Sydän syrjällään

 

Tara koirametsässä 14.04.25

Huhtikuun alussa rokotuskäynnillä varasin Taralle ajan hammaskiven poistoon Suniin Laura Leppilammelle. Kun tuo hammasaika sitten koitti, niin hampaat jäivät hoitamatta, koska ell kuuli Taran sydämessä sivuäänen ja kehoitti viemään koiran sydänultraan - hammasaika siirrettiin myöhemmäksi. 

Tara tuotiin eläinlääkäriin suunhoitoon. Sydänäänten kuuntelussa todettiin lievä, paikallinen tietystä kohtaa vasemmalta puolelta melko ylhäältä edestä kuuluva musikaalinen ja systolinen eli sydämen supistumisvaiheessa kuuluva sydämen sivuääni (luokittelu 1/6 eli hyvin lievä). Sivuäänen osalta suositellaan sydämen ultraäänitutkimusta ennen nukutustoimenpiteitä. Sovittiin että sydämen ultraäänitutkimus tehdään ensin ja suunhoitoa lykätään.

Minun sydän muljahti ja tuntui tippuvan kiertoradaltaan ja käsittelin mielessäni aktiivisesta koiraharrastamisesta luopumisen, hyvästelin kisa-aikeet ja kaiken muun siihen liittyvän. Valmistauduin kuulemaan mitkä tahansa uutiset asiaan liittyen. 

Kysyin vertaistukea parilta henkilöltä, joiden koirilla on ollut sydänoireita. Luin nettikeskusteluja aiheesta ja kyselin missä Oulussa sydämen ultraäänitutkimuksia tehdään. Tutkimuspaikkoja ovat Eläinlääkäriasema Kamu ja Oulun eläinklinikka, jälkimmäinen näistä olisi ollut halvempi, mutta sinne ajan olisi saanut aikaisintaan yhdeksäs kesäkuuta. 

Varasin Taralle ajan siis Kamuun ja siellä käytiin tänään iltapäivällä. Taran tutki ell Sanna Kähkönen, joka perusteellisesti kyseli tilanteen, selvitti koirien sydänsairauksia, vastaili kysymyksiini ja kävi lopuksi läpi tutkimustulokset. Tara seistä nopotti kiltisti tutkimuspöydällä, kun ell teki tutkimuksen. 

Näin Sanna kirjoitti Tarasta:

ANAMNEESI: Tara sydäntutkimuksessa. Sunissa oli tarkoitus tehdä hammashoito, mutta sydämessä kuultu 1/6 sivuääni. Huhtikuun alussa rokotettu ja huhtikuun puolivälissä tutkittu oksentelun vuoksi, tuolloin ei mainintaa sivuäänestä. Verinäytteissä ei merkittävää poikkeavaa.Yleisvointi hyvä. Painoa laskettu tarkoituksella. Paino tänään 15.3kg. Ruokahalu hyvä. Profine kuivaruoka. Oksentelua ei ole enää ollut. Juominen normaalia. Virtsaaminen normaalia, merkkailee. Uloste pääsääntöisesti kiinteää. Ei pyörtyilyä. Ei yskimistä. Lenkillä virkeä. Ei lääkityksiä käytössä punkkilääkettä lukuun ottamatta. Agilitykoira.

STATUS: Klinikalla Tara on virkeä. Sydämen auskultaatiossa kuultavissa systolinen 1/6 sivuääni, vasemmalla basisalueella. Syke tasainen, 90 lyöntiä minuutissa, synkronoi reisivaltimopulssin kanssa. Keuhkojen auskultaatiossa ei poikkeavaa. Limakalvot vaaleanpunaiset, kosteat, kta<2sek. Pinnalliset imusolmukkeet tunnusteltaessa ok. Vatsa pehmeä, ei arista tunnustelua. Maitorauhaset pehmeät. Lihasmassa normaali. Kuntoluokka normaali 5/9 (13.5kg).

SYDÄMEN ULTRAÄÄNITUTKIMUS: Ultraäänitutkimuksessa todetaan normaalit sydämen osastojen suhteet, ei eteislaajentumaa tai kammioiden tilavuuskuormitusta. Ei ilmeistä hypertrofiaa, papillalihakset normaalit. Sydänlihas tasakaikuinen, systolinen toiminta vaikuttaa normaalilta. Väliseinä ehyt ja neutraalissa asennossa. Keuhkovaltimoläppä ja keuhkovaltimon ulosvirtauskäytävä normaali. Aorttaläppä ja aortan ulosvirtauskäytävä normaali, ei turbulenssia, ei SAM-ilmiötä. Eteis-kammioläpät normaalit, merkityksellisiä läppävuotoja ei todeta. Vasemman kammion mitat normaalit, vasen eteinen - aortta -suhde normaali.

Sydänsairauteen viittaavia löydöksiä ei ole. Kun sivuääntä aiheuttavia muutoksia ei perusteellisessa sydämen ultraäänitutkimuksessa todeta, sivuääni lausutaan harmittomaksi ns. fysiologiseksi sivuääneksi, joka johtuu tavallisimmin aortan värähtelystä tai keuhkovaltimovirtauksen dynaamisesta ahtautumisesta.

HOITO: Sydämen osalta ei tarvetta hoidolle. Jatketaan normaalia elämää, ei tarvetta rajoittaa liikuntaa. Sydän suositeltava kuunnella vuosittain. Mikäli sivuääni voimistuu tai Taralla ilmenee sydänperäisiä oireita (paheneva yskä, pyörtyily, rasituksensietokyvyn heikentyminen) on syytä kontrolloida sydämen tilanne. Ei estettä hammashoidolle.

****

Huh. Elämä jatkuu. Myös harrasteet 💖

Se siirtynyt hampiaika on 6.6.2025.

Sivuääni 3-4/6

 Kikiltä huomattiin huhtikuun hammashuollossa sydämessä sivuääni. Tai itseasiassa sivuäänihän havaittiin pari vuotta sitten, silloin se oli asteikolla 1/6 eikä vaatinut mitään toimenpiteitä. Nyt kun ääni oli voimistunut niin saatiin mukaan lääkeresepti, jolla kävin hankkimassa pillerit tällä viikolla. 

Lause eläinlääkärin paperissa siis on 

"Sydämessä systolinen sivuääni voimistunut, nyt 3-4/6." 

ja

"Sydämestä kuului tänään auskultoiden voimakas sivuääni kummaltakin kyljeltä. Suosittelen lämpimästi lääkityksen aloitusta."

Resepti on lääkkeelle Pimotab 5mg, jota Kikin pitää syödä toistaiseksi - aamuin illoin noin tunti ennen ruokailua. Lääkemäärä on 3/4 tablettia kerrallaan - lääke on onneksi helposti murrettava eli jako neljään ei ole hankalaa. 

Silloin kun nivelrikon hoitoon ehdotettiin Librelan rinnalle Kikille Gabapenttiiniä, niin olin, että "Ei toivoakaan, että saisin koiran syömään pillerin/kapselin pari kertaa päivässä". Että en ala tappelemaan koiran kanssa lääkkeiden syöttämisen kanssea. Noh, asia ratkesi sillä, että Gaban Kiki saa nestemäisenä ruokaan lisättynä. 

Kun sitten kuulin tästä sydänlääkityksestä niin olin taas epäileväinen joonas, että mitä tästäkin tulee. Ensimmäisen kerran annoin Kikille lääkkeen kiedottuna juustoon, ensiyritys ei mennyt läpi eli ei ollut mikään herkkujuustonami, jonka koira ois lotassut kitaansa noin vaan. Koira söi juuston ja lääke muljahti suusta lattialle. Eikun uutta yritystä, tällä kertaa pakotin koiran syömään lääkkeen ja annoin juuston palkaksi. Tässä samassa operaatiossa Tara myös sai juustoa niin, että piereskeli joku tovi lääkkeiden syötön jälkeen (tietenkään Tara ei saanut siis lääkettä, oli vain osallisena asiassa). 

Seuraavalla kerralla taisin kikkailla vielä juuston kanssa, mutta totesin sen turhaksi/huonoksi tavaksi syöttää Kikille lääke - koska Kiki nyt vaan on epäileväinen ja rupeaa vastustamaan koko touhua. 

Vaihdoin taktiikkaa. Otan koiran jalkojeni väliin, avaan sen suun ja pistän lääkkeen suuhun ja pidän kuonosta kiinni, niin, että koira varmasti nielaisee lääkkeen. Kun homma on hoidettu niin palkkaan koiran "paha keikka namilla" - kuten on tehty jos on leikattu kynsiä, harjattu tai mitä tahansa ns hoitotoimenpidettä tehty. Kun koiraa buustaa vielä aiheesta niin lopulta on päästy siihen pisteeseen, että koira odottaa innoissaan tätä pahakeikka namia. Jopa niin, että koira rouskuttaa pillerin, ei vielä niin, että ottaisi sitä mun kädestä ns suosiolla, mutta jo niin, että ei tarvitse "taistella" sen kanssa että se syö ne lääkkeet eikä heti kun avaa suunsa niin sylkäise niitä lattialle. 

Sanoisin, että melkoinen voittokulku siihen nähden, että näitä sydänlääkkeitä se on syönyt vasta vajaan viikon.

 Lääke pitää syöttää kahdessa erässä, tai olen kokenut, että puolikasta pilleriä ja 1/4 pilleriä ei kannata laittaa Kikin suuhun yhtäaikaa. 

Kevään aksatreeneistä

 Alkuun muutamat treenivideot ja sitten jotain sanallista kerrontaa treeneistä ja mitä pitäisi treenata / missä mennään. 

Viikko 18, ohjatut treenit

Vko 19, ohjatut treenit

Vko 20, ohjatut treenit

Editointivaiheessa jätin videoihin jonkun verran ns väliaikahengailua ts kun kuuntelin ohjeita kun halusin itselle muistiin tuon, että vaikka Taralla ei ole sellaista fiksua opetettua taukokäytöstä niin ei se kauaksi ole menossa vaan hengailee melko lähellä nuuskuttaen lähimaastoa - tai komentaa nameja/toimintaa. 

Ihan toistuvasti on ongelmana meidän aksailussa se, että liikun liian lähelle esteitä eli vaikka haluaisin opettaa koiralle irtoamista niin silti en anna sille edes mahdollisuutta siihen kun saattelen sitä ihan liikaa. Sitten olen myös koiran linjalla kun ohjaustilanteissa en tunnu tajuavan mikä se linja on ja jatkuvasti menen vaikka takaakierroille lähetyksissä koiran linjan eteen. Jos / kun saattelen koiraa liikaa niin sitten mulla ei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä johonkin jatko-ohjauspaikkoihin. 

Taran ja mun aksanapanuora on melko lyhyt eli jos olen liian kaukana koirasta niin koira ei irtoa esteelle vaan jää odottamaan mua ja varmistamaan, että oltiinhan varmasti menossa jonnekin. 

Meidän pitää (ja pitäisi) siis jatkuvasti käydä omatoimitreenailemassa erilaisia irtoamisharjoituksia. 

Ja palkkaus. Palkan suunta (muista! muista tää ...), kuin se onkin hankala hoksata joka kerta mikä olisi järkevintä kuhunkin asiaan. Jos haluan, että koira  irtoaa minusta niin palkkaus kauemmaksi itsestäni. Kontakteilla pysymiseen taas palkkausta sinne kontaktille - esim heittämällä nami / lelu koiran eteen (jos en itse ole vieressä, jos olen vieressä palkka maahan eikä koiran suuhun). 

Kontakteista keinu on parhaimmalla tolalla, siinä Taralle on hyvin mennyt perille mitä siltä halutaan. Tosin siinäkään se ei pysy jos juoksen ohi esteen. Mutta tästä oli viime treeneissä puhetta, että tuo toiminto kannattaisi ensin opetella puomilla ja kun siinä on vahva/vahvempi niin vaatia myös keinulla. Aalla taas Taran fysiikka ei edelleenkään riitä sen suorittamiseen niin, että tekisi 2:2 kunnolla. Tuohon on nyt tehty sellaista, että alasmeno otettu namin avulla hitaahkosti plus eestaas kontaktipintee menoa, vaan sitä loppua siis. 

Näitä kontaktipysymisjuttuja voisi edelleen vahvistaa laatikon ja kosketusmaton avulla. 

Pujottelu vaatisi myös irtotreeniä eli vahvistamista ja muistuttelua. Tosin ihan viimeisimmissä parissa treeneissä kun tuli pujotakkuamisia niin ne selittyivät ihan sillä, että koira oli tosi jumissa. Selvisi tämän viikon Vakkuri-käynnillä ...