Jätettiin tänään nosetreenit väliin. Koska tuo aiemmin mainittu kakkakriisi; en olisi tohtinut syöttää Kikille vielä palkkanameja kun en tiedä miten sen maha olisi reagoinut ja olisi ollut melko epäreilua teettää sille tehtäviä ilman palkkausta.
Sen sijaan ilmoitin Kikin sunnuntaille koiratanssin teematunnille. Lisäksi ilmeisesti oltiin mahduttu kuun viimeisenä sunnuntaina olevalle koreokurssille. Näissä molemmissa on kouluttajana Tiina Jounio, joka on oululainen The koiratanssija (=pitkänlinjan harrastaja, kisaaja, koiratanssituomari ja ties missä kaikessa lajiin liittyvässä mukana).*jännää*
Eilen oli tullut sähköpostia, että Maikkulassa jatkuisi koiratansseilu myös nyt meneillään olevan kurssin jälkeen. Luultavasti en kuitenkaan hae ko kurssille, koska tajusin tässä päivänä eräänä, että nyt kun on ollut paljon ohjattuja treenejä niin en ole ehtinyt tämän vuoden puolella juuri ollenkaan käymään vapaavuorotreenimässä Haukkiksella. Ja treenattavia asioita/temppusia on kyllä vinopino, että tekemistä olisi jos ottaisi vain itseään niskasta kiinni ja menisi harkkailemaan niitä.
maanantai 18. maaliskuuta 2019
Nemin rokotukset; note to yourself
Nemin rokotukset menevät vanhaksi 14.4. Eli sille pitää varata rokotusaika tässä muutaman viikon sisällä.
Eipä ole kauaakaan kun luin jostain päin somea keskustelun vanhojen koirien rokottamisesta, että kannattaako enää jne. Mutta koska kesällä ollaan menossa taas koirien kanssa Ruotsiin niin paperien pitää olla kunnossa, joten enpä sen enempiä mieti pidetäänkö mummokoiran rokotukset voimassa vai ei.
Eipä ole kauaakaan kun luin jostain päin somea keskustelun vanhojen koirien rokottamisesta, että kannattaako enää jne. Mutta koska kesällä ollaan menossa taas koirien kanssa Ruotsiin niin paperien pitää olla kunnossa, joten enpä sen enempiä mieti pidetäänkö mummokoiran rokotukset voimassa vai ei.
Kakkakriisi jatkuu
Kiki ei enää löröile. Nyt se ei kaki ollenkaan; noh aika varovaisella ruokavaliolla on vielä ollut, joten ehkei sen takia vielä pidä huolestua. Mutta sen kanssa (koiran, ei kakan) on raivostuttava ulkoilla, koska se yrittää syödä 90% kakoista mitkä löytää ulkona. Ja tietysti se käyttää kakkojen bongailuun nenäänsä, eli ei auta vaikka itse käyttäisin silmiäni siihen eli etten päästäisi koiraa paikkoihin missä näkyy paskaa. Koska jos Kiki menee kiinnostuneena normaalin näköiseen lumipenkkaan niin luultavasti se on vainunnut lumen alla läjän ...
Miksen anna sen vain nauttia luonnon antimista? Koska se on ällöä. Koska annan koiran pusutella mua kotona. Koska niistä toisten kakoista se voi saada ties mitä mahakierteitä. Kosken yksinkertaisesti vain tahdo sen syövän mitä sattuu.
Miksen anna sen vain nauttia luonnon antimista? Koska se on ällöä. Koska annan koiran pusutella mua kotona. Koska niistä toisten kakoista se voi saada ties mitä mahakierteitä. Kosken yksinkertaisesti vain tahdo sen syövän mitä sattuu.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Mattotalkoot
Olikohan to vai pe kun aamulla jouduin pesemään mattoa kun jompi kumpi koirista oli pissinyt pitkälle eteismatolle; onneksi maton toiseen päätyyn joten sen pystyi pesemään kylppärin lattialla eikä mattoa tarvinnut kiikuttaa pesulaan.
Lauantai-iltapäivänä / illalla molemmat koirat oksensivat, Nemi kerran ja Kiki useamman kerran - tottakait myös yksi matto sotkeutui (pienempi, joten sen sain pestyä pyykkikoneella). La-illan iltalenkillä Kiki kakki trööt-läjän ja sotki housukarvansa; josta seurasi pyllypesu lenkin päätteeksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kiki herätti meidät pariin otteeseen, ensin joskus kolmen-neljän kieppeillä ja uudestaan pari tuntia myöhemmin. Molemmilla kerroilla käytin sen ulkona, sontaa tuli löysänä ja koira päätyi pihalta suoraan kylppäriin.
Allekirjoittanut vietti päivän agilitykilpailuissa talkoilemassa, sillä välin Eetu käytti koirat aamulenkillä jolloin Kiki kakki heti alkumatkasta kaksi löröä, päivälenkillä eikä iltalenkillä pikkukoiralla ei enää ollut kakkoshätä. Aamulla Kiki ei saanut mitään ruokaa, samoin kuin ei päivälläkään. Alkuillasta annoin sille vähän raejuustoa, maitohappobakteerijauhetta (tehobaktia, muistaakseni) ja kaurapuurovelliä, kun tämä ei aiheuttanut äkkisyöksyä ulos niin koira sai kauravelliä vielä kymmenen aikaan illalla ennen viimeistä iltalenkkiä.
Agikisatalkoilu oli about niin rankkaa kuin muistelen sen olleen silloinkin kun sitä enemmän harrastin. Olen tässä muistellut, että voipi olla, että lakkasin talkoilemasta noin kymmenen vuotta sitten. Merrin ja Marin SM-joukkueratastartista tulee tulevana kesänä kymmenen vuotta ja luulenpa, että kun noihin aikoihin vaihdoin Okk:lta Activelle niin hieman tätä ennen olin todennut, että mun jalat eivät kestä talkoilupäiviä. Nyt eivät hajonneet pelkästään jalat, vaan myös kädet koska nykypäivänä käytössä olevat putkien painot ovat suoraan ... h%/&¤%stä.
Tänään kisasivat ykköset, joista täytyy kyllä sanoa, että kukaan ei ollut niin hazardiohjaaja/koirakko kuin jotkut (kröhöm) olivat silloin vuonna nappikauppa kun itse harrastin lajia. Loppupäivästä radalle pääsivät minikolmoset (pienet ja vielä pienemmät). Pikkupikkukoirat eivät saaneet putkia liikkumaan eivätkä edes rimat tippuneet, joten ratahenkilöillä ei ollut juuri muuta puuhaa kuin olla tärkeän näköisinä päivystämässä ympäri rataa.
Otinpa sitten aikani kuluksi muutaman videon:
Lisäksi muutama kännyräpsy kuva, koska jos agikisoissa on niin siellä kuuluu ottaa kuvia, ei kait siellä muuten mitään järkeä ole olla (järkkäriä oli kyllä ikävä, ja kaiholla katselin jotain joka räpsi jollain megaputkella kuvia aidan toisella puolella).
ps. tienasin nelisen talkoopistettä, kukaan ei taida tietää (tai ainakaan kerro etukäteen), että montako pistettä tarvitaan reeniryhmäpaikkaan ...
Lauantai-iltapäivänä / illalla molemmat koirat oksensivat, Nemi kerran ja Kiki useamman kerran - tottakait myös yksi matto sotkeutui (pienempi, joten sen sain pestyä pyykkikoneella). La-illan iltalenkillä Kiki kakki trööt-läjän ja sotki housukarvansa; josta seurasi pyllypesu lenkin päätteeksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kiki herätti meidät pariin otteeseen, ensin joskus kolmen-neljän kieppeillä ja uudestaan pari tuntia myöhemmin. Molemmilla kerroilla käytin sen ulkona, sontaa tuli löysänä ja koira päätyi pihalta suoraan kylppäriin.
Allekirjoittanut vietti päivän agilitykilpailuissa talkoilemassa, sillä välin Eetu käytti koirat aamulenkillä jolloin Kiki kakki heti alkumatkasta kaksi löröä, päivälenkillä eikä iltalenkillä pikkukoiralla ei enää ollut kakkoshätä. Aamulla Kiki ei saanut mitään ruokaa, samoin kuin ei päivälläkään. Alkuillasta annoin sille vähän raejuustoa, maitohappobakteerijauhetta (tehobaktia, muistaakseni) ja kaurapuurovelliä, kun tämä ei aiheuttanut äkkisyöksyä ulos niin koira sai kauravelliä vielä kymmenen aikaan illalla ennen viimeistä iltalenkkiä.
Agikisatalkoilu oli about niin rankkaa kuin muistelen sen olleen silloinkin kun sitä enemmän harrastin. Olen tässä muistellut, että voipi olla, että lakkasin talkoilemasta noin kymmenen vuotta sitten. Merrin ja Marin SM-joukkueratastartista tulee tulevana kesänä kymmenen vuotta ja luulenpa, että kun noihin aikoihin vaihdoin Okk:lta Activelle niin hieman tätä ennen olin todennut, että mun jalat eivät kestä talkoilupäiviä. Nyt eivät hajonneet pelkästään jalat, vaan myös kädet koska nykypäivänä käytössä olevat putkien painot ovat suoraan ... h%/&¤%stä.
Tänään kisasivat ykköset, joista täytyy kyllä sanoa, että kukaan ei ollut niin hazardiohjaaja/koirakko kuin jotkut (kröhöm) olivat silloin vuonna nappikauppa kun itse harrastin lajia. Loppupäivästä radalle pääsivät minikolmoset (pienet ja vielä pienemmät). Pikkupikkukoirat eivät saaneet putkia liikkumaan eivätkä edes rimat tippuneet, joten ratahenkilöillä ei ollut juuri muuta puuhaa kuin olla tärkeän näköisinä päivystämässä ympäri rataa.
Otinpa sitten aikani kuluksi muutaman videon:
Lisäksi muutama kännyräpsy kuva, koska jos agikisoissa on niin siellä kuuluu ottaa kuvia, ei kait siellä muuten mitään järkeä ole olla (järkkäriä oli kyllä ikävä, ja kaiholla katselin jotain joka räpsi jollain megaputkella kuvia aidan toisella puolella).
ps. tienasin nelisen talkoopistettä, kukaan ei taida tietää (tai ainakaan kerro etukäteen), että montako pistettä tarvitaan reeniryhmäpaikkaan ...
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Ääri-Kiki
Ei ole todellista. Kiki tekee kaiken äärellisesti. Onhan se ennenkin valeraskauksien aikaan ollut -välillä- haluton liikkumaan, mutta nyt se on ihan mahdoton. Aamulenkillä ei ollut halunnut liikkua, vasta kuin sitten kun tajusi että ollaan kotitiellä kotiin päin menossa. Tänään kun käytin sitä sitten iltalenkillä (Eetu käytti koirat aamulenkillä) niin koira kiljui ja pisti hanttiin, että minähän en liiku mihinkään. Siis tuossa autokatoksen/tien kulmilla oli ihan tosissaan sitä mieltä, että en lähde lenkille. Kun en totellut sitä niin kyllä se sitten hetken päästä jollain lailla eteni, muttei todellakaan normisti. Kävi pissalla ja kakalla ja olisi halunnut kääntyä takaisin kotiin. Minä nyt olin kuitenkin päättänyt, että kävellään edes jonkinlainen lenkki - ihan hetkeksi koiria vähän rentotui/rauhoittui kunnes keksi lähteä kiskomaan vauhdilla takaisin kotiin.
Pari päivää sitten Kiki ajoi Nemin pois pediltä jossa oli jotain koirien leluja. Arvaatte varmaan, että lelut lähtivät siinä vaiheessa toiseen huoneeseen (suljetun oven taakse). Viime yönä heräsin kertaalleen siihen kun Kiki petasi, lattiaa, rapina vaan kävi kun koira yritti järjestää laminaattia parempaan järjestykseen.
Rupesinpa sitten tänään surffailemaan oululaisten eläinlääkärien sterilointihinnastoja. Voipi olla että tänä vuonna Kiki joutuu/pääsee sterkattavaksi ...
Pari päivää sitten Kiki ajoi Nemin pois pediltä jossa oli jotain koirien leluja. Arvaatte varmaan, että lelut lähtivät siinä vaiheessa toiseen huoneeseen (suljetun oven taakse). Viime yönä heräsin kertaalleen siihen kun Kiki petasi, lattiaa, rapina vaan kävi kun koira yritti järjestää laminaattia parempaan järjestykseen.
Rupesinpa sitten tänään surffailemaan oululaisten eläinlääkärien sterilointihinnastoja. Voipi olla että tänä vuonna Kiki joutuu/pääsee sterkattavaksi ...
Koiratanssia Maikkulan uudessa koirahallissa
Aloitettiin Kikin kanssa tosiaan viime viikon torstaina koiratanssikurssi Saaran vetämänä Maikkulan uudessa koirahallissa.
En ollut ennen ko hallissa käynyt. Siellä oli avajaiset viikkoa aiemmin, joten olisi voinut mennä avajais-agiepiksiin tutustumaan halliin, mutten saanut mentyä (kameraa ulkoiluttamaan, kuten vähän olin suunnitellut). Hallille oli helppo osata ja pihalla oli iso parkkitila; tai ainakin normaalille reeni-illalle tarpeeksi tilaa autoille - tapahtumien parkkeerauksen riittävyyteen en ota kantaa. Koska halli on asutuksen likellä niin ulkoilutusreitteijäkin löytyy (autoteitä ja pyöräteitä, likellä myös jonkinlainen metsikkö - johon ei tutustuttu nyt joten en tiedä olisiko siellä talviaikaan polkuja kuljettavaksi).
Käytin Kikin lenkillä ennen treenejä, vaikka en ollut aiemmin ko kulmilla kulkenut niin löysin ihan kiva parinkymmenen minuutin lenkuran heti ensimmäisellä yrittämällä. Vaikutti siis kaikkinensa lupaavalta paikalta.
Halliin mentiin sisälle joskus kymmentä vaille reeniajan alkamisen. En tiennyt yhtään millainen halli on sisältä. Mutta sieltähän löytyi jokin pikkuinen keittiöntapainen ja aulatila jossa oli syvennys mistä löytyi naulakko minne ripustaa takki ja häkkejä - joten laitoin Kikin häkkiin siksi aikaa kun riisuin talvitakin ja varustauduin reeneihin (pukemalla treeniliivin päälle ja pistämällä taskuun namusia). Tällä välin edellinen reeniryhmä puuhaili vielä kentällä. Kenttä oli aidattu umpinaisilla metrin/reilun metrin korkuisilla aidoilla, joten reenaajilla on suojattu tila missä harjoitella.
Kentälle oli rakennettu agirata, yhdessä nurkassa esteitä ei ollut, joten kokoonnuttiin sinne tunnin aluksi. Saara kertoi itsestään ja jotain yleisiä asioita koiratanssista. Sen jälkeen jokainen esitteli itsensä ja koiransa. Kaikki koirakot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia; paikalla oli jokin pieni vaalea koira (en varmuudella tunnistanut rotua), lagotto, entlebuchinpaimenkoira, bordercollie, flätti ja Kiki (voi olla että oli vielä joku jota en nyt muista).
Saara kertoi mitä treenailtaisiin, ja sen jälkeen levittäydyttiin halliin -sinne agiesteiden sekaan- treenimään. Aiheena oli pujottelu ("läpi") ja ohjaajan ympäri pyöriminen niin että ohjaaja pyörii toiseen suuntaan samalla. Tuttuja temppuja siis, joista jälkimmäistä ei olla paljoa treenitty viime aikoina. Tai Kiki on tehnyt, mutta minä en ole pyörinyt mukana ;-D eli se on hakusessa ts työnalla nytten. Kiki ei oikein halunnut lähteä pujotteluhommiin, tehtiin sitä silti muutaman kerran. Ylipäänsä Kiki oli aika levoton koko tunnin ajan. Ei hysteerinen, mutta levoton.
Tehtiin muitakin temppusia sitten samalla kun oli niin paljon aikaa. Esim peruuttamista ja käsi-pujoa, johon sain Saaralta jatkotreeniohjeita (joita on sitten toteutettukin torstain jälkeen).
Tunnin lopuksi tehtiin vielä vuoronperään musiikkiin jonkinlainen kontaktikävely/temppuilutuokio. Tämä tehtiin aina yksittäin. Meillä meni lähinnä pelkäksi kontaktikävelyksi, koska pääasia oli saada Kiki mun matkaan kun sitä selvästi hieman ahdisti koko homma.
Treenien jälkeen menin käyttämään Kikin uudestaan vielä lenkillä. Kierretiin sama lenkura kuin ennen harjoituksia, mutta toiste päin. Kiki kävi kakalla, ja sen jälkeen kiskoi kauhunvallassa eteenpäin - ts ensin kiskoi taaksepäin ja kun tajusi meidän kääntyneen ns takaisin päin lenkillä niin kiskoi vauhdilla autolle. Syynä tähän oli se, että jostain kuului lämisen ääniä. Siis sellaisia ääniä, mitä kuuluu kun pelataan ulkokaukalossa kiekkoa. Eli hallilla koira ei pelännyt, mutta sen jälkeen kyllä :-(
Itsellä sitten oli vielä sellainen juttu, että illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli jalkapöytä "muusina" enkä keksinyt muuseilulle mitään muuta syytä kuin sen, että se Maikkulan halli taitaa olla liian pehmeä mun jaloille. Tuollaista muusijalkailua ei ole itsellä ollut aikoihin (mutta tunne oli varsin tuttu aksa-ajoilta, silloinhan sitä tuli tassuteltua ties millaisilla kentillä ja halleilla). Mutta seuraavat treenikerrat kertonevat vasta että oliko tosiaan jalkakipuiluun syynä liian pehmeä tekonurmi (jos näin käy, niin tämä lienee ensimmäinen ja viimeinen kurssini ko hallissa, mitäpä sitä itseäni kiusaamaan kun Oulun alueelta löytyy muitakin harrastuspaikkoja).
En ollut ennen ko hallissa käynyt. Siellä oli avajaiset viikkoa aiemmin, joten olisi voinut mennä avajais-agiepiksiin tutustumaan halliin, mutten saanut mentyä (kameraa ulkoiluttamaan, kuten vähän olin suunnitellut). Hallille oli helppo osata ja pihalla oli iso parkkitila; tai ainakin normaalille reeni-illalle tarpeeksi tilaa autoille - tapahtumien parkkeerauksen riittävyyteen en ota kantaa. Koska halli on asutuksen likellä niin ulkoilutusreitteijäkin löytyy (autoteitä ja pyöräteitä, likellä myös jonkinlainen metsikkö - johon ei tutustuttu nyt joten en tiedä olisiko siellä talviaikaan polkuja kuljettavaksi).
Käytin Kikin lenkillä ennen treenejä, vaikka en ollut aiemmin ko kulmilla kulkenut niin löysin ihan kiva parinkymmenen minuutin lenkuran heti ensimmäisellä yrittämällä. Vaikutti siis kaikkinensa lupaavalta paikalta.
Halliin mentiin sisälle joskus kymmentä vaille reeniajan alkamisen. En tiennyt yhtään millainen halli on sisältä. Mutta sieltähän löytyi jokin pikkuinen keittiöntapainen ja aulatila jossa oli syvennys mistä löytyi naulakko minne ripustaa takki ja häkkejä - joten laitoin Kikin häkkiin siksi aikaa kun riisuin talvitakin ja varustauduin reeneihin (pukemalla treeniliivin päälle ja pistämällä taskuun namusia). Tällä välin edellinen reeniryhmä puuhaili vielä kentällä. Kenttä oli aidattu umpinaisilla metrin/reilun metrin korkuisilla aidoilla, joten reenaajilla on suojattu tila missä harjoitella.
Kentälle oli rakennettu agirata, yhdessä nurkassa esteitä ei ollut, joten kokoonnuttiin sinne tunnin aluksi. Saara kertoi itsestään ja jotain yleisiä asioita koiratanssista. Sen jälkeen jokainen esitteli itsensä ja koiransa. Kaikki koirakot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia; paikalla oli jokin pieni vaalea koira (en varmuudella tunnistanut rotua), lagotto, entlebuchinpaimenkoira, bordercollie, flätti ja Kiki (voi olla että oli vielä joku jota en nyt muista).
Saara kertoi mitä treenailtaisiin, ja sen jälkeen levittäydyttiin halliin -sinne agiesteiden sekaan- treenimään. Aiheena oli pujottelu ("läpi") ja ohjaajan ympäri pyöriminen niin että ohjaaja pyörii toiseen suuntaan samalla. Tuttuja temppuja siis, joista jälkimmäistä ei olla paljoa treenitty viime aikoina. Tai Kiki on tehnyt, mutta minä en ole pyörinyt mukana ;-D eli se on hakusessa ts työnalla nytten. Kiki ei oikein halunnut lähteä pujotteluhommiin, tehtiin sitä silti muutaman kerran. Ylipäänsä Kiki oli aika levoton koko tunnin ajan. Ei hysteerinen, mutta levoton.
Tehtiin muitakin temppusia sitten samalla kun oli niin paljon aikaa. Esim peruuttamista ja käsi-pujoa, johon sain Saaralta jatkotreeniohjeita (joita on sitten toteutettukin torstain jälkeen).
Tunnin lopuksi tehtiin vielä vuoronperään musiikkiin jonkinlainen kontaktikävely/temppuilutuokio. Tämä tehtiin aina yksittäin. Meillä meni lähinnä pelkäksi kontaktikävelyksi, koska pääasia oli saada Kiki mun matkaan kun sitä selvästi hieman ahdisti koko homma.
Treenien jälkeen menin käyttämään Kikin uudestaan vielä lenkillä. Kierretiin sama lenkura kuin ennen harjoituksia, mutta toiste päin. Kiki kävi kakalla, ja sen jälkeen kiskoi kauhunvallassa eteenpäin - ts ensin kiskoi taaksepäin ja kun tajusi meidän kääntyneen ns takaisin päin lenkillä niin kiskoi vauhdilla autolle. Syynä tähän oli se, että jostain kuului lämisen ääniä. Siis sellaisia ääniä, mitä kuuluu kun pelataan ulkokaukalossa kiekkoa. Eli hallilla koira ei pelännyt, mutta sen jälkeen kyllä :-(
Itsellä sitten oli vielä sellainen juttu, että illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli jalkapöytä "muusina" enkä keksinyt muuseilulle mitään muuta syytä kuin sen, että se Maikkulan halli taitaa olla liian pehmeä mun jaloille. Tuollaista muusijalkailua ei ole itsellä ollut aikoihin (mutta tunne oli varsin tuttu aksa-ajoilta, silloinhan sitä tuli tassuteltua ties millaisilla kentillä ja halleilla). Mutta seuraavat treenikerrat kertonevat vasta että oliko tosiaan jalkakipuiluun syynä liian pehmeä tekonurmi (jos näin käy, niin tämä lienee ensimmäinen ja viimeinen kurssini ko hallissa, mitäpä sitä itseäni kiusaamaan kun Oulun alueelta löytyy muitakin harrastuspaikkoja).
Noseilut viikoilla 10 ja 11
Kiki oli ihan killeri tämän viikon nosetreeneissä.
Sekä tällä että viime viikolla mä en tiennyt missä haju oli, Katja naksutteli oikeat löydöt ja mä palkkasin sitten koiran. Olisinko kerran tai kaks kerennyt hoksimaan että koira löysi hajun ennen naksautusta. Alanpa siis pikkuhiljaa taas oppimaan lukemaan koiraa - tämä laji vaatisi kyllä jatkuvaa treenimistä, ei sillä että koiralla taidot olisi ruostuneet, mutta oma koiranlukutaito näköjään vaatii reeniä...
Ensimmäisenä tehtiin laatikko&laukkutehtävä; Kiki käveli suoraan sille laatikolle missä haju oli.
Toisessa tehtävässä meni jonkun aikaa, muttei kuitenkaan siinäkään kauaa. Ei otettu aikaa suorituksesta. Hienosti koira paikansi kuitenkin hajun. Kolmannessa tehtävässä koira ei paljoa väärissä paikoissa hengaillut, bongasi hajupilven hyvin pian alueelle tultuamme, mutta ihan suoraan ei kuitenkaan ilmaissut mulle löytöään. Hyvin suoritetti senkin tehtävän. Olisiko aikaa mennyt 40 sek tms.
Sitten tehtiin vielä kaksi etsintää toisessa huoneessa. Ensimmäinen oli yhdessä hyllyssä minne Kiki tunki itsensä. Ruotsinlapinkoiran uteliaisuudesta on kyllä hyötyä tässä lajissa :-) Kiki suoritti nopsasti tehtävän ja viimeisessä treenissä sillä ei mennyt kuin 20 sek kun haju oli löytynyt.
Viime viikollakin noseilu sujui mallikkaasti, mutta niitä hajualueita ja tehtäviä en valitettavasti muista niin tarkkaan.
Väliajoilla reenailtiin välillä erilaisia temppusia; tokojuttuja ja koiratanssijuttuja. Välillä Kiki toki joutui myös vain olemaan (välillä häkissä, välillä ei).
Tänään tuli viesti että ollaan päästy sille rallytokokurssille mille hain paikkaa. Huhtikuussa noseilut vaihtuvat siis ralleiluiksi. Jospa sitten olisi jo sen verran paikat sulaneet, että voisi alkaa omatoimisesti ulkona tekemään hajunetsintäharjoituksia.
Sekä tällä että viime viikolla mä en tiennyt missä haju oli, Katja naksutteli oikeat löydöt ja mä palkkasin sitten koiran. Olisinko kerran tai kaks kerennyt hoksimaan että koira löysi hajun ennen naksautusta. Alanpa siis pikkuhiljaa taas oppimaan lukemaan koiraa - tämä laji vaatisi kyllä jatkuvaa treenimistä, ei sillä että koiralla taidot olisi ruostuneet, mutta oma koiranlukutaito näköjään vaatii reeniä...
Ensimmäisenä tehtiin laatikko&laukkutehtävä; Kiki käveli suoraan sille laatikolle missä haju oli.
Toisessa tehtävässä meni jonkun aikaa, muttei kuitenkaan siinäkään kauaa. Ei otettu aikaa suorituksesta. Hienosti koira paikansi kuitenkin hajun. Kolmannessa tehtävässä koira ei paljoa väärissä paikoissa hengaillut, bongasi hajupilven hyvin pian alueelle tultuamme, mutta ihan suoraan ei kuitenkaan ilmaissut mulle löytöään. Hyvin suoritetti senkin tehtävän. Olisiko aikaa mennyt 40 sek tms.
Sitten tehtiin vielä kaksi etsintää toisessa huoneessa. Ensimmäinen oli yhdessä hyllyssä minne Kiki tunki itsensä. Ruotsinlapinkoiran uteliaisuudesta on kyllä hyötyä tässä lajissa :-) Kiki suoritti nopsasti tehtävän ja viimeisessä treenissä sillä ei mennyt kuin 20 sek kun haju oli löytynyt.
Viime viikollakin noseilu sujui mallikkaasti, mutta niitä hajualueita ja tehtäviä en valitettavasti muista niin tarkkaan.
Väliajoilla reenailtiin välillä erilaisia temppusia; tokojuttuja ja koiratanssijuttuja. Välillä Kiki toki joutui myös vain olemaan (välillä häkissä, välillä ei).
Tänään tuli viesti että ollaan päästy sille rallytokokurssille mille hain paikkaa. Huhtikuussa noseilut vaihtuvat siis ralleiluiksi. Jospa sitten olisi jo sen verran paikat sulaneet, että voisi alkaa omatoimisesti ulkona tekemään hajunetsintäharjoituksia.
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Paluumuuttaja
Ilmoittauduin just talkoilijaksi agilitykilpailuihin okk:lle.
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.
Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄
Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...
Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.
Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄
Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...
Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Hormooniturkki
Kuva tältä päivältä nukkuvasta Nemistä.
Koska piti jostain ottaa kuva kun testailin tuota kameraa.
Tuo tuon koiran turkki on kyllä ... jotain uskomatonta. Taas olisi harjattavaa; vaikka about samalta se näyttää sittenkin vaikka sitä kuinka kampaan - tai ehkei ihan noin takkuiselta, mutta ihan yhtä karvaiselta.
Koska piti jostain ottaa kuva kun testailin tuota kameraa.
Tuo tuon koiran turkki on kyllä ... jotain uskomatonta. Taas olisi harjattavaa; vaikka about samalta se näyttää sittenkin vaikka sitä kuinka kampaan - tai ehkei ihan noin takkuiselta, mutta ihan yhtä karvaiselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)