torstai 13. kesäkuuta 2013

Meditaatiotilaa etsimässä tokoreeneissä

Puuuuuuuuuuuuuh, vaikeeta. Rauhallinen ohjaaminen tokossa toimii, mutta kuinka osaisin sen aina. Siis rauhallinen mutta itsevarma. Ainakin kakeissa, miksei myös muussakin toiminnassa. 

Tuo oli kake-ohjeistuksen oppi tämän viikon reeneissä. Nemi osaa kyllä kunhan oon itse itse rauhallisuus. Välimatka ei voi voi-kakeihin olla vielä pitkä, mutta voin kuitenkin jo seistä. Ei saa palkata jos koira liikkuu. 

Paikallaolot ihan jees. Meinas mennä maate istumispaikallaolossa, yksi huomautus riitti. Pystyin piiloilemaan senkin. Paikallamakuu ihan jees. Kun muita käskytettiin istumaan niin en vapauttanu koiraa heti palkallekaan - eli kesti ihan kivasti sen että seisoin sen viekussa eikä lähtenyt palkalle tai tehnyt etukäteispertsaa. 

Tunnarireeni oli fiasko. Yhden piilottaminen puskaan ei onnistunut. Haisteli Nemi kyllä mutta vain kerran kävi oikian luona. Jos tehtiin ns näkölähtöjä ts pusikkoon kapulan heittoja niin sitten haki ts toi kapulaa hetken matkaa mutta ei toi kyllä oikein tunnarireeni ollut. 

Eli lomareissun jälkeen pitää astella Billteemaan (tai jonnekin) ostamaan kompostiverkkoa jotta pääsen kunnolla reenimään Nemille tota tunnaria. 

Lomareissulle pakkasin noutokapulan mukaan, että josko sitä jonkun harjotuksen saisi aikaan. Tuskin nyt joka ilta kumminkaan reenitään. 


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Ristiriitaisuudesta toiseen

"Miten sä voit?" ja muut sen sellaiset kysymykset joita kohtaan toisinaan. Miten niin mää... ainiin se Merri. En ajattele sitä. Tai jos ajattelen niin sillain vain kyynisesti "Näin piti käydä. Parempi näin kuin noin. Eipä tarvinnut kitua pitkään. (kait)"

Kohautan olkiani (olkapäät, ei heinänkorsiolki) ja vastaan "Vaihtelevasti". 
Koska en itsekään tiedä miten mä voin. 

Elämä jatkuu. 

Voiko elämä jatkua?

Mun ajatukset menevät, suorastaan sinkoilevat, ristiinrastiin. On hetkiä, jolloin elämä todellakin jatkuu. On hetkiä, kun teen pieniä asioita joilla alleviivaan sitä, että Merriä ei enää ole, että ... asiat sujuvat, sitä ei ole ja näin asioiden kuuluu mennä ja elämän pitää jatkua. Ja sitten on niitä hetkiä, etten voi käsittää ettei sitä enää ole. On hetkiä, jolloin en ajattele, että Merriä ei olisi. Merri ei vain ole täällä, fyysisesti näkyvänä  - mutta se silti on täällä. Näen sen kaikkialla - ei niin, että oikeasti näkisin sen jossain. Vaan kuvittelen samalla muistellen sitä miten se käyttäytyi eri tilanteissa. Välillä nämä mielikuvat heittävät suolaa haavoihin ja välillä ne ovat vain ... miten sen nyt sanoisi, ei mukavia muistoja, mutta rakkaudentäyteisiä hetkiä joista en halua edes päästä eroon. 

On hetkiä, jolloin suunnittelen tulevaa. On hetkiä, jolloin hetken verran ajattelen, että mitä kaikkea mahdollisuuksia ja hyviä puolia on siinä seikassa, että meillä on vain yksi koira. Ja usein kadun tätä heti. Tarkoittaako se, että ajattelen -toisinaan- että jotkut asiat saattavat olla helpompia, että on hyvä, että Merriä ei enää ole? Ei se, ei tarkoita sitä. Mutta on vain pakko välillä kohdata tosiasiat. On hetkiä, jolloin osaan iloita siitä mitä on enkä vain kaihota takaisin elämään jota ei enää ole. Ei ole kaksikkoa Merri ja Nemi. 

Kaipaako Nemi Merriä? Hankala sanoa. Olisiko Nemi onnellisempi jos sillä olisi koirakaveri? Hankala sanoa sitäkään. Merri oli sen bestis, voiko kukaan toinen koira olla sille koskaan vastaavanlainen toveri ja perheenjäsen. Ei sitäkään voi tietää. 


Käytiin sunnuntaina Siikajoella Merrin haudalla. Toki siis käytiin muutenkin Siikajoella, mutta myös siellä haudalla. Siinä ympäristössä kasvoi jo paljon koiranputkia. Niin se maa rehevöityy ja kaikenlaista kasvia tunkee esiin. Pieni hautakumpu siinä silti oli edelleen ja meidän siihen viereen istuttama pihlala, hieman kiviä ja lyhty. Sytytettiin haudalle (lyhtyyn) uus kynttilä. Kauaa haudalla ei viitsinyt olla, liikaa ei passaa alkaa ajattelemaan ja surussa pyörimään. Se suru voi olla kuin juoksuhiekka josta ei pääse pois jos antaa sille liikaa valtaa. Siksipä porskutetaan vain etiäpäin. Jospa jonakin tulevaisuuden hetkenä Merrin poismeno ei sattuisi enää niin paljoa?!


Ohjatuista tokoista tuli omatoimiagit

Eilen ois pitänyt olla toksureenit, mutta Jenni ei päässytkään meitä koutsailemaan (jossain reissaili maailmalla, kait). Noi reenit on siis siirretty jonnekin tuntemattomaan ajankohtaan. 

Menin kumminki käymään Martsasa. Keppejä, kontakteja ja parilla hypyllä jotain ohjausjuttuja (päällejuoksua, saksalaista ja sen semmosta). 


Okk kesäkuu

Jaa niin joo, olihan sitä kisatkin tuossa viikko sitten. Haukkiksella, iltakisat. Tuomareina Katarina Virkkala ja Vesa Sivonen Kokkolasta. Kivat radat, mutta en silti osannut. Tehtiin 2 hylkyä. 

Ekalla radalla sain alun taisteltua, sitten tuli joku herpaantuminen ja koira kenahti yhen hypyn ohi ja sitten lopulta hyppäs sen hypyn väärin päin.

Toisella radalla kolmas este oli putki ja koiruus tulikin putkesta ulos heti kun oli sinne menny - siis samasta päästä mistä olin pistäny sen sinne. Taisin sanoa jotain "täällä" tms kun olin oottamassa, jotta saan tuikattua sen kepeille siitä sitten. No, Nemi tulikin heti "sinne, tänne" (eli mun luo). Siitä siis heti kieltotökkö ja lopullinen radan mokaaminen tapahtui yksissä hyppelyissä mihin olin suunnitellut satamiljoonaa valssia mutta mikä aiheuttikin sen että esteet vaihtoivat paikkaa ja mun liike meni minne sattuu ja ja ja ... eihän siitä mitään tullut. Loppurata taas ihan suht oikiaa menoa eli melekeen kuin agilityä. 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Dearvva & Jänta

Yksi Nemin sisaruksista on lähtenyt pilvitokottajaksi. Syöpä senkin kaverin vei :(

Dearvvalla oli tokosta ainakin LP1 (eli teekooykkönen), kilpaili jo myös kakkosluokassa. Saman omistajan rlk Golli (myös samalta kasvattajalta kuin Nemi ja Dearvva) kisaa voittajassa (sillä on sekä LP1 että LP2). 

Me tavattiin Dearvva ihan pikkupikkupentuna kesällä 2005 sekä pari vuotta myöhemmin Herding Instinct's treffeillä Rimbossa. 


***

Samoin yksi Merrin siskopuolista (Renlundens Jänta) 
lähti paimentamaan pilviporoja aiemmin keväällä (huhtikuun hujakoilla). 

980

... tulossa

Tornio kesäkuu

Ainiin. Oli ne agikisat. 

Torniossa sunnuntaina. Pääsin Maissin ja Deppin kyydissä. Mikä tarkoitti pitkää päivää meille kaikille, oltiin paikalla kun ykköset aloitti ja Maissi ja Depp joutu hengaamaan Torniossa kakkosten ajankin. Eija Berglund tuomaroi. 

Me napsittiin kolme hylkyä. 

Ensimmäisellä radalla koitin rataantutustumisessa ajatella ponnistuspaikkoja, alhaalla olevia käsiä ja ties mitä kaikkea. Mutta ihan loppuun asti en kuitenkaan ajatellut ja se rata menikin sitten pieleen sillä hetkellä kun mun ratasuunnittelu oli kussut. Sain tehtyä keskelle rataa yhen putken jälkeiselle hypylle onnistuneen pakkovalssin. Ja siis se rata oli aluksi ihan kohtuu jees, ei täydellinen tokikaan, mutta siinä oli yritystä kuitenkin. 

Seuraavalle radalle en keksinyt ohjauksia. Oli kuuma. Asenne oli hukassa ja koira vaistos sen ja tuntu että kaikki tökkii. 

Kolmannalla radalla oltiin taas enemmän tekemässä yhdessä aksaa. Mutta hyl siitäkin tuli. Varmaan Nemi kiersi jonkun hypyn jota en osannu ohjata oikein ja hyppäs sen väärästä suunnasta. Eli täysin mun moka. Jollain radalla se tuli ohi aasta. Nää on niin outoja. Edes kontaktiesteille en voi olettaa sen menevän. Mutta. Tällä radalla uskalsin koittaa niistoa kesken rataa yhdelle hypylle, ja se onnistu :) :)



Noutobileet

Nemi "raasu" on joutunut noutokuurille. Keittiön tiskipöydälle on muuttanut noutokapula asumaan. Nemi joutuu pitämään kapulaa suussaan joka kerta ennen kuin saa ruokansa. 

Eilen kävin sen kanssa hallilla iltapäivällä. Eikä mitään muuta tehty kuin noudettiin. 

Peilinaksu reeni ei ollut nyt menestystarina. Tipautti kapulan suustaan tosi äkkiä. 

Vaihoin tyyliä. Leikin ite kapulalla, juoksin sen kanssa. Ja heitin kapulan niin että Nemi rynni sen perään. Ja palkkavapautin koiran kun se oli ottanu kapulan ja tuonut sitä mua kohti metrin tai pari. Näitä tein muutaman. Välissä syötiin ja leikittiin paprikalla. 

Sitten heitin kapulan ja kokeilin tajuaako Nemi mitään kun sanon "pidä". Ja kappas, sehän nosti sen kapulan. JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Ei se sitä edelleenkään tuonut mulle, mutta munmielestä tääkin oli jo askel etiäpäin. Tämmöisiä reenejä tein muutaman, yhden vähän sillain "ei ehkä kannattas enää ettei mee vikaan kun ollaan saatu jo muutama onnistuminen" mutta onneks se ei menny vikaan. Viimisen harjotuksen päätteeksi juostiin repulle jossa Nemi sai syyä namirasiasta kaikki loput namit :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Vertailuarvoja

Käytettiin Nemi aamulla Otuksessa.

Se on lihonut, nyt puntari näytti neljäätoistakiloa. Semmosta se on, kun joutuu yksin syömään kaiken (joojoo ei se saa tupla-annosta normiruokaa ts Merrinkin nappula-annoksia).

Otatutettiin Nemistä veriarvot. Jotta joskus mahdollisen tarpeen niin vaatiessa olisi jotain mihin verrata.

Vertailun ja oman mielenkiinnon vuoksi sekä Merrin että Nemin arvot taulukoituna.


Kuulemma tuosta alp'in yhden nron heitosta ei tarvitse olla huolissaan.



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Joskus

Kitinän tapaistakin. 

Jalka. Missä mennään? 

Oisko siitä nyt parisen vuotta kun aloin aksatessa käyttämään Lättänöitä? Eli tavis/halppis lenkkareita joissa ei ole oikean jalan kengässä tarvittavaa korotusta. Miksikö? Siksi, että aksakääntelyt eli ohjaukset on helpompi tehdä lättänöiden kanssa eli nilkka ei mulju. Ja kun nilkka ei mulju niin se ei ole läheskään aina muussina aksatusten jälkeen niin kuin ennen. 

Mutta asioilla on aina ne toiset puolensakin. Ne kolikon toiset puolet. Ne varjopaikat. Joiden luulin olevan pahemmatkin. Jos oisivat olleet niin pahat kuin oletin niin en olisi jatkanut Lättänöintiä vaan oisin palannut takaisin nilkan muussaamiseen (toki se nilkka välillä on muussina en ihan täysin ole päässyt eroon siitä vaivasta). 

Nimittäin selkä. Se on sitten joskus kipeä kun kerta altistan selkäni tahallaan virheasennolle kulkiessani ilman sitä korotusta. 

***

Eilisten kisojen (Tornio) jälkeen oli jalat kipeät. Mutta. Eipä se ollutkaan oikean jalan syytä, vaan siksi koska jalkoja särki aivan kuin oisin muka käyttänyt niitä urheiluntapaiseen suoritukseen. Vaikka radoilla tuli tökköjä niin vissiin mä välillä spurttailin johonkin päin kun vallan jotain lihassärkyä (huomattavaa sellaista) oli monta tuntia illalla. 
Ja kun aamulla lihassärky oli kadonnut niin tilalle oli tullut selkäkipu... 

***

Muutama päivä aikaa toipua ennen seuraavia agikisoja ;)

lauantai 1. kesäkuuta 2013

8

Kävin juoksemassa Ylexiä kuunnellen (ilman koiraa siis). Ihan järjettömän kuuma keli. Lenkkiin meni aikaa hieman vajaat 32 minuuttia. Ja lenkki oli siis se sama tuttu maaseutu+ eli 4km.