Uutta aksakurssia kohti

 Täytin tänään ilmoittautmislomakkeen kevätkauden agikurssista, koutsina kukapa muu kuin AnskuNi. 

Muutoin ei ainakaan toistaiseksi olla millekään kursseille ilmoittauduttu/haettu. 

Koirarekisteri

 Ruokaviraston koirarekisterin huonoista ja vielä huonommista puolista on puhuttu paljon tänä vuonna. Totuushan kuitenkin on se, että Kennelliitto ei ole viranomainen ja niiden ylläpitämä rekisteri ei ole sen kummempi kuin minkä tahansa harrasteyhdistyksen rekisteri. Karkeasti ajateltuna.

Eipä silti, Kennelliiton Koiranetistä oli hyötyä kun ilmoitin tällä viikolla (vihdoinkin) Kikin ja Taran tähän viranomaisten rekisteriin, sillä Jalostustietokannasta sain näppärästi napattua kummankin sirunumerot ja niiden laitto päivät. Lienevät olevan myös koirien papereissa, mutta eipä tarvinnut kaivella parereita esille eikä sieltä tietoja naputella kun ne sai kätevästi Kennelliiton sivuilta copy pastettamalla. 

Ruokaviraston koirarekisteriin kirjauduttiin pankkitunnuksilla ja koirien rekkaaminen maksoi 10 euroa per koira. 

Kertaus ekinokokkilääkityksestä

 Suunnitelmissa matkustella koirien kanssa taas ens vuoden puolella ja rupesin kertailemaan, että miten ne madotussäännöt taas menivätkään. Tarkoitus pitää siis talvi-kevät koirilla voimassa ns 28 vrk:n madotussääntö. 

Jos matkustelu on säännöllistä, voidaan soveltaa myös niin sanottua 28 vuorokauden sääntöä. Tällöin koira lääkitään Suomessa eläinlääkärissä kaksi kertaa ennen matkan aloittamista minimissään 1 vuorokauden (24 tuntia) ja maksimissaan 28 vuorokauden välein toisistaan. Kun koira on saanut molemmat lääkkeet saa se toisesta lääkkeestä lähtien matkustaa vapaasti kaikissa EU-maissa, Norjassa ja Sveitsissä yhteensä 28 vuorokauden ajan. Jos matkustelua kestää kauemmin, voidaan lääkitystä ylläpitää niin kauan kuin on tarpeen lääkitsemällä koira aina maksimissaan 28 vuorokauden välein missä tahansa EU-maassa, Norjassa tai Sveitsissä. Kun matkustelu on jossakin vaiheessa päättynyt ja on palattu pidemmäksi aikaa Suomeen, lääkitsee eläinlääkäri Suomessa koiran vielä kerran, jotta 28 vuorokauden lääkityssykli saadaan päätettyä. 
Lähde: Ruokavirasto 

Tässä se lähteessä tieto mitä lähdin etsimään on tuo, että mikä sääntö on siihen millä aikavälillä kaksi ensimmäistä madotusta pitää tehdä. Vastaus on 24h - 28 vrk. Aika pitkä aikaväli siis, hyvin on pelivaraa säätää tätä hommaa. Yritän kehitellä siis jonkinlaisen fiksuhkon aikataulutuksen madotuksille ja haluaisin edes osittain niin, että Kiki saisi Librelansa samalla kertaa kun joutuu  menemään eläinlääkäriasemalle syömään lääkkeitä (kun se kerta ahdistuu niissä paikoissa niin olisi hyvä jos voisi yhdistää näitä ...). 

Viikon 47 agitreenit

 En muuten yhtään muista mitä tehtiin, tai miten meni, viikon 46 aksoissa. 

Mutta viikko sitten agitreenit olivat pikkutilassa ja tehtiin omatoimisesti puomia ts matalana ollutta puomin osasta ja siihen loppua/kontakia. Havaitsin, että Taralla ei ole muistikuvaa mitä piti tehdä ... Otin muutaman etupalkka-paikallaoloan siinä matolla ja sitten tehtiin ilman puomia ihan vaan peruskosketusalusta/mattotreeniä muistutteluna; se meni ihan kivasti. 

Pujottelua sai myös tehdä itsenäisesti. Siinä käytin Taralle pakasterasiassa ollutta etupalkkaa, kävin avaamassa rasian kannen eli koira ei päässyt varastamaan herkkuja etukäteen. Tämä treeni meni kans hyvin. 

Ohjatusti tehtiin erilaisia jumppajuttuja, jotka sitten saatiin myös kotiläksyksi. 

Marraskuun hieronta

 Koirat kävivät pari päivää sitten Vakkurilla hoidettavina. Kummallakin oli hoidettavaa mutteivät olleet pahasti jumissa. 

Jo se kertoo siitä kuinka jumissa Kiki on tuonne mennessä, että miten se käyttäytyy odotustilassa. Tällä kertaa Kiki meni tervehtimään Kaisaa - ja kun hän ei heti huomioinut Kikiä (istui tietokoneen ääressä kirjoittaen jotain)  niin Kiki hyppäs tuolia vasten "huomaa mut!". Huonoa käytöstä ehkä joo, mutta toisaalta myös herttaista. Joskus näet tuolla Kiki menee huoneen perälle nyhjöttämään eli vetäytyy pois muiden seurasta. 

Kerrottakoon myös, että koirilla on karvanlähtö. Tarasta harjasin eilen ison läjän karvaa pois. Kiki pitäisi harjata myös, kunhan vaan jaksaisin ... 

Viikon 45 agitreenit

 Viikko sitten aksatreenit olivat pikkuhallissa ts AnskuNi -treenitilassa. Omatoimisesti tehtiin jumppajuttuja sillä välin kun toinen treenaili ohjatusti muita juttuja. Tosin Taran jumpat hieman hyyty, koska se toinen koira ryntäili jumppapuolelle niin, että Taralla meni kupla pilalle ts se ei osannut siinä sitten keskittyä niin totesin, että parempi kun tehdään jumppia joskus keskenämme rauhallisemmassa mielentilassa. 

Tehtiin aluksi ohjatusti paikallaoloja jotka menivät melko hyvin. Sitten alettiin treenailemaan poispäinkääntöä, se aloitettiin käsikosketuksella ja sitten otettiin este mukaan ja lisättiin harjoitukseen putkia ja muita ohjauksia. Tara irtoili aika nihkeästi mihinkään ja ei meinannut luopua Anskusta / palkasta. 

Huomasin myös huitovani kädellä typerästi kun yritän saada koiran hyppäämään. Se kädellä eestaas heiluttelu ei edistä Taran irtoamista hypylle / esteelle millään muotoa. Olen hankkinut itselleni (ohjauksellisesti) huonon tavan mistä pitäisi päästä jotenkin eroon. 

Omatoimitreenimässä ei käyty ollenkaan viime viikolla. 

Marraskuun Librela

 Kiki kävi eilen Sunissa saamassa taas Librelaa. Hienosti hoitaja ohjasi meidät tyhjään huoneeseen odottelemaan, että hän ehti tulla antamaan koiralle pistoksen niin meidän ei tarvinnut olla aulassa muiden asiakkaiden kanssa. Kiki näet panikoi/stressaa kerta kerralta enemmän eläinlääkäreissä. Aiemmin on vaikuttanut siltä, että koira ei olisi ihan niin ahdistunut Sunissa kuin esim Herttaisessa - tai itseasiassa missä tahansa muussa ell klinikalla missä on käynyt. Mutta nyt mitä pidempään jouduttiin odottamaan niin sitä enemmän se kerkesi keräämään itseensä ahdistusta, mikä siis ilmeni levottomana kuljeksemisena ja haukkumisena. Välillä yritin jutella koiralle rauhoittavasti tai/ja rapsutella sitä, mutta ei se tuntunut auttavan. Kiki ei tahtonut olla mun likellä eli rapsutettavana enkä viitsinyt sitä siinä väkistenkään pitää. Rauhoittava juttelukin auttoi vain hetkiseksi. 

Neljän viikon päästä sama uusiksi ... 

Viikko 44 ja agitreenit

 Maanantaina agitreenit olivat Kamu-areenalla, paikalla oli koko ryhmä eli kolme koirakkoa. Itsenäisesti harjoiteltiin pujottelua sillä välin kun yksi ohjaajista tutustui rataan ja yksi koirakko oli Anskun kanssa harjoittelemassa puomia. 

Pujotteluharkat sujuivat Taran kanssa ihan kivasti, otin muutaman toiston. Treenitila oli hieman ahdas, joten mihinkään ihmeellisyyksiin siinä ei pystynyt (etäisyys esteeseen tms). 

Puomille olin ottanut Taralle mukaan palasen muovimatosta, ostin siis joku viikko sitten autoissa usein jalkatilassa olevan muovimaton (Halpa-Hallista), jota taannoin käytin jo A-treeneissä. Matto on kuitenkin sen verran iso, että päätin, että siitä riittää kaistale leikattavaksi puomiharjoitteluunkin. Aiemmin mulla on ollut epämääräisiä eteismaton palasia (karheaa materiaalia) erillaisiin kosketusalusta -harjoituksiin. Nämä aiemmat matot vaan ovat joko mutkalla tai huonosti paikallaan pysyvää sorttia, joten koin, että tämä hankinta oli aiheellinen. 

Mattotreeniä oikean esteen kanssa ei olla vielä paljoakaan tehty, aiemmin on harjoiteltu tätä laatikon avulla. Erikseen on tehty harjoituksia siihen, että koira tottuisi kävelemään puomin päällä, yleensä näissä treeneissä estettä on madallutettu. On myös harjoiteltu sitä, että koira voisi kääntyä puomilla, ja joskus on pitänyt istuakin puomille yms. Taralla on periaatteessa ihan hyvä ajatus siitä, että tassut pitää laittaa siihen matolle, mutta sen kroppa lähtee helposti kiertämään eli takajalat eivät enään olekaan kontaktilla/esteellä vaan maassa. Tähän on auttanut se, että Ansku on ollut palkkailemassa koiraa ja mä oon pysynyt kauempana. 

Tähän liittyen tehtiin myös muutama harjoitus missä Taran piti olla paikallaan (tai noh Ansku avusti) ja mä ohitin koiran. Tämä on yksi kotiläksyistä meille eli koiran pitäisi tottua liikehäiriöön, myös silloin kun se on paikallaan. 

Varsinaisessa rataharjoituksessa kosahdettiin sitten alkuun, koska T ei kestänyt sivuetäisyyttä ja ei sitten oikein pysynyt paikallaankaan kun tuli turhaumaa tuosta. Eli kun otin sivuetäisyyden koiraan lähdössä niin Tara ei katsonut eteenpäin eli radanmukaiseen suuntaan ja kun annoin luvan liikkua niin ei hypännyt ekaa hyppyä vaan tuli mun luo. Tähänhän tehtiin joskus "kato" -treeniä eli koira pitäisi saada fokusoitumaan eteenpäin, mutta koira ei saanut oikein jutun juonesta kiinni. (pitäisi ehkä treenata tätä vielä lisää) 

Lisäksi joihinkin putkiin oli huonoa irtoavuutta. Träppi toimi muutaman kerran ihan kivasti, samoin kuin ne kepit (jotka siis olivat myös radalla, alkutreenin väliverkko oli otettu pois). 

***

Tiistaiaamuna kävin koirien kanssa itsekseni hallilla ja treenailtiin joitain yllämainittuja juttuja, jotka otin videollekin (ohjatuista treeneistä ei ole videoita). 

Onnistunut träppiohjaus, ts tässäkin näkyy kyllä hyvin jos ohjaus edelliselle esteelle myöhässä niin tulee törmäyskurssi koiran kanssa ... mutta on siinä joku onnistunutkin pätkä: 

Puomitreeni:

Pujottelutreeni:

Lopuksi irtoamistreeni, joka ei sujunut ihan kuin olin suunnitellut:

Etäisyyshommelia ei harkattu, koska luulen, että siihen olisi pitänyt olla rauhallisempi ympäristö, nyt joka kentällä oli joku treenailemassa plus Kiki huuteli neuvojaan ... 

Aksayksäri

 Yksäri, koska vuorossa oli AnskuNi -treenitilan harkat, jossa normaalisti kaksi koirakkoa ja tänään toinen koirakko ei tullutkaan paikalle. 

Harjoiteltiin neljällä kepillä pujottelun sisäänmenoja avo- ja umpikulmista. Taralla ei ollut kepeissä ohjureita. Itsellä ongelma että koitan tunkea liian lähelle keppejä, kun nimenomaan pitäisi opettaa koira siihen ettei se tarvitse mua siihen lähelle. Enkä mä sitä. Umpikulman Tara hakee paremmin kuin avokulman. Se, että ei ollut ohjureita ei haitannut yhtään. 

Tehtiin myös puomin alaosalla sellaista treeniä, että puomin päät oli tasapainotyynyjen päällä eli puomi keikkui hieman ja koiran piti kävellä puomilla ja kääntyillä siinä. Ensin oli vähän jännää ja kohta koira tarjoili kovastikin tehtävää.

Sitten tehtiin keinuntapaiselle töks treeniä. Eli siinä oli sellainen alustateippihässäkä mihin on koiralle opetettu kuonokosketus, meillä siinä käskynä "töks". Helposti Tara kääntyy tuossa ja sitten takajalat tippuu maahan. Sujui paremmin kun Ansku palkkaili ja mä katsoin edessä olleen peilin kautta miten koira oli esteellä ja etenin siitä itse pari metriä ja sitten vapautin koiran. 

Lisäksi harjoiteltiin tynnyrin ja hypyn avulla inin -ohjausta. Näitähän on tehty kyllä ennenkin, mutta ei aikoihin, joten tosi hyvä oli vahvistaa asiaa taas. Anskulla oli namikuppi, josta Tara ei meinannut malttaa luopua. Eikä olisi malttanut tehdä käsikosketusta välissä ennen hyppyä. Saatiin onneksi onnistuneitakin toistoja. Sitten vielä enemmän kun ei tehty tynnyrin kiertoa ensin vaan koira oli paikallaan käskyn alla ja mä pystyin asettumaan vartalo ja käsi oikeaan suuntaan ennen kuin vapautin koiran ensin käsikosketukseen ja sitten hyppyyn ja sitten palkalle. Lopulta käsikosketus-vihje vaihdettiin ohjausvihjeeseen, joka mielikuviksettomasti "inin". 

Oli puhetta, että pitäisi olla myös se kaukopalkkasana. Taralle on kuulemma sekavaa, kun on vain erikseen lelu- ja ruokapalkkasanat. Pitänee makustella asiaa ja keksiä joku kaukopalkkasana sitten kuitenkin ... 

Näistä treeneistä ei ole videoita, kun tuli vähän kiirus ja jäi kamera ottamatta matkaan. 

Syksyn eka naps

 Käytin  koirat äsken lenkillä. Ensin Taran (pissas lenkillä, nuuskutteli huurteista maata, ei mitään ihmeitä), ketään ei näkynyt missään, että siinä mielessä rauhallinen lenkki. 

Sitten Kikin. Kun päästiin taloyhtiön parkkiksen /  autokatoksen läpi tielle niin naapurikadun taloyhtiön piharakennus sanoi "naps" ja Kikin koko olemus läsähti asentoon paniikki. Sain sen kiskottua muutaman metrin katua eteenpäin ja se onneksi kävi pissalla. Palattiin sitten kotiin päin. Koira ravisteli itsensä kun päästiin autokatokselle ja uudestaan vielä vähän lähempänä kotia. Mutta ei puhettakaan, että koirasta olisi ollut oikealle lenkille. Toivottavasti sillä ei ollut kakkahätä (ei ois pelkoisena mennyt kakalle vaikka oisin sitä kuinka pakottanut lenkille).