Ensin oli maanantaina harjoitukset okk:n hallilla. Edelleen tosiaan harjoituksemme olivat keskimmäisellä kentällä. Tällä kertaa tehtiin tekniikkaa kahden pienen kylttitreenin avulla joissa molemmissa keskityttiin erilaisiin kääntymisiin. Toinen harjoitus tehtiin koutsauksen alla ja toista sai käydä tekemässä itsenäisesti (tämä itsekseen tehty harjoitus tehtiin lopuksi uudestaan niin että kouluttaja oli katsomassa tekemisiämme).
Noh, eikait siinä. Virittelin koiraa ja menin sitten tekemään sitä omatoimitreeniä. Joka oli sitten lähellä kentän reunaa ja luonnollisesti sitten lähellä viereisen kentän tekemisiä. Heillä oli rallyradallaan myös putki, mikä oli liki sitä meidän omatoimiharjoitusta. Kiki sekä kauhisteli että kiinnostui että kiihtyi siitä kun koirat sujahtivat putkeen. Tähän liittyi myös sitten se, että jotkut koirat ilmeisesti menivät putkeen myös silloin kun ei olisi pitänyt, mistä seurasi korotettua (vihaistakin) ääntä ohjaajien puolelta mikä oli Kikin mielestä kamalaa.
Kävin siinä omatoimitreenialueella vain tekemässä omiani enkä tod kuvitellut voivani lähestyä kentän reunaa, koska Kikin olemus meni asentoon "hui".
Suur ihme olikin sitten se, että sen varsinaisen koutsatun treenin Kiki teki ihan superhuipusti. Saatiin kehuja Kikin takapään käytöstä :-) eli kääntyilut sujuvat hienosti. Plus sain neuvon että voisin tehdä tehtävät kauempana kylteistä - mikä olikin hyvä neuvo, saksalainen käännöskin onnistui heti paljon paremmin ...
Ihan lopuksi käytiin vielä tekemässä sitä "pelottavan alueen" treeniä, joka meni paremmin kuin oletin. Eli vaikka Kikistä oli hieman jänskät paikat niin se ei mennyt "pakenen paikalta" tilaan ja pystyi kuitenkin toimimaan.
Torstaina oli sitten vuorossa Kempeleen treenit. Radalla oli sekä avo- että alo-luokan kylttejä. Tällä kertaaa ratatreenit luistivat myös Koirakoulu Kisman treeneissä hienosti :-)
Seuraavaksi oli vuorossa tekniikkatreenejä, voi-luokan kylttejä ja jotain muuta temppusia. Tehtiin myös sitten hyppyä. Josta seurasi sen illan "kääk-hetki", koska jollain koiralla osui jalat rimaan ja rima kolisi (tippui?) ja Kiki oli sitä mieltä, että "tämä selvä, tää ei tee enää mitään - mikä ihme paikka tämä on". Josta seurasi huono kierre hetkeksi, koska en voinut päästää koiraa irti hihnastaan koska oletin sen ottavan ritolat, josta seurasi se että itse kämmäsin Kikin suorituksen niin, että Kikilläkin tippui rima ... Toisella kerralla hyppy meni jo paremmin. Mutta vieläkin riitti hetkeksi draamaa, koska muut reenasivat hyppyä myös umpiesteellä josta myös kuului kolinaa ... Hetken aikaa meinasi mennä ajatukset synkkiin vesiin (paluu pelkoihin, ou nou). Mutta teetätin Kikille sitten kaikenlaisia sen lempitemppuja olipa ne sitten rallya tai tanssia tai ihan mitä vaan ja lopulta päästiin lopputunniksi ihan hyvään reenivirekuplatilaan ja oli ihan kivaa. Joten ei annettu kuprun lannistaa meitä. Mutta olihan nämä kuitenkin sellaisia hetkiä, että ...
Kiki on ja tulee aina olemaan herkkis ja reagoi asioihin, jotain voin sumplia niin että saatas pysyttyä omassa kuplassa mutta aina se ei vaan onnistu. Täytyy vaan toivoa ettei enää (montaa kertaa) tulisi yleistymisiä pelkojuttuihin kovasti niin että ei tarttis alkaa ehdollistamisurakkaa yms ihan alusta uusiksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti