Käytin koiran lenkillä ennen reenejä, hyvä niin, koska koira kävi kakalla. Hieman ennen tunnin alkua menimme halliin, jossa kouluttajat ja joitain ryhmäläisiä jo oli. Jäimme hengailemaan kentän sivustalle, mellakka-aitojen eteen - muutamien muiden kurssitovereiden kanssa. Tunti alkoi ja kouluttajat kertoivat jotain itsestään ja lajista sekä jokainen sanoi muutaman sanan koirastaan. Istuin lattialla ja temputin Kikiä tai se makoili (ihan itse asettui pötköttämään !!) vieressäni / edessäni.
Vierustoverin koira (tai ohjaaja) melkein kaatoi yhden mellakka-aitapalasista. Kiki nousi ylös, häntä roikkui ja korvat olivat luimussa. Mun mieliala laski pakkasen puolelle. Yritin tsempata Kikiä unohtamaan sen, että seinät saattavat kaatua niskaan.
Sitten kaikkien pitikin käydä vuoronperään tekemässä hallin keskellä kontaktiharjoitus. Eli liikkua koirasta pois päin, ja kun koira tuli kohti niin heittää nami (omien) haarojen välistä taakse jolloin koira meni jalkojen alta hakemaan namia, sillä välin liikkua taas jonnekin jolloin koira tuli taas kohta matkaan ja taas heitettiin nami. Minä mietin, että mitenkähän Kiki lähtee harjoitukseen mukaan kun sen mielentila koki notkahduksen ja toisekseen tohdinko päästää sen irti ... että saako se jonkun hupirallijuoksukohtauksen, tai haastaa toisia leikkimään tai yrittää paeta paikalta. No, uskalsin ... ja harjoitus meni hienosti :-)
Kun oltiin tehty se reeni niin palattiin taas kentän laitamille kuuntelemaan ohjeistuksia seuraavista harjoituksista. Kun oli ohjeet saatu niin levittäydyttiin pitkin kenttää. Minä vaihdoin mellakka-aitapuolelta vastakkaiselle puolelle. Ensin tein harjoituksia niin, että Kikillä oli talutin, mutta koska se oli hirveetä säätämistä sen hihnan kanssa (jalat sotkeutuivat siihen) niin lopulta vapautin Kikin hihnasta eikä se mihinkään (koira, eikä toki hihnakaan) karannut. Kun koira oli ihan tohkeissaan. Muutaman kerran haukahti komentamaan, että "anna käsky/nami sukkelampaan" mutta muutoin oli hiljaa (niin, koko tunnin - joku muu koira haukkui siellä paljon enemmän kuin Kiki, voitteko kuvitella?).
Tehtiin siis pyörähdyksiä (koira pyörii eri suuntiin) ja kasia. Se kasi on siis sellainen jalkojenvälipyörimisjuttu. Pyörähdyksissä mulla on kuulemma lievät käsiavut, mutta nyt kannattas reenata vain toista puolta ja ottaa siihen joku käsky ja yrittää vahvistaa koiralle sitä käskyä. Plus jos haluaa käsiavun niin se voisi olla joku pieni jonka voi näyttää huomaamattomasti. Kasissa piti ensin käyttää paljon nameja, mutta aika äkkiä Kiki tajusi mitä ollaan tekemässä ja se jo osittain itse tarjosi liikettä (ei toki kokonaisena) eli ei ollut mitään nenästävetohommaa.
Lisäksi me tehtiin monia aiemmin opeteltuja temppuja ... kun en viitsinyt noita paria ohjelmassa ollutta temppua koko ajan jauhaa.
Olin ihan mielettömän iloinen reenien jälkeen. Niin moni asia oli onnistunut (yli odotusten) mitä jännitin ennen reenejä. Mannaa sielulle tuollaiset reenit sen ikävän hallipelkoilu talven/kevään jälkeen. Pessimisti ei silti usko, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista tästä eteenpäin. Mutta nautin hetkestä ja leijuin silti hetken verran ... :-)
Harjoitusten jälkeen olen tehnyt muutamia oivalluksia lajiin liittyen, mutta niistä kirjoittelen mahdollisesti joskus myöhemmin ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti