttämiseksi, meni useampi tunti, että se rauhoittui. Taas sattui, taas tovereiden neuvomana, söin lääkecoctailena sekä panadolia että ibusalia.
Meni muutama päivä ja sitten tuli löyhkä, aluksi en edes tajunnut, että se haju lähti suustani. Kuoppa oli tulehtunut. Maku ja haju oli kuvottava. Kuulemma ihan normaalia. Huuhdo vain suuta jollain litkulla (jota hain apteekista, jotain violettia nestettä) ohjeen mukaan pari kertaa päivässä, kyllä se siitä. Ja kyllähän se, mutta olipahan kokemus. Särkyä kesti sellaiset pari-kolme viikkoa, leuka ja poski tuntuivat kuin selkäsaunan saaneelta.
Kun vihdoin olin ollut muutamia päiviä ilman hammas/suu/pääsärkyä niin eiköhän ensin tullut pää kipeäksi, mietin normaalit "olenko juonut tarpeeksi kahvia, vettä?" "onko tullut nukuttua liian vähän?". En keksinyt mitään järkisyytä päänsärylle. Sitten alkoi kutittamaan vasemmalta puolen ikeniä, ensin alarivistöstä ja sitten ylhäältä. Ajattelin, että koko hammaskalustoni vain järjestäytyy uusiksi kun yksi on poistettu, että nyt on sitten vasemman puolen aika oireilla ja tottua uuteen hammastilaan (kun yhtä ei ole). Mutta kun maanantaina eräs hammas tuntui todella omituiselta eikä sillä voinut purra (hampaita ei voinut laittaa yhteen ilman että ko hampaaseen sattui) - erehdyin syömään jotain keksiä ja purasemaan väärällä puolen suuta ... tuntui aika helkutin huonolta idealta. Joten kaikki kova (oikeasti puremista vaativa) syötävä jätettävä syömättä. Tässä kohtaa jo oli pakko myöntää, että tämä ei voi enää mitenkään liittyä viisuriin, että tämä on nyt jotain ihan muuta.
Maantain kärvistelin ja tiistaiaamuna soitin hammaslääkäriin. Samalle päivälle en saanut aikaa, mutta onneksi sain seuraavalle. Tiistaipäivänä hammas meni parempaan suuntaan, hampaiden yhteen pureminen onnistui taas ja rupesin miettimään olinko kuitenkin turhan hätäinen ajan varaamisen kanssa? Vatuloin asiaa mielessäni päätyen kuitenkin siihen lopputulokseen, että ennemmin turha käynti kuin että hammas kettuuntuisi joulunpyhiksi erityisen ilkeäksi. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeitä mitkä auttoivat kotvan päästä ja kiitin itseäni etten kuitenkaan ollut perunut sitä aikaa.
Menin keskiviikkona puolilta päivin hammaslääkäriin, jossa selittelin kovasti asiaani. Lääkäri totesi, että "katsoin noita tietojasi, että taidan tietää mikä hammas on kipeä - jos olen oikeassa niin tehdään tänään juurihoito"
j u u r i h o i t o
Se mistä verkosta voi lukea ties mitä painajaistarinoita. Varsinainen hammaslääkärikauhuleffa ja muu kammotus. Vain pahimmissa tapauksissa turvaudutaan juurihoitoihin, eikö niin? Se on kamalaa ja kivuliasta ja yleensä menee pieleen ja sitä pitää korjailla sitten monesti ja sitten tehdä kuitenkin jotain ihan muuta.
Hammaslääkäri (joka muuten oli jo kolmas minkä olen ko paikassa tavannut) oli aivan oikeassa. Juuri se hammas oli kipeä minkä hän olettikin olevan kipeä. Jouduin siis elämäni ensimmäistä kertaa juurihoitoon. Koska minulla hammasasiat eivät tunnu sujuvan mutkattomasti, niin tottahan toki siinä kävi sitten niin, että kun juuri avattiin niin sieltä leuhahti tuttu löyhkä → tulehdus. Tästä seurasi se, että hampaanjuureen laitettiin nyt jotain lääkettä ja väliaikainen paikka - ja varattiin tammikuun loppupuolelle seuraava aika jolloin pääsen taas hammaslääkärin lepotuoliin ...
Syksyn aikana olen jättänyt joitain koiratreenejä väliin hammassäryn takia. Lisäksi kuntosalilla käyminen on mennyt aivan puihin. Nemistä pitää vielä sanoa sen verran, että sen käyttäytymisestä minä olisin voinut päätellä alkuviikosta, että hammaskalustossani on jotain vikaa - koska se käyttäytyi samoin akuuttiin viisuriaikaankin. Vasta eilen tajusin ynnätä yhteen asioita, eli koiran käytöstä.
lauantai 14. joulukuuta 2019
Vuoden Sissi
Katjan koirakoulussa (= Kismassa) on ollut jo vuosia tapana palkita joitain vuoden aikana tuloksia tehneitä koirakoita Kisma-aiheisilla tuotteilla (tuubihuivit ja pyyhkeet).
Ihan puun takaa sitten tuli, kun Katja toi mulle torstaina treenien päätteeksi pyyhkeen. Kun mehän ei olla tuloksia tahkottu ;-D enkä ilmoittanut Kikin hyl-rally"tulosta" pyyhearpajaisiin Kisman fb-ryhmässä.
En ihan varma ole, että kumpi meistä sai pyyhkeen, minä vai Kiki? Se tuli siis sinnikkyydestä. Eteenpäin on vuoden aikana menty (kuin mummot lumessa).
Kiitos 💛
Ihan puun takaa sitten tuli, kun Katja toi mulle torstaina treenien päätteeksi pyyhkeen. Kun mehän ei olla tuloksia tahkottu ;-D enkä ilmoittanut Kikin hyl-rally"tulosta" pyyhearpajaisiin Kisman fb-ryhmässä.
En ihan varma ole, että kumpi meistä sai pyyhkeen, minä vai Kiki? Se tuli siis sinnikkyydestä. Eteenpäin on vuoden aikana menty (kuin mummot lumessa).
Kiitos 💛
Tunnisteet:
Kempele,
Kiki,
kuvat,
rallytoko,
vuoden koira
Vaihe
Kikillä on menossa se juoksun jälkeinen vaihe, jossa se ei lenkeillä etene. Hidastelee ja jumittelee ja nuuskii. Edes semireippaahkosti se liikkuu lähinnä vain jos ollaan jos oudoissa -tai muuten harvemmin käydyissä- paikoissa missä sen huomio saattaa kiinnittyä vieraisiin hajuihin. Vain saattaa, tuokaan ei täysin auta saamaan sitä lenkkeilemään normaalisti.
Aiemmin koirillani on tällaiset "en liiku minnekään" jutut juoksun jälkeen olleet sitä, että on kiire kotiin "pentujen" luo. Mutta Kikillä tämä hidasteluvaihe tulee hyvin pian juoksun jälkeen eikä se ole menossa kotiin, kun ne "pennut" eivät siellä vielä odota. Se hautomisvaihe (petaus, imettäminen, mitä näitä on) tulee sitten hieman myöhemmin. Tosin kyllä se ehkä hieman jo kotona nyhjäilee.
Aiemmin koirillani on tällaiset "en liiku minnekään" jutut juoksun jälkeen olleet sitä, että on kiire kotiin "pentujen" luo. Mutta Kikillä tämä hidasteluvaihe tulee hyvin pian juoksun jälkeen eikä se ole menossa kotiin, kun ne "pennut" eivät siellä vielä odota. Se hautomisvaihe (petaus, imettäminen, mitä näitä on) tulee sitten hieman myöhemmin. Tosin kyllä se ehkä hieman jo kotona nyhjäilee.
Tanssia taas
Viime viikon sunnuntaina kävin Kikin kanssa pitkästä pitkästä aikaa koiratanssitreeneissä. Huolimatta siitä ettei mulla ollut mitään järkevää treenisuunnitelmaa niin saatiin tosi hyvät harkat tehtyä. Se vajaa tunti mitä hallilla olin oli melkoinen treenisillisalaatti.
Tehtiin:
Tehtiin:
- kohteen kiertoa lelu palkalla
- tanssi-temppua kannolla
- htm-positioita kannolla
- htm koreosta pätkiä
- improilua musaan
- käsien välistä menoa, kumaa ja jotain muita fs-temppusia
- peruutusta
- istumista ja seisomista etupalkalla
näistä jälkimmäisen edistymiseen olin hurjan tyytyväinen kun Kiki ei ole aiemmin kestänyt että liikun kun se seisoo, niin nyt pystyin jopa kiertämään koiran ;-o - tunnaria (tarkoittaa kapulan piilotusta, etsintää ja tuontia)
Jos aiotaan ens kesäkuun Oulun kisoissa korkata fs-luokka niin mun pitäs pikkuhiljaa laatia treeniaikataulu/suunnitelma. Eli tehdä jotain välietappeja sille koreon rakentelulle, koska ei tästä tunnu nyt tulevan mitään. Musa on ja jotain satunnaisia ideoita, mutta homma ei yhtään lähde kehittymään ...
Tunnisteet:
Haukkis,
Kiki,
koiratanssi,
rallytoko,
suunnitelmat,
temput,
toko
perjantai 13. joulukuuta 2019
hn 29/19
Tänään vietin päivällä parisen tuntia lattialla Nemiä harjaillen.
ja Wallanderia katsellen telkkarista. Katselin Canalin tv-paketista ensin kaikki ilmaiseksi katsottavat Beck'it ja sitten siirryin Wallandereihin. Siis aiemmin syksyllä katselin Beckkejä, en tänään (ihan niin pitkään ei tarvinnut koiraa kammata ;-))
ja Wallanderia katsellen telkkarista. Katselin Canalin tv-paketista ensin kaikki ilmaiseksi katsottavat Beck'it ja sitten siirryin Wallandereihin. Siis aiemmin syksyllä katselin Beckkejä, en tänään (ihan niin pitkään ei tarvinnut koiraa kammata ;-))
torstai 12. joulukuuta 2019
Torstain rallailut
No johan rupesi treeneistä videoita tulemaan.
Aika hurjaflipperi tahti menossa siis videoinnin osalta :-D
Lisää hurjuutta treeneihin toi tuo, että uskaltauduin Kempeleen hallillakin tekemään rataharkan ilman hihnaa - melko villiä sanoisinpa jopa ;-)
Lisää hurjuutta treeneihin toi tuo, että uskaltauduin Kempeleen hallillakin tekemään rataharkan ilman hihnaa - melko villiä sanoisinpa jopa ;-)
tiistai 10. joulukuuta 2019
Syy-yhteys vai sattuma
Kiinnitettiin pari päivää sitten huomiota, että Nemi alkoi takapihalla pomppimaan. Tai siis alkoi vetämään rallia siellä pihalla (Kiki kiihtyi siitä kaakkoon, kun jo kauan aikaa on kielletty ettei Kiki saa riekututtaa Nemiä kun Nemin fysiikka ei vaan enää riitä eli se ei ole enää niin nopeasti liikkeisiin reagoiva kuin ennen).
Sitten myöhemmin toisena päivänä Nemi hyppeli ojissa lenkillä. Meni ihan kakalle ojan pohjalle ja muutenkin harrasti piennar liikuntaa lumihangessa aika ketterän näköisesti.
Koska olen hidas (ja epäuskoinen), niin paljon myöhemmin mulle tuli mieleen, että mahtaisiko sillä olla oikeasti vaikutusta. Kun jääkaapin perälle hautautunut Nutrolin Nivel pääsi taas käyttöön ... ts osaksi koirien ruokailuhetkeä.
Sitten myöhemmin toisena päivänä Nemi hyppeli ojissa lenkillä. Meni ihan kakalle ojan pohjalle ja muutenkin harrasti piennar liikuntaa lumihangessa aika ketterän näköisesti.
Koska olen hidas (ja epäuskoinen), niin paljon myöhemmin mulle tuli mieleen, että mahtaisiko sillä olla oikeasti vaikutusta. Kun jääkaapin perälle hautautunut Nutrolin Nivel pääsi taas käyttöön ... ts osaksi koirien ruokailuhetkeä.
Maanantain rallyilyt
Maanantain rallyreenit. Tehtiin tämä rata pari kertaa ja itsekseen sai käydä treenimässä lyhyempää tekniikkaharjoitusta (jota teetätin Kikille sekä niin että se seuras vas puolella että oikealla).
Nämä treenit eivät menneet niin loistokkaasti, mutta olivat silti varsin hyödylliset harkat.
Mun murheenkryyni on tuo houkutus, jossa oli nyt lapanen ja joku lelu. Sen lapasen/hanskan tiesin Kikille haastavaksi jutuksi, mutta en silti ohjannut koiraa siihen fiksusti. Toisella kerralla meni huomattavasti paremmin, mutta se ei tietenkään ole "nauhalla". Eli mun pitää alkaa höpöttämään (kehumaan, kannustamaan, juttelemaan) koiralle enempi jo edellisellä kyltillä niin, että koira kiinnittää huomionsa muhun eikä ympäristötekijöihin (houkutuksen esineisiin). Sitten toinen juttu on se, että mä kerta toisensa jälkeen kuljen sen houkutuksen/kasin väärin. Kyseinen kylttitehtävä on mun mielestä epälooginen kun sitä ei aina suoriteta samalla tavalla. Eli taas kerran kuljin sen väärää reittiä (kartiot pitää kiertää sitä kautta mitä tuomari kulloinkin kertoo, kouluttaja oli kyllä kertonut tämän meille mutta se ei jäänyt mun aivoihin tarpeeksi pitkäksi aikaa se tieto). Mutta se mikä oli lohduttavaa niin oli se tieto, että se on vain miinus kymmenen pistettä, jos tuollainen on joskus radalla ja satun suorittamaan sen väärin. Voihan se rata siihen silti kosahtaa jos miinus kymppejä tulee enemmänkin. Mutta silti, hieman vähemmän stressiä aiheesta.
Tuota houkutusta ennen olin jo ehtinyt sähläämään sen seiso-istu-maahan -kyltin kanssa. Mikä taas meni pieleen siksi, kun sanoin Kikille käskyn istumisen kohdalla. Koira sinkosi maahan. Istumisen suorittamiseen riittää se, että pysähdyn, niin koira tekee pertsan. Pysähdys + käsky tarkoittaa koiralle jotain muuta kuin istumista, vahvimpana on maihinmeno, joten sitä kannattaa tarjoilla ;-)
Toinen uusiminen tuli siks, kun itte kämmäsin (taas). Eli olin teettämässä koiralle väärää kylttiä (istumisesta vas sivulle eikä oik niin kuin kyltissä luki).
Törppöjen kiertämiset menivät yllättävän hyvin. Ei täydellisesti, mutta olisivat ne huonomminkin voineet mennä. Sivuaskel meni videolla huonosti, sitä tuskin edes huomaa, että sellainenkin tehtävä oli. Eli tuota pitää harjoitella. Sitä eteen-istumisjutskaa treenin kotona about joka päivä ... että ehkä se joskus suttaantuu ilman ongelmia.
perjantai 6. joulukuuta 2019
Kisanomaiset rallytreenit
Selitykset tulossa myöhemmin ...
***
edit 9.12. klo 12:31
Ei ollut etukäteen tiedossa, että torstaina oli(si) kisanomaiset treenit.
Paikalla oli kolme ei-vakkariryhmäläistä, mikä aiheutti Kikille heti vähän sellaisen "öö - nuo ei kuulu tänne fiiliksen" eli se pälyili niitä kummissaan, että mitä porukkaa täällä nyt on.
Rataa aidattiin hieman eli varikolta ei ollut koko ajan/kaikkialta näkyvyyttä radalle, mutta toki äänet kuuluivat ja välillä muita vilahtelikin. Varikolla oli muita kylttejä (lähinnä kait voi-kylttejä) treenattavaksi muuten vain / lämppäilyyn. Mikä tietysti tarkoitti sitä, että kuhina kävi kun suorittava koira oli "radalla".
Kikin kanssa tehtiin alo-luokan rata (muitakin vaihtoehtoja oli) kun siellä vielä oikeasti ollaan. Yks toinen teki kans alo-radan ja muut jotain muita.
Siihen nähden ettei olla aikoihin reenattu palkattomuutta niin tuo meni yllättävänkin hyvin. Kiki suoritui kaikista tehtävistä niin ettei tullut tarvetta uusia. Itse mokasin tuon viimeisen kyltin kun siinä tuli kontaktikatkos niin tepastelin yhden törpön kierron liikaa kun sain koiran takaisin kontaktiin.
Häiriössä (koiran häiriintyessä) huomasi kyllä, että heikommalla tekniikalla olevat kyltit prakas ekana. Eli nuo koira eteen ja jotain kautta sivulle. Vaikka niitä on kovasti reenattu tässä vuoden aikana niin silti näyttävät edelleen olevan heikoin (tai yksi heikoimmista) lenkki.
Lopuksi vielä tehtiin jotain yksittäisiä kylttejä / temppuja ja opin mitä ne kummat tulppaani ja valkovuokko -kyltit oikein ovat. En siis vielä oppinut kylttejä ts koira ei niitä osaa, mutta tiedänpähän suurinpiirtein mitä niillä kuuluisi tehdä.
torstai 5. joulukuuta 2019
Sankaritarinat
Jotkut koirat lähtevät saappaat jalassa.
Niin kuin Merri teki. Samalla viikolla kun se perjantaina lopetettiin niin vielä tiistai-iltana oltiin normaaleissa tokotreeneissä ilman tietoakaan siitä, että se viikko ja ne treenit olivat viimeiset.
Mutta entä jos ei tulekaan mitään the kuolemantautia, mistä silloin tietää, että aika on tullut täyteen?
Onko Nemi "vain vanha koira" vai pitäisikö mun päästää jo irti? Olenko paska ihminen jos / kun edes ajattelen sellaista. Hirveitä sanoja, hirveää tekstiä. Pitkin syksyä olen asiaa miettinyt ja keskustellut niin Eetun kuin hierojan ja eläinlääkärin kanssa aiheesta. Vääjäämättä se päivä lähestyy kun täytyy antaa Nemin mennä Merrin luo.
Joskus aiemmin kirjoittelin siitä kuinka nautitaan niin kauan kuin Nemi täällä on ja ihme kun se on elänyt näinkin/niinkin pitkään jne. Tästä raapustuksesta on ainakin puol vuotta ja edelleen mummo köpöttelee menemään. Yleensä aamuisin se tykkää käydä ihmeen pitkilläkin lenkeillä, kunhan ei mennä liian lujaa. Paitsi kotiinpäin.
Ne hetket olen painanut sydämen sopukoihin. Muistikuvan siitä näystä kun reippaasti yli neljätoista vuotias Nemi painelee kevyttä ravia naru pitkällä kotia kohti. Ruokakuppi vahvasti mielessään. Sen liike on silloin -edelleenkin- ihanan kevyttä ja rentoa kun se määrätietoisesti etenee, välillä vilkaisten taakse, että tulkaa nyt hidasteet. Tai katsoo paheksuvasti Kikiä joka jotain nuuskuttelee ja hidastaa menoa kun Nemillä on kiire syömään.
(jutun punainen lanka katosi, sellaista se välillä on)
edit. piti vielä tulla sanomaan, että kukaan ei ole sanonut mulle, että "katoppa tuota Nemiä, eikö sen olisi aika jo mennä" eli oon vaan terapoinut itseäni ja keskustellut erinäisen joukon ihmisiä kanssa koirasta ja aiheesta. Ja sanonut, että jos itse tulen sokeaksi koiralle enkä huomaa jotain niin sanokaa mulle. Koska mä en halua olla se ihminen joka kiduttaa viatonta eläinparkaa pitämällä sen tässä maailmassa vain siks, että mulla tulee sitä suunnaton ikävä sitten kun sitä ei enää ole.
Niin kuin Merri teki. Samalla viikolla kun se perjantaina lopetettiin niin vielä tiistai-iltana oltiin normaaleissa tokotreeneissä ilman tietoakaan siitä, että se viikko ja ne treenit olivat viimeiset.
Mutta entä jos ei tulekaan mitään the kuolemantautia, mistä silloin tietää, että aika on tullut täyteen?
Onko Nemi "vain vanha koira" vai pitäisikö mun päästää jo irti? Olenko paska ihminen jos / kun edes ajattelen sellaista. Hirveitä sanoja, hirveää tekstiä. Pitkin syksyä olen asiaa miettinyt ja keskustellut niin Eetun kuin hierojan ja eläinlääkärin kanssa aiheesta. Vääjäämättä se päivä lähestyy kun täytyy antaa Nemin mennä Merrin luo.
Joskus aiemmin kirjoittelin siitä kuinka nautitaan niin kauan kuin Nemi täällä on ja ihme kun se on elänyt näinkin/niinkin pitkään jne. Tästä raapustuksesta on ainakin puol vuotta ja edelleen mummo köpöttelee menemään. Yleensä aamuisin se tykkää käydä ihmeen pitkilläkin lenkeillä, kunhan ei mennä liian lujaa. Paitsi kotiinpäin.
Ne hetket olen painanut sydämen sopukoihin. Muistikuvan siitä näystä kun reippaasti yli neljätoista vuotias Nemi painelee kevyttä ravia naru pitkällä kotia kohti. Ruokakuppi vahvasti mielessään. Sen liike on silloin -edelleenkin- ihanan kevyttä ja rentoa kun se määrätietoisesti etenee, välillä vilkaisten taakse, että tulkaa nyt hidasteet. Tai katsoo paheksuvasti Kikiä joka jotain nuuskuttelee ja hidastaa menoa kun Nemillä on kiire syömään.
(jutun punainen lanka katosi, sellaista se välillä on)
edit. piti vielä tulla sanomaan, että kukaan ei ole sanonut mulle, että "katoppa tuota Nemiä, eikö sen olisi aika jo mennä" eli oon vaan terapoinut itseäni ja keskustellut erinäisen joukon ihmisiä kanssa koirasta ja aiheesta. Ja sanonut, että jos itse tulen sokeaksi koiralle enkä huomaa jotain niin sanokaa mulle. Koska mä en halua olla se ihminen joka kiduttaa viatonta eläinparkaa pitämällä sen tässä maailmassa vain siks, että mulla tulee sitä suunnaton ikävä sitten kun sitä ei enää ole.
tiistai 3. joulukuuta 2019
Rallya, rallya
Viime torstaina käytiin Kikin kanssa pitkästä aikaa Kempeleessä treeneissä. Tuolloin pistin koiralle juoksupöksyt jalkaan, mutta perjantain hieronnassa totesin ettei niitä enää tarvita (hieronnassa oli siis housut, mutta ei se Kiki enää mitään vuoda - eli tällä viikolla saa jo reenailla ilman pöksyjä).
Harjoituksissa kouluttaja ilmoitti, että ratatreeni on alo-luokan kylteillä, mutta tehdään rata niin, että koira on oikealla puolella. Kuulemma voittajaluokassa ei ole niin paljoa oik.seuraamista, mutta että harjoitellaan sitä nyt kuitenkin. Radalla oli paljon sellaisia kylttejä mitä en ole Kikille koskaan aiemmin teettänyt niin, että se olisi mun oikealla puolella. Paljon palkkailin koiraa pitkin rataa kun halusin vahvistaa sille oikeita käytöksiä. Kaikkein hankalimmaksi tempuksi muodostui pujottelu (mikä sen oikia kylttitehtävätermi nyt onkaan), eli siinä Kiki yritti luiskahtaa vasemmalle puolelle yhdessä kurvissa. Muutoin olin tosi tosi tyytyväinen pikkukoiran suoritukseen.
Tosi kiva kun nyt saan nauttia siitä hedelmästä, että poimin "vaan" Kikin tarjoamasta toiminnosta tuon oik. puolen seuraamisen silloin kun se mulle sitä rupes ehdottelemaan ollessaan pikkupentu. Ei ollut sillon kyllä mielen vieressäkään että joskus treenattaisiin rallytokoa taikka koiratanssia. Ei mitään hajua miten olisin osannut opettaa koiralle "väärän puolen" seuruuta, että en voi ottaa tosta sen kontaktintarjoamistassuttelusta kyllä mitään meriittejä itselle.
Lisäksi torstaina tehtiin jotain erillisiä temppu/kyltti-harjoituksia. Esim voittajaluokan kylttejä.
Eilen sitten käytiin -myös pitkästä aikaa- Haukkukeitaalla Okk:n rallytreeneissä (tanssireeneissäkään ei olla käyty aikoihin). Harkkana oli kaksi pikkuratapätkää. Toista sai tehdä itsekseen (siinä oli sekä alo että avo luokan kylttejä, lähinnä eri versioita eteen istu ja sivulle vas tai oik kautta) ja toisessa oli sitten kouluttaja neuvomassa. Tätä mitä tehtiin kouluttajavetoisesti niin siinä oli mukana myös hyppy, josta mulla heti nousi kauhunäppylät selkään. Kiki pelkää. Kiki voi pelätä. Kiki kiertää esteen. Jos rima tippuu (Kikillä tai kellä tahansa muulla ryhmässä) niin se on Kikistä kauheaa. En muista onko Kiki ikinä edes hypännyt agihyppyä (Kempeleessä on jotain muuntyyppisiä hyppyjä, vai onko?). Kiki pelkäsi jossain vaiheessa elämäänsä tokohyppyä (estettä, hyppäämistä ja vähän kaikkea).
Sitten se kouluttaja vielä sanoo, että hypyssä koiran pitää olla vapaana, että irroita hihna edellisen tehtävän jälkeen ja laita sitten hypyn jälkeen taas takaisin. (tottakait tämä on loogista ettei hihnalla sotketa hyppyä, mutta kun mutta kun ...) "Apuaa... Kiki peljästyy ja ottaa ritolat ... sehän voi juosta hallissa minne vaan jos saa paniikkikohtauksen"
Ohjaajan henkinen tuska kauhuskenaarioista mitä voisi ihan hyvin tapahtua versus luotetaanko tässä nyt koiraan ja siihen mitä se ehkä nyt kuitenkin saattaa osata?
Ajattelin, että kait tämä nyt joskus pitää testata. Ja tein mitä pyydettiin. Edellinen tehtävä ennen hyppyä oli 'istu -yksi askel seiso - kaksi askelta istu - kolme askelta maahan', jossa Kiki jo aika hyvin osaa sen seisomisen (palkkailen sitä siitä vieläkin melkein joka kerta), mutta tuossa maihinmenossa Kiki monesti ehtii istahtaa ennen kuin menee maahan. Tämä johtuu täysin siitä, että mä mietin liikaa mun jalkoja eli ehdin vähänkuin pysähtyä josta Kiki tulkitsee ihan oikein, että sen kuuluu tehdä pertsa (kun oon sen sille niin opettanut). Eli mun täytys oppia sanomaan sukkelammin maahanmeno -käsky, silläkin uhalla että mun jalat tekevät mitä tekevät (jos jalka jää paikoilleen kesken käskytyksen niin se on ilmeisesti parempi juttu kuin että se liikkuisi, huolimatta siitä että askellus olisi ns vaiheessa).
Tämäkin on sinällään hassua, että Kikihän ei meinannut millään tajuta pienenä maahanmenoa. Kun yritin tehdä sille sitä ihan alkuopetusta. Oli tuskastuttavaa kun homma ei edistynyt ei sitten millään eikä koira hoksannut mitä siltä haluttiin. Nykyisin Kikillä on tosi nopea maihinmeno. Että niin sitä hankaliltakin tuntuvat asiat voivat joskus luistaa kuin vettä vaan (ei tietenkään aina, kop kop ;-))
Mutta siihen hyppyyn. Eka kerta meni kuulemma vallanmainiosti. Kiki seuras nätisti vierellä kunnes oltiin liki hyppyä, käskytin sen hypylle, se hyppäs ilman mitään kohelluksia (rima oli 30 cm korkeudessa) ja heti hypyn jälkeen tuli mun viekkuun ts takaisin seuraamaan. Sen jälkeen palkkasin ja kytkin koiran ja jatkettiin rataa. Radalla oli vielä muutamia kääntymisiä, yksi myös niin että kyltti oli hypyn luona eli palattiin takaisin päin mutta Kiki pysyi hyvin viekussa eikä sen kummemmin väistänyt hyppyä kuin yrittänyt hypätäkään sitä.
Kun tämä rata(nen) oli mennyt niin hyvin niin otin riskin ja tein toisella kierroksella koko ratapätkän niin, että koira oli vapaana. Tattadadaa, fanfaareja ja torvisoitantaa. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun tein Kikin kanssa rallyratatreeniä niin että koira ei ollut hihnassa. Vieläpä okk:n hallissa ja vieläpä niin että kaikilla kentillä oli reenit menossa. Muut omasta reeniryhmästä tekivät omia omatoimitreenejään samalla ja kaiken kruunuksi viereisellä kentällä joku koira oli just mennyt putkeen (johon Kiki reagoi mutta ei selvästi paineistunut).
Johtuen siitä, että lievästi olin "kääk" -mielentilassa niin nyt hyppy ei mennyt ihan niin täydellisesti kuin ekalla kerralla (mä luultavasti hösötin jotain), mutta kaikki muut menivätkin kyllä nappiin. Kaikenlaiset vatitreenit yms kantavat myös hedelmää näihin rallyn käännöksiin eli Kikillä on aika hyvä takapään käyttö.
Sitä omatoimitreeniä käytiin myös tekemässä. Huolellisuutta / treeniä edelleen vaatiin eteen istuminen. Kiki helposti siinä edelleen tarjoaa temppusia (hyppyä tai peruutusta) ja itse pitää miettiä ohjausta eli mitä tarvitaan ja mikä on turhaa (jalkaohjaus/käsiohjaus). Mutta periaatteeessa nämäkin kiepsautukset (eri versiot alo ja avo) ovat kyllä edistyneet. Testailin näitä myös oik. puolen versioina ja menivät ihan semisti. Askel-oikealle kyltti yllätti, tehtiin siitä siis sitä avo-versiota ja Kikihän tuli (yllättävän) hienosti mukana. Ts siirtyi mun sivulle. Sivuaskeleetkin siis ehkä opitaan joskus? Tai että toivoa on.
Lisäksi reenattiin sekalainen otanta temppuja varikolla, mutta pidettiin välillä vallan taukojakin että koko tuntia ei tehokkaasti treenattu (mikä otti Kikiä hieman pannuun, kun pitkästä aikaa oli päässyt Haukkiksen halliin).
Reeneissä oli puhetta myös hieman siitä, että Kikihän osaa jo muitakin kuin alo-luokan kylttejä, kun on monenlaista opiskeltu rallyn osalta myös Kempeleessä. Ja rupesin vallan miettimään, että millä mallilla ne Kikin rallykylttien osaamiset alkavat oikein olla ...
Alokasluokan kyltit
Kiki pääsääntöisesti osaa.
Pujottelussa (se näköjään oli sen niminen) ja spriraalissa pitää miettiä oma reitti ja vauhti, jotta Kiki ei tarjoaisi "agi"-temppua tai vaihtaisi välillä seur.puolta tai muuten alkaisi säätämään mitään.
Nuo eteen istu.. jne kyltit niin niissä vaaditaan tarkkuutta kuten aiemmin jo sanoin, mutta periaatteessa ne eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Aiemmin mainitsemani istu-seiso-istu-maahan -kyltti toimii jo kunhan avustan seisomisen (pieni käsimerkki) enkä hösellä. Eteen istu-peruuttamiskyltti onnistuu kunhan olen varma ja selkeä (vaarana lähinnä että itse sekoilen askelissa ja että Kiki tarjoilee peruuttamista).
Avoimenluokan kyltit
Houkutus ... ei olla tehty että koira olisi vapaana. Riippuu varmaan mitä houkutuksessa on houkuttumina ja miten edellinen kyltti/rata on mennyt (eli kuinka hyvässä kontaktissa koira on ja millä mielentilalla muutenkin). Mutta yleisesti tämä kyltti on mennyt yllättävänkin hyvin.
Hyppy tosiaan meni eilen parhaiten mitä ikinä, mikä antoi mulle paljon toivoa avo-luokan suhteen.
Askel oikealle, istu, toimi eilen paremmin kuin luulin, joten luulenpa että sekin on opittavissa.
'istu - seiso - kierrä koira' tehtävä on täysin vaiheessa eli en tod pysty vielä kiertämään koiraa kun se seisoo.
Muissa avo-kylteissä ei mun nähdäkseni ole mitään erityistä problematiikkaa.
Voittaja- ja mestariluokan kyltit
Vähän näyttäisi siltä, että ylemmissä luokissa on vielä paljon kylttejä mitä ei osata. Kertoilen siis niin päin, että mitä on jo reenattu tai ehkä osataan jo.
Peruuttaminen seuraamisesta. On reenattu välillä ja vähän. Täysin vaiheessa vielä. Jos ikinä päästään näin pitkälle rallyssa niin en tiedä voisiko tästä nyt kuitenkaan muodostua kynnyskysymystä? Eli ehkä tuo opittavissa olisi.
Kyltit 'istu-seiso-maahan' ja 'istu-seiso-istu' vaativat lähinnä asentoerottelutreeniä. Ei ollenkaan mahdoton juttu.
Liikkeestä seiso kierrä koira. Treeniä vaaditaan. Ensin se avo versio kuntoon jotta koira kestää seistä kun mä liikun ... Ei osaa myöskään tehdä toko-liikkeenä eli liik-seiso (ei olla tokoreenattu enää aikoihin eli tämä jäi alkuopetus vaiheeseen).
Puolen vaihto jalkojen välistä - jee, tässäpä tehtävä minkä Kiki osaa jo :-)
Oik seuraamisessa 'eteen istu, vas / oik sivulle' kylttejä on treenattu ja ne menevät jo semisti
Liikkeestä maahan, kierrä koira - tätä testasin joku kerta ja tais toimia jo melko hyvin.
Pyörähdys oik seuraamisessa, sen Kiki osaa kans.
Sitten on jotain noita puolenvaihtoja ja käännöksiä (koira ja ohjaaja kääntyvät samaan suuntaan, eri suuntaan ja ties mitä kaikkea, kuten tupla saksalainen) joista jotain on treenattu tai aloitettu treenaamaan niin että ovat päässäni erilaisena sekamelskana, mutta joista voisi pikkuhiljaa muodostua ihan oikein suoritettuja rallytemppusia.
ps. Ilmoitin Kikin nosework kurssille, eli vuodenvaihteessa meidän viikottaiset tuplarallytreenit loppuvat ja Kikin harjoitusohjelmistoon tulee jälleen myös nosetus :-)
Harjoituksissa kouluttaja ilmoitti, että ratatreeni on alo-luokan kylteillä, mutta tehdään rata niin, että koira on oikealla puolella. Kuulemma voittajaluokassa ei ole niin paljoa oik.seuraamista, mutta että harjoitellaan sitä nyt kuitenkin. Radalla oli paljon sellaisia kylttejä mitä en ole Kikille koskaan aiemmin teettänyt niin, että se olisi mun oikealla puolella. Paljon palkkailin koiraa pitkin rataa kun halusin vahvistaa sille oikeita käytöksiä. Kaikkein hankalimmaksi tempuksi muodostui pujottelu (mikä sen oikia kylttitehtävätermi nyt onkaan), eli siinä Kiki yritti luiskahtaa vasemmalle puolelle yhdessä kurvissa. Muutoin olin tosi tosi tyytyväinen pikkukoiran suoritukseen.
Tosi kiva kun nyt saan nauttia siitä hedelmästä, että poimin "vaan" Kikin tarjoamasta toiminnosta tuon oik. puolen seuraamisen silloin kun se mulle sitä rupes ehdottelemaan ollessaan pikkupentu. Ei ollut sillon kyllä mielen vieressäkään että joskus treenattaisiin rallytokoa taikka koiratanssia. Ei mitään hajua miten olisin osannut opettaa koiralle "väärän puolen" seuruuta, että en voi ottaa tosta sen kontaktintarjoamistassuttelusta kyllä mitään meriittejä itselle.
Lisäksi torstaina tehtiin jotain erillisiä temppu/kyltti-harjoituksia. Esim voittajaluokan kylttejä.
Eilen sitten käytiin -myös pitkästä aikaa- Haukkukeitaalla Okk:n rallytreeneissä (tanssireeneissäkään ei olla käyty aikoihin). Harkkana oli kaksi pikkuratapätkää. Toista sai tehdä itsekseen (siinä oli sekä alo että avo luokan kylttejä, lähinnä eri versioita eteen istu ja sivulle vas tai oik kautta) ja toisessa oli sitten kouluttaja neuvomassa. Tätä mitä tehtiin kouluttajavetoisesti niin siinä oli mukana myös hyppy, josta mulla heti nousi kauhunäppylät selkään. Kiki pelkää. Kiki voi pelätä. Kiki kiertää esteen. Jos rima tippuu (Kikillä tai kellä tahansa muulla ryhmässä) niin se on Kikistä kauheaa. En muista onko Kiki ikinä edes hypännyt agihyppyä (Kempeleessä on jotain muuntyyppisiä hyppyjä, vai onko?). Kiki pelkäsi jossain vaiheessa elämäänsä tokohyppyä (estettä, hyppäämistä ja vähän kaikkea).
Sitten se kouluttaja vielä sanoo, että hypyssä koiran pitää olla vapaana, että irroita hihna edellisen tehtävän jälkeen ja laita sitten hypyn jälkeen taas takaisin. (tottakait tämä on loogista ettei hihnalla sotketa hyppyä, mutta kun mutta kun ...) "Apuaa... Kiki peljästyy ja ottaa ritolat ... sehän voi juosta hallissa minne vaan jos saa paniikkikohtauksen"
Ohjaajan henkinen tuska kauhuskenaarioista mitä voisi ihan hyvin tapahtua versus luotetaanko tässä nyt koiraan ja siihen mitä se ehkä nyt kuitenkin saattaa osata?
Ajattelin, että kait tämä nyt joskus pitää testata. Ja tein mitä pyydettiin. Edellinen tehtävä ennen hyppyä oli 'istu -yksi askel seiso - kaksi askelta istu - kolme askelta maahan', jossa Kiki jo aika hyvin osaa sen seisomisen (palkkailen sitä siitä vieläkin melkein joka kerta), mutta tuossa maihinmenossa Kiki monesti ehtii istahtaa ennen kuin menee maahan. Tämä johtuu täysin siitä, että mä mietin liikaa mun jalkoja eli ehdin vähänkuin pysähtyä josta Kiki tulkitsee ihan oikein, että sen kuuluu tehdä pertsa (kun oon sen sille niin opettanut). Eli mun täytys oppia sanomaan sukkelammin maahanmeno -käsky, silläkin uhalla että mun jalat tekevät mitä tekevät (jos jalka jää paikoilleen kesken käskytyksen niin se on ilmeisesti parempi juttu kuin että se liikkuisi, huolimatta siitä että askellus olisi ns vaiheessa).
Tämäkin on sinällään hassua, että Kikihän ei meinannut millään tajuta pienenä maahanmenoa. Kun yritin tehdä sille sitä ihan alkuopetusta. Oli tuskastuttavaa kun homma ei edistynyt ei sitten millään eikä koira hoksannut mitä siltä haluttiin. Nykyisin Kikillä on tosi nopea maihinmeno. Että niin sitä hankaliltakin tuntuvat asiat voivat joskus luistaa kuin vettä vaan (ei tietenkään aina, kop kop ;-))
Mutta siihen hyppyyn. Eka kerta meni kuulemma vallanmainiosti. Kiki seuras nätisti vierellä kunnes oltiin liki hyppyä, käskytin sen hypylle, se hyppäs ilman mitään kohelluksia (rima oli 30 cm korkeudessa) ja heti hypyn jälkeen tuli mun viekkuun ts takaisin seuraamaan. Sen jälkeen palkkasin ja kytkin koiran ja jatkettiin rataa. Radalla oli vielä muutamia kääntymisiä, yksi myös niin että kyltti oli hypyn luona eli palattiin takaisin päin mutta Kiki pysyi hyvin viekussa eikä sen kummemmin väistänyt hyppyä kuin yrittänyt hypätäkään sitä.
Kun tämä rata(nen) oli mennyt niin hyvin niin otin riskin ja tein toisella kierroksella koko ratapätkän niin, että koira oli vapaana. Tattadadaa, fanfaareja ja torvisoitantaa. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun tein Kikin kanssa rallyratatreeniä niin että koira ei ollut hihnassa. Vieläpä okk:n hallissa ja vieläpä niin että kaikilla kentillä oli reenit menossa. Muut omasta reeniryhmästä tekivät omia omatoimitreenejään samalla ja kaiken kruunuksi viereisellä kentällä joku koira oli just mennyt putkeen (johon Kiki reagoi mutta ei selvästi paineistunut).
Johtuen siitä, että lievästi olin "kääk" -mielentilassa niin nyt hyppy ei mennyt ihan niin täydellisesti kuin ekalla kerralla (mä luultavasti hösötin jotain), mutta kaikki muut menivätkin kyllä nappiin. Kaikenlaiset vatitreenit yms kantavat myös hedelmää näihin rallyn käännöksiin eli Kikillä on aika hyvä takapään käyttö.
Sitä omatoimitreeniä käytiin myös tekemässä. Huolellisuutta / treeniä edelleen vaatiin eteen istuminen. Kiki helposti siinä edelleen tarjoaa temppusia (hyppyä tai peruutusta) ja itse pitää miettiä ohjausta eli mitä tarvitaan ja mikä on turhaa (jalkaohjaus/käsiohjaus). Mutta periaatteeessa nämäkin kiepsautukset (eri versiot alo ja avo) ovat kyllä edistyneet. Testailin näitä myös oik. puolen versioina ja menivät ihan semisti. Askel-oikealle kyltti yllätti, tehtiin siitä siis sitä avo-versiota ja Kikihän tuli (yllättävän) hienosti mukana. Ts siirtyi mun sivulle. Sivuaskeleetkin siis ehkä opitaan joskus? Tai että toivoa on.
Lisäksi reenattiin sekalainen otanta temppuja varikolla, mutta pidettiin välillä vallan taukojakin että koko tuntia ei tehokkaasti treenattu (mikä otti Kikiä hieman pannuun, kun pitkästä aikaa oli päässyt Haukkiksen halliin).
Reeneissä oli puhetta myös hieman siitä, että Kikihän osaa jo muitakin kuin alo-luokan kylttejä, kun on monenlaista opiskeltu rallyn osalta myös Kempeleessä. Ja rupesin vallan miettimään, että millä mallilla ne Kikin rallykylttien osaamiset alkavat oikein olla ...
Alokasluokan kyltit
Kiki pääsääntöisesti osaa.
Pujottelussa (se näköjään oli sen niminen) ja spriraalissa pitää miettiä oma reitti ja vauhti, jotta Kiki ei tarjoaisi "agi"-temppua tai vaihtaisi välillä seur.puolta tai muuten alkaisi säätämään mitään.
Nuo eteen istu.. jne kyltit niin niissä vaaditaan tarkkuutta kuten aiemmin jo sanoin, mutta periaatteessa ne eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Aiemmin mainitsemani istu-seiso-istu-maahan -kyltti toimii jo kunhan avustan seisomisen (pieni käsimerkki) enkä hösellä. Eteen istu-peruuttamiskyltti onnistuu kunhan olen varma ja selkeä (vaarana lähinnä että itse sekoilen askelissa ja että Kiki tarjoilee peruuttamista).
Avoimenluokan kyltit
Houkutus ... ei olla tehty että koira olisi vapaana. Riippuu varmaan mitä houkutuksessa on houkuttumina ja miten edellinen kyltti/rata on mennyt (eli kuinka hyvässä kontaktissa koira on ja millä mielentilalla muutenkin). Mutta yleisesti tämä kyltti on mennyt yllättävänkin hyvin.
Hyppy tosiaan meni eilen parhaiten mitä ikinä, mikä antoi mulle paljon toivoa avo-luokan suhteen.
Askel oikealle, istu, toimi eilen paremmin kuin luulin, joten luulenpa että sekin on opittavissa.
'istu - seiso - kierrä koira' tehtävä on täysin vaiheessa eli en tod pysty vielä kiertämään koiraa kun se seisoo.
Muissa avo-kylteissä ei mun nähdäkseni ole mitään erityistä problematiikkaa.
Voittaja- ja mestariluokan kyltit
Vähän näyttäisi siltä, että ylemmissä luokissa on vielä paljon kylttejä mitä ei osata. Kertoilen siis niin päin, että mitä on jo reenattu tai ehkä osataan jo.
Peruuttaminen seuraamisesta. On reenattu välillä ja vähän. Täysin vaiheessa vielä. Jos ikinä päästään näin pitkälle rallyssa niin en tiedä voisiko tästä nyt kuitenkaan muodostua kynnyskysymystä? Eli ehkä tuo opittavissa olisi.
Kyltit 'istu-seiso-maahan' ja 'istu-seiso-istu' vaativat lähinnä asentoerottelutreeniä. Ei ollenkaan mahdoton juttu.
Liikkeestä seiso kierrä koira. Treeniä vaaditaan. Ensin se avo versio kuntoon jotta koira kestää seistä kun mä liikun ... Ei osaa myöskään tehdä toko-liikkeenä eli liik-seiso (ei olla tokoreenattu enää aikoihin eli tämä jäi alkuopetus vaiheeseen).
Puolen vaihto jalkojen välistä - jee, tässäpä tehtävä minkä Kiki osaa jo :-)
Oik seuraamisessa 'eteen istu, vas / oik sivulle' kylttejä on treenattu ja ne menevät jo semisti
Liikkeestä maahan, kierrä koira - tätä testasin joku kerta ja tais toimia jo melko hyvin.
Pyörähdys oik seuraamisessa, sen Kiki osaa kans.
Sitten on jotain noita puolenvaihtoja ja käännöksiä (koira ja ohjaaja kääntyvät samaan suuntaan, eri suuntaan ja ties mitä kaikkea, kuten tupla saksalainen) joista jotain on treenattu tai aloitettu treenaamaan niin että ovat päässäni erilaisena sekamelskana, mutta joista voisi pikkuhiljaa muodostua ihan oikein suoritettuja rallytemppusia.
ps. Ilmoitin Kikin nosework kurssille, eli vuodenvaihteessa meidän viikottaiset tuplarallytreenit loppuvat ja Kikin harjoitusohjelmistoon tulee jälleen myös nosetus :-)
lauantai 30. marraskuuta 2019
Selkä- ja muut jumit
Koirat pääsivät eilen hierontaan, jonka tarpeessa molemmat olivatkin. Nemillä oli selkä tosi jumissa ja Kikiltä löytyi muita jumeja. Seuraava hoitokerta varattiin tammikuun puoliväliin.
Nemi "täytti" eilen neljätoista vuotta ja kahdeksan kuukautta, jonka kunniaksi se sai herkutella hieman poronmaksalla (mitä syötiin siis me muutkin iltaruuaksi).
Pari päivää satoi tiiviisti lunta, joten nyt on ulkona ihan mahtava keli. Aamulenkin aikaan oli pakkasta kivat kymmenen astetta. Kuvat otin koirista eilen kun kävästiin hieronnan jälkeen Koitelissa.
Nemi "täytti" eilen neljätoista vuotta ja kahdeksan kuukautta, jonka kunniaksi se sai herkutella hieman poronmaksalla (mitä syötiin siis me muutkin iltaruuaksi).
Pari päivää satoi tiiviisti lunta, joten nyt on ulkona ihan mahtava keli. Aamulenkin aikaan oli pakkasta kivat kymmenen astetta. Kuvat otin koirista eilen kun kävästiin hieronnan jälkeen Koitelissa.
torstai 28. marraskuuta 2019
Lupia ja muutoksia
Nemi (c) Jouko Posio |
Toinen juttu on kans koiratanssi. Ts siihen nyt en koskaan ole ajatellutkaan hakevani mitään erikoislappuja etten voi tehdä sitä ja tätä. Tämä asia vaan nousi esille Koiratanssin fb-ryhmässä kun siellä just nyt on kuumana puheenaiheena ensi vuoden alusta tulevat sääntömuutokset. Keskustelussa ilmeni, että tähän lajiin ei edelleenkään ole mahdollista hakea muunlaisia liikkumispoikkeuslupia ohjaajille kuin pyörätuolin ja kävelysauvojen käyttöön liittyen. Mikä mulle on siis ihan fine, kun olen aiemminkin ajatellut, että koreot suunnitellaan koirakon vahvuuksien mukaan. Eli jos mä en koe toimivaksi ratkaisuksi itselleni peruuttamista tai laukkahyppelyitä niin sitten en tee niitä tai jos en halua että Kiki hyppii niin sitten en ota niitä meidän koreoihin.
Koiratanssiin on tulossa ensi vuonna koulutustunnukset. Eli kolmesta kumasta (kunniamaininta) saa koulutustunnuksen ko luokasta. Yhden kuman jälkeen voi vaihtaa luokkaa niin kuin aiemminkin on voinut, eli sama homma kuin tokossa.
Kiki (c) Jouko Posio |
Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy tietoa koiratanssin sääntömuutoksista
keskiviikko 27. marraskuuta 2019
Aiemmin
Olin hieman huolissani siitä, että miten Nemi pärjää tulevana/tänä talvena kun viime vuonna sitä selvästi ketutti kun sen fysiikka ei enää riittänyt siihen että se ois mönkinyt kinosten päälle tai ojiin kakalle. Mutta ei syytä enää moiseen huoleen, koska nykyisin Nemi kakkii jos sitä kakattaa. Vaikka keskelle tietä, parkkipaikalle, pihalle tai mihin milloinkin. Yleensä tien laitaan. Näistä paikoista sen jätökset on helppo kerätä pussiin ja kiikuttaa lähimpään roskikseen.
lauantai 23. marraskuuta 2019
Pieniä suunnitelmia
Olen viimeaikoina pyöritellyt ideanpoikasia päässäni. Sekä ihan pieniä koreonpalasia, että suurempia suutanviivoja ens vuotta silmällä pitäen. Jotenkin pitää ehkä päästä siitä ajatuksesta, että se nyt ois niin justiinsa - eli siis vaarallista vaikka jotain sattuisikin (eli jotkut kisat tai reenit menisivät peffalleen). Tällä tarkoitan sitä, että "jos ei veikkaa ei voi voittaa" tai "jos ei kisaa niin ei kisaa" joka tarkoittaa tietysti sitä, että ihan turha saada kisoja alle, kisakokemuksia, kisafiiliksiä saati tuloksia jos ei kisaa. Ja kaikkea nyt vain ei voi ennakoida, huomioida ja opetella.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että me niin tullaan kisaamaan ens vuonna. Todella harmillista että koiratanssikisoja on niin vähän, vähissä paikoissa ja harvakseltaan. Ja yleensä jossain hornantuutissa. Mutta mun täytyy vaan rohkaistua lähtemään myös sinne hornantuuttiin, edes johonkin niistä hornantuuteista. En mä muuten niitä kiskokemuksia voi saada.
Ihan vähän tätä tanssikisaramppaamista hidastaa se, että fs-ohjelmasta ei ole tiedossa vielä muuta kuin musiikki. Hieman on pitänyt itseäni toppuutella, että vaikka on kaikenlaisia ideanpoikasia niin hommaa pitää tietysti helpottaa vaikka kuinka, en mä nyt voi kuvitella, että Kikin ensimmäinen fs-ohjelma olisi mitään hienoa tanssiteatteria ;-)
Jatkamme toki vielä sen htm-ohjelmankin kanssa. Pitää sitä koreota muuttaa, taas. Kun tahdon siihen kuitenkin sen frontin takaisin. Eli fronttia pitää vahvistaa. Ja aloin opettamaan Kikille uuttakin positiota (olikohan pos.3) mutta se nyt ei tokikaan tuon biisin koreoon ole tulossa (kait :-D ).
Sitten on tarkoitus ens vuonna kisata jonkun verran rallytokossa. Siitä lajista nyt on enemmänkin kisoja pitkin maata, myös näillä nurkilla, joten johonkin kisaamaan varmaan jossain välissä päästäänkin.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että me niin tullaan kisaamaan ens vuonna. Todella harmillista että koiratanssikisoja on niin vähän, vähissä paikoissa ja harvakseltaan. Ja yleensä jossain hornantuutissa. Mutta mun täytyy vaan rohkaistua lähtemään myös sinne hornantuuttiin, edes johonkin niistä hornantuuteista. En mä muuten niitä kiskokemuksia voi saada.
Ihan vähän tätä tanssikisaramppaamista hidastaa se, että fs-ohjelmasta ei ole tiedossa vielä muuta kuin musiikki. Hieman on pitänyt itseäni toppuutella, että vaikka on kaikenlaisia ideanpoikasia niin hommaa pitää tietysti helpottaa vaikka kuinka, en mä nyt voi kuvitella, että Kikin ensimmäinen fs-ohjelma olisi mitään hienoa tanssiteatteria ;-)
Jatkamme toki vielä sen htm-ohjelmankin kanssa. Pitää sitä koreota muuttaa, taas. Kun tahdon siihen kuitenkin sen frontin takaisin. Eli fronttia pitää vahvistaa. Ja aloin opettamaan Kikille uuttakin positiota (olikohan pos.3) mutta se nyt ei tokikaan tuon biisin koreoon ole tulossa (kait :-D ).
Sitten on tarkoitus ens vuonna kisata jonkun verran rallytokossa. Siitä lajista nyt on enemmänkin kisoja pitkin maata, myös näillä nurkilla, joten johonkin kisaamaan varmaan jossain välissä päästäänkin.
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
Belgei
Lauantaina kuvasin rallytoksun lisäksi muutamia belgejä. Kaverin kanssa sovin, että mes-radan jälkeen voin harjoitella koiravalokuvausta hänen koirillaan ja samalla kertaa kaverin kaverin koiralla :-)
Lenkkejä
Kiki on päässyt taas viime aikoina Eetun kanssa juoksulenkeille. Hyvä niin, koska pihalla on (mun mielestä) karsea keli (tyypillinen vuodenaikaan nähden) niin pääseepä Kiki hieman pidemmillekin lenkeille (kuin mun kanssa).
Superliukkauden kelien havaintona, että erillislenkeillä Kikiä on helpompi taluttaa flexissä kuin normissa nahkataluttimessa. Nyt kun sillä on juoksut niin se kulkee ihan hajujen maailmassa eikä ole normaali talutettava (jonka kanssa lenkkien lomassa yleensä teen jotain pieniä harjoituksia) - nyt sitä ei paljon tunnu kiinnostavan taluttajan olemassaolo.
Nemikin on ihmeesti jaksanut lenkkeillä. Jonain aamuna kun käytin sitä yksinään niin se olisi halunnut selkeesti vieläkin pidemmälle lenkille kuin mitä minua kiinnosti sillä kertaa mennä. Varsin positiivista kun se välillä on ollut pihalla vähän nahkeana.
Superliukkauden kelien havaintona, että erillislenkeillä Kikiä on helpompi taluttaa flexissä kuin normissa nahkataluttimessa. Nyt kun sillä on juoksut niin se kulkee ihan hajujen maailmassa eikä ole normaali talutettava (jonka kanssa lenkkien lomassa yleensä teen jotain pieniä harjoituksia) - nyt sitä ei paljon tunnu kiinnostavan taluttajan olemassaolo.
Nemikin on ihmeesti jaksanut lenkkeillä. Jonain aamuna kun käytin sitä yksinään niin se olisi halunnut selkeesti vieläkin pidemmälle lenkille kuin mitä minua kiinnosti sillä kertaa mennä. Varsin positiivista kun se välillä on ollut pihalla vähän nahkeana.
tiistai 19. marraskuuta 2019
Tuulimyllyt
Hohhoijaa.
Rakas rotuyhdistys on julkaissut hienot verkkosivut juhlavuoden kunniaksi. Kaikenlaisia tapahtumia on pitkin vuotta. Hyvä hyvä. Hienoa myös, että niistä informoidaan.
Mutta.
Miksi.
ROTUJEN HISTORIASTA NYKYTILAAN
ULKOMUOTO JA SEN MERKITYS TYÖKOIRALLE (SLK ja LPK)
ROTUJEN TERVEYSTILANNE
PANEELIKESKUSTELU ROTUJEMME TULEVAISUUDESTA
FROM THE HISTORY OF OUR BREED TO PRESENT DAY
STRUCTURE AND APPEARANCE OF FINNISH LAPPONIAN BREEDS
HEALTH OVERVIEW OF BOTH BREEDS
PANEL DISCUSSION OF THE FUTURE OF THE LAPPONIAN BREEDS
Lähde: lappalaiskoirat50v
Olisin ollut ihan hiljaa jos olisi puhuttu yleisesti lappalaiskoiraroduista. Mutta kun ei, pitää korostaa ja erikseen mainita, että tässä nyt on vain puhe MOLEMMISTA RODUISTA tai SUOMALAISISTA RODUISTA.
Ymmärrän kyllä että, suurin osa yhdistyksen tapahtumiin osallistuvista ovat suomenlapinkoiraharrastajia tai lapinporokoiraharrastajia (tai haluaisivat olla) ja näin ollen näistä kahdesta rodusta varmasti puhutaan eniten. Mutta se ei silti oikeuta jättämään kolmatta rotua pois rotuyhdistyksen juhlavuoden symposiumista.
Kerta toisensa jälkeen menee yli mun ymmärryksen, että miksi asioita ei voi ilmaista niin ettei niistä tarvitsisi turhaan pahoittaa kenenkään mieltä. Minä ja pari muuta ruotsinlapinkoiraharrastajaa oltaisiin varsin tyytyväisiä jos joko mainittaisiin myös rlk eri yhteyksissä tai sitten puhuttaisiin vaan yleisesti lappalaiskoirista jolloin kukanenkin voi ymmärtää puhuttavan mistä tahansa kolmesta rodusta tai niistä kaikista.
Toki havaitsin myös sen, että nuo terveysasiat voivat toki tarkoittaa esim suomen- ja ruotsinlapinkoiria tai lapinporokoiria ja ruotsinlapinkoiria ;-) Eipä tuossa taideta sanoa ,että mitkä kaksi lappalaiskoirarotua on käsittelyssä ...
***
edit. Laitoin yhdistyksen pj:lle spostia aiheesta, pisteet hälle :-) koska hän vastasi viestiini todella nopeasti 👍
Rakas rotuyhdistys on julkaissut hienot verkkosivut juhlavuoden kunniaksi. Kaikenlaisia tapahtumia on pitkin vuotta. Hyvä hyvä. Hienoa myös, että niistä informoidaan.
Mutta.
Miksi.
ROTUJEN HISTORIASTA NYKYTILAAN
ULKOMUOTO JA SEN MERKITYS TYÖKOIRALLE (SLK ja LPK)
ROTUJEN TERVEYSTILANNE
PANEELIKESKUSTELU ROTUJEMME TULEVAISUUDESTA
FROM THE HISTORY OF OUR BREED TO PRESENT DAY
STRUCTURE AND APPEARANCE OF FINNISH LAPPONIAN BREEDS
HEALTH OVERVIEW OF BOTH BREEDS
PANEL DISCUSSION OF THE FUTURE OF THE LAPPONIAN BREEDS
Lähde: lappalaiskoirat50v
Olisin ollut ihan hiljaa jos olisi puhuttu yleisesti lappalaiskoiraroduista. Mutta kun ei, pitää korostaa ja erikseen mainita, että tässä nyt on vain puhe MOLEMMISTA RODUISTA tai SUOMALAISISTA RODUISTA.
Ymmärrän kyllä että, suurin osa yhdistyksen tapahtumiin osallistuvista ovat suomenlapinkoiraharrastajia tai lapinporokoiraharrastajia (tai haluaisivat olla) ja näin ollen näistä kahdesta rodusta varmasti puhutaan eniten. Mutta se ei silti oikeuta jättämään kolmatta rotua pois rotuyhdistyksen juhlavuoden symposiumista.
Kerta toisensa jälkeen menee yli mun ymmärryksen, että miksi asioita ei voi ilmaista niin ettei niistä tarvitsisi turhaan pahoittaa kenenkään mieltä. Minä ja pari muuta ruotsinlapinkoiraharrastajaa oltaisiin varsin tyytyväisiä jos joko mainittaisiin myös rlk eri yhteyksissä tai sitten puhuttaisiin vaan yleisesti lappalaiskoirista jolloin kukanenkin voi ymmärtää puhuttavan mistä tahansa kolmesta rodusta tai niistä kaikista.
Toki havaitsin myös sen, että nuo terveysasiat voivat toki tarkoittaa esim suomen- ja ruotsinlapinkoiria tai lapinporokoiria ja ruotsinlapinkoiria ;-) Eipä tuossa taideta sanoa ,että mitkä kaksi lappalaiskoirarotua on käsittelyssä ...
***
edit. Laitoin yhdistyksen pj:lle spostia aiheesta, pisteet hälle :-) koska hän vastasi viestiini todella nopeasti 👍
sunnuntai 17. marraskuuta 2019
Havaintoja rallytokosta
Kävin eilen katsomassa rallytokokisoja Haukkiksella. Menin aamupäivästä ja katselin mes-luokan jälkimmäisen puoliskon.
Tein mielenkiintoisen havainnon. Jos ajatellaan pelkästään kylttitehtäviä niin ylempien luokkien tehtävät ovat sellaisia etteivät ne vaikuta ylitsepääsemättömiltä. Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikka monet vaatisivat paljonkin työtä että Kiki voisi ne oppia niin ne eivät silti ole mahdottomia. Verraten sitten vaikka tokon moniin liikkeisiin (ylemmissä luokissa etenkin) joista selviytymistä en ole ikinä pitänyt koirilleni mahdollisina.
Kikin kanssa kisaaminen (luokka kuin luokka, myös ne alemmat) kaatuu, tai ainakin vaikeutuu, enemmän muuhun kuin siihen etteikö se voisi oppia ja osata teknisesti jotain temppusia.
Mes-luokassakin sallittiin yllättävän paljon kaikenlaista avustamista liikkeissä. Sinällään on ehkä tyhmää, että käsiohjauksena ihminen voi tehdä ties mitä perhosliikkeitä, mutta jos horjahdat hieman, otat apuaskeleen tai jotain niin se tulkitaan heti pistevähennyksinä.
Ja ei, en edelleenkään tavoittele/suunnittele rallyn ylemmissä luokissa kisaamista ;-) Kunhan huomasin tuon toko versus rally eron.
Tein mielenkiintoisen havainnon. Jos ajatellaan pelkästään kylttitehtäviä niin ylempien luokkien tehtävät ovat sellaisia etteivät ne vaikuta ylitsepääsemättömiltä. Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikka monet vaatisivat paljonkin työtä että Kiki voisi ne oppia niin ne eivät silti ole mahdottomia. Verraten sitten vaikka tokon moniin liikkeisiin (ylemmissä luokissa etenkin) joista selviytymistä en ole ikinä pitänyt koirilleni mahdollisina.
Kikin kanssa kisaaminen (luokka kuin luokka, myös ne alemmat) kaatuu, tai ainakin vaikeutuu, enemmän muuhun kuin siihen etteikö se voisi oppia ja osata teknisesti jotain temppusia.
Mes-luokassakin sallittiin yllättävän paljon kaikenlaista avustamista liikkeissä. Sinällään on ehkä tyhmää, että käsiohjauksena ihminen voi tehdä ties mitä perhosliikkeitä, mutta jos horjahdat hieman, otat apuaskeleen tai jotain niin se tulkitaan heti pistevähennyksinä.
Ja ei, en edelleenkään tavoittele/suunnittele rallyn ylemmissä luokissa kisaamista ;-) Kunhan huomasin tuon toko versus rally eron.
perjantai 15. marraskuuta 2019
Näytelmäsuunnitelmia
Katselin hieman Kennelliiton tapahtumakalenteria ja merkkasinkin jotain semikiinnostavia näytelmiä tähän blogin kalenteriin. Että jos vaikka ens vuonna käyttäisi Kikiä kauneuskilpailuissa puolentoista vuoden näyttelytauon jälkeen ...
hk 21/19
Istuin eilen olkkarin lattialla kamman kanssa ja yritin vihjailla Nemille, että se vois tulla harjattavaksi (Nemin kanssa pitää nykyisin käyttää osin sanallisia käskyjä ja osin viittomakieltä). Nemi katseli mua käytävältä vähän kuin kulman takaa sellaisella ilmeellä, että ei just nyt nappais :-D Miettiessäni, että menenkö hakemaan Nemin harjaushetkeen niin Kiki tuli ihan oma-aloitteisesti köllöttelemään mun eteen. Hassu pikkukoira. Kampailin ja rapsuttelin sitten Kikiä :-)
Nemin harjaus siirtyi toiseen kertaan.
Nemin harjaus siirtyi toiseen kertaan.
keskiviikko 13. marraskuuta 2019
Tuuria, tuuria - tää on mun tuuria
Kikiä ei sterkata tälläkään viikolla.
Sillä nimittäin on kiima. Pikkukoira on luultavasti aloittanut juoksunsa Raahen lomallaan, tai hyvin siinä sen loppumetreillä. Sunnuntaina(kohan se oli) kun ohimennen ajattelin, että Kiki haisee ... mutta en enempiä siihen asiaan paneutunut. Maanantaina sitten näin epäilyttävän näköisen läikän lattialla, mutta en halunnut uskoa näkemääni. Eilen läikkiä näkyi lisää.
Tänään käytiin sitten keskustelemassa eläinlääkärin kanssa mikä voisi olla mahdollisesti sopiva rako Kikin steriloinnille. Koiran juoksuväli näyttäisi olevan puoli vuotta, siis kuuden kuukauden päästä siitä kun edellinen juoksu on alkanut niin seuraava jo tuuppaa alkamaan.
Lokakuun alussa, jolloin koira piti alunperin sterkata, Kiki oli vahvasti valeraskaana (siltä tuli maitoa).
Ostin samalla visiitillä Nemille lisää erikoisruokaansa.
Eipä se silti mitään, että oon myynyt Kikin huomisen ja ens viikon torstain rallytreenit. Eipähän tarvi mennä reenimään juoksuhousuisen (ja juoksuhuuruisen) pikkukoiran kanssa.
Kikin sivulla mulla on "tilasto" Kikin juoksuista. Onhan tuo aikamoista, että nämä nyt olemassaolevat ovat kolmanne tälle vuotta ...
Sillä nimittäin on kiima. Pikkukoira on luultavasti aloittanut juoksunsa Raahen lomallaan, tai hyvin siinä sen loppumetreillä. Sunnuntaina(kohan se oli) kun ohimennen ajattelin, että Kiki haisee ... mutta en enempiä siihen asiaan paneutunut. Maanantaina sitten näin epäilyttävän näköisen läikän lattialla, mutta en halunnut uskoa näkemääni. Eilen läikkiä näkyi lisää.
Tänään käytiin sitten keskustelemassa eläinlääkärin kanssa mikä voisi olla mahdollisesti sopiva rako Kikin steriloinnille. Koiran juoksuväli näyttäisi olevan puoli vuotta, siis kuuden kuukauden päästä siitä kun edellinen juoksu on alkanut niin seuraava jo tuuppaa alkamaan.
Lokakuun alussa, jolloin koira piti alunperin sterkata, Kiki oli vahvasti valeraskaana (siltä tuli maitoa).
Ostin samalla visiitillä Nemille lisää erikoisruokaansa.
Eipä se silti mitään, että oon myynyt Kikin huomisen ja ens viikon torstain rallytreenit. Eipähän tarvi mennä reenimään juoksuhousuisen (ja juoksuhuuruisen) pikkukoiran kanssa.
Kikin sivulla mulla on "tilasto" Kikin juoksuista. Onhan tuo aikamoista, että nämä nyt olemassaolevat ovat kolmanne tälle vuotta ...
Juoksut
- alkoi tammikuun alussa (2017) (tai joulukuun 2016 lopussa)
- toukokuussa (2017) - mahdollinen aloitus, varmistus
- lokakuussa (2017)
- helmi-maaliskuussa (2018) - tais alkaa
- elokuussa (2018)
- tammikuussa (2019)
- kesäkuussa (2019)
- Marraskuussa (2019)
Tunnisteet:
eläinlääkäri,
eläinlääkäriasema sun,
huolto,
Kiki,
Nemi,
rallytoko,
safka,
valeraskaus
maanantai 11. marraskuuta 2019
Reenjit
Menevät tällä hetkellä ihan hönösti. Reissun takia jäi viime (ts toissa) viikon kaikki treenit väliin. Eilen en mennyt koiratanssitreeneihin, koska mulla on hammas/hampaat/pää/korva kipeänä (kaikki tuo johtuu viisaudenhampaasta mikä puikahti vaivoiksesni reilu viikko sitten - poistattamaan sitä menen myöhemmin tällä viikolla). Samasta johtuen en vie Kikiä tänäiltanakaan rallytreeneihin (ulkona oleminen tekee hammaseudun kipeämmäksi eli kylmä ei tee hyvää plus ei olisi reilua koiralle yrittää treenata sitä jos itse olen pahalla tuulella siks että oon kipeä).
Kikin Kempeleen rallytreeneistä oon myynyt 14.11 ja 21.11 treenit. Koska Kikillä on torstaiaamuna se sterilointi. Myyntiin pitäisi laittaa ainakin vielä 28.11 olevat treenit. Okk:n treenejä ei tietty myydä, ne vain jäävät sitten välistä.
Kikin Kempeleen rallytreeneistä oon myynyt 14.11 ja 21.11 treenit. Koska Kikillä on torstaiaamuna se sterilointi. Myyntiin pitäisi laittaa ainakin vielä 28.11 olevat treenit. Okk:n treenejä ei tietty myydä, ne vain jäävät sitten välistä.
hk 20/19 ja hn26/19
Lauantaina kun haettiin koirat Raahesta hoidosta niin Kikin turkki oli yhtä möykkyä. Tai siis aaltoilevaa möykkyä. Kotona sitten harjasin koko koiran läpi ja möykky (eli irtovilla) poistui. Nyt on sitten kotona laiha luikku pikkukoira vailla aluvillaa.
Sunnuntaina selvittelin hieman Nemin takkuja ja löytyipä siltäkin reisistä irronnutta aluvillaa.
Sunnuntaina selvittelin hieman Nemin takkuja ja löytyipä siltäkin reisistä irronnutta aluvillaa.
lauantai 9. marraskuuta 2019
torstai 31. lokakuuta 2019
hk 19/19
Wohhoo. Kampasin tänään Kikiä, jolla on ihan massiivinen karvanlähtö. Viimeksi sillä on lähtenyt tuolla tavoin karvaa yli pari vuotta sitten (Harjavallan erkkarin aikoihin). Tämä taitaa olla toinen kunnon karvanlähtö Kikillä. Sopivasti kun tuli pakkasta ja lunta ...
sunnuntai 27. lokakuuta 2019
Kolmas yritys
Varasin Kikille (taas) sterilointiajan. Jospa sen nyt voisi tehdäkin. Leikkaus tehdään siis (toivottavasti, ts aika on varattu, mutta mitä vainhan voi käydä) torstaiaamuna 14.11.
Tokokuvia ja kaverikoirakuvia
Taas on harrastettu räpsintää. Ensin maanantaina kävin kuvaamassa parin kaverin koiria (staffeja, belgi ja shelttejä) ja eilen tuijottelin kameran linssin läpi tokoilijoita (kuus tuntia räpsintää, kestää muuten pitkään ennen kuin oon kaikki semijees otokset editoinut).
Staffeja kuvasin Toppilansaaren rantsussa ja näitä toisia Haukkukeitaalla. Kaikista yritin ottaa sekä poseerauskuvia että liikekuvia. Varsinkin jälkimmäiset olivat kovin kovin haastavia.
Paikka missä nuo koirat leikkivät (alin kuva) ei ollut tasainen, eli olen ottanut tuon kuvan hieman yläviistosta, joten näyttää kuin koira sukeiltaisivat lumeen (tai jotain).
Kisakuvissa mä tykkään, että mukana on (ainakin välillä) myös ympäristöä eikä pelkästään koira. Siksipä kait mun "tavaramerkki" alkaa jo kohta olla "hauskat tilannekuvat". Plus mä välillä kuvailen muutakin kokeisiin/kisoihin liittyvää kuin niitä kehässä olevia koiria. Eli toisinsanoen en editoidessa rajaa hirveästi kuvia, vaikka toki niin voisi tehdä, vaan jätän niitä asiaan/tilanteeseen kuuluvia ympäristötekijöitä mukaan lopulliseen julkaistavaan räpsyyn.
Ai, ai, kun mä kyllä tykkään tuosta 70-200 putkesta 💙 Tokokuvat on siis otettu sillä (ja a900 kameralla).
Staffeja kuvasin Toppilansaaren rantsussa ja näitä toisia Haukkukeitaalla. Kaikista yritin ottaa sekä poseerauskuvia että liikekuvia. Varsinkin jälkimmäiset olivat kovin kovin haastavia.
Kisakuvissa mä tykkään, että mukana on (ainakin välillä) myös ympäristöä eikä pelkästään koira. Siksipä kait mun "tavaramerkki" alkaa jo kohta olla "hauskat tilannekuvat". Plus mä välillä kuvailen muutakin kokeisiin/kisoihin liittyvää kuin niitä kehässä olevia koiria. Eli toisinsanoen en editoidessa rajaa hirveästi kuvia, vaikka toki niin voisi tehdä, vaan jätän niitä asiaan/tilanteeseen kuuluvia ympäristötekijöitä mukaan lopulliseen julkaistavaan räpsyyn.
Ai, ai, kun mä kyllä tykkään tuosta 70-200 putkesta 💙 Tokokuvat on siis otettu sillä (ja a900 kameralla).
Tunnisteet:
Haukkis,
häirikkö,
kaverien_koirat,
kisat,
kuvat,
toko,
Valokuvaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)