tiistai 21. toukokuuta 2024

Metsälenkit mökillä

 Kevätreissulta kotiutumisen jälkeen ei pitkään kotona viihdytty vaan tultiin kakkosasunnolle eli mökille Siikajoelle. Välillä ollaan toki kotona käyty, pikaisesti tai ollen muutamia päiviä. Tämä toukokuu sujuu näin mökkiaskareita ja etätöitä tehden. Koirat saavat olla paljon ulkona, pihanaruissa toki - koska piha ei ole aidattu ja mökki ei ole missään korvessa vaikka maaseudulla ollaankin. Tosin korvessa olisi sitten luonnoneläimiä vielä enemmän ja Taraa nekin kiinnostaa turhan paljon. 

Enivei, tästä ei tarvitse kovinkaan pitkästi asfalttitietä kävellä, että pääsee metsään, jossa on lukuisia polkuja kuljettavaksi. Useimmiten meidän lenkit suuntautuvatkin sinne, mikä on oivallista molemmille koirille, mutta etenkin Kikille jonka nivelet tykkäävät ennemmin pehmeästä kuin kovasta maastosta. 

Tässä muutama kuva mitä otin eilen metsässä. 










Kiki juttuja

 Sain varattua Kikille ajan hammaslääkäriin, pääsee jälleen Anu Tulokkaan tutkailtavaksi Herttaiseen Haukiputaalle. Hampilääkäri sillä on just ennen juhannusta eli 20.6. 

Huomenna on tiedossa kynsien leikkuu Taavin Tassuissa ja sen jälkeen Librelapistos Sunissa. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Omatoimitreenit viikolla 20

 Tämän viikon tiistaina kävin päivällä koirien kanssa hallilla. 

Kiki teki pari "treenipätkää" eli höntsäili sekalaisia temppusia. 




Taran kanssa treenailin muutamia aksajuttuja ja vähän tottelevaisuusasioitakin. Eihän sillä Taralla edelleenkään oikein ole malttia pysyä perusasennossa, mutta hieman on jo parempi käsitys ylipäätään sivulletulosta kuin aiemmin, tosin tarkkaan paikkaan tulo on hakusessa. 

Tässä Tara tekee paikallaoloja, luoksetuloja ja sivuirtoamistreenejä (ohjaaja sivulla / sivusuunnassa kauempana esteestä). Nämä sivujutskat ovat Taran kanssa vaikeita. 



Tässä taas Tara harjoittelee sitä pertsaa ja kainalopalkkausta



Tässä pitkähkö video pertsatreenistä, hieman leikkiä ja sitten seuraamispätkiä. Seuraamisista tuli ehkä vähän ylipitkiä ja viimisestä näkee että liikaa tuli tehtyä, mutta toisaalta lopussa kuitenkin onnistuminen eli kontaktipalautui nuuskuttelutuokien jälkeen. 



Ylipäätään näistä videoista näkee sen, että sekä haukkuminen että haistelu niin on vähentynyt ja että niistä hyvä (mutta kärsivällisyyttä vaativa) konsti on palkata koira kun ei-toivottu käytös loppuu. Tavallaan tietysti itsestään selvää, mutta pointti se, että ei huuda koiran kanssa kilpaa esim kun se haukkuu (omat koirat kokee sen kannustavana vuoropuheluna eikä niiden haukkuminen siitä muuksi muutu ts koira opi sen parempi käytösmalleja). Koira kokee palkitsevana jos huuteluun vastaa (vaikkei siis huutaisi).

Tara kuitenkin melko helposti lähtee tarjoamaan jotain oppimaansa asiaa jos huutamisella ei saa ihmisestä irti toivomaansa asiaa. 

2 säkkiä

 Koska se Purenatural ei aiheuttanut mitään ongelmia niin en jaksanut enempää pyöritellä asiaa, että olisiko joku muu ruoka koirille parempi. Joten kävin Peteltä ostamassa kaksi kahdentoista kilon säkkiä lammasnappulaa - toisen vein mökille ja toisen kippasin kotona olevaan koirien ruuansäilytyslaatikkoon. 

Kunhan nyt itse vain muistaisin, mitä sapuskaa (Purenatural Grain Free Lamb) koirilleni syötän 😀

***

Kikin kakat eivät ole muuttuneet mitä tulee aiempiin ruokiin mitä on saanut, mutta Taraa kakattaa useammin / nopeammin kuin aiemmin ja sen jätökset ovat hieman kiinteytyneet (helpompia kerätä). 

Mökille hommattiin kannellinen muovilaatikko, johon nappulasäkki kaadettiin. Ostin myös desimitan mökkiruokalaatikkoon, niin helpompi laittaa sopiva määrä ruokaa turpoamaan koirien kuppeihin. 

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Aksalisenssi

 Pitkähön vatuloinnin päätteeksi ostin tänään sen agilitylisenssin. Jonkinlaisen kynnyksen olen itselleni rakentanut siihenkin asiaan. Uusia perehtymisen vaativia juttuja sekä lisenssi osto (mystinen Suomisport) että Agilityliiton kilpailujärjestelmä Kitu. Kituun en vielä paneutunut, mutta lisenssi on maksettu ja ostettu. Päädyin ottamaan edustusseuraksi Okk:n - Oulun koirakerhon riveistä agiliitelyt olen aikoinani Merrin kanssa(kin) aloittanut. Muut vaihtoehdot olisivat olleet rotuyhdistys ja Kiimingin koiraharrastajat  - Kiikon jäsen tosin en ole tällä hetkellä. 

Maksoin myös samaan syssyyn Okk:n kesän omatoimitreenioikeuden. 

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Kiki huolet

 Reissun päällä kävi niin, että vaikka mitään megapitkiä lenkkejä ei tehtykään, niin kulkemiset kaikkinensa olivat Kikille turhan rankkoja ja se rupesi ontumaan (satunnaisesti eli ei jatkuvasti), mistä seurasi se, että lyhennettiin entisestään lenkkejä ja/tai Taraa käytettiin erikseen pidemmillä kävelyillä (ja Eetu kävi sen kanssa juoksemassa). 

Ennen matkaa oltiin huomattu Kikin oikeassa kyljessä löllyvä patti ja päätettiin, että jos se ei siitä mihinkään häviä matkan aikana niin käytetään Kiki eläinlääkärissä, jossa ell saa tarkistaa mistä on kyse. Matkan aikana kun ontumaongelma ilmeni niin varasin sitten Kikille ell ajan - ts muutettiin jo varattu hoitaja-aika (madotus + Librela) sellaiseksi missä tavattiin myös eläinlääkäri (Tiina). 

Matkan jälkeen keskiviikkona (kotiuduttiin maanantaina) koirat söivät ensin hoitajan antamina matolääkkeet, vein Taran autoon ja sitten Kiki pääsi Tiinan tarkastettavaksi. Kikille laitettiin kuonokoppa (kuten viime aikoina muillakin Librela käynneillä) ja se sai ensin Librelan ja sitten Tiina tutki sen patin ottaen siitä ohutneulanäytteen, minkä kävi tutkimassa mikroskoopilla. Patti osoittautui onneksi rasvapatiksi eli jos se ei siitä muutu suuremmaksi tai ala muuten häiritsemään koiraa niin sille ei tarvitse tehdä mitään. 

Ontumiseen otettiin ensiavuksi Loxicom tulehduskipulääkettä mitä annoin Kikille neljän päivän kuurin ja sen jälkeen sitä pitää/voi antaa tarvittaessa - ennemmin matalalla kynnyksellä kuin odottaa, että asiat olisi huonosti (eli jos vaikka tiedetään, että on rankempia juttuja tiedossa niin voisin antaa koiralle kipulääkekuurin). Juteltiin, että mennään nyt tuolla kompolla, ja jos säännöllinen hieronta, Librela ja toisinaan annettava tulehduskipulääke ei riitä pitämään Kikin elämänlaatu hyvänä niin ruvetaan sitten antamaan koiralle "jytympiä" lääkkeitä. 

Viime maanantaina koirilla oli hieronta-aika ja olihan se Kiki selvästi hoidon tarpeessa. Ihan erilailla taas reagoi hoitoihin kuin muutamalla edellisellä kerralla jolloin oli ollut paremmassa/hyvässä kunnossa. Erityisesti selkä/takaosa oli jumissa ja vas etujalka (eli se operoitu) ja taisipa muutamista muistakin kohdista koiraa löytyä huollettavaa. 

Olin ajatellut, että Tarakin olisi ollut jumissa, mutta ilmeisesti siinä ei kuitenkaan ollut mitään erityistä huolen aihetta. Mikä tietysti on vain hyvä asia. Taralle riitti käsittelyyn puolisen tuntia (kun Kikiin meni tunti) - mikä näkyi sitten lopussa hintalapussakin eli Vakkuri ottaa hinnan ajanmukaan ja jos ei mene koko varattua aikaa niin maksukin pienenee. 

Seuraava hieronta koirilla on 6. kesäkuuta. Seuraavaa Liberlaa en vielä varannut - kun jäi sille ajatukselle, että jos fyssarilla käynti ja tulehduskipulääke tuovat helpotusta koiran elämään niin sitten ei tarvitse miettiä vielä niitä toisia lääkkeitä eikä sitä myöten tarvita ell aikaa seuraavalla Librela kerralla. 

Mun pitäisi varata Kikille myös aika hammashuoltoon - ajattelin myös käyttää Taran hampaiden puhdistuksessa ... 


Ruoka mietityttää jälleen

 Reissun jälkeen ajelin Peten koiratarvikkeeseen aikomuksena ostaa koirille pari ruokasäkkiä (toinen kotiin ja toinen mökille). Noh, eipä se ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin, koska se ruoka mitä koirani ovat viime aikoina syöneet ei ole saatavilla tällä hetkellä (kyseessä on siis Profinen lohi-peruna). 

Ostin sitten testaukseen (myyjän opastuksella) Purenaturalia (lammasta). Kotona totesin, että Kiki ja Tara ovat ennenkin syöneet Purenaturalia (tosin silloin ankkaa) kun aiemmin koitin metsästää niille sopivaa ruokaa. 

Purenatural olisi kyllä siitä hyvä merkki, että sitä myy myös Musti&Mirri eli ruokaa löytyisi tuosta alle kilometrin päästäkin eikä tarttisi ajella Kaakkuriin Petelle. Hintakin näytti olevan aikalailla sama. Plus kuuluu ruokiin jotka maksavat hieman yli 60 euroa iso säkki, yhtään ei ole haitaksi se, että ei kuulu kalliisiin ruokamerkkeihin. Kerran ostin Golden Eaglea siitä uimahallimyymälästä mikä on Sunin vieressä (en jaksa googlettaa sen nimeä) ja olin tippua pyllylleni kun kuulin, että säkki maksoi yli 90 €. 

lauantai 20. huhtikuuta 2024

Kevätreissun hotellit koirien kannalta

 Muistelenpa hieman reissusta hotelleita koirien näkökulmasta, ts tietty itseni koirien lenkityksiä yms ajatellen. 

Luleå

Ensin yövyttiin Luleåssa. Tuttu hotelli aiemmilta reissuilta. Huone sijaitsi samalla käytävällä kuin aiemmin, ensimmäisessä kerroksessa melko lähellä respaa ja sitä myöten ulko-ovea. Jonkin verran kuului ääniä huoneeseen. Hotellissa on pyöröovet mitkä ovat huonot koirien kannalta, etenkin jos pitää yksin taluttaa kahta (saati usempaa, itsellä toki kokemusta vain kahdesta) koiraa. Pyöröoven vieressä on normiovi, josta ei kuitenkaan pääse kulkemaan aina. Sisältä pääsee siitä kyllä ulos, mutta ulkoa sisään vain ennen klo 22 ja ulkoa sisälle vain kun on hotellin avainkortti. Ulkoilumaastot Luleåssa on ihan hyvät, ainakin kun tuntee paikat. 

Örnsköldsvik

Seuraava yö oltiin Ö-vikissä. Tienvarsi hotelli minne on helppo osata. Ulkoparkkipaikka missä oli hyvin tilaa autolle. Huone oli alakerrassa pitkähkön käytävän loppupuolella. Samaan aikaan hotellissa oli useita koiria, ja ilmeisesti kaikki sijoitettuna samalle käytävälle, mistä seurasi se, että haukahduksia kuului huoneesta jos toisesta välillä ja ulos/sisään mennessä piti välillä vuorotella, että kuka milloinkin liikkuu melko kapealla (ts normi toki hotelleiksi, mutta koiraohituksissa turhan kapea) käytävällä. Talvisohjoaikaan lenkitysreittejä hieman vähemmän kuin kesällä (kun pururadat yms eivät olleet käytettävissä). Yhden yön pysähdykseen kuitenkin ihan ok. 

Upplands-Väsby


Seuraavaksi oltiin kolme yötä U-Väsbyssä. En muista monennessako kerroksessa yövyttiin, mutta niin kuitenkin, että hissillä sinne kuljettiin. Hissi oli melko pieni ja jostain syystä itselle tuotti hankaluuksia saada hissi välillä toimimaan, kyseessä oli siis se versio hisseistä missä pitää käyttää ovikortti ensin lukijassa ja painaa sitten vasta kerrosnappia. Meinasi ahdistaa siis kun useampaan kertaan hissi ei vaan lähtenyt mihinkään ja hetken epäilin, että hajosiko hissi ... mutta ovet avautuivat kyllä (avausnappia painamalla). Koirat ovat meillä onneksi kokeneita hissimatkustajia, tosin jos on kovin pieni hissi niin välillä pitää hieman enemmän kehoittaa niitä menemään hissiin ns perälle asti, että hissin ovet pääsevät menemään kiinni (tämä etenkin silloin kun on matkalaukut mukana - tai hississä  muitakin matkustajia). 
Hotellin ovet olivat mallia liukuovet, niistä koirat ovat jo oppineet, että kunhan vaan kävelee lasia päin, niin se kyllä aukeaa. Joissain hotelleissa (paikoissa) tosin vaatii myös ihmisen lähestymisen ovia kohti eli ovet eivät niin hyvin huomioi koirankokoisen hahmon lähestymistä. 
Ulkoilumaastot sinällään U-Väsbyssä ovat hyvät, lumet olivat jo sulaneet kun oltiin siellä eli pururadalle/metsäpoluille pääsi ja lisäksi löytyi pyörätiereittejä. Taran kanssa ongelmaksi muodostui se, että tuolla oli todella paljon jäniksiä ja koirahan meni niistä ihan sekopäiseksi ... (mikä ei sinällään ole hotellin vika). 

Kalmar 


Seuraavat kolme yötä oltiin Kalmarissa. Tämä oli matala tienvarsihotelli, jossa riitti käytäviä. Majoituttiin ensimmäisessä kerroksessa, mutta matka ulko-ovelle ja respaan oli pitkä eli piti kulkea käytäviä ties kuinka pitkästi ennen kuin oltiin omassa huoneessa / ulkona. Sinällään on siis kätevää jos hotellin kokolattiamattokäytävillä pitää kulkea jonkin verran lenkin jälkeen; ainakin osa katupölystä ja hiekasta koirien tassuista jää sinne käytävämatolle eikä kantaudu huoneeseen asti puhdistettavaksi koirapyyhkeeseen (saattaa jopa välttää tassupesun). Tara oppii yleensä todella nopeasti reitit hotellin käytävillä, että jos hissejä niin mihin suuntaan käännytään mistäkin ja montako käännöstä ja kulmaa ennen omaa huonetta - se oppii nämä reitit huomattavasti nopeammin kuin mitä itse opin 😀 Kiki taas toisinaan on hotelleissa käytäväahdistuja eikä olisi menossa oikein mihinkään tai jumittaa vähän joka oven taakse (tai jos ei jumita niin nuuskii niitä muuten vaan kiinnostuneena). 
Taran mielestä Kalmarissa olisi pitänyt kulkea nopeammin ne pitkät käytäväosuudet. Ulko-ovet olivat mallia liukuovi ja tottelivat koiria ihan hyvin. Lenkkimaastot muutoin ihan ok:t mitä nyt jäniksiä (paremminkin ehkä kaniineja) oli sielläkin paljon ja ne maastot siis välillä sen verran kuraiset, että esim puistoihin yms ei ollut asiaa. 


Lund


Lundissa oli myös pyöröovet, mutta onneksi niiden vieressä myös normaaliovi (josta pääsi sisään sitten kun oli avainkortti - ulos pääsi ilman korttiakin). Siellä asuttiin n:ssä kerroksessa (en muista monennessako) ja kuljettiin hissillä respakerroksesta. Hissejä oli kaksi, toinen oli hieman isompi ja jostain syystä vähemmän ruuhkainen ja se sijaitsi hyvin lähellä hotellihuonettamme - toista jos käytti niin piti kulkea hieman enemmän hotellin käytävillä (mutta saipahan puhdistettua tassuja hieman käytävämattoon :)). 

Lundin hotellin lähellä oli ihan hyvin pyörätiereittejä vähän joka suuntaan, ja joitain nurmikkoalueita niiden lähettyvillä. Olikohan puoltoista kilometriä lähimpään puistoon. Täälläkin jonkin verran pupujusseja Taran riemuksi. Molemmat koirat tykkäsivät syödä nurmikolta jänöjen jätöksiä.

Arvika


Hotellihuone 1-kerroksessa, mutta niin, että huoneeseen piti mennä nousevaa käytävää ja sitten oli ovi käytävälle. Meidän huone oli melko lähellä sitä ovea. Arvikan Scandic sijaitsee kaupungin keskustassa. Pieni kaupunki ja lyhyet etäisyydet niin löytyy hyvin erilaisia ja erimittaisia lenkkivaihtoehtoja. Muutama eri puisto alle kilometrin päässä hotellista. 

Hamar


Hamarissa oli melko iso aula alakerrassa (missä respa) ja sen läpi piti kulkea, että pääsi hisseille. Iltaisin siellä oli jonkun verran sakkia drinksuilla ja muuten vaan hengailemassa. Yövyttiin kolmannessa tai neljännessä kerroksessa. Hotellissa ihan ok:t liukuovet. Ihan hotellin toisella puolella on pieni puisto missä pystyi käyttämään koirat iltapissalla. Keskustan lähellä, rannassa, hieman isompi puisto - sinne oli matkaa kilometri tai alle hotellilta. 


Trondheim


Korkea hotelli Muutaman kilometrin päässä keskustasta, vieressä jalkapallo-areena ja jalkapallokenttiä. Me asuttiin 2-kerroksessa. Huoneeseen pääsi sekä portaita, että hissillä (hotellissa taisi olla neljä hissiä) - jos menin Taran kanssa lenkille menin yleensä portaita, mutta Kikin kanssa hissillä. Yliopisto, jonne matkaa puolisen kilometriä (?), lähellä melko iso puisto. Muuten peruslähiölenkkeilyä. 

Östersund


Parhaat päivänsä nähnyt 2-kerroksinen hotelli, kaupungin ns kakkoshotelli (ts täällä on toinenkin Scandic,  jonka oletan olevan parempi). Meidän huone 1-kerroksessa, melko pitkän käytävän loppuosiossa. Hyvä puoli se, että ulko-ovia on respan edessä olevan pääoven (liukuovi) lisäksi ainakin kaksi sen pitkän huonekäytävän varrella. Huoneavaimella pääsee sisälle ko ovista (ulos normaalisti kahvasta vääntämällä). 
Koirien lenkitykseen lähiöitä, pyöräteitä ja jotain metsäpolkujakin. Ainakin lyhyen tutustumisen perusteella. Taran riemuksi myös jonkinverran kauriita. Kiki innostui melkein enemmän ajamaan oravan puuhun kuin mitä niistä kauriista (kauriksista?). 

Skellefteå 


Hotellissa liukuovet (ja takaparkkipaikalle normaaliovi, mutta sitä kautta en mennyt lenkeille). Hissillä siirtyminen ala/respakerroksesta huoneeseen. Yövyttiin toisessa kerroksessa, melko lähellä hissejä. Joen rantaan ei ole pitkä matka, siellä hyviä sorapolkuja joissa lenkittää koirat - toki myös ihan lähiökaduillakin saa perusasiat tehtyä jos ei ehdi/halua pidemmälle lenkille lähteä. 



Kevätreissu 2/2

 Jönköpingin jälkeen ...

3 yötä Arvikassa



2 yötä Hamarissa



2 yötä Trondheimissa 


2 yötä Östersundissa

1 yö Skellefteåssa 

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Kesäagit

 Ansku oli laittanut sähköpostin kesän agitreeneistä. Jatkossa treenaillaan keskiviikko iltapäivisin kilpailuvalmiiden ryhmässä Kamu-areenalla. Treenikaverit vaihtuvat taas. 

Merkkasin treeniajat tuohon oikealla olevaan kalenteriin.