keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Viime aikoina


 Ohjatuissa tokoissa on harjoiteltu erilaisilla jutuilla koiran takapään käyttöä. Mikä Nemillä on parempaa kuin Merrillä. Näitä harkkoja on tehty myös "ufolla" - ja olen tehnyt vastaavia juttuja sitten kotonakin. 

On harkattu seuraamista. Yritetty tehdä oikeampioppisia käännöksiä. Paikkaa ja palkkausta. Ja kynnys reeniä ts että mennään erilaisilla alustoilla ja kuinka se koira sitten toimiikaan. 

Ruutu on ollut myös työnalla. Sitä on tehty mm hypyn kautta. Lähetetty ensin hypylle eri suuntaan ja sieltä sitten ruutuun. 

Ja paikallaoloa mitä ihmeellisimmillä häiriöillä. 

Päällejuoksut ja väärät kädet


 Siinäpä se otsikossa eilisten aksareenien teemat. 

Yhteen kohtaan sai tehdä vaihtoehtoisen ohjauksen.  Ts valita itse mitä ohjausta yrittää räpeltää. Mä yritin päällejuoksua kun se jostain syystä on meille/mulle hankala. Ensin piti luottaa että koira hyppää kakkoshypyn, sitten piti pinkoa minkä kintuista lähtee. Ja sitten piti muistaa "tönästä" koira hypylle ts sen taakse. Tuo tönäsy on jotain mitä en millään, näköjänsä, opi. Aina kun Mikko mua siitä huomauttaa, niin toki muistan että "Daa!!!" Taas. Mutta ei mee jakeluun tai käytäntöön ei sitten millään. Sitten kun keskityin siihen tönäsyyn ts askeleeseen niin sitten unhottu varsinainen päällejuoksu. Sitten luovuttiin vahvasta tönäsyaskeleesta ja koirakin jo ties mitä reittiä pitää kaahottaa, ehkä. Jahka yritin saksalaista - kun mun liikesuunta lähti väärille teille hyppy-putki kohdassa niin en onnistunut tekemään saksalaista, mutta tein ehkä elämäni parhaimman päällejuoksun. Että jotain hyvääkin sentäs sain räpellyksilläni aikaan. "Väärän pään" putkessa ei ollu mitään ongelmaa eikä harkan päättäneessä aassakaan. 

Toisessa reenissä tehtiin sitten ensin päällejuoksu ja sen jälkeen pakkovalssi jaakotus. Siinä sotkeennuin käsiini ja tein väärään paikkaan pakkovalssi kohdennusta koiralle. Odotin liian kauan koiraa liikkeelle lähdössä ja tein liian hitaasti (tai liikaa) sitä pakkovalssijaakotus kohtaa. Näitä kaikkia kun aikamme säädettiin niin saatiin yksi tosi hyvä ja sen jälkeen yksi onnistunut mutta ei niin loistava ohjaussuoritus tehdyksi. 

maanantai 26. syyskuuta 2011

Toksuttelemassa Kaustisella


 Käytiin kahden ruotsalaisen pystykorvan voimin eilen tokokokeessa Kaustisella. Siis Tuija & Karkki ja minä & Merri. Kiitos Tuijalle & Koolle seurasta 





Pvm: Su 25.09.2011

Paikka: Kaustinen, ruohokenttä, sateen jäljiltä liukas, paikoitellen epätasainen

Tuomari: Alla Aula

Luokka: AVO

Sij. 3/6

Pisteet

Paikalla makaaminen 8 - Tuomarin mukaan nousi istumaan 3min kohdalla, sitä vain mietin, että kauanko me sitten siellä piilossa oikein oltiin? Kun koira kerta istu kun palasin takaisin teltan takaa...

Seuraaminen taluttimetta 9 - Merri on kuin viini joka paranee vanhetessaan. Joku herppaantuminen oli, mutta ilman mitään prkl-mutinoita palasi takas ruotuun ja aivan loistavaan seuraamiseen. Okei, okei, pysäyksien perusasennot ois voinut olla parempia. Mutta se vars seuruu oli kyllä ihquu 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetuloa 5 - Läpi tuli. Väärin tein käsimerkin. Oma moka.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Ehdin tehdä valmistelut. Mutta silti meni maihin. En tiedä miksi.

Noutamienn 9 - Muuten aivan priima paitti että toi eteen ja senkin vinoon. Siitä toisella käskyllä siis viekkuun - mikä tietty on sallittua noutoesineen luovutusmuoto, tämä nyt vain ei ollut oikeesti sellainen eteentulojuttu kun ei me sellaisia tehdä, Merri vaan aatteli että voin kait mää tän kapulan tästäkin luovuttaa ja liikkuri ja tuomari kuvittelivat sen olevan meidän versio eteentulemisesta.

Kauko-ohjaus 10 - Ehkä hivenen turhankin innokas. Vaihokset silti hyviä eikä tarvinnu lisäkäskyjä eikä mitään.

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Pisteet yhteensä 155p AVO2



Mulla oli Merrin kanssa kivaa tokokehässä. Ja olin tosi tosi tyytyväinen moneen asiaan kokeessa. On se vaan hieno koiruli  Merri ei haukkunut kokeessa! Kuin kerran (oisko ollu tuon alkuhässäkän aikana, tai sitten joku muu yksittäinen äännähdys). Joku sitä veti kyllä puoleensa ts pois kehästä eli vähän sain sitä kovemmin (äänellä) ottaa haltuun liikkeiden välissä. Mutta silti se teki mun kanssa tosi hyvin hommia 

Ai niin, ennen paikallamakuun alkua sattui pieni äksidentti kun yks koira syöksyi ulos kehästä just ennen kuin aloitettiin paikallamakuu. Sen isäntä/omistaja kun tuli just autolla alueelle ja kun se avas auton oven niin koira ampaisi miljoonaa paikalle. Siinä kohtaa Merri reagoi kunnon poliisin tavoin asiaan. Ei silti läksinyt mihinkään (taisin pitää sitä varalta kaulapannasta kiinni). Tuo koira sai kympin paikallaolosta (oli kuulemma ollu aika levoton), mutta sen koiran kok.vaikutukseen tuo tempaus vaikutti. 

Varttimara




Kuka olisi kesän alussa uskonut tätä tapahtuvaksi? Tai lähinnä kysymys kuuluu, että kuka olisi uskonot tätä ikinä tapahtuvaksi? En minä ainakaan. Osallistuin siis vielä toiseenkin juoksutapahtumaan. Matka piteni puolella kilsalla kun kysessä oli varttimaraton eli suomeksi sanottuna k y m m e n e n kilometriä + v i i s i s a t a a  metriä. Tämä tapahtuma oli niin likellä kotia, että hetken harkittiin josko oltas menty fillareilla lähtö/maali alueelle, mutta ei nyt sentäs niin reippaita oltu. Eli kyseessä oli Kiiminki Maraton, mikä juostiin Jäälissä. 



Tältä näyttää Kaisa juostuaan 10,5km . Ei kauhian fressiltä siis 

Tulokset eli mun tulos oli 1h 20min 42 sek. sij. 25/28

perjantai 23. syyskuuta 2011

Maanantain tokoturnajaiset


 Ma-iltana oli taas tuplatokojen aika. Ensin Merrin tokot klo 19-20 ja sitten hyppärin jälkeen Nemin tokot klo 21-22.

Vko 38, eka lenkki


 Keskiviikkoiltana käytiin juoksemassa noin 5km - lenkki sinällään oli hieman pidempi, ehkä kuutisen kilsaa, mutta ei juostu ihan koko matkaa. Koiratkin olivat mukana... 

Veikeitä vekkejä


 Tiistaiaamuna alkoi uusi ryhmä ja kausi aksareenien osalta. Nyt oli paikalla auspai-Sumu (vierailevana tähtenä), borcol-Sumu ja auspai-Tane sekä tietty rlapko-Nemi. 

Harkat koutsaili Mikko ja Nemi hyppi 50cm rimoja. 

Tehtiin kaksi pätkää kiemuraisen näköisestä radasta. Mä harjoittelin lähinnä vekkien tekoa, niiden paikkaa ja ajoituksia omia kulkulinjojani sekä jarrutuksia. Oli mm parin viikon takaisista kisoista tuttu kohta - tai ei siinä mitään muuta tuttua ollut kuin se, että piti jarruttaa pituudelle- mutta halusin tehdä ko kohdan radasta nimenomaan niin että opettelen jarruttamaan enkä valssaa sitä ennen ja leikkaa sille pituudelle. Siispä jouduin (tai sain) tekemään paljon vekkejä. 

Eka kepakot tökki ts Nemi hölmöili mutta sen jälkeen menivät ihan hienosti. Keinu oli joka kerta hyvä ja muutaman kerran erityisen hyvä. 

Hierottu


 Koirilla kävi eilen illalla hieroja kylässä, jolta sain Merrille hieman ohjeita jatkotoimenpiteiksikin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Agilitymasennus


 Siinäpä se otsakkeessa piileekin se asia. 

Onko minulla agilitymasennus? Kyllä ja ei. Aksaaminen on edelleen kivaa, niin harjoitteleminen kuin kisaaminenkin. Nemin kanssa liitely on  silloin kun rullaa kivasti niin extra ihqua. 

Mutta. 

Realiteettien tajuaminen on /&&#&&¤%:n masentavaa. Mihin hävisi se mun agility lupaus? Se jonka kanssa "mun piti räjäyttää pakka" (liioittelen, tiedän). Mihin katosivat vuodet? Mihin katosivat tavoitteet - ne murenivat matkan varrelle kun tavoitteet siirtyivät aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi häviten kohta kokonaan ja alkoivat olemaan mahdottomuuksia ja murenivat sitä mukaa pois. 

Jossain välissä kuvittelin olevani enemmän "tosi aksaaja" kuin joku muu. Sellainen tavoitteellinen. Mutta mitä järkeä siinäkin on? Kun eihän tämä tästä muuksi muutu. [joo joo, voiaan kehittyä vielä, mutta mitään ihmeitä tuskin tulee tapahtumaan]

Nemin piti olla se selkeemmin Merriä nopeampi aksakoira. Mutta Merri sentäs nousi kolmosiin aika lyhyen kakkosissa olon jälkeen. Mutta Nemin vastaan ihanneaikaongelma heittäytyy selkeesti jo kakkosissa. 

Eipä silti. Kuten sanottua. Mitäpä me siellä kolmosissakaan tehtäisiin? Siis kisattas tietty, mutta että siellä ia onglema olisi vielä pahempi kuin se on nyt. Kun ajat vaan kiristyy kiristymistään. 

Eikä se, että mä jaksan juosta agiradan hengästymättä tunnu auttavan yhtään mitään. Lenkkeilyllä ei ole paskankaan väliä. Se että mä juoksen ei ole ollenkaan sama asia että joku muu juoksee. Miksiköhän edes erehdyin kuvittelemaan, että sillä olisi joku vaikutus johonkin? Noh, lenkkeilemistä en toistaiseksi jätä - kun saan siitä hetkeksi sellaisen kuvitelman että oisin tehnytkin jotain jolla olisi jotain väliä. 

***

Mun mielestä on tosi tylsää ajatella ja tajuta, että jos en halua jatkossakin aksaharrastusurallani painia ihanneaikaongleman kanssa niin mun pitäisi vaihtaa koirarotua. Enkä mä kuitenkaan ole niin agilityharrastaja, että valitsisin perheenjäseneni sen perusteella mikä olisi tarpeeksi nopea (ja irtoava) yhteen koiraharrastuslajiin. Yhteen osaan eloa. Koiralla kun on paljon muutakin virkaa (virka ja virka ei työ virka) kuin olla agilitykaverina. 

Tämä ei tarkoita, että seuraava koiramme ehdottomasti olisi ruotsinlapinkoira. Mutta .... tylsää silti jos mitään muuta konstia siihen että voisin edetä aksaharrastuksessa ei näytä olevan kuin rodun vaihto. 

***

Tämä mun ongelma ei johdu rodusta vaan minusta. Joku muu saa ihan hyvin 0-tuloksia ja muuta mukavaa ja mainetta ja kunniaa lappalaiskoirien kanssa. Eikä ruotsinlapinkoirat tässä yhteydessä niin paljon poikkea suomalaisista serkuistaan etteikö niitä nollia voisi tulla. Ja tuleekin. 

***

Realiteetit minun itseni kanssa lyövät vain päin pläsiä. Työntävät minut risuiseen ja upottavaan kuoppaan. Minä en ole koirieni vika, nuo rakkaat karvakorvani eivät ole syyllisiä tähän masennustilaani. 

maanantai 19. syyskuuta 2011

Kilpailuvietti


 Kilpailla pitää, vaikka voitonnälkää ei olekaan. "Onks järkee vai ei?" Ei ehkä, mutta itsensä ylittäminen/voittaminen on silti aika hienoa. 

Niinpä kävimme lauantaina kansainvälisessä juoksutapahtumassa Pudasjärvellä. Tarkemmin sanottuna Isolla Syötteellä järjestetyssä Huippukymppi -tapahtumassa. Jossa juostiin 10km. Oikeat kilpaurheilijat omissa sarjoissaan ja tavalliset kuntoilijat omissaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki lähtivät matkaan yhtäaikaa samalta viivalta. Ts saman lähtö lipun alta. 

Heti alkumatkasta oli jotain pikkumäkiä, mutta selvempiä mäkiä kuin kotikirmailuissa ikinä. Alku tahti oli ihan hyvä, vaikka jäätiin oikeista juoksijoista heti. Tarkoitus olikin tehdä oma juoksu eikä välittää siitä ettei pysytä kilpajuoksijoiden matkassa. Eikä oikein muidenkaan, mutta mitäpä tuosta. 

Oikee jalka ei oikeen vaan alkanu mua. Reidessä tuntu joku jumi ja osa jalkapohjasta oli puutunu. Vasen oli ihan jees koko ajan. Välilä oikeekaan ei reistaillu. 

Olikohan viiden kilsan kohdalla kun pysähdyin ottamaan tankkauspisteestä vettä. Se oli virhe. Rytmi sekos täysin kun kävelin pari askelta välissä. 

Matkan loppu eli 2,7km oli tosi jyrkkää ylämäkeä. Siis mutkia välillä ja jyrkkyys vaihteli. Se oli se tie Hotelli Isolle Syötteelle. Ja se oli ihan mielettömän rankka. Vei mehut täysin. Enkä osannu juosta ylämäkijuoksua. En saanut siihen sellaista hyvää rytmiä päälle alkuunkaan. Sitten vaan lakkasin juoksemasta jossain hieman yhdeksän kilometrin jälkeen. Eikä puhettakaan että oisin voinut enää alkaa juoksemaan, ei ollut voimia. Olin ihan puhki. Maaliin pääsin kuitenkin. 

Aika oli 1h 29min 30sek. Parempi kuin mitä etukäteen veikkasin. Koska vaikka kotona olin juossut kympin aikaan 1h 21 min niin ei tuota voi verrata ollenkaan samaan kun tuolla oli noita välimäki ja tuo superrankka loppuylämäki. 



Mun kilpailunumero



Syötteellä hotellin likellä ennen juoksu-urakkaa. 

Yliaikanollan jatkoaika


 Näin eilen Torniossa:


Kahdelta ekalta radalta hyllyt. Eka radalla keppikämmejä ja sitten yhen esteen ohitus, mutta ihan mielettömän hyvä loppusuora. 

Toisella radalla kepit meni ihan jees. Mutta sitten oli pätkä missä piti irrota ja sitten ois pitäny tehä tiukka valssi. Johon en ehtiny ja koiruus meni puomille keinun sijasta. Ja sen jälkeen tuli hyppy tökköjäkin. Ei ees sujuvaa menoa vaikka viel puomilla aattelin että mitäs tässä että jos koira valitsi puomin kun en ehtiny tekeen mitään niin eipä se mitään haittaa mutta töks tökkäilyksi se meni silti. 

Mun fysiikka ei pelittänyt kisaamiseen lainkaan. Olin ottanut kyllä välipalatankkausjuomia mukaan, mutta se ei riittänyt mun energian lisäämiseksi. (lue täältä miks olin piipussa) Kun lähin radalle niin mun maha lihaksetkin (on siellä joku lihas) tärisi. Samoin kuin kädet (enemmän kuin mun normi vapina, ei siis pelkästään sormet) ja jalat. 

Huolimatta siitä, että tuntu ihan kummalta olla noin "piipussa" niin viimiselle radalle sain jonkinlaista tahdonvoimaa yrittää suoriutua siitä radasta nyt hieman paremmin. Ainut vaan, että taas yhen rynnimisen jälkeen suunnittelemaani uusiovalssiin en kerenny ajoissa ja Nemi kääntykin ihan eri suuntaan siltä hypyltä kuin olin suunnitellut. Lennosta siis suunnitelman muutos ja koiran käskytys seukki esteelle (puomi). Hyvinhän se sinne lähti mutta melkoisella kaarteella. Ja mä olin ihan eri sijainnissa kuin mitä olin alunperin aatellu. Tuntu tököltä se puomilta jatko ja päädyin loppusuoralle eri puolelle kuin olin aatellu. Jäin kait jälkeen ja kun olin sisäkaarteen puolella niin Nemi ei irronnutkaan vikalle hypylle asti vaan teki siinä jonkun pyörähdyksen (ootti mua?) ja hyppäs vasta kun sanoin "hyppy!!" eikä sillä aiemmalla eteen käskyllä ollenkaan niin näppärästi kuin mitä ekan radan vastaavassa kohdassa oli tehnyt (silloin ohjasin reunasta ja irtoaminen oli siis vallan hienoo). 

Koska päättäväisellä asenteella sain radan virheittä läpi niin olin enemmän kuin tyytyväinen! 

Radan jälkeen juostiin palkalle ja olin maassa istumassa tovin koiraa palkaten koska olin aikalailla kuitti. 



Sinällään jos jossitella haluaa, niin vaikuttaa siltä, että mun pitäs tehdä ohjauksellisesti kutakuinkin täydellinen rata jos haluaisin päästä ihanneaikaan... Mutta, eilen olin kuitenkin tyytyväinen tuohon rataan koska olosuhteisiin nähden se oli meiltä kelpo suoritus 

Hassutus tokot


 Perjantai-iltana mulla oli kahet tokot. Ensin Merrin kanssa klo 20-21 ja sitten Nemin kanssa klo 21-22. 

Merrin ryhmässä ei ollu ku yks toinen paikalla. Jenni ei silti päässy sen vähemmällä ja aika kului kuin siivillä, eli koko tunti käytettiin toksuttamiseen. 

Reenittiin sitä samaa oikialle käteen tulemista kuin torstai-iltanakin. Tätä tehtiin vain hieman. Vähän paremmin jo sujui kuin ed iltana. 

Sitten tehtiin jonkinsortin paikallamakuu jota Jenni häiriköi. Merri kertaalleen nousi istumaan. En piiloillu. 

Ruutua reenittiin aika paljon. Kosketusalusta vietiin ts Jenni vei ruutuun kun olin koiran kanssa verhon takana. Koira piti lähettää ruutuun hypyn kautta. Välillä tämä meni hyvin ja välillä huonommin. Merri intaantu taas haukkumaan hivenen enemmän kuin mitä oisin toivonut. Mutta joku tosi hyvä suorituskin saatiin aikaan. 

Tehtiin myös hyppynouto. Jossa ei ollu muuta vikaa kuin luovutus. Jenni ei tykkää kun Merri nytkyttelee itsensä mun viereen. Pitäisihän sen tulla suoraan oikiaan paikkaan, nytkyttelykin on silti eteenpäin siitä mitä se on ollu. Mutta mulla kuulemma tulee tuossa vartaloapuja kehotuksina siihen nytkimiseen. Hmm. 

itekseni reenin luoksareita, kaukoja, pikkuseuruita ja jotain jäävää. 

Tehtiinkö me yhteisesti muuta?

Noh, sitten Nemskulin reenit. Jossa oli kaikki ryhmäläiset paikalla. 

Aloitettiin sillä oik käteen tulemisella. Nemi oli tässä heti paljon parempi kuin Merri. Ja siinä mulla menikin koiran ylikääntämiseksi kun se ei tarvinnu samanlaista ranneliikettä kuin mitä Mersu. 

Sitten tehtiin sitä kosketusalustaa. Nemi tökki alustaa tohkeissaan. Ja seiso sillä ihan hyvin paikallaan kun kerta käskin.

Verhon toisella puolella kävin leikkimässä koiran kanssa tovin. Eli tein pari pientä seuruupätkää lelupalkalla ja Nemi veti lelun kanssa rallia pitkin hallia 

Paikallamakuu oli muuten ihan priima, mitä nyt Nemillä pää hieman käänty kun Jenni levitti mun repun sisällön häiriöksi pitkin hallia. Siis se pää käänty siinä vaiheessa kun Nemin lempi vinkulelu lensi... 

Noutokapula reenissä tehtiin nostoja ja Jenni katto myös pitoreenin ja anto siihen jatko vinkkejä. 

Muutoin taisin tehä itekseni jäävistä seisomisen ja luoksetulon sekä hieman kaukoja. 

Testing testing


 Niin. Ne reilun viikon takaiset Okk:n aksakisat olivat testi. Ilmoitin Nemin sinne kaikille neljälle radalle. Että joko Nemi jaksaisi kisata niinkin paljon. Siis perättäisinä päivinä ja kaikkea. Tuo testi oli hyvä sijoittaa "koti" kisoihin eli lyhyt matka kotiin, ei yöpymisiä "poissa kottoo" eikä liikoja ylimääräisiä kuvioita jotta koira pääsi levähtämään tarpeeksi. Testaus oli melkoisen onnistunut, koska neljästä radasta paras suorituksemme oli se viimeinen rata - eli se hypärin yliaika nolla. 

Muilla radoilla tuli jos jonkinlaista sotkua. Tuloksia ja hylkyjä. Milloin mä ohjasin päin peetä ja milloin tapahtui yhtä sun toista muuta hunningolla oloa. Mutta testaus suoritettu 

Nukkuva kesäkurpitsa


 

Väsynyt treeni- & kisakaverini.



Merri & jättiläis kesäkurpitsa (anopin kasvimaalta).

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kyöpeli - yökyöpeli - tokot


 Eilen illalla mulla ja Merrillä oli ohjatut tokoreenit klo 21-22. Pimiätä pimiätä. Merri kyllä oli ihan reippaana, että sitä ei häirinny reeniä nuin myöhään vaikka olikin jo uniaika (sillä siis). 

Sen kanssa tokottaminen on hassua puuhaa. Mistäpä sitä koira voisi tietää että mikä touhutuista asioista olisi niitä vakavamielisten pilkunviilaajien tottelevaisuusjuttuja ja mitkä sitten ihan jotain muita hubinumeroita. Merri siis teki taas jos sun miljoonaa asiaa  Joista mä yritin parhaani mukaan palkkailla niitä oikeita. Saas nähdä mitä Merri lopulta oppi ts mitä onnistuin palkkaamaan. 

Ensin tehtiin sellasta että koira piti kutsua oikealle puolelle. Tämä liittyi jotenkin seuraamisen edistämiseen. Että jos palkka tulisikin oikeasta kädestä niin... Ja jätettiin koira olemaan hetken matkan päähän ja kutsuttiin se sitten siihen oikealle jollakin sanalla. Mulla se sana nyt sitten oli "nakki". No tulihan se Merri, mutta ehti suurinpiirtein heittää kuperkeikan kun mä mietin että mihin kohtaan ja asentoon sen koiran pitäs tulla jotta voisin sen palkata. Mun ois pitänyt kääntää rannetta ulospäin - niin kun Jenni teki niin Merri oli ihan jees, mutta kun mä  tein niin se pyöri ympyrää 

Sitten ois pitänyt olla kosketusalusta mukana. No, mulla nyt ei sitten se ollut. Käytin pakasterasian kantta. Koira kutsusta siihen seisomaan. Eli koira - alusta - ohjaaja/minä. Välillä Merri seisastui niin että se alunen oli sen alla, mutta tassut ei koskenut alustaan. Pysäys siis hyvä, mutta ei ihan se mitä kait haettiin. Välillä kun en palkannut niin Merri toi mulle sen alustan. Tai heitteli sitä. Tai tuli mun sivulle. Tai peruutti jonnekin tai tai tai...

Ja sitten toisinaan toimi ihan hyvin. 

Siinä sitten kun se seisoi niin piti tehdä jotain ruutu tyyppisiä kävelykaavioita. Noh, en niin tarkkaan tiedä niitä eikä siellä ollut oikein tilaakaan joten kävelin siellä sun täällä. Ihan hyvin Merri siinä seistä napotti. 

Sitten tehtiin tämä joukkoliikkeenä. Niin että Jenni sanoi millon kukanenkin kutsui koiransa siitä seisomasta seuraamiseen. Tämä reeni meillä ihan kivasti. Merri seisoi niin kauan kun oli käskettykin ja tuli tosi hyvin mukaan siihen seuraamiseen. 

Sitten tehtiin ihan perinteinen paikallaolo jota Jenni häiriköi kummallisilla jutuilla ja äänillä. Olin piiloilemassa, Merri tais hieman äännellä mutta pysyi maassa. 

Sitten tehtiin noutoa ohjatun kapuloilla. Lainasin Eevalta kapulaa, kun mulla vastaavanlainen ei ollu mukana (eli sillekin ois jo joku virka eikä olekaan turha ostos). Piti laittaa se kapula pystyasentoon lattialle jotta koira oppisi sellaisenkin tuomaan ja ottamaan oikiasta paikasta kiinni. Tästäkin reenistä Merri teki erilaisia variaatioita. Välillä toimi kuin unelma ja välillä tökki kapulaa, roikotti sitä siitä pääty osiosta jne kaikkea mahdollista mitä vain keksiä voisi. 

Ittekseni harkkasin myös kaukon osasia, luoksarin pysäystä, jotain jäävää ja pikku pätkiä seuruuta. 

Kesäpompsin vikat agireenit


 Keskiviikkona oli viimiset kesäkauen aksat. Ens vkolla siirrytään reenimään tiistai aamuisin. Hieman eri kokoonpanolla. Nyt ryhmässä on ollut Kossi, Nemi, Sanni ja Summanen. Seukki ryhmässä on Kossi, Nemi, Sumu & Tane (Sannin ja Tanen ohjastaja on sama). 

Eniveis. Keskiviikon reenit veti Mikko

Nemi hyppeli 45cm rimoja. Teki hienosti kepakot eikä nyt niillä yhtään änkyröinyt toisin kuin viime viikolla. 

Rata oli melkoisen kiva. Koitin jaakottaa, ei ollu hyvä juttu ts ei toiminut. Piti vekata ja pyörittää siinä kohtaa. Normien persjättöjen ja valssien lisäksi änkäsin radalle myös niiston jotta tuli jotain erilaisempaakin harkattua 

Siinäpä ne reenit lyhykäisyydessään. Nollia ei tehty, mutta kivat reenit oli kummiskii 

torstai 15. syyskuuta 2011

Vkon 37 lenkki nro1


 Sen juoksin heti maanantai-iltana, kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä ettei tällä viikolla muuten ole kotilenkeille aikaa. Juoksin 52minuuttia ja matkaa kertyi 6,3km. 

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ja taas läheltä piti


 Nimittäin Nemi sai eilen viimeiseltä radaltaan joka oli hyppäri tuloksen 0,33. Jotta että sellaista. Tuolla sentäs sijoituttiin kolmansiksi eli saatiin kisalahjakortti. 

Ei vaan. Ts saatiin. Mutta hyvä rata se oli. Mutta kyllähän nuo hippuskaiset ajan ylitykset aina hivenen harmittavat. 

Tuomarina sunnuntaina oli Vesa Sivonen ja lauantaina Katarina Virkkala. Molempien radat olivat oikeinkin miellyttäviä profiileiltaan. 



Raportoin lisää kisoista joskus paremmalla ajalla ja innolla. 

Reippailu viikonvaihde


 Lauantaina Nemin kans kaks agirataa. Verkat alle ja päälle ja väliin. Merri mukana turistikoirana. 

Sunnuntaina Merri jäi kotiin mutta edelleen Nemille 2 agirataa ja sopivasti ulkoilutusta. Yhellä lenkuralla hölkättiinkin hieman  

Aksojen jälkeen sunnuntai-iltana kävin vielä Activen epävirallisessa kuntopiirissä. Oli kyllä taas hyvät treenit, kiitoksia Niinalle!  Harmi kun siellä käy niin vähän väkeä, eivät raasut tajua mistä jäävät paitsi - pieni rutistus ja reipastelu, parempi mieli. 

Hoitoperuutus


 Eipä tulekaan Laios tällä viikolla Ouluun, jotenka koirillani ei olekaan osteopaattiaikaa tällä viikolla. Noh, sen sijaan Nemi pääsee aksaamaan normisti keskiviikkona, jotenka jotain hyvääkin asiassa kenties on. 

torstai 8. syyskuuta 2011

Kymmenennen kepin kooma


 Kriisiä pukkaa. Meillä on ongelma. Nemi lopettaa toistuvasti pujottelunsa kymppi kepin jälkeen. On tehnyt sitä nyt kisoissa ja treeneissä. Eilen ei meinannut millään sujua, teinpä sitten mitä tahansa. No, onnistu ne kepakot välillä, mutta ihan liikaa säätöä asia vaati. Ja miettimistä mitä voin tai en voi tai mitä mun pitää tehdä kun N on pujottelemassa. Yritin sitä toruakin kun se tuli pois esteeltä mutta ei sillä ollut samanlaista vaikutusta kuin mitä kontaktien kanssa on sillon kun se niillä törttöilee. 

Muutoin aksareenit olivat sellaiset aika normaalit. Mulla siellä täällä ohjausviboja, joita Mikko korjaili ja sitten tehtiin juttuja hivenen paremmin. 

39


 Kävin tiistaina juoksemassa 39 minuuttia. Oli melkoinen tuuli. Alkulenkki vähän hankalaa, sitten rupesi jo rullailemaan ja teki mieli juosta enemmänkin, mutta sille ei ollut nyt aikaa. Tämä oli maaseutu + +Jaaris -lenkura. Pitänee mitata se tässä joskus, kun tuota variaatiota en ole aiemmin juossutkaan. 



edit: mittasin lenkura, se oli 4,8km :)

tiistai 6. syyskuuta 2011

NOLLA!!!!!!!!!!!!!!!! (Rovaniemen kisat. Merri riemu, Nemi ahdistus)


 Nimittäin Eetulle & Merrille Rovaniemen aksakisoista, Ritva Herralan & Eeva-Liisa Pohjasen tuomaroimalta KV-radalta. Tosi tosi huippua, että Merri vielä vanhoilla päivillään, aksakisauran loppumetreillä tekaisi nollan  

Hyppyradalla oli hieman ongelmia keppien aloituksen kanssa (ois pitäny antaa tilaa koiralle) jotenka pari kieltoa siitä ja sen takia yliaikaa. Mutta muutoin Eetun ja Merrin radat sujuivat oikeinkin kivasti. 



Toisin kuin mun ja Nemin. Vaikka hypärillä oli kyllä aivan loistava ja todella lentävä loppuosio. Mutta sitä ennen huono pujoon käskytys - koira juoksi ties minne ennen kuin ees tajusi että siinä on pujottelu (putken kautta pujoon). Sitten tuli kesken pois ja ährättiin siinä tovi. Lopulta vielä juoksi yhen putken ohi. joten se oli sillä siisti ja hyl siis. 

Kontaktirata menikin aikalailla pyllylleen. Rata lähti mätikköön kolmosesteellä kun lähetin koiran maata kiertävälle radalle. Ois ollu takaahyppy. Jonka yritin pyörittää, mutta en osannut. Daa! En opi sitten millään. Takaakiertovalssi ois voinu olla siihen aika nappijuttu. Sitähän reenittiin just harkoissakin, mutta kun ei niin ei (siis ohjaaja tajua mistään mitään). 

Tuon jälkeen keppi tökkö. Taas koira poistui liian varhain kepeiltä. En tiiä rupesinko ajattelemaan seuraavaa ohjausta (tiukka valssi oli tarkotus tehä) vai mistä tuuli, mutta ei hyvin mennyt. Tuon taistelin siinä loppupäässä estettä sen keppisotkun. Sitten koira tuli keinusta läpi. Ja koska tuli, niin en ehtinyt ts saanut tehtyä persjättöä keinulle kuten olin suunnitellut. Joten homma melkein seis hetkeksi kun mietin miten pyöritän koiran seur esteelle. Sitten yks hyppy ja aa, josta koira taas tuli läpi. Tässä kohtaa lopetin ohjauksen ja mietin että mitä helvettiä nyt teen. Käskytin koiran kuitenkin putkeen, muurille ja puomille. Puomin lopussa sanoin vanhan pysäyskäskyn eli "kirraa" kun aattelin että et prkleen rakki nyt tästäkin tule läpi. No ei tullut, mutta teki sen minkä takia aikoinaan jätin pysäyskäskyt pois eli pysähty just sinne missä sanoin sen käskyn - ja olin sanonut sitten hieman liian aikasten. Jotenka koira tönötti just siinä alaosiossa, parin sentin päässä kontaktista. Jotenka mun piti "kiskoa" se läpinäkyvällä köydellä kontaktille josta vapauttaa - jos oisin vain vapauttanut niin ois saattanut loikata kontaktin yli. Sitten vääränpään putki ja parikolme hyppelöä maaliin. 

Olin ihan varma, että jossain suuren sähellyksen vallassa olisi tullut hylky. Mutta tulostaulupa osoittikin, että saatiin 15 virhepistettä ja 17,42sek yliaikaa. Todella kaunis tulos siis, not. Mutta eipä ollut kaunis ratakaan. 



Nemi oli selkeesti väsy eilisen päivän näyttelyssä olosta. Ja ehkä siitäkin, että olivat keskenään hotellihuoneessa kun me oltiin syömässä. Vanha juttu siitä, että kun koira on väsy niin se ei ajattele/keskity eikä tee asioita kunnolla. Väsymisen näkee Nemin kanssa juurikin pujottelussa ja kontaktiesteillä, jotka oikein suoritettuna (siis niin kuin me asioihin pyritään) vaativat hivenen ajattelua eikä vaan päätöntä kaahotusta. 

(60cm hypyt ok ja renkula ok)

Kontakteja


 Kävin eilen Nemin kanssa reenimässä hieman kontakteja. Pikkupuolella oltiin Kirsin reeneissä. Vauhikkaita lähestymisiä aalle ja puomille. Ja palkat siis kontaktien jälkeen. Ja ohijuoksut ja hytkyt. Nemi ei meinannu vapautua kontakteilta, meinaan kerran tuli kun sanoin sille "hyvä" niin suoraan nakille. Sitten kun siitä motkotin ja otin uusiksi niin katteli Kirsiä että millon saan tulla... 

Kepeissä oli ohjurit (ekassa reenipätkässä oli kepakotkin) ja koirani tuli pois kymppivälistä muutaman kerran. Mistä lie tuulee. Pitäisi sen nyt vähän kestää ollakin siellä esteellä. Saatiin se sitten lopulta onneksi sujumaan. 

Mutta siis ne kontaktiharkat menivät tosi hyvin. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vika harkassa suorastaan loistavalla vauhilla suoritettu puomi mun huidellessa missä sattuu 



Mun oli tarkootus käydä eilen juoksulenkillä, mutta kun kuulin reenikutsuhuhuilun niin lähin toki reenimään  Jotenka juoksin sitten hieman verkkalenkeillä koirien kanssa. Lämppärin keskellä n.2km ja jäähyn keskellä n.1km. 

maanantai 5. syyskuuta 2011

Rovaniemi, ryhmis syyskyy2011


 Lauantaina ajeltiin Rovaniemelle ryhmänäyttelyyn, koko vitonen, seiska ja kasi. Olin laittanut etukäteen Showlinkille sähköpostia ja toivonut, että ruotsinlapikkaat eivät olisi heti aamusta. Ja kivasti mun toivetta oli kuunneltukin. Pystyttiin ajoittamaan tulomme niin että oltiin hieman ennen kuin rokotustentarkistusluukku meni kiinni niin pelipaikalla. Tai oltas voitu olla niin, mutta taiettiin me hieman sitäkin aiemmin Rovaniemellä lopulta olla. Joka tapauksessa aikataulun mukaan rlk:t oisivat olleet kehässä klo 12.50. 

Tapani Pukkila oli meille täysin uusi tuomarituttavuus. Kyseinen eläinlääkäri, kaikeketi jostain Etelä-Pohjanmaalta, mittasi kaikki koirat kehässänsä. Merrille korkeutta 43 ja Nemille 45 cm, eli aikalailla se mitä yleensäkin on saatu. 

Kehä oli myöhässä. Mutta aikanaan sinne kuitenkin päästiin. Ruotsinlapinkoiria oli meidän koirien lisäksi kaksi kappaletta. Ensin Helle (Keminmaalta) avoimessa luokassa ja sitten Nemin seurana valioluokassa Abba Kuusamosta.

Helle AVO EH1

Nemi VAL ERI1 SA PN1 ROP

Abba VAL ERI2 SA PN3

Merri VET ERI1SA PN2 ROP-VET

Jäätiin ryhmiin. Minä esitin Nemin vitskaryhmässä ja Eetu Merrin vetskuissa. Molemmissa tuomarina Hannu Talvi, joka ei ihastunut meidän koiriimme. 



Illalla kävimme vielä Rossossa syömässä Karin ja Sirpan kanssa, joiden islanninlammaskoirat kahmivat hienosti sijoituksia sekä ryhmä että bis-vet kehissä  

ja olimme siis Rovaniemellä yötä, koska seuraavana päivänä koiramaiset harrastusmenot jatkuivat aksailun parissa... 

Pe-to-ko


 Perjantai-iltana oli Nemin tokoreenit. Jotka alkoivat jonkun hämmennyksen vallassa. En tiedä astuinko/astuiko joku muu Nemin hännän päälle vai mitä kettua mutta se tuli jossain ihme "tilassa" halliin eikä meinannut siitä tokeentua ollenkaan. Aloitettiin paikallamakuulla eikä Nemi tajunnut alkuunkaan mitä se maahanmeno taas tarkoittikaan. Jahka sain sen maihin niin pysyi kyllä hyvin vaikka Jenni järjesti taas ties mitä ihme häiriöitä siihen tilanteeseen. Koirat olivat siis kolme ja kolme molemmin puolin hallin verhonjakajaa. 

Sitten tehtiin kapulanpito reeniä, jossa mä voisin kuulemma olla vähemmän hysteerinen. Että iisimmin ja kehuvammin ja ja ja ties mitä kaikkea. Mutta kun en yhtään tiiä tuota opetustapaa, että mikä on hyvä ja mikä ei ja missä vaiheessa teen pieleen ja ja ... Jenni yritti vakuuttaa mua, että Nemi ois tuossa aikasta hyvä. Siis että homma etenisi ihan mallikkaasti, mutta atiiä tuota häntää. 

Sitten tehtiin myös hyppyä kutsuna eli tavallaan avo tyyliin. Tää oli ihan iisi, onneksi. 

Sitten lisää noutoa eli kapulan nostoa. Sähelsin taas naksuttimen kanssa. Nemi tarjosi ihan hyvin sitä nostelua. Aika pienessä vielä ollaan, mutta nostaa sen kuitenkin. Jei :)

Itsekseni reenasin kaukoja. Ei ole hirmuisen nopea. Istumisessa pitää vielä olla hieman lähempänä. Maihin menee jo siitä jostain viiestä metristä. Käsimerkit on vähän hakusessa. Niitä pitäisi tehdä enemmän ja hakea mitkä toimii Nemille. Mutta kaikenkaikkiaan teki paremmin kuin oletin. 

Teimme myös jäävistä seisomista, pysyy avo-tyyliin mutta en tiedä kuinka jämy oli pysäys. Sekä pieniä pätkiä seuraamista jossa nostatin kierroksia lelupalkalla josta seurasi melkoista edistämistä seuraamisessa - mutta oli ainakin intoa! 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Aksailu on kivaa, varsinkin hallissa huippualustalla huippuvalmennuksessa


 Tai muuta huippuhienoa 

Mutta tuntupa kyllä erityisen kivalta keskiviikon aksareeneissä. Jotenkin asiat oli vaan niin kohillaan 



Noh, eihän meillä täydelliset reenit olleet. Mutta nyt en ollut etukäteen väsyttänyt koiraani - tai mistä lie ed viikon vaisuus johtuikaan. Koira oli juotettu kotona jonnin verran ennen reeneihin lähtöä, käytetty "se normi kiekka" lenkillä ennen harkkoja. Rimat pistettiin 45cm korkeudelle - vain rengas oli normi maxi korkeuksissa. 

Ensimmäinen oma munaus oli se, että tein pakkovalssin kakkoselle ja jouduin työntämällä työntämään koiraa kolmoselle. Ei ei ei, daa! Noh sitten olikin pakko tehdä siihen kohtaa takaakiertovalssi. Pöh. En tykkää takaahyppelöistä kun niistä on tullut pelkkää painajaista. Mun ohjauksen/ajoituksen kanssa. Ja koirankin pistin istumaan ihan minne sattuu - suoraanhan se sen kakkosen hyppi. Ja mun ohjaava käsi näytti takaa menoa ihan liian varhain tai muuten vain väärään aikaan. Ja paikkaan, siis jonnekin taivaisiin. 

Mitäpä sitten? Juu. Sitten jäin liikaa venttailemaan koiraa muurin tienoille. Ja koira otti pultteja pujottelun takana olleista ihmisistä. Eli ei mennytkään pujoon. Otettiin sitä takaakiertojuttua erikseen ja pujoon palkka ja määrättiin henkilö edelleen koiransa kanssa häiriköimään meitä jotta Nemi ei pääsisi pälkähästä. Takaakierto rupesi sujumaan, ohjaaja saatiin liikkumaan oikiaa reittiä ja koirakin pujottelemaan. Jee! 

No sitten ei tullut jarruja oikeisiin kohtiin ja koira lenteli sinne sun tänne. Pari kertaa sillä oli niin kiire keinulle että meni renkaan välistä - ihan ihme touhua, kun tuon teki kuitenkin pari kolme kertaa. Tietysti tätä sitten korjattiin. Samoin kuin yhen kohan valssiani kun koira valui minne sattuu kun mun kroppa oli sinne sun tänne päin ja valssi meni muutenkin ihan pyllylleen. Mutta, sekin saatiin kuntoon. 

Jos ei oteta huomioon sitä ekaa pujo mörköilyä, niin muutoin N pujotteli hienosti. Ei tullut pois liian aikasten ja kesti erkaantumiseni esteeltä  - toki meni kohti palkkaa mutta silti. Ja puomin ja keinun kontaktit olivat joka kerta oikiaoppiset -edes keinulla ei tarttenut säätää koiraa taikka sen koipia. 

Aika jees fiilis jäi reeneistä.  Niin että ei ahista sunnuntain kisat. Ei tarvi(nnu) mennä pikareenimään jotain viikkoreenien lisäksi ennen kisoja. Osaa se. Osataan me (ainakin sitten kun ope on ensin kertonut että daaDaadaa... "näin asiat kuuluu tehdä" ). 

Kotitokot


 On reenitty hieman Nemin kanssa pakkokapulan pitoa. Merrin kanssa esineen luovutusta. Molempien kanssa paikallaoloa - siinä missä Merri saattaa nousta (on huomautettu! ;)) niin kun rupeaa häiriköimään tilannetta niin Nemi terävöittää olemuksensa ja rupeaa kuolaamaan "Aikansa kun se tuossa heiluu niin sitten saan namia"  Ja erityisesti Nemin kanssa asennon vaihdoksia, toisinaan maihinmeno on nopea  - ja sitten välillä taas hyvinkin h a r k i t  s e v a i n e n 

Koikkelehtijat Koitelissa


 Kävin eilen koirien kanssa pirteällä aamulenkillä. Ensin muutama sata metriä kävelyä, jotta koirat saivat tehtyä tarpeensa. Tai Nemi ei tällä matkalla kyllä näyttänyt kakkaavan, joten läksimme juoksemaan. Ja pienen juoksupyrähdyksen jälkeen toimi jo Neminkin suoli. Sitten ravattiin Koiteliin asti. Merri yritti syöksyillä pientareelle, kiilailla Nemiä, laukata ja ties mitä kaikkea - ei ole iisiä sen kanssa juokseminen, ehei 

Koiteliin päästyämme lakkasin/lakkasimme juoksemasta. Kävelin koirineni siltojen yli saareen ja yritin etsiä hyvää paikkaa mistä koirat pääsisivät polskimaan/juomaan Kiiminkijokeen. Parissa eri kohdassa käytiin hengailemassa kotva ja toinenkin. Istuskelin siinä rantakalliolla kun koirat räpiköivät ja haukkuivat 

Ja sitten ravattiin takaisin kotiin se n.4km. Mitä nyt kotikadulle käännyttyämme käveltiin, jotta koirat saivat vähän jäähyttelyä ravailusta. Tai jottain. 

Nemin kanssa juokseminen   ja Merrin kanssa  ja yksinään noiden molempien kanssa juokseminen 

Lenkin kokonaispituus hieman yli 8km, josta juostiin reilu 7km. 

Syön sanani, syöt sanasi, ...


 Eipä ole mitään kuulunut niistä aksakengistä.