Muistelo.
Tämä nyt vaan ansaitsee enemmänkin tekstiä. Joten täältä pesee (paitsi jos Kiki herää ja homma häiriintyy ;))
Sinä aamuna herättiin ihan järjettömän aikaisin. Normaalit aamurutiinit. Tosin aamulenkillä Nemi oli jättänyt kakkaamatta. Sekin sitten ressiksi vielä, että koira varmaan käyttäytyy huonosti siksi että sitä kakattaa. Tai lähtee paikkamakuusta tai jotain muuta vastaavaa. Lisää hermoiltavaa siis jokatapaukessa. Ajeltiin lipastolle jonne heitin Eetun, joka oli myöhemmin samana päivänä lähdössä Ruotsiin työmatkalle.
Saavuin Haukkikselle. Takapusikkoparkissa oli yksi toinen auto. Sain siis auton hyvin parkkiin puoliksi varjoon. Käytin koirat kävelyllä ja onnekseni Nemi kävi kakalla. Tulin takaisin autolle. Pistin Nemin autoon ja menin Kikin kanssa hengailemaan Haukkiksen nurmialueelle ja ihmettelemään mitä seuraavaksi tapahtuu. Joku tyyppi kävi rapsuttamassa Kikiä. Kuulin, että mökissä olisi ilmoittautuminen ja se oli siis jo alkanut. Vein Kikin autoon ja hain Nemin paperit ja menin jonottamaan ilmoon. Kuulin, että kisakirjat olivat vähissä, loppuisivat kohta, ja mietin että riittääköhän meille ja mitä sitten jne. No meille riitti ja loputkin saivat kisakirjoja jostain kun jollain oli niitä kotona tai missä lie. Täytin kisakirjaan Nemin tietoja ja jätin Nemin rekkarit sinne ilmoon. Takaisin hengailemaan muitten kanssa ja ihmettelemään mitä sitten tapahtuu. Sitten kerrottiin, että koirien sirut pitäisi tarkistaa joten hain Nemin autosta. Nemin tarkistus sujui ihan hyvin, sirukin löytyi kun kerroin sen olevan toisaalla kuin suomalaiskoirilla. Sitten taas oli hengailua ja hermostunutta jutustelua. Silmäilin muita paikallaolevia koirakkoja. Saksanpaimenkoira: kääk. Olin silti rauhallisin mielin kun oletin että lappalaiskoirat olisivat pareittain. No, sitten kuulin, että parit oikeasti arvottaisiin eli mitään "järjestelyitä" ei olisi. Voi paniikki.
Koe avattiin virallisesti. Sitten olikin parien arvonta. Mulla oli Nemi siinä. Mihin mä sen nyt lykkäisin? Ihmisten ja koirien liikkuessa siinä ees-sun-taas. Hässäkkä. Vein Nemin pienen matkan päähän nurtsille ja käskin maate. Jätin sen siihen paikalleen ja menin kyttäileen millon voisin ryykätä nostamaan numeron jostain hatusta (en mä muista enää oliko se hattu vai joku kippo). Kaverit saivat pieniä numeroita - hyvä niille. Vilkuilin välillä Nemiä, kehuin sitä ja toistin paikkakäskyä. Vilkuillen samalla ympäristöön ettei Nemi vain ottaisi pultteja vaikka siitä seefferistä, belgistä tai kestä vaan. Ei ottanut, hyvin makasi paikallaan. Pääsin nostamaan numeron. Arpaonni antoi meille kahdeksikon. Hohhoijaa. Pitkä päivä edessä, pitkään saataisiin jännittää.
Palasin Nemin luo. Vapautin ja palkkasin sen. Yks kokeeseen osallistuja tuli kertomaan olevansa meidän pari. Sillä oli sileäkarvainen/lyhytkarvainen collie. Ei siis mikään pahis rotu Nemille. Se haki koiransa autosta ja oltiin samaan aikaan nurtsilla hetki niin koirat pääsi näkemään toisensa ettei pari tulisi yllärinä sitten. Ei ollut onneksi kyräilyä puolin eikä toisin.
Hain Kikinkin autosta ja pistin koirat kiinni. Kikin yhteen lyhtypylvääseen ja Nemin agikentän aitaan. Onneksi oli aurinkoinen päivä niin ei kastuttu. Istuskelin siinä koirien seurana. Jossain välissä hain niille vesikupin ja vettä. Tuttuja lappalaiskoiraharrastajia oli ensimmäisissä pareissa, joten he lupasivat vahtia Kikiä Nemin suorituksen ajan.
Pääsin myös katsomaan meitä edeltäneen parin ensimmäisen osion kun nämä lappalaisharrastajat vahtivat Kikiä. Ts molempia koiriani. Tuo oli ensimmäinen kerta kun näin livenä mitään BH-koetta. Hyvältä näytti toisten meno. Palasin takaisin autolle, hain Nemin nurtsilta ja vaihoin sille pienemmän remmin ja puin reeniliivin ja otin palkkarasian taskuun ja hermoreenasin jotain pientä koiran kanssa. Yhtäkkiä se collietyyppi oli häipynyt jo kohti pk-kenttää. Kääk. Nytkö sitä pitää jo mennä. En myöhästynyt mistään. Hyvin ehdin jonottamaan sinne pusikkoon kentälle menoa. Jätin palkkarasian sinne matkan varrelle.
Vihdoinkin oli meidän vuoro astella kokeeseen. En saanut Nemiä seuraamaan ts käskyn alle kunnolla. Se haukahti muutaman kerran. Ilmoittautminen sujui kuitenkin ihan hyvin. Kait. Tuomari huomautti parikoiran pannasta. Sillä oli ketjukaulain mutta kuulemma vääränlainen. He saivat joiltain lainaan oikeanlaisen pannan. Mä olin, että "mun koira ei oo pk-rotuinen, joten ihan sama mikä panta sillä on - ei hätää". En siis tietty sanonut tota. Tuomari katto Neminkin pantaa ja sanoi jotain "olkoot nyt tämän kerran". Olisi tehnyt mieli alkaa jurputtamaan. Se puhui jotain säännöistä, että siellä sanotaan, että pitää olla ketjukaulain. Olin lukenut säännöt, siellä sanotaan myös että ei-pk -rotuisilla ei tarvi olla ketju, että voi olla vaikka valjaat. Tajusin kuitenkin pitää suuni kiinni. Tuomari ei varmaan tiennyt, että rlk:lla ei ole pk-oikeuksia ... kun muilla lappalaiskoirilla on.
Meille kerrottiin missä on tyttökoirien ja missä poikakoirien paalu. Siis paikka mihin koira pitää viedä paikallaoloon. Sain luvan kävellä koiran kanssa sinne. En muista kuinka kootusti ts hienosti Nemi marssi mukana ko paikkaan. Käskin Nemin sivulle ja merkistä irroitin hihnan ja työnsin hihnan taskuuni. Merkistä käskin Nemin maahan, varmaan se ihan hyvin meni - en ainakaan muista, että siinä olisi ollut mitään vääntöä. Koiralle piti riittää pelkästään maihinmeno käsky myös pysymiseen. Ei muistikuvaa, että sanoinko hiljaa/huomaamattomasti myös "paikka" -sanan mitä käyttäisin/käytän tokokokeiden paikkiksissa. Lähdin kävelemään pois päin koirasta ja kun tuomari antoi merkin (vai sanoi, en muista) niin pysähdyin eli matka oli riittävä.
Sitten vaan kuikuilin yleisöä ja vilkuilin sitä suorittavaa paria - niiden seuruukuvioita. Odotin kauhulla omaa vastaavaa vuoroa. Toivoin, että paikkis kestäisi ja kestäisi. Hirveäkamalatuplaseuruuvuoro lähestyi ja lähestyi. Lopulta parikoirakko sai tehtyä suorituksensa loppuun ja mun oli pakko palata Nemin luo. Nemi maata törrötti hienosti, mutta ennakoi pertsan.
Vapautin koiran ja vaelsin takaisin sinne missä tuomarit oli ja menin semmosen merkkipaalun kohdalle. Meidän seuruu pitäisi alkaa pian. Kattelin sitä meidän talutinta ja mietin miten sitä pitäisin. Ihan luonnotonta pitää hihnaa vasemmassa kädessä. Käärin hihnaa vähän turhan paljon käteeni, mutta kun en ole tottunut tuommoseen toimintaan niin se meni hermostuksissa vähän hönöksi.
Käskin koiran liikkeelle kun liikkeelle lähtö lupa tuli. Välillä Nemi seurasi ihan hyvin. Hermoilin silti ja painostin koiraa ts kyttäilin sitä vissiin. Sekoilin askellaskuissa kun oletin että eiköhän me tarpeeksi kaukana olla niin käännyin. Ei puhettakaan mistään täyskäännöksestä vaan tein jonku hermostuneen kaarroksen vaan. Laskin taas askeleita ja muistin jopa tehdä temmonvahtelut. Sitten käännös oikealle ja taas kohta oikealle ja täyskäännös joka sekään ei varmaan ollut oikeanlainen. Istumista en muista menikö kuinka huonosti. Sitten käännös vasemmalle ja kohti henkilöryhmää. Siellä pyörittiin jotenkin ja varmaan piti Nemiä välillä komentaa kun ei oikein pysynyt käskyn alla. Pysähdyttiin jossain kohtaa ja jatkettiin matkaa. Mentiin ulos ryhmästä ja pysähdyttiin. Tuomari käski irrottaa hihnan ja palattiin takaisin pyörimään henkilöryhmään. Sitten uudestaan se saakelin seuraamiskaavio. En muista enää miten meni. Tuskin hirmu hienosti. Tuntui piinaavalta.
Sitten oli jäljellä enää liikkeestä istuminen ja luoksetulo.Nemi lähti huonosti liikkeelle. Istui hienosti, jäi siihen ja palasin koiran luo. Mutta tattadaa daa. Sepä ei kelvannut tuomareille (siellä oli siis varsinainen tuomari ja harjoittelijatuomari). Enpä ollut muistanut, että koira ei olisi saanut suoraan istua vaan sen olisi ensin pitänyt seisastua kun pysähdyin ja sitten mennä käskystä istumaan. Meidän piti palata takaisin alkuun ja ottaa tuo uusiksi. Olin aivan että ??&/¤%&¤%// mutta eihän siinä muu auttanut kuin totella tuomareita. Otettiin siis uusiksi. Ilmeisesti seuraava suoritus oli parempi, en kyllä muista oliko. Mutta enihau, saatiin jatkaa. Sitten koira siis seuraamaan ja jonku määrän askeleita (oliko se nyt kymmenen vai viistoista) koira käskyllä maahan, johon se hienosti meni ja jäi ja sitten kävelin kolkyt askelta eteenpäin. Käännyin ja tuomarin merkistä kutsuin Nemin luokse. Se tuli vauhdilla ja tuli suoraan sivulle ja oli jopa haukkumatta. Siinäpä se sitten. Sain kytkeä koiran ja mennä yleisön sekaan odottamaan arvostelua.
Tuomarit kehuivat Nemiä, että tosi hyvä koira, että tekee ohjaajan jännityksestä huolimatta. Että koira kyllä yrittää tehdä ja ohjaaja yrittää pilata sen suorituksen kokoajan. Ainut mistä saatiin erittäin hyvä (vai jopa erinomainen) oli paikallaolo. Muutoin oli vähemmän hyviä arvosanoja. Tottisosuus meni kuitenkin läpi. JEEE!!!
Sitten palattiin puskan kautta (eri reittiä kun tullessa ettei törmätty seuraavaan koirakkoon) autolle. Nappasin Nemin palkkarasian mukaani ja palkkasin koiran. Menin Nemin kanssa Kikin luo ja Kiki-vahti pääsi muualle. Hengailtiin taas. Oli hieman epäselvää että missä vaiheessa sai/piti siirtyä kaupunkiosuuspaikalle. Söin eväitä.
Sitten ajeltiin linja-autoaseman parkkiin. Jätin koirat autoon ja menin kuuntelemaan ohjeita kaupunkiosuudesta. Meille kerrottiin osion kulku. Häiriökoirana olisi bokseri. Sitäkin jännitin, vaikka Nemi on nähnyt boksereita kun sukulaisilla on sellaisia. Ohimenevänä vekottimena oli kikkeri (kickbike), oiskohan se paha? Edelleen Nemin suoritusnumero oli kasi. Kierrettävä reitti ei ollut pitkä, joten homma eteni aika sutjakkaasti.
Jossain vaiheessa hain Nemin autosta ja käytin sitä pikkasen kävelyllä niin se sai merkkailla puskiin. Sitten olikin jo meidän vuoro. Menin tuomarin luo ilmoittautumaan. Nemi istui hyvin paikallaan. Sitten mentiin ihmisryhmään. Joo, sielläkin oli semmonen. Mutta pointtina oli, että koira pysyi hallinnassa ja pystyi jotain keskustelemaan niiden ihmisten kanssa. Tämä sujui ihan kivasti. Sitten jatkettiin matkaa. Taluttelin Nemiä joka oli semi-käskyn alla. Onneksi sille sai nyt jutella. Joku oli jättänyt autonsa melko likelle suoritusaluetta ja sen autossa oli kaks belgiä (tai jotain muita perus-pk-rotuisia koiria) jotka huusi autosta ihan kauheesti. Vahtivat sitä tai mitä lie. Oltiin jo aiemmin muiden kanssa juteltu että saa nähdä miten suorittavat koirat ottavat niistä häiriötä. Onneksi Nemi ei kuitenkaan alkanut niille ryttyilemään. Eikä välittänyt siitä kikkeristä eikä ohi juoksevasta ihmisestä. Sitten käännyttiin toiselle suoralle ja koiran sai päästää toiselle puolelle ts nurmikon puolelle. Nemi jumi kun olisi halunnut alkaa syömään nurtsia, piti sitä sitten hieman komennella että nyt ei ehkä olisi hyvä hetki heinänsyönnille. Sitten oli se kohta kun piti jutella jollekin joka oli autossa. Nemi oli ihan nätisti. Sitten jatkettiin taas tallustelua. Mutkan takaa tai mutkan jälkeen tuli sitten se bokseri vastaan. Jotain jutustelin Nemille. Nemi oli tosi nätisti. Sitten kävelin sinne yhdelle penkille, siellä odotti naru johon kiinnitin Nemin - käskin koiran istumaan mutta en jättänyt sitä paikallaoloon varsinaisesti. Sanoin jotain "odota" tms ja kävelin puskan taakse. Bokseri talutettiin Nemin ohi - ei ihan vierestä onneksi kuitenkaan. Siinä ei kauaa mennyt. Sitten sain tulla pois piilosta. Nemi oli odottanut nätisti. Mutta kun menin koiran luo ja se bokkeri oli vielä jossain näköyhteydellä niin Nemi rupesi jotain haukkumaan (kun omistaja on vieressä niin on hyvä isotella). Siitä ei kuitenkaan mitään huomauteltu.
Sitten oli vielä joku tuomarin puhuttelu. Tuomarit pitivät Nemiä itsevarmana koirana.
Sitten ooteltiin taas hetki ja sitten tuomarit jakoivat kisakirjat (jonka välissä oli se rekkari) ja kertoivat että kaikki kaupunkiosuudelle osallistuneet koirat olivat läpäisseet BH-kokeen. Yks koirakko ei siis päässyt kaupunkiosuuteen, kuulemani mukaan ohjaaja oli tottisosuudella kerran tarttunut koiraa kaulapannasta ja se oli sitten siinä. Onneks mä en erehtynyt semmosta tekemään missää vaiheessa hermoillessani :o
Saatiin valita otetaanko avaimenperä vai joku pinssi. Otin sen avaimenperän. Ei mitään erityistä syytä, kunhan valitsin semmosen. Siinäpä se sitten olikin, piinaava bh-koepäivä oli ohi. Otettiin muutamat valokuvat (Taru otti ryhmäkuvan bh:n suorittaneista lappalaiskoirista) ja läksittiin kotio. Mä ajoin koirien kanssa Hesen kautta ja ostin mulle ja Nemille burgerit sekä itselleni mansikkapirtelön - oli niin ansaitut eväät; molemmilla :)
