keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Yksitoista

Nemillä oli eilen synttärit. Muuten oli aika normipäivä, mutta saihan se vähän herkkuja.. aamulla poronluun ja illalla burgerin (pienin mitä lähigrillillä myydään, mutta ostin lisätäytteeksi pekonia - mausteita hampparisa ei toki ollu lainkaan). Huomenna ollaan menossa reenimään :)


Nemi odottaa lupaa syöksyä burgerin kimppuun :)



tiistai 29. maaliskuuta 2016

JeiJee eli sillä välin tai oikeastaan jo aiemmin

Kävin tänään hakemassa postit. Postista. Siis läjän niitä posteja joita meille oli lähetetty sinä aikana kun olimme matkoilla (Japanissa, 2 viikkoa - Nemi tokikaan ei ollut reissussa mukana). Postilaatikossa minua odotti sekä eläinlääkärin lähettämä "todistus Propalin lääkityksestä" että Kennelliiton "Hyväksytty poikkeuslupa osallistua koiratapahtumiin" :)

Eli kun kävin viemässä hakemuspaperit eläinlääkäriasemalle just ennen matkalle lähtöä niin päätös (eläinlääkäri siis ystävällisesti toimitti hakemuslomakkeen eteenpäin Kennelliittoon ilman että lomakkeen olisi tarvinnut kiertää minun kauttani ts odotella paluutamme matkalta) oli tullut (tai olisi tullut) postilaatikkoomme useita päiviä ennen kuin edes saavuimme takaisin. Tarvitsen siis sekä sen ell:n todistuksen että sen hyväksytyn poikkeusluvan. Vielä pitää selvittää miten hommat käytännössä menee eli kelle heiluttelen lupalappuja ja missä vaiheessa (kisa/näyttelypaikalla vai etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä vai vain kysyttäessä). 

Mutta siis jos jatkossakin lääkitys toimii Nemillä niin hyvin kuin tähänkin asti niin sen pissoja lattialta ei tarvitse siivota jatkossa (pentu hoitanee sen puolen että ei tarvi kokonaan olla ilman sitä "iloa" ;)) jos haluan Nemin kanssa käydä jossain kisoissa/kokeissa/näyttelyissä :)

11/16

Se on sitten päätetty, että agility on urheilua. Ja siltähän se näyttikin kun kävin katsomassa Ukkiksella eilen ykkösten liitelyä. 

Omia pieniä henkilökohtaisia tavoitteita lähemmäksi päästäkseni kävin sitten kisakatsomosta kotiuduttuani urheilemassa. Ensin kävelylenkki Nemin kanssa (lämmittely) ja sitten Eetun kanssa juoksulenkki. Pyörätiet olivat osittain sulat (parasta keväässä, tiet sulavat! :)). Jalat tuntuivat aika raskailta / jäykiltä. Juoksin 4,7 km. 

ks 11/16

Eipä tässä kunnonkohotus oikein etene kun tyyppi viilettää pitkin maailmaa eikä ehdi salille tai muuallekaan. Noh, porrastreeniä tuli kyllä Japaninreissulla tehtyä kasseilla ja ilman vaikka kuinka paljon ;) Ja käveltyä. Paljon. Joten ei sitä pelkästään ole herkkuja mussutettu ja nähtävyyksiä katseltu. 

Niin tai näin. Mutta lauantaina raahauduin töissä käynnin jälkeen salille. Enkä ollut ainut joka oli päättänyt viettää pääsiäislauantaita kuntosalilla. Ruuhkasta johtuen en ihan kaikkia liikkeitä saanut käytyä läpi ohjelmastani, mutta suurimman osan kuitenkin. 

Kalenterin täyttöä

Ajattelin tempaista ja ilmoitella Nemiä vähän näyttelyihin. Mitään ei ole vielä kuulunut poikkeuslupa asiasta, mutta jospa me se jossain välissä saataisiin. Ja koska a)näyttelyihin pitää ilmoittautua todella hyvissä ajoin ja b)pitkää road trippiä ei tälle kesää ole suunnitelmissa, niin mikä jottei. Varsinkin kun veteraanin näytelmäilmojen ei pitäisi olla hirmu kalliitta (ts niin kalliita kuin muissa luokissa näyttäytyvillä koirilla).


edit. Ainiin. Ja sellaistakin kalenterin täyttöä. Että tulevana viikonloppuna ajellaan katsomaan pentuja. Muutaman viikon päästä käydään Helsingissä, joten Nemin pitää olla koirahoitolassa muutama päivä. Viikon 16 lopulla pentu sitten muuttaa meille :)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

h 9/16

Nemi oli hoidossa pari viikkoa kun me oltiin reissussa. Oletettavasti koiraa ei oltu harjattu hoitolassa (en ainakaan pakannut sinne kampoja mukaan eikä se toki kuulu oletukseenkaan että kampailisivat koiraa :)). Jotenka tein pienen takkuselvityksen koiralle tänään.

Vireillä

Loppusyksystä olin innoissani Kennelliiton tiedottamasta poikkeusluvasta virtsankarkailusta kärsiville nartuille. Odottelin ja surffailin mutta taunona en löytänyt lomaketta millä hakea poikkeuslupaa. Olin yhteydessä eläinlääkäriasemaan (jolla yleensä käymme), mutta he kehoittivat olemaan yhteydessä K-liittoon. Lopulta kun aikaa vieri niin sain tehtyä asialle jotain ja minulle vastattiin sukkelaan ja näinpä ollen minulla oli jo lomake odottamassa täyttämistä. Sitten tuli talvikiireet, Nemin oireilu jaloistaan - eli vaikka kävimme eläinlääkärissä niin päällimmäisenä asiana ei ollut kisaluvan saaminen vaan koiran kuntoitus. Sitten allekirjoittanut matkusteli sinne sun tänne eikä asia taaskaan edennyt. Nyt olemme kuitenkin siinä pisteessä, että lomake on täytetty (sekä minun että eläinlääkärin toimesta) ja lähetetty Kennelliittoon. Aika näyttää kauanko menee ennen kuin kuulen aiheesta seuraavan kerran jotain. Kun kuulen niin kirjoittelen siitä sitten lisää tännekin. Että onko meillä jo sitten se poikkeuslupa vai ei, ja pitääkö vielä jotain asiantiimoilta tehdä. 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Seuraneiti



Vaihdoin "toimistoni" eri huoneeseen, seuraneiti tuli mukana ja pitää huolen että huomaa jos vaihdan sijaintia :)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Jos tulit

... blogiini sillä ajatuksella, että luulit löytäväsi täältä koirajuttuja ja jouduitkin kauhistumaan nähtyäsi kuvan käppyrävarpaistani, niin ei hätää, aika harvassa tekstissä on pääasiassa koipeni ja kuvia ei-niin-nätistä jalastani. Voit loikata tämän raapustuksen yli ja lukea niitä muita koiramaisempia tarinoitani. Mutta koska tämä on blogini ja olen aikaa sitten päättänyt sekä terapioida itseäni että tehdä jonkinlaista päiväkirjamaista muistikirjaa myös (lähinnä oikeaan) jalkaani liittyen, niin nyt on aika taas jorista jotain jalastakin. 



Joskus kävellessä koukkuvarpaat kipeytyvät, ts ei varsinaisesti varpaat vaan nuo jänteet tai mitkä lie mitkä mulla törröttävät varpaista "tänne päin". Kuvassa tosin vain pikkuvarpaan jälkeinen kohonne näkyy selvästi. Normisti ne tuntuvat ja näkyvät erillään, siis kolmen pienimmän varpaan jatkeet. Todella epämääräinen selite, tiedän, mutta koska tuo kohta jalassani on epänormaali ja käyttäytyy epänormaalisti ja askelluksenikin lienee epänormaalia niin luultavasti se on yksi syy siihen, että jalkapohjaan tulee helposti kaikenlaisia ikävyyksiä. Kuten se kovettuma, joka on pikkuvarpaan alla, ollut jo... ehkä kolkyt vuotta? Pitkän aikaa se on ollut harmiton, mutta nyt se on taas äitynyt veemäiseksi. Sitä siis yritin kuvata tuossa  toisessa räpsyssä, mutta eihän se oikein onnistunut. Lisäksi pikkuvarpaan känsä on pitkästä aikaa alkanut vihottelemaan. Tuo pikkuvarpaan känsä sentään on selkeä erottuva juttu, mutta jalkapohjan kovettuma ei näytä känsältä, mutta se on ollut viime aikoina välillä todella kipeä. Eikä se edellytä edes että astuisin sille/sillä eli painon ei tarvitse olla jalan päällä. Pikkuvarpaan inhottavuudelle ehkä olisi tehtävissä jotain (rapsuttelu jalkahoitolassa vain pahensi sitä, eli jalkahoidot on ihan nounou mun koiville kun ei ne tunnu tajuavan... vaikka yrittäisin selittääkin), mutta tuo jalkapohjassa oleva juttu on luultavasti siellä aina. Joskus hankalampana ja josku sellaisena että sitä ei tarvi murehtia ollenkaan. 

Hankala yrittää kuvata omaa jalkapohjaa järkkärillä.

ks 10 / 16

Johan nyt jotain. Olipa niin tahtojen taistelu vääntäyä tänään salille että ei mitään rajaa. Monta kertaa on pitänyt mennä mutta kaikenlaiset laiskatussyyt ovat pitäneet minun pois sieltä. Nyt menin sillain, että jos nyt ees osan ohjelmasta jaksaisin räpeltää läpi niin olisi hyvä. Lopulta vain tankopunttijuttu jäi tekemättä ja sekin vain siksi kun se paikka missä sitä yleensä teen niin oli koko ajan varattuna. Enkä jaksanut jäädä odottomaan sen enempää. Juoksumatolla juoksin puoltoista kilsaa. 

Lättänät valmiina toimintaan.

Vko 10, omatoimireenit, osa 2

Käytiin tänäaamunakin hallilla.

Harkattiin ruutu. Kun vein ruutumaton ja Nemi näki sen ts tiedosti mun ruudussa käymisen niin se irtosi hyvin ruutuun. Siitä sitten siilileikkiä ja nameja palkaksi. Mutta kun yritin sitten uutta ruutua niin Nemi yritti tarjoilla keppejä... menin likemmäs ruutua ja vaan odotin. Nemi haisteli maata, kävi mun sivulla, tarjoili lisää keppejä, haahuili siellä sun täällä ja kun lopulta meni ruutuun niin piettiin hillittömät pileet. Ei mitään hajua, että tajuaako se edes että se ruutukin on joku "teline/temppu/tehtävä"?!?

Meidän kokeeseen meno on kyllä niin pitkässä kuusessa kuin olla ja voi. Positiivista asiassa lienee se, että koska ruutu niin enää en ole huolissani noudosta. Vaikka toki sekin on epävarma, mutta onko mitään järkeä mennä kokeeseen jos ei ole mitään toiveita että koira irtoaisi ruutuun? No, onkait se kiva ainakin harkata tokojuttuja vaikka koesuunnitelmat ovat vain utuinen harso jossain kaukana edessä. 

Lisäksi tehtiin kiertojutskaa. Kolme harjoitusta: takanamilla, ilman namia (alusta oli) ja alustanamilla. Kaikki meni huipusti eli namin häivyttämisessä voi olla toivoa :)

ja käytiin jumppanurkassa jumppapalloilemassa. Nemi koitti jo aika aikasten ehotella jumppanurkkatuokiota, eli vissiin se tykkää käydä siellä pikkuhuoneessa touhuamassa :)






maanantai 7. maaliskuuta 2016

Vko 10, omatoimireenit

Ensin kuvat, selite toiv. myöhemmin





Selite. 

Siinä vaiheessa kun mä vielä tuumailin, että mitäs reenittäs niin Nemi oli tarjoillut monta pussia, hypänny yhden agihypyn moneen kertaan ja sujahtanut jonku kerran putkesta... tarjoiluagi ois (ollu) niin Nemin juttu. 

Varsinaisesti harkattiin yks nouto (haki mutta protestoi kapulan luona ensin hetken) se sen luovutus on vähän hönö kun kääntyy tosi aikasten selkä muhun päin. Ei voi ees nähdä missä mä oon. En tiiä miten oon onnistunu sille semmosen luovutuksen kouluttamaan? :D Se saattaa tehdä siis sivulle tulo pyörähdyksen about metrin ennen kuin on mun luona... 

Tehtiin myös i-m-s käskytyksiä, nopeista ja oikeista vaihdoista palkka. En siis tehnyt näitä jäävinä tai kaukoina vaan ns vapaamuotoisesti. 

Lisäksi käytiin jumppanurkassa doboilemassa

Jäähylenkille olin lähdössä sinne pyörätiesuunnalle, mutta sieltä yhdestä pihasta kaks rotikkaa (tms) roikku aidalla sen näköisesti ettei niistä tiennyt että pysyvätkö pihallansa, joten vaihdoin suuntaa. Löysin sitten tuon yhden metsäpolun (josta noita kuvia on tuolla ylempänä). Kuljin sitä polkua melko pitkästi kun kuvittelin sen päätyvän jonnekin. Mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja palata takaisin samaa tietä kuin mitä olin mennytkin. Polku kulki metsässä siis koko ajan. Jossain kohtaa Nemi oli ihan innoissaan kun polun poikki meni muutamat kauriin/peuran jäljet. Siitä siis tuo vauhikkaampi känny räpsy.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Onko ne sukua?

Otsikon kysymyksen kuuli toisinaan silloin kun meillä oli vielä kaksi koiraa. Saattoihan Merri ja Nemi sellaisen silmiin näyttää samalta, joka ei ko koiria taikka rotua tunne. Mutta oikeasti koiramme olivat hyvin erityyppisiä (myös ulkonäöllisesti). Ja eri sukuisia. Vaikka ruotsinlapinkoira on pieni rotu, niin tyyppieroja kuitenkin löytyy.

Huvin ja urheilun vuoksi ajattelinkin lähinnä koiranetissä sukeltelemalla selvitellä kuinka likeistä sukua keskenään ovat (/olivat) Merri, Nemi ja (meille ehkä keväämmällä muuttava) pentu.

Nemin isän isä oli Nordanlines Haivo (S47699/99), joka on myös pennun isänisänisänäidinisä eli toisinsanoen Nemin isän (Cahppes Råstejaure S41895/2001) sisko (Cahppes Randi S41897/2001) on pennun isänisänisänäiti ja pennun äidinisänisänäiti.

Merrin ja Nemin sukutauluista (5. sukupolvea) löytyy yhteisenä nimittäjänä ainakin Bamse (N00620/82), joka oli siis Merrin isänäidinäidinäidinisä, Merrin äidinäidinisä, Nemin isänisänisänäidinisä ja Nemin äidinisänäidinisä.

Lisäilen näitä äiti-isä-äiti-äiti... jne litanoita jos hoksaan muita yhteneväisyyksiä vielä.

Kaikki rodusta perillä olevat tietävät, että Cahppes, Norrviddens, Renlundes ja Care Bears ovat pitkään kasvattaneita kenneleitä. Silloin kun ostimme Nemin niin Herding Instinct's -koiria ei ollut vielä paljoa (Nemi on d-pentueesta eli neljänsiä kasvatteja), mutta nyky-Ruotsissa Herding Instinct's koiria on jo enemmän. Nemin isä oli siis Cahppes, Merrin emä Norrviddens, pennun isä Renlundens, pennun emä Care Bears. Merrin isä oli Little Honey's, mutta ainakin toistaiseksi Merri on ollut viimeisiä ko kennelin kasvatteja. Pennusta taas tulee ensimmäinen Vauhtinallen -kasvatti (yhdessä veljensä kanssa <3 :) ).


perjantai 4. maaliskuuta 2016

10/16

Käytiin juoksemassa. Se ns k-raudanlenkki eli hieman yli 6 km. Tällä kertaa Nemikin oli mukana, se kun on ollut tosi hyvässä kunnossa taas viime aikoina ja on joka (kävely)lenkillä "janonnut" pidempiä lenkkejä. Eli ehdotellut pitempiä reittivaihtoehtoja. Tuo olikin yksi parhaimmista Nemin kanssa tehdyistä lenkeistä, se ravasi edellä nätisti lähes koko matkan (pari kertaa pissaili / merkkaili, mutta nekin teki fiksusti niin ettei tarvinnut meidän pysähdellä). 

Mun oik jalka sitä vastoin ei ollut kovinkaan hyvällä tuulella. Tuntui puutuneisuutta tai mitä lie osan matkaa ja hetken pelkäsin etten voi juosta koko lenkkiä loppuun asti kun meinasi kipuakin tulla mutta se ei onneksi äitynyt niin pahaksi etteikö olisi voinut juosta ja itseasiassa kipu lopulta väistyi ja jäljelle jäi vain tuntemus (hankala selittää). Oon ostanut jotku erikoisjuoksu/urheilusukat, semmoset pitempivartiset talvijuoksua varten. Mutta ne taitavat olla turhan kireät (niitä mainostettiin saumattomiksi ja joku erikoissana niillä sukilla kans oli mutten muista mikä) eli oikeassa jalassa ei ehkä jalkaterässä veri kierrä kunnolla niiden sukkien kanssa niin tulee puutumista helpommin. tai sitten se tunne johtuu jostain ihan muusta ja yritän keksiä noista sukista vaan syypäätä.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Meillekö pentu?

En mä tiedä onko ketään, joka olisi lukenut kaikki mun jaaritukset ja pähkäilyt tästä -tai muustakaan- aiheesta. Kerrataanpas siis hieman.

Aikoinaan kun koiraharrastusajat olivat kiihkeimmillään niin pyörittelin mielessäni ties mitä rotuja, että mitä haluan koiralta ja mikä on oleellista harrastamisen kannalta. Kuinka tärkeätä minulle millainenkin harrastus on ja sitä myötä ne koiran ominaisuudet. Omalla tekemisellä voi vaikuttaa moneen asiaan, mutta toki koiran moottori ja luonne vaikuttavat myös. Lopulta kuitenkin lopsauttelin ne "tykimmät" koirarodut pois listaltani. Eivät ne kuitenkaan tunnu omalta jutulta. Huolimatta siitä, kuinka treenaavalta ja kisaavalta blogin (tms) perusteella vaikutan niin koiralla on monta muutakin virkaa perheessämme kuin se mikä näkyy reeni- & kisakentillä. Tokikaan en väitä etteikö niistä tykeistäkin olisi niihin rooleihin, silti ei tunnu siltä, että lähtisin ainakaan vielä sellaisia testailemaan.

Siispä, sitä ruotsinlapinkoiraa metsästämään. Paitsi että kun, mitä tehdään siinä vaiheessa kun rotua on harrastanut jo yli kymmenen vuotta ja tietoa on jonkun verran kertynyt takaraivoon. Millaista ruotsinlapinkoiraa etsin? Pennun vanhempien täytyy olla terveiksi tarkastettuja, jotain harrastustaustaa olisi hyvä olla (joo tittelit eivät periydy, mutta silti minulla on ollut aiheesta jo vuosikausia päähänpinttymä), ulkonäkö ja luonne kohillaan toki myös.

Terveystarkastusvaatimukseni pyyhkäisivät pois suurimman osan markkinoilla olevista ruotsinlapinkoirapennuista. Niinpä niin, ne silmät. [aiempi postaus tammikuulta 2014: Savua korvista ja muuta rotupohdinta ja lokakuulta 2015: Se ei oo okei]

Jätin asian pitkäksi aikaa hautumaan, pyörittelin rotuja, vahvalla oli muutama muukin rotu kuin rlk. Melkein ostin yhden suomenlapinkoiranpennun, mutta peräännyin aiheesta kuitenkin. Tapasin ihastuttavan lapinporokoiranpennun, ja monta muutakin kivaa pentua, mutta jokin jarru pidätteli enkä mitään noista pennuista "napannut mukaani".

Sitten. Eräs tyttökoira tapasi erään poikakoiran. Molemmat täyttivät toivomani kriteerit. Varasin pennun. Mutta treffit eivät olleet suotuisat, joten pentua ei meille vielä tullutkaan. Odotus jatkui, mietintä jatkui, mikäs nyt neuvoksi? Täytyy sanoa, että kaikenlaista kävi mielessä noina aikoina ja voin myöntää nukkuneeni huonosti, koska niin kovasti pyörittelin asioita mielessäni.

Onnekseni tämän ihastuttavan tyttökoiran omistaja päätti yrittää astutusta vielä kerran. Koira täyttäisi pian jo viisi vuotta, joten ensisynnytyksen pitäisi olla nyt tai ei koskaan. Koska edellisen juoksun aikaan treffatun uroksen kanssa ei natsannut niin piti löytää uusi uros. Silmätarkistettu uusi uros, joka muutenkin olisi kelposulhasehdokas (tai itse olisin tipauttanut itseni pois pentujonosta jos koira ei olisi käynyt silmätarkissa - luojankiitos se kävi (kiitos!)).

Meille keväällä (toivottavasti) muuttavan pennun isällä on:
- B/B -lonkat
- 0/0 -kyynärät
- terveet silmät (tarkistettu 27.10.2015)
ja se on  Prcd-PRA:n osalta terve

emällä on:
- A/A -lonkat
- 0/0 -kyynärät
- 0/0 -polvet
- terveet silmät (tarkastettu 23.12.2014)
ja se on  Prcd-PRA:n osalta terve

Molemmat on luonnetestattu ja emän kanssa harrastetaan- ja kilpaillaan.

Joskus vain kannattaa olla sitkeä ja pitää tavoitteet kirkkaina. No, sitten kun astutus oli onnistunut niin piti odottaa ultraa ja pentujen syntymää. Pentujapa ei ollut montaa tulossa, luultavasti vain kaksi.

Entäpä pennun sukupuoli? Aikani asiaa (joo, sitäkin piti veivata) pähkättyäni päätin (ts päätimme) että en halua urosta. Että semmosta. Että vaikka yhdistelmä on ihan täydellinen, juuri se mitä olen vuosia etsinyt, niin mikään muu ei kelpaa kuin narttu. Että lisää vain unettomia öitä ja jännitystä (hyvä hyvä Kaisa). En ole kyllä aikoihin jännittänyt mitään niin paljon kuin tätä :D



Alkuaikoina kun olin vasta saanut koiran, Merrin, niin olin innokkaana mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Myös yhdistyksen jutuissa ja myös lehtitoimikunnassa. Kaivelin lehtiarkistoja ja löysin nämä jutut (vuodelta 2002 muistaakseni):


Tulevassa koirassamme yhdistyvät siis nämä kaksi kenneliä. Leila on kasvattanut pisimpään ruotsinlapinkoiria Suomessa. Leilan kasvatustyö vastaa hyvin pitkälti omiin ajatuksiin; terveystarkastettuja- ja aktiivisia (harrastus)koiria. Renlundens kennelillä on pitkät juuret Pohjois-Ruotsissa Piteåssa, koiria joita olen ihaillut jo pitkään :) Pentueen sukutaulusta löytyy esim yksi kauneimmista ruotsinlapinkoirista (Renlundens Gaia). Toisaalta olen tavannut pentueen emän äidin, äidinäidinäidin ja hurmaavan äidinäidin (Care Bears Star Bright) joka on myös yksi suosikki ruotsinlapinkoiristani <3



<3 pentupentupentu ... © Merja Valkonen

The Pentu syntyi 23.02.2016 enkä olisi voinut olla kiitollisempi ja iloisempi :) :) 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Hopia ei oo häpiä

Lappalaiskoirien vuoden koira tulokset 2015

ruotsinlapinkoira, paras narttu
  1. Cahppes Pepzi, FI17812/14  37 pist. 
  2. Herding Instinct's Divan Nemi, FIN53332/05 33 pist. 
  3. Korpikartanon Abba FIN43675/08  22 pist.