Maanantaina aloitettiin tosiaan vihdoinkin Kikin kanssa harjoittelu lajissa mikä on hivenen kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jota en ole osannut alkaa yksinään (ilman opastusta) harrastamaan. Toki ko lajiin olen pieniä tutustumisia tehnyt vuosien varrella muutamaan otteeseen (rlk-tapaamisissa), mutta jotenkin en ole niiden jälkeen tuntenut itseäni niin itsevarmaksi aiheesta, että olisin jatkanut lajin parissa omatoimitreenejä.
Maanantaina alkuillasta/iltapäivällä ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, jossa Koirakoulu Kisman Katja veti jäljestyksen alkeiskurssia. Treenien kulku meni niin, että ensin Katja kertoi lajista, sitten tehtiin namiruutu. Eli tolpilla merkattu alu, jota oli tallettu ja jonne heiteltiin nameja. Kukin koirakko kävi ruudussa vuoronperään. Eli siis jokainen heitteli ruutuun omia namejaan samalla tallaten ruutua ja sitten koira kävi nuuskuttamassa sieltä niitä nameja. Kaikkia nameja ei tarvinnut löytää. Sitten Katja kertoi lisää aiheesta ja sitten jokainen tallasi omalle koiralleen melko pitkän jäljen, jotka ajettiin yksi kerrallaan. Eli Katja tuli jokaisen koirakon mukana neuvoen ja auttaen samalla.
Jälki tallattiin niin, että jokaiseen askeleeseen laitettiin nami. Ei ollut väliä laittoiko namin ensin ja tallasi siihen sitten vai astuiko ensin ja laittoi namin varvasosan alle (mä tein niin) ja otti sitten uudeen askeleen. Askeleet olivat ns tipuaskelia mutta kuitenkin hieman vierekkäin (ei mitään rapetsitaiteilijakävelyä). Nameja kului ihan älytön määrä. Niin kuin tästä ehkä kuvitellakin. Mä luulin, että mulla on paljon (liikaa) nameja mukana, mutta olin väärässä. Loppuun laitettiin vielä pikkurasia missä oli ns loppupalkka.
Jotain havaintoja Kikin jäljestyksestä: alueelle tuli just meidän suoritusvuorolla joku nuori poika joka talutti mäyräkoiraa flexissä. Kiki oli ihan intoja, kiskoi sitä koiraa kohti ja mölisi jotain. Katja kävi sanomassa sille pojalle että josko se ei tulisi sinne päin missä tehtiin harjoitusta ... (ettei talloisi jälkiä jne), kiltisti poika totteli Katjaa. Mutta siis mietin, että miten Kiki malttaa keskittyä harjoitukseen kun oli niin kiihtyneessä mielentilassa aluksi. Mutta hyvin se sen vieraan koiran unohti. Ongelman aiheutti koiran valjaat, jotka ovat vähän löysät joten liina ei pysy suorassa linjassa vaan liina ja valjaat kääntävät koiraa. Ja varmaan Kiki muutenkin pyrki kulkemaan kylkimyyryä, joten sitä piti välillä oikea/ohjata kulkemaan suorassa. Hieman koira pyrki myös palaamaan taaksepäin, kun huomasi, että joku namua on jäänyt syömättä. Mutta se ei siis ole jäljestyksessä toivottavaa. Aina suunta eteenpäin vaikka nameja jäisi maahan. Eikä koiraa saa päästää takajäljelle eikä putsaamaan aluetta jäljestyksen jälkeen. Mutta noin niinkuin muuten ensimmäiseksi jäljeksi se kait meni ihan ookoosti.
Torstaina tein sitten Kikille jäljen Haukkiksella ts siihen Hiirosen nurmialueelle (frisbiigolfpuisto). Nyt olin ottanut sille mukaan ne sen toiset (ts ensin ostetut) valjaat, jotka pysyvät hieman jämäkämmin koiran päällä, eli vaihoin keltaset valjaat koiralle kun lähdettiin hommiin ja aatut taas takaisin kun oli jälki ajettu. Kiki bongasi (eli jälki termein "nosti") jäljen ennen mua ts kun pähkäilin, että mistä mä sen jäljen olinkaan aloittanut. Vaikka olin käynyt ostamassa ihan sikahienoja "jälkipaaluja" hetki sitten. Koiraihmisen mielikuvitus on kyllä ihan omaaluokkaansa 😃😆Nämä tosin käyvät vain nurmitreeneihin eivätkä heinikkoon saati metikköön ...
Ai, että miten se treeni meni? Sen lisäksi, että Kiki nosti jäljen hyvin niin ainakin musta tuntui, että se oli hyvin asiassa mukana eli teki hyvin töitä. Ja ne keltaset valjaat sopi paremmin tähän hommaan kun aatut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti