Piti mennä salille, enpä mennyt. Sen sijaan katsoin kolme Wallanderia :-D
Nyt on sitten kaikki Wallanderit katsottu, enpä niitä niin ala enää luettelemaan, kaikki ne olen katsonut mitkä tuolla Wikipedian sivulla kerrotaan.
Harjailin hieman Kikiä alkupäivästä. Wallanderin katsomisten jälkeen tein hieman etätöitä. Se nyt sentään oli hyödykästä :-)
Olin myös suunnitellut salin lisäksi, että olisin mennyt tänään räpsimään jotain kuvia. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin "njääh, ehtii kait sitä myöhemminkin" eli se siitä räpsintäinspiraatiosta. Toiseen kameraan (a55) pitäisi käydä ostamassa uus(ia) akku(ja), mutta en sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi - liike mikä niitä myy sijaitsee toisella puolen kaupunkia ja on tietysti auki tyyliin kymmenestä neljään tai jotain. Muuten tilaisin netistä akun, mutta haluan kysyä myyjältä ts olla varma että ostan tuotteen mikä sopii just mun kameraan.
ps. Sunista oli tullut viesti, että Nemi olisi haettavissa - ts Nemin tuhkat - luin vaan viestin liian myöhään joten Nemi joutuu olemaan ell-asemalla viikonlopun.
perjantai 17. tammikuuta 2020
tiistai 14. tammikuuta 2020
No se nose ja muita Kikin harrastusjuttuja
Viikko sitten aloitettiin Kikin kanssa tosiaan taas nosework-harrastus. Treenaillaan jatkoryhmässä Kismalla tiistai-iltapäivisin / alkuillasta. Ryhmässä on Kikin lisäksi yksi suomenlapinkoira ja pari noutajaa (labradoreja taisivat olla).
Viime viikolla tehtiin kaikki harjoitukset niin, että minä en tiennyt missä haju on ja Katja naksautti kun Kiki oli hajulla - paitsi jos minä tajusin koiran ilmaisusta jo ennen naksuakin, että löydetty on.
Alueina oli hajutestimainen kukkaruukku rivistö (kaksi jonoa), sikinsokin olleita rallytokokylttejä (melko iso alue), yksi nurkkaus missä oli kaikenlaista erilaista tavaraa sekä takahuoneessa oli kaksi pientä erillistä etsintäaluetta. Niissä takahuoneen tehtävissä sai/piti päästää koira vapaana etsimään.
Ensin tehtiin ne kukkapurkit, Kiki oli ihan ylitohkeissaan ja taisi ehdottaa löytöä ensin väärältä (samassa rivissä olleelta, joten liekkö haju oli leijunut sinnekin asti) törpöltä. Hyvin pian se sitten löysi sen oikeankin. Rallytokokylteiltä haju löytyi hyvin. Tavaranurkassa haisteli ensin tokohyppyä josta luulin jo koiran löytäneen oikean - mutta kun jatkettiin hommia niin kuulin kyllä itsekin koiran nenätyöskentelystä milloin se oikeesti teki töitä ja oli likellä kohdetta, siellä sitten ilmaisukin oli paljon selkeämpi.
Takahuoneessa Kiki oli jo päässyt noseiluvauhtiin ja ei enää ehdotellut vääriä vaan löysi tosi hienosti ekassa tehtävässä pöydän alta hajulähteen ja tuli sen mulle upeesti ilmaisemaankin. Viiminen löytyi jo ennen kuin mä tajusinkaan, että koira on töissä.
Lauantaina kävin kuuntelemassa koiratanssin uusia sääntöjä, siellä ei tokikaan ollut Kiki mukana. Samalla jutusteltiin kaikenmoista okk:n koiratanssiporukan kanssa, katseltiin viime vuoden kisavideoita ja syötiin herkkuja kun viime vuonna tuloksia tehneet toivat kaikenlaista kivaa syötävää (esim kakkuja ja piirakoita).
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Kikin kanssa tanssitreeneissä, teemana oli häiriöt ja tehtiin kehään menoja ja erilaisia häiröitä siis toisille toivottuja häiriöitä (Kiki hoiti esimerkillisesti toivotun haukkuhäiriötehtävän) ja kehässä sitten kukin teki omia kuvioitaan häiriön alaisina.
Kiki oli hieman haistelu- & haukkutuulella, mutta ihan kivasti sain sen kyllä keskittymään tekemiseenkin. Tosi hyövykkäät treenit olivat. Lopuksi tein vielä sellaisen treenin, missä se häiriö oli kehään viety kohde /rekvisiitta. Vein vadin ts kannon, ja sehän oli ihan ylitsepääsemätön juttu. Varsinkin kun aluksi itse tolloilin ja yritin kävelyttää Kikiä kohti sitä kantoa - koira karkasi kiertämään kannon tai tekemään tanssitemppua useita kertoja. Kun -toisten kehoituksesta- otin lähestymisen eri suunnasta ja seurautin koiran kehään oikealla puolella (kauempana kannosta) niin homma meni ihan nätisti. Käytiin tekeen kannolla pari temppua ja palkkasin koiran. Sitten tein vielä yhden kehään menon, jossa koiran piti vain luopua kannosta - eli tehdä seuruumarssi kehään ja sieltä pois; se menikin onneksi ihan superisti :-)
Tästä mietintönä sitten se, että jos otan fs-ohjelmaan yhtään mitään rekvisiittaa niin ensinnäkin pitää huolella miettiä mikä se (esine) on ja missä kohdin ohjelmaa sitä kannattaa käyttää. Esine ei saa olla liikaa koiraa kiihdyttävä, vaikka toisaalta on joissain kohdin ihan hyväkin jos koira saa tavarasta virtaa (estää mahdollisen nynnyilyn, kunhan koira ei vedä ylikierroksille). Ja jos on joku esine niin pitää tehdä tosi paljon luopumistreeniä, että voidaan tehdä temppuja semilähellä kohdetta ilman että koira itse päättää milloin esiintyy kohteella / sen kanssa :-D
Hieman myös rupesin sitä miettimään, että pitäisikö mun sittenkin tehdä uuteenkin biisiin htm-koreo?
Eilen Kiki nukkui onnensa ohi. Siis ruoka-aikansa. Laitoin sille ruokakupin keittiön lattialle viiden aikaan, kuten tapana on, ja kerroin kyllä koiralle, että ruokaa olisi keittiössä. Koira ei korvaansakaan lotkauttanut asialle (kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet kun nälkäinen mummokoira ei ole enää huolehtimassa ruoka-ajoista). Kun pakkasin treenireppua kävin nostamassa kupin pois lattialta kun ruoka ei kerta ollut kelvannut ja läksittiin Haukkukeitaalle rallailemaan.
Harkattiin kahta tekniikkapätkää, toisessa sai itsekseen tehdä temmonvaihteluita, pujottelua (juosten) ja jotain käännöksiä. Toisessa harjoituksessa treenattiin muutamia avo-kylttejä (hyppy ja pyörähdys sivulla) sekä muutamia muita "perus"kylttejä.
Hypyllä mun piti ottaa pari juoksuaskelta, koska Kiki kääntyi liian sukkelaan mun luo seuruuseen. Olin kuvitellut sen olevan hyvä asia, että se tulee heti hypyn jälkeen "takas ruotuun" mutta siinä olikin jokin paha rintamasuuntavirhe, joten mun tarvii tosiaan ottaa pari juoksuaskelta heti siinä hypyn kohdalla jotta koira tulee suorana suoraan mun sivulle seuruuseen.
Hyppyyn liittyen treenattiin myös hypylle lähestymistä niin, että koiran ei kuulunut hypätä hyppyä vaan sen kohdalla käännyttiin oikealle - siinä oli tarkoitus treenata sitä, että miten ohjaaja sijoittuu suhteessa kyltinsuorituspaikkaan (ja hyppyyn ja kylttitelineeseen).
Viereisillä kentillä oli taas kaikenlaista meneillään. Kiki tuntuu ottavan erityisesti häiriötä 1-kentän treeneistä, josta tälläkin kertaa kuului kaikenlaista ... Kiki joko otti eilen paljon häiriötä tai oli nälkäinen ja/tai muuten vaan huonolla tuulella, mutta kaiken tämän se ilmaisi erittäin äänekkäästi. Onneksi häiriintyminen ei ilmennyt niin etteikö se olisi kyennyt tekemään asiotia - itsellä vaan meinasi höyri nousta päästä kun koira säksätti meleko paljon.
Ja joo, ennemmin haukkuva kuin nynnykoira - aina ei vaan muista, että huonomminkin asiat voisivat olla. Tai ovat olleet.
Viime viikolla tehtiin kaikki harjoitukset niin, että minä en tiennyt missä haju on ja Katja naksautti kun Kiki oli hajulla - paitsi jos minä tajusin koiran ilmaisusta jo ennen naksuakin, että löydetty on.
Alueina oli hajutestimainen kukkaruukku rivistö (kaksi jonoa), sikinsokin olleita rallytokokylttejä (melko iso alue), yksi nurkkaus missä oli kaikenlaista erilaista tavaraa sekä takahuoneessa oli kaksi pientä erillistä etsintäaluetta. Niissä takahuoneen tehtävissä sai/piti päästää koira vapaana etsimään.
Ensin tehtiin ne kukkapurkit, Kiki oli ihan ylitohkeissaan ja taisi ehdottaa löytöä ensin väärältä (samassa rivissä olleelta, joten liekkö haju oli leijunut sinnekin asti) törpöltä. Hyvin pian se sitten löysi sen oikeankin. Rallytokokylteiltä haju löytyi hyvin. Tavaranurkassa haisteli ensin tokohyppyä josta luulin jo koiran löytäneen oikean - mutta kun jatkettiin hommia niin kuulin kyllä itsekin koiran nenätyöskentelystä milloin se oikeesti teki töitä ja oli likellä kohdetta, siellä sitten ilmaisukin oli paljon selkeämpi.
Takahuoneessa Kiki oli jo päässyt noseiluvauhtiin ja ei enää ehdotellut vääriä vaan löysi tosi hienosti ekassa tehtävässä pöydän alta hajulähteen ja tuli sen mulle upeesti ilmaisemaankin. Viiminen löytyi jo ennen kuin mä tajusinkaan, että koira on töissä.
 |
| Kiki polleana nose-tunnilla |
Lauantaina kävin kuuntelemassa koiratanssin uusia sääntöjä, siellä ei tokikaan ollut Kiki mukana. Samalla jutusteltiin kaikenmoista okk:n koiratanssiporukan kanssa, katseltiin viime vuoden kisavideoita ja syötiin herkkuja kun viime vuonna tuloksia tehneet toivat kaikenlaista kivaa syötävää (esim kakkuja ja piirakoita).
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Kikin kanssa tanssitreeneissä, teemana oli häiriöt ja tehtiin kehään menoja ja erilaisia häiröitä siis toisille toivottuja häiriöitä (Kiki hoiti esimerkillisesti toivotun haukkuhäiriötehtävän) ja kehässä sitten kukin teki omia kuvioitaan häiriön alaisina.
Kiki oli hieman haistelu- & haukkutuulella, mutta ihan kivasti sain sen kyllä keskittymään tekemiseenkin. Tosi hyövykkäät treenit olivat. Lopuksi tein vielä sellaisen treenin, missä se häiriö oli kehään viety kohde /rekvisiitta. Vein vadin ts kannon, ja sehän oli ihan ylitsepääsemätön juttu. Varsinkin kun aluksi itse tolloilin ja yritin kävelyttää Kikiä kohti sitä kantoa - koira karkasi kiertämään kannon tai tekemään tanssitemppua useita kertoja. Kun -toisten kehoituksesta- otin lähestymisen eri suunnasta ja seurautin koiran kehään oikealla puolella (kauempana kannosta) niin homma meni ihan nätisti. Käytiin tekeen kannolla pari temppua ja palkkasin koiran. Sitten tein vielä yhden kehään menon, jossa koiran piti vain luopua kannosta - eli tehdä seuruumarssi kehään ja sieltä pois; se menikin onneksi ihan superisti :-)
Tästä mietintönä sitten se, että jos otan fs-ohjelmaan yhtään mitään rekvisiittaa niin ensinnäkin pitää huolella miettiä mikä se (esine) on ja missä kohdin ohjelmaa sitä kannattaa käyttää. Esine ei saa olla liikaa koiraa kiihdyttävä, vaikka toisaalta on joissain kohdin ihan hyväkin jos koira saa tavarasta virtaa (estää mahdollisen nynnyilyn, kunhan koira ei vedä ylikierroksille). Ja jos on joku esine niin pitää tehdä tosi paljon luopumistreeniä, että voidaan tehdä temppuja semilähellä kohdetta ilman että koira itse päättää milloin esiintyy kohteella / sen kanssa :-D
Hieman myös rupesin sitä miettimään, että pitäisikö mun sittenkin tehdä uuteenkin biisiin htm-koreo?
 |
| Kiki rallytokotreeneissä Haukkiksella 13.1.20 |
Eilen Kiki nukkui onnensa ohi. Siis ruoka-aikansa. Laitoin sille ruokakupin keittiön lattialle viiden aikaan, kuten tapana on, ja kerroin kyllä koiralle, että ruokaa olisi keittiössä. Koira ei korvaansakaan lotkauttanut asialle (kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet kun nälkäinen mummokoira ei ole enää huolehtimassa ruoka-ajoista). Kun pakkasin treenireppua kävin nostamassa kupin pois lattialta kun ruoka ei kerta ollut kelvannut ja läksittiin Haukkukeitaalle rallailemaan.
Harkattiin kahta tekniikkapätkää, toisessa sai itsekseen tehdä temmonvaihteluita, pujottelua (juosten) ja jotain käännöksiä. Toisessa harjoituksessa treenattiin muutamia avo-kylttejä (hyppy ja pyörähdys sivulla) sekä muutamia muita "perus"kylttejä.
Hypyllä mun piti ottaa pari juoksuaskelta, koska Kiki kääntyi liian sukkelaan mun luo seuruuseen. Olin kuvitellut sen olevan hyvä asia, että se tulee heti hypyn jälkeen "takas ruotuun" mutta siinä olikin jokin paha rintamasuuntavirhe, joten mun tarvii tosiaan ottaa pari juoksuaskelta heti siinä hypyn kohdalla jotta koira tulee suorana suoraan mun sivulle seuruuseen.
Hyppyyn liittyen treenattiin myös hypylle lähestymistä niin, että koiran ei kuulunut hypätä hyppyä vaan sen kohdalla käännyttiin oikealle - siinä oli tarkoitus treenata sitä, että miten ohjaaja sijoittuu suhteessa kyltinsuorituspaikkaan (ja hyppyyn ja kylttitelineeseen).
Viereisillä kentillä oli taas kaikenlaista meneillään. Kiki tuntuu ottavan erityisesti häiriötä 1-kentän treeneistä, josta tälläkin kertaa kuului kaikenlaista ... Kiki joko otti eilen paljon häiriötä tai oli nälkäinen ja/tai muuten vaan huonolla tuulella, mutta kaiken tämän se ilmaisi erittäin äänekkäästi. Onneksi häiriintyminen ei ilmennyt niin etteikö se olisi kyennyt tekemään asiotia - itsellä vaan meinasi höyri nousta päästä kun koira säksätti meleko paljon.
Ja joo, ennemmin haukkuva kuin nynnykoira - aina ei vaan muista, että huonomminkin asiat voisivat olla. Tai ovat olleet.
sunnuntai 12. tammikuuta 2020
Muovilaatikko hyllyn päällä
Siivosin Nemin valjaat ja pannan tänään pois eteisen naulakosta. Mummokoiran ulkoilutamineet pääsivät virallisten papereiden, kilpailukirjojen ja muiden tärkeiden tavaroiden kanssa samaan muistojen laatikkoon missä Merrin vastaavat tavarat olivat - muovilaatikkoon hyllyn päälle.
Mekaanisesti kokosin tavarat ja laitoin laatikkoon, kannen kiinni ja nostin rasian katonrajaan. En halunnut vajota muistoihin, jottei olisi tullut (pahasti) suru puseroon. Haikeaahan se oli tietysti noinkin, vaikka kuinka yritin olla tunteilematta. Siirrän tunteita kokoajan tietoisesti ja tiedostamatta jonnekin ja haalin itselleni hirveästi kalenterintäytettä.
Mekaanisesti kokosin tavarat ja laitoin laatikkoon, kannen kiinni ja nostin rasian katonrajaan. En halunnut vajota muistoihin, jottei olisi tullut (pahasti) suru puseroon. Haikeaahan se oli tietysti noinkin, vaikka kuinka yritin olla tunteilematta. Siirrän tunteita kokoajan tietoisesti ja tiedostamatta jonnekin ja haalin itselleni hirveästi kalenterintäytettä.
perjantai 10. tammikuuta 2020
Viimeiset kuvat
Sain tänään siirrettyä oikealla kameralla otetut kuvat koneelle. Muita en pystynyt katsomaan, mutta tässä näkyy vielä viimeisenä päivänä Nemin syvinolemus eli nälkä ts ruoka maittoi ja kiinnosti ihan loppuun asti (toisin kuin aikanaan Merrillä, joka sekin oli suuren osan elämästään ahne eläin, kunnes parina viimisenä päivänä ei halunnut syödä edes superherkkuja).
 |
| Nemi ja Kiki 04.01.20 |
Ajatukset muualle
Jotta selvittiin viikonlopusta niin katsottiin paljon leffoja, ajatukset totaalisesti muualle kuin koiran kuolemaan.
Joten, viikonloppuna oli Pirates of the Caribbean -maraton ja katsottiin kaikki neljä elokuvaa.
Lisäksi löydettiin Canal -paketista uusi seurattava tv-sarja Hamilton, mistä on katsottu nyt kaksi ensimmäistä jaksoa.
Eilen katsottiin hieman ehkä oma-laatuinen Jodie Foster elokuva "Hotel Artemis" - se oli siis ihan katsottava eli ihan ok (ehkä ***½ - asteikolla 1-5 tähteä).
Areenasta katsottiin yksi Ruotsin historiaan liittyvä ohjelma "Ensimmäiset ruotsalaiset"
- Arkeologi Jonathan Lindström lähtee kaksiosaisessa sarjassa niiden ihmisten jäljille, jotka asuttivat Ruotsin jääkauden jälkeen. Hän tapaa tutkijoita, jotka kertovat Skandinaviaan tuhansien vuosien aikana aalloissa tulleista uusista asukkaista. Ruotsalainen historiadokumentti. Lähde: Yle Areena
Paikoin vähän hölmöjä toteutuksia, mutta jos historia & Ruotsin historia kiinnostaa niin sitten ihan katsottava. Tuo on kaksiosainen ohjelma, josta se ensimmäinen osa on nyt Areenassa katsottavissa.
Lisäksi olen katsellut taas Wallandereita, kolme elokuvaa: Ampuja (Skytten), Kuoleman enkeli (Dödsängeln) ja Haamu (Vålnaden).
Joten, viikonloppuna oli Pirates of the Caribbean -maraton ja katsottiin kaikki neljä elokuvaa.
Lisäksi löydettiin Canal -paketista uusi seurattava tv-sarja Hamilton, mistä on katsottu nyt kaksi ensimmäistä jaksoa.
Eilen katsottiin hieman ehkä oma-laatuinen Jodie Foster elokuva "Hotel Artemis" - se oli siis ihan katsottava eli ihan ok (ehkä ***½ - asteikolla 1-5 tähteä).
Areenasta katsottiin yksi Ruotsin historiaan liittyvä ohjelma "Ensimmäiset ruotsalaiset"
- Arkeologi Jonathan Lindström lähtee kaksiosaisessa sarjassa niiden ihmisten jäljille, jotka asuttivat Ruotsin jääkauden jälkeen. Hän tapaa tutkijoita, jotka kertovat Skandinaviaan tuhansien vuosien aikana aalloissa tulleista uusista asukkaista. Ruotsalainen historiadokumentti. Lähde: Yle Areena
Paikoin vähän hölmöjä toteutuksia, mutta jos historia & Ruotsin historia kiinnostaa niin sitten ihan katsottava. Tuo on kaksiosainen ohjelma, josta se ensimmäinen osa on nyt Areenassa katsottavissa.
Lisäksi olen katsellut taas Wallandereita, kolme elokuvaa: Ampuja (Skytten), Kuoleman enkeli (Dödsängeln) ja Haamu (Vålnaden).
keskiviikko 8. tammikuuta 2020
Vaihe 2
Noniin, ollaan päästy petausvaiheeseen Kikin juoksunjälkeisessä elämässä eli valeraskaudessa.
En muistanut kirjata ylös syömättömyyttä, mutta sekin oli joitain päiviä jossain vaiheessa.
Ekat petauspuuhat kuulin / huomasin siis eilen, ja tänään "homma" on jatkunut.
En muistanut kirjata ylös syömättömyyttä, mutta sekin oli joitain päiviä jossain vaiheessa.
Ekat petauspuuhat kuulin / huomasin siis eilen, ja tänään "homma" on jatkunut.
Näytelmäilmo
Ilmoitin Kikin Tornion ryhmänäyttelyyn mikä on helmikuun kahdeksas päivä. Tämän hetkisen tiedon mukaan ruotsinlapinkoirat arvostelee Lackman. Siitä onkin jo puoltoista vuotta kun Kiki on viimeksi käynyt näyttelyssä (Raahen ryhmis elokuussa 2018).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)