maanantai 20. heinäkuuta 2026

Mökkitreeni 4/26

 Ulkona hyttyset ja muut pörriäiset häiritsevät treenausta. Sekä mua että koiraa. Tilaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta ei sitten saada aikaiseksi. Tai minä en saa, koira voisi tehdä pikkujuttuja silloin ja tällöin ilman että asiasta tehdään numero (viritellään kuvausteline jne). 

Tässä kuitenkin taas vähän pertsoja ja hoopersjuttuja. 



Taran kesäharrastus

 


Mökkitreeni 3/26

 Sisälle tultaessa näppärä tehdä välillä jotain jumppia. 

Esim vastakkaisten jalkojen nostelua; tässä riittää kehitettävää eli on Taralle hankala. Tässä käytän etupalkkaa, niin koira seisoo paikallaan hyvin.

Pyyhi-temppu on samalla maltti harjoitus, koska hankala pikkukoiran istua paikallaan ja odottaa milloin saa tassulla huitoa pyyhkeeseen. 


Mökkitreeni 2/26

 Pikkutemppujen kertausta sisällä, ei kuvia eikä videoita näistä. 

Pakki, perusasento, leuka, maahan, istu, twist, tassu


keskiviikko 15. heinäkuuta 2026

Mökkitreeni 1/26

Pientä treenin tynkää mökillä. 2 viikkoa steriloinnista. 


 Pertsan tapaista

Hooper--juttua

Jumppa yhdistettynä aksakontaktiin

Maahan, twist-pyörähdys

Käsikosketuksia sinne sun tänne



Liikaa hyönteisiä. 


perjantai 10. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 7

 Torstai 9.7. - tiistai 14.7. 



Satunnaisia juttuja. 

Hain eilen kotoa jotain treenitavaroita, ajattelin, että voitaisiin vähitellen alkaa tekemään jumppia ja jotain sileiden lajien harjoituksia. 

Siirsin Taran juoksuhousut treenikassista yhteen koiratarvikelaatikoista odottamaan seuraavaa koiraa, joka niitä tarvitsee. 


Mahankuvia tiistailta, kaksi viikkoa leikkauksesta







keskiviikko 8. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 6

 Tiistai 7.7. ja keskiviikko 8.7.

Ei seikkaperäisiä päiväselostuksia enää. 

Ei pidetä Taralla kauluria enää, edes yöllä. Todettiin näet, että kun päivälläkin se on ollut ilman eikä juurikaan ole ollut mahastaan kiinnostunut - tai jos on ollut ja on kielletty sitä härppimästä sitä niin on heti totellut. Toki tarkistellaan mahan kuntoa aamuisin ja silloin tällöin muutenkin ja jos siinä näkyisi jotain huolestuttavaa niin sitten joutuisi koira takaisin kaulurin käyttäjäksi. 

Ehkä jos uudestaan tulee Taralle tai jollekin meidän tulevalle koiralle tarve suojata koira niin hankin sen paljon kehutun suojapuvun enkä pakota koiria ahdistumaan kaulureihin. Toisaalta koirat ovat niin erilaisia, Kiki joskus aikoinaan auraili lunta kaulurilla ja muutenkin mennä melskasi sen kanssa ympäriinsä. 

Taralla on ihan jäätävä karvanlähtö, kuten olen jo kertonutkin. Karvaa pöllyä edelleen ja jostain löytyy aluvillaa vielä irtoavaksi. Ei mitään käryä, että irtoaako nyt karva ponnekkaammin kun on sterkattu vai onko se ihan normi turkin tiputus. 



Lenkit ovat viime päivinä suuntautuneet kylälle; metsään ei viitsi mennä ettei varvut raavi mahaa ja hiekkaiset polut sotke koiraa. Kylällä on käyty lyhyitä reittivaihtoehtoja vähitellen tehden pidennyksiä. 

Ainiin, en antanut lääkettä enää eilen aamulla. 


Kuvailen melko tiheästi Taran massua. Haava näyttää siistiltä. Samalla tulee seurantaa siitä, että kuinka nopeasti mahaan kasvaa karvat takaisin. 

Ke-iltana Tara sai iltapissatuksella riekkumiskohtauksen, juoksi ympyrää ja puri remmiä ihan raivopäänä. Alkaa olla patoutunutta energiaa koiralla. 

 

tiistai 7. heinäkuuta 2026

Estetty osittain

 Linkki tänne muistiin niin ei tarvitse kaivaa Youtuben uumenista tuota uudestaan. 

Mun noin puoltoista vuotta sitten videoima Käärijän keikka on tänään päätetty estää osittain näkymästä Joutubessa. Koska itse tykkään kuunnella sitä aina välillä niin talletan linkin tähän. Voi toki olla, että lakkaa tuokin toimimasta sitten jossain vaiheessa. 

Ja siis omalta koneelta suoraan en voi tuota kuunnella siksi, kun olen ajat sitten siirtänyt kyseisen tiedoston jollekin irtokovalevylle enkä jaksa kaivella että missä se on silloin kun joskus haluaisin sitä kuunnella (osittain tai kokonaan). 



maanantai 6. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 5

 Sunnuntai 5.7. ja maanantai 6.7. 

Eilen aamulla käytin Taran lenkillä kylän suunnalla, käveltiin Huitsipubille asti ja takaisin mökille (itselle lähinnä muistiin minkä mittaisia lenkkejä on missäkin vaiheessa tehty). Koira kävi kakalla ja pissasi muutaman kerran. Lenkissä ei mitään ihmeellistä ollut.

Tästä tuli mieleen, että joku näistä lyhyistä kävelyistä tässä sterkkatoipumisen aikana nähtiin jopa yks toinen koiranulkoiluttaja - se ohitti meidän mökiltä tulotien just kun me tultiin sitä mökkitietä tuohon päätielle ts pois omalta piha-alueelta. Siitä on kaksi vaihtoehtoa, lähteä metsään päin tai lähteä kylille. Koska hyttysreitti ei kiinnostanut eli metsäsuunta niin lähdettiin sen japaninpystykorvan perään. Toivoin heidän etenevän vauhdikkaasti ettei vain saada niitä kiinni, hieman hissuttelinkin meidän vauhtia ja onneksi siinä onnistuin, kun en halunnut, että Tara alkaa mitään nykimään ja nytkimään toipilaana. Koska siistiä! kun joku toinen koira. 
Tästä voi päätellä siis sen seikan, että mökkipaikkakunnalla näkyy todella harvoin toisia koiria kun on koiraa käyttämässä lenkillä. Joskus kuuluu haukkua jostain, mutta koiranlenkittäjät ovat harvassa. 

Taran sterkkatoipumiselle tuo on tosi hyvä seikka. 

Päivällä käytiin ajelemassa eri paikoissa. Ensin käytiin tsekkaamassa Tuneli, josta todettiin ettei tarvitse mennä sinne uudestaan. Oltiin luultu, että sieltä / siellä olisi voinut tehdä jonkun luontopolku -lenkin, muttei siellä näkynyt mitään sellaista. Sitten ajettiin Varessäikkään, jossa käveltiin hieman (Tara kävi pissalla) ja sitten käytiin kahvilla siellä olevassa kahvilassa - oltiin terassilla. Varessäikässä oli muitakin kahvittelijoita ja muita kiertelijöitä. Myös muita koirallisia oli paikalla. Hieman virikkeitä normi tylsyyteen siis Taralle tuolla käynnistä. Ennen mökille paluuta käytiin vielä kirjastolla, josta käytin Taran vajaan kilometrin mittaisella lenkillä (kävi kakalla ja pissaili). 






Iltaruuan Tara sai normaalisti viiden jälkeen. Illalla ei tapahtunut mitään ihmeitä. Ulkoiltiin pari kertaa lyhyesti, jälkimmäisellä kerralla Tara sai pienen hepulin poikasen (patoutunutta energiaa alkaisi olla). 


Aamuyöllä Tara haukahti pari kertaa joskus viiden aikaan. Pisti vielä maate kuitenkin. Mutta kuuden aikaan nousi ylös ja rupesi piippailemaan niin, että en saanut enää unta. Nousin sitten ylös ja vapautin koiran kauluristaan ja käytin sen lenkillä - tällä kertaa käveltiin Paavolantietä Pitkätien risteykseen asti - ja siitä takaisin mökille. Tara kävi kakalla ja pissaili muutaman kerran. Sinällään hyvä, että nousin ylös aiemmin kuin olin suunnitellut, koska tänään täällä(kin) sataa vettä mutta ei satanut vielä tuohon aikaan aamusta. Välillä sataa, tietysti, mutta helpompi huolehtia ettei maha (leikkausarpi) rapaannu jos on kuivat kelit. 




Tänäaamuna (samoin kuin eilen) annoin vielä kipulääkettä. Kotiutusohjeessa lukee sen osalta, että "1 1/4 tablettia kerran päivässä 5-7 päivän ajan" eli jos siltä vaikuttaa niin huomenna voi vielä antaa lääkettä. 

lauantai 4. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 4

 Lauantai neljäs heinäkuuta. 

Edellisyönä Taralla kesti hetken ennen kuin alistui kohtaloonsa, kaulurin kanssa eli siinä mielessä yö oli huonompi kuin edeltäjänsä, muttei todellakaan niin huono kuin ensimmäinen. 

Aamulla koiralta kauluri pois, perusaamutoimet ja lenkille. Tällä kertaa käveltiin lähimetsälle, jossa pikkupyrähdys (eli pieni polkureitti) ja takaisin mökille. Tara kakkas pari kertaa ja pissas useita kertoja. 

Mökillä Taralle aamuruoka ja heti perään aamulääke. Sitten puruluu (rouhetikku tällä kertaa). 

Hieman hengailua ts ei mitään oleellista. 

Sitten otettiin Taralta liimaside pois haavan päältä. Sen olisi voinut poistaa jo aiemmin jos olisi alkanut repsottamaan tms. Haava näytti siistiltä. 

 





Iltapäivällä käytin koiran lenkillä ja kampasin siltä samalla irtokarvoja, joita tuntuu riittävän ja riittävän. 

Viiden kieppeillä Tara sai iltaruuan. 

Ainiin, pitkin päivää on jyrissyt - iltapäivälenkin aikaankin ukkosti muttei alkanut onneksi satamaan. Tara ei ollut juuri moksiskaan siitä jyrinästä. 

Iltaseiskan aikaan käytin Taran pikkukävelyllä (pissas pari kertaa).