Kikin eka koe (hajutesti)

Jonkun hyvin menneen nosetreenin hurmoksessa ilmoitin Kikin hajutestiin. Päivän asiaa pähkättyäni kysäisin voiko sinne tulla samalta ohjaajalta toinenkin koira - ja ilmoitin Neminkin. Sinä aikana kun oon noseilua harrastanut - ja varsinkin kun olen Nemillekin hajuetsintää tehnyt - niin Nemi on toiminut todella vaihtelevasti. Välillä se on osoittanut, että homma on lastenleikkiä, että tottakait se tietää missä se haju on. Ja toisinaan se on ollut ihan ulalla eikä sillä ole ollut aavistustakaan siitä mitä sen pitäisi tehdä.

Hajutestissä on kaksitoista samanlaista laatikkoa (yleensä pahvi, niin nytkin), kahdessa rivissä laatikot rintarinnan ja joissain niistä on se haju. Laatikoita ei saa tuhota. Ihmisen pitää ilmoittaa sitten kun koira on tehnyt löydön ja kertoa missä haju on. Se on sitten sillä selvä, tulos tai ei tulosta. Kikille laatikot ovat jo pitkään olleet se vaikein juttu noseilussa, Kiki ei ole ainut ongelman kanssa vaan monella muullakin laatikot tuottavat ongelmia - niitä on sitten ratkottu yhdessä ja erikseen.

Olin ihan fiiliksissä kun ajelin Muhokselle - piiiitkän ajan jälkeen olin menossa koiran / koirien kanssa johonkin "kisoihin". Tulokselliset odotukset päivän tapahtumista olivat hyvin vaihtelevat; tuurilla Nemin kanssa voisi mennä hyvin - hyvänä päivänä. Kikin pitäisi osata, mutta jännitänkö liikaa ja näenkö koiran ilmaisua. Miten Kiki reagoi mun jännitykseen, meneekö homma höpsötykseksi. Syteen t ai saveen, siistiä päästä koirain kanssa pitkästä aikaa muuallekin kuin kauneuskilpailuihin.

Koepaikalle Häntä & Panta -hallille saavuin koirien kanssa hyvissä ajoin. Kävin ilmoittautumassa ja täytin kisakirjoihin koirien tiedot, joku talkoolainen tarkisti koirien rokotukset. Kävin kuuntelemassa jonkun alkupuhuttelun, joka taisi olla 2-luokkalaisille (vaikka kaikki siellä kyllä saattoi olla paikalla). Näin myös lähtöjärjestyksen, 1-luokkalaisista Kiki lähti toisena näyttämään nenänkäyttö taitonsa. Nemi oli suoritusvuorossa loppupäästä, Nemiä ennen oli pieni tauko koska laatikot piti laittaa eri järjestykseen.

Sillä välin kun 2-luokkalaiset kävivät haistelemassa laakerihajuja käytin koirat pienellä kävelyllä. Erikseen. Sitten takaisin hengailemaan muiden testihenkilöiden kanssa. Tunnelma oli hieman jännittynyt, mutta enimmäkseen ihan leppoisa. Suurinosa ihmisistä oli minulle entuudestaan outoja.
2-luokkalaiset kun olivat suorituksensa tehneet niin oli pieni tauko, heille kirjoitettiin kisakirjat ja he saivat ne (ja pääsivät lähtimään). Sitten oli oli 1-luokkalaisille testaajan (Mira Elfving) puhuttelu.

Pihalla oli kolme purkkia, joista yhdessä oli haju. Eli siinä sai käydä ennen testiä ottamassa alkuhajun / muistuttamassa koiralle minkä takia sinne halliin ollaan menossa. Kikiä ennen hallissa käynyt koira suoriutui todella nopeasti. Kiki ehti kyllä hyvin haistamaan ne alkupurkit ja ehdin palkata koiran siitä. Tosin Kiki alkoi jo kantelemaan sitä oikeaa purkkia (margariinirasia) ja meno alkoi muutenkin olemaan aika raisua. Mitäköhän tästäkin tulee?

Ajanottaja tuli ulos antamaan meille luvan mennä halliin. Otin koiraan kontaktia kun mentiin halliin, käskin sen sivulleni ja annoin namin (aiemmin oli selvinnyt että näin sai tehdä kun ei ollut vielä varsinaisella testialueella). Enpä muista enää yhtään istutinko koiraa enää lähtöviivan huittehilla. Kiki teki hyvin töitä, eikä huutanut tai puuhannut ylimääräisiä. Se tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin tultu tekemään. Haisteli järjestyksessä niitä laatikoita. En nyt satavarmasti muista vaihtoiko se haisteluriviä vai ei jossain välissä. Jotain laatikkoa haistoi hieman tarkemmin, mutta jatkoi matkaa. Sitten se jumi yhdelle laatikolle (yhyy kun tätä ei ole videolla, niin voisi tarkistaa eikä olisi vain muistinsa varassa) - jotenkin olin vain vakuuttunut koirasta ja uskalsin sanoa "löytö". Ja sehän se oli. Hommassa ei mennyt kauaa eikä Kiki tutkinut kaikkia laatikoita.

Hangonkeksinä kävelin hallista ulos kehuen koiraa. Autolla annoin koiralle extrapalkan. Epäusko valtasi mielen, näinköhän se muka onnistui, Kikin eka "koe" heti ekalla kerralla?

Sitten odotusta ja lopulta Nemi ulos autosta. Nemi huusi joka suuntaan. Otin sen kanssa kontaktireeniä ja menin hieman syrjemmälle jotta Nemi sai keskittyä muiden hajujen nuuskutukseen ja merkkailuun. Voirasioilla Nemikin oli asiassa mukana, palkkailin sitä oikean hajun haistamisesta.
Mentiin halliin, käskin koiran sivulle ja päästin hommiin. Aikarajana ollut kolme minuuttia kului nopeasti, Nemi haisteli laatikoita, haisteli lattiaa, haisteli lähintä seinää, huuteli sinne ja huuteli tänne. Tai siis 2,5 minuutin kohdalla minulle kerrottiin, että olisi vielä puoli minuuttia testiaikaa jäljellä. Katselin laatikoita, mitäköhän Nemi olisi haistanut eniten? Osoitin summassa jotain laatikoista löydön merkiksi - no väärinhän se meni ;-) mutta piti silti yrittää (yks kahdenstoista osamahdollisuus veikata oikein :-D). Minulle kerrottiin oikea laatikko, osoitin sen Nemille joka katsoi laatikkoa ei-kovinkaan-kiinnostuneena. Annoin koiralle kuitenkin namin. Vein mummon autolle ja annoin sillekin erikoisnamia vaikkei se tulosta testistä saanutkaan.

Sitten odoteltiin taas tovi, jonka jälkeen saatiin hakea kisakirjat hallista.

Lopuksi otettiin vielä Koirakoulu Kisman nosettajista yhteispotretti (Kiki oli "vähän" levoton kuvanottohetkellä)

Katjalle kiitos kuvasta ja Kikin koutsaamisesta <3 :-) ja onnea Kisman & Narran tuloksista :-)

Mitä siellä siis tehtiin

...siis siellä koiratanssitreeneissä.

Harjoiteltiin peruuttamista. Putkien välissä. No, sama kuinka kapean kujan putkista teki niin Kiki kääntyi siellä ympäri kun putkien alaosassa oli tarpeeksi tilaa pikkukoiralle ;-) Vaihdettiin sille (ja yhdelle toiselle koiralle) harjoittelupaikaksi pari muurin palikkaa. Tarkoitus oli siis että koira peruuttaa itse ilman että "sen päälle kävellään". Ihan hyviä harjoituksia saatiin tehtyä.

Tehtiin myös ...

... pyörimistä. Siis että koira tekee "ympyrän" kumpaankin suuntiin. Oltiin tehty ennenkin.
Se yhdistettiin myös seuraamiseen.

... ohjaajan ympäri menemistä. Kiki oppi sen nopeasti. Mutta hankaluus tuli sitten siinä kun harkattiin semmosta, että myös ohjaajan piti pyöriä, päinvastaiseen suuntaan kuin koiran.

... jalkojen välistä pujottelua. Se että koira oli mun oikealla puolella oli hankalampaa. Hyvä neuvo Saaralta oli se, että seuraava askel (siis olipa koira kummalla puolen vain) kannattaa ottaa vasta kun koira katsoo mua. Siis kun alussa sille heitettiin nami ... että ei se koira tule sinne väliin jos olet valmiiksi harppausasennossa - koiran kuuluu nähdä se liike (ihan loogista, esim agista tuttua).

Törpön kiertoa.

Tehtiinköhän me muuta? Ainakin sitten yhdisteltiin joitakin noista.

edit. Lisäksi harjoiteltiin alustalla/korokkeella pyörimistä.

Kikin ekat koiratanssitreenit

Osallistuin tänään Kikin kanssa Saara Lehtiniemen vetämään koiratanssipäivään Muhoksen Häntä & Panta -hallissa. Koulutus oli suunnattu lappalaiskoirille (paikalla oli kaikkia kolmea rotua). Ensinnäkin kiitos Saaralle treeneistä ja hyvin suunnitellusta päivästä :-) Oli tosi fiksua, että porukka jaettiin pariin ryhmään, joten koirille tuli hyvällä rytmillä taukoja tekemiseen.

Nyt on vähän sellainen informaatioähky aiheesta, ihan liikaa mielessä kaikkea, joita en ole saanut jäsennettyä järkeväksi kokonaisuudeksi (tänne naputettavaksi) päässäni.

Sen nyt ehkä voisin kuitenkin sanoa, että joo, periaatteessa voisin harrastaa koiratanssia. Siis harrastaa, kisaaminen vaikuttaa varsin työläältä kaikkine juttuineen. Plus se musiikin rytmissä liikkuminen (jota joku tanssimiseksikin saattaa sanoa) ei edelleenkään tunnu mun jutulta. Koirille on kiva opettaa temppuja, ja ihan hyvä idea nivoa niitä yhteenkin.

Mutta, jotta mä voisin edes harrastaa koiratanssia (se että kotona pyörittelen koiraa ees-taas ei munmielestä tee minusta vielä koiratanssiharrastajaa), niin tarvitsisin sen ryhmän (=säännölliset treenit) jossa on se kouluttaja joka sanoo mitä tehdään ;-) Ja olin ymmärtävinäni että koiratanssia ei treenailla ihan sillä tavalla.

Vaikka jokainen tekee omanlaisensa ohjelman, temppujonon, niin ensin pitäisi opetella (jonkun kouluttajan johdolla) hillitön temppupankki mistä valita sitten omalle koiralle (ja itselleen) mieluisimmat temput. Ei mun mielikuvitus riitä sen enempää keksimään temppuja mitä voisi koiralleen opettaa eikä varsinkaan keksimään miten ne opetetaan ;-)


Ennen kuin (sitten kun ajatukset ovat jäsentyneet päässäni, eli editoin kirjoitusta myöhemmin) kirjoittelen sen enempää siitä mitä tänään tehtiin niin pari muuta juttua Kikin treenaamisesta. Minä uskalsin päästää koiran irti hihnastaan (mulle iso henkinen "voitto"), Kikille tein (reenien sujuvuuden kannalta järkeviä) istumispaikkiksia - joissa se oli ihan superhieno <3. Olin raahannut Kikille häkin halliin, ja ihme ja kumma, se rauhoittui sinne ihan älyn hyvin. Tauolla vaan oli ja pötkötti siellä. Plus kun pidettiin tauko ja juotiin kahvia keittiössä ja syötiin eväitä (ja Saara kertoi teoriaa) niin Kiki ei huutanut ja mölynnyt hallitilasta häkistään :o (täh).

Dobo-lauantai

Kiki kävi tänään Muhoksella dobotreeneissä.

edit. 04.09.17

Mitä opin dobokurssilla?
Sen, että se ei ole meidän laji. Onneksi en ostanut uutta sopivampaa palloa. Noh, en kyllä varsinaisesti edes harkinnut, koska edellinenkin on kokoajan edessä ... eikä sitä viitsi tyhjentää, koska sen täyttäminen oli niin vaivalloinen urakka silloin aikoinaan.

Treeneissä kyllä venyteltiin koira (ja itsekin piti venytellä) huolella ennen ja jälkeen treenien.
Enemmän piti itse jumpata siinä pallolla kuin mitä koira, tai siltä ainakin tuntui, ja kun kunto on paska eikä jumppaaminen "ole mun juttu", niin oli vähän että ...no joo. Siis toki tiesin, että siinä itsekin tehdään eikä vain koira, mutta luulin, että ne olisivat olleet jotain yhdistelmäjuttuja (joita tuli lopuksi pikkuisen, mutta liikaa oli sitä itsekseen tehtävää jossa koira pistettiin kiinni jonnekin - Kiki ensin haukkui ja sitten pisti maate ja oli hiljaa (että se oli sille kyllä ihan hyvä harjoite jos positiivisesti haluaa asian ajatella)).

Ensin Kiki ei halunnut koskea siihen palloon. Sitten kun mulla oli kädessä karmee määrä nakkikikkaroita (jotka olin pilkkonut liian pieniksi palasiksi, kun etukäteisinfo oli, että tarvitaan paljon pieniä nameja - olisi ollut helpompi imuttaa sitä siihen pallolle jos namit olisivat olleet isompia). Lopulta sain koiran nousemaan palloa vasten. Siitä sitä sitten palkkailin lukuisia kertoja.

Myöhemmin kun välissä oli tehty muuta, ts minä olin tehnyt. Niin kun oltaisiin tehty lisää juttuja siinä dobolla. Siis koiran olisi pitänyt olla kokonaan palleron päällä, niin mitä tekee Kiki? Se kiskoo naru suorana pois päin pallolta :( että voiko koira selvemmin sanoa että ei nyt ihan just nappaa. Koira kiskoi pois päin huolimatta siitä, että yritin houkutella sitä itseni luo kasalla nakkeja ... Se myös tarjoili mulle kaikenlaista muuta toimintaa, haki treenikassista esineitä, tarjoili vesikipon nostelua jne.

Kun älysin kysyä, että onko niillä pienempää palloa, niin löytyi matalampi pitkulainen/soikio. Kiki meni heti sitä vasten ja jopa hyppäsi sen päälle (jossa oli jonkun aikaa ja syöttelin sille siinä nameja - sittenpä tulikin hyvin pian käsky alkaa tekemään loppuvenyttelyitä). Että loppuhyvin kaikki hyvin. Kun vain olisin tajunnut kysyä pienemmän pallon heti alkuunsa. Mutta kun kurssiohjeissa oli niin tarkkaa se, että pallon pitää olla ainakin kymmenen senttiä korkeampi kuin mitä koiran säkä ...

Parasta Muhokselle menossa oli se, että näin pitkästä aikaa joitain henkilöitä joihin olen tutustunut vuosien varrella erinäisissä koiraharrasteissa :-) Ja koirat pääsivät lämppä- & jäähylenkeille normaalista poikkeaviin maisemiin.

<

Dobokurssi

Ilmoitin Kikin dobokurssille, mikä on Muhoksella syyskuun ekana viikonloppuna. Tuleepahan sitten korkattua muhoslaisten koirahallikin samalla.

edit. kurssille lainaan kouluttajan dobopalloa. Kun kuulemma sen pitää olla 10cm korkeampi kuin koiran säkä. Meillä lojuva pallo ei ole kuin muutaman sentin Kikiä korkeampi. Ärsyttäväksi asia muuttuu siinä kohtaa, että ostin Nemille dobopallon Messarista jokin vuosi takaperin. Paikalla oli joku doboasiantuntija (kaiketi) ja ko myyntipisteessä myytiin vain dobojuttuja. Nemin kanssa kokeilin erilaisia temppupalleroita ja päätin ostaa sellaisen itsellenikin, kysyen myyjältä mikä niistä olisi sopivan kokoinen Nemille. Että vääränkokoisenhan se meille sitten myi :-/ En tod kuitenkaan halua meille uutta dobopalleroa, koska tuosta edellisestäkin on ihan tarpeeksi riesaa (se on iso möhkäle säilöttäväksi).