Myöhäisillan pohdintoja

 Käytiin toistamiseen siellä Oulun koirametsässä. Tunnin vuoron olin maanantai-aamuun varannut ja melkein tunti siellä oltiinkin. Koirilla oli lystiä, juoksivat poluilla ja mättäillä ees-taas. Ensin molemmat vauhdikkaasti ja loppuajasta Kiki jo hieman himmaili - Taran juostessa edelleen innokkaasti paikasta toiseen (toki sekin välillä nuuskutti jotain varpuja, kanteli keppejä jne). 

Tuolla metsässä Kikin liikkeissä ei näkynyt mitään häikkää, mutta kotona se oli jo vähän kankea, ontui hieman vasenta etujalkaansa (eli sitä operoitua). Annoin sille iltaruuan mukana kipulääkettä, samoin kuin seuraavana aamuna. Nyt koira on jo parempi eli ei enää nilkuta siten kuten ma-iltana. 

Kun tuumailin toisen koiran ottamista niin mietin paljon sitä, että kestääkö Kikin kroppa sen? Että olisiko sen parempi elää ainoana koirana sen aikaa mitä elää. Halusin kuitenkin itselle uuden harrastuskoiran ja toisaalta Kikille myös nelijalkaista seuraa. 

Kiki tykkää tosi paljon nuljuta Taran kanssa, harrastaa sellaista hammaspainia ja önistä samalla kovasti. Toisinaan ne myös "kinastelevat" jostain lelusta (tai puruluusta) niin että kumpikin puree samaa lelua. Joskus Tara tuntuu tyrkyttävän Kikille enemmän leluja, ja ihan joissain tilanteissa stoppaan sen tyrkyttelyn jos näyttää siltä, että Kikiä just sillon ahistaa ja leikkiminen ei kiinnosta. Monesti noissakin tilanteissa Kiki kuitenkin itse päätyy vinkkailemaan eri tavoin Taralle, että vois sitä nyt kuitenkin pikkaisen leikkiä ja nuljuta menemään. 

Tuolla koirametsässä Kikiä selvästi otti vähän pannuun kun se ei pysynyt Taran vauhdissa, mutta liikkui silti mielellään ja huomattavasti halukkaammin kuin arkisilla hihnalenkeillä. 

Sitä olen sitten pohtinut (monien muiden asioiden ohessa), että onko ok viedä Kikiä koirametsään? Pitäisikö koirat käyttää siellä erikseen, olisiko se vähemmän rankkaa Kikille? Mutta jos se on lystiä ja siitä seuraa muutaman päivän lääkkeiden syönti ja hissukseen olo, niin parantaako se kuitenkin koiran (/koirien) elämänlaatua? Onhan se Tarallekin hauskempaa juosta siellä koirametsässä kaverin kanssa kuin yksinään. 

edit. 23.11.22

Latasin youtubeen videokoosteen maanantain metsäilystä. 

Vko 46 - koiratanssitreenit

 B-ryhmän vuoro olla 2.kentällä eli omatoimitreenit. Taran kanssa harjoiteltiin muunmuassa tällaisia juttuja: 

Taralla alkaa olla monesta tempusta aihioita tehtynä, hiomista nyt riittää vielä. Mutta voisi silti alkaa (joissain kohdin) vähentämään palkkausta ja ketjuttamaan temppuja. Lisäksi voitaisiin miettiä jotain harjoitusbiisiä, johon voisi kehitellä temppujonoja ts testailla koreoita. (tuon, tai noiden, biisin ei tarvi olla mikään mistä ikinä tulisi kisaesitystä. Kunhan harjoiteltaisiin vähitellen musaa ja koreojuttujakin). 

Joulun jälkeen - vähennyksiä

 Vuoden vaihteessa koulutuksiin pitää hakea uusiksi. Että mikään ei taaskaan ole varmaa. Tästä huolimatta päätin jäädä pois kerran kuukaudessa olevista tokotreeneisetä. Niissä reeneissä -taikka kouluttajassa- ei ole ollut mitään vikaa, on tykätty kovasti. Mutta ajankohtana sunnuntaipäivä on itselle hieman haastava, etenkin kun kevään päivämääristä ainakin yksi on jo nyt tiedossa ettei meille sopisi. Lisäksi jättäydytään varmaan kevätkaudeksi pois lappalaistreeneistä, siihenkin on syynä ajankohta eli perjantai-ilta ei vain oikein ole sellainen milloin saisin lähdettyä harjoituksiin (vaikka nyt on ollut parempi ettei reenit ole olleet heti viiden aikaan vaan myöhemmin illalla). 

Agilitystä ei vielä ole tietoa, että tuleeko jatkoa. Riippuu ilmeisesti paljon siitä miten halliaikoja on saatavissa. En ole muualle hakeutunut aksailemaan, että jos ei tule ryhmää / päästä mukaan AnskuNi -koulutuksiin niin höntsäillään jotain itseksemme (kunnes keksitään jotain meille sopivaa). Tätä ei kannata sen suuremmasti murehtia vielä, asiat järjestynee jollain tavalla. 

Koiratanssin ja rallytokon osalta tilanne on  se, että edelleenkään en ole talkoillut (ups) joten hyvin voi olla ettei päästä ryhmiin. Näin jos käy niin sitten käy. Rallytokossa on niin kiva ryhmä ja tosi hyvät kouluttajat, että mieluusti jatkettaisiin samassa, mutta katsotaan miten käy. Koiratanssi on jotenkin leväperällä itsellä, että ei ole oikein punaista lankaa tällä hetkellä. Tämän hetken treeneissä joka toinen kerta on kouluttaja paikalla ja joka toinen kerta omatoimista, mutta enemmän on käyty treeneissä omatoimiaikoina, jolloin kyllä on treenailtu tarpeellisia juttuja (näistä eri lajeista mitä Tara opettelee ja Kiki on käynyt muutaman kerran höntsäilemässä). 

Lenkkivire

 Varmaan ennenkin tullut sanottua, mutta sanonpa taas. 

Mä pelaan Kikin kanssa lenkeillä sen vireellä. Siis seurailen välillä miltä sen kulkeminen vaikuttaa ja saatan jopa yhyttää sitä huomaamaan jonkun koiran jossain tai jotain muuta vastaavaa. Jos siis vaikuttaa siltä ettei Kikiä lenkkeily kiinnosta. Sillä kun on rasittava tapa jäädä joskus jumiin jotain kasvia nuuskuttamaan. Joskus auttaa, että vire (voi olla myös ääni, mutta se ei näissä kohdin haittaa, koska ennemmin liikkuva ja haukkuva koira kuin koira joka ei halua (syystä taikka toisesta) liikkua) nousee ja koira etenee sitten reippaammin lenkeillä. 

Sitten on se eripari koirakko, että jos on molemmat koirat yhtäaikaa mukana ja Kiki on sellaisella tuulella että pitäisi saada nuuskia tarkemmin risteykset ja muut ja Tara taas kiskoo menemään ylitahtista vauhtia. Että miten suhteuttaa niiden liikkeen, Kiki ei tykkää (eikä sille ole hyväksikään), että se pakotetaan kävelemään nopeammin kuin haluaisi ja Tarasta taas on tyhmää jumia joka pensasta tutkimaan. 

Rennommin Kiki kulkee jos Tara ei ole samalla lenkillä mukana ja jos koiraa pitää flexissä niin, että se saa vapaammin nuuskuttaa menemään ja tulla omaan tahtiin. Tällöin se saattaa myös kulkea enemmän reippaana ihmisen edellä kun on enemmän omaa vapautta. Myös perusremmi voi olla pidemmästi käytössä jos on vain yksi koira mukana kun ei tarvitse olla valppaana kontrolloimaan jos koirat keksivät alkaa yhdessä jotain säätämään (välillä ne haastavat toisiaan leikkiin kesken lenkin, se on kiellettyä ts yritän kieltää/estää sen jos ne sitä yrittävät, mutta välillä noita tilanteita silti tulee). 

Kiki myös edelleen, tai taas, välillä tekee sitä, että se kesken lenkin alkaa "kiukuttelemaan". Nämä vaihtelevat sen välillä, että onko kyseessä "huomaa mut" riekunta tai "anna nami" riekunta aina niihin, että koira hyökkii mua päin. Edelleenkään en tästä viimeisimmästä käytöksestä oikein tiedä, että onko se koiran tapa haastaa mua pelaamaan sen kanssa (sillä on tylsää) vai onko se jonkinlainen kipukäytös. Se ei tee niitä muille kuin mulle ja tuota käytöstä oli enemmänkin kun se oli nuorempi/pentu. 
Jos Tara on mukana silloin kun "Kiki heittäytyy hankalaksi" niin mulla on joskus kova piteleminen niissä, koska tästä seuraa se, että Tara yrittää hyökätä Kikin kimppuun ja koska Kiki on kiihtyneessä tilassa  etukäteen jo, niin se olisi mielellään vastaamassa Taran toimintaan. 
Nämä tilanteet pyrin saamaan laukeamaan joko sillä, että yritän bongata jotain mikä saisi molemmat kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun ja unohtamaan "tappelunujakan" tai jos suinkin kädet riittävät niin heitän nameja johonkin ja kehotan koirien etsimään niitä ja sitä kautta tasaamaan kiihkoaan. Toki tässäkin on, tai saattaa olla, se ongelma, että kun Tara on hieman kontrollifriikki mitä ruokaan tulee, niin jos molemmat tavoittelevat samaa namia niin Tara saattaa ärähtää siitäkin Kikille. 

Mitä taas Taraan tulee, niin se on lenkeillä monesti yksinäänkin turhan kiihkeä. Se ääntelee paljon ulkoillessaan, vinkuvuotaa ja haukkuu. Voi haukkua vaikkei mitään näkyisi missään. Haukkuu edelleen mieluusti linnuille. On valitettavasti oppinut, että jäniksiä liikkuu joihinkin kellon aikoihin paljon ja menee ihan överiksi niistä. Se myös kiskoo paljon. En osaa kouluttaa sitä järkeväksi ulkoilijaksi. 
Silti versus tuo Kikin kanssa säätely niin on niin paljon kivempaa kun koira haluaa liikkua (aina) lenkeillä ja sen liikkeistä ei tarvitse olla huolissaan (Kiki välillä töpöttää/peitsaa ja mitä milloinkin).

Kolmet rallytokot

 Muutama sana Taran rallytokoista. 

Viikolla 43 mentiin rallytokotreeneihin parin viikon treenitauon jälkeen. Edellisellä viikolla koirat olivat hoitolassa kun ihmiset olivat Vilnassa ja sitä edellisellä viikolla oli jotain muuta niin ettei päästy treeneihin. Aluksi olisi pitänyt tehdä tekniikkatreeniä eli opetella muutaman kyltin tekemistä. Tara huusi lähes tauotta, kokeiltiin erilaisia kikkakuutosia jotta koira ei olisi huutanut ja oltaisiin päästy harjoittelemaan itse asiaakin. Homma ei edistynyt oikein tai ei saatu kuin pieniä hetkiä koiruus olemaan ns kuulolla. 

Lopuksi käytiin kokeilemassa pidempää harjoitusta eli ratatreeniä. Tara suoriutui siitä harkasta paremmin kuin alkutunnin pyllyilystä olisi voinut päätellä. Imutin koiran radan läpi, tai melkein läpi, toiseksi (tai kolmanneksi) viimeisellä kyltillä Tara otti häiriötä melko likellä, aidan toisella puolella, olleesta koirakosta eikä imutusnameista huolimatta kyennyt enää hommiin. 

Se imutusrata (hassuedittinä kun koira oli välillä videokuvan ulkopuolella):

Viikolla 44 juteltiin toisen kouluttajan kanssa, että muutetaan Taran treenitapoja. Koiralle namuja häkkiin kun tuon koiran halliin. Häkistä sille mukava paikka (häkki treeni on kehittynyt ylipäänsä melko hyvin syksyn aikana). Koira pois välillä häkistä ja jotain temppusia mitä oon ennalta miettinyt että mitä, jos koira alkaa haukkumaan niin takaisin häkkiin. Varsinaisena rallyjuttuna tehtiin lähtökyltille menemistä, siinä rauhoittumista ja palkkaamista ja hyvässä mielentilassa häkille palaamista. 

Häkistä ulostemppuiluun videoin tällaisen harjoituksen:

Viikolla 45 häkistä ulos väliaikatemppuilut sujuivat kivasti, tehtiin niitä useita. Tunnin alussa tutustuin pidempäänkin rataharjoitukseen (oli jonkun tuomarin joku oikea kisarata) ja lyhyempään harjoitukseen. Pidemmästä radasta katsoin joitain kylttejä joita voitaisiin käydä harjoittelemassa eli ei ollut tarkoituskaan tehdä koko rataa. Loppujen lopuksi ei ehditty käydä testailemassa sitä harjoitusta ollenkaan. Toisessa harkassa kuitenkin käytiin ja päästiin melkein loppuun asti, Tara herppaantui haukkumaan kun itsellä herppaantui keskittyminen kun kuvittelin, että koira pitäisi vapauttaa / välipalkata isommasti välissä. Tara oli, että "pidä tunkkis". Tähän harjoitukseen menemisessä / aloittamisessa auttoi isosti kouluttajan parit sanat:
"Älä imuta" ja "Älä ajattele sitä seuraamisena, vaan siirtymisenä kyltiltä toiselle" 
Koen näet että Tara ei osaa vielä kunnolla seurata seurata, käskystä siis. Se väläyttelee välillä ihan kivannäköistä seuraamista mutta se ehkä lähinnä on sellaista "kerjään sivulla" tai "huomaa minut" -kävelyä. 

Tämä treeni ei tietenkään tullut videolle kun en ollut ottanut kameraa harjoituksiin mukaan kun ajattelin ettei kuitenkaan tehdä mitään videoitavaa. 

Torstaina testailin Taran kanssa ensimmäisen kerran myös saksalaista täyskäännöstä ja sehän sujui yllättävän hyvin. 

Koirametsäily

 Asiaa pitkään pohdittuani ja aiottuani sain vihdoinkin reilu viikko sitten käytettyä koirat humppailemassa Oulun koirametsässä (siinä metsä nro ykkösessä). Muhoksellakin olisi nykyisin koirametsä, mutta sinne on meiltä matkaa melkein 50km suuntaansa, joten ei liene ihan viisaimmasta päästä mennä sinne. Tuo missä käytiin sijaitsee Haukiputaalla ja sinne on matkaa noin 20 km (yhteen suuntaan). 

Pari asiaa arveluttivat minua etukäteen metsäilyssä, ensinnäkin se, että kun metsän yksi reuna on melko likellä moottoritietä ja aita ei ole pultattu/kaivettu maahan, että jos koirat saavat jonkun pöljäilyn niin eikait ne yritä aidan ali mennä ja juosta sinne tielle. Noh, ei kovin todennäköistä, mutta kaikenlaisia kummia ajatuksia sitä voi päähän pälkähtää. Olen kerran aiemmin siis käynyt tuolla metsässä ja ainakin silloin tuolla puolen aluetta se aita näytti siltä, että siitä voisi mennä (koira) ali niin halutessaan. 

Toinen seikka oli sitten se, että koska en ole pitänyt koiria irti niin mietin, että millainen kalastelu on siinä vaiheessa, kun aitauksesta pitäisi poistua, että tottelevatko koirat laisinkaan luoksetulokutsujani. 

Molemmat epäilykset osoittautuivat turhiksi. Itse välttelin sitä motarin puolta metsästä niin eipä koiratkaan sinne menneet, tai jos menivät niin eivät olleet siellä pitkään. Ja koirat tulivat koirametsäilytuntimme aikana lukuisia kertoja luokseni,Tara useammin kuin Kiki. Pois lähtiessä Tara oli pian portilla, Kikiä piti vähän huudella - se oli keksinyt bissneksen eli kävi syömässä jäätä jostain (oletan että jollain oli jäätynyt vesikuppiin vettä ja oli ne jääkimpaleet kipannut yhteen kohtaan, Kikistä oli kiva syödä niitä jääpaloja). 

Kikillä oli enimmäkseen puita bissneksiä niin se ei ehtinyt poseeraamaan :) 

Olihan se kiva katsoa kun koirat juoksi ja touhus, eikä itse tarvinnut stressata, että ne karkaisivat mihinkään, lähtisivät jahtaamaan jotain eläimiä jne. Molemmilta kun löytyy saalisviettiä (jänikset, oravat, peurat jne) ja varsinkin Tara on myös melko riistaviettinen eli jäljestää mieluusti myös eläinten jälkiä vaikkei ketään missään näkyisikään eli ei tarvitse näkölähtöä mennäkseen saalistilttiin. Se kun on välillä tosi kiihkeä mitä tulee muihin liikkujiin (eläimiin). 

Mennään ehdottomasti toistekin metsäilemään (vaikka Kikille tuo on hivenen rankkaa, eli oli pari päivää hieman kankeana, mutta pitää senkin saada humppailla välillä; kipulääkettä sitten vaan muutaman päivän ajan jos hankalalta / kipeältä vaikuttaa). 

Peruutuspaikalta tokoihin

 Ilmoitin Taran KAS:n joulukuussa järjestämiin Lentsun tokotuksiin. Meidän harkkavuoro on lauantaina, kurssimaksu oikeuttaa kuunteluoppilaaksi myös sunnuntaille. 

Merrin kanssa olen joskus osallistunut vastaavanlaiseen koulutukseen joskus tosi tosi kauan sitten kun Okk:lla oli talvella tokotila vuokrattuna Kansankadulta (tai jostain sieltä päin). 

Oon aina ollut vähän jännittäjä tällaisten koulutusten suhteen. Kuunteluoppilaita on yleensä paljon eli sitä ollaan "esillä" kaikki ottaa opiksi toisten virheistä ... eikun siis tekemisistä. Mutta jospa oisin kasvanut koiraharrastajana /ihmisenä sen verran ettei tuo enää olisi niin jännää (/kamalaa) ja voisin hyötyäkin tällaisista koulutuksista. 

Ohjaaja on ...

 Ei tarvi olla kuin tuollainen tötsätynnyri ja ohjaaja menee ihan ulapalle 

PrtSc videosta

Pitkä video olisi tuosta harjoituksesta, mutta en sitä netittänyt (tai edes editoinut), kun oon siinä ihan ulapalla. Missä mun pitää olla, miten ohjata koiraa, miten koiran pitäisi mennä ja mitä tässä harjoitellaan? Ei voi olettaa koiran ymmärtävän ohjaajan ohjauksia kun ei ohjaajakaan ymmärrä. 

Noh, reenien jälkeen viisastuin ehkä vähän tästä (kun kyselin viisaimmilta lisää aiheesta). Tähän liittyvää reenipohdintaa luvassa myöhemmin, nyt kuitenkin → Taran kanssa tanssitreeneihin. 

Kun ajatukset lähtevät laukalle

 Mä huomaan itsessäni sellaisen seikan, että nyt kun mulla taas on koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa (fysiikka ei tule esteeksi) niin mun omat ajatukset lähtee helposti laukalle. Siitä siis mitä tavoitteet voisivat olla tai mitä me ehkä voitaisiin joskus tehdä jos opetuspolku saadaan joskus sopivalle tasolle. Menneisyydestä muista monta haihattelua, ajatusretkeä siitä, että oon kuvitellut jotain tapahtuvaksi ja sitten ehkä matkan varrella pettynytkin kun näin ei ole käynytkään. 

Pitäisi itse löytää tasapaino siitä, että joissain määrin on ihan okei "haaveilla", mutta ymmärtää silti realiteetit. Kuitenkin niin, että ei täysin lyttäisi niitä korkealentoisia ajatuksia, jotta siitä ei seuraisi sitä että lakkaisi yrittämästä. 

***

Tässä  kun on vähän sellainen jutun juuri myös, että Kikin kohdalla olen ehkä lakannut yrittämästä kun sillä on sekä fyysisiä heikkouksia että myös henkisiä (pelot, ympäristöherkkyydet jne). Eikä sekään loppuviimeksi ole se mikä on tarkoituksenmukaista. Kait. 

Kampaushetki 22/22

 Muutama päivä sitten kampasin ensin hieman Taraa ja sitten vähän enemmän Kikiä.