Viimeaikojen tanssit

 Kiki on ollut ihan hyvässä treenivireessä viime aikoina Okk:n hallilla koiratanssitreeneissä. Tottakait se havaitsee jos viereisten kenttien tokotreeneissä on liiallista meininkiä, mutta se ei onneksi ole näyttänyt ottavan niistä ahdistusta vaan on jatkanut toimintaansa kun on huomannut Jotain Tapahtuvan jossain. 

Olen viime aikoia tehnyt paljon sellaisia mielentilatreenin ja kehäänmenotreenin sekoituksia mihin olen sekoittanut improa - ja Kiki on näistä harjoituksista ihan liekeissä. Palkka rasiassa, jonka se saa vaihtelevasti joko kehässä temppujen jälkeen (vaihtelen temppujen määrää) tai kun on tultu takas kentän laidalle, repun yms luo. Toisinaan olen myös palkannut Kikiä vinkulelupatukalla, nämä lelupalkkaukset ovat tulleet treenin alussa ja aina siellä "kehässä". Noissa improkehä-treeneissä kaikki Kikin tarjoama on jees, vaikka itse olisin miettinyt jotain muuta, niin ei haittaa yhtään jos se kesken seuraamisen tekee pyörähdyksen - tai mitä milloinkin. Pääasia, että koira on hyvässä tekemisen-meinkinki-mielentilassa. Jos alkaa haukkumaan eli kiihtyy liikaa niin se ei tokikaan ole hyvä. 

Lisäksi on tehty eri temppuja epämääräinen kasa per treeni. Seuraava koreo kun ei ole vielä missään vaiheessa niin pitää vahvistaa temppujen osaamista ja edistää keskeneräisiä / uusia temppuja, josko niistä joskus saisi jonkun kokonaisuuden aikaan ... 

Kikin paluu näytelmäkehiin

Eilen käytiin siellä Tornion ryhmänäyttelyssä, mikä olikin sitten Kikin ensimmäinen halli/sisänäyttely. Näyttely pidettiin torniolaisten koirahallissa, samassa sijainnissa olen joskus käynyt Nemin kanssa aksaamassa, mutta tuossa hallissa en ollut aiemmin vieraillut (eli se on rakennettu sen jälkeen kun lopetin aksakisaamisen tai ylipäänsä kisaamisen Nemin kanssa).

Halli sinällään ei tainnut Kikille tuottaa ongelmia, hyvin paljonhan Kiki näyttelyssä oli omassa kevythäkissään, mitä nyt välillä kävi ulkona pissalla ja Eetu treenautti(/jaloitteli/totutti paikkaan) sitä hieman ennen kehää.

Ainut isompi ongelma Kikin Tornion hallissa käynnissä oli se, kun tuomari halusi katsoa millaiset korvat koiralla on, ja tähän se sitten käytti lelua. Eli heitti lelun - kun olisinkin sen saanut nauhalle ... Niin tuli "nätti" niiaus koiralta, eli Kiki meni matalaksi ja yritti väistää / paeta tilannetta. Koska koira ei toiminut siten kuten tuomari olisi halunnut eli tuomari ei nähnyt korvien asentoa toivomallaan tavalla, niin tietysti se toisti sen leluleikkinsä - ja taas Kiki oli entistä enemmän kauhuissaan.

Vaikka olisin ollut kehässä niin en olisi varmaan sanonut tuomarille mitään "tämä pelkää lentäviä leluja" ...


Enivei, tuloksellisesti meni tosi hyvin eli Kiki sai
VAL ERI1 SA PN1 ROP

Arvostelu meni näin:
"4v. valionarttu. Erinom. tyyppi. Keskikoko. Tyypilliset mittasuhteet. Hyvä pää. Hyvä raajaluuston vahvuus. Liikkeessä kaunis häntä. Tänään hieman pehmeä karvanlaatu. Eloisa luonne. Tyypilliset liikkeet"

Tuomari Mari Lackman.

Rotukehässä Kiki tuon niiauksen lisäksi haisteli lattiaa jonninverran, jatkokehässä esiintyi jo paremmin, mutta menestystä sieltä ei tullut.

Yllättävä hysteria

Tänään Kikin rallytreeneissä. Tehtiin pari erillistä tekniikkatreeniä, missä oli siis muutamia kylttejä ns ratamaisesti mutta oleellista oli kyseisten tehtävien suorittaminen vaikkapa jokaisesta erikseen palkaten eikä varsinaisen ratasuorituksen tekeminen.

Nämä treenit menivät tosi hyvin. Toinen oli ns omatoimitreeni ja toisessa oli sitten kouluttaja katsomassa. Sitten kun oltaisiin lopuksi tehty siitä omatoimitreenistä muutama kyltti valvotusti niin hieman ennen sitä Kiki sai hysteerisyyskohtauksen. En tiedä mitä tapahtui 1-kentällä, vai tapahtuiko oikeasti yhtään mitään - muuta kuin Kikin päässä. Kiki pälyili sinne kentälle ja huusi. Siirryin kauemmaksi ko reunasta, ihan sinne 1-kentän puolelle - ts ollen edelleen keskikentällä mutta enemmän 1-kentän lähelle kuin 3-kentän likelle. Ja tehtiin jotain Kikin mielitemppuja tai ylipäänsä mitä vain, jotta sain sen ajatukset pois "pahasta" (joka ei edelleenkään selvinnyt mulle mitä se oli).
Ei siis tehty sitä vikaa ohjeistettua harjotusta vaan hieman kauempana kylteistä otettiin vähän seuraamista josta yritin kehua koiraa kovasti ja annoin siitä palkkaa ja tehtiin vielä joku temppu ja vein sitten koiran autoon.

Että sori vaan Kikin aiheuttamasta metelistä kyseisenä ajankohtana (onneks tämä episodi ei siis oikeasti kestänyt montaa minuuttia).

Me tehtiin se! Eli Kikin ekat koiratanssikisat

"Olipa kerran agility- ja tokoharrastaja, joka hankki uuden harrastuskaverin. (Pennun nimi oli päätetty jo ennen syntymää, mutta kun pentu ja koiran uusi omistaja kohtasivat ensi kerran vanha nimi sai väistyä. ) Eipä tiennyt tuore koiranomistaja tuolloin millaiselle seikkailulle hän pikku koiran kanssa pääsisikään. Koirasta ei tullut agilitykoiraa, koska koiralta operoitiin kyynärnivel kun se oli alle vuoden ikäinen. Eikä siitä tullut tokokoiraakaan, koska eräissä tokotreeneissä koira pelästyi noutokapulan kolahdusta niin pahasti, että yleisti pelkonsa ruutukartioihin, hyppyesteeseen, kapuloihin, koirahalleihin jne. ”Koiratanssia en ainakaan ikinä harrasta” oli vannonut koiraharrastaja isoon ääneen suuntaan jos toiseenkin jo vuosia. Onneksi mielipidettä voi vaihtaa, koska herkut, temput, siedätys, aika ja kärsivällisyys auttoivat koiran halli- ja muihin pelkoihin. Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” valikoitui Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

Noin meni mun ensimmäinen versio koiratanssikilpailujen koirakkoesittelystä (kisoihin pitää toimittaa siis esittely, samoin kuin tietysti se biisitiedosto). Ja mä vanha hupakko liikutuin Kikin ensimmäisen tanssiesityksen alkumetreillä, kun ajatuksissa käväisi se kaikki mitä Kikin kanssa on koettu ennen kuin uskalsin ilmoittaa sen halliin kisaamaan, tai kisaamaan koiratanssiin. Onneksi sain koottua itseni melko nopeasti enkä pillittänyt ohjelman läpi (noloo). Ekassa "startissa" oli kyllä niin vahva latautuminen (jännitys, yritys, tsemppaus, tunnelataus) etten toiseen yltänyt enää samaan. Pisteissä a- ja b-kisa erosivat vain reilulla pisteellä.


Se meidän lopullinen esittely (jonka kuuluttaja luki ennen kuin mentiin kehään) meni kuitenkin näin:

"Kiki on kolme- ja puolivuotias ruotsinlapinkoiratyttö, joka on syntynyt tanssikengät jaloissaan. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että tämä on harrastus mitä pikkukoiran kanssa kuuluu kokeilla. En koskaan kuvitellut harrastavani joskus koiratanssia, esiintyminen ei ole koskaan ollut minun juttu – mutta itsensä ylittämisestä saa huikean fiiliksen, varsinkin kun tanssiparina on kekseliäs pikkukoira, joka tykkää tehdä temppuja maustaen niitä välillä omilla kuvioillaan.
Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” tuntui lopulta itsestäänselvältä valinnalta Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

En sitten kuitenkaan halunnut tuota koettelemustarinaa siihen alkujuontoon.

Mä tosiaan karsin sitä Kikin koreota aika paljon sen jälkeen kun oli ne kisanomaiset treenit. Koko koreota ei taidettu montaa kertaa reenata. Panostin hyvään kontaktiin / seuruupaikkaan (sekä vas että oik) eri pituisilla pätkillä. Palkkasin koiraa niin kehuilla kuin nameillakin. Harkattiin position vaihdoksia jotta ne olisivat varmemmat. Ja varmaan kaikkein eniten treenattiin kehäänmenoa, koska ihan aluksi kun sitä alettiin tekemään niin se oli tosi hankalaa (Kiki otti hatkat, haisteli maata, Kikillä keuli ihan kokonaan yli ja ties mitä kaikkea). Eli käytiin hallilla tekemässä lukuisia aloituksia: koira rauhassa kehään (harjoittelin samalla tuomarien tervehtimistä ja musamerkin antoa) ja kehästä pois, vaihdellen sitä mistä tai missä vaiheessa palkkaan. Nemi pääsi myös osaksi koreon opetteluprosessia, koska välillä otin sen mukaan hyörimään kehään kun itse suunnittelin koreota ja opettelin askelmerkkejä.

Pari viikkoa ennen kisoja sain päätettyä miten pukeudun kisoihin: mustiin niin kuin Kikikin. Joten ei muuta kuin shoppailemaan. Aluksi oli tarkotus käydä kirpparikierros, mutta päädyin kuitenkin ostamaan uudet farkut (farkut ostin siks, jotta housuille olisi muutakin käyttöä). Pusero onneksi löytyi omasta komerosta kun sitä hieman pengoin. Oli tarkoitus myös somistaa asua jollain punaisella (esim laukulla, koska biisi oli Kikin lähettipalvelu -elokuvasta), mutta en löytänyt mitään tilanteeseen sopivaa. Joten asia korjaantui sillä, kun kävin pari päivää sitten kampaajalla ja hiukset värjäytyivät kuin tilauksesta punertaviksi ;-)

Pelkästään varikkokäyttäytymistä piti miettiä etukäteen, että mikä olisi Kikille fiksuinta. Entä jos hallissa kuuluu / tapahtuu jotain sellaista mikä saisi koiran ahdistumaan? Kannattaisiko koira pitää autossa vai tuoda oma häkki halliin ja antaa koiran olla siinä? Mihin laitan palkan ettei se vedä koiraa liikaa puoleensa? Koska en voinut ennakoida enkä valvoa myöskään pihan tapahtumia niin toin kuitenkin Kikin häkin ja Kikin halliin. Päätin, että jätän kameran kotiin ja keskityn koiraan eli en ns väliaikoinakaan käynyt räpsimässä muista kuvia vaikka aikaa siihen olisi ollut kun oltiin hallilla aamusta iltapäivään saakka. Hengailin hyvin paljon siis koiran lähettyvillä enkä näin ollen juurikaan nähnyt muiden suorituksia. Loppupäivästä koira oli jo väsynyt eikä tarvinnut mua viereensä (mölisi pikkuisen aluksi jos olin muualla enkä tietenkään halunnut aiheuttaa muille ongelmia sillä että mun koira ääntelee).
Toisen esityksen jälkeen päätin antaa jättipalkan eli lällykoiranruokaa, mutta senkin vasta varikolla eli häkin luona. Tuosta palkastahan Kiki on "hieman" keulinut välillä, joten en tod halunnut kertoa sille etukäteen mitä nannaa olisi luvassa.
Kehäänmenoaukon läheisyyteen oli rakennettu karsina missä sai rauhassa odottaa kehään menoa ja sen jälkeen palkata koiran. Jätin sinne hupparin jonka taskussa oli nameja, namitin koiraa ennen kehää ja koira siis tiesi, että minne namit jäivät. Joten olin varsin iloinen ettei se edes yrittänyt karata sinne kesken show:n vaikka tuollaista ei oltu treenattu aiemmin.


Kuten olen moneen kertaan jo blogissa todennut, niin arvasin kyllä että Kiki tekee tanssiesityksessä omiaan vaikka kuinka kuvittelisin veteleväni tahtipuikoista kehässä ... Ja niinhän siinä kävikin.
Mutta ennemmin äänekäs koira kuin koira joka peljästyy jotain ja pakenee paikalta tai koira joka nuuskii lattiaa.

Molemmissa kisoissa sijoituttiin viimeisiksi, mutta koska jälkimmäisessä oli vain kaksi osallistujaa niin saatiin muistoksi muumimuki :-) Mun tavoitteet olivat niin paljon pienemmät, joten me ylitettiin ne moninkertaisesti. Onneksi ei tarvi / kannata verrata muihin. Myöhemmin ehkä lisää analyysiä kisoista, tähän loppuun kuitenkin muutamat palkintoposeerauskuvat sekä tuomareiden kommentit.

Kuvat © Sari Ollanketo ja Anna-Maaria Miettinen


a-kisa: Nadja: Pisteet Määrä 38, laatu 39, yht. 77. kumppanuus 31, koreo 38, yht 69. koko 146
Tänään harmillisesti hieman äänekästä menoa. Koira kuitenkin esitti hienoja seuraamispätkiä. Ohjelma painottui takareunaan, tule rohkeasti lähemmäs tuomareita. Lisää kehätreeniä niin hyvä tulee.
Katja: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht. 71. kumppanuus 34, koreo 35. yht 69. koko 140
Haukkuryppäät vähensi pisteitä. Teitä taisi molempia jännittää. Lisää treeniä vaan niin lähtee sujumaan :-)
Susanna: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht 71. Kumppanuus 30, koreo 32 yht 62. koko 133
Position paikka hyvä ja seurasi myös mukavan lähellä. Haukkuminen vähensi taiteellisia pisteitä

b-kisa
Katja. Määrä 36, laatu 36 yht 72. kumppanuus 33, koreo 36. yht 69. kokon 141
Harmittavia haukkusarjoja mutta myös suoralla nättiä seuruuta. Ehkäpä pidempi aika yhdessä positiossa ... Tsemppiä reeniin :-)
Susanna Määrä 34, laatu 36, yht 70. kumppanuus 28, koreo 31. yht 59. kok. 129
Seurasi hyvin oikeassa paikassa. Koira ei välttämättä tarvitse noin paljon käsiapua. Haukkuminen vähentää taiteellisia pisteitä.
Nadja Määrä 40, laatu 36. yht. 76. Kumppanuus 30, koreo 38. yht 68. kokonaispisteet 144
Koira äänekkäällä tuulella mutta tekee silti ajoittain hienoja pätkiä. Rauhallista ohjausta vaikka koira kuumui!

---

 Tämä oli niin työvoitto ettei häiritse yhtään että tuloksellisesti oltiin huonoimpia. Me saatiin kuitenkin pisteitä! Kikin ensimmäiset viralliset koirakilpailutulokset - ja koiratanssista, kuka olisi ikinä uskonut?!?

Särö treenikuplassa

Viime viikon molemmissa rallytreeneissä sattui jotain sellaista mikä sai toisaalta pienen särön mun treenikuplaan ja toisaalta oli myös inhimillistä (koirat on koiria, koira on eläin, koira joskus reagoi ja joskus ei).

Ensin oli maanantaina harjoitukset okk:n hallilla. Edelleen tosiaan harjoituksemme olivat keskimmäisellä kentällä. Tällä kertaa tehtiin tekniikkaa kahden pienen kylttitreenin avulla joissa molemmissa keskityttiin erilaisiin kääntymisiin. Toinen harjoitus tehtiin koutsauksen alla ja toista sai käydä tekemässä itsenäisesti (tämä itsekseen tehty harjoitus tehtiin lopuksi uudestaan niin että kouluttaja oli katsomassa tekemisiämme).

Noh, eikait siinä. Virittelin koiraa ja menin sitten tekemään sitä omatoimitreeniä. Joka oli sitten lähellä kentän reunaa ja luonnollisesti sitten lähellä viereisen kentän tekemisiä. Heillä oli rallyradallaan myös putki, mikä oli liki sitä meidän omatoimiharjoitusta. Kiki sekä kauhisteli että kiinnostui että kiihtyi siitä kun koirat sujahtivat putkeen. Tähän liittyi myös sitten se, että jotkut koirat ilmeisesti menivät putkeen myös silloin kun ei olisi pitänyt, mistä seurasi korotettua (vihaistakin) ääntä ohjaajien puolelta mikä oli Kikin mielestä kamalaa.

Kävin siinä omatoimitreenialueella vain tekemässä omiani enkä tod kuvitellut voivani lähestyä kentän reunaa, koska Kikin olemus meni asentoon "hui".

Suur ihme olikin sitten se, että sen varsinaisen koutsatun treenin Kiki teki ihan superhuipusti. Saatiin kehuja Kikin takapään käytöstä :-) eli kääntyilut sujuvat hienosti. Plus sain neuvon että voisin tehdä tehtävät kauempana kylteistä - mikä olikin hyvä neuvo, saksalainen käännöskin onnistui heti paljon paremmin ...

Ihan lopuksi käytiin vielä tekemässä sitä "pelottavan alueen" treeniä, joka meni paremmin kuin oletin. Eli vaikka Kikistä oli hieman jänskät paikat niin se ei mennyt "pakenen paikalta" tilaan ja pystyi kuitenkin toimimaan.

Torstaina oli sitten vuorossa Kempeleen treenit. Radalla oli sekä avo- että alo-luokan kylttejä. Tällä kertaaa ratatreenit luistivat myös Koirakoulu Kisman treeneissä hienosti :-)

Seuraavaksi oli vuorossa tekniikkatreenejä, voi-luokan kylttejä ja jotain muuta temppusia. Tehtiin myös sitten hyppyä. Josta seurasi sen illan "kääk-hetki", koska jollain koiralla osui jalat rimaan ja rima kolisi (tippui?) ja Kiki oli sitä mieltä, että "tämä selvä, tää ei tee enää mitään - mikä ihme paikka tämä on". Josta seurasi huono kierre hetkeksi, koska en voinut päästää koiraa irti hihnastaan koska oletin sen ottavan ritolat, josta seurasi se että itse kämmäsin Kikin suorituksen niin, että Kikilläkin tippui rima ... Toisella kerralla hyppy meni jo paremmin. Mutta vieläkin riitti hetkeksi draamaa, koska muut reenasivat hyppyä myös umpiesteellä josta myös kuului kolinaa ... Hetken aikaa meinasi mennä ajatukset synkkiin vesiin (paluu pelkoihin, ou nou). Mutta teetätin Kikille sitten kaikenlaisia sen lempitemppuja olipa ne sitten rallya tai tanssia tai ihan mitä vaan ja lopulta päästiin lopputunniksi ihan hyvään reenivirekuplatilaan ja oli ihan kivaa. Joten ei annettu kuprun lannistaa meitä. Mutta olihan nämä kuitenkin sellaisia hetkiä, että ...
Kiki on ja tulee aina olemaan herkkis ja reagoi asioihin, jotain voin sumplia niin että saatas pysyttyä omassa kuplassa mutta aina se ei vaan onnistu. Täytyy vaan toivoa ettei enää (montaa kertaa) tulisi yleistymisiä pelkojuttuihin kovasti niin että ei tarttis alkaa ehdollistamisurakkaa yms ihan alusta uusiksi ...

Kiki ekaa kertaa koiratanssileirillä

Edelleenkään en oikein tiedä minkä kannan ottaisin viikonlopun reissuraapustukseen. Kerronko seikkaperäisen reissutarinan, kerronko Kikin treeneistä vai kirjoitanko luentomuistiinpanot. Ehkä kerron tapani mukaan vähän kaikkea, rönsyilevän tarinan siten miten se mieleeni pulpahtelee.

Epäilys

Ennen leiriä mieltäni kaihersi seuraavat seikat:

• Minne pistän Kikin muiden treenien ajaksi? Häkki mukaan joo, mutta minun ei-niin-hyvin käyttäytyvä pikkukoirani, häiritseekö se muiden treenejä jos otan sen halliin? 
• En tunne ketään etukäteen, muuta kuin matkaseurani. Miten introvertin käy? Millaista väkeä ne The koiratanssijat oikein ovat? 
• Miten Kiki suhtautuu vieraaseen/uuteen halliin? 
• Missä toinen ryhmä treenii, kun kouluttajien treenit olivat samaan aikaan?
  Matkalla selvisi, että hallissa treenisi kaksi ryhmää yhtäaikaa. Jos olisin älynnyt tiedustella tätä etukäteen en olisi varmaan lähtenyt reissuun ollenkaan → pidin hyvin epätodennäköisenä, että treeneistä tulisi yhtään mitään siinä häiriössä. 
• Sunnuntain 2-jalkatreenit. Siis liikkumistreenit ilman koiria. Epämukavuusalue potenssiin x. Ryhmätreenit ja yksilötreenit. Onko muita näkemässä yksilötreenit? *paniikki* 

Kohti Ylännettä

Saara koirineen haki minut ja Kikin yliopiston parkkipaikalta perjantaina aamupäivästä (minun piti käydä aamulla töissä ennen reissuun lähtöä). Näppärinä tetriksen pelaajina pakattiin auto ja navin opastuksella ajeltiin läpi Suomen, maisemien muuttuessa yhä vihreimmiksi. Seinäjoen jälkeen pysähdyttiin ostamaan autoon evästä ja käyttämään koirat pissalla. Kiki meinasi hätääntyä kun Säkä ja Teno palasivat aiemmin autolle; äkkiä ne koirat laumaantuvat. Eipä tarvinnut kehottaa Kikiä menemään autoon vaan se reippaasti hyppäsi takapenkillä olleeseen häkkiinsä. Ylänteen kyläkaupasta käytiin ostamassa viikonlopun eväät ja lauantain grillibileisiin tuomiset. 

Perillä

Tien päässä treenihalli.

Kartano

Kuralan kartanotilalle saavuttiin perjantai-iltana joskus seitsemän jälkeen. Haettiin sovitusta paikasta majoituspaikan avaimet, vietiin laukut mökkiin ja purettiin kauppaostokset jääkaappiin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja menin tutustumaan treenihalliin. Jotain temppusiakin me siellä treenailtiin, mutta enimmäkseen ihmeteltiin. 

Yksi noista punaisista mökeistä oli meidän majapaikka.

Kikin kanssa lenkillä.

Hilpi-halli. 

Lauantai

Vaikka laitoin herätyksen itselleni aikasin aamulla, niin kiirehän sitä meinasi silti tulla. Tai kiireen tuntu. Oikeasti ehdin hallille kyllä ihan tarpeeksi ajoissa. Vein kuin veinkin häkin halliin ja laitoin Kikin sinne. Yksi ryhmä treenasi ennen Kikin ryhmän treenejä.

Treenisuunnitelma/aikataulu

Muiden treeneistä otin jotain räpsyjä. Mutta koska en tohtinut siirtyä Kikin häkin edestä (jottei se olisi mölissyt ja jotten olisi häirinnyt toisten treenejä olemalla liian lähellä) ja koska mukana oli vain 50mm (=ei zoomia) niin lopulta en hirveästi kuitenkaan kuvannut. Plus hallissa oli tosi pimeää, totesin että kuvista tulisi kuitenkin kökköjä, joten eipä tarvitse heitellä niin paljon huonoja kuvia roskakoriin.

Marjaanan treenissä keskityttiin Kikin kanssa treenaamisen treenaamiseen. Just tärkeitä juttuja Kikille, ja mulle kärsivällisyyttä siihen etten päästäisi läpi roskakäytöstä koiralta vaan jaksaisin odottaa tovin, jotta voisin palkita sitä oikeista toiminnoista. Kontaktitreeniä ja malttitreeniä. Kiki oli melkoinen hökäle kun ei millään olisi meinannut malttaa olla hetkeä rauhassa paikallaan. Ja turhautuikin se kun ei saanut tahtoaan läpi.

© Saila Rappumäki. Kiitos kuvasta :-)

Näinhän ei kuuluisi ajatella, mutta ajattelin silti: että näytti varmaan kaoottiselta. Mutta vaikka ei treenitty hienoja koiratanssimuuvsseja, niin silti se koira oli tekemässä jotain. Se toki haisteli sitä hallin ylimielenkiintoista lattiaa jossa oli kaikenlaista pientä roskaa (potentiaalisia nameja?), mutta koira teki eikä panikoitunut. Otti varmaan vähän häiriötä, mutta ei mitenkään niin, että ne jotka eivät tunne Kikin taustaa olisivat aavistaneet mitään (hallipeloista, siedätyksestä, häiriöherkkyydestä jne jne).

Lounas syötiin Kartanon hienossa salissa; jossa keskityin vatsan täyttämiseen valokuvauksen sijaan. Hienoa siellä silti oli, ja ruoka maittavaa. Ruokailun jälkeen käytin Kikin lenkillä ennen kuin alkoi päivän jälkimmäinen treeniosuus.

Ennen treenejä kuunneltiin Leenan luento "Vihjeet ja ärsykekontrolli", josta kirjoitin jonkin verran muistiinpanojakin (jotka ovat jossain - lisään kirjoituksiani ehkä tähän myöhemmin).

Päällimmäisenä luennosta ehkä tuli mieleen, että olen kyllä tosi laiska koirankouluttaja kun oion monissa asioissa tosi paljon ... ;-) Että hatunnosto niille, jotka tekevät "kaikki vaiheet".

Päivän aikana katselin kun useampi koira teki erillaisia positio- ja sivuaskellustreenejä. Esimerkiksi lautojen avulla. Mietin, että voitaisiin Kikinkin kanssa treenata sellaisia juttuja Leenan treeneissä sitten iltapäivällä.

Mutta. Leenankin kanssa päädyttiin treenimään treenaamista uusien tai vanhojen temppujen sijasta. Ei silti tehty samaa kuin aamupäivällä, vaan aloin opettamaan koiralle, että varikolla (häkin luona) ei tapahdu mitään vaan kaikki kiva tapahtuu treenialueella. Ensin mentiin vaan keskemmälle kenttää jossa kävin syöttämässä Kikille muutamia nameja. Ei tehty mitään temppuja. Palasin takaisin häkille ja sitten takaisin naminsyöttöalueelle. Mutta Kiki muisti tai oli huomannut että joku nami oli tippunut sinne ja se seuraava käynti meni säädöksi kun Kiki halusi poimia omat naminsa matkaan (=suuhunsa).

Seuraavaksi vaihdettiin treenialueeksi agipöytä (matala), jotta koira ei nuuskuttas sitä lattiaa. Ihan reippaasti koira hyppäs pöydälle vaikkei se sille mikään tuttu juttu (este, kun ei ole aksakoira - noh, pöytä ei enää ees ole aksaeste, mutta enivei) ollutkaan. Nyt piti käskeä koira tekemään jotain tuttua. Käskin koiran maahan, kun se on koiralle helppo temppu, mutta Kiki hieman arpo ts oli menossa maahan mutta tajus ettei voikaan kun oli liian lähellä reunaa. Eli koira yritti ja omistaja ei tajunnut ettei siinä voi maate pistää... (daa). Enivei temppuja pöydällä, niistä nameja ja takaisin häkille - jossa ei namitettu koiraa. Tätä toistettiin muutamia kertoja, pöydällä tehtiin myös twistejä.

Treenin jälkeen muutama paikallaolleista tuli sanomaan, että Kiki oli näyttänyt innokkaalta / tullut hyvällä kontaktilla takaisin häkille, että näytti toimivalta jutulta koiralle tuo harjoitus. Ja olihan se. Itsellekin tuli kyllä hyvä fiilis siitä - toki myös ihanasta palautteesta (kiitos!) <3 :-)

Treenien jälkeen kävelin Kikin kanssa mökille ja rötväsin tovin ennen kuin jätin Kikin mökkiin koisimaan ja menin grillibileisiin. Ruokaa oli riittävästi ja vaatteet haisivat kovasti savulle notskin äärellä istumisen jälkeen. Syömisen jälkeen pari koiraa intaatui uimaan hieman enemmänkin likeisessä vesistössä.

Loppuillasta käytin vielä Kikin lenkillä, jonka jälkeen painuttiin koisimaan.


Sunnuntai

Aamulla kun heräsin niin tiesin vihdoinkin mitä tulisin tekemään iltapäivällä leirin päättävissä "kisanomaissa treeneissä". Sitä ennen pakattiin kuitenkin tavarat autoon ja treenailtiin ensin ilman koiria.

Niin. Ne ryhmätreenit. Onneksi asioita tehtiin ryhmässä niin että kouluttaja kertoi ja näytti mitä pitää tehdä eikä niin, että jokainen olisi jammannut omiaan eläytyen musiikkiin tai jotain. Mutta kun sanottiin, että "vasen jalka, oikea jalka, nosta käsi, kyynärpää edellä" jne niin minäkin tunsin selviäväni *huh* :)
Aluksi vedettiin macarenaa... eihän se nyt ihan oikeassa tahdissa mennyt, varsinkaan loppua kohti ja kuviokellunta meinasi mennä välillä väärässä järjestyksessä, mutten vajonnut silti nolouksissani maan alle. Loppujen lopuksi koin jopa hetkittäisesti että oli ihan kivaa ja ennen kaikkea, että kykenin asioihin. Paitsi en tekemään chachachaata peruuttamalla, mutta jos about kaikkeen muuhun kykenin niin pidin sitä jo saavutuksena :-)

Ryhmätanssitunti. Kuvan otin kun luulin treenin jo loppuneen ... 

Noh, olihan ne kaikki hallissa yksilötreenin aikana. Siinä tein joo jotain, mutta kipsiinhän mä menin. Ihan omaa syytäni en saanut siitä harjoituksesta ehkä irti niin paljon kuin mitä olisi kannattanut hyödyntää ammattilaisen apua koreomusaliikkumiseen(i).

Lounaan jälkeen oli taas aikaa ihastella Kartanon tiluksia yhdessä koiran kanssa ja käydä vilkaisemassa "kisajärjestys" - estraadille ensimmäisenä astelevan koiran arpa oli langennut Kikille. Mikäpä siinä, tiesin mitä aikoisin tehdä, joten ei syytä paniikkiin :-)

Kisanomaisessa treenissä jokainen sai tehdä mitä halusi. Aikaa tähän oli kuusi minuuttia kullakin koirakolla. Joku muu laittaisi biisin soimaan ja kertoisi milloin aika olisi loppunut. Kävin kertomassa ettemme tarvitse musaa, mutta että toki sen voisi laittaa soimaan - että sillä ei olisi väliä, en tulisi antamaan merkkiä biisin aloittamisesta.

Koska Kiki oli ekana estraadilla niin kehääntutustumisen jälkeen (minä, eikä Kiki, en tutustunut kehään etukäteen) kävin viemässä kehään viltin. Alunperin olin ajatellut viedä sinne sen pöydän, mutta koska pöytä-treenissä Kiki välilllä myös kurkki uteliaana pöydän alle niin päätin että oma alunen olisi ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Sitten mietin nameja, että kun ne nakit eivät oikein maistuneetkaan pikkukoiralle, että mikä neuvoksi, kun treenistä ei tulisi yhtään mitään jos koira ei palkkaantuisi palkastani. Päätin kostuttaa mukana olleita kuivanameja (erilaisia mustinjamirrin sekä kaupasta ostettuja) pedigree lötköruualla. Laitoin tämän miksauspurkin treeniliivin taskuun (onneksi on iso liivi jossa isot taskut).

Etukäteen oli kerrottu mitä kautta pitää mennä kehään ja mistä tulla pois. Siinä välissä oli sitten yleisöä istumassa penkeillä (osa porukasta oli toki hengailemassa kauempana, valmistumassa omaan suoritusvuoroon jne). Kontaktikävelytin Kikin kehään, sinne viltille, samalla hetsaten koiraa (sanallisesti). Viltillä tehtiin / teetätin koiralla satunnaisia temppuja 2-4 palkaten samalla koiraa. Sitten käveltiin takaisin lähtöportille, jossa nollattiin tilanne. Ja toistettiin tämä sama muistaakseni neljä kertaa. Jossain vaiheessa joku oli laittanut myös meidän biisin soimaan taustalle.
Treeni meni ihan älyttömän hyvin. Tai mitä nyt Kiki hieman alkoi komentamaan mua kun käveltiin takaisin varikolle, ehkä siksi kun kiiruhdin (kun ei ollut käsitystä oliko kiire vai ei, kauanko oltiin tuhlattu aikaa). Mutta se siis haukku mulle/mun kanssa eikä ympäristölle, mikä on parempi juttu (=tekee mun kanssa, ei räyhää muille, ole pelokas jostain syystä y yms) - ja toki koira myös vaikeni kun käskin (eli en kokenut ääntelyä suureksi ongelmaksi tässä kohtaa, kunhan nyt kerroin asiasta).

Viimeisen tempputuokion jälkeen poistuttiin kehästä sitä virallista poistumisreittiä. Kuulin sivukorvalla yleisön taputukset (kaikille taputettiin, tietysti, kuului kisatreeniharjoitukseen) samalla kun kehuin koiraa ja vein sen häkille. Nyt kyllä annoin sielläkin koiralle palkkaa, koska
a)kisan jälkeen kuuluu palkata koira
b)halusin eroon niistä lopuista miksausnameista

Sen lisäksi että olin todella iloinen hyvin onnistuneesta treenistä, niin tajusin, että en jännittänyt "esiintymistä". En miettynyt sitä, että joku saattoi katsoa että mitä me touhuttiin. Tiesin mitä olin tekemässä, joten en ollut epävarma, joten sillä kaikella oli varmasti vaikutusta myös koiraan (positiivisuuden kierre).
Pieni piru piipittää silti korvaan, että eihän me mitään koiratanssikoreota vedetty - niin kuin muut. Mutta semmosta sattuu. Tai me ei olla vielä niin pitkällä ja olen oikeasti iloinen etten yrittänyt tansahdella meidän koreota läpi, koska siihen mun itsevarmuus ei olisi vielä riittänyt.

Meidän jälkeen Saara koirineen pääsi estraadille. Sitten pakattiin kamat autoon ja huristeltiin takaisin Ouluun. Kotona taisin olla joskus ennen ilta kymmentä. Kiitos Saaralle kyydistä ja hyvästä seurasta :-)

Loppusanat


Miten meni niin kuin omasta mielestä? Huoleni sekä Kikin olosta hallissa muiden treenien aikana ja vierashalliproblematiikasta olivat turhia. Tosin näitä samoja asioita tulen etukäteismurehtimaan varmaan jatkossakin. Kiki ei ollut ainoa koira, joka välillä sanoi jotain, mutta Kiki osasi myös olla pitkiä aikoja hiljaa - niin kuin muutkin koirat. Mitä pidemmälle viikonloppu meni niin Kiki pystyi oikeasti myös nukkumaan hallissa olleessa häkissä. Tottakait monien koirien (ja ihmisten) hallissa oleminen toi omat haasteensa (hallissa lenteli myös pari pikkulintua, mutta niistä ei ollut meille harmia) treeneihin, muttei ollenkaan niin pahasti kuin olin etukäteen pelännyt.

Leirin puitteet olivat upeat. Ainakin se mökki missä me yövyttiin oli tasokas. Keittiö oli vasta uusittu ja hyvin varusteltu. Minä nukuin koirien kanssa alakerrassa ja Saara nukkui parvella. Koirat nukkuivat siis omissa häkeissään (Kikikin malttoi nukkua ihan hyvin). Mökissä oli myös wc, suihku ja sauna. Kartanoalue oli kiva, puistokäytäviä missä kuleskella ja erilaisia istutuksia ihasteltavaksi. Koirat oli kiva lenkittää rauhallisella soratiellä. Molempina päivinä kartanossa tarjottu lounas oli maukas ja ruokaa oli riittävästi. Leirin aikataulu oli hyvin suunniteltu etukäteen; ohjelmaa oli, mutta viikonloppuna ehti myös seurustelemaan muiden kanssa tai viettämään laatuaikaa itsekseen.

Koska Kikin sukulaiset (äiti ja veli) ovat tuttu näky koiratanssiympyröissä niin monet tulivatkin kysymään, onko Kiki ruotsinlapinkoira? Tai sattumoisin jopa sukua Epelle / Sanille. Jotkut eivät edes kysyneet, vaan totesivat vain, että Kiki näyttää kovasti samalta kuin Sani :-)

Minua jotenkin hämmentää kuinka hyvä ilmapiiri koiratanssiväen keskuudessa on. Ihmetykseni ei liity pelkästään tähän leiriin, vaan olen havainnut sen jo aiemmin. Toistaiseksi en ole tavannut vielä lajin harrastajia joilla olisi noussut pissi päähän; toistaiseksi kaikki tapaamani lajin harrastajat ovat olleet kumman aurinkoisia - olivatpa he aloittelijoita tai konkareita tai jotain siltä väliltä.

Kannattiko matkustaa? Kyllä.
Menisitkö toistekin? Mahdollisesti ;-)

---

Parin muun leiriläisen kirjoitukset aiheesta

• http://kaislus.blogspot.com/2019/05/tahtitassujen-koulutusviikonloppu.html
• https://lystitassun.wordpress.com/2019/05/21/tahtitassujen-koulutusviikonloppu-18-19-5-2019-ylaneella/
• http://eino.uinuva.net/2019/05/24/tahtitassujen-koulutusviikonloppu/

Heikoin lenkki

Tiistaina oli Kikin toiset rallyreenit alo-avo -ryhmässä. Nyt meni rataharjoitus hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, tai ainakin niin, että minustatuntui, että meni hieman paremmin :-D
Ratareeniin silti sellainen huomio, että vähemmän namia esillä ja harkiten se missä väleissä palkkaa koiran. Palkatta ei tarvitse ratoja läpi tehdä, mutta joissain tilanteissa namin olemassaolo (kädessä tai hyvin likellä) vain häiritsee tekemistä.

Sitten sellaisia pikkujuttuja, että se peruuttamisjutska (n askelta, peruutus, koira istuu ohjaajan edessä jne) on edelleen hankala - ei pelkästään siksi että minun on hankala peruuttaa. Peruuttaa tietäen että sillä on merkitystä miten kävelen, harha-askeleet tai apuaskeleet eivät ole sallittuja (*surio* hyvin hankalaa) ja sen takia, että Kiki esittää pomppuja tuossa. Mikä on tietysti täysin mun oma vika kun oon palkinnut tanssin puolella (ja tokon puolella sillon kun sitä reenittiin) sitä siitä. Toisaalta taas Kiki tarjosi tuossa kohdin myös peruuttamista :-D ja koiratanssiharrastajaminäni oli salaisesti tyytyväinen kun koira osasi peruuttaa vaikka minäkin peruutin (niitä harjoituksia olin vasta suunnitellut tekeväni) ;-)

Pujottelu juosten sujui hyvin. Eli viimeaikaisten erilaisten seuruu-tempo-reenien vaikutus näkyi selvästi tässä :-)

Erillisinä harjoiteltiin hyppyä ja houkutusta. Houkutus oli eka kertaa siis ohjelmistossa ja Kiki teki sen tosi hienosti 💛 Hypyn kohdalla epäilevänä juutaksena mietin (ääneen) että saas nähdä mitä siitä tulee kun hyppyä (hyppyesteellä) on reenitty viimeksi edellisellä The Pelkokerroin hallilla vähemmän hyvillä fiiliksillä (=Kiki karkasi ovelle eikä suostunut tekemään mitään). Aluksi Kiki vain käveli sen esteen, mutta kun nostin vähän rimaa niin ylihän se hyppäsi. Eli ei pelkomuistoja, mutta vähän vielä hakusessa se, että mikäs se tämmöinen hökotys oikein onkaan.

Lisäksi tehtiin sivuaskel-reeniä, ts takapään käyttöä. Sivuaskel kylttiä reenittiin siis viime viikolla. Avo-luokan kylttinä siis. Mutta monille piti ottaa takapääreeniä siihen mukaan että ei se heti suoriltaan suju. Nyt siis oli ohjelmassa ufo-treeniä (jotka jotkut tuntevat vati-reeninä). Noh, Kikihän oli siitä ihan mielissään - varsinkin jos pääsi ilman minua ufolle pyörimään - esitti oikein mielellään "tanssi" -temppuaan ;-)

Joten todettiinpa sitten, että Kiki osaa kyllä käyttää takapäätänsä, sen vain pitäisi tehdä sitä myös minun kanssani ts mun sivulla eikä vain yksinään. Aloitettiin sitten tekemään seuruu-käännösreenejä. Ja näitä on tehty nyt sitten satunnaisesti lenkkien yhteydessä tässä viikon aikana ja mustatuntuu, että ollaan siinä hivenen verran edistytty :-)

Ja se heikoin lenkki rallytokotaipaleellamme olen tietysti minä. Vaikka toki Kikin omatoimisuus ja nopeus tarjota eri asioita asettaa omat haasteensa, mutta sitä mukaa kun minä opin miten rallya tehdään ja osaan lukea kyltit oikein (istuttiinko tässä ja ennen vai jälkeen päätempun ja mihin suuntaan piti kääntyä ja kummalla puolen kylttiä pitää olla ja ja ja ja ... :-D) niin ollaan jo aika pitkällä ;)

Paluumuuttaja

Ilmoittauduin just talkoilijaksi agilitykilpailuihin okk:lle.
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.

Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄


Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...


Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).

Tanssireenit

Eilisissä tanssitreeneissä kuunneltiin ensin pätkiä kolmesta eri biisistä. Niiden aikana tehtiin lämmittelytemppusia, mitä kukin. Ja piti miettiä minkä biisin valitsee ja siihen valittuun biisiin piti sitten improilla esitys, joka sai kestää jotain 30 sek. Kouluttaja sitten stoppasi sopivassa kohdassa sen biisin. Esityksessä piti palkata koira noin viisi kertaa, ei hajuakaan (en ole laskenut tuosta videosta enkä muista) palkkasinko mä Kikin niin monta kertaa.

Kiki ei ollut ihan niin hyvällä intensiteetillä mukana reenimässä kuin viikko sitten. Nyt sitä ehkä hieman häiritsi nuo pöksyt, ei hulluna häirinnyt, mutta vähän kuitenkin. Tässä temppuimproilussa piti kyllä hirveästi lukea Kikin mielentilaa, jos se olisi ollut ihannevireessä niin olisi voinut tehdä jotain muitakin temppuja. Nyt olin kuitenkin tosi tyytyväinen sen kontaktiin ja sen haluun tehdä mun kanssa asioita.

Improaminen ei tod ole mun juttu, kun jotta selviäisin asioista edes semikunnialla niin haluaisin olla enemmän tilanteen tasalla, eli mulla pitäisi olla selvät sävelet (parempi suunnitelma, tietää mitä tehdä, milloin tehdä ja osata ne asiat mitä kuvittelen meidän tekevän). Hirveän hyvää reeniä tällainen silti on, koska siinä sitä sitten oppii olemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella (mitä tämä laji hyvinpitkälti muutenkin on), oppii lukemaan koiraa ja tilannetta. Että jos myöhemmin onkin jokin oikea koreografia ja omempi musiikki niin ei ehkä sitten mene ihan puihin jos homma ei menekään käytännössä siten kuin on suunnitellut ja asiat opetellut.


Kun kaikki olivat esittäneet omat juttunsa niin laitettiin koirat syrjään (Kikin jätin seinäkoukkuun) ja kouluttajat kertoivat ohjelman suunnittelusta.

Sen jälkeen jokainen sai kysyä kouluttajilta jotain. Mä päädyin kysymään neuvoja miten jatkaa koroketreeniä "tanssi" -temppu. Ja siihen saatiinkin ihan kiva kikka :-) tehtiin vähän aikaa sitä takapäään käyttö reeniä (siis sekä tanssi-temppua että sivulle tuloa). Ja sen jälkeen jonkun aikaa peruutus-harjoituksia.

Sitten Kiki muuttuikin hysteeriseksi ja mulla meni hetki tajuta, että se saattoi johtua siitä kun viereisellä kentällä oli alkamassa rallyreenit eli siellä kolisuteltiin rallykylttejä ...

Omatoimitreenit viikolla 50

Tällä viikolla olen tehnyt likkojen kanssa kaksi aamukeikkaa Haukkikselle okk:n halliin. Ennen halleilua on käyty kunnon lenkit Hiirosen urheilupuistossa.

Tiistaina oli mukana tonnikalanameja ja Nemi tarjoili mulle parastaan; tokoseuraamista siis. Taidettiin me jotain muitakin tok juttuja tehdä kuin seuruuta. Kikin kanssakin tehtiin jotain temppusia tuolloin, mutten enää muista mitä. Sen toki muistaisin jos olisi tapahtunut jotain tramaattista (pelkoja tms).

Tänään Nemi teki siivekkeen kiertoa ns tarjoamisagia ja hieman rallytokoa. Kikin kanssa tehtiin rallya, koiratanssitemppusia ja tunnaria. Kiki oli ihan pähkinöinä 💙

Omatoimireenit viikolla 48

Tällä viikolla käytiin vain kerran Okk:n hallilla ja harkattiin tällä kertaa nosea. Lenkitin ensin koirat, sitten kävin tekemässä halliin (oltiin tällä kertaa ykköskentällä) piilot ja sitten käytin koirat yksitellen reenimässä. Nemin alku oli todella lupaava, kaksi ekaa se haki "tosta noin vaan" mutta sitten alkoi protestoimaan eikä "loppu rata" onnistunut ollenkaan. Sen etsintämotivaatio ei taida olla mitenkään hirmu hyvä, vaikka eipä siihen ole sen kanssa niin panostettukaan. Pari toistoa nenäreenissä oli sille sen mielestä selvästi ihan tarpeeksi. Mitäpä mummoa sitten sen enempää reenaamisella "kiusaamaan" eli sen kanssa ei tod tarvi enää vaatia tämmösiä juttuja (enjaksaselittää, jos joku ymmärtää mut väärin niin se on voivoi).

Kikin kanssa yksi piilo (niitä oli yhteensä seitsemän) tuotti hieman hankaluuksia. Koira kyllä pyöri hajupilvessä muttei saanut tarkennettua tismalleen hajutipalle (a:n alla yks "rima/palkki"; ehkä puolen metrin korkeudella). Muutoin Kiki oli tosi taitava. Muutamalla hajulla sanoin vielä ekan löydön jälkeen "näytä" jolloin koira tökkäs hajua uudestaan kuonolla.

Koiruus oli ihan täpinöissään siis reenimisestä. Kun oltiin harkkailemassa niin ykköskentälle tuli joku reenimään jotain mutta sen tekemiset eivät häirinneet Kikiä. Jätin koiran seinäkoukkuun kiinni siks aikaa kun kävin keräämässä eucahajut pois ja Kiki ei ollut moksiskaan yksinjätöstä (ei edes haukkunut). Kun olin kerännyt reenimme pois niin Kiki olisi selvästi halunnut vielä touhuta jotain, muttei kuitenkaan jääty temppuilemaan mitään.

Rallytokon alkeet, käytäntö osa1

Mitä mä nyt voin sanoa rallyreeneistä kun olen parjannut lajia vuosikausia? 😂
Koska päätin antaa lajille mahdollisuuden ja piiiitkän empimisen jälkeen tosiaan ilmoitin Kikin rallykurssille, niin yritän pitää mieleni avoimena (ja kaikenlaiset sammakot ja muut mölyt mahassani niin tunneilla kuin täällä blogissakin; ne muut kurssilaiset -samoin kuin Kikikin- ansaitsevat positiivisen harrastuskokemuksen).

Ensimmäiselle rallytunnille Kiki oli menossa innokkaasti. Kiinnostui uusista reenikavereistaan ja tekemisestä eikä meinannut housuissaan pysyä kun ei ihan kokoaikaa tapahtunut jotain. Rauhoittuminen, mikä rauhoittuminen?!?! Mutta ihanaa että virettä ja tekemisenpaloa löytyi ❤

Tunnilla harjoiteltiin alokasluokan kylttejä, aika monta kylttiä ehdittiin käydä läpi. Ne olivat enimmäkseen meille helppoja, kun on tehty jos jonkinlaista käännöstä, kontaktikävelyä yms temppusta. Vaikein oli varmaankin edessä istuminen muttei sekään niin vaikea kuin pelkäsin. En alkanut siihen vielä opettamaan mitään erillistä käskyä. Saksalainen (käännös, ei se aksajuttu) sujui yllättävän hyvin, toki sitä oltiin kokeiltu itseksemme jo ennen tuntiakin. Ainiin, sivuaskel oli myös hieaman hankala - sivuaskelseuraamista en ole Kikin kanssa juurikaan reeninyt. Tunnin lopussa tehtiin vielä ufoa (tasapainoalustalla pyörimistä) mitä on Kikin kanssa tehty paljon. Siinä voitaisiin reeniä enemmän "väärään suuntaan" pyörimistä mikä on heikommalla osaamisella. Ne törppöjen pujottelut sujuivat Kikin kanssa kivasti, jos sen ote herppaantui hetkeksi niin hihna ei kuitenkaan kiristynyt ja sain höpötykselläni Kikin takaisin kontaktiin.

Välillä pidettiin pissatauko. Eli aivojen tuuletus ruohonkorsia haistelemalla.

Ainiin. Se täytyy vielä mainita, että ainakin tämä Kikin ensikosketus rallyyn tuntui ... helpommalta kuin Nemin rallytunnit. Nemi ei jotenkin yhtään taipunut ko lajiin vaan kyseenalaisti kokoajan tekemistä, Kikille rallytemput ovat temppuja siinä missä muutkin temppuset ja ainakin nyt vaikutti siltä että se tekee niitä mielellään. (vaikea selittää, mutta rallytunnit viime talvena Nemin kanssa olivat melkoisen takkuisia Kikin tekemiseen verrattuna)

Jossain kohdin tuntia, olisikohan 85% tunnista jo kulunut, kuului jotain kolinaa hallin toiselta puolen. Luulen että berni törmäsi rallykyltteihin tms. Josta Kiki otti hieman ahdistusta. Eli sen vire laski selvästi ja sen jälkeen sitä piti hieman houkutella / innostaa tekemään. Koira ei ollut täysin maansamyynyt mutta tuttua ympäristön epäluuloista vilkuilua ilmeni.
Tästä heräsi myöhemmin pari ajatusta. Jos muistelen esim Nemin aksareenejä niin eihän se ikinä jaksanut koko tuntia painaa samalla vauhdilla kuin alussa, eli vire laski aina. Koira nyt ei koskaan pelännyt reeneissä eikä samalla tavalla ollut ahdistunut kuin Kiki on. Mutta ei sekään (Merrillä varmaan sama, mutta sen reeneistä nyt vaan on ylipitkä aika) koko tuntia ollut sataprosenttisesti tekemässä.

Joku fiksu varmaan toteaisi, että lopeta tunti/tekeminen ennen notkahdusta. Mutta mistä tietää milloin tulee notkahdus? Plus jotenkin ohjatuilla tunneilla en muka raski tehdä niin. Vaikka ehkä se olisi viisasta, jos osaisi katsoa sen oikean hetken reenaamisen lopettamiseen. Omatoimireeneissä reeniaika on paljon lyhyempi kuin kursseilla. Toinen juttu tietty olisi se jos se koira osaisi rauhoittua välillä ... Kyllä mä nytkin siis taukoja pidin, muutakin kuin sen pihapissailun. Välillä Kiki oli häkissä ja välillä hengattiin muuten vaan, tosin Kiki ei ollut mitenkään kauheen rauhassa ... "mää tekisin tämmösen tempun, kato kato Kaisa, löysin sun pipon, kato osaan heitellä namirasiaa näääin korkeelle! Kato, kato, kato ku oon taitava!!!"

Sanaseppo

Ollappa sellainen sanaseppo, joka osaisi kirjoittaa "ylös" ne tuntemukset ja fiilikset mitä milloinkin. Olen nyt pyöritellyt muutaman päivän tuntemuksiani ja erinäisiä juttuja mitä koirien kanssa on menossa enkä saa koottua ajatuksia sellaiseksi kerronnaksi kuin haluaisin.

Siksipä kirjoittelen kuitenkin tänne, että: nyt on hyvä. Tai positiivinenlataus menossa just nyt. Koska monesti tulee napistua negatiivisia juttuja, niin parempi kirjoittaa joskus sekin, kun tuntuu hyvältä. Koiraelossa -reeneissä, tavoitteissa jne- asiat menee aallokkoina, välillä ollaan pohjamudissa ja välillä heilutaan aallonharjalla taivaita hipoen.

***
Keskiviikkona aloitin rallytokon alkeiskurssin Koirakoulu Kismassa. Jep jep. Pitkän sisäisen pohdintani jälkeen ilmoitin Kikin rallytokokurssille. Ensimmäinen kerta oli teoriaa, eli Kiki ei ollut mukana. En tunne ketään kurssitovereistani etukäteen; vielä löytyy Oulun seudulta paljon koiraharrastajia joihin en ole törmännyt missään aiemmin.

Eilen kävin aamulla koirien kanssa Haukkiksella. Ensin lenkitin koirat. Erikseen (koska Kikillä on äärettömän paljon virtaa ja se on taas rasittava kun hyökkii Nemiä päin välillä, josta ei tykkää sen kummemmin Nemi kuin minäkään - kivempaa kun molemmat koirat saavat rauhassa tehdä lenkkinsä). Kikin kanssa kävin hieman pidemmällä lenkillä, pidin koiraa liinassa niin se sai hieman juoksutilaa - käytiin se yks lisämutka sitä pururataa niin Kiki hyppeli välillä metikössä.

Sitten mentiin halliin. Hallissa ei ollut muita kuin me. Kikillä riitti virtaa myös halliin eikä se ollut minkäänlaatuisessa pelkotilassa. Tällä kertaa reenittiin monia erijuttuja eli ei tehty mitään motivaatiotäsmäiskua niin kuin viime viikolla. Lähinnä reenailtiin siis koiratanssitemppusia; joista voinee olla hyötyä myös tulevalla rallykurssilla. Hieman rupesi naurattamaan kun ajattelin tulevia rallytunteja, että jos Kiki yhtään on ns omaitsensä niin olen kyllä niin pulassa sen kanssa. Kun tättähäärä tarjoaa sata temppua ennen kuin ehdin edes miettimään miten opetan sille jotain uutta ehkä hieman rauhallisemmin tehtävää asiaa. Mutta ei haittaa. Parempi tättähäärä -mieli kuin "taivas tippuu niskaan" -olotila :-)

Eniten hankalaa Kikin kanssa hallissa oli siinä vaiheessa kun yritin ottaa kännykuvaa koirasta. Saaran rummulla kuvan otto ei onnistunut lainkaan, koska "miten niin paikoillaan, tässä pitää pyöriä" :-D ja kun sitten yritin muuten käskeä koiran olemaan hetken paikallaan, niin ainakin pään piti pyöriä ... eikä puhelimen kamera ymmärrä sellaista päänpyöritysliikerataa :-D Mutta tämä nyt on pientä murhetta jos sometuskuvat eivät onnistu ;-)

Sitten kävin myös Nemin kanssa hallissa humputtelemassa. Jotain pieniä tokojuttuja tein senkin kanssa. Lähinnä mielenvirkistysjuttuja ja keskityttiin namien syöntiin ;-)

Niin

Netti toimii taas 👌😃

Tiistaina kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Nemin kanssa tokotusta ja Kikille motivaatioreeni.

Kiki oli ihan innoissaan nyt hallissa muttei silti tehty kuin kiertoreeniä; kolme kertaa lähetin koiran kiertämään kartiota - jokaisesta superkehut ja palkkaus. Ja sitten pois hallista.

Keskiviikkopäivänä ohjelmassa oli hieronta eli koirat pääsivät Suvin käsittelyyn.

Nemillä oli takamus jumissa (mikä ei ihmetytä lainkaan) samoin kuin massu (liekkö sitäkin jännittänyt kun pylly oli kipeänä). Muuten mummokoirassa ei ihmeempiä hoitamista ollutkaan; oli oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisellä käynnillä.

Kikillä oli lukko(ja) lanneosan lopussa, trikkeri(t) etuosassa (koiraa) sekä normaaleja juttuja (tai siis Kikille tyypillisiä) esim etujaloissa.


Semmostakin kerrottakoon, että Nemi on nyt syönyt myös sen antibioottikuurinsa loppuun, lääkkeet loppuivat päivä-pari sitten.

Kelit ovat edelleen olleet kosteat ja plussan puolella (keskimäärin +5 astetta).

Iltaisin on jatkettu kotona temppurutiineja. Kylki -temppu on kotioloissa jo semihyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaikeuttaa sitä (harventaa palkkausta, itse vaihtaa sijaintia) ja varjo-temppukin toimii melko hyvin kotosalla, siihenkin voisi tuoda vaikeusasteita lisää. Kikillä on paljon virtaa, leikkii itsekseen ja haluaisi lenkeilläkin äksöniä. Jos olisin varma että se selviytyisi halleista melko kiitettävästi niin hankkisin sille parit viikkoreenit, mutta kun en voi olla varma niin mennään nyt näin (eli minun aktiivisuuden varassa eikä ohjelmoituna viikkokalenteriin).

Day of fun

otsikkovihjeviittaus

Aamulla käytettiin koirat normisti lenkillä ja ne saivat ruokansa (ja Nemi sitä ennen pyllypesunsa). Sitten heitin Eetun töihin ja käytin koirat Puokkarin koirapuistossa. Erikseen, kun ei Nemi ehkä pysyis Kikin kurveissa mukana. Nemi merkkaili/pissaili muutamat paikat ja tuli sitten mun luo portille, että "tää on niin nähty jo".

Sitten hain kaupasta salaattibaarilihoja (pullet porkia ja paistettua lohta) ja ajelin Haukkikselle. Kurkkasin halliin. Yköskentällä jotku reeni aksaa (joku koulutti/neuvo toista), mutta muilla kentillä ei ollut ketään. Otin Kikin autosta, näytin sille herkkurasiaani ja koira oli siitä aika pähkinöinä. Mentiin halliin, jossa nyt koiraa kiinnosti mun namit eli ei alkanut nuuskuttamaan, mutta oli kuitenkin aika jännittyneen oloinen. Ei mitenkään superblaach kun ootti kyllä käskyjä jotta sais nameja, mutta vähän näytti siltä ettei viihdy hallissa. Tehtiin ihan vaan jotain pieniä kontakti/kontaktikävely/seuruu/istu/maahan perustemppuja - käveltiin toiseen päähän kenttää ja sitten takaisin ja tehtiin siis jotain pientä. Palkkasin aina välillä noilla erityisherkuilla ja lopuksi annoin syödä kaiken mitä oli jäljellä (ostin lihoja alle eurolla, joten ei niitä paljoa ollut yhteensä). Sitten mentiin pois hallista - tässä kohdin Kiki alkoi haukkumaan (syystä että, en tiedä, enkä tiedä onko väliäkään, mikä lie purkautumisjuttu) -  ja käytin Kikin pikkukävelyllä.

Motivaatiotreeni

Suunnittelin tiistaiaamuna meneväni käymään Kikin kanssa Haukkiksen hallissa, tehtäisiin pari temppua, palkkaisin koiran erityisherkuilla ja lähdettäisiin pois. Ei mitään jammailua eikä ylimääräistä kun pikavisiitti vain halliin ja se siitä. Aloitin homman lenkittämällä koirat, sitten laitoin Kikin autoon ja kävin Nemin kanssa hallissa; leikittiin hieman yms humppailua (namujen syöntiä ja vinkuleluleikkejä). Joku oli keskimmäisellä kentällä reenimässä tokoa, muuten paikalla ei ollut muita. Kun tulin Nemin kanssa ulos hallista niin kehuin sitä kovasti samalla kun käskin koiran hypätä takapenkille; eli siis hetsasin kadevoimalla Kikiä siitä kuinka siistiä hallissa on käydä (tarpeen tai ei).

Halliin Kiki oli menossa innolla, mutta hallissa aloitti nuuskuttelunsa. En tiedä rauhoitteleeko se sillä itseään vai onko se ihan normia "etsin keinonurmelta nameja" -toimintaa. Jos ekaa niin semisti hyväksyttävää, jos tokaa niin hermoille käyvä tapa. Enkä voi tietää kummasta on milloinkin kyse. Olin suunnitellut että tehtäisiin liikkeestä maahanmeno ja "pomppu", mutta Kiki ei lähtenyt seuraamaan vaan nenä meni maahan ja koira alkoi harhailla eli en saanut siihen kontaktia. Vaihdoin siis suunnitelmaa ja tehtiin kaukot (m-i-m-i) ja yks pomppu. Kehuin koiraa kovasti ja hehkutin palkan antoa, kaivoin rasian taskusta esille; ja tadaa Kiki katsoi namusia kuin halpaa makkaraa eikä syönyt niitä ollenkaan.

Olin kotona kaivanut kaapista jotain spessuherkkuja. Tai sellaisiksi niitä luulin. Mutta prinsessa nirpisti niille nenäänsä. Onneksi taskusta löytyi muutama tonnikalanamu, joten annoin ne koiralle eli ei se ihan palkatta jäänyt, mutta hieman vaisuunnutti Suurta Suunnitelmaani. Eniveis, poistuttiin hallista siinä vaiheessa eikä jääty sinne muuta kikkailemaan vaikka plänini menikin mönkään.

Nostin Kikin autoon ja ajoin auton peremmälle parkkiin ja menin tekemään Kikille keppijäljen Hiirosen nurtsialueelle. Koska en ollut varustautunut tsiljardilla namilla niin tosiaan "vaan" keppijälki. Koska mulla on Katjalta saatuna kymmenen jälkikeppiä jälkikurssilta niin käytin niitä.

Nostin koiran autosta, vaihdoin sille jälkivaljaat (ts ne keltaset mitä on jäljestyksessä käytetty kun Aatut on hieman löysät ja häiritsevät jäljestystä kun pyörivät koiran päällä, valuvat sivulle siis) ja laitoin liinan valjaisiin kiinni. Sitten mentiin eikä meinattiin. Kiki ei meinannut housuissaan pysyä. Jäljellä ei nyt enää niin lujaa mennyt, ei toki hitaastikaan. Kahdesta kepistä meni ohi, ne poimin vaivihkaa taskuuni. Merkkasi kyllä muut kepit hienosti, muutamasta sain koiran palkattuakin - siis namulla. Kaikkien löytämiensä keppien kohdalla kehuin koiraa muttei se tahtonut oikein ottaa namia siinä välissä. Että en tiedä oliko se sitten virhe ts koulutukselliseti huonoa toimintaa, mutta onko se missään sanottu että palkan pitää olla syötävää? Jos palkka koiralle siinä kohtaa onkin työ / homman eteneminen? Kikillä oli vähän sellainen asenne, että ensin hommat loppuun ja sitten palkka.

Ei ihan sellainen Kiki -show jota olin toivonut

Nojoo. Hallissa oli Kikin mielestä taas kamalaa. Viereisen kentän reenailijat olivat epäilyttäviä / pelottavia.

Kerroin kouluttajille, että Kiki on :-(  - ja kyllähän ne sen koirasta näkivätkin. Sovittiin, että Kiki tekee kotiläksyesityksen viimeisenä, jos pystyy siihen. Vaihdoin sijaintia seinän viereen pois väliaidalta ja sain koiran mielen hieman paremmaksi ts ajatukset muualle. Mutta en mä silti Kikiä aivan rennoksi saanut. Pahoittelut reenitovereille, että annoin Kikin haukkua välillä; toivoin sen nostavan kierroksia ja piristyvän sitä myöten hieman.

Ekalla esitysyrityksellä Kiki karkasi melko pian, karjasin sille paniikissa jotain kun pelkäsin sen karauttavan toiselle kentälle (toisaalta miks se sinne ois mennyt jos pelkäsi sieltä tulevia ääniä; toisaalta pakoon kuin pakoon tilanteesta kait se pyrki). Tosin koira ei yrittänyt mennä aidan ali tai edes ovelle vaan jumi haistelemaan jotain kohtaa lattiasta. Pari (?) kertaa sain sitä kutsua ennen kuin se totteli mua ja tuli takaisin luokseni. Kytkin koiran hihnaan ja aloitettiin esitys pätkä alusta:

Käsi pystyssä merkiksi dj:lle, että biisin voi aloittaa

Tässä kohdin Kiki istuu käskystä paikallaan ja on vielä jopa kontaktissa minuun. Ensimmäisenä suunnittelemani tassun annot onnistuivat. Sitten pakka taas levisi kun Kiki yritti lähteä takaisin nuuskuttelemaan. Videoilta (kiitos Saara kun kuvasit, vaikka mönkään homma menikin) näkyy, ja samaa kouluttajatkin sanoivat, että koira rauhoitteli minua, itseään tai tilannetta kauheasti. Paljon itsensä pudistelua, pään pois kääntämistä ja sitä nuuskuttelua.

"Hei me tanssitaan" - tai jotain :-D Kikin rakastama pompputemppu ;-)

Hetkittäin (yo kuva) tehtiin Kikin kanssa onneksi jotain yhdessäkin. Ja kyllä, tuon tempun olin tietty laittanut mukaan ohjelmaan, koska se on Kikistä niin kiva.

Eilen ja tänään kotona olin lopulta vääntänyt sellaisen "koreografian" aikaiseksi valitsemaamme biisiin missä oli Kikin osaamia temppuja kohtuu loogisessa järjestyksessä. Toki jo etukäteen hieman oinastelin, että Kiki saattaa maustaa ohjelmaa myös omilla tempuilla ja periaatteessa tiesin, että näin voi käydä. Silti itse en osannut olla rento ja mukautua tilanteeseen siinä kohdin kun Kiki teki ylimääräisiä (/vääräaikaisia) pyörähdyksiä yms. Jälkiviisaana ihmisenä minun olisi kannattanut antaa Kikin vetää Kikishowta niin kauan kuin se yhtään on menossa mukana. Toisaalta kouluttajien kanssa oli kyllä puhetta että kyllä langat kuitenkin pitäisi olla ihmisen käsissä vaikka koira välillä tekisikin jotain omia temppusiaan.

Kikille tämän päiväinen oli vielä liian vaikea tehtävä. Liikaa monenlaisia häiriöitä.

Risukasan pelastus oli se, että Kiki innostui / rentoutui kuitenkin muutamaan otteeseen hallissa ja me saatiin ihan kivasti reenattua uutta kylki -temppua ja tehtyä ihan hyvällä asenteella jotain vanhoja temppusia.

ps. muut ryhmäläiset esittivät tosi hienoja kotiläksytansseja. Wow :-)

ps 2. tuolla kurssilla on kyllä tosi mainiot kouluttajat :-)

Mietintöjä

Eilen rullasi päässä enemmänkin ajatuksia pettymyksestäni siihen, että Kiki taas kerran näytti niin ... maansa myyneeltä siellä hallissa. Että mistä nyt on kyse, analysointia analysoinnin perään. Ennakoida tilanteita en vaan voi. Kuitenkaan.

Mutta kun olen pähkäillyt, että pitäisikö talkoilla Okk:lle, että voisin joskus edes harkita hakevani reeniryhmäpaikkaa (koiratanssi kiinnostaa tällä hetkellä eniten). Niin eipä se näillä hetkisillä taitaisi olla kovinkaan järkevää. Nyt se reenailu ryhmässä siellä hallissa menee kun muut kentät ovat tyhjinä - tai satunnaisia vapaavuorolaisia lukuunottamatta mutta että kentillä ei ole mitään ryhmätreenejä menossa. Varsinkaan kiihdyttävää aksaa.

Kaverin kanssa oli sitten puhetta tuosta analysoinnista, että harrastaa sitä muutkin :-D Erilaisista jutuista voi mielessään pyöritellä asioita ees-sun-taas; jos teen näin niin johtaako se tuohon vai tähän vai kuinka paljon taivaankappaleet ja tuulen suunnat (esmes) vaikuttavat vallitseviin tilanteisiin.

Jotain voin tehdä ja miettiä, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuitenkaan kuin tuulta päin vaan. Tai antaa olla. Ja jälkimmäinen ei täysin kuitenkaan käy mulle. Taukoja voi ja kannattaa pitää joistain jutuista, mutta täysin ei periksi anneta. Kun hyviä ja loistohattarahetkiäkin kuitenkin on.

***

Tulinpa tuossa eilen miettineeksi sellaistakin asiaa, että Kiki täyttää helmikuun lopussa kolme ja me ollaan keretty jo harrastamaan lähemmäs kymmentä eri lajia - vaikka koira oli sairaslomalla kyynäränsä takia monta kuukautta - että onhan tässä jo tehty vaikka mitä. Ehkä pohjia rakennettu moneen lajiin. Toivottavasti ehditään ja voidaan harrastella ja kehittyä monessa lajissa vielä monta monta vuotta <3

***

Ihan eri juttu on sitten ne ens sunnuntain tanssireenit. Että minkä annetuista biiseistä valitsen? Niihin tuli yks vaihtoehto lisääkin - ihan yks mun lempparibiiseistä vieläpä :-) Mutten tiedä kuitenkaan onko se semmonen mihin osaisin jonkun temppusarjan kehitellä.

Ehkä pohdin kotiläksyä -tätäkin, yllättäin :lol: - liikaa, mutta jotta on edes pieni mahdollisuus onnistua niin pitää olla huolellisesti suunniteltu juttu ;-) Ja sitten pitää antaa vielä mahdollisuus yllätyksellisyydelle; mitä tehdä jos Kikin mielestä ohjelmaan / esitykseen kuuluu ihan eri temput kuin mitä minä olin siihen suunnitellut :-D

ps. Pyysin kaveria kuvaamaan meidän show:n, että jos mikään onnistuu niin jaan sen sitten tänne joskus ... ;-o

Tilanteet muuttuvat

Note to yourself: Vaikka kuinka siedättäisit koiraa niin se voi "kilahtaa" mistä vaan.

Kuten tänään siitä, että joku keräsi agiesteitä pois kakkoskentältä (okk:n hallissa) ja siitä kuului tietty jotain ääniä. Olemus meni koiralla taas asentoon anti (ts ei oo kivaa, tahdon pois). Vaikka sitä ennen se oli ollut kiihtyneessä tilassa ensin kun viereisellä kentällä tehtiin agia - puomilla juokseva koira oli jotain sikajännää/kiihdyttävää. Kun se (Kiki) vähän tottui siihen että sitä agia siellä harkattiin ja alkoi jotain tekemäänkin mun kanssa (ja etsimään nameja matolta) niin kuului keinun kolahduksia ja ties mitä ääniä ja kaikki oli suht jees. Mitä nyt havaitsin että agi on Kikille tosi suuri häiriö, mutta ei siks että se pelkäis vaan siks että on mielenkiintoista koiran mielestä.
Aattelin, että kohta me voidaan paremmin keskittyä tekemään omia juttujamme kun se aksaaja pistää pillit pussiin ts on lähdössä pois. Mutta kun kentältä kuului ensin hyppysiivekkeiden pois vientiä (varmaan kalahtivat toisia hyppysiivekkeitä päin siellä seinän vieressä missä ne on yleensä tiiviissä nipussa) ja sitten putken / putkenpainojen siirtelyääniä niin Kiki "meni tilaan".
En vienyt sitä silti heti pois hallista vaan oottelin hetken, koira pystyi syömään nameja ja tekemään pikkutemppuja (istu, maahan, tassu). Olemus oli silti tyyliä "pakoon". Lopulta vein Kikin Saaran rummulle jossa tehtiin vähän pyörimisiä, kehuin ja palkkailin koiraa ja lähdettiin sitten pois. Siks mentiin sille rummulle kun aattelin että vire vähän nousee kun on ns toiminnallista tekemistä.

Kaverin kanssa sitten viesteilin tuosta tapahtumasta ja todettiin ettei se ole välttämättä ne äänet mitkä Kikiä hirvittää vaan se on joku muu juttu. Eikä siis välttis mikään sama juttu aina. Eli tosi vaikea ennakoida mistä se ahistuu milloinkin.

Ehkä pieni notkahdus omaan mielialaan The Plänistä, mutta kyllähän sen tiesin jo tuota kirjoittaessani, että matka tulee olemaan pitkä. Toivottavasti kuitenkin enimmäkseen hyvillä fiiliksillä oleva.

Stop the presses: Kiki leikkii hallissa & Nemi osaa nosettaa

💓

Ajelin aamulla Haukkikselle lenkittämään koirat; ihan mahtava keli eli aurinko paistaa ja jotain pikkasen alle kymmenen astetta (lämmintä). Oli siis jo tosi mainiota pelkästään ulkoilla, mutta tokihan me reenimässäkin käytiin kun kerta Hiiroseen asti oli ajeltu.

Lenkin jälkeen laitoin koirat autoon ja kävin tekemässä koirille nuuskutteluradan halliin.

Tein viisi piiloa / hajualuetta, yllä niistä siis kolme. Ihan huvikseni päätin testata ja ottaa tuon koiratanssi/temppu "rummun" tuohon yhteen alueeseen, testasin siis, että keskittyykö Kiki hajun etsimiseen vai alkaako esittään tempputaitojaan; hajua en tokikaan laittanut temppukorokkeeseen.

Ensin treenimään pääsi Nemi ja sehän oli hyvin äkkiä kartalla siitä, mitä halliin oltiin tultu tekemään :-) Paljon (,paljon, paljon) paremmin se tähän nosetukseen keskittyi kuin mitä muutama päivä sitten hallilla tokotteluun. "Mummo" löysi kaikki piilot ilman, että olisin yhtään helpottanut sille tehtäviä.

Lopuksi kaivoin marssilaisen kassista ja leikittiin sitten sillä, plus otin niistä "kaverikuvan" :-D

Kiki suoriutui myös noseradasta hienosti. Sille teetätin uusiksi hajun näyttämistä, hyvin tiitteränä se sitten aina mulle kertoikin, että "tässä se on, ekkö hoksannu?" Eikä se nasahtanut temppurumpuansaan ollenkaan <3

Lopuksi Kikikin leikki marssilaisella. Ylläolevan kaltainen kuva ei tosin onnistunut Kikin kanssa lainkaan, koska Kikin mielestä tuossa tehdään temppuja eikö törötetä paikallaan poseerauspuuhissa
:-D

Oli kyllä kaikkinensa tosi hyvä "Haukkiksen keikka" 💙💚💛💜