keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kevätpörriäinen kymmenen vee <3




TK1 KANS & POHJ & FIN & S & N & PL & LV MVA & PL V-06 & PZV-06 & MV-06 & LV V -07 & BALTV-07 Little Honeys Darfi "Merri" viettää huomenna -31.3.2011- 10-vuotis syntymäpäiväänsä.



Paljon onnea maailman paras Merri! 






kuva: Minna Väänänen. 







Kuva Anna-Mari Kostianus





Kuva: Minna Isokoski

Molemmille reeniä


 Eilen ramppasin hallilla. Aamupäivästä oli Nemin aksareenit ala Mikko ja illalla Merrin tokoreenit ala Jenni. Hyvin tuli lenkkeiltyä Martsassa -tein poikkeamia normaaleihin lenkkireitteihin, suorastaan aluevaltauksia- ja koirat aktivoitua samoin tein 

6v


 Nemiliini juhli eilen 6v syntymäpäiviään. Paljon Onnea vielä kakrulle 

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Hassu koira ja ohjattu lautasen nouto


 Täh? Miten niin koiraa pitäisi kieltää/estää jos se ohjatussa noudossa hakee namilautasen?  Jos kerta kapuloita ei ole noudettavaksi olemassa, niin mitäs sitten noudetaan - kekseliäs koira kyllä keksii... Tosin koiralle ei ollut edes kerrottu, että kyseessä on osapalanen ohjatusta noudosta. Kyllähän nyt fiksu koira äkkää itekin, että perimmäisenä tarkoituksena kyseisessä liikkeessä on noutaa 



Hmm. Pitäisikö mun ottaa vähän vakavammin nuo toksuttelureenit? Koita Jenni kestää! 

Vek vek vekkejä


 Torstaina tuherrettiin tekniikkaa Marin vetämissä reeneissä. Ja taas meil oli niin kivaa! 

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Tavan tiistai


 Johan sitä päästiin pitkästä aikaa tiistai aksoihinkin. 21 esteen radan koutsauksesta vastasi Mikko. Ensin säädettiin vähän sitä sun tätä, kuten niitä viime aikojen tyypillisiä eli jarruja, ajotuksia ja rytmityksiä. Valssin käsiä ja jaakotusta. Toka kiekka vejettiinkin jo vallan nollana 

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Lauantai The Luupäivä


 Lauantaina Ranuan keikan jälkeen koirat saivat ilta-ateriakseen tavan nappuloiden sijasta hirveenluut. Niitten kanssa riittikin koiruleilla hetkeksi puuhaa 















Ranualla


 



Me (ts Eetu) lähinnä videoitiin suorituksia (ei kaikkia), kamera oli matkassa rekvisiittana. Pari kohtalaista tallennetta sain kuitenkin aikaan (zuumatahan en uskalla kun tärinätassujen takia sitten kuvat ei ainakaan onnistuisi, tämänkään vertaa) 

Veikkaisin kuvassa olevan rlku-Sonny & paimennettava porotokka.

Toksut, 20.03.11


 Merrillä oli eilen ohjatut tokotukset. Ja oliko koira väsynyt eilisen päivän poropaimennuksesta? Ei! Merkkiäkään moisesta väsymystilasta ei ollut koirasta havaittavissa.

Reenittiin paikallaoloa (maate ja istuen), ruutua ja palkkaamattomuutta (3-5 liikkeen osasta). Plus itekseni tein noutoa, seuruuta, kaukoja (takapalkka) ja hyppyä. Niin ja temppuja, viime kertaiset olivat hyvin koiruuen muistissa. 

Ranualla porojen seassa


 Viikonloppuna oli Ranualla Korpikartanon rlk-kennelin Anna-Marin järkkäämä ruotsinlapinkoirien poropaimennustapahtuma. Me kävimme poroaidassa lauantaina. 

Nemillä & Merrillä oli ihan sairaan kivaa!!! Kiitos Anna-Mari 

Lauantain muut koirat olivat Akka (Korpikartanon Akka, asustelee Ruotsissa aika likellä Nemin synnyinkotia - joten aika innokasta sakkia kun ajoivat n 1200km yhteensuuntaan poroja paimentamaan!), Mimmi (Sidmarkens Cilla), Friidu (Lappbergets Gálgu) ja Sonny (Korpikartanon Adjaksson). Akka ja Sonny ovat Mimmin lapsia. Friidulla ja Nemillä on sama isä. Ja Mimmin isoisä on sama kuin Merrin isä. Sunnuntaina oli käynyt paimentelemassa porosia myös Abba (Korpikartanon Abba, eli Akan ja Sonnyn sisko)

Koirat kävivät 2 kertaa aidassa. Välissä oli ruokatauko, jotta koiruuet ja porot saivat levätä. Merrillä parempi paimenkiekka oli se ensimmäinen, se jopa totteli mua eli tuli välillä kesken paimennuksensa luokse. Aita missä oltiin ei ollut älyttömän suuri, ja siinä oli kova alusta eli ei siis upottavaa hankea. Kuulemma koirat olisivat luultavasti toimineet paremmin jos aita ois ollu isompi ja jos ois ollu hieman hankea johon ne oisivat uponneet (ois hiastanut hieman menoa). Ruokatauon jälkeisessä paimennuksessa Merrin aivot olivat enemmän narikassa kuin aiemmin ja se kaahotti enemmän menemään. Merri myös sai erään poron "raivoihinsa" kun yhessä välissä otti turhan lähituntumaa poroon ---> josta seurasi se, että se pärski suustaan poron karvoja  Meiän pikku-Merriliini 

Mutta vaikka poro tuosta suivaantuikin (aiheesta tietty), niin eipä mennyt Merriltä jauhot suuhun! Toki se piti paremman välimatkan poroihin tuon jälkeen, mutta ei lakannut tekemästä hommia. Mitä nyt siinä vaiheessa kun muutenkin oltaisiin oltu lopettelemassa Merrin osalta harjoitusta niin koiruus pisti maate, että "oottakaa, mää levähän hetkeksi" - kaikkensa antanut Merri poropaimen, kohta 10v 

Mitäpä sitten teki Nemi? Koiruus joka näki poroja (kunnolla) viimeksi pari vuotta sitten Pellossa eikä todellakaan kuunnellut mua eikä saanut Porokoirakerhon järkkäämässä kokeessa ko testiä läpi. Noh, eka annos poroilua meni aikalailla kaahotuksen puolella - porotilan omistajalla Juha Kuukasjärvellä oli hyvä konsti avuksi hullun korvattoman koiran avuksi. Eli kun koiruus ei tullut ohjaajan (Eetu ekalla kerralla, tokalla kerralla minä) luokse, niin Juha heitti koiruutta räminätölkillä. Ne pari aivojyvästä Nemin päässä risteilivät hieman ja koiran kiihko poroihin sai pienen särön - ts koira palautui takaisin kuuluvuusalueelle ja tuli paremmin kutsuttaessa luokse. 

Tauon jälkeen mä seisoin hullun-Nemin kanssa poroaidan keskellä ja toivoin, ettei pelottavat porot juokse mun yli. Tietty mä en koko aikaa keskellä toljottanu kun hengailin koiran mukana ja koitin olla välillä enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Koskapa porot alkoivat olla jo vähän kypsänä ja kun Merri oli kettuunnuttanut sitä yhtä poroa niin porot (tai joku niistä) päättivät antaa Nemille opetuksen. Juha totesikin jo ennen kuin hain Nemin autosta aitaan, että "kait koirallasi on hyvät jalat" Vähän olin kuutamolla ja kyselin että tohinko koiraa aitaan hakiakkaan jos porot aikovat tehdä "mamman mussukasta" muussia  Noh, sinne sitä tuli koiruus kuitenkin vietyä "surman suuhun".

Tuossa vaiheessa aidassa taisi olla 2-3 poroa. Jossain kohtaa kun Nemi ravasi porojen perässä niin joku poro kääntykin sitä kohti ja ns pisti hanttiin "älä sinä inise siellä" ja näissä "poro antaa koiralle opetuksen tilanteissa" kysyttiin niitä koiran jalkoja. Poroaidassa olevalla koiralla pitää olla hyvät jalat, jotta se voi väistää kun poro tulee kohti ettei jää tallotuksi. Nemin jalat tuli siis käytännössä testatuksi ja hyviksi havaituksi! Mutta kylläpä ohjastajalla olikin jännää, niin teki mieli mennä pelastamaan Nemiliini pahojen porojen kynsistä. Onneksi poroisäntä tiesi tilanteen minua paremmin "yksikään koira ei ole vielä kuollut poroja paimentaessaan" *puuh* Jossain kohtaa kun poro vallan äkäseksi heittäytyi niin taisin hieman omiani puolustella, vaikka enimmäkseen koiruus sai selvitä yksinään. Ja hyvin se selvisikin. 

Tuon jälkeen koiralla oli aivot paremmin toiminnassa. Eli ei mennyt liian lähelle poroja ja homma oli jo enemmän paimentamista. Hetken päästä lisättiin aitaan poroja, joita oli nyt 5 kipaletta. Ja Nemi kovapäinen koiruus alkoi jo unohtamaan hetki sitten saaneensa opetukset... ja oli lähestymässä taas sitä kaahotuslinjaa. Jossain kohtaa oli veikeä tilanne kun Nemi ja poro olivat ns nenät vastakkain. Nemi pisti poron jurrikalle hanttiin - väisti toki lopulta (jotain järkeä senkin päästä löytyy). 

Veikeitä havaintoja tuli kyllä aidassa tehtyä. Mm:

- haukussa on ideaa, siis koirat kyllä tietävät millon kuuluu haukkua poroja paimennettaessa

- ihan mahtava se palo mikä koirilla on hommaan. Nää on nyt niitä oikeita töitä! Moottoria kyllä löytyi. Tietenkään ne eivät olleet täydellisiä paimenia. Mutta intoa ja yritystä ei ainakaan puuttunut.

- Nuo (M+N) eivät ole mitään nyssyköitä

- Oli myös hienoa katsoa kun koirat hakivat "eksyneet lampaat" takaisin ruotuun

- Tauon jälkeen Sonnyllä oli tosi hyvä syttyminen hommaan. Aamupäivän paimennuksessa se oli vielä "aikalailla pihalla", mutta ruuan jälkeen teki ihan mahtavasti hommia. Ja oli päivän koirista ainut joka älysi pitää hyvän etäisyyden tokkaan eikä hajottanut sitä kun sai sen kasaan 

Ja mä rakastuin mun koiriin vielä enemmän kuin aiemmin. Jos se siis on mahdollista. Jos mulla hetkittäin onkin ollut mietinnässä ottaisinko joskus jonkun muun rotuisen koiran kuin ruotsinlapinkoiran niin lauantain ajatus ainakin oli että "En!". Nuohan on ihan mahtavia otuksia! Tietysti meillä on ollut ihan mieletön tsäkäkin, koska meillä on ihan mahtavat rlk-yksilöt.   

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Lättänät ja muita jalotuksia


 Olen käynyt muutaman kerran seuran järjestämässä "liikuntakerhossa", mutta koska en muutoin harrasta sisäliikuntaa niin minulla ei ole siihen soveltuvia kenkiä - kun tavis lenkkareilla ei kait saa liikuntasalissa kirmata. Jotenka olen käyttänyt puoliskoni vanhoja sisäliikuntatossuja ("Lättänät"). Ensin hieman epäillen ja myöhemmin ihan vakiokenkinä - sillä tein todella superin havainnon; pystyn esim peruuttamaan huomattavasti paremmin kun käytän ko kenkiä, koska oikea jalka ei pysty niin paljon ns muljumaan (astun epämääräisesti ja jalka "tippuu" korotukseltaan, astun linttaan). Tästä Lättänä oivalluksesta on seurannut se, että olen käyttäny ko tossuja (joissa olo kylläkin on kuin pellehermannilla, koska kyseiset kengät ovat samankokoiset - eli se oikian jalan kenkä sairaan suuri jalkaani) silloin tällöin myös aksatessa. Lähinnä silloin jos olen tiennyt etukäteen, että luvassa on jotain peruuttelu tms erikoisempia ohjauksia. Toisaalta taas lättänätkään eivät ole autuaaksi tekevä asia - koska jos käytän niitä liikaa niin selkä ja lonkka kipeytyvät. Sehän se syy on miksi tarvitsen sen korotuksen ylipäätänsäkin... 

Viime aikoina jalat ovat kipeytyneet (ts yleensä yksikössä,vain Se Oikea jalka) suurin piirtein samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Jokaisesta risauksesta en vain ole ollut tänne kommentoimassa. Toisaalta taas olen ollut kuvittelevinani, että ihan niin usein /paljon jalka ei olisi ollut kipiä kuin mitä joskus toiste. Mutta ehkä tässä nyt vain on menossa sellainen suvannevaihe. 

Se mikä oli positiivista oli se, että vaikka Prahan reissulla (11.-15.3.) käveltiin paljon, niin jalka ei ollut ihan hullun rikki joka ilta. Toki se, että keskustan alueella oli tosi paljon mukalakivikatuja oli todella ärsyttävää. Jalka "muljui" väkistenkin vähän joka välissä --> ja jalka kipeytyi herkemmin. Mutta siis vaikka se oli rikki, niin se ei ollut niin rikki kuin oletin --- todella positiivista siis 

Nyt kauhulla odottelen kun lumet alkaa kohta sulamaan, että kuinka liukasta on ja kuinka hankala on liikkua ja kuinka paljon jännitän liikkumistani ja kuinka paljon enemmän sitten on kipuja jne jne 

Keppikulmia ja kontakteja


 Pienen tauon jälkeen reenit pyörähtivät taas eilen (meiän osalta) käyntiin. Mikon koutsauksessa aksattiin ja kivaa oli! Nemi on aika pätevä otus 

Kesää kohti mennään


 Jotenka kesäreeniryhmäpaikkoja on jo ehditty hakemaan. Kesä kärpäsineen koittaa siis taas joskus. 

Kevään ja kesäkauden kisarupeamia pitäisi alkaa varmaan pikkuhiljaa hahmottelemaan. Mutta jotenkin oon ollut jähmeä ko asiassa viime aikoina, mutta jospa tuosta reipastuisin pikkuhiljaa - vaikkapa samaan tahtiin lumien sulumisen kanssa. 

Talviloma


 Merri & Nemi viettivät talvi(urheilu)lomansa tänä vuonna Siikajoella (anoppilani mökillä). Kun allekirjoittanut puolisoineen hurvitteli Prahassa 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Omia reenejä, osa4 2011


 Tänäaamuna kävin aksattamassa Nemin kanssa vähän kotiläksyjä hallilla ja Merrin kanssa tekemässä lähinnä tunnaria ja temppuja & leikkimässä pallolla.

Korv.tokot


 Merrillä oli sitten eilen vuorostaan reenipäivä yllätys(korvaavuus)tokojen merkeissä. Aiheina paikallaolo, tunnari, hyppy/hyppynouto ja temput. 

Pakkovalssijaakotuksia Jaakon kurssilla :)


 Viime viikonlopun vietin Jaakko Suoknuutin aksaopetuksessa Nemin kanssa - ja meillä oli niin kivaa!