Välikuviin

 Varasin Taralle tänään ajan välikuviin. Päätin asiasta jo kauan ennen kuin Tara edes syntyi. Siis, että seuraavan koiramme käytän välikuvissa ns kaiken varalta vaikkei mitään ontumaongelmia olisikaan. Kuvaukset vielä niin nuorelle koiralle, että jos siellä jotain on keturallaan niin asialle ehkä on vielä tehtävissä jotain. Toisaalta myös siksi, että tiedänpä sitten millaisella rasituksella koira voi olla jos jotain on pielessä. 

Tara on vaikuttanut jotenkin erityisen hienolta koiranuorukaiselta, mutta en ole tohtinut liikaa hehkutella sen mainioinuutta, kun takaraivossa on pelko siitä, että jos sekin on rikki jostain. Se millaisia koulutuksellisia virheitä sen kanssa teen on sitten ihan toinen tarina. Jos pääkoppa ja fyysinen terveys on kohdillaan niin niillä pääsee jo aika pitkälle (koira-arjessa ja muussa elossa). 

Aika on lokakuun seitsemäs päivä. Tara täyttää puoli vuotta 4.10.

Kampaushetki 13/21

 Harjailin pari päivää sitten koiria. Ensin hetken Taraa ja sitten enemmän Kikiä. Taran kampailu on lähinnä sitä, että totutan sitä käsittelyyn. 

Fiilis ja itsetunto

 Kikillä on ollut nyt kahdet treenit koiratanssista syyskaudella Haukkiksen hallilla. Kummatkin treenit olivat ns omatoimitreenit ja se passasi meille kyllä oikein hyvin. Varsinkin jälkimmäiset harjoitukset olivat oikeinkin mukavat. Tälle syksylle tavoitteeni meille on fiiliksen haku ts kasvatus. Kikille hyvää mieltä hallitekemiseen, vanhojen temppujen osaamisen vahvistusta ja kenties uusien temppujen opettelua ja temppujen ketjuttamista. Tarjoamistreenejä ja vähän sellaista "kaikki mitä tarjoat on tosi jees" eli jos koira tekee hieman eriä kuin olin itse ajatellut niin en takerru siihen vaan ennemmin olen iloinen siitä, että koira haluaa tehdä ylipäänsä ... Jos tekemisen polku on eri kuin oma suunnitelma niin ei haittaa 😀

Sunnuntaitreenit

 Sadepäivän ratoksi reenailin Taran kanssa hetken välihuoneessa. Naksuttelin pennulle hieman kosketuskepin alkeita, vatireeniä ja noutoa. Tara teki (yllätyksekseni) kolme loistavaa kapulan nostoa (kapula oli lattialla) eli otti ihan oikiasta paikasta kapulaa kiinni ja nosti kapulan ja kuljettikin sitä jopa pari askelta. Näistä reeneistä palkkana nameja. 

Lopuksi tehtiin muutama toisto maahanmenoa missä palkkana oli narulelu eli repimisleikkiä. Tara palkkautui kyllä hienosti lelulla (vaikka oli just saanut namejakin, eli toistaiseksi lelu toimii palkkana vaikka ruokaakin olisi tarjolla). Sivulletuloa pentu ei osaa vielä niin hyvin, että siitä vois palkata lelulla ts en ilmeisesti osaa ohjata koiraa sivulle ilman namia (eli houkuttelua) ja lelulla ohjaus nyt ei vain -tunnu- suju(van). 

Kiki oli mukana vielä siinä vaiheessa kun tehtiin kosketuskeppitreenejä; aluksi tulikin naksuteltua sille enemmän, koska se toki osaa jo tuon jutun. Noutokapulan kohdalla meinasi tulla resurssiriita, joten suljin huoneen oven ja Kiki joutui ulkopuolelle ... 

Harrastuspentukurssi

 Tämä raapustus nyt ei tunnu syntyvän millään, eikait se ole kuin aloitettava ja täydennettävä sitten jossain vaiheessa. 

Tara kävi siis Kismalla neljän kerran harrastuksiin tähtääville koirakoille olevan pentukurssin. Ryhmässä oli mukana mukava rotukirjo eli Taran lisäksi bordercollie, kultainennoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira - spk oli nuorin ja bc vanhin. 

Kurssilla Katja kertoi yleistä koirien koulutuksesta ja niistä liikkeistä mihin opetettiin alkeita niin erilaisia koulutustapoja sekä siitä mihin pyritään, millainen ko liike on sitten joskus kun se on ns valmis. 

Harjoitellut asiat olivat: katsekontakti, luopuminen, maahanmeno (osin myös seuraamisen yhteydessä), luoksetulo, sivulle tulo, seuraaminen, takapäätreeni eli ns vatitreeni ja nouto. (jos unohdin jotain niin palaan asiaan, jos muistuu mieleen) 

Ensimmäiselle treenikerralle olin ottanut Taralle luun mukaan kun ajattelin, että se viihtyisi paremmin ei-reeniajalla sen kanssa häkissä ja saisin sille siitä pikkuhiljaa opetettua fiksun häkkikäytöksen treeneissä. Mutta jo heti ekoissa treeneissä tulin toisiin ajatuksiin ja kolmissa seuraavissa treeneissä isoin harjoiteltavin asia oli taukokäyttäytyminen. 
Ikinä kellekään koiralle en ole opettanut ns vilttitreeniä tai taukomattoa tai miksi kukakin sitä kutsuu. Olen näet aina suhtautunut siihen varauksellisesti tai kummastellut miten siitä saa opetettua sellaisen, että koira on oikeasti siinä rennosti eikä kuin viritetty jousi. Mielestäni sen ei siis pidä olla ns käskyn alla oleva paikkamakuu mikä vain sattuu olemaan jonkun valinnaisen kankaan päällä. Syteen tai saveen, jotain vilttikäytöstreeniä olen nyt sitten säätänyt Taran kanssa jokusen viikon - sekä tuolla pentukurssilla että Okk:n hallilla ja Alakylän lappalaistreeneissä (+ tietty kotona). Taralla on jo jokin ajatus pyyhkeellä olemisesta, mutta en ole edes kuvitellut vielä voivani siirtyä viltiltä/pyyhkeeltä itse kauemmaksi. Hiljaa hyvää tulee, tai sitten ei. Hyvin Tara (ei toki kokoajan) pystyy viltillä (helpompi muka sanoa sitä viltiksi vaikka itse käytänkin siinä pyyhettä) luopumaan esim toisten koirakkojen reenailut tuijottelusta yms. 
Tälle käytökselle on (tulossa) käsky "tauko" - jota olen sanonut koiralle myös silloin kun se satunnaisesti oma-aloitteisesti menee tauolle (myös siis ilman tuota vilttiä saattaa tarjota "taukoa" eli menee maihin mun jalkojen juurelle). 

Harjoituspäiväkirja

 Olen pohdiskellut, että mikä olisi näppärin tapa merkitä koirien treenejä muistiin. Ihan siis niitä pikkuruisiakin, joita silloin tällöin tekemällä koiran taidot varsinaisesti karttuvat. Koiratanssiin on reppuvihko, jota täyttelen erikoisimmissa tilaisuuksissa, kuten pidemmät kurssit tai silloin kun työstän jotain koreota. Mutta sitäkään en ole osannut ottaa niin ahkeraan käyttöön, että perustreeneistä tekisin siihen merkintöjä. 

Mihinkään bujo(?)tyyppisiin en taivu, koska mulla on onnettomat piirustustaidot ja käsialakin on aika kauhea nykyään jos enemmän pitää kirjoittaa (liekkö johtuu käsien tärinästä vai siitä että nykyisin tulee kirjoitettua niin vähän kynällä). Tietokoneihmisenä voisi tietenkin ajatella jotain excelhässäkkää jonne tekisi eri lajeille ja aiheille eri sarakkeita, mutta sitten kuitenkin tulisi tarve kirjoittaa jostain pidemmästi ja sitten laatikot venyisivät liikaa tilaa vieviksi tai muuten epäkäytännöllisiksi. Mitkään puhelinapplikaatiot eivät myöskään ole itselle hyviä muistiinpanojen tekemiselle, koska olen ihan onneton räpyläkäsi kirjoittamaan kosketusnäytöillä mitään. Menisi vain hermot kun yrittäisi sillä saada näppärästi tekstiä aikaan - saati että luultavasti sohisi muutenkin vääristä kohdin ko applikaatiota eri toimintojen aikaansaamiseksi. 

Että eijuu. Yritän siis ryhdistäytyä ja alkaa merkkailemaan blogiin pienen pieniäkin postauksia reenijutuista. 

Kuten esimerkiksi, että tänään tein Taran kanssa muutaman toiston takapihalla. Ensin sivulle tuloa ja siinä etenkin malttia kontaktin pitoon / istumisessa pysymiseen. Ihmeekseni pentu jopa malttoi olla hetken pomppimatta tai muuta säätämättä. Vaikka käytin narupalloa palkkana. Samalla reenikerralla tehtiin myös maahanmenoja, niin, että vasen käsi ohjasi maahan ja oikeassa oli palkka (eli se narupallo). Hyvin toimi sekin. Näistä pentukurssin treeniohjeista pitäisi tehdä ihan oma postaus kunhan saisin aikaiseksi ... mutta siis homman pointti on se, että ohjaavassa kädessä ei kannata olla Taralle palkkaa. Ts se ei tarvi siinä houkutinta enää. Helpompi sitten häivyttää se käsi pois kun koira ei "ikuisesti" seuraa palkkiota maahanmenossa. 

Valjasostoksilla

 Kävin tänään Taran kanssa Kiimingin Mustissa & Mirrissä shoppailemassa. Vihdoinkin muistin ottaa penturepussa olleet alennuskupongit mukaan joten saatiin pussi raakalihapullia, jotain märkäruokaa ja valinnainen lelu (max.7e). 

Lisäksi käytin alekupongin (-25%) siihen, että ostin pennulle uuden pannan kun edellinen alkoi käydä pieneksi (säätövara, isonnus, loppu jo). Ja kuten otsikossa lukee niin ostin myös valjaat. Tara oli kyllä hyvin reipas kun jaksoi koko sovitus rumban kun ensin etsittiin sopivaa pantaa (alennuskävi vain Feel Active merkkiin) ja sitten sopivia valjaita. Feel Activessa ei ollut Taralle passaavia valjaita, joten ostettiin Hurtat (toki siellä muitakin merkkejä olisi ollut, en tarkemmin tutustunut mitä kaikkia). 

Valjaat ovat siis Hurtta Weekend Warrior Harness, koko 46-60 cm. Valjaat maksoivat 46,99e ja panta 11,24e (alennuksen jälkeen). Voi olla, että verkosta tilattuna olisi saanut valjaat halvemmalla, mutta maksan mieluusti palvelusta - helpompi ostaa kerralla oikean kokoiset kuin lähetellä valjaita ees-taas oikeaa mallia ja kokoa etsiessä. 

Aatuvaljaat on tarkoitus hankkia Tarallekin jossain vaiheessa, mutta niitä ei tunnut niin vain löytyvän. Fb:ssa oli vinkki, että Muskettikoira möisi niitä, mutta ei siellä ollut kuin kolmet ja kaikki ihan väärän kokoisia Taralle. Siljalta voisi tietysti kysellä, mutta milloin lie ollaan Pattijoella (ainakaan sellaiseen aikaan mikä kävisi heillekin). 

Iltapäivälenkillä testasin Taralla käytännössä niitä valjaita ja ainakaan sillä lenkillä eivät olleet ongelmalliset. Koira ei siis häiriintynyt valjaista lenkillä. Ihan sujut se ei vielä ole valjaiden pukemiseen, mutta ei kait tuo mikään ihmekään ole. Ei se mikään yletön paini ole niiden pukeminen/riisuminen, mutta mennee hetki että koira tottuu siihen puuhaan. Kuten arvelinkin -kuten oli Kikinkin kohdalla aikoinaan- niin koiran taluttaminen on helpompaa kun sillä on valjaat (versus panta), koira kiskoo siis vähemmän. 

Ruokajuttuja

 Ja taas muutin ruokintaa. Siis sen verran, että vähensin Taran ruokakupista saamaa nappulamäärää, totesin nimittäin, että kun syötän sille ihan jäätävän määrän herkkuja erinäisten reenien muodossa (tai lenkillä tms), että voisin tiputtaa nappulamäärän takaisin kolmesta desistä kahteen desiin. Eli pentu syö pari desiä nappuloita päivässä sekä 3-4 raakalihapullaa. Yleensä niin, että raakaruoka on se päivän kolmosateria joskus puol yhdeksän-yhdeksän tietämillä illalla. 

Taran eka näyttely

 Lauantaina ajelin Taran kanssa Ruukkiin (ts Siikajoelle), jossa pidettiin kaikkien rotujen pentunäyttely eräässä maneesissa ("Hevoskeskus"). Paikalle saavuttuamme, vein maneesiin kehämme likeiselle seinustalle häkin, jonka kasasin Taralle valmiiksi. Sitten otin pennun autosta ja käytin sen kävelyllä ja sen jälkeen vein halliin. Kukaan ei tarkistanut rokotuksia tai muutenkaan kysellyt mitään. Esitysvuoroa odotellessa istuskelin häkin vieressä ja koira oli häkissä (enimmäkseen hiljaa), välillä käytiin kävelyllä ympäri maneesia; Tara sai katsella muita koiria ja ihmisiä ja välillä tehtiin jotain kontaktiharjoituksia, seisomisia yms. Toki piipahdettiin pihallakin joitain kertoja, jotta koiralla oli mahdollisuus käydä pissalla. 

Sitten kun lopulta päästiin kehään asti niin koiraa kiinnosti siinä tuomaripöydän edessä maassa jotkut hajut ettei se nyt ihan priimasti seissyt. Toisaalta en itsekään aina tiennyt milloin tuomari haluaa/halusi katsella pentua kauempaa ja milloin tutkia sitä lähemmin. Huolimatta siitä ettei mitenkään mahdottomasti oltu asiaa treenattu niin hampaat Tara antoi katsoa ihan hyvin ja muutenkin siis antoi koskea itseensä. Tuomari ei mitannut koiraa, mutta piti sitä silti liian isona ikäisekseen. Hän ei myöskään tykännyt meidän esiintymistavasta, eihän se mitään priimaa toki ollutkaan. Onneksi mun mielestä kehässä olo meni ihan kivasti ja Tara esiintyi taitoihinsa nähden ihan hyvin ja etenkin oli ihan reipas siellä kehässäkin (on ollut kokemuksia ujostelevistakin koirista ko tilanteessa). Liikkeiden näyttämiseen olin harjoiteltua itselle sopivan vauhdin jossa pystyin kehumaan ja kontrolloimaan koiraa (ei seuraamista vaan ettei koira pure näyttelyhihnaa, tai ettei hihna jää koiran jalkojen väliin huonosti tms). Plus itselle nyt ei vaan ole helppoa liikkua vauhtia n hiekkapohjaisessa maneesissa koiran kanssa joka ei ole hyvin harjaantunut kehäkettu - itseasiassa ei varmaan olisi mulle helppoa senkään kanssa. Kuten arvata saattaa, tuomari käski meitä ottamaan liikkeet uusiksi vauhdikkaammin; eipä siitä seurannut ainakaan mitään parempaa. Vaikka kuulostaa negatiiviselta näin kirjoitettuna niin kehässä oli silti ihan kivaa eli sain koiralle siitä mukavan kokemuksen - eli kehuin koiraa kun meni kivasti ja palkkailin sopivissa väleissä. 

Tuomari sanoi ettei anna kunniapalkintoa, koska koko (suuri) ja kehätottumus (tai sen puute). Joten Tara ei ollut rop-pentu. Siitä kehätottumuksesta sanoi, että voihan sitä opettaa koiralle, vaikkei niin näyttelyissä kävisikään ... Ilmeisesti hänen näkemyksensä oli, että koska Tara on jo nyt tuon kokoinen kuin on niin siitä varmasti tulee ylisuuri narttu eikä sellaisia kannata näyttelyihin viedä. 

Noh, koira kasvaa sen kokoiseksi kuin kasvaa 😉 ja ihmettelen suuresti jos tämä jää sen viimeiseksi näytelmäksi. 

Tuomari Jouko Leiviskä 

"Hyvät mittasuhteet omaava. Ikäisekseen hieman kookas. Hyvä kaula ja selkälinja. Vielä kevyehkö runko. Hyvänmuotoiset tummat silmät. Oikeanmuotoiset ja kokoiset korvat. Hyvät tiiviit käpälät. Hyvin kiinnittynyt häntä. Askel voisi olla tehokkaampi. Tarvitsee kehätottumusta."

Kehäesiintymisen jälkeen kehuin ja palkkailin koiraa ja vein sen sen jälkeen autoon, sitten kävin keräämässä tavarat (kokoamassa häkin) ja vietyä autoon. Tämän jälkeen otin koiran autosta ja käytin sen kävelyllä; Tara ihmetteli kun hevosille vietiin aitauksiin heiniä - "saapa ne paljon ruokaa" 😃

Näyttelyn jälkeen ajeltiin mutkien kautta kotiin ja Tara pääsi tutustumaan muun muassa Tyrnävään. 

ps. sähköpostilla ei ole tullut koiran arvostelua; milloinkahan sen pitäisi tulla? Paperillista arvostelua kehästä ei siis annettu. Toki tuo koiranetissä näkyy, mutta kun sanoivat sellaisen lähettävänsä niin jäin vain pohtimaan, että milloinkahan se tulee ... 

Lisää elokuisia kuvia