Ranualla porojen seassa

 Viikonloppuna oli Ranualla Korpikartanon rlk-kennelin Anna-Marin järkkäämä ruotsinlapinkoirien poropaimennustapahtuma. Me kävimme poroaidassa lauantaina. 

Nemillä & Merrillä oli ihan sairaan kivaa!!! Kiitos Anna-Mari 

Lauantain muut koirat olivat Akka (Korpikartanon Akka, asustelee Ruotsissa aika likellä Nemin synnyinkotia - joten aika innokasta sakkia kun ajoivat n 1200km yhteensuuntaan poroja paimentamaan!), Mimmi (Sidmarkens Cilla), Friidu (Lappbergets Gálgu) ja Sonny (Korpikartanon Adjaksson). Akka ja Sonny ovat Mimmin lapsia. Friidulla ja Nemillä on sama isä. Ja Mimmin isoisä on sama kuin Merrin isä. Sunnuntaina oli käynyt paimentelemassa porosia myös Abba (Korpikartanon Abba, eli Akan ja Sonnyn sisko). 

Koirat kävivät 2 kertaa aidassa. Välissä oli ruokatauko, jotta koiruuet ja porot saivat levätä. Merrillä parempi paimenkiekka oli se ensimmäinen, se jopa totteli mua eli tuli välillä kesken paimennuksensa luokse. Aita missä oltiin ei ollut älyttömän suuri, ja siinä oli kova alusta eli ei siis upottavaa hankea. Kuulemma koirat olisivat luultavasti toimineet paremmin jos aita ois ollu isompi ja jos ois ollu hieman hankea johon ne oisivat uponneet (ois hiastanut hieman menoa). Ruokatauon jälkeisessä paimennuksessa Merrin aivot olivat enemmän narikassa kuin aiemmin ja se kaahotti enemmän menemään. Merri myös sai erään poron "raivoihinsa" kun yhessä välissä otti turhan lähituntumaa poroon ---> josta seurasi se, että se pärski suustaan poron karvoja  Meiän pikku-Merriliini 

Mutta vaikka poro tuosta suivaantuikin (aiheesta tietty), niin eipä mennyt Merriltä jauhot suuhun! Toki se piti paremman välimatkan poroihin tuon jälkeen, mutta ei lakannut tekemästä hommia. Mitä nyt siinä vaiheessa kun muutenkin oltaisiin oltu lopettelemassa Merrin osalta harjoitusta niin koiruus pisti maate, että "oottakaa, mää levähän hetkeksi" - kaikkensa antanut Merri poropaimen, kohta 10v 

Mitäpä sitten teki Nemi? Koiruus joka näki poroja (kunnolla) viimeksi pari vuotta sitten Pellossa eikä todellakaan kuunnellut mua eikä saanut Porokoirakerhon järkkäämässä kokeessa ko testiä läpi. Noh, eka annos poroilua meni aikalailla kaahotuksen puolella - porotilan omistajalla Juha Kuukasjärvellä oli hyvä konsti avuksi hullun korvattoman koiran avuksi. Eli kun koiruus ei tullut ohjaajan (Eetu ekalla kerralla, tokalla kerralla minä) luokse, niin Juha heitti koiruutta räminätölkillä. Ne pari aivojyvästä Nemin päässä risteilivät hieman ja koiran kiihko poroihin sai pienen särön - ts koira palautui takaisin kuuluvuusalueelle ja tuli paremmin kutsuttaessa luokse. 

Tauon jälkeen mä seisoin hullun-Nemin kanssa poroaidan keskellä ja toivoin, ettei pelottavat porot juokse mun yli. Tietty mä en koko aikaa keskellä toljottanu kun hengailin koiran mukana ja koitin olla välillä enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Koskapa porot alkoivat olla jo vähän kypsänä ja kun Merri oli kettuunnuttanut sitä yhtä poroa niin porot (tai joku niistä) päättivät antaa Nemille opetuksen. Juha totesikin jo ennen kuin hain Nemin autosta aitaan, että "kait koirallasi on hyvät jalat" Vähän olin kuutamolla ja kyselin että tohinko koiraa aitaan hakiakkaan jos porot aikovat tehdä "mamman mussukasta" muussia  Noh, sinne sitä tuli koiruus kuitenkin vietyä "surman suuhun".

Tuossa vaiheessa aidassa taisi olla 2-3 poroa. Jossain kohtaa kun Nemi ravasi porojen perässä niin joku poro kääntykin sitä kohti ja ns pisti hanttiin "älä sinä inise siellä" ja näissä "poro antaa koiralle opetuksen tilanteissa" kysyttiin niitä koiran jalkoja. Poroaidassa olevalla koiralla pitää olla hyvät jalat, jotta se voi väistää kun poro tulee kohti ettei jää tallotuksi. Nemin jalat tuli siis käytännössä testatuksi ja hyviksi havaituksi! Mutta kylläpä ohjastajalla olikin jännää, niin teki mieli mennä pelastamaan Nemiliini pahojen porojen kynsistä. Onneksi poroisäntä tiesi tilanteen minua paremmin "yksikään koira ei ole vielä kuollut poroja paimentaessaan" *puuh* Jossain kohtaa kun poro vallan äkäseksi heittäytyi niin taisin hieman omiani puolustella, vaikka enimmäkseen koiruus sai selvitä yksinään. Ja hyvin se selvisikin. 

Tuon jälkeen koiralla oli aivot paremmin toiminnassa. Eli ei mennyt liian lähelle poroja ja homma oli jo enemmän paimentamista. Hetken päästä lisättiin aitaan poroja, joita oli nyt 5 kipaletta. Ja Nemi kovapäinen koiruus alkoi jo unohtamaan hetki sitten saaneensa opetukset... ja oli lähestymässä taas sitä kaahotuslinjaa. Jossain kohtaa oli veikeä tilanne kun Nemi ja poro olivat ns nenät vastakkain. Nemi pisti poron jurrikalle hanttiin - väisti toki lopulta (jotain järkeä senkin päästä löytyy). 

Veikeitä havaintoja tuli kyllä aidassa tehtyä. Mm:

- haukussa on ideaa, siis koirat kyllä tietävät millon kuuluu haukkua poroja paimennettaessa

- ihan mahtava se palo mikä koirilla on hommaan. Nää on nyt niitä oikeita töitä! Moottoria kyllä löytyi. Tietenkään ne eivät olleet täydellisiä paimenia. Mutta intoa ja yritystä ei ainakaan puuttunut.

- Nuo (M+N) eivät ole mitään nyssyköitä

- Oli myös hienoa katsoa kun koirat hakivat "eksyneet lampaat" takaisin ruotuun

- Tauon jälkeen Sonnyllä oli tosi hyvä syttyminen hommaan. Aamupäivän paimennuksessa se oli vielä "aikalailla pihalla", mutta ruuan jälkeen teki ihan mahtavasti hommia. Ja oli päivän koirista ainut joka älysi pitää hyvän etäisyyden tokkaan eikä hajottanut sitä kun sai sen kasaan 

Ja mä rakastuin mun koiriin vielä enemmän kuin aiemmin. Jos se siis on mahdollista. Jos mulla hetkittäin onkin ollut mietinnässä ottaisinko joskus jonkun muun rotuisen koiran kuin ruotsinlapinkoiran niin lauantain ajatus ainakin oli että "En!". Nuohan on ihan mahtavia otuksia! Tietysti meillä on ollut ihan mieletön tsäkäkin, koska meillä on ihan mahtavat rlk-yksilöt.