Surffailin taannoin koirien jalostustietokannoissa ja löysin erään pesueen, jossa yhdellä koiralla oli sekä paskat lonkat että paskat kyynärät. Samassa pentueessa oli useampi sisarus, ja näistä jotkut ovat lisääntyneet ja niiden jälkeläisetkin ovat ehtineet saada jo pentuja (joista osalla on kyynär/lonkkavika).
Pidin sitä varsin välinpitämättömänä toimintana, joten esitin armaille fb -tovereilleni kysymyksen
"Koirankasvattajatovereille (tai wannabe-kasvattajille tai muille asiaa pohtineille, asiasta kiinnostuneille) kysymys:
Jos jollain kasvatillanne todetaan deetä huonommat lonkat ja/tai kakkosen (tai kolmosen) kyynärät niin jätättekö koko kyseisen pentueen pois (omasta, muiden tekemisiin ei useinkaan voi vaikuttaa) jalostuksesta? Tai jos omistamanne koiran (joka ei ole oma kasvatti) jollain sisaruksella on paskat lonkat/kyynärät niin vaikuttaako se pentujen teettämiseen?
Onko rotukohtaista vai kerrasta poikki?
[Tiedän, että jalostusvalintoja ohjaa monet muutkin asiat kuin terveystulokset]"
Kaikki jotka kommentoivat olivat valmiita käyttämään lonkka/kyynärvikaisen sisarusta pentujen teettämiseen. Kommentoijilla on eri rotuisia koiria eli tämä mielipide ei kohdistu mihinkään tiettyyn kenties suppeaan rotuun tms.
tiistai 15. syyskuuta 2020
Nosen valmennusryhmä
Kuten aiemmin todettua, niin otin tälle syksyä Kikille teho-ohjelmaan nosework-treenit. Saatiin treenipaikka 1-luokkalaisten ryhmästä Koirakoulu Kismasta, jossa käydään maanantai-iltapäivisin nenähommissa.
On ehditty jo kahtena maanantaina käydä nosettelemassa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kuusi etsintää, yksi ulkona, kaksi sisällä laatikoilla ja kolme muutoin sisällä - kaksi sisäetsinnöistä oli takahuoneessa. Takahuone-etsinnöissä koiran saa (halutessaan) päästää irti hihnasta. Nuo hihnattomat etsinnät ovat selvästi Kikin mieleen kun se voi vapaammin tehdä töitä ja itseasiassa silloin se vähemmän kyselee ja ehdottelee mitään (vääriä).
Ekoissa treeneissä ekat harkat menivät yli-innokkuuden puolelle, puolivälissä treenejä Kikin nenä pääsi kunnolla käyntiin ja roskakäytös jäi vähemmälle. Joka alueella se toki teki löydön, mutta työskentelyaika ja tapa hieman vaihtelee.
Eilen taas oli muutamalla alueella samaa kuin on ollut ennenkin, että hetken näyttää, että mahtaako koira olla töissä ollenkaan kun se ns muina naisina kävelee jonkun paikan ohi aivan kuin sillä olisi muut jutut mielessä ja sitten se kääntyy / palaa johonkin kohtaan aluetta ja kertoo mulle "tässä tää on mitä sää etit" (Ekkönää tajunnu, heleppo homma).
Eilen harjoiteltiin myös korkeita piiloja ja miten koira niihin reagoi tai miten pyrkii ilmaisemaan ne löydöt. Lisäksi oli puhetta siitä, että ei ole välttämätöntä että koira tutkii alueelta joka ikisen kohdan - että pitää osata lukea tilannetta ja koiraa, että onko tarvetta ohjata (ei narupakotteella, koska se on virhe) koira haistelemaan alueita mitä se ei ole tutkinut). Esim eilen Kiki jätti muutamassa etsinnässä jotkut alueen kohdat täysin noteeraamatta (tai konkreettisesti noteeraamatta, varmaan sen nenään haisi ettei siellä päin ollut eucaa) tehden melkonopeasti löydön, tai jos löytö ei tullut heti niin pyöri about samalla alueella kunnes päätyi hajupilvestä oikeaan paikkaan.
Kuvat on eiliseltä päivälenkiltä. Kävin kuvaamassa kaverin islanninlammaskoiria Värtön rannassa ja sen jälkeen käytin Kikin lenkillä Värtössä & Ranta-Kastellissa.
On ehditty jo kahtena maanantaina käydä nosettelemassa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kuusi etsintää, yksi ulkona, kaksi sisällä laatikoilla ja kolme muutoin sisällä - kaksi sisäetsinnöistä oli takahuoneessa. Takahuone-etsinnöissä koiran saa (halutessaan) päästää irti hihnasta. Nuo hihnattomat etsinnät ovat selvästi Kikin mieleen kun se voi vapaammin tehdä töitä ja itseasiassa silloin se vähemmän kyselee ja ehdottelee mitään (vääriä).
Ekoissa treeneissä ekat harkat menivät yli-innokkuuden puolelle, puolivälissä treenejä Kikin nenä pääsi kunnolla käyntiin ja roskakäytös jäi vähemmälle. Joka alueella se toki teki löydön, mutta työskentelyaika ja tapa hieman vaihtelee.
Eilen taas oli muutamalla alueella samaa kuin on ollut ennenkin, että hetken näyttää, että mahtaako koira olla töissä ollenkaan kun se ns muina naisina kävelee jonkun paikan ohi aivan kuin sillä olisi muut jutut mielessä ja sitten se kääntyy / palaa johonkin kohtaan aluetta ja kertoo mulle "tässä tää on mitä sää etit" (Ekkönää tajunnu, heleppo homma).
Eilen harjoiteltiin myös korkeita piiloja ja miten koira niihin reagoi tai miten pyrkii ilmaisemaan ne löydöt. Lisäksi oli puhetta siitä, että ei ole välttämätöntä että koira tutkii alueelta joka ikisen kohdan - että pitää osata lukea tilannetta ja koiraa, että onko tarvetta ohjata (ei narupakotteella, koska se on virhe) koira haistelemaan alueita mitä se ei ole tutkinut). Esim eilen Kiki jätti muutamassa etsinnässä jotkut alueen kohdat täysin noteeraamatta (tai konkreettisesti noteeraamatta, varmaan sen nenään haisi ettei siellä päin ollut eucaa) tehden melkonopeasti löydön, tai jos löytö ei tullut heti niin pyöri about samalla alueella kunnes päätyi hajupilvestä oikeaan paikkaan.
Kuvat on eiliseltä päivälenkiltä. Kävin kuvaamassa kaverin islanninlammaskoiria Värtön rannassa ja sen jälkeen käytin Kikin lenkillä Värtössä & Ranta-Kastellissa.
lauantai 12. syyskuuta 2020
Kuinka vältellä jotain koiraa sukutaulussa
Aina välillä kuulee ihmisten sanovan, että ne eivät halua tietyn sukuisia koiria koiransa sukutauluun - tai jotain tietty(j)ä koiraa. Tai että kasvattajat välttelevät tiettyjä koiria tai tiettyjä sukuja koiria jalostaessaan.
Rupesin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi itse selvittelemään asiaa ja otin erään tietyn uroksen siksi koiraksi mitä etsin ruotsinlapinkoirien sukutauluista ja kyllä vaan, jos tätä koiraa tahtoisin vältellä (vaikkapa seuraavaa pentua etsiessäni, jos seuraava koira mikä meille tulee on rlk) niin voisipa hankalaksi pennunetsintäprosessi mennä.
Jos haluaisi ottaa koiran jolla ei olisi mitään painolastia sukutaulussaan niin pitäisi vaihtaa rotua, ja nimenomaan johonkin sellaiseen rotuun pitäisi vaihdos tehdä mitä en ole seurannut yhtään näinä vuosina kun meillä on koiria ollut - koska kyllä näin vannoutuneena ruotsinlapinkoiraharrastajana olen seurannut montaa muutakin rotua ja joistain tiedän enemmän kuin toisista.
Rupesin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi itse selvittelemään asiaa ja otin erään tietyn uroksen siksi koiraksi mitä etsin ruotsinlapinkoirien sukutauluista ja kyllä vaan, jos tätä koiraa tahtoisin vältellä (vaikkapa seuraavaa pentua etsiessäni, jos seuraava koira mikä meille tulee on rlk) niin voisipa hankalaksi pennunetsintäprosessi mennä.
Jos haluaisi ottaa koiran jolla ei olisi mitään painolastia sukutaulussaan niin pitäisi vaihtaa rotua, ja nimenomaan johonkin sellaiseen rotuun pitäisi vaihdos tehdä mitä en ole seurannut yhtään näinä vuosina kun meillä on koiria ollut - koska kyllä näin vannoutuneena ruotsinlapinkoiraharrastajana olen seurannut montaa muutakin rotua ja joistain tiedän enemmän kuin toisista.
Ihan kiva kotikoira harrastusbonuksilla
Tähän kirjoitukseen on kaksi teemaa, toinen on ns harrastuskoira -teema ja toinen on kivakotikoira -teema.
Ensinnäkin se, että olen pitkin kevättä ja kesää usein ajatellut sitä kuinka kiva koira Kiki on. Se (kaikesta huolimatta, tässä kirjoituksessa en aio rypeä niissä mahdollisesti negatiivisissa jutuissa) on monissa asioissa helppo koira, helppo joissain arkijutuissa joissa Merrin tai Nemin kanssa piti vääntää. Tai ei välttämättä vääntää, mutta joihin tottui, että ne menevät tietyllä tavalla - se oli osa niiden kanssa eloa. Esimerkkinä vaikkapa lenkkeily, se on lepposampaa Kikin kanssa kuin on aiempien koirien kanssa ollut, koska Kiki osaa paremmin suhtautua muihin tiellä liikkujiin. Tottakait se välillä kiinnostuu toisista (äänellä tai ilman), mutta palautuu niistä tilanteista nopeasti tai saattaa olla hiljaisen kiinnostunut tms.
Muutenkin se on kovin kiva koira. Koira parhaassa iässä, eli aikuinen, joka osaa meidän perheen tavat.
Sitten jos tullaan tuohon harraste-teemaan, niin alkutalvestahan mulla oli niitä kisatavoitteita mitkä korona sitten söi. Kesän alussa kun kisat taas mahdollistettiin, niin mun tavoitteellisuus ja motivaatio, kisahinku tai mikä vaan oli jo kuollut tai haalistunut. Tässä sitten kun olen pitkin kesää seurannut puolikorvalla kavereiden kisatarinoita ja tuloskimaroita niin ne ovat kuulostaneet kuin toisessa maailmassa olevilta jutuilta. Olen jotenkin irrottanut itseni siitä, eikä se haittaa.
Tämä ei ole mikään naula kisa-arkkuun kirjoitus, varsinkin kun nosework-kisoihin olen Kikin ilmoittanut ;-) Vähällä -viimeaikaisella- treenillä mennään ihmettelemään sinne toimiiko Kikin nokka (kun kisat satutaan järjestämään näillä leveyspiireillä). Mutten aio mitenkään väkisten herätellä kisavarpaitani, kattellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastesaralla ja muutenkin koira-arjessa :-)
Ensinnäkin se, että olen pitkin kevättä ja kesää usein ajatellut sitä kuinka kiva koira Kiki on. Se (kaikesta huolimatta, tässä kirjoituksessa en aio rypeä niissä mahdollisesti negatiivisissa jutuissa) on monissa asioissa helppo koira, helppo joissain arkijutuissa joissa Merrin tai Nemin kanssa piti vääntää. Tai ei välttämättä vääntää, mutta joihin tottui, että ne menevät tietyllä tavalla - se oli osa niiden kanssa eloa. Esimerkkinä vaikkapa lenkkeily, se on lepposampaa Kikin kanssa kuin on aiempien koirien kanssa ollut, koska Kiki osaa paremmin suhtautua muihin tiellä liikkujiin. Tottakait se välillä kiinnostuu toisista (äänellä tai ilman), mutta palautuu niistä tilanteista nopeasti tai saattaa olla hiljaisen kiinnostunut tms.
Muutenkin se on kovin kiva koira. Koira parhaassa iässä, eli aikuinen, joka osaa meidän perheen tavat.
Sitten jos tullaan tuohon harraste-teemaan, niin alkutalvestahan mulla oli niitä kisatavoitteita mitkä korona sitten söi. Kesän alussa kun kisat taas mahdollistettiin, niin mun tavoitteellisuus ja motivaatio, kisahinku tai mikä vaan oli jo kuollut tai haalistunut. Tässä sitten kun olen pitkin kesää seurannut puolikorvalla kavereiden kisatarinoita ja tuloskimaroita niin ne ovat kuulostaneet kuin toisessa maailmassa olevilta jutuilta. Olen jotenkin irrottanut itseni siitä, eikä se haittaa.
Tämä ei ole mikään naula kisa-arkkuun kirjoitus, varsinkin kun nosework-kisoihin olen Kikin ilmoittanut ;-) Vähällä -viimeaikaisella- treenillä mennään ihmettelemään sinne toimiiko Kikin nokka (kun kisat satutaan järjestämään näillä leveyspiireillä). Mutten aio mitenkään väkisten herätellä kisavarpaitani, kattellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastesaralla ja muutenkin koira-arjessa :-)
perjantai 11. syyskuuta 2020
Kikin pihahuvit syyskesä 2020
Puhelin alkoi oikuttelemaan kesken kuvauksen, kuinkas muutenkaan. Loppu olisi pitänyt editoida pois, mutta enpä jaksanut :-D
En jaksa tarkistaa, että olenko tänne blogiin kirjoittanut tästä Kikin tämän kesän huvituksesta. Eli kun koiran päästää takapihalle niin se vie sinne 1-n osittain syötyä puruluuta. Joskus se vain vie ne jonnekin päin pihaa ja joskus juoksee luu suussaan ympäri pihaa, tai piirittää luuta (jättää sen johonkin ja pyörii luun ympärillä, toisinaan haukkuen samalla) ja toisinaan sitten heittelee luuta ilmaan mahdollisesti syöksähdellen siinä samalla johonkin suuntaan.
tiistai 8. syyskuuta 2020
lauantai 5. syyskuuta 2020
Brit Care testiin
Sen lisäksi että se edellinen ruokatestinappula pieretti Kikiä niin sillä oli myös kakkausvaikeuksia, joten eipä ollut sopiva sapuska se. Tänään sitten hain M&M:stä seuraavan testisäkin, mukaan tarttui Brit Caren pupuruokaa (ei pupunruokaa vaan pupuruokaa).
keskiviikko 2. syyskuuta 2020
Agathaa ja muita sarjoja
Kesän aikana on katseltu Areenasta Hercule Poirot elokuvia ja Mtv3:lta Neiti Marpleja.
Loppukesästä katsoin Canalin tv-pakettitarjonnasta Love lifen mikä loppua kohti muuttui huonommaksi ja viimeinen jakso oli ihan kökkö.
Sitten ahmaisin Pohjoismaisen sarjan "Heikolla jäällä" mikä oli varsin koukuttava. Seuraavaksi katsoin Richard Geren tähdittämän "Mother father son", minkä taso / mielenkiintoisuus vaihteli, mutta missä oli ihan hyvä loppuratkaisu.
Itseasiassa tuon Heikolla jäällä -sarjan katsomisen jälkeen aloin katsomaan sarjaa nimeltä "Devils", mutta se ei koukuttanut minua mukaansa, joten bongasin ensin tuon Gere jutun minkä katsoin, sitten jatkoin hieman matkaa Devilsiä kunnes eilen huomasin sellaisen brittisarjan kuin "The capture", jota olen ahminut eilisestä lähtien.
Loppukesästä katsoin Canalin tv-pakettitarjonnasta Love lifen mikä loppua kohti muuttui huonommaksi ja viimeinen jakso oli ihan kökkö.
Sitten ahmaisin Pohjoismaisen sarjan "Heikolla jäällä" mikä oli varsin koukuttava. Seuraavaksi katsoin Richard Geren tähdittämän "Mother father son", minkä taso / mielenkiintoisuus vaihteli, mutta missä oli ihan hyvä loppuratkaisu.
Itseasiassa tuon Heikolla jäällä -sarjan katsomisen jälkeen aloin katsomaan sarjaa nimeltä "Devils", mutta se ei koukuttanut minua mukaansa, joten bongasin ensin tuon Gere jutun minkä katsoin, sitten jatkoin hieman matkaa Devilsiä kunnes eilen huomasin sellaisen brittisarjan kuin "The capture", jota olen ahminut eilisestä lähtien.
lauantai 29. elokuuta 2020
Syystanssit
Jee! Saatiin koiratanssista ryhmäpaikka Okk:lta seuraavalle lukuvuodelle. Ensimmäiset treenit ovat 13.9.
Kikin harkat ovat siis sunnuntaisin klo 18.30-19.30.
Kikin harkat ovat siis sunnuntaisin klo 18.30-19.30.
Erkkariin, toinen yritys
Ilmoitin Kikin Lahden (Messilä) erkkariin pari päivää sitten. Rovaniemen juhla/keväterkkari peruttiin siis maaliskuun lopulta ja siirrettiin lokakuun ensimmäiselle lauantaille. Samana viikonloppuna on sunnuntaina syyserkkari, sille sunnuntaille ilmoitin koiran siis nyt. Lauantaille oli ilmottu jo kun Rovaniemen ilmo siirtyi automaattisesti sinne (paitsi jos sen ois perunut sillon aikoinaan kun näyttelyä ei pidettykään).
Lahdesta varattiin Scandicista majoitus pe-su:ksi.
Lahdesta varattiin Scandicista majoitus pe-su:ksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)