Löllyttelykesä

Kennelliitto tiedotti tänään

"Kennelliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 12.5.2020 ohjeet kokeiden, kilpailujen ja testien järjestämisestä korona-aikana. Lisäksi hallitus täsmensi aiempaa päätöstään kesä-heinäkuun koiranäyttelyistä siten, että tänä aikana ei saa järjestää koiranäyttelyitä.

Yksittäiseen tapahtumaan osallistuu yhteensä enintään 50 henkilöä koko tapahtumapäivän aikana, mukaan lukien tapahtuman toimihenkilöt ja järjestäjän edustajat.

Tapahtumaan ei saa tulla yleisöä. Vain tapahtuman järjestämisen kannalta välttämättömillä henkilöillä on oikeus olla paikalla."

Lue lisää .


Sen lisäksi ettei "tarvitse" hikihatussa treenata kohti kisoja, niin voin myös tämän kesän ajalta unohtaa ajatukset häirikkökeikoista koskei jonkun ehkä järjestämiin skaboihin saa mennä yleisöksi. Onneksi siis keksin talvella muunkin tavan kuvata muiden koiria ;-)

Rento, tavoitteista vapaa ja rahakas kesä siis tulossa (ei mene rahat kisoihin tai näytelmiin).

Aksavalokuvaus

Lueskelin viikko, pari, sitten eräästä facebookin agilityryhmästä millaisia kuvia aksaajat toivovat kilpailuista (tai ylipäänsä lajin parista) saavansa. Tovin jos toisenkin mietin, että miksi kuvaan, koska vaatimuksia lueskellessa en voinut kuin todeta, että en pääse lähellekään toivottua. Onneksi ei mennyt lopulta pitkään siihen, että ymmärsin, että "kuvaan siksi, että se on kivaa - ja siksi, että yritän tulla siinä paremmaksi". En siis ota kuvia miellyttääkseni muita, kiva tietysti jos joku jostain kuvista tykkää, mutta en suunnittele kuvakulmia yms sen mukaan mitä muut haluavat. Varsinkaan kun mielipiteitä on moneen junaan (muutamien jäädessä asemalle).

Kuvien pitäisi olla tarkkoja ja muutenkin hyvälaatuisia. "Kuka tahansa voi räpsiä epätarkkoja kuvia". Näinhän se on, mitä mainiointa, koska valokuvaus on kivaa eikä se ole keltään pois vaikka jokainen yleisössä oleva napsisi kuvia.

Eilen kävin loppupäivästä kuvaamassa maksikolmosia, näinköhän vähän jonkun kisan lopusta ja viimeisen kisan kokonaan - eli siis pikkumakseja ja makseja. Kuvasin a55 kameralla kun halusin testata miten se toimii "uuden" putken kanssa (sigma 70-200), tarkennus on tuolla yhdistelmällä helpompi, mutta heikkous (verrattuna toiseen mun runkoon) on se, että ISO valikoima on pienempi plus kuviin mahtuu vähemmän dataa.

1. Tummien koirien kuvaus hallissa, kuvatako vai ei? Voipi sitä valokuvausta harjoitella niilläkin, onnistumisen kanssa on niin ja näin. Mihin sen kriteerin milloinkin laittaa. Onneksi raakakuvista saa jotain esille (huomattavasti paremmin kuin pelkistä jpg:stä).
   
   
   
   
   
   
2. Kuvatako pelkkää koiraa vai ei jakaa selvästi ihmisten mielipiteet, joidenkin mielestä mitä lähempää koirasta saa kuvan sen parempi ja toisten mielestä pelkästä koirasta saa otettua kuvia itsekin.
   
   
   
   
   
   
   
3. Luonnollisesti ihan "Nou nou" on kuvat joissa näkyy vain osa ohjaajasta. Toisaalta jos näkyy vaikka pelkkä käsi niin se on hyvä asia, koska sitten ei näy ohjaajan (mahdollisesti) nolo ilme.
   
   
   
   
4. Tilannekuvat ovat kivoja, ponnistuskuvat huonoja
   
   
   
   
   
   
5. Ihmisiä ei saa kuvata
   
   
6. Maaliintulokuvat olisivat kivoja
   
   
7. Yhdessä tekemistä ja tunnelmaa
   
   
   
   
   
   
   
   
   

Nämä ja muutama muu kuva löytyy mun kuva-albumista.

Havaintoja rallytokosta

Kävin eilen katsomassa rallytokokisoja Haukkiksella. Menin aamupäivästä ja katselin mes-luokan jälkimmäisen puoliskon.

Tein mielenkiintoisen havainnon. Jos ajatellaan pelkästään kylttitehtäviä niin ylempien luokkien tehtävät ovat sellaisia etteivät ne vaikuta ylitsepääsemättömiltä. Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikka monet vaatisivat paljonkin työtä että Kiki voisi ne oppia niin ne eivät silti ole mahdottomia. Verraten sitten vaikka tokon moniin liikkeisiin (ylemmissä luokissa etenkin) joista selviytymistä en ole ikinä pitänyt koirilleni mahdollisina.

Kikin kanssa kisaaminen (luokka kuin luokka, myös ne alemmat) kaatuu, tai ainakin vaikeutuu, enemmän muuhun kuin siihen etteikö se voisi oppia ja osata teknisesti jotain temppusia.

Mes-luokassakin sallittiin yllättävän paljon kaikenlaista avustamista liikkeissä. Sinällään on ehkä tyhmää, että käsiohjauksena ihminen voi tehdä ties mitä perhosliikkeitä, mutta jos horjahdat hieman, otat apuaskeleen tai jotain niin se tulkitaan heti pistevähennyksinä.


Ja ei, en edelleenkään tavoittele/suunnittele rallyn ylemmissä luokissa kisaamista ;-) Kunhan huomasin tuon toko versus rally eron.

Tokokuvia ja kaverikoirakuvia

Taas on harrastettu räpsintää. Ensin maanantaina kävin kuvaamassa parin kaverin koiria (staffeja, belgi ja shelttejä) ja eilen tuijottelin kameran linssin läpi tokoilijoita (kuus tuntia räpsintää, kestää muuten pitkään ennen kuin oon kaikki semijees otokset editoinut).

Staffeja kuvasin Toppilansaaren rantsussa ja näitä toisia Haukkukeitaalla. Kaikista yritin ottaa sekä poseerauskuvia että liikekuvia. Varsinkin jälkimmäiset olivat kovin kovin haastavia.

Paikka missä nuo koirat leikkivät (alin kuva) ei ollut tasainen, eli olen ottanut tuon kuvan hieman yläviistosta, joten näyttää kuin koira sukeiltaisivat lumeen (tai jotain).


Kisakuvissa mä tykkään, että mukana on (ainakin välillä) myös ympäristöä eikä pelkästään koira. Siksipä kait mun "tavaramerkki" alkaa jo kohta olla "hauskat tilannekuvat". Plus mä välillä kuvailen muutakin kokeisiin/kisoihin liittyvää kuin niitä kehässä olevia koiria. Eli toisinsanoen en editoidessa rajaa hirveästi kuvia, vaikka toki niin voisi tehdä, vaan jätän niitä asiaan/tilanteeseen kuuluvia ympäristötekijöitä mukaan lopulliseen julkaistavaan räpsyyn.

Ai, ai, kun mä kyllä tykkään tuosta 70-200 putkesta 💙 Tokokuvat on siis otettu sillä (ja a900 kameralla).

Tykkiputkiharjoituksia

Kävin sunnuntaina häiriköimässä Okk:n aksakisoissa. En ole vielä ottanut tuolla 70-200 putkella hallikuvia joten onhan sen käyttö hieman hakusessa. Joissain määrin (olosuhteet, välineet ja taidot) olen kuitenkin ihan semityytyväinen otoksiin vaikka tarkennuksessa olisi vielä parannettavaa. Sellainen havainto, että sarjatulitukseen ei riitä tehot joko kamerassa tai putkessa. Eli ei vaan siis suostu tarkentamaan (minnekään) välillä. Ja itselle muistiin (josko muistaisin), että hallissa kannattaa jatkossa kuvata ihan pelkällä manuualilla eikä esim "a"-toiminnolla (jolla nyt otin osan kuvista).

Nosekokeita kuvaamassa

Kuten aiemmin olen jo maininnut, niin Ouluun kesällä perustettu noseseura piti syyskuussa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nosework-kokeet. Kokeita oli niin 1 kuin 2-luokkalaisillekin lisäksi 1-luokkalaisille oli normaalien kaikkien (neljän) osion kokeen lisäksi sisäetsintä- ja laatikkokokeita.

Kun päätin, että en osallistu Kikin kanssa kokeisiin niin mietiskelin, että voisinkohan kuitenkin mennä kameran kanssa kokeita katsomaan? Vaikka Oulun koiraharrastuspiireissä paparazzit tunnetaankin häirikköinä* niin en todellakaan halunnut häiritä kenenkään suorituksia. Otin yhteyttä kokeen järjestäjiin, joiden kanssa keskustelin aiheesta ja sain luvan tulla kokeita kuvaamaan. Koska kamerastani kuuluu pieni naks ääni kuvanottohetkellä niin kuvasin koirakoita lähes koko suorituksen ajan enkä vain silloin kun koirat olivat kohteessa - näin ollen koirienohjaajat eivät voineet päätellä kameran naksunnasta mitään hajun sijainnista.

Heräsin lauantaiaamuna kuudelta ja saavuin koepaikalle puol kahdeksan huittehilla, suoraan kuulemaan tuomarin puhuttelua. Sen jälkeen kiersin kokelaiden kanssa ensimmäiset etsintäalueet ja tuomari kertoi missä voisin seistä koiria kuvaamassa. Ensimmäisenä koirakot tekivät ulkoetsintäalueen ja hyvin pian sen jälkeen oli vuorossa ajoneuvoetsintä. Alueet olivat liki toisiaan joten pystyin hyvin samalta paikalta kuvaamaan molemmat.

Jokaiselta koirakolta kysyttiin lupa kuvaamiseen, muutamalla oli pieniä erikoistoiveita, mutta kaikki antoivat kuvausluvan (kiitos!).


Ulkoetsintäalue oli katoksen alla ja kohtuullisen pimeä (valokuvauksellisesti ajateltuna) - ajoneuvoetsintä oli luonnollisesti taivasalla, keli oli aamutuimaan hieman pilvinen muttei onneksi satanut vettä vaikka asfaltti oli märkä. Koska koirakot siirtyivät melko nopeasti alueelta toiselle päädyin kuvaamaan ulkoetsintää automaattiasetuksilla ja ajoneuvoetsintään säädin kameran manuaalista tietyille asetuksille, näin ollen minun ei tarvinnut kuin vaihdella säätimestä "auto" kun kuvasin ulkoetsintää ja "m" kun kuvasin ajoneuvoetsintää. Aluksi yritin vaihdella iso-arvoa, aukkoa jne sinne pimeälle puolelle sopivaksi ja sitten taas uudestaan autoille, mutta meni liian sättäämiseksi, joten koin tuon tavan helpoimmaksi kun valo-olosuhteet olivat niin erilaiset.

Jatkossa jos tietäisin olevan vastaavat räpsintä olosuhteet niin kannattaisi ehkä olla kaksi runkoa mukana?`Tosin se se vasta säätämiseksi menisi :-D

Ulkona kuvasin yhdistelmällä sonyA900+Sigma70-200 - sisälle vaihdoin putkea, eli siellä oli Tamron20-40.

Laatikkoetsintää en ollut katsomassa / kuvaamassa, muut etsinnät näin; ja kylläpä olikin taitavia koiria ja koirakoita - itseasiassa kaikki olivat ihan hurjan eteviä ja koirien työskentelyä oli ihana seurata.

Kuvia löytyy kuvagalleriastani.





(*johtaa juurensa monen vuoden takaiseen rallytokojupakkaan)

Viimeinkin eli joulu kesällä

Me ostettiin (kauan haavailemani ja jossittelemani) ensimmäinen järjestelmäkamera huhtikuussa 2012. Ihan sattumalta käteen tarttui Sony (a-sarjaa), ja vasta myöhemmin opin, että jos oltaisiin ostettu Canon tai Nikon niin objektiivimaailma olisi ollut paljon helpompi. Ainakin saatavuuden osalta siis.

Aluksi oli vain kittiputki ja sen seurana yks peruszoomi (DT 18-55mm F3.5-5.6 SAM & Minolta AF 75-300 F4.5-5.6 D). Kiusasin kaikkia valokuvausta harrastavia kavereitani kysyen kaikkea tyhmää (julkinen anteeksi pyyntö :)). Opin vähitellen, että pitäisi olla jotain valovoimaa - ja että noissa olemassaolevissa putkissa sitä ei ole. Surffasin kameraliikkeiden verkkosivuja, ja lopulta ostin ensimmäisen valovoimaisen putkeni: SONY 50MM DT F1.8, jota en kuitenkaan oppinut oikein käyttämään kun siinä ei ollut zoomia,

Sitten rupesin haaveilemaan jostain muusta ja surffasin paljn lisää.
marraskuu 2013: entä jos, putki pohdinta jatkuu, päätös

Eli huomasin, että "kaikki" kuvaavat 70-200 mm 2.8 putkella, mutta sen hinta tuntui käsittämättömältä [Sonyn omaversio maksaa tälläkin hetkellä yli 3600 €]. En ostanut tuota vaan "mötkylän" eli Sigma 24-70 mm f/2.8 EX DG HSM Sony, jossa sain hieman zoomia ja valovoimaa. Tuolla putkella kuvasinkin paljon erilaisissa koirakarkeloissa.

Yhdeltä Japanin reissulta ostimme käytettynä tämän Sigma 17-50mm f/2.8 EX DC HSM Sony, josta tuli todella kiva jokapaikan putki. Se on kätevä reissuissa ja missä vaan (paitsi ehkä häirikkönä kisoissa).

Huhtikuussa 2015 otin ensimmäiset raw-kuvani ja alku oli melkoisen takkuista eikä vähiten siksi ettei läppärini oikein jaksanut pyörittää isoja raakakuvatiedostoja (kone on vaihtunut tässä välissä, mutta ongelma ei varsinaisesti poistunut). Nykyisin kuvaan lähes aina raweja (arw sonylla), koska onhan niissä paljon enemmän editointivaraa kuin pelkissä jpg-tiedostoissa. Samalla toki kuvieneditointi aika on pidentynyt huomattavasti.

Tällä varustuksella pärjättiinkin pitkään todella mainiosti. Kunnes vuosi sitten keksin, että joko olisi aika hankkia täyskennoinenkin kamera cropin rinnalle? Ja niinpä ostin kaverilta (käytetyn siis) a-sarjalaisen (a900) samaan kauppaan kuului myös Minolta 50mm F1.7. Toisin kuin monta vuotta aiemmin niin tuota lyttynokkaputkea (kiinteä 50) on tullut käytettyä tosi paljon ja saahan sillä hyviä kuvia.

Kameramaailma on (siitäkin) kummallinen, että saman valmistajan putket eivät käy kaikki päikseen toisten kameroiden nokkiin. Eli siis vaikka ties mitä putkia on tullut vuosien varrella hankittua, niin talossa olevista aa-ysisataseen sopii vain nuo Minoltat ja "mötkylä". Zoom Minoltaa on tullut käytettyä tosi vähän (uuden kameran kaverina), joten isoin osa kuvista on otettu viiskymppisellä.

Huolimatta siitä, että "uus" kamera on joiltain osin ns karvalakki malli verrattuna aiempaan (a55), josta löytyy valmiita kuvausohjelmia (urheilukuvaus, yökuvaus, makrokuvaus, auringonlasku, ...), videointimahdollisuus ja sarjatulitus niin silti viimeisen vuoden aikana olen kuvannut enemmän a900 -kameralla.

Jossain vaiheessa sitten päätin, että vaikka se kirpasisikin kukkaroa, niin ehkä kuitenkin ostaisin sen the putken (70-200mm F2.8), mutta asiahan ei ollutkaan ollenkaan niin yksinkertainen. Koska näiden vuosien aikana kun olen kuvausta harrastanut niin Sony on panostanut a-sarjan sijasta ns e-sarjan kameroihin ja objektiiveihin eikä haaveputkea enää löydy valokuvausliikkeiden valikoimista. Tai siis löytyy ilmeisesti tuota Sonyn omaa huippuversiota, mutta ei Sigman tai Tamronin kaltaisten yleismerkkien valmistamana.

Ahkera nettikirppisten ja fb-ryhmien seuraaminen tuotti vihdoinkin tulosta, koska löysin kuin löysinkin Sigman version tuosta himoitsemastani putkesta. Käyttökokemus kyseiseen objektiiviin on vielä hyvin pieni, vain se mitä testasin sitä kauppoja tehdessä.

Nyt pitää vain "kuumeisesti" katsella, että missä zempaloissa voisin käydä testailemassa uutta ostostani.

Sony a900 + Sigma 70-200 2.8

(tarina siitä mitä tehdä kun veronpalautukset kilahtelevat tilille paljon ennen joulua)

Ruosteessa

Kävin viikko sitten ulkoiluttamassa kameraa Haukkiksella ja katsomassa aksakisoja (iltakisat, kolmoset kirmasivat).

Ensinnäkin tajusinpa sitten, että en ole "uudella" järkkärillä juurikaan kuvannut agia. Plus en ole kauheasti käyttänyt tuossa kamerassa "mötköputkea" (eli Sigma 24-70 mm f/2.8 EX DG HSM Sony). Nämä kaksi kun yhdistää niin en vielä oikein hallitse tarkennusta liikkuvaa kohdetta kuvatessa.

Noh, eipähän "tartte" (kukaanhan ei tokikaan vaadikaan) editoida montaa räpsyä :-)

Ja mitä editoimiseen tulee, niin läppärini pyörittää h i t a a s t i  arweja (raweja = raakatiedostoja, jotka ovat noin 36 megaa per kuva), joten ihan joka räpsyä (tai joka kolmatta) en jaksa alkaa käsittelemäänkään.

Onhan tuo koira(kisa)valokuvaus kuitenkin ihan kiva haaste ja harrastus. Taidot ruostuu ja aina voisi ottaa parempia räpsyjä. Harjoitukset jatkunevat siis taas joskus ja jossain.