Tämän viikon maanantaina päästiin taas Kempeleeseen jälkijuttujen pariin. Tummat pilvet roikkuivat taivaalla, mutta onneksemme ne valuivat alas vasta siinä vaiheessa kun ajelin motarilla takaisin kotiin päin.
Ensin treenailtiin keppejä. Eli tallattiin (nopealla hiissausaskelluksella) muutama metri nurmea, ei namiteltu askelia ollenkaan, sitten läntättiin käsi maahan (varpaiden eteen) ja keppi siihen ja jatkettiin taas hiissauskävelyä kunnes taas lisättiin uus keppi. Tätä toistettiin kunnes kaikki kepit olivat maassa. Ekalla kerralla unhotin taputtaa kädellä sitä nurtsia.
Keppitreenijälkivanat tehtiin lähelle toisiaan -yks toki kerrallaan- joten muidenkin jäljet haisivat joten Kiki meinasi harhautua alussa viereiselle jäljelle. Hieman sillä oli turhaa intoa, ja homma meni aina paremmin jos jarrutin sitä hieman ennen kuin se lähti kepin löytämisen jälkeen uudelleen liikkeelle. Koira kyllä bongasi kepit loistavasti. Lopussa varsinkin kun oli mennyt ohi niin palasi ihan itse takaisin sinne kepille.
Kun oltiin reenattu keppijutut niin mentiin tallaamaan päivän jälki. Edelleen samanmoisilla askeleilla kuin aiemminkin. Nyt tehtiin lieviä kaarteita jäljen joukkoon. Keskivaiheilla tein muutamia pätkiä niin, että jätin joka kolmannelle askeleelle namin laittamatta. Nyt minulla oli paljon nakkikikkareita mukana eikä namit loppuneet kesken jäljen teon. Loppuun laitoin taas pakasterasian missä oli 1/3 pussia pedigree lötköruokaa. Tämä oli pisin jälki mitä olen Kikille tähän mennessä tehnyt.
Havaitsin että edellisellä viikolla olin tehnyt ihan liian lyhyitä harjoitusjälkiä Kikille. Kun jälki on tarpeeksi pitkä niin koira rauhoittuu ja itseasiassa parantaa työskentelyään. Jäljestämisestä väsähtäminen tapahtuu sitten joskus paljon myöhemmin. Kiki oli siis jäljen ajamisessa tosi hyvä, kuulemma. Into hötkysi alussa kun oltiin menossa aloittamaan jäljestystä, mutta aloitti hommat kyllä hyvin - välillä haju karkasi hieman ohi siitä missä olin kävellyt, mutta hienosti Kiki itse hakeutui takaisin jäljelle. Sain jo hieman antaa lisää liinaa koiralle ja antaa sen itse ratkoa tilanteet. Jatkossa voin hieman jo vähentää namien määrää (alussa kannattaa silti olla vielä nameja joka askeleella).
Sain myös neuvoja miten tehdä sisällä keppitreenejä, eli opettaa koiralle keppien ilmaisua sisällä.
Ainiin. Jotkut kurssikaverit ovat todenneet Kikistä, että hauska koira, että kun se muuten höryää (ja haukkuu) niin sitten kun se pääsee jäljelle niin se keskittyy siihen täysin ja jättää haukkumiset muille. Itsestäkin on ollut kiva havaita miten vähän se ottaa ympäristöstä häiriötä silloin kun jäljestää ja oikeasti keskittyy työntekoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti