tiistai 29. huhtikuuta 2008

Siitä jestaksesta


eli niistä Nemin viime torstain treeneistä. On kuulemma lupa hehkuttaa ;)

Ensin reenittiin tällaista:


Tuo pikku-a on tuossa siksi, koska se on merkkinä siitä mistä lähdin (suurin piirtein) liikkeelle koiran istuessa eka hypyn takana. Eli mä liikuin sivusuunnassa hieman kohti 2 hyppyä ja kun koira lukitsi 2 hypyn niin sitten tein valssin (näyttö päällä 2 ja 3 hypyille) ja sitten kirmattiin 4 ja 5 hypyille. 5 hyppy oli sen verta kaukana, että sinne kantsi mennä enempi mukaankin. Jotta hyppy suunta oli järkevä. Eli koira ei hyppinyt kohti nurkkaa (jossa oli putki) vaan kääntyi paremmin pujoa ajatellen. Ja voi äly! Nemi oli hyvä ja nopee! Ihqu suorastaan! :)

Pujon jälkeen ei ollut palkkaa. Ekalla kerralla N tuli pois lopussa. Seukki kerroilla käskytin / painostin / kannustin sitä loppuvaiheessa, jolloin N pujotteli huipusti loppuun asti. Lopussa välillä nakkipalkkaa ja lopulta tuttilelu josta N oli toosi innoissaan. Juoksi se suussaan intopiukkana ilo-ralleja pitkin hallia. Ihanaa kun kakru oli tuollainen, siitä alkaa kaivautumaan, tai se väläyttelee välillä, vallan mainio agikoira :)

B-reeni oli mun aluksi ehdottama versio, jossa lähdin 2-esteen takaa ja leikkasin 3 ja 4 esteiden välissä. Tämä versio ei ollut kuitenkaan ollenkaan niin sujuva kuin tuo valssi-versio. Hassua.

Lisäksi harkattiin välistävetoja jollain ihmekääntyily jutulla. Ensin meni erinomaisesti ja sitten vanha-kaisa tuli esiin vanhoinen tapoineen eikä mennytkään niin loistavasti.

Lisäksi tehtiin vielä joku muunkinlainen harkka. Jossa venkulia oli se, että koira jätettiin putken suulle, niin että itse en nähnyt koiraa ollenkaan - piti vain luottaa, että se menee sinne putkeen eikä a:lle (jonka alla putki siis oli).


1400km



Nää siis kävivät Turnééllaan. Takki on vieläkin hieman tyhjä.

Perjantaina ajettiin Nurmoon.

Lauantaiaamusta hilippastiin Seinäjoelle. Kisattiin kolme rataa, jotka tuomaroi Ritva Herrala.
Ensin oli kontaktirata, jonka Merri kiisi ihanasti - puhdas rata, mutta ihanneaika ylittyi 3,56 (sij.4). Seukkina oli myös kontaktirata mikä meni mäkkeen (hyl), en muista rataa tarkemmin. Vika rata oli hyppäri, jalat oli jo "kuolleet" ja mietin kaikenlaista kisaamisen unhoittamisesta lähtien. Mutta niin vain kisatessa kivut unhoittuvat ja homma rullasi taas virheittä maaliin asti. Yliaikaa kuitenkin 4,32 (sij.7).

Launtaina kisojen jälkeen ajeltiin Kaarinaan, jonne oli hemmetin hankala löytää. Allekirjoittanutta ahdisti kun piti ajaa syvälle, syvälle Turkuun asti ennen kuin löytyi tie nro 110 ja viitat kohti Kaarinaa.

Sunnuntaiaamuna pistettiin Mitsun nokka kohti Turkua ja ATT:n kisapaikkaa, jonne ei olisi varmasti löydetty ilman Riitan & Tarjan ohjeita (Kiitos!).
Kisapaikkana oli pienehkö halli, maapohjainen. Oma tuntuma hallin pohjasta oli, että se oli hivenen epätasainen ja osittain myös hievan pehmeä. Eli ei paras paikka agiliidolle (ainakaan mulle) muttei huonoinkaan.

Turkusessa kirmattiin myös kolme rataa. Ensin Salme Mujusen agilityrata, jossa pelkäsin turhan paljon virhettä pujottelun jälkeen. Ja ylivarmistelulla sitten sainkin sen virheen (eli kiellon) aikaiseksi. Tuloksensa siis 5,98. Eli aika olisi riittänyt oikeaan nollaan... Niin niin, kivahan sitä on jossitella.
Toisena Johanna Nybergin agirata (eka kerta ko tuomarin radalla), joka oli kimurantti, mutta selvitin sen - - lähes loppuun asti. Lopussa sitten huohotin jo niin paljon, että käskyt jäi antamatta ja Merri juoksi vikan esteen ohi. Ja korjaus yritys epäonnistui, jollon Mersu hyppäsi vikan hypyn väärin päin. Se siis olisi voinut olla nolla. Viimeisenä oli Johannan tuomaroima hyppäri, josta selvitin alun vaikeudet ja sitten Merri karkasi a:lle kun olisi pitänyt menä pujotteluun - joku kun ei muistanut tehdä minkäänlaista tai tarpeeksi painokasta haltuunottoa...

Kisojen jälkeen ajettiin Nousiaisiin syömään, ja sieltä Poriin kahville (kiitos Sanni :)) ja sieltä Mustasaareen yöpymään (jonne ehdimme just ennen kuin pistivät respan kiinni klo 23).
Kotona oltiin maanantaina päivällä.

Jottei Nemillä olisi ollut täysin turistin virka reissussa niin käytin tilanteet ja esteet hyödyksi ja reenin sen kanssa lämmittelyesteillä sekä Seinäjoella että Turussa. Ensimmäisessä hyppelyitä (takaa yms kuvioita) ja jälkimmäisessä a:ta, pujoa ja hyppyjä.

Kiitoksia Pirkolle & Nucalle mukavasta matkaseurasta, jahka ollaan tästä toivuttu voidaan miettiä minne sitten suunnattaisiin .... ;)

torstai 24. huhtikuuta 2008

Jestas sentään..


..kun Nemi on taitava. Eli menipä agiharkat tänäaamuna Activella loistavasti.

Tarkempaa raporttia ku oon ens kerran koneella, eli tiistaina. Aurinkoista viikonloppua, nämä likat suuntaa kohti etelän agikenttiä!


keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Nemin vika halliharkka


..Virpiniemessä siis keväälle -08.

Kiitoksia Katille hyvistä reeneistä & neuvoista!

Vikalla kerralla teimme jonkinlaista rataakin, me kahdessa osassa kun radalla toki oli puomi ja keinukin. En nyt rataa tarkemmin muista, joten yksittäisiä kommentteja harkoista.

  • Radan alku sujui hyvin, siis sitten kun N ei tuijotellut jonnekin ihan vika suuntaan.., otin sen hieman kauempaa vastaan. Alku siis oli hyppy-putki
  • Pujottelussa oli ongelmia, kakru ei tehnyt pujoa kunnolla jos pujon päässä ei ollut palkkaa (toki sen heitin, mutta siltikään) jos siis olin pujottelun vasemmalla puolella. Jos taas pujon päässä oli palkka tai olin pujon oik.puolella niin pujotteli ok:sti -vaik namia ei näkynytkään vaan tuli heittämällä
  • A-reeni sujui hyvin
  • Samoin puomi reeni (Kati juoksi hihnan kanssa), puomia otettiin myös hypyn (rima medi kork.) kautta (hihnassa edelleen). Tämäkin sujui hyvin
  • Yhdessä takaa --hyppy (2 aitaa vierekkäin) reenissä Nemi lensi nenilleen, luistiko tassut vai mitä lie, mutta hyppäs sen takasin päin hypynkin. Eikä ollut moksiskaan kun otin saman uusiksi.
  • Reenin myös pelkkää pussi palkalla
  • ja takaa hyppelyä, ensin yhdellä hypyllä ja sitten putken kautta (meni ihmeen hyvin)




Merrin vikat halliharkat



Sari väänteli meidän ryhmän radasta muutamaa astetta kinkkisemmän version (minkä taakseen jättää sen edestään löytää ), jota koitimme reeniä Merrin kera. A:lla oli ongelmia kun neiti heitti pyllänsä aina eri puolelle kuin missä koitin olla. Putkien kohdalla muistin pitää ääntä vasta kuin uhattiin selkäsaunalla ja muuta tavallista. Eli osa meni kivasti ja osa ei..

Kiitos Sarille & Raimolle talven treeneistä ja takuusti törmäilemisiin!

Tokavika ja vika kouluttelu


Kahdella viimeisellä kerralla harjoittelun alla oli kokonainen rata eli vain yksi harjoittelupiste.
Viikko sitten päästiin radan rakennuksessa vähällä kun tehtiin samaa treeniä kuin edellinen ryhmä (kiitos Jukka ). Kyseessä oli Hau:n möllirata 28.06.06.
Kauden viimeiset treenit päätettiin tähän rataan:

Meillä puomin alla ollut putki oli turhan lyhyt tuollaiseen kiertelyyn ja itseasiassa se oli sijoitettunakin hieman eri kohtaan - eli lähemmäs puomin ylösmenoa. Eli oli aika kinkkinen kohta...  Halusin kuitenkin vikaksi harkkakerraksi ykkösten radan (josta piti löytyä hieman haastettakin ja erilaisia esteitä mitä on 'ei niin vauhdikkaasti' harjoiteltu talven aikana). Monet koirat tekivätkin mm hienoja pujotteluja Toisaalta myös jatkossa riittää puuhasteltavaa myös sen pujottelun niin kuin renkaan, putkeen syöksymisten, olanyliottojen kuin leikkaustenkin kanssa.
Niitä saatte treeniä kuitenkin jatkossa jonkun muun opastuksella.

Niin se on vain tämäkin koulutussessio saatu päätökseen. Hallikausi 07
- 08 on taaksejäänyttä elämää. Kiitoksia mukaville koirakoille
innostuneesta ja ahkerasta harjoituksissa käymisestä. Toivottavasti
törmäillään jatkossakin agiliitelyn parissa 


Rekisteröinnit


Satuinpa surffailemaan Koiranetissä. Ja matkaan tarttui tällaista nippelitietoa.

Ruotsinlapinkoira on rekisteröinneissä sijalla 226, muutos 266,7%.
(suomenlapinkoirat sij.5 muutos 10,9%, lapinporokoirat sij.60 muutos 7,3%).


tiistai 22. huhtikuuta 2008

Näyttelyreissu Harstadiin


Matka aloitettiin perjantai-iltapäivänä ajelemalla kotoa Rovaniemelle, jossa luovutimme auton Kirsin suojelukseen . Ja pakkasimme kimpsut & kampsut bussiin ja matkasimme Pelloon, sieltä rajan yli ja Ruotsin läpi Norjan rajalle ja sieltä Harstadiin. Perillä olimme varhain aamusta (muutama tunti ennen kuin näyttelyhallin ovet avattiin).


Aamuyölenkillä hallin läheisyydessä.

Halliin päästyämme majoituimme kehän laidalle ja menimme selvittämään numerolappusotkua. Onneksi siinä ei sen kummempaa selvittelyä tarvittu - tiedoista jo näkyi että kaikki maksut oli ok joten heillä oli meille numerolaput valmiina.

Viime hetkille asti mietimme, että kumpi esittää kumman koiran ja päädyimme siihen, että minä esitin Merrin ja Eetu Nemin. Tuomarina oli siis suomalainen (meille ennestään tuntematon herra) Matti Tuominen.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 6 rlk'ta: 1 avo uros, 2 val urosta, 1 avo narttu ja meidän likat valioluokassa (Neminkin ilmoitin valioihin vaikkei se norjan valio olekaan, kun niin voi kuulemma norjan sääntöjen mukaan tehdä - ja se olisi voinut vastaanottaa sertin ko luokasta käsinkin).

Nemi esiintyi hienosti mutta tuomarin mielestä sillä oli liian pihisti karvaa -ts ei parhaassa karvassaan tms. Tuloksena siis "sileet" eli 1/2.

Merrikin esiintyi kivasti Ensin päihitti Nemin (toki kun N ei kerta sitä ck:ta / eriä saanut). Sitten Merriä ja avoimen luokan narttua (joka sai ck:n ja sitä myötä sertin ja vacan) pyöritettiin vaikka kuinka kauan kehässä. Kun se toinen narttu ei ruvennut liikkumaan oikeen kunnolla ollenkaan, laittoi nelitassu jarrutuksen päälle ja karkasi pari kertaa kehästäkin, tai yritti ainakin. Välillä Merrin ei tarvinnut kiertää kehää ollenkaan kun tuomari koitti josko näkisi sen toisen koiran liikkeet - muttei siitä mitään tullut. Joten pisti sitten lopulta Merrin parhaaksi nartuksi.

Sitten vielä rop-kehä, jonka luulin olevan selvää pässinlihaa. Siis uroksen hyväksi. Tietty. Ainahan  ne niin menee. Muttei tällä kertaa - sillä Mersuliini päihitti sen valioluokan uroksen Ei sillä, että me tuolla tuloksella niin sanotusti mitään tehtäisiin, mutta onhan se kiva saada joskus tuollainenkin tulos Merri-tyttelille. Niin paljon kaikenlaista muutakin kun on matkan varrelta matkaan tarttunut.

Ryhmäkehässäkin käytiin pyörähtämässä -sama tuomari kuin rotukehässä- mutta sieltä ei tietty mitään tullut. Kunhan käytiin näyttäytymässä. Mukava kun kuulutettiin isoon kehään rotumainiten, että muutkin saivat tietää että mikä tuo sekarotuisen näköinen pystykorva oikein onkaan

Illalla hotelliin päästyämme oltiin aika sippejä ja uni tuli hyvin pian.
Seuraava päivä kierreltiin kaupunkia ja lopulta käppästeltiin näyttelypaikalle mistä hypättiin iltapäivällä bussiin ja matkustettiin takaisin Suomeen. Rovaniemellä olimme hieman ennen kahta (yöllä), josta ajelimme takaisin kotiin.

Muutamia kuvia kävelykierrokselta:













Jee - Halliin!


Kun torstain Active harkat oli peruttu, niin kävimme treenimässä agiliitoa Virpiniemessä. Ja mä tein kivan havainnon: Nemi kiskoi kohti hallin ovia. Missähän vaiheessa se on muuttunut tuoksi? Sillä aiemminhan koira pyrki pois hallin ovilta - käytettyäni sitä lämmittelylenkillä koiruus oli menossa ennemmin takaisin autolle kuin halliin.. Mutta nyt oli eri ääni kellossa. Kiva juttu, tämä hallikausi oli (okei tänä iltana Nemillä on vielä harkat hallissa ennen kuin siirrytään "kesälaitumille") selkeesti parempi kuin viime vuosi 

Treenailin Nemin kanssa pussia (palkka pussista eteenpäin), pussi-hyppy- palkka, pujottelua, a:ta, takaahyppelyä ja putkeen lähettämisiä. Putkeen ampaisut olivat Nemistä erityisen kivoja

Merrin kanssa treenin myös putki ja pussi -juttuja, välistä vetoja ja pujottelua.


tiistai 15. huhtikuuta 2008

Poissaoloja


Sunnuntai-iltana jäi Nemin ryhmän vikat tokotreenit välistä kun piti päästä saunaan lämmittelemään Virpiniemestä agi&kauris -keikalta kotiudittuani.

Ja eilen jätin Merrin agiharkat väliin kun päivällä vielä normi kävely oli hyvin hankalaa / kivuliasta. Oikealla jalalla ei voinut astua kunnolla / normaalisti kivutta. Pitää hieman tunnustella olotilaa, että pystynkö köpöttelemään Neminkään reeneihin...


maanantai 14. huhtikuuta 2008

Kauriinmetsästäjä


Sunnuntaina aamuvarhain auton nokka näytti kohti Virpiniemeä, koiran pikainen pissatus metsässä ja sitten halliin vastaanottoon hommiin. 2-luokkien alkaessa koiran pidempi ulkoilutus ja sitten odottelemaan 3-luokkien radanrakennusta ja tutustelua.

Leikki aloitettiin hyppyradalla. Rata vaikutti kimurantilta, tosi lyhyet estevälit ja houkutusesteitä vähän joka kohdassa. Tässä't tulivat kait oikeissa kohdissa, sillä sain pidettyä koiran näpeissäni. Ja jopa muistin puhua jotain koiran ollessa putkissa (terveisiä kouluttajille, joskus tää blondikin muistaa jotain ). Tultiin virheittä maaliin, mutta ihanneaika ylittyi 7,19 sekuntia. Tuo aika riitti neljänteen sijaan (kisaajia taisi olla hieman yli kymmenen paikalla). Yksikään medi3 luokan koirista ei tehnyt miinusmerkkistä nollaa (pari nolla pilkku jotain taisi olla kärkisijoilla).

Heti kun rata päättyi painelin koiran kanssa hallista ulos (niine kamppeineni joilla olin radallakin ollut). Leikittämään koiraa pallolla, eli palkkailemaan sitä. Muutama muukin koira oli lähipoluilla joten siirryin vähän syrjemmäksi metsään, jotta sain pitää koiran irti huoletta ja leikkiä sen kanssa. Ensin leikittelin pallolla ja sitten kuljeskeltiin muuten vain.
Kotvan kuluttua huomasin, että hallia ei enää näkynyt eikä ääniä kuulunut. Koitin kääntyä takaisin päin (en tosin seurannut omia jälkiäni), mutta ilmeisesti kuitenkin en ihan siinä onnistunut kun ei edelleenkään näyttänyt tutulta. Pähkäilin tovin mitä sitten tekisin ja ajattelin, että ei kait tässä muukaan auta kun seurata omia jälkiä takaisin (niin tylsää kuin se olisikin). Käppäilin jonkin aikaa (siellä oli satunnainen hankikanto), kunnes tajusin verrata seuraamiani askelluksia omiin kengän jälkiini ja tajusin seuraavani ihan jonkun muun (isokenkäisemmän) jälkiä.
Muutos suunnitelmaan siis ja kohti oletettua oikeaa suuntaa. Kohta näkyikin sähkölinja, josta löytyi paljon kuljettu polku. Kuvittelin, että tämä varmaan on jossain kohtuu likellä hallia, kun siinä oli niin paljon ihmisten ja koirien jälkiä. Ei siis muuta kuin sitä kulkemaan. Näkyi metsätöiden jälkiä ja polku oli hyvin selkeä. Kunnes vähitellen jäljet rupesivat vähenemään ja kohta huomasin seuraavani vain yksiä jalanjälkiä... Rupesi jo mietittymään, että kuinkahan pitkä lenkki tämä tulee olemaan, kun ei ollut enää hajuakaan omasta sijainnista. Ajattelin kuitenkin, että jonnekin tämän on pakko johtaa, joten ei muuta kuin tallustelua eteenpäin.
Aina välillä huhuilin koiran luokseni, palkkasin lihapullan palasilla ja päästin taas humputtelemaan. Välillä Merri oli ihan mun likellä ja välillä hiliputteli hetken matkan päässä. Mutta koko ajan näköetäisyydellä kuitenkin.

Kunnes. Ensin kuului rytinää mun oikealta puolelta, sitten edestäni (muutaman metrin päästä) juoksi metsäkauris (tai joku sen tapainen) ja Merri perässä. Kerkesin nähdä kauriin ennen kuin se ohitti minut ja huutaa koiraa, mutta myöhäistähän se tietysti oli. Sinne menivät molemmat. Ja minä huusin, enemmän kuin ikinä, niin lujaa kuin ääntä lähti. Sekä Merriä että Tänne'ä. Lysähdin polvilleni hankeen istumaan - huutaen samalla koiraa .. Välillä jo hetkeksi vaikenin kun ajattelin, että kannattaako sitä kuinka kauan kiljua. Olo oli enemmän kuin epätoivoinen. Ei hajuakaan missä on, ei puhelinta mukana (tai kelloa), sormet jo jäässä ja koira kadoksissa. Silmissä vilahti kaikenlaiset kauhu-skenaariot. Tässäkö se nyt oli? Menetinkö koiran? Kerkesin jo kokea tulevaisuuden koiraa epätoivoisesti etsien, kenties koskaan enää löytämättä - ainakaan elossa.

Kotvan kuluttua (kuluneesta ajasta ei minkäänlaista käsitystä) tutunnäköinen musta koira tulee samasta pöheiköstä takaisin minne oli mennytkin. Kun näin koiran niin kehuin sitä ja iskin kasan nameja hangelle viereeni, kun koira tuli syömään ne niin kytkin sen välittömästi ja syötin sille lisää nameja ja kehuin vuolaasti.
Jahka könysin ylös niin lähdin jatkamaan matkaa, hieman hankalammin toki kun koira kiskoi ja jalka oli hajalla jo kaikesta rasituksesta, mutta koiraa en yllättäin enää irti päästänyt.
Koira oli ihan tohkeissaan, haukkui sellaista työ/poro/paimennushaukkua (jeh, vihdoinkin ollaan oikeissa hommissa eikä missään agi yms leikeissä), haisteli kauriin jälkiä ja oli menossa suuntaan jos toiseenkin.

Aikamme käveltyämme tulimme jonnekin metsätielle, vasemmalla näkyi jotain törppöjä josta päättelin että siellä päin saattaisi olla sivistys, joten sinne suuntaan siis. Hetku kulettuamme näkyi hevostalleja -ja aitauksia. Vielä hetken matkaa niin näkyi rivissä autoja ja koiria ihmisineen (siel oli match show mikä selittää autot, ihmiset ja koirat). Kun päästiin ensimmäisen ihmisen luo niin esitin täysin sekopäiseltä kuulostaneen kysymyksen: "Anteeksi, voisitko kertoa missä minä olen?" Sain hämmentyneen vastauksen ja suuntaohjeet miten löydän takaisin Okk:n hallille.
Hallille päästyäni olin totaalisen jäässä, pistin koiran autoon ja menin hallille katsomaan joko kisat kohta päättyy. Ihmetykseni oli suuri kun huomasin, että päivän vika rata oli juuri ja juuri valmis. Ehdin siis vielä viimeiseen rataantutustumiseen vaikka luulin että kisat olisivat suurin piirtein olleet jo ohitse.
Jalka hajalla ja ajatukset ihan jossain muualla kävin tutustumassa rataan ja hakemassa Merrille hylyn. Hylky tuli kun koira ohitti kolmantena olleen okserin ja hyppäsi sen sitten toiseen suuntaan. Tuon jälkeen ohjasin koiraa radalla ehkä puolet esteistä ja sitten tulimme jo radalta pois. Ei ihan ollut kiinnostusta agiliitoon tuossa kohtaa.. kun pääosassa ajatuksissa oli, että ihanaa, mulla vielä on tuo koira


Hyl'lyt


Lauantaina kesken rlk-tokon (siis kun muut jäivät vielä treenimään) kaahailin Virpiniemeen agilitykisoihin. Ko zempalot tuomaroi Harri Huittinen, joka oli minulle täysin uusi tuomarituttavuus minulle. Sikäli mikäli tietysti mukavaa, että sai kokemusta vähän eri tuomareista. (tuomarit joiden radoilla Merri on agiliitänyt) Mutta näin neljän radan perusteella sanoisin, että aika kimurantteja ratoja ko herra tekee - kaikille luokille (siis sunnuntain ykköset ja kakkoset radan viereltä nähtynä).

Lauantain eka rata meni pieleen siinä kohtaa, kun ajauduin väärälle puolelle puomia kuin mitä rataantutustumisessa olin aikonut. Jatko menikin niin, että Merri singahti putkeen ennen kuin kissaa (eli hyppyä) ehdin sanoa.. ja se siitä sitten. Jatkokaan ei oikein sujunut, unohdin radan yms joten ei ollut oikein kilpailun omainen loppusuoritus.

Lauantain toinen rata oli jo huomattavasti parempi. Tosin ei tuloksellisesti. Rataantutustumisessa tuntui, että piru kun on vaikea laji. Että eihän tästä voi selvitä hengissä. Rata alkoi muutamalla hypyllä joiden jälkeen tosi vaikea pujotteluun meno. Noh, meillähän kävikin sitten niin, että en hoksannut ottaa koiraa paremmin/aiemmin haltuun, joten se juoksi pujottelun läpi/välistä, joten siitä sitten hylly.. Kun sain koiran haltuuni niin jatkoin muina miehinä matkaa ja loppurata sujuikin sitten virheittä (jolla tietysti ei ollut enää mitään väliä, mutta saatiinpa tehtyä mukava harjoitus).

Niin, illalla jalka oli hajalla. Turvoksissa ja "säteili" kipua.


Rlk-tapaaminen: toko.


Oulu 12.04.08

Pidimme tämän vuoden ensimmäisen ruotsinlapinkoirien kokoontumisajon Oulussa, yhdellä Linnanmaan parkkipaikoista. Tapaamisen aiheena oli toko ja kouluttajana Heidi-Maria Puolakka.

Valitettavasti muutamalle koirakolle tuli viime hetken muutoksia suunnitelmiin, joten he eivät päässeetkään tulemaan pelipaikalle. Matkassa olivat allekirjoittanut sekä Leila (kennel Care Bears) ja Meri (kennel Lahukan) koirineen.

Heidi kertoili yleisiä vinkkejä tokoiluun ja tokokokeisiin sekä neuvoi jokaista koirakkoa erikseen muutamissa kunkin valitsemissa aiheissa. Ainakin itse koin saavani hyviä vinkkejä jatkoon.

Nemin kanssa harjoittelin paikallaoloa (ei ongelmaa), seuraamista (lyhyitä onnistumisia, hyviä vinkkejä lelupalkkaukseen (repiminen)) ja kontaktin pitoon (koira ottaa kontaktia ohjaajaan eikä toisinpäin..).

Merristä opin uutta, eli se ei mielellään mennyt maahan jäiseen, osin sulaneeseen, märkään asfalttiin.. Eli paikallaolo oli surkea.. Sain silti vinkkejä piilopaikallaolon opettamiseen. Merrin kanssa varsinaisesti katsottiin avon luoksetuloa, joka sille kannattaa opettaa pallon avulla. Eli ei käskysanaa vaan käsimerkki. Reagoi jo nyt tosi hyvin pallon heittoon ja käden liikkeeseen. Lopuksi vielä sain kommentteja noutoon, eli harjoittelun alle kapulan pitoa niin että minä voin koskettaa toisella kädellä kapulaa ilman että koira tiputtaa sitä. Tästä tehtiin jo hyviä harjoitteita. Lisäksi malttia eli harjoitusta sille, että koira ei rynni kapulalle ilman lupaa.


Poikakaveri


Näillä näkyminen Nemi sulhanen tulee olemaan Lappbergets Dicco "Jippo". Jipolla on A-lonkat ja A-silmät (siis pra:n suhteen saanut geenitestistä terveen paperit). Toisin sanoen Nemin ja Jipon pennut eivät tule sairastumaan prcd-pra:han, vaan ovat joko terveitä tai kantajia (testataan ennen pentujen luovutusta).


Jippo.
Kuva: http://www.lappbergetskennel.com/

Kerron lisää sulhasesta, jahka asia on varmistunut.


perjantai 11. huhtikuuta 2008

Valoa risukasassa


Onneksi eiliset agiharkat menivät paremmin kuin tiistaiset ettei ihan tarvi masentua. Kävin taas (kyllä, minusta on tullut yhä laiskempi ja laiskempi) hakemassa Erren blogista ratapohjan jonka numeroin meidän tyyppiseksi.



Lisäksi teimme yksittäisinä a:ta, puomia, rengasta ja pujottelua.

(kenties myöhemmin seikkaperäisempääkin tarinointia harkoista)


keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Kisa-turnéé



Nyt on Mersu ilmoitettu Seinäjoelle ja Turkuun. Täältä tullaan Suuri Maailma. Saas nähdä tullaanko häntä koipien välissä sitten takaisin kotiin 

(mun seuraava ei koiraohjelmoitu viikonloppu on vkolla 19 , ohjelmaa toki silloinkin on joten ei tarvitse miettiä mitä tekisi)

tiistai 8. huhtikuuta 2008

No eipä se nyt ole kummakaan,



että Nemi tuntui olevan tänään huonolla tuulella treeneissä, kun en taida olla itse sen paremmalla (ai miksikö). Nemi haukkui tavanomaista enemmän, ei tosin liitäessään. Ei irronnut putkiin, jätti pujottelun kesken (jos lopussa ei ollut palkkaa näkyvissä), ei kuunnellut haltuunottoja, karkaili kohti palkkaa ennen aikojaan.. mitähän vielä. Niin ja nuuskutti maata ihan hulluna, eikä ollut milläsäkkään vaikka menetin hermoni siihen monta kertaa.. Noh, meni se muutaman hyppelyn ihan kivasti. Ja takaahyppelyä sain harkattua ihan hyvin - molemmin puolin. 

Jurpsis


Just kun kerkesi hetken hengähtää, niin eiköhän pihalla ole taas liukas. Ja taas pitää jännittää liikkumista -> jalka kipeytyy herkemmin. Lisäksi olen havainnut viime aikoina, että taas askelluksessa on linttaan astumisen vaara. Siis oikea jalka kääntyy ulos päin helposti - paino siis on askelluksessa ulkosyrjässä (vai miten tämän nyt selittäisi). Herkästi, ei tarvi olla paljoakaan lunta tms kengänpohjassa (miten sinne tarttuukin sitä, Pelleistä siis puhe) ja heti on väärän askelluksen vaara suuri. Ja kaikki tämä -tietysti, blaach- edesauttaa jalan kipeytymistä.

Koitin käydä koirien kanssa Virpiniemessä metsälenkillä Nemin harkkojen päätteeksi, mutta polut olivat liukkaat (lue ed kappale) ja kävely niissä hankalaa ja jos taas pomppii hangella tai mättähältä toiselle niin nilkka vääntyilee ja lumpsahtelee alvariinsa --> paljon kipua, ja jatkossa vielä hankalampaa.

Lisäksi vielä kompastuin hallissa olevaan mattoon (ulvahdin jopa ääneen), siis ns saumakohtaan ja niksautin / muljautin nilkkani. Jalkaan / nilkkaan siis sattuu tällä hetkellä koko ajan. Ja nyt eletään vasta tiistaissa. Torstaina on Nemin agi, lauantaina Nemin ja Merrin toko, Merrillä 2 agikisastarttia ja sunnuntaina olen 1-luokissa toimitsijana (onneksi vastaanotossa jossa toiv. on tooli - tai pitää se itse sinne raahata jotta voin rampana istua jossain) ja vielä iltapäivällä kipitän pari agikisarataa Mersun kanssa.

Oikeasti niiden uusien kenkien jälkeen jalan kipeytyminen ei ole muuttunut yhtään paremmaksi (eli siitä oli vain taloudellinen hyöty kun sain kahdet kengät maksutta). Enkä tiedä pitäisikö kiilauspohjallista muokata - mutta toisaalta pelkään kipeytyisikö lonkka taas, jos rupea muokkauttamaan tuota korotussuhdetta uudestaan? Toisaalta myös mietityttää, että eikö oikeasti ole mitään konstia millä jalka ei kipeytyisi käytössä?


Voihan kehveli


Eilinen riemastus siitä, että Norjasta tuli postia vaihtui harmistukseksi. Kirjekuoressa ei ollutkaan Harstadin Intti-näyttelyn numerolappuja. Vaan numeron paikalla luki isolla XX. Ja selitys vieressä, että olin maksanut 25 kruunua liian vähän. Siis per koira. Ne Norjan kennelliiton sivut tuntuivatkin äärimmäisen sekavilta kun sitä nly laittelin menemään silloin joskus kk takaperin...   Saas siis nähdä miten tämän nly-retken osalta tarina jatkuu.

Tänään makselin sinne 50 kruunua lisää, toivottavasti tämä vastoinkäymisten jälkeen muuttuisi vielä iloksi. Toivoa sopii..


Maahan menosta



Jahka saavuin kotio illan hallisessiosta niin lähdin Nemin kanssa tavanomaiselle "ollaan kaksistaan" iltalenkille. Nemi oli ihan intopiukeena ja pursusi energiaa. Ilmeisesti viikonlopun kisat eivät enää painaneet pienen mieltä. Eikä kisakatsomossa (Blues-Kärpät) oleminen ilmeisesti ollut tarpeeksi energiaa kuluttavaa puuhaa Otin pieniä seuruu pätkiä lenkin lomassa ja liikkeestä maahanmenoa (ei mitään seuruuta sitä ennen kun niin vain että koira ei römynnyt pitkin ojia). Ja totesinpa sitten, että kyllä se koira ko liikkeen osaa. Täysin mun epäluuloa eli just sitä epäuskoa koiran osaamiseen oli se Kannuksen huono käskytys. Pitänee tehdä noita toistoja jotta itse saisin varmuutta siitä miten käskyttää ko koiraa... 

Ihme irtoamiset ja A


Merrin agilityharjoituksissa otin koiruudelle A-sulkeisia. Mietin, että miksi se välillä jysäyttää kroppansa vinoon ja pois kontaktilta (vaadin etutassut maahan asentoa sillekin). Periaatteessa koira oli ihan into-piukeena moisista nakkitalkoista  Raimo sitten kertoi havainneensa, että sillä oli väliä näytinkö koiralle kummalla kädellä... Hohhoijaa, milloinkohan sitä muistaisi vähän miettiäkin mitä sitä tekee?!?

Ratatreenissä oli taas kerran hyviä ja huonompia pätkiä. Hassuja oli ne, että Merri sinkoili edessä oleville hypyille (monta hyppyä etiäpäin). Sikäli mikäli se oli hyvä juttu kun yleensä ei irtoile, että ihanaa että tuossakin koirassa on välillä vauhtia. Ja erittäin omituista oli se, että minä olin eräässä kohdassa liian nopea. Kaikkea sitä kanssa kuulee


Kaksituisopetusta


Tällä kertaa ns pienten puolella ei ollut kuin kaksi koiraa: Jesperi ja Matu. Harjoituksen aiheena oli sama kuin "isoille" viikko sitten eli:





Talvikautta on jäljellä vielä 2 kertaa, molemmilla kerroilla tehdään pidempi harjoitusrata.


Shit happens


Eilen kun haimme koirat hoidosta niin meitä odotti ihana yllätys. Nemi oli sitten keksinyt uuden harrastuksen itselleen. Se oli nimittäin pörrännyt / kiehnännyt tarhassa ollessaan koiran paskassa. Sillä oli siis kuivunutta paskaa niskassa molemmin puolin ja toisessa kyljessä.
Koiruus pääsi siis kotona mäntysuopa suihkuun...


maanantai 7. huhtikuuta 2008

Lisää torstaista


Tämä kirjoitus on jatko osa tälle. Kävin taas pöllimismatkalla Erren blogissa, kiva kun on samat ratapohjat niin voi käyttää toisten piirrusteluita  ;) - vaihtaa vain numerot sopivammiksi.



Ensimmäisessä otossa (puoltuntisella) pujottelun tilalla oli siis pituus ja pussi, toiseen otantaan vaihdettiin tuo pujottelu. Ensin siis pelkkä pujo, sitten putken kautta pujoon ja sitten ihan kunnolla radan yhteydessä. Vitska hypyn kohdalla koira ei mennyt kertaakaan tuonne putkeen - ihime (ei tietty pitänytkään mennä, mutta veikiää silti). Ko paikassa valssilla ja persjätöllä olin myöhässä. Ts valssi oli auttamattomasti myöhässä, persjätössäkään ei oikein toiminut ts koira ajautui väärään kohtaan. Leikkauksella toimi parhaiten (jatko siis). Tosin tuossa jatkossa kääntö käskyt tuli usein liian myöhään ja Nemi kerkesi hyppimään sen pituudenkin (väärin päin) ennen kuin mä ehdin sanoa kissaakaan. Sinällään tietty kiva, että koira oli irtoavalla ja vauhdikkaalla päällä. Yks kerta lopetin ohjauksen kun koira teki vähän laaajaaa kaarrosta. Vaikka oikeesti oisin voinut saada sen jatkamaan ihan hyvin vielä, vähän laajemmalla kaarteella vain. :D Sitä ollaan vissiin jo totuttu siihen, että yritetään tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja kun se ei onnistu niin uusiksi kun pieleen meni ;)
Täysin puhdasta suoritusta ei saatu aikaiseksi, eli aina tuli vähintään "vitonen" - mutta aika huipusti kuitenkin meni, joten olin kyllä kakruun tyytyväinen :)

Toinen kolomonen



Kävimme tokoretkellä kauniissa kevätsäässä Kannuksessa hakemassa Karkille & Tuijalle viimeisen ykköstuloksen alokasluokasta. Ja siinä ohessa tokotettiin hieman myös Nemin kanssa. Kiitoksia Karkille & Tuijalle mukavasta matkaseurasta ja tsemppiä tuleviin koitoksiin & treeni-intoa! 

Tällä kertaa kokeen tuomaroi Kannuksen oma tuomari Piritta "Pipa" Pärssinen.

Jos edelliseen kokeeseen menin niillä toivein, että paikallaolo ja luoksetulo onnistuisi, niin tällä kertaa salaisena toiveenani oli että seuraamiset menisivät paremmin kuin viikko sitten.

Luoksepäästäväisyys 9,5 - Nemi otti pari askelta tuomaria kohti

Paikalla makaaminen 9 - Hidas maahanmeno. Ohjausapuja perusasentoon nousuun. Hyvä tietty tietää, että osaisi kiinnittää huomiota ettei tekis vartaloapuja huomaamattaankaan. Mutta itse olin tähän tyytyväinen, sillä koira meni käskystä maahan, pysyi 2min ja nousi istumaan vasta käskystä. Parempi siis kuin viikko sitten

Seuraaminen kytkettynä 8 - Välillä tosi hyviä pätkiä ja sitten kyllästymistä.

Seuraaminen taluttimetta 5 - Alkoi aivan upeasti, just sellaista seuruuta mihin mä olen Nemin kanssa tottunut Mutta täyskäännöksen / juoksuu seuruun aikaan kyllästyi ja rupesi huutamaan eli juoksi rinnalla ja komensi. Sitten kukaan ei kuullut liikkeenohjaajan käskytyksiä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Sanoin turhan epävarmasti ja liian korkealla äänellä käskyn. Koira seisoi.

Luoksetulo 9 - Ei tehnyt loppuasentoa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Otti kuulemma pari askelta ennen kuin seisastui. Muuten teki kaiken kuten pitääkin.

Estehyppy 5 - Sanoin seiso-käskyn ehkä turhan myöhään / epävarmasti, joten koira kipitti lähes toiselle puolelle (takaisin) ennen kuin pysähtyi.

Kokonaisvaikutelma 8,5.
Pisteitä yhteensä 136 eli 3.tulos
Sijoitus 7/8 (jaettu seitsemäs tila)

Pipan sanojen mukaan koira työskentelee iloisesit ja osaa kyllä, mutta ohjaaja on turhan epävarma eikä luota koiraansa!



Ihan tyytyväinen olen kokeeseen, se meni jo selkeästi paremmin kuin viime viikkoinen. Arvostelu vain tuntui tiukemmalta... Kyllä tämä tästä vielä paranee ja iloksi muuttuu jonain päivänä.
Nemi oli paluumatkalla ja illalla aika väsynyttä koiraa, pienellä harrastuskoiran alulla oli rankka viikonloppu kun lauantaina agiepiksissä ja sunnuntaina tokokokeessa. Siitä se meidän kakrunkin aktiivi kisaelo pikkuhiljaa käynnistyy...