torstai 23. huhtikuuta 2020

Kun Kiki säikäytti

Olikohan se nyt sitten maanantai-ilta kun Kiki rupesi ontumaan ...

Siinä ehti sitten vilistä päässä miljoona ajatusta, yksi eniten mielessä pomppivista oli -tietysti- itsesyytös, että ollaan liikutettu koiraa liikaa. Treenit tauolla niin ollaan viuhottu toinen toistaan pidempiä lenkkejä.

Onhan se ollut ihanaa, kun ollaan pitkään jo elelty niin ettei kyynärongelma/operaatio ole ollut juurikaan mielessä. Jossain vaiheessa lakkasin kyttäämästä kokoajan koiranliikettä. Tottakait tietyt raamit ovat aina (siitä lähtien kun se pentuna alkoi ontumaan) olleet läsnä Kikin elämässä, mutta akuutista kyynärongelmailusta on päästy eroon. Tai ainakin pitkälle tauolle. Joskus se on tietysti käynyt mielessä, että jossain välissä nivelrikko vaikuttanee pikkukoiran elämään, mutta aika näyttää, että milloin ja kuinka paljon. Eikä kukaan jaksa kokoajan stressata ja kyttäillä, arpoa ja miettiä.

Oli muutenkin ollut mietinnässä, että Kiki pitäisi käyttää hierojalla kun steriloinnista oli jo kulunut kolme viikkoa - ja edellisestä hieronnasta muutama kuukausi - joten tämä ontumisongelma sitten siivitti minut ottamaan heti yhteyttä kaimaan.

Tiistai-iltapäivänä ajelimme Oulunsaloon Vakkurin vastaanotolle. Hoidettavaa koirasta löytyikin kovasti, ei pelkästään kyynärästä vaan muualtakin (osa varmaan sterkasta johtuvaa ja mikä mistäkin). Kyynärtä koira oireili selvästi. Jo hoidon jälkeen koira oli parempana (iloisempi), ihan siellä vastaanotolla.

Loppupäivän tiistaina koira oli hieman vaisu ja väsynyt, mutta jo keskiviikkoaamuna Kiki oli jo enemmän oma itsensä ja selvä ontuminen oli jo poissa. Tottahan toki mä olen ulkona kytännyt sen liikettä, että miten se tepastaa. Toisaalta Kikin liike on aina ollut hieman vaihtelevaa, se esim peitsaa remmissä kävellessään tosi helposti.



Tässä parin viikon sisään oli tarkoitus varata Kikille rokotusaika, joten sainpahan sysäystä senkin asian hoitamiseen, kun totesin, että parempi jutella kuitenkin eläinlääkärin kanssa tuosta Kikin kyynärästä. Ajatuksena siis se, että varalla voisi olla kipulääkkeet kotona jos joskus sattuu vastaavaa niin voi ensiavuksi lieventää koiran kärsimyksiä pillereiden avulla.

Ell tutki koiran, joka oli nyt siis parempi kuin alkuviikosta eli fyssarilla käynnistä oli selvää hyötyä, joten mitään "hätää" ei onneksi ollutkaan. Sain kuitenkin roppakaupalla viisaita neuvoja koiranliikutukseen liittyen ja tosiaan kipulääkkeet varalta matkaan - samaa lääkettä kuin mitä Kiki söi sterkan jälkeen (kun se toimi silloinkin eikä koira vastustanut sen syömistä tai saanut siitä mitään sivuoireita).


Lisäksi keskustelin eläinlääkärin kanssa punkkilääkkeen valinnasta, Kikihän sai viime keväänä Bayvanticista jonkinsorttisia kutinaoireita ja mietin, että kannattaako sitä nyt käyttää vai vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen. Vielä en sitten hankkinut mitään ... mietin asiaa ja seurailen tilannetta (jos koiraan ei edes tartu punkkeja niin miksi sitä varalta lääkitsisi).

Kun kerta liikenteessä oltiin niin otin puheeksi myös närästyksen. Kiki nuolee välillä rasittavuuteen asti lakanaa, sohvaa, tyynyä, ... milloin mitäkin. Syö ruohoa (ei vielä kun ruoho ei viherrä) jne eli ihan klassiset närästysoireet sillä on. Jätetään nivelaine nyt toviksi pois (nyt ollut Hyaluron 365, jota ostin pari kk sitten kun en löytänyt Nutrolinin niveltä - mitä koirat saivat aiemmin) ja syötetään kuuri Pepcidiä.



Eläinlääkärin puntarilla Kiki painoi saman kuin ennen sterkkaa eli 12,5 kg (valjaiden kanssa).

Seuraavan hieronnan varasin kuukauden päähän (18.5).

Ei kommentteja: