Kevät keli

Tämän aamun näkymät:

jl 2/20

Käytiin eilen hölkkäilemässä 3,8 km. Hitaasti mentiin kun mun juoksukunto ei ole kummonen :-D

Että ei ollu Kikille rankkaa, se ehti nuuskutella ojissa ja ottaa välillä laukkapyrähdyksiä, enimmäkseen ravasi.

Hätä keinot keksii

Joskus eteen tulee aita, josta ei tiedä miten pääsisi sen ohitse. Sitä kulkee aidan viertä ees-taas ja miettii, että mikäpä neuvoksi.

 Ihana tyyppi olisi aidan toisella puolella. Aidan raoista ei pääse läpi eikä jaksa kävellä niin pitkästi, että löytäisi kenties paikan mihin aita päättyy. Pitää siis mennä aidan ali.

Tämä voisi olla filosofinen pohdinta koiraharrastuksen tämän hetkisestä mielekkyydestä. Vaikkapa siitä, että ensin sitä on tavoitteita. Tavoitteita joihin keksii erilaisia keinoja niiden saavuttamiseen. Asiaa (maalia) kiertelee ja kaartelee, joskus päästen hieman lähemmäksi, mutta aita edelleen on siinä edessä eikä tavoitteet yhtään sen lähempänä.

Lopulta, sitä sitten ajattelee, että paskat - ja alittaa aidan.


Voitte käyttää mielikuvitustanne, että mitä virtuaaliaidan takana oli(si), oikeassa maailmassa fasaaniukko pääsi fasaaniakan luo ...

Kursseille kuitenkin

Ilmoitin Kikin just nosettamaan Avarian Sportsdogs -koirakoulun jatkokurssille. En enää muista kuinka monta noseilun jatkokurssia olen Kikin kanssa käynyt. Mutta koska ei olla ennen Avarianilla nosetettu niin kaikki piilot ja etsintäpaikat siellä ainakin tulevat olemaan uusia. Tämä on sitä pitkään kaivattua aivotoimintaa pikkukoiralle mitä se selkeästi kaipaa ja mitä en osaa itsekseni sille tarpeeksi järjestää.


Jotkut paikalliset koirakoulut ovat siis ruvenneet jo käynnistelemään/jatkamaan toimintaansa poikkeusoloista huolimatta, luonnollisesti kursseilla ja kouluilla on erityistoimenpiteitä koronan takia.

Kun Kiki säikäytti

Olikohan se nyt sitten maanantai-ilta kun Kiki rupesi ontumaan ...

Siinä ehti sitten vilistä päässä miljoona ajatusta, yksi eniten mielessä pomppivista oli -tietysti- itsesyytös, että ollaan liikutettu koiraa liikaa. Treenit tauolla niin ollaan viuhottu toinen toistaan pidempiä lenkkejä.

Onhan se ollut ihanaa, kun ollaan pitkään jo elelty niin ettei kyynärongelma/operaatio ole ollut juurikaan mielessä. Jossain vaiheessa lakkasin kyttäämästä kokoajan koiranliikettä. Tottakait tietyt raamit ovat aina (siitä lähtien kun se pentuna alkoi ontumaan) olleet läsnä Kikin elämässä, mutta akuutista kyynärongelmailusta on päästy eroon. Tai ainakin pitkälle tauolle. Joskus se on tietysti käynyt mielessä, että jossain välissä nivelrikko vaikuttanee pikkukoiran elämään, mutta aika näyttää, että milloin ja kuinka paljon. Eikä kukaan jaksa kokoajan stressata ja kyttäillä, arpoa ja miettiä.

Oli muutenkin ollut mietinnässä, että Kiki pitäisi käyttää hierojalla kun steriloinnista oli jo kulunut kolme viikkoa - ja edellisestä hieronnasta muutama kuukausi - joten tämä ontumisongelma sitten siivitti minut ottamaan heti yhteyttä kaimaan.

Tiistai-iltapäivänä ajelimme Oulunsaloon Vakkurin vastaanotolle. Hoidettavaa koirasta löytyikin kovasti, ei pelkästään kyynärästä vaan muualtakin (osa varmaan sterkasta johtuvaa ja mikä mistäkin). Kyynärtä koira oireili selvästi. Jo hoidon jälkeen koira oli parempana (iloisempi), ihan siellä vastaanotolla.

Loppupäivän tiistaina koira oli hieman vaisu ja väsynyt, mutta jo keskiviikkoaamuna Kiki oli jo enemmän oma itsensä ja selvä ontuminen oli jo poissa. Tottahan toki mä olen ulkona kytännyt sen liikettä, että miten se tepastaa. Toisaalta Kikin liike on aina ollut hieman vaihtelevaa, se esim peitsaa remmissä kävellessään tosi helposti.

Tässä parin viikon sisään oli tarkoitus varata Kikille rokotusaika, joten sainpahan sysäystä senkin asian hoitamiseen, kun totesin, että parempi jutella kuitenkin eläinlääkärin kanssa tuosta Kikin kyynärästä. Ajatuksena siis se, että varalla voisi olla kipulääkkeet kotona jos joskus sattuu vastaavaa niin voi ensiavuksi lieventää koiran kärsimyksiä pillereiden avulla.

Ell tutki koiran, joka oli nyt siis parempi kuin alkuviikosta eli fyssarilla käynnistä oli selvää hyötyä, joten mitään "hätää" ei onneksi ollutkaan. Sain kuitenkin roppakaupalla viisaita neuvoja koiranliikutukseen liittyen ja tosiaan kipulääkkeet varalta matkaan - samaa lääkettä kuin mitä Kiki söi sterkan jälkeen (kun se toimi silloinkin eikä koira vastustanut sen syömistä tai saanut siitä mitään sivuoireita).

Lisäksi keskustelin eläinlääkärin kanssa punkkilääkkeen valinnasta, Kikihän sai viime keväänä Bayvanticista jonkinsorttisia kutinaoireita ja mietin, että kannattaako sitä nyt käyttää vai vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen. Vielä en sitten hankkinut mitään ... mietin asiaa ja seurailen tilannetta (jos koiraan ei edes tartu punkkeja niin miksi sitä varalta lääkitsisi).

Kun kerta liikenteessä oltiin niin otin puheeksi myös närästyksen. Kiki nuolee välillä rasittavuuteen asti lakanaa, sohvaa, tyynyä, ... milloin mitäkin. Syö ruohoa (ei vielä kun ruoho ei viherrä) jne eli ihan klassiset närästysoireet sillä on. Jätetään nivelaine nyt toviksi pois (nyt ollut Hyaluron 365, jota ostin pari kk sitten kun en löytänyt Nutrolinin niveltä - mitä koirat saivat aiemmin) ja syötetään kuuri Pepcidiä.

Eläinlääkärin puntarilla Kiki painoi saman kuin ennen sterkkaa eli 12,5 kg (valjaiden kanssa).

Seuraavan hieronnan varasin kuukauden päähän (18.5).

Puistoissa

Ajelin eilen Kikin kanssa kaupungille ja kävin sen kanssa tallustelemassa sekä Ainolanpuistossa että Kuusisaaressa.

(Liian) Pitkä lenkki

Eilen mietittiin, että mikä pitkistä lenkkivaihtoehdoista käytäisiin tallustelemassa päivällä Kikin kanssa. Sitten tuli mieleen, että "Entä jos?" käveltäisiin Tirinkylän sillalle, sieltä Kiiminkijoen yli ja toista puolta kylälle asti ja sitten pyörätiesillan yli takaisin joen "tälle puolelle" ja kotiin. Että kuinkakohan pitkä lenkki se olisi? Tarkkaa muistikuvaa matkan pituudesta ei ollut, mutta arvelu oli, että jonkin verran yli kymmenen kilometriä siitä varmaan tulisi.

Jaksaisinko minä? Siis särkyisikö jalka (tai selkä). Noh, onhan tässä nyt tehty niitä noin seitsemän kilometrin lenkkejä, että katsotaan miltä tuntuu ... jos tuntuu pahalta niin hieman ennen Tirinkylää voi vielä ihan hyvin kääntyä takaisin.

Eetu on joitain kertoja juossut ko lenkin ja minä olen käynyt sen joskus (vuosia sitten) pyöräilemässä, kävellen ei oltu tehty sitä ikinä.

Kävelyvauhti oli jotain hieman alle 5km tunnissa (vaihteli - keskiosuudella se oli neljä pilkku jotain ja alussa ja lopussa yli vitosen). Kävelytiet (mitkä koostuivat pyöräteistä ja autoteistä - sekä asfalttiteistä että sorateistä) olivat enimmäkseen sulia tai jopa kuivia mutta olipa siellä jäisiäkin pätkiä. Yksi soratie oli hieman hankala kun oli möykyiksi jäätynyttä loskaa.

Jossain hieman kymmenen kilometrin jälkeen vasen polvi rupesi hieman ilmoittelemaan itsestään ja niillä tienoilla, tai sen jälkeen, oikean jalan päkiässä / jalkapohjassa oli pieniä tuntemuksia, mutta oikeastaan yllättävänkin pieniä. Siis siihen nähden, että 6-12 kilometrin mittaisilla juoksulenkeillä (joita en ole käynyt enää aikoihin) jalka on "hajonnut" tosi kipeäksi jossain vaiheessa. Muistan viimeisimmäksi jääneen Kiiminkimaratonini (vartti mara tokikin) jossa jossain pari kilometriä ennen maalia jalka oli jo niin kipeä ettei sillä voinut juosta - hyvä kun kävelemään pystyi ...


Summa surum, polvi ei ottanut sen enempää lenkistä itseensä eikä oireillut lenkin jälkeen. Oikea jalka ei hajonnut lenkin aikana, sillä pystyi ihan hyvin tallustamaan kotiin asti - tai noh ehkä viimeisellä puolella kilometrillä se oli "lievä oireinen" muttei ollenkaan samalla mittapuulla kuin noilla aiemmin mainitsemillani juoksulenkeillä.

Lenkille kertyi pituutta 13,7 km ja se kesti 2h 50min.

Mutta. Lenkin jälkeen kotona oik. jalka äityi todella kipeäksi ja viime yö oli yhtä h*tiä. Nukuin joitain pätkiä - onneksi kuitenkin. En muista, että jalka olisi ikinä ollut näin kipeä. Mutta varmaan se on ollut. Tämä on nyt sellainen "muussijalka" potenssiin x. Jalasta on siis lähinnä kipeänä jalkapöytä ja kipu säteilee hieman siitä ympäristöönsä.

Nosea, lenkkejä, valokuvausta

Kikin kanssa on nyt harrasteltu pitkiä aamu- tai päiväkävelyitä. Tänäkin aamuna käytiin sellainen
6-7 kilometrin mittainen ulkoilu (k-rauta ...).

Tiistaina ajelin ympäriinsä ja kävin ensin kuvaamassa paria shelttiä Kuivasjärvellä. Sitten lenkitin Kikin siellä ja siirryin Linnanmaalle treenimään noseworkia (osa löytyi helposti, osa oli hankalampia - ilmeisesti tuulenvire vei hajupilveä taijotainsemmosta).

Linnanmaalta ajelin Kiviniemeen, missä kuvasin yhtä valkoistapaimenkoiraa. Kiviniemestä kurvasin Koiteliin lenkittämään Kikin ennen kotiin menoa.

Päivä nro 13

Tämä on viimeinen osa Kikin sterkkatoipumispäiväkirjasta :-)

Ensi yöksi ajateltiin vielä koiralle laittaa kauluri, mutta sitten se on täyttänyt tehtävänsä tältä erää, sitä kun oli ohje pitää 10-14 vuorokautta ja leikkauksesta tulee huomenna kuluneeksi kaksi viikkoa. Pikkuhiljaa palataan siis normiarkeen, tai lähinnä tähän korona-arkeen mitä nyt on ollut ... Tosiaan pitää vaan kehitellä Kikille aivojumppa-aktiviteettejä ettei se hypi seinille. Sisällä ei juuri hypikään, mutta ulkona ilmentää kaikenlaista roskakäytöstä kun ei ole päässyt aikoihin oikein tekemään mitään.

Eilen tosiaan satoi lunta. Aamulla käytiin kiertämässä ns Mansikkamaanlenkki.

Takapihalle kun koiran päästää, niin samalta näyttää kuin lenkeilläkin :-D

Päivä nro 12

Aamulla kierrettiin se ns maaseutulenkki, Kiki teki tarpeensa ... ja oli aika jousilla osan lenkistä eli tosi hepposista jutuista meni ihan kierroksille. Pitää ens viikosta eteenpäin ruveta taas teettämään sillä jotain aktivointijuttuja niin saa aivoillekin jotain askaretta.

Päivällä koira pääsi takapihalle ihmettelemään maailmanmenoa:

Lumitilanne näytti alkupäivästä siis vielä tuolta, lumien sulaminen siis. Nyt pihalla on jo jonkun aikaa satanut uutta lunta ...

Aamuruoka maistui koiralle. Saipa vähän juustoakin, ja sekin meni suit sait sukkelaan koiran massuun.

Tänään tarkistettiin miltä haava näyttää, ja hyvältähän se näyttää. Karvat ovat jo alkaneet kasvamaan arven päälle. Tänään koira on ollut jo sisällä ilman kauluria (poislukien se aika kun käytiin saunassa. Muutamaksi yöksi on vielä tarkoitus kauluri sille laittaa.

edit. 20:38

Käytin tuossa viiden-kuuden kieppeillä koiran lenkillä, kierreltiin okt-alueella. Koira teki tarpeensa räntäsateessa.

Lenkin jälkeen se sai ruokansa (nappula-annos ja hieman lammasta). Siitä reilun tunnin päästä pidettiin pieni tempputuokio mikä sisälsi hieman läpi - agi - ympäri - tvist + oik ja vas seuruu -temppusia. Sitten leikittiin hieman noutokapulalla (samassa tilassa kuin aiemmin, nostelee mielellään muttei pidä eikä voi istua kapulan kanssa). Sitten hain pari pyöröpalloa (mini ufot) joihin yritin naksutella etutassujen laittoa. Kiki mietti kauheesti ja tarjoili peruuttamista, palleron siirtelyä, teki niille tanssitemppua ja mitähän vielä - välillä vähän laittoi tassuaan siihen kohteelle ja siitä sitä sitten palkkailin muttei se tainnut tajuta mitä siltä halusin. Lopuksi sai vielä tehdä tassun antoa niille eli nostin sitä pyörylää ja Kiki läppäs tassunsa siihen, sen se hoksas heti eli ei ollut hankala :-)

Päivä nro 11

Taas käytiin aamusella pitkä lenkki Kikin kanssa. Tällä kertaa muun muassa Hakomäen suunnalla. Lenkki kesti melkein kaks tuntia, koira kakki lenkillä kahdesti ja pissaili useita kertoja. Lenkin jälkeen se oli kovin kurainen ja joutui tassupesulle.

Lenkin jälkeen se söi desin liotettuja nappuloita ja nuoli meidän puurolautaset. Sittemmin se sai kaulurin päähänsä ja paineli päikkäreille.

Lenkiltä muutama kännyräpsy ja videoklippi:

...

edit. 12.04

Eilen päivällä käytiin ns aamulenkki lisämutkalla, Kiki kävi silloinkin kakalla (ja pissaili). Illalla käytin sen sitten vielä pikkukävelyllä. Iltaruokansakin söi jossain välissä ja takapihalla hillui muutamaan otteeseen.

Kahdet rallykisat

Vuoden vaihteessa tuumailin, että tänä vuonna rupean (kaikesta säätämisestä = kisa, halli, tilanne jne jännitys/häröily) huolimatta kisaamaan Kikin kanssa. Että opetellaan yhdessä sitä kisahommaa eri paikoissa. Menee sitten miten menee ja opitaanpahan toimimaan yhdessä - tai jos ei opita niin harrastellaan ainakin yhdessä ja ylipäänsä tehdään asioita (treenataan ennen kisoja, käydään kisareissuja, aktivoin niin koiraa kuin itseäni jne).

Tammikuussa sitten korkattiin kisaaminen tälle vuotta ja osallistuttiin Okk:n järjestämiin rallytokokisoihin. Tulostahan niistä kisoista ei saatu, mutta kisoista jäi ihan ok fiilis kuitenkin. Sen mitä enää tunnelmasta muistan.

Video radasta.


Maaliskuun alkuun sain peruutuspaikan Kemissä pidettyihin rallytokokisoihin. Nuo olivat meidän ekat kisat vieraassa hallissa. Ylipäänsäkin Kikihän on melko vähän käynyt vieraissa halleissa, joten jännitystä oli ilmassa jo silläkin saralla. Meille hyvää oppia tuli jo pelkästään oudossa hallissa olemisesta varikkokäyttäytymisineen. Itsekään en ollut aiemmin käynyt Kemin koiraharrastajien hallissa (silloin kun siinä sijainnissa olin viimeksi käynyt niin heillä ei ollut hallia, ulkona ko paikassa olen aksannut sekä Merrin että Nemin kanssa joskus vuonna nappikauppa).

Mun fiilis sekä kisoihin mennessä ja sieltä tullessa oli hyvä. Oli mahtavaa päästä "kisareissuun" Kikin kanssa. Kisapaikalla oli kivaa, oli mukavaa tutustua rataan - ekaa kertaa rallykisatessa (noh, tuohan oli vasta mun kolmas kisa) mulla oli itsevarma olo rataantutustumisessa. Kiki tuntui hyvältä verkatessa, se oli kontaktissa ja teki halukkaasti temppuja eikä ottanut häiriötä asioista.

Mutta mitä tapahtui kun mentiin radalle? Koira oli kuin ei oltaisi ikinä reenattu rallya. Paineistui, haisteli maata, tuijotteli, jähmettyi, varmaan haukkuikin. Mä kannustin, maanittelin, kehuin aina kun siihen oli yhtään aihetta - jos koira nousi kehuista niin yritin reipastaa tahtia, käskytin ja kehuin lisää. Mutta eipä se paljoa auttanut, koska Kiki hyytyi taas jostain syytä yy ja zeta. Kun se näki ihmisiä radalla (tuomari, tuomarinsihteeri ja joku muu henkilö) niin se oli, että "Jee, täällä on jotain tyyppejä - ne on varmaan kivoja" ja yritti rynnätä niitä kohti.

Eipä saatu tulosta sieltäkään. Enkä yhtään ihmettele. Silti, olin  sitä mieltä, että homma jatkuu. Kisakalenteria katsomaan vaan - että uutta putkeen. Kyllä tämä tästä jne.

Seuraaviin kisoihin oli sitä paitsi ilmottu jo. Niiden piti olla Rovaniemellä maaliskuun lopussa ne lappalaiskoirien rotumestaruudet. Kisathan sitten peruttiin ... koronailun takia.


Nyt koska kaikki on hyvin epävarmaa tuon poikkeustilan / koronan takia niin eipä tässä kannata mitään suunnitella. Ei sen kummemmin kisoja kuin mitään muutakaan. En ole tohtinut edes suunnitella että mitä sitä Kikin kanssa tavoitteellisemmin treenailtaisiin tänä vuonna / (lähi) tulevaisuudessa kun kaikki on niin kovin epävarmaa / eletään epätietoisuuden vallassa.

Yhet omatoiminoset

Parisen viikko sitten kun kävin ottamassa niitä belgikuvia Oulunsalossa niin kävin samalla reissulla noseilemassa Kikin kanssa. Hajut eivät pitkään ehtineet vanhettua ja koira löysi piilot aika sukkelaan. Vaikka paikka oli metsässä ollut joku bunkkeri taimikäli eli Kikiä ei hämmentänyt yhtään, että metiköstä löytyi noseilutreenit.

Päivä nro 10

Aamulla kierrettiin ns k-raudanlenkki, niin että aloitettiin menemällä Isoahonkangasta kohti jne - paluumatkalla mentiin Viitantie loppuun asti ja sieltä kylän kautta ex-s-marketin alikululta kotiin, ei haluttu mennä kirjaston alikulusta kun se ainakin eilen/toissapäivänä on näyttänyt toisesta suunnasta hyvinkin kostealta. Aikaa kävelyretkeen meni about 1h 40min ja pituutta lenkillä oli jotakuinkin seitsemän kilometriä.

Lenkin jälkeen pesin koiran tassut (koira ei ollut onneks ollenkaan niin kurainen kuin mitä se oli eilisen pitkän lenkin jälkeen) ja koira sai aamuruokansa (nappuloita) sekä nuoli yhden jugurttipurkin. Sitten se sai olla ilman kauluria sen aikaa kun me syötiin aamupala ja katseltiin hieman telkkaria. Mutta kun päädyin tietsikkaa tuijottelemaan niin pistin koiran kauluriin (tai kaulurin koiraan).

Hetki sitten käytin koiran takapihalla ... (ja nyt se taas nukkuu kaulurin kera).

edit. 22:55

Aamulenkillä Kiki kakkas kolme kertaa. Päivällä Eetu käytti koiran lenkillä, silloin se oli pissaillut muttei käynyt kakalla. Alkuillasta koira pääsi käymään takapihalla. Päivä/iltapäivälenkin jälkeen se sai iltaruokansa. Oman ruokansa jälkeen se sai hieman pääsiäiskaritsaa (uunilammasta). Äsken käytin Kikin iltalenkillä, kierreltiin omakotitaloalueella - nyt oli pakastunut sen verran ettei koira sotkeentunut lenkillä eli ei joutunut pesulle. Kiki ei käynyt kakalla, tarjos kovasti sekä vas että oik puolen seuruuta. Ketään ei näkynyt missään, yhdestä pihasta kuului koiranhaukahdus.

Kisaton kesä

Onneks se Kikin tanssikoreo on edelleen pahasti vaiheessa, koska en taida päästä esittämään sitä koiran kanssa vielä kesäkuussa ...

Kennelliitto tiedottaa

Päivä nro 9

Aamulla käytettiin Kiki pitkästä aikaa ns "aamulenkki", onneksi Jaariksen tunneli oli kävelykunnossa eikä liian jäinen tai lammikkoinen. Kiki oli tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa nuuskuttamaan ko reittiä - ja koira kävi kakalla ja pissaili joitain kertoja.

Lenkin jälkeen se söi pedigreepurkin jämät sekä nappuloita.

Äsken käytin Kikin takapihalla niin, että laitoin sen pihanaruun ja annoin sen melskata itsekseen hetken. Eli hivenen vapaampaa menoa - mun valvovan silmän alla kuitenkin ...

Päivällä käytiin kiertämässä ns maaseutulenkki (pidennyksellä, ei mansikkamaalla yms kuitenkaan) ja sen jälkeen käveltiin vielä k-kaupalle (Eetu kävi kaupassa) ja sieltä kotiin. Matkaa kertyi yhteensä noin viisi kilometriä. Kiki oli innoissaan kun pitkästä aikaa pääsi nuuskuttamaan sinne Maaseutulenkin suunnalle. Ja olihan se ryönänen kun kotiin päästiin ... eli pesun kautta iltaruualle (en kylläkään muista saiko se heti lenkin jälkeen ruokansa vai hieman myöhemmin).

Sitten koira kävi muutamaan kertaan illan aikana takapihalla ja vielä joskus yhdentoista kieppeillä käytin sen iltalenkillä (pissaili pari kertaa).

Päivä nro 8

Tänään oli melkein kymmenen astetta lämmintä. Eli metsälenkit on taputeltu vähäksi aikaa - hankimetsäilyt ainakin.

Aamulla käytin mustalla jäällä Kikiä abc-lenkin, koira teki tarpeensa kuten olettaa kuuluu.

Päivällä on käyty sekä takapihalla nuuskuttelemassa että lenkillä (grillitien kautta abc lenkki).

Päivälenkin jälkeen koira oli kovin likainen.

Ruoka on Kikille maistunut.

Iltalenkkinä kiertelin koiran kanssa omakotitaloalueen katuja, tiet olivat enimmäkseen sulat mutta löytyipä sieltä vielä lumisia/jäisiäkin osuuksia. Välillä satoi jotain mistä ei ottanut tolkkua oliko se rakeita, räntää, lunta vai vettä. Kiki ei käynyt kakalla, rapasta kun oli kaikkialla niin pesulle joutui kun kotiin päästiin.

Ei siis mitenkään ihmeellinen päivä.

Päivä nro 7

Jälleen kerran suunnattiin aamulla metsään lenkille. Kiki oli hieman turhan kiinnostunut maiskuttamaan kaikkea, niin keppejä kuin kakkojakin mitä lenkin varrelta löytyi (yritettiin ehtiä estämään se epämääräisyyksien syöminen) - jostain syystä tuollaiset about nollakelit saavat Kikin kiinnostumaan sontaläjistä, vissiin ne tuoksuvat houkuttavalle sen nenään tietyissä lämpötiloissa (jäätynyt kakka sulaa/lämpenee) tai mikä lie muu teoria.

Kotona koira sai taas pelkkiä nappuloita aamupalaksi, ruokailun jälkeen Kiki käveli kaulurin luo <3 hassu pikkukoira. Pistin koiralle kaulurin paikalleen, ja koira rupesi puhdistamaan asuntoaan - eli sitä kauluria ...

Aamulenkin- ja ruuan jälkeen koira on makoillut eri paikoissa ja välillä seurannut kun me ollaan vaihdettu huonetta ja käynyt välillä rapsuteltavana ja sitten mennyt taas makoilemaan jonnekin.

edit. 22:15

Tulin just iltalenkiltä, ulkona oli taas pakastunut - pirullista mustaa jäätä oli monin paikoin. Kierrettiin pikkupäiväkotilenkki, Kiki ei kakannut (onneks ei myöskään yrittänyt syödä kaikkea) mutta pissaili pari kertaa.

Päivällä käytin Kikin pari kertaa takapihalla nuuskuttelemassa, jälkimmäisellä kerralla ei oltu pitkään, koska silloin tihkuutti vettä.

Kahden kieppeillä käytin Kikin päiväkävelyllä, kierrettiin abc-lenkki - Kiki kävi kakalla ja kävelyn jälkeen joutui pesulle - pesupuuhat eivät johtuneet kakalla käynnistä :-D vaan siitä, että pihalla oli rapaisaa. Suihkuttelun yhteydessä havaitsin, että koirasta lähtee takareisistä karvaa ...

Ruuan Kiki sai viiden tienoilla, nappulat maisuivat koiralle hyvin. Samoihin aikoihin tarkistin leikkausarven mikä näytti edelleen siistiltä. Tänään Kiki on saanut olla pieniä hetkiä jo ilman kauluria - siis muulloinkin kun syödessään ja ulkoillessaan.