Ig tekstejä

 Kiki tuli meille koiranpäivänä 2016 ja kymmenen vuotta myöhemmin samana päivänä varasin sille eutanasian.

Koiranpäivänä tänä vuonna, kun luin somesta iloisen onnellisia koirapäivityksiä - olin surullinen.

Nämä kuvat otin Karsltadissa (26.04.) eräällä päivälenkillä, kun kiertelin hotellin lähellä olevassa puistossa Kikin kanssa kahdestaan.

***
Jos mielestäsi minun pitäisi mennä jo eteenpäin - saati jos ajattelet, että "sehän oli vain koira" niin jatka matkaasi (muihin somejuttuihin tai mihin tahansa).

---

Joitakin asioita ei vain saa aikaiseksi, ja sitten on liian myöhäistä. Yksi sellainen on, että oli aie treenailla Kikin kanssa vielä noseworkia. Kiki harrasti sitä vuosia ja tykkäsi siitä paljon. Ruotsin reissulla suunnittelin, että kun ollaan kotona niin tehdään oma nosemuisteluharjoitustuokio. Ulos, omalle pihalle. Kun tälle olisi ollut aikaa satoi vettä tai Kiki oli väsynyt (vetäytynyt nukkumaan jonnekin).

Mutta, koirametsään sain (aikaiseksi) varattua vuoron. Mehän tultiin Ruotsin reissulta maanantaina (ajettiin Umeåsta kotiin). Oltiin tunnin vuorosta noin puolet, siinä ajassa koirat ehtivät olla hippasilla, hengailla nuuskien siellä ja tuolla. Koirametsässä käytiin siis (viime viikon) tiistai-iltana, onneksi käytiin - oli surullista, mutta samalla kiva (ei oikea sana tähän, mutta en tiedä mikä olisi) nähdä koirien vielä leikkivän yhdessä.

Näiden kuvien ottamista varten Kiki nostettiin tuohon betonitasanteelle (ja siitä alas).

Viikko sitten oli Kikin viimeinen päivä. Päivällä ei tehty juuri mitään kummempaa. Aamulenkki. Aamupurutikku (tärkeä rutiini). Nukkumista. Takapihalla käynti (Tara olisi halunnut leikkiä, Kiki ei jaksanut). Harjaustuokio, onneksi se, siitä Kiki tuntui nautiskelevan. Alkuillasta käynti Koitelissa. Sitten olikin aika ajella Suniin - Kiki toiveikkaana autossa "Mihinköhän ollaan menossa?"

Muistokirjoitus Facebookissa

 Eetu kirjoitti fb-seinälleen näin (tänne talteen, kun fb on huono arkisto ja sieltä on vaikea myöhemmin etsiä jotain tiettyä kuvaa tai tekstiä). 

Joidenkin matkojen ei haluaisi ikinä loppuvan.

Tämä ajatus oli tänä keväänä päällimmäisenä mielessä jo perinteeksi muodostuneen Ruotsin reissumme aikana, kun viimeistä kertaa ihastelimme Kikin kanssa Höga kustenin hienoja maisemia Skoleskogenissa, kun viimeistä kertaa nyyssimme Kikille vähän pekonia Scandicin aamupalalta (palkkioksi siitä kuinka hienosti ja hiljaa osataan odottaa hotellihuoneessa, kun me olemme syömässä) ja erityisesti kun viimeistä kertaa ajoimme Kikin kanssa pohjoiseen pitkin E-fyrania ja heitimme hyvästejä aivan liian nopeaan tahtiin vaihtuville tutuille paikoille aina Hudiksvallin 'ötökkäleirintäalueen' risteyksestä Sundsvallin ohitustiesillan, Örnsköldsvikin kummallisen kerrostalon, Umeån loputtomilta tuntuvien rondelien, Skellefteån jääkiekkopyhätön ja Vitbergetin tappojuoksuylämäen, Piteån väärin suunniteltujen ohituskaistojen, Luleån tutuksi tulleiden 'kotimaisemien', Tören sataman sekä lopulta Rolfin sahan ohi aina valtakunnan itärajalle saakka. Koskaan ei tuo matka ole tuntunut etenevän noin nopeasti. Liian nopeasti.

Eilen ja tänään on puolestaan kierrelty hyvästelemässä kotikontujen tuttuja paikkoja - viimeisenä tänä iltana Koitelinkosket, jotka tarjosivat parastaan keväisessä +2-asteisessa räntäsateessa.

Sydän särkyy katsoessa Kikin toiveikkaisiin silmiin ('Mihin sitten mennään? Onko siellä minulle joku tärkeä tehtävä? Onko siellä muikkuja?') tietäen, että vaikka mieli onkin kirkas ja intoa täynnä, ei tassu kestä enää. Yhtä kamalaa on tietää, etten voi enää auttaa enempää, vaikka Kiki on aina itse ollut omista vaivoistaan huolimatta auttamassa, kun olen nyrjäyttänyt saman vasemman nilkkani kuudetta kertaa, katkaissut käteni juostessani tyhmyyksissäni ilman nastalenkkareita mustalla jäällä tai kun väärä tuomio pilaa Skellefteå AIK:n tai Liverpoolin voittomahdollisuudet.

Ikävä tulee Kikin äärimmäisen huolellista ja systemaattista tapaa nuuskia kaikki uudet hajut järjestyksessä ja mahdollisimman tarkkaan; Kikin tapaa olla aina ensimmäisenä auttamassa jos jollain on jotain hätää; Kikin tapaa kertoa asioistaan omilla hyvin omintakeisilla ilmeillään ja äänillään; Kikin uskollista kirittäjän ja PT:n roolia juoksuharrastuksen parissa; Kikin tapaa suorittaa annettuja tehtäviä (ja keksiä niitä itse silloin kuin niitä ei anneta) sekä erityisesti Kikin 'Mää itte!' -asennetta, josta pidettiin kiinni aina loppuun asti. Ikävä tulee Kikiä.

Kiitokset Merja-kasvattajalle aivan ihanasta koirasta!

Hyvää matkaa, Kiki! Määränpäässä tassuun ei satu enää.

Vauhtinallen Aika Pakkaus, "Kiki"

23.2.2016 - 6.5.2026

---

Tämä on siis kirjoitettu/julkaistu 6.5. joka pitää mielessä, kun tekstissä viitataan ajankohtiin "tänään ja eilen". 

Kiki 2016-2026

Kiki Koitelissa 06.05.2026 klo 17.35 - ja reilu kaksi tuntia myöhemmin Kiki poistui tästä maailmasta. 

Jonain, tai joinain, päivänä kirjoitan asiasta (ja Kikistä ylipäätään) enemmän. Osana surutyötä. Kirjoituksia tulee pätkinä tai pidempänä ryöppynä. Tai sitten ei tule. 

 

Vesalan "Sellaista kuin sä" -laulusta osia:

"Kevät tulee aivan aikataulussaan

Mä voin tanssii toisen kaa
Vaikkei miltään tunnukaan

Mutta ei tuu koskaan sellaista kuin sä
Ikinä
Ja mun kirjassa loppu on tyhjää
Minä nään koko maailman
Rakkautta täynnä
Vuodet valuu
Enää en löydä koskaan sellaista kuin sä
Minä jään
Valomerkin pimeään

Jäljellä on enää puoli sydäntä
Sillä ei tuu koskaan sellaista kuin sä
Ikinä
Ja mun kirjassa loppu on tyhjää
Minä nään koko maailman
Rakkautta täynnä

Vuodet valuu
Enää en löydä koskaan
Sellaista kuin sä
Minä jään valomerkin pimeään"

Lappalaiskoiratreenit ja koiratanssi

 Näitä kun vuodesta toiseen pähkäilen, niin tämä kevät esim meni nyt heikosti molempien suhteen - perjantaisin ei ehkä ollut niin menoja, mutta en saanut aikaiseksi mennä lappalaiskoirien hallivuorolle ja sunnuntaisin taas monesti oli jotain ohjelmaa, että en päässyt koiratanssitreeneihin (milloin olin oltiin väsyjä kun oltiin oltu kisaamassa, milloin jossain reissussa ja milloin mitäkin). 

Koiratanssia haluaisin kyllä harrastaa, mutta se etenee lajina hitaasti - siis niin, että olisi mitään valmista (kisamielessä). Mutta pidetään laji mielessä ja tehdään pikkuhiljaa  asioita siihen liittyen, niin ehkä se siitä joskus suttaantuu sellaiseksi mikä näyttääkin koiratanssilta - tai sitten ei - mutta ei mitään paineita sen asian suhteen. 

Ei myöskään mitään käsitystä yritänkö syksylle saada treenipaikkaa vai en. Kesällähän Okk:lla ei vakituista treeniryhmää olekaan, jotain lyhyt kursseja saattaa olla (en ole perehtynyt, ei olla menossa). 

Lappalaiskoirien hallivuorot eivät ole hirveän kalliita eli jos ei pääsekään kuin parille kerralle per lukukausi niin ei ole katastrooffi, mutta en tiedä miten sen kanssa oikeasti kannattaisi jatkossa tehdä. Sinällään toki hyvä, että vaikka vuorolle ilmoittautuisikin niin ei vie kenenkään muun paikkaa koska ilmoittautumismäärää ei ole rajattu. 

Juoksuista

 Taran tämän talven juoksut olivat sille ensimmäiset sellaiset, joissa se yritti astua Kikiä eli että oli selkään hyppimis"tarpeita"/halukkuutta. Aiemmin tätä ilmeni meidän koirista paljonkin esim Merrillä ja Nemillä tai kauan sitten Merri ja Lilli ( = kavereiden espanjanvesikoira joka oli meillä välillä hoidossa tai koirat tapasivat muuten toisiaan) harrastivat myös sitä. 

Muistiin kirjoitettakoon tuo, että missä vaiheessa ko käytöstä on ollut (eli ei tullut nuorempana, ekoista juoksuista yms). 

Hoopers

 Ilmoitin Taran hoopersin alkeiskurssille, kurssilla on viisi kertaa ja koutsina on sama kuin kenen opissa käydään agilityssä (eli Ansku). 

Punkkilääkitys vuodeksi

 Luin jostain päin somea jonkun eläinlääkärin kirjoituksen pistettävästä punkkilääkkeestä ja kiinnostuin aiheesta. Meidän koirien punkkilääkitys historiahan on se, että vuosia käytin erilaisia selkään siveltäviä litkuja, sitten siirryin neljän viikon välein annettaviin tabletteihin. 

Kysyin parisen viikkoa sitten yhdellä eläinlääkärikäynnillä tästä pistoksena annettavasta punkkilääkkeestä ja päädyin sitten siihen ratkaisuun, että varasin koirille ajan sen laittamiselle. Aika oli tänään. 

"Koirasi on saanut puutiaisia ja kirppuja tappamaan Bravecto-lääkkeen pistoksena nahan alle. Pistoksen puutiaisia ja kirppuja tappava vaikutus alkaa 4 päivän kuluttua pistoksesta ja kestää 12 kuukautta."

Samalla käyntikerralla Kiki sai Librela-annoksensa ja uuden reseptin Gabapenttiiniä. Gaba annosta myös nostettiin hieman - aiemmin Kiki on saanut Gabaa kahdesti päivässä 2 millilitraa jatkossa viikon verran 2,5 ml ja sen jälkeen 3 ml.  

Omatoimitreenit 4/26

 Pläräsin kalenteria todetakseni, että vähän on todellakin tullut hallilla käytyä itsekseen tänä talvena ... 

Näistä erityisen hyviä Taralle lähdössä pysyminen, sivuetäisyys ohjaajaan, irtoaminen hypyille ja liikehäiriö & tehtävälle lukitus -harjoitus. Välissä Kikin höntsätreenailuja. 

Koirametsä ja koirapuisto

 

Okk:n helmikuun kisat

 Laahaa kovasti perässä kirjoittelut, niin kirjoittelen inspiraation mukaan sekavassa järjestyksessä näitä. 

Reilu kuukausi sitten osallistuttiin Taran kanssa Okk:n agilitykisoihin, joissa tuomarina oli Marika Blom. 

Juostiin ensin hyppyrata ja sitten kaksi agilityrataa. 

Nolla ratavirhettä, aika -3,70 LUVA sij.1/12. Ei täydellinen rata ts suoritus, mutta eihän tuohon silti voi olla muuta kuin tyytyväinen. Palkintopöytä oli runsas ja valinnanvaraa vaikka mitä, otin silti kisalahjakortin - siitä ainakin on hyötyä tulevaisuudessa. 

Sitten siirryttiinkin agilityratoihin. 

Nolla ratavirhettä, ihanneaika ylittyi 5,09 sij. 1/9. Myös palkinnoksi valitsin lahjakortin. 
Tällä radalla eniten harmittaa keinulla oleva ohjaus, käytäntö ihan eri kuin mitä suunnittelin, olisi pitänyt ennen keinua vaihtaa puolta jos ei valssilla niin vaikka leikata keinun takana tms. Olihan siinä muitakin kohtia mitkä olisivat voineet olla sujuvampia, mutta tuo jäi eniten kaiherruttamaan. 

Kolmas rata päätyi hylkäykseen, kun Tara meni aalle väärällä hetkellä. Siitä en ole vielä ottanut kuvakaappausta Okk:n streamista. 
edit. enkä ilmeisesti otakaan (kuvakaappausta) koska en löydä tuota viimeistä ykkösten rataa sieltä striimistä.