Ensin alkuun haluan kiittää (Sdp:n pj:tä lainatakseni
).. mainiosta matkaseurasta
Tuijaa ja Karkkia (joille myös Hurraa huutoja hienosta 0-tuloksesta!
),
Saria ja Cheriä sekä
Pirkkoa & Nuccaa!
Sitten asiaan. Hyppäsimme Sarin kyytiin lauantaipäivänä Oulusta, alkuillasta saavuimme Seinäjoen ja Nurmon rajamailla sijaitsevaan hotelli Fooninkiin.
Sunnuntaiaamuna siirryimme Wallsport-Areenalle, joka vaikutti sangen upealta paikalta. Toivottavasti siellä on myös jatkossa agiliitokisoja. Tosin juoksurata-alue oli valitettavan pieni. Vain tuolla alueella sai siis pitää häkkejä ja koiria (jotka eivät kisannet, valmistautuneet kisaamaan tai olleet juuri tulleet radalta). Hallin keinonurmi oli aika pitkää/pehmeää ja ensin hieman epäilin sitä.. mutta liian kriittinen ei kait kuitenkaan saa alustan suhteen olla
Kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi kokkolalainen
Vesa Sivonen.
Ensimmäiselle radalle olin suunnitellut joko persjättöä tai valssia esteiden 3 ja 4 väliin. Merri lähti kuitenkin liikkeelle paljon nopeammalla vauhdilla kuin mitä olin kuvitellut. Joten en ehtinyt tekemään kumpaakaan. Josta seurasi se, että mun ohjauslinja oli eri kuin olin suunnitellut ja esteenä 5 olleeseen putkeen Merri singahti väärästä päästä sisään. Tuosta jatkettiin normaalisti matkaa, mitä nyt Merri ei ilmeisesti kuullut kun käskytin sitä puomille - joten se juoksi siitä ohitse. Loppurata oli vauhdikas, pystyin vedättämään kepeillä ja koira vain kiihdytti menoaan. Toiseksi viimeisenä olleen muurin edessä tuli tökkö, kun yritin leikata takana.
Tuloksena siis hylkäys.
Toisena ratana oli hyppäri. Kuuleman (en kuullut tätä tuomarin vaan jonkun kisaajan suusta) mukaan etenemisnopeus oli 4metriä sekunnissa. Herranen aika sentääs! Mitä ihmettä sellaisella radalla kannattaa oikein tehdä? Harjoitella jotain kummallisuuksia tai ottaa riskillä ihmettelemättä eri kohtia? Sellaisen neljän hypyn rintaman (takaa, eesta, takaa.. jne) päätin ottaa takaa-tähän/kuljettaen-takaa (en nyt muista käytinkö vastakkaista kättä vetääkseni koiran ns itteeni ja heittääkseni sen seuraavalle hypylle).
Menoa ja meininkiä kuitenkin riitti. Virheitä ei tullut.
Tulos: +1,76
Viimeisen radan (agirata) puikkoihin astui Keski-Suomessa asusteleva
Salme Mujunen. Rata näytti tosi pitkältä. Keskellä rataa oli kolme suoraa putkea, jotka piti mennä peräkanaa. Ihan tappojuoksurata siis. Radalla oli myös välistävetoja, hankalahko pujotteluun syöttö ja muuta pientä "kivaa".
Päivä oli ollut pitkä. Luokkajärjestys oli kaikilla radoilla maxi-mini-medi. Kisaajia oli paljon (paljon enemmän ainakin kun omiin kisoihimme vertaa), vaikka poisjääntejäkin toki oli. Kisaaminen (=juokseminen), lämmittely & jäähdyttelylenkit ja kenties pelkkä odottaminen ja oleminenkin alkoi jo verottamaan kisafiilistä ja -kuntoa. Plus jalkaa (vaikka olisi miten hyvä alusta niin kyllä se jossain kohtaa rasittuu joka tapauksessa).
Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi tsempata. Se sisu löytyi jostakin. Ja tarmoa käskyttämiseen ja juoksemiseen tuli ajattelemattakin. Suorien putkien jälkeen olleita välistävetoja olin miettinyt rataantutustumisessa samoin sen jälkeistä suoraaputkea & pujottelua. Että miten kannattaisi viedä. Varmistellen vai vielä enemmän varmistellen. Lopulta rt -aika loppui jopa kesken - turhan pitkä rata.
Radalla en lähtenyt säätämään niitä välistävetoja liikoja ja ne sujuivat ilman merrejä. Pujottelussa ei tarvinnut ottaa lisää tilaa pujoon kääntymiseen saatikka yrittää ajautua "helpommalle" puolelle. Sen verran kuitenkin varmistelua että hivenen autoin koiraa kääntymään oikein esteelle. Sitten muutamat kuviot ja loppuun kaksi suoraa putkea ja loppuhyppy. Paremminkin olisi voinut koira irrota loppuun, mutta hyvä näinkin.
Sillä siunaaman hetkellä kun ylitimme maaliviivan, ts poistuimme kehänauhan ulkopuolelle niin multa petti jalat alta (eli kaatua römähdin pehmeälle nurmelle - ei siinä sen kummemmin käynyt, don't worry). Ei vain jaksanut enää. Ja hengästynyt olin vielä pitkään radan jälkeen.
Tulos: -10,35
Virallinen tanssiosuus, omistettu Pirkolle
,
Jos totta puhutaan, en tiedä kumpi oli siistimpää: se, että saimme vuoden päätteeksi kilpailukirjaan merkinnän (muunkin kuin että piirimestaruuskisoista hyl) vai se, että Sivosen radalta ei tullut kuin 1,76 sekkaa yliaikaa.
Voipi olla, että tämän lähemmäksi tupla-nollaa emme ikuna pääse. Mutta jo tuo eilinen tuntuu aikasta hyvältä. Ja sitä fiilistellään vielä pitkään!
)
kuin tälläkin hetkellä)
Mutkaputki oli joka kerta valinnainen, siis se kumpaan päähän ohjaaja koiran ohjaa. Eli ei harkattu putkivääntelyitä tällä kertaa. 
Kun käännös toimii niin meneekin sangen hyvin. Vastakkaisen käden käyttö putken luona on ehkä hieman liioiteltua, mutta todella toimii. Ja tein sen epäkaisamaisen rohkeasti 
Eli kisoissa tuskin uskaltaisin tehdä noin, vaikka nyt se toimi ihan älyn hyvin!! 
Irtoili jopa putkiin niin, että pystyin jäämään yhden hypyn taakse (ts mun ei tarvinnut juosta putken viertä vaan lähetin koiran esteelle ja menin asemiin jatkoa ajatellen). Siistiä, kun Mersusta on kyse. Tai tietty milloin vaan. Mutta tuota ei ihan aina satu. 
