Tilasin Taralle Kennelliitosta terveyslähetteet, mitkä pitää olla tehtynä ennen kuin koiran voi viedä virallisiin terveystutkimuksiin. Tuo lähete on voimassa puoli vuotta, joten ei ole niin päivälleen milloin sen tilaa (tai milloin koiran käyttää tarkeissa).
Koska tässä elokuussa on kaikenlaista säätöä (esim noita näyttelyitä) niin menee syyskuun puolelle ennen kuin Tara käy luustokuvissa; aikaisintaan syyskuun ensimmäisellä täydellä viikolla kun Oulu kr on neljäs syyskuuta.
Luleåsta paluun jälkeen hain kaupasta koirille namivaraston täydennystä. Nämä kaikki löytyivät lähi k-kaupasta (supermarket). Takana olevassa purnukassa luulin olevan helposti murrettavia "taskunameja" mutta ne eivät ole tasalaatuisia, jotkut ovat suurempia kuin toiset ja jotkut kovempia kuin toiset. Pienempiä versioita Kiki syö välillä ihan mielellään ja välillä katsoo, että luuletko mun lankeavan tähän. Taralle tietty maistuu nuokin. Mutta tuskin ostan niitä jatkossa. Nuo Kana-silakka -namit olivat uutuus, ts uutuus meille, joten ostin niitä pari pussia testattavaksi. Ne ovat rakenteeltaan hieman turhan kovia (osan sain silti murrettua poikki), mutta yllätyksekseni maistuivat myös Kikille. Saatanpa ostaa niitä jatkossakin. Tai eikait se yllätys ole, että ne Kikille maistuvat kun ovat kalanameja ...
Muutoin lähikkaupan koiraherkkuvalikoima oli huonontunut puolen vuoden aikana. Kaupassahan vaihtui kauppias ja valikoimat ovat muutenkin menneet hieman uusiksi (plus tuotteet ovat vaihtaneet paikkaa eikä "mitään löydy enää mistään").
Höntsäkurssi ois haluttu sunnuntaille. Noh, se ei toteudu se kurssi kun meitä oli muitakin kuin minä, jotka kertoivat, että eivät osallistu vetohommiin jos oma koira ei pääse ryhmään. Muitakin joilla ei ollut talkoopisteitä ja joille voitu luvata ryhmäpaikkaa. Tosin mulle ei ois käynyt edes se sunnuntai kun panttaan sitä päivää koiratanssille (ja kerran kuussa olevalle tokolle). Vaikka mitään tietoahan ei ole siitä, että oltaisiin edes pääsemässä sinne tanssitunneille.
Okk:lla on nyt ryhmiinhaku eri lajeihin käynnissä. Täytin huvin ja huumorin vuoksi Taralle myös rallytokoon ryhmähakuilmoittautumisen. Vaikka se ei ole reenannut lajia kuin pari kertaa koko pienen elämänsä aikana. Eikä meillä ole niitä talkoopisteitä tietty tähänkään. Ihan vaan heittelen arpakuutioita säkkiin ja kattelen saadaanko jostain jotain. Rallytokon treenipäivät ovat muuten sunnuntai (tadaa) ja torstai, ilmoitukseen laitoin, että sunnuntait eivät käy meille.
Kesällä pohdin myös, että olisinko hakenut Taralle Ihana Koiruus -koirakoulusta tokoryhmäpaikkaa. Mutta kun selvisi, että siellä tokot ovat (arvaatte varmaan) sunnuntaisin, niin päätin unohtaa koko jutun. Tässä vaiheessa laitoin Jennille viestiä hänen tokoistaan ja päädyttiin sitten siihen tokotukseen (sunnuntaille). Tämän jälkimmäisen sunnuntaitreenin ostin/otin sillä kun reenit ovat vain kerran kuussa, että jos ollaan koiratanssissakin niin kerran kuussa ei ole mikään paha menetys Taran tanssiuralle jos Kiki tanssii koko tunnin (kuvainnollisesti) ja Tara tekee vähemmän (tai ei osallistu ollenkaan).
Sitten kyselin eräistä agireeneistäkin. Arvoskelen ees-sun-taas tätä Taran agiasiaa. Ne reenit mistä kyselin, olisivat myös sunnuntaisin ...
Kävin eilen Taran kanssa Iissä ryhmänäyttelyssä. Ruotsinlapinkoiria oli ilmoitettu vain yksi, eli Tara. Kehän (nro 1) arvosteli Tarja Kallio. Tuomari oli entuudestaan ihan outo mulle. Hauska, että nyt kun Tara aloittelee näytelmäuraansa niin vastaan on tullut (ja tulee) useampi tuomari jotka on uusia tuttauvuksia.
Arvostelu oli tällainen:
Hyvä koko. Riittävät mittasuhteet. Kokonaisuutena vielä kevyt. Feminiininen, kevytkuonoinen pää, jossa otsapenger saisi olla selvempi. Hyvä kaula. Vielä niukka eturinta. Hyvä rintakehän pituus, joka saa vahvistua kauttaaltaan. Kevyehkö raajaluusto. Polvikulma saisi olla selvempi. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Liikkuu vielä kovin kapeasti takaa ja leveästi edestä, hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu.
Vaikkei olla talkoiltu, niin laitoin silti hakemuksen vetämään okk:n tanssiryhmään. Ymmärrän jos ei päästä, mutta harmittaahan se jos ei päästä ryhmään. Kun jätin Kismalle hakematta ens kaudelle ja jos ei päästä Okk:lle niin pitää sitten laatia joku plan b, jotta saan Taraa aktivoitua tarpeeksi. Vähän ehkä hirvittää jos treenaukset jää omatoimihommien varaan (tietäähän sen kuinka laiska allekirjoittanut on; Luleåssakin sujui niin hienosti ja ahkerasti omatoimitreenailut. Eli ei sujunut). Ja joo, muistan kyllä, että on ne Taran tokot kerran kuussa ettei me ihan tyhjän päällä olla.
Niin ja onneksi on lappalaiskoirat; niille on tulossa omatoimitreeniryhmä syksylle 💗
Okk:lle on ehkä tulossa joku höntsäilykurssi. Ajattelin, että se voisi olla Kikille hyvä. Se pääsisi ryhmään ja voisi tehdä sitä sun tätä (tarkoitus ilmeisesti tehdä erilajeista eri juttuja, tai ehkä jotain mikä ei suoranaisesti liity mihinkään lajiin). Ilmoittauduin harkinnan jälkeen myös vetäjän rooliin, mutta se on vielä hyvin vaiheessa, siis, että milloin treenit ovat ja että pääseekö oma koira mukaan jos on vetäjänä. En nyt vielä suoraan ilmoittanut, mutta jos Kiki ei pääse ryhmään niin ei mua sitten nappaa vetää mitään treenejäkään. Joo, treenien vedosta saisi talkoopisteitä (kullekin vetäjälle ei tulisi niin paljon vetovuoroja että kerrat riittäisivät kouluttajaetuihin, joilla saa siis omatoimioikeuden halliin ja yhden treeniryhmäpaikan yhdelle kaudelle), mutta ne pisteet vaikuttavat tulevien kausien ryhmäpaikkahakuihin, ja voi olla ettei niillä parilla (en tiedä montako, mutta tuskin kauheasti) pisteellä ole mitään vaikutusta/hyötyä mihinkään. Aah, ja ainiin, höntsäpäivää ei ole vielä päätetty, toistaiseksi mun päivätoiveet ovat alakynnessä, joten luultavasti sitä kautta pulpahdan ulos koko touhusta.
Tässä vielä muutama kuva Luleåsta, viikko ennen kuin pakattiin kimpsut ja kampsut ja muutettiin takaisin Kiiminkiin. Mahdollisesti palaan kuvin ja tarinoin vielä Luleåssa vietettyyn aikaan, josta bloggasin lopulta melko vähän ...
Nyt sitten mietin koirien syksyn aktivointikuvioita ja muita Suomiarjen pyörityksiä. Saas nähdä millainen treenipaketti (ja muu aktivointi) saadaan tulevalle kaudelle kehiteltyä. Jotain verkkoja on vesillä, voi olla että tulee muutoksia olettamuksiin.
Viime viikolla kampailin Kikiä parina päivänä. Se on se sterkatun nartun turkki sellainen ettei aluvillan irtoamiset (juurikaan) päällepäin näy. Että hyvä oli taas käydä turkki kunnolla läpi ja kammata irtovilla pois.
Ehkä mä unohdan (osittain) kuitenkin ne hienosäädöt (mielentilat) ja alan kuitenkin treenaamaan Taran kanssa aksaa? Niin hienosti se loikkas tänään olohuoneessa imurin yli. Selkeesti koira sillä osoitti, että haluaisi harrastaa jotain vauhdikasta 😂
Enää ei tarttis ees pohtia opettaako millaiset kontakti koiralleen, koska ei ole pakko opettaa koiralle kontakteja ollenkaan. Ens vuoden alusta kun voi kisata (miks muuten reenata jos ei joskus ees kuvittelisi kisaavansa) pelkästään hyppyratoja kun nousemiset luokista toiseen erotellaan agi- ja hyppyradoilla (niin kuin Ruotsissa on ollut jo pitkään).
Viime maanantaina käytiin retkeilemässä Sandön nimisessä saaressa mikä sijaitsee Luleån saaristossa. Jotta päästiin saareen niin piti matkustaa pienellä laivalla Luleån eteläsatamasta Klubvikkenin satamaan. Laivalle oltiin varattu etukäteen liput, ja otettu selvää, että koirien mukana olo ei ole ongelma.
Latasin youtubeen muutaman videon retkeltämme.
Menomatkalla:
Saaressa kierrettiin noin viiden kilometrin mittainen kävelyreitti, joka alkoi hyvin selkeällä väylällä (olikohan betoni vai asfaltoitu), joka muuttui sitten poluksi ja lopulta liukeni mereen ts tuli rantaan. Rantakahlailun jälkeen yritettiin paikallistaa missä polku menisi mutta enimmäkseen oli kuivaa rantakasvillisuutta ja hiekkamaata ja sitten vähän metsääkin jossa jotain polun tapaisia (tosi hiekkaista / pehmeää, mun jaloille ihan "tappo" meininkiä eli jalka meni linttaan jatkuvasti ...). Sää oli lämmin. Jossain vaiheessa kävelyretkelä Tara ahdistui paarmoista (se oli kokenut ekan kerran elämän karun yllätyksen edellisellä viikolla kun käytiin Råneåssa, jossa oltiin ulkona ja oli paljon paarmoja). Laivalla koirat matkustivat hienosti, paluumatkalla olivat jo melko väsyneitä ja varsinkin Tara nukkua retkotti lattialla välittämättä mitään siitä, että lapsia juoksi käytävällä eestaas ja muutenkin oli jos jonkinlaista kulkijaa ja kanssamatkustajat juttelivat välillä äänekkäästikin toistensa kanssa.
Luleån kodin likellä on pieni puisto missä tulee käytettyä koiria välillä lenkillä. Tai yleensä niin, että lenkki aloitetaan siitä ja jatketaan muualle, puisto näet on sen verran pieni, että harvemmin se yksistään riittää lenkituspaikaksi (paitsi jos käyttää koiria vaan pikaisesti tarpeillaan - tai viilentymässä likeisessä vesistössä).
