keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Tavoitteet vuodelle 2008



Merri
  • joitakin 0 tuloksia agilitystä
  • tokosta tk1 ja mahdollisesti uskallus korkata avo-luokka (jolle on kyllä uskalla laittaa mitään tulostavoitetta )
  • jonkin verran näyttelyitä, ainakin Suomessa ja Ruotsissa

Nemi
  • terveet ja iloiset pennut (ja itse emo tuon jälkeen yhtä terve ja iloinen kuin tälläkin hetkellä)
  • onnistuneita agikisastartteja kesänkynnyksellä (riippuen pentuasiasta kisataanko enää loppuvuonna)
  • tulos tokosta (alokkaasta siis)
  • kuten Merrilläkin eli muutamia näyttelyitä Suomessa ja Ruotsissa

torstai 18. joulukuuta 2008

Vuosi 2008


Viime vuoden lopulla olin asettanut jotain tavoitteita tälle vuodelle. Mitenkäs niiden tavoitteiden sitten kävikään?

Merri - joitakin 0 tuloksia agilitystä

Kohtuullista tahtia kisattiin edellen, mutta nollatuloksia saatiin vain kaksi. Vuoden ensimmäisestä ja viimeisestä kilpailusta.

Merri - tokosta tk1 ja mahdollisesti uskallus korkata avo-luokka (jolle on kyllä uskalla laittaa mitään tulostavoitetta)
Himoittu TK1 saatiin helmikuussa ja syksyllä käytiin kolme kertaa avo-kokeissa, niistä saldona kaksi nollaa ja yksi kakkostulos.

Merri - jonkin verran näyttelyitä, ainakin Suomessa ja Ruotsissa
Näytelmissä Merri kävi Norjassa (rop), Suomessa (rop*2) ja Ruotsissa (rop). Huikeinta oli Ruotsista saatu sert ja Blå Gula Hund (-ryhmäkilpailu ruotsalaisille roduille) ykkössija.


Nemi - terveet ja iloiset pennut


Tämä jäi tältä vuodelta toteutumatta. Mutta loppuvuodesta on eletty jänni aikoja, sillä Nemi astutettiin joulukuun ensimmäisenä ja toisena päivänä. Seuraavan vuoden (09) alussa nähdään vilkastuttaako pikku-Nemit piakkoin maailmaa.

Nemi - onnistuneita agikisastartteja kesänkynnyksellä

Nemi kirmasi agikentillä vuoden aikana 9 kertaa, kaikki radat olivat hyppäreitä. Saldona hienosti kolme nollaa.

Nemi - tulos tokosta (alokkaasta siis)

Tavoite saavutettu. Kävimme neljässä kokeessa, kolmesta kolmostulos ja yhdessä jäätiin nollille.

Nemi - kuten Merrilläkin eli muutamia näyttelyitä Suomessa ja Ruotsissa

Myös Nemi esiintyi kolmessa Pohjoismaassa näytelmäkehissä tänä vuonna. Suomesta se sai kolme cacib'ia ja Ruotsista sertin vsp:llä.



Voisinpa väittää, että meillä oli aika huikean hieno vuosi! "virallisten" tavoitteiden lisäksi koettiin monen monta muutakin huikaisevan hienoa hetkeä koirien kanssa

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Koiraseuraa ja avustajakoira


Tiistaiaamuna kävin perinteisellä koirapuisto keikalla. Toisella puolen puistoa juoksenteli (pienten puolella siis) kaksi corgia (tms) ja isompien puolella Merrin pisti liikkeelle puolentoista vuoden ikäinen kultsu-uros. Jahka kultsu sai Merrin liikkeelle niin eipä se sitten saanutkaan Merriä kiinni kun "mummo" paineli miljoonaa pitkin puistoa. Häntä vaan aerodynaamisesti kropan jatkona.

Merri on ihan yli-aktiivinen. Koirakaveria vailla. Ja aina kun sen kanssa lähtee ulos niin se osoittaa olevansa hyvin touhukkaalla tuulella. Ollaan taas pelailtu lumikokkareilla - mikä on Merristä ihan sikakivaa :)

Sisällä avustajakoirarepertuaaria on hivenen laajennettu (aiemmin on kuskannut likaisia sukkia pyykkikoriin tai jotain roskia roskikseen). Pari päivää sitten Merri toi mulle kännykän (jonka Eetu antoi sille mulle tuotavaksi). Sai superkehut ja namit. Viikko sitten (taas E antoi mulle tuotavaksi) toi mulle särkylääkepaketin, jota kantoi hivenen varovasti - aivan kuin arvaten että se pahvipaketti ei ole sille tarkoitettu revittäväksi. Ai niin, ja yks kerta se jopa nosti mulle pudonneen hiuslenkin (kenties yöks laittaa se sitten hiuksiin ;) mutta se ei ole tässä se pointti :) :))


Kaisa THE Persjättö ;)



Vuoden viimeiset agiharkat. Vuoden viimeiset agiliidot Activella. Jouluisissa merkeissä, sillä tarjolla oli glögiä, pipareita ja marianneja

Eilen jo harkoissa ollessani ajattelin kyllä etten ikinä tule muistamaan rataa kunnolla. Siis paikanpäällä ei toki mitään heikkoa. Mutta entä sitten seuraavana päivänä kun olisi aika "raapustella" se ylös? Kuka sitä nyt reeneissä ehtisi ratoja piirtelemään..

Joten, tässä voi olla ylimääräinen hyppy ja muutenkin asiat vinksallaan. Mutta kyllä se ainakin sinnepäin oli...



Aluksi oli tarkoitus, että olisin mennyt kolmosen hujakoille ottamaan koiraa vastaan, mutta koska sellaiset ei ole vielä Merrin kanssa kovin hyviä/varmoja niin päätettiin ettei tuhlata aikaa sen hinkkaamiseen.
Joten. Kakkosen kohdalta liikkeelle. Siis tod. liikkeelle ja ensimmäinen persjättö 2 ja 3 väliin. Ekalla kerralla olin liian vauhdikas kasin luona, joten koira tuli siittä ohitte. 11 ja 12 en varmistellut liikoja - oon vähän ihmetellyt kuin hyvin koira hakee tuon takaahypyn tuollaisissa tilanteissa, turhaa olen aiemmin noihin kohtiin jäänyt ihmettelemään. 14:sta 15:lle sylkkärillä - meni hyvin! Sitten taas tossua toisen eteen. Ja 18:lle taas persjättö - liike vaan oikeaan suuntaan ja koira mukaan meininkiin.

Eka radalla hieman odottelin koiraa liikaa. Toisella kerralla en jäänyt varmistelemaan ja Merrillä oli kuulemma Vauhtia! Tätä pitää kuulemma muistella ja mielikuvaohjata kymmeniä kertoja joululoman aikana - niin hyvin meni.

Kiitoksia Marille vuoden aikana saamastani opista. Jota on ollut paljon! Sekä Nemin että Merrin ohjauksessa ja eniten tietysti itseni kanssa, opetellessa uutta tapaa viedä koiria vanhojen parkkiintuneiden kaisa-tapojen sijasta

Asennetta!



Maanantain Merrin radat menivät jotenkin näin:




Niin. Sitä Asennetta kaivattiin itselle siis. Eikä mitään löysäilyjä vaan keskittymistä tekemiseen ja kunnollista ohjausta. Sen kun muistaisikin - aina!

Aloitettiin numeroradasta. Koira hurahtaa putkeen. Tääh! Meijän Merri, miten se nyt noin? Ja vielä aika vauhdilla. Okei okei, se putki oli siinä tyrkyllä mutta silti. Alusta uusiksi, tässätystä (pysähtymättä) ykkösen ja kakkosen välissä joten ongelmitta pujotteluun. Pujon otin esteen oikealta puolelta. Aluksi vedätin liikaa ja olin liian nopeesti hypyllä ja ajauduin liian lähelle putkea. Enempi koiran tahtiin pujossa ja sitten lähetystä putkeen, jotta ehdin kunnolla persjätteilemään ja liikkumaan hypylle ja seuraavalle putkelle päin. Irtoavamman koiran olisi voinut vain lähetellä sinne putkeen, kauempaakin siis. Mutta ei Mersua. Otin koiran vastaan putkelta ja kannustin sitä hyppelemään hypyt jotta sain sen nopsasti puomille. En tiä oisko tuossa ollut Merrille vieläkin nopeempi tapa. Ts mulle.
Puomilta kun palkkasin koiran pallolla (mitä nykyisin eniten agiharkoissa palkkana käytetään), niin en ajatellut kunnolla mitä teen--joten koira hyppäsi aika ylhäältä :o Tarkkuutta peliin siis!

Muiden harkatessa tein yhden hypyn avulla "käärmekättä" joka sikälimikäli oli hankalaa kun itseä piti asetella sopivasti ja kysyi koiralta kärsivällisyyttä. Aluksi harkka meni ihan hyvin, mutta sitten koira rupesi tulemaan siivekkeen vierestä mun luo (eikä hypyn kautta). Mitä lie tein väärin.. Lisäksi harkkasin kääntymistä. En tiä onko tämä nyt jenkkikäännöksen ja Mikan neuvoman käännöksen välimuoto. Vai jotain aivan muuta. Lähetän koiran siis (vielä aika lyhyeltä matkalta) hypylle käskyllä "käänny" jolloin se tulee siivekettä nuollen takaisin mun luo jolloin heitän sille palkan.

Toisena harjoitteena tehtiin tuo kirjain-rata. Joka oikeesti aloitettiin puomin loppupäästä. Eli istutettiin koira siihen alastulokontaktille. Takaahypyssä ei ongelmaa. Ja olen jopa oppinut putkilla käyttämään vastakkaista kättä joten sain koiran kyllä toisen putkensuun ohitse. Mutta sitten koira ei meinannut irrota putkeen - joten siinä kun koira on jo ohittanut väärän putkenpään niin olisin kuulemma voinut jo ohjata koiraa putkeen koiran puoleisellakin kädellä. Voi käsien käyttö - miten se voikin olla aina vain niin vaikeata?? (mitä, missä ja milloin)
E-hypyn jälkeen menin pujottelun ja putken väliin (jossa saattoi olla hitunen enemmän tilaa kuin mitä kuvasta voisi luulla :D) tekemään valssin, jotta olin pujossa oik.puolella estettä. Ensin otin koiran sivuvientinä seur.hypylle ja putkeen. Mutta esteet taisivat olla jotenkin niin että siinä tuli liikaa kaarretta/kiertämistä joten oli kuitenkin kätsympää tehdä valssi pujon päässä ja jatkaa siitä eri puolelta hyppyä etiäpäin.
Ekalla kerralla Merri meni hyvin c-putkeen (itse ulkokaarteessa), mutta sitten menikin esteestä ohitse. Tuollaisia pitäisi harjoitella paljon lisää, jotta itte saisin vastakkaisen käden käytön tässäkin kohtaa (ja peruuttelun) takaraivoon. Lopussa ei ollutkaan sitten mitään ongelmaa.

Kiitoksia Jarmolle syksyn treeneistä!

tiistai 16. joulukuuta 2008

15.12. - vuoden vimppa



Tällä kertaa paikallaolevat koirakot saivat työskennellä paljolti, sillä hallin toisessa päässä oli pikkurataharkkanen (alla oleva kuva) ja toisessa päässä hiottiin kontakteja ja keppejä (käyttäen hyppyjä tuomassa haastetta).



Alkuperäinen ratasuunnitelmani oli kuvan mukainen, mutta kaikki paikallaolleet muistanevat varmaan, että eihän se käytäntö taaskaan mennyt ihan siten kuten meitsin piirrustukset Mutkaputki oli joka kerta valinnainen, siis se kumpaan päähän ohjaaja koiran ohjaa. Eli ei harkattu putkivääntelyitä tällä kertaa.

Jokainen kävi yksitellen tekemässä harjoitteet. Ensin otettiin putkeen lähetystä eli esteet 1-3 (1-2 esteväli oli sen seittemän metriä). Sitten numerorata ja lopuksi kirjainrata.
Mun ansaksi tarkoittama suoraputki ei ollut kenellekään hankala numeroradassa. Muutamat, jotka sen jo taitavat, tekivät toimivat jaakotukset nelos-esteelle.
Kirjain-radassa e-g tuotti eniten ongelmia, onneksi kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä koiran mukaan suoranputken loppuun.

Hienoa oli havaita, että kaikki koirakot ovat edistyneet syksyn aikana!

Mainiota loppuvuotta ja tapaamisiin viimeistään 12.01.09


maanantai 15. joulukuuta 2008

Häntä-hassutus


eli aivojumppaa naksutellen.

Mietin eilen, että mitä temppua alkaisin opettamaan Merrille. Aivot löivät tyhjää, joten naksuttelin sille hännän pitoa selän päällä / heilutusta. Kyllä sitä tarjottiin mulle vaikka mitä juttuja. Mutta myös häntä heilui kiivaasti (välillä).

Istuin harjoittelun ajan itse, jatkossa voisin kenties seistä josko tästä saisi intoa Merrille veteraaninäytelmäkehiin ...


Sisätoko


Tokottelin koiraa sisällä viikonloppuna.

- ruutua (sekä pelkkää "ruutumatolle" lähetystä että myös sinne mentyä maahan käskyä) - toimi hienosti :)
- noutoa (heitto ja suoraan vierelle tulo) - edistystä on tapahtunut mutta tarvii vielä apuja
- merkkiä (merkkitörpökkeen kierto vasemman kautta ja taakse seisomaan jääminen) - ensin riekkui hieman törpökkeiden kanssa, kun huomasi että se ei ollut se juttu. eli törppöjen alta ei löytynyt nameja niin toimi tosi hyvin! Se menee taakse ja jää sinne seisomaan. Buenoo!
- luoksetuloa (kokeilin sanallista pysäyttämistä, sana. stop) - Merri meni käskyllä maahan. Palkkasin sen siitä, ja se teki saman nelisen kertaa. Heti käskystä pysähdys/makuu. jos koira itse tarjoaa tuollaista niin enpä sitä siitä rankaise / koita muuttaa muuksi. Voivoi luokassahan taitaa olla luoksetulossa myös maahan heittäytyminen

Osassa liikkeitä käytin naksutinta.


Pitkiä putkia ja sivuittaisliikkumisia


Sunnuntai oli treenauksen kannalta parempi päivä. Tehtiin harjoitusta joka koostui kuudesta hypystä ja kahdesta pitkästä putkesta (jotka olivat vieretysten, pitkinä). Liitän myöhemmin tähän hahmotelman radasta.

Tätä rataa saimme juosta monta kertaa. Kokonaan ja pätkissä. Ja tuli myös havaittua, että Merrille esteet ei ole The Juttu. Sillä jos mun jalat toimi vikkelämmin niin sillä oli kiire mun perään - ilman että suorittaisi matkan varrella olleita esteitä (esim putkea).

Veikeä ohjaus oli mm sellainen missä liikuin sivusuunnassa (hankala selvittää ilman piirrosta) kutsuen koiraa ja sitten tuikkasin sen jälkimmäiseen putkeen. Toimi muutaman yrityksen jälkeen hyvin.
Mutta esim putken jälkeen eteenpäin eteneminen ei Mersulla toimi - liian vähän on ilm. sellaista treenattu. joten jouduin liikaa avittamaan koiraa ns takaahypylle.

Hyvä harjoitus - parempi mieli (erästä mainosta mukaellen)


Diiseli hyytyi - ei käynnistysapuja



Olin Merrin kanssa viikonloppuna Okk:n hallilla Mika Moilasen agilitykoulutuksessa. Olimme aamun ensimmäisessä ryhmässä molempina päivinä.

Mä olen tässä koko päivän koittanut miettiä mitä kirjoittaisin blogiin lauantain treeneistä. Olenko lyhyt- vai pitkäsanainen?

Ensimmäinen harjoitus:


Mentiin hyppyjä myötä- ja vastapäivään, palkaten satunnaisesti. Ja ottamalla koira haltuunotolla jonkun hypyn jälkeen luokse - nopeasta käännöksestä/tottelusta nopea palkka. Merri haki muutamia (varsinkin tuon ns alahypyn) helposti takaahyppynä. Vaikka ei niin ohjattu/sanottu. Myöhemmin vasta tajusin että koira brassaili mulle taidoillaan (enemmän palkkaa kun näyttää että osaa vaikeemminkin, kuka sitä nyt suoraan eteenpäin menisi). Mutta kun Mika kehoitti että antaisin koiran mennä edellä ja tulisin itse perässä - se se vasta olikin vaikeaa. Kuulemma varsin yleistä, että ei anneta koiran mennä edessä. Mutta erityisen hankalaa Merrille joka ei irtoile, muuta kuin satunnaisesti. Pallon avulla sain koiraan vähän kierroksia, mutta ei se siltikään oikein irrotellut.

Toinen harjoitus (jotenkin näin):


Ensin mentiin kuten oli itse ajatellut  - Merri kyllä teki oikein mutta harvinaisen hitaasti, jopa Merriksi. Joten Mika yritti opettaa meille sitä kuuluisaa napaohjausta. Joko minä en ekalla kerralla tajunnut alkuunkaan mitä piti tehdä tai se ei vaan toiminut Merrille. Niin tai näin, mutta leikki jätettiin sitten kesken.
Joillekin koirakoille tuota harjoitusta kuulemma/mitä ilmeisimmin kellotettiin. Jäin hivenen ihmettelemään, että jos Mersuliini ei syttynyt siitä napaohjauksesta (tai ohjaaja olikin hivenen hidas tajuamaan mistä on kyse) niin eikö mitään muita mahdollisesti nopeampia tapoja ohjata ko esteet olisi ollut?

Oikeus kilpailla


Nyt on hankittu kisalisenssi ens vuodelle.. ja ilmoittauduttu ekoihin kisoihin 

Laiska ei ollutkaan laiska


Eilen pähkäilin päivällä, että jaksaisinko ajella vielä uusiksi hallille (aamusta oli Mika Moilasen agikoulutus, josta myöhemmin lisää). Noh, laiskuus iski ja jäin kotio öllöttelemään ja temputtamaan (myös myöhemmin lisää) koiraa sisälle. Tänään, päästyäni töihin ja koneen ääreen luin sähköposteista, että sunnuntain treenejä ei olisi ollutkaan. Että joo, onni onnettomuudessa ja niin pois päin. Ja sitten tuntui hetken aika kelkasta jääneeltä - niinpä niin, en edelleenkään lue sähköposteja kuin työaikaan työpaikalta. Tai epäaikaan, mutta työpaikalla kuitennii (pienet poikkeukset tietty vahvistavat säännön, mutta jok tap en ikinä kotona kun kotona ei ole edes konetta saatikka nettiä).

perjantai 12. joulukuuta 2008

Nakkeja Toppilansaaressa


Käytiin Merrin kanssa aamusta Minnan luona kyläilemässä ja sitten Toppilansaaressa lenkillä. Merri tuntui nauttivan kun pääsi kirmailemaan ja humputtelemaan yhdessä slku-Jepen kanssa. Löysivätpä kaverukset yhdessä myös päästäisen, jonka onneksi jättivät syömättä.

Kiitoksia Minnalle & Jepelle mukavasta aamupäivästä


torstai 11. joulukuuta 2008

Oho! Merri irtosi


Tiistaina tehtiin ns vanhoin peruskuvioin pari rataa. Eli ei ängetty radalle twistejä, jaakotuksia tai käärmekäsiä. Rata oli jokseenkin tällainen:

Toisaalta taas mä pyrin rohkeaan ohjaukseen, tarkoitus olisi oppia luottamaan myös Merrin kohdalla että se tekee ne esteet vaikken jää esteen vierelle notkumaan. Edelleen tartten rohkeutta persjättöjen tekoon. Ja niitähän sitten teinkin radalla oikein urakalla

Ensimmäisenä tehtiin tuo numeroitu rata. Kakkosen takaa ottamaan koira vastaan, näyttö esteille vasemmalla kädellä - jolla samaten koiran ohjaus putkeen. Ja sitten liikkeelle, katse kuitenkin koirassa jotta se tekee myös pituuden. Kutosen jälkeen persjättö (oikea paikka & aika!). Ja taas persjättö esteillä 11-12. Sitten käännös ja koira loppusuoralle. Minne se irtosi kun nami oli odottamassa.

Toisena kirjain rata. Jossa tietty vaihdettiin pussi ja pituus toiste päin. Vastaanotto D-hypyn kohdilta. Liikkeelle.. ja persjätöllä koira D:ltä E:lle. H:lta I:lle käännös ei onnistukaan kahdella ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla on jo hieman yritystä, ensimmäisellä ei alkuunkaan. Koska en edes ajatellut, että Merri voisi olla edellisen radan maalissa siinä vaiheessa kun mä suunnittelen I:lle ohjausta Kun käännös toimii niin meneekin sangen hyvin. Vastakkaisen käden käyttö putken luona on ehkä hieman liioiteltua, mutta todella toimii. Ja tein sen epäkaisamaisen rohkeasti Eli kisoissa tuskin uskaltaisin tehdä noin, vaikka nyt se toimi ihan älyn hyvin!!

Aikasta päheetä


keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Diesel-Mersu on käynnistynyt


Eli Merri oli maanantain harkoissakin sangen vauhdikkaalla tuulella  Irtoili jopa putkiin niin, että pystyin jäämään yhden hypyn taakse (ts mun ei tarvinnut juosta putken viertä vaan lähetin koiran esteelle ja menin asemiin jatkoa ajatellen). Siistiä, kun Mersusta on kyse. Tai tietty milloin vaan. Mutta tuota ei ihan aina satu.

Koitettiin säätää mun liikkumislinjaa niin, että en tekisi turhanpäiväisiä vientejä esteiltä toiselle. Siis sitä ajansäästöä. Kait mää hiukka paremmin sitten ohjailin, vaikka kuulemma edelleen teen ihan turhia kaarteluita ja kiertelyitä. Säästö-sekuntit peliin..


Ootetaan ja ootetaan



Jotta aika kuluisi. Nyt on mennyt kohta 10 päivää ensimmäisestä astutuksesta. Ultraukseen Nemi menee joskus sitten tammikuun alkupuolella. Jos pentuja näyttää olevan tuloillaan niin Nemi jää Ruotsiin ja jos taas kohtu näyttää tyhjää niin haemme pikku-tiitiäisen takaisin kotikonnuille.

Nemi on löytänyt uuden kaverin, Gottrörassa asustelee uusi tulokas rlkn-Betsy. Betsy ja Nemi ovat kuulemma kuin paita ja peppu. Nukkuvat vierekkäin ja leikkivät yhdessä

Nemin juoksu on jo ohitse, mutta neiti nauttii toistaiseksi vain tyttöseurasta. Kaiken varalta. Betsy-neiti sitä vastoin on aloittanut vasta juoksunsa. Siinä on H.I -kennelin pojilla tekemistä kun talossa on jatkuvalla syötöllä juoksuinen narttu. Noh, jospa se Betsyn jälkeen hetkeksi hellittäisi.

Cattlin on ruvennut treenailemaan Nestorin kanssa tokoa. Eli mä voin marssia suoraan kokeeseen jahka Nemi palautuu kotio. Eeh? Ei ehkä ihan noin. Mutta kiva, että Nemi saa käyttää Ruotsissa ollessaan hieman aivojyväsiäänkin eikä vain hengaile

Leikkikaveri


Tiistaiaamuna kävin, kuten tavaksi on näköjään tullut, Merrin kanssa Puokkarin koirapuistossa. Alkuhumppailun jälkeen heittelin koiralle hieman palloa (en oikeastaan edes temputtanut/tokottanut sitä, kunhan leegailtiin). Kunnes puistoon tuli muitakin asiakkaita. Nimittäin tyttö ja valkoinenpaimenkoira, pentu sellainen. Penska oli aikalailla Merrin kokoinen, joten Merri sai hyvän leikkikaverin. Näytti Mersuliini oikein nauttivan kun sai vetää kahdeksikkoa, häntä virtaviivaisesti suorana.  

08.12.08 - pikkujoulutunnelmissa



Lainattiin edellisen ryhmän ratapohjaa, joka näytti tältä (tosin hyppyä 16 ei ollut):



Harjoitus tehtiin kahdessa osassa, ensin esteet 1-7 ja lopuksi esteet 7-15. Yksi koirakko lopetti ensimmäisen pätkän suoraan putkeen eikä aalle. 3-esteen (putki) sai valita kummasta päästä pistää koiran menemään sisään.
Yksi maxi tekee toistaiseksi hypyt medikorkeudelta, jotta keskittymisen voi siirtää hyppäämisen sijastaa muihin asioihin. Yhden koiran ohjaaja saa jatkossakin kiinnittää huomiota a:lle menoon, ei yhteisryntäystä esteelle -> koira loikkaa kevyesti kontaktin yli. Kulmahyppy tuotti muutamille vaikeuksia, mm niitä treenitään jatkossa lisää.



Kiitoksia Arille & Helille karamelleistä ja Onnea Okk:n marraskuun kisoissa saaduista serteistä!

maanantai 8. joulukuuta 2008

Läheltä piti


Ensin alkuun haluan kiittää (Sdp:n pj:tä lainatakseni ).. mainiosta matkaseurasta Tuijaa ja Karkkia (joille myös Hurraa huutoja hienosta 0-tuloksesta! ), Saria ja Cheriä sekä Pirkkoa & Nuccaa!

Sitten asiaan. Hyppäsimme Sarin kyytiin lauantaipäivänä Oulusta, alkuillasta saavuimme Seinäjoen ja Nurmon rajamailla sijaitsevaan hotelli Fooninkiin.

Sunnuntaiaamuna siirryimme Wallsport-Areenalle, joka vaikutti sangen upealta paikalta. Toivottavasti siellä on myös jatkossa agiliitokisoja. Tosin juoksurata-alue oli valitettavan pieni. Vain tuolla alueella sai siis pitää häkkejä ja koiria (jotka eivät kisannet, valmistautuneet kisaamaan tai olleet juuri tulleet radalta). Hallin keinonurmi oli aika pitkää/pehmeää ja ensin hieman epäilin sitä.. mutta liian kriittinen ei kait kuitenkaan saa alustan suhteen olla

Kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi kokkolalainen Vesa Sivonen.

Ensimmäiselle radalle olin suunnitellut joko persjättöä tai valssia esteiden 3 ja 4 väliin. Merri lähti kuitenkin liikkeelle paljon nopeammalla vauhdilla kuin mitä olin kuvitellut. Joten en ehtinyt tekemään kumpaakaan. Josta seurasi se, että mun ohjauslinja oli eri kuin olin suunnitellut ja esteenä 5 olleeseen putkeen Merri singahti väärästä päästä sisään. Tuosta jatkettiin normaalisti matkaa, mitä nyt Merri ei ilmeisesti kuullut kun käskytin sitä puomille - joten se juoksi siitä ohitse. Loppurata oli vauhdikas, pystyin vedättämään kepeillä ja koira vain kiihdytti menoaan. Toiseksi viimeisenä olleen muurin edessä tuli tökkö, kun yritin leikata takana.
Tuloksena siis hylkäys.

Toisena ratana oli hyppäri. Kuuleman (en kuullut tätä tuomarin vaan jonkun kisaajan suusta) mukaan etenemisnopeus oli 4metriä sekunnissa. Herranen aika sentääs! Mitä ihmettä sellaisella radalla kannattaa oikein tehdä? Harjoitella jotain kummallisuuksia tai ottaa riskillä ihmettelemättä eri kohtia? Sellaisen neljän hypyn rintaman (takaa, eesta, takaa.. jne) päätin ottaa takaa-tähän/kuljettaen-takaa (en nyt muista käytinkö vastakkaista kättä vetääkseni koiran ns itteeni ja heittääkseni sen seuraavalle hypylle).
Menoa ja meininkiä kuitenkin riitti. Virheitä ei tullut.
Tulos: +1,76

Viimeisen radan (agirata) puikkoihin astui Keski-Suomessa asusteleva Salme Mujunen. Rata näytti tosi pitkältä. Keskellä rataa oli kolme suoraa putkea, jotka piti mennä peräkanaa. Ihan tappojuoksurata siis. Radalla oli myös välistävetoja, hankalahko pujotteluun syöttö ja muuta pientä "kivaa".

Päivä oli ollut pitkä. Luokkajärjestys oli kaikilla radoilla maxi-mini-medi. Kisaajia oli paljon (paljon enemmän ainakin kun omiin kisoihimme vertaa), vaikka poisjääntejäkin toki oli. Kisaaminen (=juokseminen), lämmittely & jäähdyttelylenkit ja kenties pelkkä odottaminen ja oleminenkin alkoi jo verottamaan kisafiilistä ja -kuntoa. Plus jalkaa (vaikka olisi miten hyvä alusta niin kyllä se jossain kohtaa rasittuu joka tapauksessa).

Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi tsempata. Se sisu löytyi jostakin. Ja tarmoa käskyttämiseen ja juoksemiseen tuli ajattelemattakin. Suorien putkien jälkeen olleita välistävetoja olin miettinyt rataantutustumisessa samoin sen jälkeistä suoraaputkea & pujottelua. Että miten kannattaisi viedä. Varmistellen vai vielä enemmän varmistellen. Lopulta rt -aika loppui jopa kesken - turhan pitkä rata.

Radalla en lähtenyt säätämään niitä välistävetoja liikoja ja ne sujuivat ilman merrejä. Pujottelussa ei tarvinnut ottaa lisää tilaa pujoon kääntymiseen saatikka yrittää ajautua "helpommalle" puolelle. Sen verran kuitenkin varmistelua että hivenen autoin koiraa kääntymään oikein esteelle. Sitten muutamat kuviot ja loppuun kaksi suoraa putkea ja loppuhyppy. Paremminkin olisi voinut koira irrota loppuun, mutta hyvä näinkin.

Sillä siunaaman hetkellä kun ylitimme maaliviivan, ts poistuimme kehänauhan ulkopuolelle niin multa petti jalat alta (eli kaatua römähdin pehmeälle nurmelle - ei siinä sen kummemmin käynyt, don't worry). Ei vain jaksanut enää. Ja hengästynyt olin vielä pitkään radan jälkeen.

Tulos: -10,35




Virallinen tanssiosuus, omistettu Pirkolle ,



Jos totta puhutaan, en tiedä kumpi oli siistimpää: se, että saimme vuoden päätteeksi kilpailukirjaan merkinnän (muunkin kuin että piirimestaruuskisoista hyl) vai se, että Sivosen radalta ei tullut kuin 1,76 sekkaa yliaikaa.

Voipi olla, että tämän lähemmäksi tupla-nollaa emme ikuna pääse. Mutta jo tuo eilinen tuntuu aikasta hyvältä. Ja sitä fiilistellään vielä pitkään!

Kätkijä


Torstaina ostin, hakiessani Merrin koirahoitolasta, koiralle viikonloppuherkuksi luun. Sellaisen vaalean missä on jotain mönjää sisällä (pekonia?). Viimeksi kun ostin sellaiset koirille niin söivät ne "yhdeltä istumalta". Mutta nyt kun ei ollutkaan sitä toista koiraa vieressä kyttäilemässä niin mitä Merri tekeekään? Kulkee ovela ilme naamallaan, luu suussa, pitkin asuntoa. Kätkien luuta milloin minnekin piiloon. Itseasiassa muistelin, että sillä oli samanlaisia vinkeitä joskus.. ehkä viis vuotta sitten. Siis selvästi ennen kuin Nemi tuli taloon.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Nälkäinen temput keksii


Herättiin aamuyöstä siihen, että Merri oli tosi levoton. Siis siihen tyyliin kun koira on levoton silloin kun sillä on se kakkoshätä. Kamalan sotkun siivoamisen pelossa ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja päästää koira takapihalle. Noh, koira menee ulos, hengailee hetken ja lopulta pissaa. Ja jatkaa hengailua, ei puhettakaan siitä että ryntäisi johonkin nurkkaan kakalle (tässä välissä kerrottakaan, että normaalisti koirat ei siis kaki pihallemme, mutta jos niillä on oikeesti hätä.. niin nehän kakkii heti kun vain ulos pääsee. eli takapihaa käytetään just yö-aikaan tai muuten kun oikeesti on äärimmäinen hätä). Kutsutaan koira pois, jos ei kerta hätä ole. Noh, koira tulee iloisesti sisälle ja ryntää keittiöön. Palvomaan tiskipöytää missä sen aamupala odottaa (nappulat kupissa turpoamassa).

Noh, voitte arvata, koira ei saanut aamupalaa ja minä painelin takaisin nukkumaan.




Käärmekäsi





Allekirjoittanut kyllä pelkää käärmeitä ylikaiken.. tai en tiä pelkäänkö korkeita paikkoja vielä enemmän (ja sipulia, noh, sitä en pelkää.. vaan inhoan). Noh, mutta se minusta ja asiaan.

Eilisissä Activen treeneissä harkattiin yksittäisiä juttuja. Ensin yhden hypyn avulla tekniikoita.

Ensin ihmisnuolta [koiralle kerrotaan että heti hypyn jälkeen suunnataan muualle, eli saadaan koira kääntymään tosi tiukasti siivekkeen jälkeen. jossain vaiheessa kun koira osaa tuon niin kohta vain merkataan koiralle ja itse ollaan jo muualla kun koira tulee siihen. opetetaan joku äänimerkki mistä koira tietää tehdä sen toivotun jutun eli kääntymisen. voidaan käyttää esim suhinaa, tavanomainen tässä -käsky ei ole kovin hyvä, sillä koiran ei ole tarkoitus olla siellä missä ohjaaja ts ei ole varsinainen haltuunotto], jota harjoiteltiin niin, että rima oli matalimmalla mahdollisella. Koira istui siivekkeen takana (keskellä) ja itse oltiin kyykyssä (riman puoleinen polvi maassa, toinen koukussa "ilmassa") katse siihen suuntaan mihin oltaisiin oltu menossa. Käsi koura/kuppi -asennossa ja kädessä nami, jolloin saadaan koira kiinnostumaan ts kattomaan alas päin ja seuraamaan sitä ja kädellä ohjataan koira hypyn yli ja samalla heitetään nami (ei liian nopeesti) eteenpäin ns menosuuntaan. Eli koiralle takapään käyttöä (tokoa). Hankala selittää.. (mutta koitan sepostaa tätä ittelleni "talteen" jotta sitten joskus osaisin ja muistaisin mistä on kyse ja opettaisin näitä Nemillekin). Jok tap. jahka hoksasin itse tekniikan niin onnistui Merrin kanssa hienosti.

Sitten käärmekättä. [Jossa myös tarkoituksena saada koira kääntymään nopeasti hypyn jälkeen, tai hypyllä jo. Mutta tämä vaatii sen, että itse on ehtinyt sinne hypyn taakse tekemään tän.. ] Koira istumaan vinoon hypyn taakse (vinoon samalle suunnalle kuin minne toisella puolen jatketaankin) ja itse kädellä ohjataan/houkutellaan koira hyppäämään tiukasti siivekettä nuollen ja jatkamaan matkaa. Eli ohjaaja pistää kätensä riman yli. Jahka en hutiloinut, ollut liian äkkinäinen, niin toimi kyllä ihan ok:sti.

Ja lopuksi jenkkikäännöstä [tiukka käännös edelleen, niin että koira oppisi kääntymään takaisin päin eikä loirottelisi hirmu pitkälle jos kuitenkin jatketaan taas takaisin päin/toiseen suuntaan]. Josta en ihan kyllä jummartanut, että miten ohjaajan pitikään toimia. Hypyn taakse (hieman vinoon, eli takaisin tulo suuntaan (mutta hypyn taakse toki)) jätettiin palkka ja pistettiin koira hyppäämään ja jonka jälkeen se sai palkan. Ja suuntasi sen palkan avulla siis automaattisesti oikiaan suuntaan, edelleen siivekettä nuollen. Yritin ensin pallon avulla, mutta Merriä ei se pallo kiinnostanut tarpeeksi. Vaikka toki mun olisi pitänyt tietää ettei paikallaan oleva pallo/lelu ole Merrille palkka. Sitten kun pistin namialuselle namin niin johan rupesi kiinnostamaan.

Lisäksi harkkasimme pujottelua. Jota otin puolikkailla kepeillä. Tarkoitus oli harjoitella kepeille imua. Mutta jos laitoin namin loppuun niin namille imu oli parempi... eli kävi syömässä sen namin ja saatto tehdä ehkä kaksi keppiä välistä (kukaan ei valvonut namilautasta). Joten koitin heitellä Merrille niitä nameja, mutta se ei oikein hiffannut hommaa. ts meinannu löytää niitä nameja (noh, ei tarvi huolestua, ei niitä sinne maahan jäänyt..). Muutaman kerran otin pujon putken kautta, mutta se ei ilmeisesti vastannut harjoittelun tarkoitusta. Mun pitää tuossa olla jämerämpi (ei putki-asiassa, kun pujossa muuton) ja "pakottaa" koira tekemään se este. Siis tällä meinaan sitä, että pistää se koira tekemään se este vaikka mä en tulisikaan sen mukana. Se oli nyt tarkoituksena. Saada koira itsenäisemmin suorittamaan se, tähän mennessähän mä olen aina tullut sen mukana. Ja koiruus jopa teki muutaman itsenäisen pujottelun - huusi ja teki, mutta teki kuitenkin. Juhuu!!

A:ta ja keinua otin muutaman kerran. Keinulla Merri tarjosi oma-aloitteisesti esteellä pysymistä. Vaikka mä juoksin esteen ohi. Olin vähän ihmeissäni. Siis koira teki lähestulkoon niin kuin mitä mä Nemille kaavailen (kaavailla sana siksi kun keinu on vielä totaalisen kesken). Aalta se juoksi läpi, vaikka käytin namilautasta lopussa (mihin se kesällä on pysähtynyt).
Eli joo, mun täytyisi päättää joku linja näiden kontaktien suhteen. Voi elämä!

Lopuksi otin vielä putki-sulkeisia. Putken jälkeen namilautanen ja herkkuja. Siirsin sitä lautasta aina hitusen kauemmaksi. Kun tajusin laittaa tuon namilautasen niin Merri oli hiljaa. Ensin kun vaan käskyillä "pakotin" sitä esteelle niin se huusi / vänkäsi ja lopulta teki esteen. Mutta kun herkkuja oli odottamassa niin liukahti nopeesti putkeen ja eikun syömään!


Runt


Opetin Merrille uuden tempun. Tai pistin sen opettelun vaiheeseen. Eli "runt" käskyllä se kiertää mun ympäri. Lähtee edestä ja kiertää takakautta sivulle.

Joo, ja en tiedä mitä iloa / hyötyä tästäkin sitten on