Samalla polulla

Voi Nemi rakas, milloin on aika,
päättää kulkumme samalla polulla?


Onneksi vielä jalka nousee, ruoka maistuu ja kakka kulkee.

Nemin pirteystaso vaihtelee kovasti. Aamuisin se yleensä jaksaa lenkkeillä parhaiten. Tänäaamuna kun lämpötilamittari näytti plus kolmea niin mummo oli hyvinkin pirteänä ja reippaili vailla mitään hyytymisiä (vaikka oli mäkiäkin) reilun neljän kilometrin lenkin.

Jottei nyt väärää käsitystä saisi, niin ei, vanhuus ei ole mielestäni syy koiran lopettamiseen. Mutta kyllähän Nemillä on kaikenlaista pientä kremppaa mitkä vaihtelevasti vaivaavat. Kuten vaikka, että en tiedä miten hyvässä kunnossa sen suu on, ts hampaat tarkemmin sanottuna, kun sillon viime joulukuussa kun siltä poistettiin ne pari hammasta niin oli juttua, että joku hammas olisi pitänyt poistaa myös (mikä ei ollut hirmu huonossa kunnossa, vielä, muttei niin hyvässäkään), mutta ettei sitä voitu poistaa kun Nemi oli jo kahden hampaan poiston aikana vähän turhan pitkään nukutettuna. Silloinen hammasremppa oli hyväksi koiralle kyllä, mutta uuteen hammasremppaan ei enää lähdetä (jo pelkästään tuon nukutusjutun takia). Välillä Nemi myös sisällä horjahtelee, kun seisoo ja tuijottaa ja vaatii ruokaa / palvelua - jos siis seisoo parketilla eikä maton päällä. Horjahtelu johtunee hävinneistä lihaksista. Toisaalta kun koira on ollut yksin kotona, niin sängystä se pomppaa alas tai löytyy sängyn päältä nukkumasta - eli kyllä siltä vielä sen verran lihaksia löytyy että sängylle voi pompata nukkumaan ...

Kuvat otin perjantaina.

Viikon 37 rallyt

Maanantaina Kikillä sitten alkoi ne Okk:n rallyreenit. Menin ensin halliin itsekseni, ohjelmassa oli esittelykierros, kouluttaja kertoi itsestään ja treenamisesta ja lisäksi tutustuttiin (alo) rataan. Ryhmässä oli pari lagottoa (tai vesikoiraa tai jotain vastaavaa), australiankarjakoira, Kiki ja joku pieni vaalee koira (jonka rotua en tohdi lähteä veikkailemaan).

Olipa muuten mahtavat treenit. Kiki keskittyi hyvin ratareeniin. Saatiin hienosti kaikki kyltit suoritettua. Pujottelussa (tai siis se toinen törppökaartelutehtävä, mikä se olikaan) Kiki yritti taas tehdä ageja, mutta muutoin se oli harvinaisen hyvin kartalla. Toisteks vikana ollut askel oikealle kyltti meni vähän höpösti kun olin onnellisena menossa kohti maalia ja halusin päästä kehumaan kunnolla koiraa ja palkkaamaan sen.

Olin ihan possuiloinen että Kiki työskenteli niin hienosti. Vaikka viereisilläkin kentillä oli treenihyörinät käynnissä (rallya niilläkin kentillä tehtiin).


Torstaina oli sitten Kismalla rallyreenit. Nyt oli ryhmä vaihtunut osittain. Pidemmällä olevat koirakot olivat siirtyneet tuntia myöhempään ryhmään (voi-mes).

Tällä kertaa Kiki ei ollut ihan niin loistovireessä kuin maanantaina tai viikko aiemmin olleissa treeneissä. Mutta taukoaika harjoittelu edistyi kuitenkin ja saatiin ihan hyviäkin pätkiä reenittyä, niin radalla kuin radan ulkopuolellakin (temppuja ja kylttejä yksittäisinä).

Kontrolli ja muita juttuja

Varasin maanantaille Nemille maksa-arvojen kontrollointiajan. Alkaa olla Nemin maksanappulat vähissä eli niitä pitää mennä ostamaan lisää, joten sama sitten samalla reissulla katsoa ne veriarvot. Siitä mummotarkista kun taitaa olla reilu kuukausi aikaa jo.

Tiistaina käytin koirat hieronnassa. Nemi ei ollut pahassa jumissa, sehän oltiinkin hierottu muutama viikko aiemmin. Mutta Kiki oli ihan superjumissa (sen edellinen hieronta oli kesäkuun alussa). Kiki alkoi itseasiassa ti-aamuna hieman ontumaan :-/ Olin ihan että ??? ja mitä kettua. Kotoa lähdettäessa koira ei ontunut, ainakaan niin että olisin huomannut, mutta kun oltiin heitetty Eetu töihin ja menin käyttämään koirat Auranmajan maastossa lenkillä niin havaitsin sen ontumisen. Ei sitten käyty kovin pitkällä lenkillä, ihan vain niin, että koirat kävivät tarpeillaan.

Hieronnassa sitten selvisi, että koira oireili vasenta rarnnettaan. Toki pikkukoira oli myös about kauttailtaan jumissa mikä saattoi heijastaa sinne ranteeseenkin. Muutama päivä otettiin aika lepposasti sitten lenkkien osalta (tai muun riekunnan, siinä määrin kuin koiraa voi rajoittaa). Tiistai iltapäivän / illan Kiki nukkui tosi paljon, joten palautteli kyllä itsekin kroppaansa hieronnan jälkeen. Toisin kuin Nemi, joka vouhkasi normaaliin tyyliin kuinka sillä on karmea nälkä ja eikö täällä talossa saa palvelua.

Nyttemmin en ole nähnyt Kikin liikkeissä enää mitään epätavallista, joten toiv ongelma tuli ja meni.

Seuraavan hieronta-ajan varasin sitten kuitenkin molemmille koirille, vaikka aiemmin kirjoittelin, että käyttäysin Nemiä tiheämmin hieronnoissa kuin mitä Kikiä. Kikille olen suunnitellut lokakuun alkuun sterilointiaikaa, joten siitä muutaman viikon päästä olisi sitten se hieronta.

hk 14/19 ja hn 20/19

Kampasin tänään kummatkin koirat. Lisäksi koirilta leikattiin kynnet ja Nemiltä leikeltiin hieman tassukarvoja.

Putkea pukkaa

Ihan villiksi heittäydyin, koska ostin eilenkin uuden (ts käytetyn) putken tuohon a900 -kameraan. Tällä kertaa mukaan "tarttui" vanhalta kurssikaverilta Tamronin 20-40mm F/2.7-3.5.

Jolla kävin ottamassa muutaman räpsyn tänään kun käytin koiria aamu-ulkoiluilla.

Kiki Kiekonmajalla

Kiki ja Nemi Auranmajalla

Eilenkin räpsin koirista kuvia (putkena  Minoltan 50mm):

Kiki ja Nemi Haukkukeitaalla

Kisanomaiset tanssit

(c) Seppo Jounio (n kuvaamasta videosta printscreen)

Ilmoitin Kikin esiintymään kaksi kertaa. Kiki valloitti lavan olikohan neljäntenä vai viidentenä ja viimeisenä. Halusin siis testata sekä vanhaa että uutta versiota koreosta. Uusi oli sinällään hankala kun ei tehty sitä aiemmin yhdessä (tai no joo kävin samalla viikolla vähän sitä testimässä, mutten sillain kunnolla kuitenkaan).

Pelkkä kehään menohan on meillä veitsenterällä keikkumista, että saan Kikin pidettyä suht lähelläni ja ettei se hauku kovasti. Vähän tvistejä sinne sun tänne jotta siinä olisi jotain tekemistäkin ja sitten rauhoittuminen alkuasentoon.

Mitä opin eilen?

1. Mun pitää olla selkeämpi
2. Mun pitää muuttaa koreo (taas)
3. "Agi" positio pitää jättää alusta pois (niinkuin se toisessa versiossa loistikin jo poissaolollaan)
4. "Front" pitää jättää pois
5. Positioiden vaihdokset pitää tehdä selkeämmin, päätä miten milloinkin ne vaihtuvat ja odota että koira on oikeassa paikassa
6. Koska yleisö jännittää Kikiä niin älä edes pyri liikkumaan koko kehässä; kunnon kehäänkäyttöön voidaan pyrkiä sitten joskus kun (jos) ollaan varmempia esiintyjiä
7. Koska front ja agi jää pois niin koreoon pitää tehdä selkeitä vauhdinmuutoksia

Mietin myös että ... koska helpotan muutenkin esitystä ts positioita ei ole riittävästi "kunnon" ohjelmaan ja kehänkäyttökään ei vastaa sitä mitä pitäisi. Niin pitäisikö koreoon ripotella aiempaa enemmän fs-elementtejä / temppuja jos olisi sellaisia mitkä toisivat vaihtelua ja mitä Kiki tykkäisi tehdä? 

Nyt en vain tiedä, että aloitanko esityksen teon ihan alusta vai vaihdanko vain epävarmojen positioiden tilalle jotain muuta?


Lisäys: kaverin kanssa oli puhetta noista eilisistä wannabe-epiksistä, ja olihan meidän esityksissä tosiaan se hyvä puoli että Kiki ei haistellut kenttää tai häipynyt horisonttiin ... Jos niin kuin positiivinen haluaa olla (ja minähän yleensä haluan) :-)

Rallytreenit viikolla 36

Ennen kuin häipyy unholaan, niin ihan pakko tulla blogisemaan viime viikon torstaista sen verran, että tauko/väliaika ohjelma alkaa tuottamaan tulosta. Ts se että Kiki joutuu olemaan häkissä viltin takana niin se yhä enenevässä määrin on siellä jopa ihan hiljaa. Ja meidän ratatreeni sujui pitkästä pitkästä aikaa oikeasti hyvin. En palkannut kertaakaan radan aikana ja Kiki teki hommia tosi hienosti. Jokin kämmi sinne väliin mahtui että ei se sadanpisteen rata olisi ollut, mutta tuosta jäi ihan älyttömän hyvä mieli. Että toivoa on kyllä ... (vaikkei se ehkä lauantaina siltä tuntunutkaan)

Kikin ja Kaisan ensimmäinen rallytokokisa (yllätyyys ;)))

Mun vuosipläni etenee pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, ja se jos mikä mua on sisäisesti naurattanut tällä viikolla -tai ylipäänsä viimeaikoina- 😅

Toukokuussa sivusin osittain aihetta.

Sillä, sain Kikille paikan Shelttien rallytokokilpailuista. Kuten aiemmin kerroin, niin yritin päästä jo Muhoksen kisoihin kisaamaan (kisat olivat muutama viikko sitten). Noista kisoista viisastuneena tein kuten kaikki muutkin rallytokoilijat ja olin hengittämättä hieman ennen puolta yötä ja just sekunnilleen kun ilmoittautuminen aukesi niin lähetin ilmon. Ei ole entinen agilityharrastaja tuollaiseen käytäntöön tottunut 😯

Lisää toukokuisia lausahduksia.

Tähän liittyy se seikka, että jos mä odotan täydellistä hetkeä jolloin tähdet olisivat juuri siinä asennossa ettei mikään häiritse pikkukoiraa ja se osaa kaiken prikulleen oikein, niin saan odottaa maailmantappiin asti. Toinen on sitten se, että kun en ole koskaan kisannut rallytokossa (tai koiratanssissa) niin minä omalla toopeilullani ja tietämättömyydelläni väkistenkin hankaloitan koiran tekemisiä. Eli jos haluan, että joskus päästään yli niistä ensimmäisten kertojen ahdistuksista niin joskus se kynnys on ylitetettävä.

Eilen illalla vilkaisin alokasluokan kyltit läpi, ja eipä siellä mitään outouksia ollut. Itselle tympeimpiä kylttejä ovat n 1-2-3 askelta ja joku asento (varsinkin tosiaan se peruutus). Toinen hankala on se missä koira istuu eteen ja tulee sivulle suoraan tai takaa. Kiki näet helposti tarjoaa peruuttamisen siinä mun edessä ja kun hihnan kanssa (joutuu alokkaassa) tekee niin myös takaa sivulle tulo on hankala (ylipäätänsäkin hihna hankaloittaa monia asioita).

Etukäteen tiesin, että kisapaikka ei ole meille helppo. Kyseessä oli tutussa paikassa (Haukkukeidas) oleva harva-aidattu ulkokenttä, jossa ei oltu ikinä treenattu. Tai ylipäänsä edes käyty ennen kuin sain koepaikan ja päätin käydä muutaman kerran testailemassa kenttää (pari "kuono kenttään" keikkaa ja vika yritys mahtavalla kontaktilla treeniä, superpalkkaa ja kauheasti kehuja).
Onneksi kisat alkoivat jo kymmeneltä, sillä jos ne olisivat olleet myöhemmin niin frisbiigolffaajien kiekkojen kilinä olisi lisännyt Kikin häiriöherkkyyttä. Jo nyt sille riitti ihmeteltävää vaikka Hiirosen urheilupuistossa oli tuohon aikaan yllättävänkin rauhallista.

Haukkiksella olin jo yhdeksältä. Ilmoittautumaan pääsin kyllä jo heti, mutta kilpailukirjaa en saanut heti ostettua. Olin suunnitellut voivani kirjoittaa sen heti ja lähteväni sitten koiran kanssa lenkille. Mutta lopulta hainkin koiran siihen kanssani säätämään ja odottamaan kisakirjan ostoa. Samalla kun sitten sain sen kirjan ja kirjoitin siihen tietomme niin Kiki veti kierroksia katselemalla ympärilleen (tätä säätöä ei tietenkään jatkossa ole). Tuon jälkeen tuomari vilkaisi Kikin rekkarit ja vertasi, että olinko osannut kopioida sieltä tiedot oikein kisakirjaan. Tämän jälkeen siirryin mökin toiselle puolelle jonottamaan mittaukseen. Ei ollut Kiki ainoa koira, joka aloitti tuolta kisauransa.

Enpä sitten saanut Kikistä tarkkaa mittaa (höh) vaan tuomari sanoi "on se yli 40 senttiä" ja kilpailukirjaan tuli ruksi kohtaan "yli 40-50 cm". Kysyin onko Kikin panta ok. No ei ollut, onneksi kävin ostamassa sille uuden pannan tuossa noin viikko sitten (ihan tätä rallya varten).

Kävin viemässä Kikin autoon ja menin tutkailemaan rataa. Ja arvatkaapa mitä? Jossain syvällä sisälläni helähti onnenlämpö (lässynlää), sillä mä opettelen kisarataa ja menen kohta rataantutustumiseen. Mitäpä siitä, että laji on jotain ihan muuta kuin joskus aiemmin kun rakastin kisaamista. Näinpä ollen nautin rataanatutustumisesta koko rahan edestä eli ilmeisesti täydet viisitoista minuuttia (joskus miljardi vuotta sitten kun olen käynyt katsomassa rallytokokisoja niin en ole voinut käsittää miten kukaan jaksaa tutustua rataan niin pitkään).

Hain Kikin autosta "lämmittelemään" siinä vaiheessa kun neljä ensimmäistä koiraa oli suoriutunut radasta. Meidän kisanumero oli 8. Jotain temppuja tehtiin ennen kisasuoritusta ja samalla yritin saada Kikin tottumaan siihen että ympärillä (yleisössä) oli paljon (outoja) ihmisiä ja koiria. Eikä kukaan niistä -Kikin harmiksi- ollut tullut pelipaikalle juuri Kikin takia (Kikin kanssa leikkimään).

Tuomari Hannele Pirttimaa ja tuomarinsihteeri Mari Jääskeläinen

Kisaamassa oli myös yksi Kikin koiratanssikoutseista, joka sitten ystävällisesti videoi meidän suorituksen (kiitos 😊).

Kikin ihan ekan rallytokokisan aloitus (tämä ei ole video vaan printscreen videosta)

Mua niin nauratti, koska Kiki tarjoili tuota "agi" eli välipositiota pariinkin otteeseen. Tuossa kohtaa oltiin tekemässä spiraalia oikealle, Kiki jäi hieman musta jälkeen ja tadaa... se änkesi jalkojen väliin. Lisäksi se yhdessä liikkeessä/kylttitehtävässä siirtyi oikealle puolelle. Etukäteenhän olin päättänyt, että en uusi mitään, koska menee säätämiseksi. Mutta 11. kyltti oli "eteen istu, vasemmalta sivulle istu" niin tajusin siinä kyltin kohdalla, että tadadaa, olen teettämässä avo-kylttiä kun olin käskenyt koiran istumaan ensin vaikkei kyltissä niin sanottu.

Noh, eihän me mitään tulosta saatu. Mutta en sitä odottanutkaan. Kiki otti häiriötä ja tuijotteli ja haisteli ja hönöili alku radasta vaikka kuinka. Mutta radassa oli paljon hyvääkin. Esim pujottelu juosten meni semijees (ääntä joo, mutta koira oli mukana tekemässä). Pelottavat 1-2-3 askelta ja istu (joka kerta) meni hyvin. Vielä pelottavampi 1-2-3 askelta seiso-istu-maahan meni kans yllättävän jees, mitä nyt maahanmeno olisi pitänyt olla sukkelampi (Kikin osaamiseen nähden - toisaalta se teki nyt seisomisen mikä on vielä opetuksessa täysin vaiheessa, joten kokonaisuutena tosi jees).

Kun tultiin maaliin niin kehuin koiraa ihan hulluna ja mentiin aitojen ulkopuolelle jossa kehuin sitä lisää ja palkkasin härkä(vai kana)ranchoilla (superherkkua). 

Siinä tuloslapussa on kaikkia kummia merkintöjä (esim tvä - koira väärällä puolella, tvä - koiran liike väärään suuntaan) ja lisäksi:

"Tsemppasit koiraa hienosti koko radan" 😊💖

Alokasluokan rata, eli Kikin ekan rallytokokisaradan ratapiirros.

Ensimmäinen rallytokokisakirja tässä talossa. 

Mummon metsäjumppa

Käytiin aamulenkillä Haukkiksen maastossa. Normaalin frisbiigolfratapuistokäytäväkiertelyn sijasta mentiin osaksi ajasta märille metsäpoluille, joissa sekä minä että Nemi katseltiin tarkkaan mihin astutaan (tai en mä tiedä katsoiko Nemi ;) mutta ainakaan se ei viipottanut samaantapaan kuin Kiki. Tuli mieleen ne Kikin toipilasajan tikapuu-treenit kun polulla puikkelehdittiin milloin kivien ja milloin liukkaiden puunjuurten seassa.

Pitkästä aikaa raahasin mukana orginaalia kameraa (sonyA55), mutta tietysti siitä loppui akku kesken reippailun. Muutaman kuvan sain kuitenkin otettua:

Kehäkellunta

Hankin pari päivää sitten syksyllekin omatoimireenioikeuden Okk:n halliin.

Kävin sitten tänään testailemassa uutta versiota Kikin htm-tanssiesityksen kehänkäytöstä. Että jos ja kun se "front" kohta pitäisi saada osumaan eri kohtaan - ei biisissä vaan siinä, että missä kohtaa kehää ollaan viipottamassa.

Ensin kuivaharjoittelin sitä itsekseni, sitten otin Nemin mukaan pelleilemään :-D tai siis lähinnä kulkemaan mukana, jotkut esityksen temput se osaa kans, mutta osaa toki ei. Nemin siks, että sekin pääsi tekemään jotain ja Kikiä en siks, että ihan turhaa se olisi ollut siinä sillon kun vasta hahmottelin tekemisiäni (sen on turha olla siinä sillon jos itse olen epävarma siitä mitä teen).

Sitten vaihdoin koiraa ja kokeilin Kikin kanssa. Ja totesin, että alku ei ole hyvä jos vaihdan "agin" vas.seuraamiseen; jotenkin en osaa hahmottaa siitä tavasta sitä kohtaa missä "agi" vaihtuisi oik.seuraamiseen. Plus jos lopun "pitkähkössä" seuraamisessa teen sekä vas että oik seuraamista niin ... ainakin nyt meni ylipitkäksi se oik seur ja sitten tuli kiire pivotteihin.

Blaach. Miettimistä riittää tuossa siis edelleen.

Kikin kanssa vahvistin taas fronttia vadilla ja ilman. Hallissa oli muitakin joten ei veivattu asioita pitkään, jotta Kikin into jäi päälle. Ja jäihän se, Kiki saa aina virtaa kun tehdään vatireenejä :-D