Tiistai 7.7. ja keskiviikko 8.7.
Ei seikkaperäisiä päiväselostuksia enää.
Ei pidetä Taralla kauluria enää, edes yöllä. Todettiin näet, että kun päivälläkin se on ollut ilman eikä juurikaan ole ollut mahastaan kiinnostunut - tai jos on ollut ja on kielletty sitä härppimästä sitä niin on heti totellut. Toki tarkistellaan mahan kuntoa aamuisin ja silloin tällöin muutenkin ja jos siinä näkyisi jotain huolestuttavaa niin sitten joutuisi koira takaisin kaulurin käyttäjäksi.
Ehkä jos uudestaan tulee Taralle tai jollekin meidän tulevalle koiralle tarve suojata koira niin hankin sen paljon kehutun suojapuvun enkä pakota koiria ahdistumaan kaulureihin. Toisaalta koirat ovat niin erilaisia, Kiki joskus aikoinaan auraili lunta kaulurilla ja muutenkin mennä melskasi sen kanssa ympäriinsä.
Taralla on ihan jäätävä karvanlähtö, kuten olen jo kertonutkin. Karvaa pöllyä edelleen ja jostain löytyy aluvillaa vielä irtoavaksi. Ei mitään käryä, että irtoaako nyt karva ponnekkaammin kun on sterkattu vai onko se ihan normi turkin tiputus.
Lenkit ovat viime päivinä suuntautuneet kylälle; metsään ei viitsi mennä ettei varvut raavi mahaa ja hiekkaiset polut sotke koiraa. Kylällä on käyty lyhyitä reittivaihtoehtoja vähitellen tehden pidennyksiä.
Ainiin, en antanut lääkettä enää eilen aamulla.
Kuvailen melko tiheästi Taran massua. Haava näyttää siistiltä. Samalla tulee seurantaa siitä, että kuinka nopeasti mahaan kasvaa karvat takaisin.
Ke-iltana Tara sai iltapissatuksella riekkumiskohtauksen, juoksi ympyrää ja puri remmiä ihan raivopäänä. Alkaa olla patoutunutta energiaa koiralla.
