lauantai 31. toukokuuta 2014

Yksitoista

Joskus siivoamisesta on hyötyä. Se viikkoja repsallaan ollut varpaankynsi nimittäin veti viimeisen repeämänsä ja lähti irti. Eikä varpaaseen ees satu (vielä!). Sitä en sitten tiedä, että miten kynsi lähtee tuosta kasvamaan kun puoli varvasta (kutakuinkin) on ilman kynttä. Vaihoin vierustoverivarpaaseen uuden laastarin ja päätin, että johan on kerppele kun siittä ja tästä syystä ei voi juosta (viime päivät revennyt kynsi taittui aina välillä kipeen oloisesti kävellessä ja antoi tuntumaa sille, että juoksuaskelia en tod voisi ottaa sen kanssa). Rupesin jopa epätoivoissani miettimään, että kenet narraan Nemin kanssa aksakisoihin viikon päästä jos oon ite ihan rampa näine kaikkine kummine vaivoineni - voi siis sitä riemun päivää kun kynsi lähti ;)

Käytiin siis juoksemassa tänään. Melkein heti alkoi hieman satamaan. Kevyt kesäsade ei vielä haitannut mitään, mutta kun jossain välissä maaseututietä juostessa vettä alkoi tulla ihan reippaasti niin litimärkiähän me Nemin kanssa oltiin kun kotiin tultiin. Käytiin siis se perinteinen maaseutu+jaaris lenkki josta tulee juoksuosuudeksi hitusen yli neljä kilometriä ja yhteensä matkaa on viitisen kilometriä. 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Omd artsu

Töissä nuorempikaarti puhuu artsuista. Niiden kun pitää kirjoittaa sellaisia. Siis noiden tutkijoiden, tohtorikoulutettavien, väitöskirjan väkertäjien - ja toki niidenkin, jotka ovat väikkärinsä jo tehneet. Artikkelit eli artsut ovat mm mittari millä perustellaan yksiköiden olemassaoloa ja rahoitusta. Tärkeitä juttuja ne artsut siis. Mun työnkuvaan artsujen raapustus ei kuulu millään muotoa - ja yleensä tyydytänkin haluni naputella jotain tarinoita tänne blogiini.

Viime syksynä multa kysyttiin voisinko haastatella One Mind Dogs'in verkkosivujen artikkelisarjaan ystävääni Pirkkoa. Homma vaikutti kutkuttavalta ja päässä rupesi heti rullaamaan kysymyksiä mitä ehkä voisin Pirkolle esittää. Joten siitä se homma sitten lähti. Lopullisen version haastattelusta sain tehtyä loppuun hieman ennen joulua jolloin lähetin sen eteenpäin OneMindDogs:lle.
 Jutun englanninkielisen version käännöksestä vastaa OMD. 

Pirkon esittely suomeksi ja englanniksi OMD:n sivuilla. 

Ei haukku haavaa tee

Mutta revennyt varpaankynsi tekee. Eli se miksi varpaisiin tuntuu sattuvan välillä kovastikin johtuu siitä, että se revennyt kynsi on repinyt haavan viereiseen varpaaseen. Kun huomasin sen niin laastaroin sen vierustoverivarpaan ja nyt siihen ei satu ihan niin lujaa. Jännityksen vallassa odottelen siis mitä ja millon tapahtuu kynsirepeämälle - tai jotain muutosta sille on jo tapahtunut, koska näyttää hieman siltä kuin siinä ois hyytynyttä verta hitusen. 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Joka leikkiin ryhtyy se leikin kertokoon

Olenko tehnyt jotain pattiasialle? En. Se vaivaa vaihtelevasti, viime aikoina vähemmän kuin taannoin. Tai jos se jotain yrittääkin vaivata ja piipittää niin se ei saa ääntänsä kuuluville, koska varpaisiin sattuu niin lujaa. Niihin oikeen jalan keskimmäisiin kummallisiin koukerovarpaisiin. En tiedä onko ne yhtäkkiä ruvennut hinkkaamaan kenkään jostain syystä z vai johtuuko tämä nyt siitä revenneestä kynnestä. Joka sitten nyt on alkanut etenemään vaivaantumisasteellaan. Sattumista ilmenee siis kun olen kengät jalassa. Toisinaan siis käveleminen on yhtä tuskaa. Ilmeisesti kuitenkin jalka ts varpaat jotenkin asettuvat jossain välissä sinne kenkuleihin koska - Luojan kiitos- elämä ei ole pelkkää tuskaa silloin olen kengät jalassa / liikun. 

Ostin tälle iltapäivää ohjatut-aksareenit, niistä kerron joskus jotain. Eilen käytiin normitiistaitapaan toksuttamassa. Huomenna on vapaapäivä kun on Helatorstai, Haukkiksella on toksukoe jota aattelin mennä kattomaan Nemin ja kameran kanssa :)

ps. lenkeillä on reenitty paljon viime aikoina oikeen puolen seuraamista, normi seuraamista ja peruuttamista (seuruu peruuttamista siis). 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Viime viikon lumia

Niin. Viikko sitten niissä toksureeneissä. Mitä me tehtiin? Oli palkattomuusreeniä, johon piti napata neljä liikettä. NELJÄ??? Paniikki, mitä ihmettä mä keksin?

No, tehtiinpä sitten: 


  1. Seuraaminen (hihnatta)
  2. Liikkeestä maahanmeno
  3. Luoksetulo (pysäyksellä
  4. Liikkeestä seisominen
Ja kuinka meidän kävi? Seuraamisessa tuli pieni harhaantuminen, mutta sain kuin sainkin Nemin takas kartalle ilman suuria kommerverkkejä. Lopussa se jäi seisomaan vähän mun eteen ja sivulle. Tämä on merkillistä, koska eniten mun reenaama toksujuttu Nemin kanssa on seuraamisen liikkeelle lähdöt ja pysähdykset- harkataan niitä about joka lenkillä (jos oon Nemistimen kanssa kahestaan lenkillä) ja se on niissä yleensä ihan priimus-plus -tasoa. Jotain erilailla teen sitten toktok-reeneissä. 
Liikkeestä maihinmeno muuten hyvä, mutta ennakoi loppuistumisen. 
Luoksetulossa ei pysännyt ihan prikulleen heti, mutta pysäs kumminkin. Mutta kun käskytin sitä jatkamaan matkaa mun luo, niin se vapauttikin itsensä mun kassille = kuvittelemalleen palkalle. Mun viisas viisas lapinkoiraneitonen muisti, että tätä on reenitty takapalkalla... :) 
Liikkeestä seisomisessa hyvä stoppi ja loppu meni hyvin. 

Paikallaoloreeni käytiin tekemässä pihalla (kait.. tää oli viimeks?) joissa Nemi oli todella hyvä. Tehtiin istuminen ja paikallamakuu. Jenni häiriköi heittelemällä tuuleen, koirien suuntaan, irtoheinää. Nemi ei häiriintynyt siitä. 

Hallissa sisällä tehtiin seuraamista avustettuna ja oikeelle puolelle viekkuun tuloa ja oikeenpuolen seuruuta. Itsekseni harkkasin taas vaikka mitä. Ja lopuksi leikittiin semmosta, että Jenni piti koiraa ja ite piti juosta hallin toiseen päähän ja hypätä mutkalla olevan putken yli ja mennä makaamaan putken taakse. Samaan aikaan kaks kanssatoveria makasi puolittain putkessa, niin että päät kurkki molempien putkien suista. Ja sitten se omakoira kutsuttiin luokse. Nemi ei tullut heti mun luo, piti huudella sitä muutaman kerran. Kun mä olin putkessa niin Hannan Ilo juoksi putkeen :) Se olikin ryhmän ainut koira joka teki niin. Vain yks koira ei häiriintynyt putkella olevista ihmisistä ja meni suoraan sinne missä omistaja sitä huuteli. 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kymmenen

Meil piti olla tänäaamuna (omatoimiset) pjt-reenit jäähallin portaissa. Muttei sitten ollutkaan. Olin kuitenkin hallilla hieman ennen kasia. Hetken mietin, että menenkö yksinäni porrastelemaan (yhen kiekan kävin juoksemassa hallia ympäri lämmittelynä). Mutta enhän mä kehannut. Jäähallin kaukalo-osuus ei muuten näyttänyt ihan normaalilta, siellä oli roudaus menossa ja kaukalon seinämät oli purettu pois. Just guugletin, että Oulun jäähallissa on lauantaina YleX pop-konsertti (mm Anna Abreu ja Stamina). 

No eniveis. Koska olin raahautunut urheilukamppeissa kaupunkiin niinkin varhain, niin päätin tehdä edes jotain. Ensin hölkkäsin pesäpallostadionin nurkille, mutta siellä näytti ruuhkaiselta (paljon fillareita), joten en kehannut jäädä sinnekään, joten aattelin vähän juoksennella ettei ihan turha reissu olisi ollut. Reitti meni kuta kuinkin näin: Raksila (uimahallin parkkis minne ajoin auton jäähallin parkkikselta) - pesäpallostadionin edusta - Karjasilta - jonku ojan varren viereinen polku - liikennevaloista Raksilan puolelle (se linja-autokatu) - Kajaanintien yli  - kohti keskustaa - Intiöön - motarille asti (melkein) - Intiön koirapuiston ohi - taas Kajaanintien yli - kohti Ouluhallia ja sieltä takas uimahallin parkkikselle. Uimahallissa kävin suihkussa ja sen jälkeen vein sen Nemin eilen yrjöllä sotkeman maton pesulaan ja ajoin töihin. 

Ainiin. Juoksumatkaksi mittailin 4,3 km. Sää: pilvinen, asteita jotain viiden ja kymmenen välillä. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Yhdeksän

Sen verran otti kupoliin laiskuus, patti ja hyvät tekosyyt (vesisade, liian kuuma, liian nälkä, liikaa syönyt, liian kiire, väsyttää, etc.), että tein tämän illan myöhäisiltalenkin Nemin kanssa juosten. Oulun karttapalvelun avulla mittasin matkaksi 3,7 km. Muuten ihan jees lenkura, mutta hieman ennen loppua pisti aika lujasti vatsaan. Ihan lopussa Nemi otti yllättävän loppukirin, onneksi remmi ei ollut liian löysällä ts mulla oli hoksottimet vielä hereillä, muuten oltaisiin saatu kenties iltapala leivänpäälliseksi siiliä... 

Niin

Perjantaina aloitettiin lääkkeettömyys, jotta voin kisata aksaa parin viikon päästä. Ainakaan vielä ei ole lätäköitä näkynyt. 
Tänään Nemi oksensi iltaruokansa, tietysti sille matolle jota en ollut siivonnut pois tieltä (mahdollisten lätäkköjen eestä). 

24.05.14



Merrin kuolemasta tuli tosiaan eilen kuluneeksi vuosi. Käytiin Siikajoella, siellä minne Merri on haudattu. Haudan viereen istuttamassamme pihlajassa oli hieman lehtiä, joten ehkä siitä vielä komia puu tulee. Muutoin hautapaikkaa ei ole tarkotus pitää sen siistimpänä, siis yrittää kitkeä rikkaruohoja tai istuttaa siihen kukkasia. Kivilyhtyyn käydään silloin tällöin viemässä / sytyttämässä kynttilä kun ollaan Siikajoella käymässä. Haudan vieressä on hyvää myyrästysmaastoa. Nemi kävi pyörimässä haudalla ja syömässä muutaman heinän siitä, että ainakin se harventaa rikkaruohoja vaikka me ei niin tehtäisikään :)



Ikävä on, varmasti aina, elämäni ensimmäistä koiraa. Mainiota Merriä. Mutta elämä jatkuu.

 Noissa (yo.) kuvissa Nemi katselee kun Eetu, appivanhempani ja Eetun veljenpojat pelasivat eilen Siikajoella jalkapalloa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Vuosi sitten

Elin tähänastisen elämäni surullisinta aikaa. Vuosi sitten tiesin, että vuorokauden kuluttua rakkaalla koiralla ei olisi enää kipuja. Vuosi sitten kärsin, vuosi sitten katsoin kun Merri kärsi. Vuosi sitten totesin, että en voi antaa sen kärsiä pidempään kuin on pakko. Vuosi sitten elin viimeistä vuorokautta Merrin kanssa. 

Itkin vuosi sitten ja itken taas.

torstai 22. toukokuuta 2014

Me on aksattu tänään

Aamulla käytiin Martsassa. Ajatus oli tehä vähän kontaktireeniä ja pujottelua, mutta koska ulkokentällä (jossa kävin ekan kerran tälle vuotta, siis ihan reenimässä enkä vain kääntymässä pihassa) olikin hypyissä rimat paikallaan, niin tehtiin me vähän niitäkin (ja rengasta ja pituutta ja putkia ja pussia). Aluksi kuitenkin käytiin tietysti kävelyllä ja löysin uusia ulottuvuuksia tutusta Martinniemestä. Puhelinta aka kelloa en ottanut mukaan joten en tiiä oliks toi kuinka paljon yli sen normi lämppäriajan (eli puoliska tunnin), mutta jos käyn enemmänkin pihalla reenimässä niin tuo uusi lenkura voisi olla mukava lisä siihen lenkuravalikoimaan mitä tuolla yleensä kiertelee. Jäähylenkin tein tutummassa maastossa.

Illalla -ts iltapäivällä- ajoin sitten Haukkikselle Okk:n epiksiin. Koska aamulla oli jo aksattu niin ilmosin vain yhdelle radalle, sille ensimmäisenä olleelle mölliradalle. Nemi starttasi maksien ekana (rimat tais olla neljässäviidessä). Rata oli just hyvä möllirata. Ensin alkusuora, menin ottamaan koiran vastaan kolmannen esteen (joka oli suoraputki) loppuvaiheelta. Sitten hieman kääntylyä, taas suoraviivasesti kentän toiseen päätyyn jossa mutka putken avulla käännös ja taas mentiin. Ja taas mutka putken avulla kääntyminen loppusuoralle. Meidän ainoa tökkö tuli ensimmäisellä suoralla, kun Nemi ohitti ekan suoran viimisen hypyn. Ja livahti johonkin väärään putkeen. Kannustin sen sieltä matkaani ja otin ne esteet uusiksi mitä ei oltu tehty. Ja sitten juostiin, ilman virheitä ja Nemi vielä irtosi hienosti loppusuorankin. Se oli varsinainen hyvänmielen epistely se! :)


Aamulla Martsassa





Illalla Haukkukeitaalla

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kiikun kaakun

Menin sitten ilmoittautumaan KAS:n kesäkuisiin agikisoihin. Maistan palasen mansikkaa. "annoin pikkusormen, se vei koko käden". Voin sitten uudestaan kirjoittaa muistokirjoituksia ja tehdä luopumissurutyön ja ties mitä kaikkea. Pähkätä sitä, että enää ei voida täysipainoisesti harrastaa agia kun kusiongelman takia ei voida kisata niin paljon kun tahtosin ja se on syönyt niin tavoitteita kuin reeni-intoakin ja japajapajapa Blaa, blaa, blaa. Jos en miettisi liikaa, vaan kävisin vaan rallaamassa Nemin kanssa neljä rataa - oli radat millaisia oli ja meni ne miten meni. Pidettäs kivaa, nautittas yhdessä lajista, ilman paineita siitä meneekö jutut ihan just silleen kun niiden pitäisi ja ilman paineita siitä, että missä meidän pitäs jo olla tai pitäskö nyt kerätä hyllyjä vai nollia vai jotain aivan muuta.  Joo, me tehään just silleesti - kuulostaa aikamoisen mainiolta pläniltä :)

Vko 21, toko (kannattavat reenit)

Taas kerran väsytti lähteä reeneihin, ja taas kerran oli varsin piristävät suorastaan hauskat reenit :) :)

On meinannu pukata tulemaan jonkinlaista reeni-burn-out'ia, mutta ainakin eiliset toksureenit jälleen kerran näyttivät minulle, että kyllä koirareeneissä edelleen on sitä jotain miksi siihen kannattaa pistää aikaansa ja rahaansa. 



 

Viisaus ei asu meissä

Joo, en viisastunut. 

Tippaakaan.

Lääkäriaikoja olisi ollut saatavissa sille ajelle kun ollaan reissussa; ei käy. Ja sen jälkeiselle ajalle ei oteta vielä varauksia vastaan. Pattia voin käydä näyttämässä terkkarille, jolle on joku jonotusaika ja ei oteta ajanvarauksia. 

Eli käytännössä, kengät maksan jatkossakin itse (jos en saa syksymmällä aikaiseksi soitella tonne uudestaan) ja jos haluan osallistua para-agikisoihin niin pitää keksiä jotain muuta josta saan sen todistuksen. En oikein jaksa uskoa, että loppukesästä saisin kovinkaan nopeesti sitä teekooaikaa. 

Mutta että onpahan soitettu ja kysytty. Että siitä nyt ei ainakaan voi moittia (itseään, muuta kuin että mitäs et soittanut aiemmin. Oisit ehkä voinut saada epämuodikkaat pelletossut ja para-agiin tarvittavan lupalapun. The Pattiahan ei aiemmin ollut).

edit. Mutta. Siis. M ä ä s o i t i n !!! Ja minuksi jopa melko nopeesti rupesin hoitamaan tuota patti-asiaa, kun aattelin että samalla hoituisi näppärästi pari muutakin asiaa / syytä soittaa teekoohon. Mutta mitään en siitäkään soittokärsimyksestä hyötynyt.


edit 2. Sillon viimeksi kun olen soittanut tuonne (jos ei sitä eilistä lasketa) varatakseni ajan lääkärille. Eikun joo, sillon en soittanut, vaan kävin paikanpäällä jonottamassa sitä aikaa jostain luukulta. No enivei. Niin sillonKAAN mulle ei annettu lekuriaikaa vaan passitettiin fysioterapeutille, joka muuten nauro mun jaloille "älä ny loukkaannu, mutta...". En loukkaantunut (mutten unohdakkaan). No, asia sillon eteni - tai sain ne pari lähetettä Kenkätohtorille (kun Pellet, McLarenit ja ne yhet mittatilauskävelykengät muuttivat meille. Kaksia ekoja kenkuleita oon pitänyt paljon, mittatilauskengät olivat turhat (hinkkaa ja hiertää)). Mutta sittemmin se fyssari ei tosiaan enää voi hoitaa tätä asiaa (koska Kiiminki liittyi Ouluun ja käytännöt muuttuivat; itseasiassa muutos tapahtui jo ennen kuntien yhteenliittymistä mutta syynä toimintatapojen muuttumiseen ilmeisesti oli kyseinen kuntaliitos).

edit 3. Pitänee opetella olemaan välittämättä siitä patista. (tai mennä jonottamaan terkkariaika teekoosta ja toivoa että siitä olisi jotain hyötyä), jos sattuu niin sattuu. Elämä on. Tartteeko sitä nyt niin kaikkia mysteeripatteja ymmärtää ja tietää, että mitä ne ovat?!?

Myynnissä - tai vaihtoon

Koska tämänkesäisen Road Tripin aloituspäivä on jo päätetty niin myyn tai vaihdan (eri päivälle tokoon tai agiin) seuraavat valmennusryhmän tokotreenit (ryhmässä mölli-alo-avo-voi -tasoisia koirakoita):



  • Tiistai 17.06 toko 19-20 (palkkaamattomuus). 
  • Tiistai 24.06 toko 19-20


  • Reenit ovat hallissa.

    edit klo 22.15: Molemmat reenit on myyty :)

    tiistai 20. toukokuuta 2014

    Puhelinkammo

    [Joskus oon joo miettinyt, että siirtäisinkö nää jalkajorinat tästä koirablogista jonnekin muualle. Mutta toteutus... en tiedä mikä jako olisi fiksua. Ja koska jalkajutut koskettavat välillä melkoläisesti myös koiraharrasteita niin, näillä mennään edelleen. Ja omapahan on blogini... älkää lukeko jos ja kun ei varmastikaan kiinnosta]

    Niin mun tuuria kuin vain olla ja voi. En sitten tämän pidempään vatvonut sitä, että soittaakko vai eikö soittaa sinne terveyskeskukseen sen jalassa olevan kipeähkön patin takia. 
    Muita jalka-asioita joiden takia voisin käydä lääkärissä ovat:
    - lääkärintodistus para-agikisoja varten (ne syyskuussa olevat para-agin sm-kisat Turun seudulla)
    - jokin lappunen jolla saisin jotain etuisuuksia Kenkätohtorilta (toivottavasti korotuksia, luultavasti yhdet tai kahdet kengät suoraan Kenkätohtorin valikoimista)

    Mutta näiden yllämainittujen asioiden takia en ole saanut otettua yhteyttä lekurilaan. Mutta koska tuo patti alkaa oikeasti haittaamaan elämää ja koska en osaa itse päätellä a)mikä se on b)miten saan sen häipymään, niin pakko kait sitä on jollekin asiantuntijalle näyttää (eri asia viisastunko siitä käynnistä a)yhtään b)kuinka paljon).

    Joo, asiaa. Tänäaamuna katsoin verkosta mikä on tämän alueen se numero johon kuuluu soittaa varatakseen ajan. Soitin -> kuuntelin varausmusiikkia * x aikaa. Soitin uudestaan -> kuuntelin varausmusiikkia hieman pidempään. Soitin -> kuuntelin varausmusiikkia vielä pidempään. Soitin -> kuuntelin varausmusiikkia kotvan aikaa ja lopulta kyllästyin ja painoin ykköstä eli jätin soittopyynnön. Ja dadaa! Ne jopa soittivat takaisin. Mutta. Vain kertoakseen, että tänään ko tk:ssa ei ole paikalla sellaisia tyyppejä, jotka voisivat varauksia tehdä. Tai jotain muuta todella sekavaa. Että "ole hyvä ja soita huomenna uudestaan" ... Voe hyvänen aika. Puhelinkammoinen otti ja soitti ja soitti ja soitti, ja sai kuulla ettei siitä puhelinrumbasta ollut mitään hyötyä, vaikka sain jonkun tyypin lopulta kiinnikin. Että soitit sitten vääränä päivänä, nou kan duu. ARgh!

    Ps. Se mun revennyt varpaankynsi, katsoin sitä tänäaamuna, ei se ole siis revennyt sieltä kohtaa yhtään mistä leikataan kynttä. Vaan siellä varpaan/kynnen keskivaiheella on sellainen kummallinen "palkeenkieli". Eli se töröttää kynnestä ihmeellisesti. En uskalla tehdä sille mitään, kun pelkään tekeväni väärin ja että sitten sattuu ja lujaa ja miten se siitä sitten fiksuiten paranisi jne. Eli odotan vaan, että jotain vain joskus tapahtuu ja sitten mietitään mitä siitä seuraa. 

    maanantai 19. toukokuuta 2014

    Note to yourself

    Jos haluat kisata KAS:n kesäkuun kisoissa niin perjantaina pitää lakata antamasta Nemille pissalääketta. Pariksi viikkoa.

    Onks pakko jos ei tahdo

    Mun jalat on hankalat. Hankaluutta ei aiheuta pelkästään kenkäshowt eikä se että jos ei käytä korotinta niin selkä/lonkka kipeytyy (kipeytyy joskus vaikka käyttääkin). Eikä sekään että jalkapöytä & nilkka -alue on kovilla tämän tästä (epätasaisella alueella liikkuminen jne). 

    Lisäksi jalkoihin, varsinkin siihen oikeaan, tulee kaikenlaisia epämääräisiä iho jne oireiluja joko sen takia, että pidän liikaa samankaltaisia kenkiä (pääsääntöisesti lenkkarityyppisiä) joilla liikun paljon (esim Budapestin kaupunkikävelyillä sain varpaisiini aikaan vesirakkoja). Tai sitten se, että askellukseni ei ole täydellistä, sellaista mitä terveellisesti ajateltuna pitäisi olla, niin jalkani kehittävät itseensä känsiä, rakkoja jne. Rakot tulevat ja menevät, känsistä ei tunnu pääsevän millään eroon (se kuinka paljon ne hankaloittavat elämää vaihtelee). 

    Mutta nyt. Siis jo jokin aika sitten. Oikeaan jalkaan on ilmaantunut joku patti. Olisi yksinkertaista jos sekin olisi jokin sellainen, jonka päälle voisin lyödä jonkun erikoislaastarin ja odottaa, että se patti häipyy. Mutta enpä tiedä mikä se on tai millä laastarilla sen taikoisi pois. Jos olen tarpeeksi (en tiedä mikä määre se on) jalkojen päällä niin patti kipeytyy ts siihen alkaa sattumaan kun liikun. Nyt mä siis h a r k i t s e n että menisin näyttämään sitä jollekin lekurille. En mä ny vielä oo soittanut ja yrittänyt varata aikaa, just nyt siihen ei satu, joten ei ole kiirus soitellakaan minnekään ;)

    Lisäksi lisäjännitystä elämään tuo oikeen jalan keskimmäisen varpaan kynsi, joka on ollut puoliks revennyt jo ... varmaan viikkoja. Ei ihan tyvestä asti, vaan jostain keskivaiheilta. Aina välillä kun tökkään jalan johonkin ja sattuu hieman niin säikähdän, että joko se nyt repes lisää/irtosi. Luulenpa, että sattuu aika kerpeleesti sitten kun tilanne etenee tuosta jonnekin (väistämättä se on joskus edessä). 

    lauantai 17. toukokuuta 2014

    torstai 15. toukokuuta 2014

    Kahdeksan

    Töitten jälkeen juosten koirahoitolaan (samoilla mutkilla kuin viimeksikin) eli 5,2 km. (kävellen kotiin eli semmoset kolme kilsaa se taitaa olla)

    Keli aurinkoinen, asteita noin kymmenen. Vaatetuksena puolishortsit ja (urheilu)t-paita. Hyvin tarkeni. Kotimatkalla kävellessä (kun Nemi oli jo matkassamme) meinasi hieman olla vilu välillä. 

    Enimmäkseen juoksu tuntui ihan hyvältä. Jossain välissä pisti vähän mahaan, mutta se meni onneksi ohi. Lopussa koitin ottaa loppukiriä, minkä aloitin liian aikasten, kun hyydyin sitten kuitenkin ;) Ilman tuota loppuspurttia tuntui lenkkeily siltä, että ehkä tälle kesäkautta jossain välissä voisi kokeilla juosta yli vitosenkin matkaa? Toisaalta taas tuo vitska on ihan hyvä matka, ei liian lyhyt ja kumminkin semmonen jonka jaksaa juosta ja jonka voi ääneen sanua juosseensa eikä nolota liikaa mikkään lälläröinti.

    edit. 16.05.2014:
    Nilkka on tohjona/muussina, siis oikeejalka. Ja selkään sattuu hitusen. Liekkö oli liian pitkä lenkki? Siis juoksu + kävely. Tai sitten tuulee jostain muusta syystä... 

    keskiviikko 14. toukokuuta 2014

    Tekstari

    Sillä välin kun olin Nemin kanssa tokottamassa niin luuriin oli tullut tekstari:

    "Terveystiedostomme kertoo, että MERRIn rokotussuoja on umpeutumassa. Pyydämme Teitä ystävällisesti varaamaan rokotusajan numerosta 020 1750 170 Animagi Oulu"

    :( <3

    Eihän ne voi tietää, kun me ei enää käydä Akuutissa / Animagissa. Mutta silti, tulipa haikia olo.

    Vko 20, lappalaistokot

    Kävin tänään töitten jälkeen lappalaiskoiratokoissa Hietasaaressa. Porukalla tehtiin paikallaolo (nössöilin enkä menny kunnolla autontaakse piiloon. Nemi pysy ihan hyvin maassa, mutta pää pyöri oikeelle ja vasemmalle jonnin verran). 

    Itsekseni tein hieman seuruuta (peruutuksilla, liikkeelle lähtöjä, yms hyvin oli N mukana menossa), liikkeestä maihinmenon, luoksetulon pysäyksellä (vinkusiili ei kiinnostanu nyt niin paljon kun hallissa) sekä noutoa löllispalkalla (N haukku ja paljon, teki semisti, sain sen tekemään jotain ja koira sai syyä lällyruokaa). 

    Vko 20, ohjatut tokot

    Eilen oli taas, viikon kohokohta, ainoot ohjatut reenimme. Taas oli viikko mennyt nopsaan, nim. mitkä kotitehtävät ;) Pihalla on vähän peruuteltu, seurattu ja sisällä kaketeltu. Mutta että oikeelle puolen viekkuun? Ei kait nyt sentäs. Ja taas kerran se Jennin näppärä sormitehtävä oli niin vaikee. Mutta jonku harjotteen tein kuulemma jopa niin että kehuja sateli - en kyllä huomannut, että mitä tapahtu, mutta kiittäen otin kehut vastaan ;D

    Lisää juttuja eilisestä, seurannee perästä päin. 


    tiistai 13. toukokuuta 2014

    Hurja alamäki

    Olen tekemässä hönöä tilastoa. Kaikki alkoi siitä, kun luin erään fb-kaverini seinältä, että hän oli syönyt siinä kuussa (tai tänä keväänä, en nyt enää muista tarkkaa tilastointiaikaa) niin ja niin monta kiloa rahkaa. Aloin sitten tutkimaan omia juttapäiväkirjojani. Tähän mennessä en ole vielä kaikkia ehtinyt katsomaan, mutta voin jo sen verran kertoa, että:

    Vuonna 2011 söin noin n e l j ä k y m m e n t ä kiloa rahkaa (eli 163 purkkia). 
    Vuonna 2012 lukema pienittyi kutakuinkin kymmenyksellä eli söin 19 purkillista rahkaa (yks prk on 250 grammaa). 2011 oli juttailuni kulta-aikaa, 2012 korvasin rahkan mussutusta maustamattomalla jugurtilla ja olin ehkä kohtuullisen kyllästynyt rahkan syöntiin ;)

    maanantai 12. toukokuuta 2014

    Vko 20, omatoimiagi

    Kävin aamupäivällä Nemin kanssa Martsassa aksailemassa. Oltas menty ulkokentälle, mutta siellä ei näyttänyt olevan hypyissä rimoja, joten tein uukkarit ja kurvasin hallin pihalle. Onneksi isolla puolen oli paljon esteitä joten oli mitä rallatella. 

    perjantai 9. toukokuuta 2014

    Viikon yhdeksäntoista toisten ohjattujen tokoreenien seliteosa

    Niin. Ne reenit. 

    Aloituksena yksittäin katsottuna luoksetulon pysäytystä. Sillä välin kun Jenni katsoi kultakin missä mennään ja mitä tehdään ko liikkeen suhteen niin tehtävänä oli käydä pihalla reenimässä joku tai joitain tokoliikkeitä (tai niiden osasia) ja raportoida sitten myöhemmin tunnilla Jennille, että mitä teki ja miten meni. 

    Nemi sai aloittaa luoksarireenit. Joita teimme tällä kertaa niin, että jätin palkkarasian ja koiran Jennin luo ja menin itse kauemmaksi. Minun ja koiran (+palkan+Jennin) välissä oli suora putki. Tarkoitus oli, tehdä näin:
    kutsu koiraa (mieluusti oikeella luoksarikäskyllä eli "Tule") - koira juoksee putken läpi - pysäytä koira (sekä käsimerkki että sanallinen -käsky oli nyt käytössä) - koira pysähtyy - vapauta koira - koira juoksee putken läpi Jennin luo syömään namia. Öö, mikä meni pieleen? Lähinnä se, että pysäytin koiraa liian lähellä itseäni, eli olisi pitänyt käskeä se aiemmin (tosin jos yritin niin koira silti pysäs vasta lähempänä mua. ei osaa vielä oikein eli pysätä heti enkä ole harkannut itsekseni tarpeeksi pitkällä matkalla tätä) ja vapautin sen liian viiveellä. 
    Toinen yritelmä olikin sitten sellainen, että pistettiin koira hihnaan ja Jenni piti hihnaa ja mä koitin pysäyskäskyttää koiraa ja Jenni sitten palkkas sen jos koira toimi oikein. Aika pian se hiffas mitä sen pitää tehdä. Eli tarttisin avustajan reenimään mun kans luoksarin pysäystä. Minkä avustajan? Enhän mä reeni tokoa muuta kuin yksikseni tai ohjatuissa ryhmäreeneissä?! Noo... 

    Pihalla kävin tekemässä noutoa. Kuinkas muutenkaan. Bileet saatiin aikaiseksi. Koska Nemi oli hieno. Tein siis niin, että tiputin kapulan maahan muutaman metrin päähän meistä ja pyysin Nemiä ottamaan kapulan - ja sehän pehveli jopa nosti sen suuhunsa ja toi mun viekkuun <3 Tehtiin tää jopa kahesti. Sitten muutama sellainen "ota kapula" -harjoite. Siis niin, että mä pidin kapulaa käsissäni ja tarjosin sitä Nemille ja se jopa intaantu aiheesta, hyppi mua vasten "anna tänne se kapula" -tyylisesti (ennen kuin ehdin tarjota sitä sille, eli olin liian hidas Nemin mielestä) ja kun oli ottanu kapulan niin tyyräs pyllynsä mun viereen :)

    Hallissa tein ittekseni merkkiä (paikan haku parempi kuin viimeksi, mutta haukkuu tosi herkästi lähtiessään merkille), hyppyä (sitkaassa seisominen hypyn takana. joten vein hieman kauemmaksi hypystä namilautasen jotta koira irtosikin sinne ja kun oli syönyt namin ja käänty mua kohti niin käskin sen sitten vasta istumaan. näin reenittynä toimi ihan hyvin), kapulan nosto naksuttelua, kaukoja (rima maassa edessä, ei se kyllä paljon sitä kunnioita... ), paikallaolon sitä osuutta kun lähden ja kun tuun takas eli että koira ei ennakoi perusasentoa ja että koira menee ekasta käskystä maihin - tää toimi nyt superhyvin. 

    Lopussa vielä Jenni kattoi meiltä liikkeestä seisomista. Jenni piti palkkaa itsellään, koira ei meinannut lähteä mun mukaan. Sitten otin sen namin avulla mukaan seuraamaan, mutta eihän se sitten pysähtynyt kun unohdin syöttää sille sen namin ennen seiso-käskyä. Uusiksi niin, että koira söi ekan namin. Jotain tässä muutakin oli, mikä olisi ollut parempi muistaa pidempäänkin, mutta just nyt ei tule mieleen ;)

    Ai niin. Tunti ei alkanutkaan sillä luoksariharjoituksella, vaan tehtiin ensin niitä "kädenulkosyrjällä pidät imutusnamia ja ohjaat koiran kätsysti sivulle - oikealle puolelle" -harjoituksia. Ööö... Nemi tulee kätsysti sivulle, mutta tekniikka on eri kuin J ohjeisti ;) 

    Tunnilla oli puhetta myös jostain seuraamisharjoittelusta jossa namit on oikeassa kädessä ja vasen käsi taputtelee koiraa ja sitten oikea käsi on helppo häivyttää poikke. 

    torstai 8. toukokuuta 2014

    Seitsemän

    Testasin eilen Brooksit. Olin jo aikaa sitten ajatellut, että sitten kun vihdoinkin saan kengän korottamosta niin en suoraan lähde juoksemaan ne jalassa. Että tuntumaa pitää hakea ensin ihan vaan kävelemällä. Jos ne vaikka hiertää jalat rakoille tai jotain. Päivällä poikkesin sitten töistä lähikaupassa uudet lenkkarit jalassa: vasen tuntui tosi hyvältä, keveältä ja kivalta - mutta se oikea sitten, painoi sieltä ja täältä ja hiersi ja ... kaikenlaisia negatiivisia tuntemuksia yritin hätistellä mielestäni. 

    Töitten jälkeen käytin ensin Nemin lenkillä (toin sen sisälle, vaihdoin vaatteet jne) ja lähdin sitten testijuoksemaan vakioksi muodostuneen lenkin: maaseutu+jaaris josta tulee siis yhteensä matkaa 5 km. Tällä kertaa testissä oli myös mukana joululahjaksi saamani mp3 -soitin. Yritin laskeskella, että monenko biisin lenkki tuo oli (en katsonut kelloa kun lähdin/palasin), mutta kuudennen-seitsemännen biisin paikkeilla sekosin laskuissani/lakkasin laskemasta. 

    Keli oli... muutama aste plussaa. Niin että oli vilu kun lähdin ja mietin onko vaatetta tarpeeksi, mutta hieman ennen puolta väliä oli jo kuuma, kun aurinkokin sattui paistamaan. Jossain välissä satoi muutama lumipisara, niin kuin viime päivinä on kummasti satanu silloin tällöin. Poppislaite tai lähinnä joidenkin biisien tahditus meinasi alussa vaikuttaa juoksurytmin löytämiseen. Kohtuu hyvä lenkki se kaiken kaikkinensa kuitenkin oli.

    Ai niin, ne kengät. Tuntuivat juostessa normaaleilta. Ei superhyviltä mutta toisaalta oikeanjalan tossu ei hiertänyt/painanut tms kuten päivätestissä.  

    keskiviikko 7. toukokuuta 2014

    Tohvelisankari

    Niin. Rahaahan se vain on - en jaksanut kirjata tuohon aiempaan kenkulikirjoitukseen sitä mitä oikeasti olisin halunnut sanoa. Siksi se raapustus nyt vaikuttaa pihin ihmisen kirjoitukselta. Saita, pihi, ... minä kait olenkin. Tai tuntuu turhauttavalta pistää satoja euroja yhteen ainoaan kenkäpariin. Varsinkin kun kyseessä ei ole huippusuunnittelijan muotiluomukset tai kun ei ole mitään takeita siitä, että juuri ne kyseiset kenkät olisivat erityisen hyvät ja kestävät. Tai edes siedettävät. Osaanko kenkäkaupassa tehdä hyvät kaupat, tiedänkö siinä sovitushetkellä varmasti, että kengät ovat kaiken sen säädön arvoiset, toimivat menopelit. Kenkiä sovitettaessa ei aina selviä, se mikä selviää kun kengillä kävelee jokusen metrin enemmän, se, että ei, niistä ei olekaan mihinkään. Kiva siinä sitten joko aloittaa koko rulianssi alusta (ja maksaa uusiksi satoja euroja) tai kärsiä nahoissaan paskoista kengistä ja odottaa että ne lahoavat ja on aika ostaa uudet kengät. 

    Mä astun oikealla jalallani vähän linttaan. Tai enemmän ja vähemmän. Siis mun askel ei ole tasainen sillä, paino ei putoa jalalle normaalisti. Joskus olen teetättänyt niitä pakollisia korotuksiani niin, että ulkosyrjälle on laitettu muutama milli enemmän, jotta linttaan astumiselta joko vältyttäs tai se ei ois niin paha. Edelliskerralla kun ostin urheilukaupasta kalliit hyvät juoksukengät niin pyysin Kenkätohtoria tekemään sen kiilauksen (ts sen että ulkosyrjällä ois enemmän korotusta kuin sisäsyrjällä, ihan vain pari milliä). Varmaan se Asiantuntija sitten luuli tekevänsä oikein tai ajatteli tekevänsä vieläkin paremmin. Mutta homma meni niin pieleen kun vain olla ja voi. Samaan aikaan teetin myös yhteen kävelykenkään saman jutun, ja sekin meni pieleen. Ne kävelykengät oli mukana jollain kaupunkireissulle (muistaakseni Pietarissa) ja hajosivat sillä reissulla kun heikompi kenkätyyppi ei kestänyt mun kuluttavaa askellusta. Siis pieleen ne kengät meni siten, että se tyyppi teki sen kiilauksen just väärin päin eli laittoi vähemmän massaa sinne ulkosyrjälle eli se vain pahensi mun linttaan astumista. 

    Niillä linttalenkkareilla mä silti juoksin juoksulenkkejä. Ja nilkka mulju, varsinkin jos astuin yhtään epätasaiselle alustalle. Ja kun nilkka mulju ja kun astuin väärin, joka kerta, niin jalka myös kipeytyi.
    Se vasemman jalan kenkä oli tosi hyvä, mua harmitti ihan kehvelisti kun oikeen jalan kenkä oli pilalla. Koska viimeksi kunnonlenkkareiden osto (ja sen jälkeinen käyttö) meni pieleen ja kunnolla, niin en vielä juhli ja piletä, että nää uudetkaan olisivat sen kummemmat vaikkei tuota kiilausjuttua nyt tehtykään. 

    Ex-kengät:




    Ne uudet:








    Vko 19, toko - tuplareeni

    Jee. Meillä oli eilenkin ohjatut tokoreenit. Huomasin, että en ole ainut räpeljtäjä ryhmässä. Mieltä ylentävää ;) Eikun siis, muillakin on vaikeuksia saattaa käytäntöön Jennin "kätsyä" tapaa pitää kättä ts pitää kädessä nameja joita koira samalla nakertaa ja samalla saadaan koira oikiampaan asentoon seuraamaan/tulemaan sivulle/tekemään mitä jollonkin ja millonkin. 

    Kivat reenit, joista raportoin lisempää myöhemmin. Ehkä (jos muistan ja jaksan). 

    tiistai 6. toukokuuta 2014

    Sometimes i hate to be me

    Sain tekstarin. Vihdoinkin. Menin hakemaan kenkäni, sen uuden lenkkarin, korottamosta. Kenkätohtorilta. Ja meinasin pudota pyrstölleni kun kuulin veloitettavan hinnan, siinä sitä sai taas luottokorttia höylätä... 91,75 € (!!!). 

    Kallista kumia. 
    Siinä tuli sitten taas kengille hintaa kun yksi pari maksoi yli satasen ja parejahan mun tarvitsee aina ostaa kahdet... Toivottavasti nuo tossut mukautuvat jalkoihini, ovat hyvät ja kestävät kauan. 

    maanantai 5. toukokuuta 2014

    Vko 19, toko (vielä onnettomampi palkkaamattomuus räpeltäjä)

    Meil oli tänään tokoreenit. Yks ton tokokurssin kolmesta kerrasta kun tehään palkkaamattomuusharkka. Porukka jaettiin kahtia, molemmissa sakeissa oli kolme tyyppi. Yks oli koiran kanssa kehässä, yks liikkuroi ja yks tuomaroi (eli selitti jotain diipadaapaa ja antoi rakentavaa palautetta ja loistavia numeroita ;)). 

    Nemille liikkeiksi tempasin lennosta jäävistä maahanmenon, alon luoksarin (en luota että osais pysätä) ja avon kaket. 

    Liike järkkä oli tuo aiemmin kerrottu. 

    Koira lähti huonosti seuraamaan, haukahti ja harhautu jonnekin, josta kalastelin sen mukaan. Maihinmenossa hidastin hieman ja varmaan katsoin alaskin tai tein jonkun muun selvän avun. Meni maihin. Kesti käymisen edessä ja takana ja mikä hienoa niin ei ennakoinut loppuasentoa mutta nousi ylös kun käskin. 

    Luoksarissa pysyi paikallaan kun marssin tarvittavan etäisyyden päähän, lähti vauhdilla tulemaan kohti, haukahti pari kertaa ja pysähtyi seisomaan noin metrin päähän minusta katsoen mua epävarmasti ja tuli sivulle vasta kun käskin. Eli... koira ois ollu tekemässä avon luoksaria. Onko tehty liian vähän läpijuoksuja? Koira ei vielä erota / tiedä,. että "tänne" käskyllä tullaan sivulle asti ja "tule" käskyllä pitää oottaa pysäysmerkkiä. 

    Kaukoissa muistin sanoa koiralle "kake" kun jätin koiran ja se toimi :) Tai mitä nyt ensimmäiseen istumiseen tarvi toisen käskyn. Käskyt sopivan sotilaallisia (jonku mielestä varmaan liian tujakoita). Ei ennakoinut loppuasentoa - joten aikasta hyvin itseasiassa meni tää jutska :)

    Mutta ne välisiirtymiset oli onnettomia - ja Nemi otti häiriötä vaikka mistä eli ei ollut tarpeeks keskittynyt (vasta kakeissa oli rantaplanmaisen "jahas tämä selvä" -tyylinen). Häiriötä siis aiheutti verhon toisella puolen toisen kolmikon äänet ja varmaan myös liikkurin ja "tuomarin" olemus. Niin ja ne ison puolen agiesteet. 

    Palautteessa ei tullut positiivista palautetta. Yleissaarna siis koko ryhmälle. Ei me nyt minusta äärisurkeita oltu (mun kuppi onkin enemmän täys kuin tyhjä), mutta toki parannettavaa on kosolti. Esimerkiksi, mun pää heiluu kuulemma liikaa. Katson liikaa liikkuria (en tiedä miten sen saisi muutettua kun sitä muutenkin on niin jännityksen vallassa kokeessa että miten sitä jaksaisi tuollaistakin aatella). Tein myös hermostunutta höpötystä vaikka piti olla kokeenomainen, ei sillon saa höpöttää! No okei tota tein vain ekan liikkeen alussa. Siihen miten kuljetan koiran liikkeiden välissä pitäisi keksiä joku juttu jossa koira ois kontrollissa (ei kuulemma saa seurauttaa, ainakaan seuraa käskyllä). Myös koiran virettä pitää pitää yllä - Nemin kanssa se on taiturointia kun kuppi heilahtaa niin helposti yli. Mitähän muuta? Ai niin, pitää keskittyä koiraan eikä liikkurin tai tuomarin tarinoihin. 
    Nemi kesti kyllä sen ihan hyvin, että superpalkka tuli vasta kolmen liikkeen jälkeen. Mulla oli taskussa rasiassa löllisruokaa sille. 

    Lisäksi reenattiin väärän puolen sivulle tulemista. Nää on niin näitä. En tajua millään miten Jenni muljauttelee sitä rannettaan ja mihin sormikoloon se tunkee ne namit ;) Musta Nemi tuli ihan yllättävänkin hyvin siihen sivulle, mutta Jennin mielestä meidän tekniikka oli väärä. No, sitä pitäs nyt kumminkin harkata ... (oh my)

    Pihalla käytiin hiekalla tekemässä paikallaolot. Ensin istuminen - ei ongelmaa ja sitten makuu evl-käskytettynä. Nemi ei ollu kuulolla kun sanoin käskyn joten ei menny maihin vaan tarvi toisen käskyn. Pysyi maassa, piiloilin, pysyi maassa vaikka toisille sanottiin lupaa nousta sivulle jokusen kerran ennen meidän vuoroa. 

    Sitten tunti loppukin. Kävin hallissa viel ottamassa pujottelun toisel puolen ja leikittämässä Nemiä hieman vinkusiilen kanssa :)

    lauantai 3. toukokuuta 2014

    Elokuussa Helsinkiin

    Kuten niin moni on jo sanonut "ihanan kallista" ...


    Ketä kiinnostaa - kahvi

    Huhtikuu 2014

    Omituisen ruokapäiväkirjani, kahvilaskelma.


    Päivät:

    1. 1
    2. 1
    3. 1
    4. 3
    5. 2
    6. 1
    7. 0
    8. 2
    9. 3
    10. 1
    11. 2
    12. 2
    13. 5
    14. 4
    15. 2
    16. 2
    17. 1
    18. 1
    19. 2
    20. 1
    21. 2
    22. 2
    23. 3
    24. 4
    25. 2
    26. 2
    27. 1
    28. 1
    29. 3
    30. 2

    Lukemattomien kirjojen pinon pienennys

    Budapestin reissulla luin yhden kirjan: Håkan Nesser: Sukujuhlat. Reissun jälkeen lukaisin toisenkin Nesserin eli Barbarotti sarjan toisen teoksen nimeltä "Kokonaan toinen juttu". Ja sen jälkeen luin kummallisen ruotsalaiskirjailijan (Kajsa Ingemarsson) teoksen "Kohtalonpyörä". Eilen illalla aloitin joululahjaksi saamani kirjan (tai yhden niistä) lukemisen, kyseessä on Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuvat. Vasta ensimmäisen luvun olen ko kirjasta lukenut, joten en osaa kommentoida teoksen hyvyyttä. 

    Vko 18, omatoimiagi

    Kävin eilen aamulla Nemin kanssa hallilla aksailemassa. Rallateltiin - isolla puolella oli onneksi esteet esillä - jotain lennostas kehittämiäni ratasia. Kepit olivat kohti seinää ts nurkkaa mutta se ei ollut Nemille mikään ongelma. Lisäksi tehtiin tarjoamisreeniä mikä Nemistä on ihan sikasiistiä sekä hieman naksuniistoja. Niin ja jotain ohjauspyörityksiä vähillä käsillä. 

    torstai 1. toukokuuta 2014

    Wappu





    Kuusi

    Töitten jälkeen käytin  Nemin kävelylenkillä, toin sen kotiin (pesin ja kuivasin sen tassut), vaihoin hieman vaatetusta ja lähdin juoksulenkille. Samalla kun hölkkäsin menemään niin kuuntelin about kahden euron Lidl-radiostani YleXiä - liekkö radioseurasta johtunut, kun nyt tuntui helpoimmalta tähän astisista (tän vuoden) lenkeistä. Juoksin maaseutu-jaaris -lenkin eli sen saman mitä on juostu koiran kanssa. Nyt kun koiruus ei ollut mukana niin toki juoksin alun ja lopunkin joten matkaa kertyi 5 km. Sää oli pilvinen, saatto aurinko vähän pilkistellä, mutta oli kohtuu kylmä; vain muutama plus aste. Jossain maaseututien kulumilla meinasi hivenen hyydyttää, mutta tunne meni ohi ja matka eteni sen jälkeen yllättävänkin hyvin. Mitään intervalleja tai muita temmon tahallisia vaihteluita en harjoituttanut, niitä harrastanen taas sitten kun pikajuoksureenit jatkuvat.