Pakarajumit

 Reilu viikko sitten Tara kävi tosiaan Tiialla hieronnassa. Kuten eläinlääkäri oli todennut niin selässä oli jumeja, mutta vielä enemmän niitä oli kakarakoiralla pakaroissa. 

Tara eläinlääkärissä

 Tara oksensi muutaman lätäkön eilen aamulla, oksennuksessa ei näkynyt verta tai muuta hälyttävää, mutta koska se oli oksentanut pari päivää aiemmin (myös aamulla) ja koska juoksusta on joitain viikkoja aikaa niin rupesin pohtimaan, että toiv ei ole mitään häikkää missään (=kohtutulehdus). En sitten päässyt irti siitä ajatuksesta, joten oli "pakko" käyttää koira eläinlääkärissä. Klo 12 kun ell asema Sun aukesi niin soitin sinne ja saatiinkin iltapäivälle aika. 

Eläinlääkäri (Laura Leppilampi) teki perusteellisen tutkimuksen ja sitten Tara vielä ultrattiin vaikkei kliinisessä tutkimuksessa ilmennytkään mitään hälyttävää. Halusin sen ultran kun kerta eläinlääkäriin oltiin tultu, että tulipahan varmistettua ettei kohdussa näkynyt mitään märkää/ylimääräistä. 

Ko käynnillä ilmeni kuitenkin, että Taralla on selkä kipeä ja yksi hammas hieman lohjennut. Selkään saatiin resepti jolla hain tänään Rimadyliä, jota Tara syö nyt kuurin (viikon). 

"Virkeä ja rauhallinen, kiltti. Silmät ja korvat siistit. Limakalvot vaaleanpunaiset, kosteat, pienten verisuonten täyttymisaika normaali. Hampaissa vasemmalla ylhäällä pm4-poskihammas lohjennut, hampaan voi halutessaan kuvauttaa ja päällystää seuraavassa suunhoidossa. Ihopoimun palautuminen normaalia. Tunnusteltavat imusolmukkeet normaalit. Sydän- ja keuhkoäänet ok. Vatsa tunnustellen pehmeä, ei aristuksia tai muuta poikkeavaa tunnettavissa. Lanneselän alueella selkärangan alapuolisista lihaksista kipureaktio. Kuntoluokka 5/9, eli sopiva. Paino tänään 14,5 kg. "

"Tarale tehtiin suppea vatsaontelon ultraäänitutkimus, jossa ei havaittu merkkejä märkäkohdusta eikä muutakaan poikkeavaa. "

Että vaikka tuo ultraus oli turha (tai kannatti tehdä ettei mun tarvitse murehtia sitä) niin selvisipä tuo selkä kipu, jota voidaan nyt hoitaa. Koirille on seuraava fyssariaika parin viikon päästä, mutta jotta lääkkeen lisäksi koiran olo helpottuisi niin varasin Taralle huomiselle ajan Tiialle (Sportsdogs center).  

Helmikuun huoltopäivä

 Käväistiin viime viikon lopulla Oulussa. Torstaina ajeltiin Kiiminkiin ja lauantaina palattiin takaisin Luulajaan. Perjantaille olin varannut koirille sekä madotuksen että hieronnan. Ekinokokkimatolääkkeet koirat kävivät nauttimassa tuttuun tapaan Sunissa, jossa ensin oli vuorossa Kiki joka tällä kertaa söi lääkkeet itse  - johtuen siitä, että Piiu oli keksinyt herkun mihin piilotettuna edes Kiki ei alkanut säätämään ja plokkailemaan lääkettä erilleen namin seasta :-) Seuraavaksi Tara joka hotkaisi lääkkeet kerjäten lisää ... 

Sunista ajeltiin Kempeleeseen, jossa käväistiin Sportsdogs Centerissä Tiian luona. Tiia kun koirankoulutustoiminnan lisäksi myös tekee koirahierontoja. Kiki oli jonkun verran jumissa eikä laittanut vapaaehtoisesti pötköttämään, joten koira istui Tiian käsiteltäessä koiraa (kuulemma onnistuu niinkin). Taralta ei juurkaan jumeja löytynyt, kunhan pääsi pieneen käsittelyyn sekin. Lähinnä venkoili ja välillä oli ihan asiallisesti. 

Kissanhäntä - valokuvanäyttely

 Kukapa se häntänsä nostaisi ellei kissa itse 😁

Mun ottamia kuvia voi ihailla Sportdogs Centerissä Kempeleessä. Kaikki Areenan (Treenitilasta en tiedä onko siellä kuvia, ja jos niin kenen ottamia) seinillä olevat kuvat eivät ole mun ottamia (sieltä löytyy ainakin myös valokuvaaja Emilia Laakkosen kuvia), mutta äkkiseltään laskin siellä olevan ainakin kuusi mun räpsyä 😎

Melekosta. 

Toki siis tiesin, että kuvia on sinne tulossa (ihan on koirakoulun kanssa yhteistyössä kuvauksia tehty ja painokelpoisia kuvia eteenpäin toimiteltu), mutta olihan se komiaa nähdä ne oikiasti siellä hallin seinillä. En kehannut kuvia kuvistani ottaa kuitenkaan (vielä 😄). Käväisin hallilla tänään kun käytin koirat Tiialla hieronnassa. 

Agikurssi loppui

 Jäi sitten kirjoittamatta seikkaperäisesti Taran agikurssin lopuista treeneistä. 

Lopuilla kerroilla harjoiteltiin hyppysiivekkeen avulla valssia, persjättöä ja viimeisellä kerralla myös leikkausta. Leikkaus oli ehkä hivenen hankalaa, koska siivekkeen likelle laitettiin namikippo/palkka ja Tara ei tuntunut oikein tajuavan ettei palkalle saa karata eikä toisaalta myöskään ole tarkoitus kiertää siivekettä samalla tavoin kuin edelliset kerrat tehtiin. 

Kiertämään pentu oppi kyllä tuolla kurssilla (tai siis jo aiemmin opittu vahvistui kovasti), saatiin tehtyä etäisyyttä kiertämiseen. Tara kiertää vahvemmin vastapäivään, teki toki välillä myös toiseen suuntaan kierrot, mutta jos itse sai valita niin kiersi vastapäivään. 

Sitten tehtiin myös palkalle fokusointia ja jotain liikehäiriöjuttua, mikä ei oikein toiminut meillä kun koiran paikallaolo ei ole kovinkaan hyvä. Tehtiin sitten paikallaolotreenejä ja ne ehkä hitusen kehittyivät kurssin aikana. Putkella tehtiin myös jonain kertana jotain kuuntelutreeniä eli välillä sai mennä putkeen ja välillä piti putken lähellä tullakin ohjaajan matkaan. Tara tuli kyllä ihan hyvin mun luo eikä mennyt putkeen, mutta oli ehkä pennulle hämmentävä treeni (vaikka kait sillä joku tarkoitus oli, luultavasti hyväkin), koska seuraavalla kerralla se putki ei enää kiinnostanutkaan niin innolla. 

Kolmas kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion). 

Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa). 

Toinen kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viikko sitten agilityyn valmistavalla kurssilla Tara opetteli venyttelemään, kertasi käsikosketusta. 

Lisäksi jatkettiin siivekkeen kiertoharjoituksia, tehtiin kosketusalusta -treeniä ja jalkojen väliin tulemista. 

Raahasin kameran reeneihin niin sain vähän videopätkiä harjoituksista. 

Agilityyn valmistava alkeiskurssi, ensimmäinen treeni

 Tiistai-iltana Tara tosiaan aloitti aksan alkeet Tiian koirakoulussa Annikan ryhmässä. Ryhmässä on Taran lisäksi villakoira (kääpiö?), suomenlapinkoira ja joku vinttikoira (en ole satavarma rodusta). Ilmeisesti siinä pitäisi olla myös sheltti, mutta se ei ollut tällä kertaa paikalla. 

Tuolla kurssilla ei ole tarkoituskaan tehdä kaikkia mahdollisia aksaesteitä, itseasiassa ilmeisesti tehdään vain juttuja siivekkeillä ja putkilla. Mikä on ihan ok minulle, en haluaisikaan viedä Taraa vielä kontaktiesteille yms eikä pentua tarvitse vielä (pitkään aikaan) hyppyyttää varsinaisesti vaikka kotona onkin melkoinen pomppijainen. 

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin vatireeniä. Se että koira teputtaa etujaloilla vadin päällä on Taralle jo tuttua puuhaa, mutta uutena meille tuli vatiin meno. Jossain vaiheessa koiran pitäisi koota itsensä niin, että sen kaikki tassut olisivat vadissa. Nyt Tara laittoi kyllä etutassut vatiin, mutta siitä käveleminen ja takajalkojen vatiin laittaminen olikin jo haastavampaa. Muutama takajalkavateilu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Nyt käytettiin pesuvatia, mutta koiran koko määrittää sen minkä kokoinen vati millekin koiralle on hyvä (tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea). 

Sitten tehtiin siivekkeen kiertoa. Niin että oltiin ihan lähellä siivekettä. Tarjoamisen kautta koiran olisi pitänyt lähteä sitä tekemään. Tara teki kyllä joitain kertoja, mutta vain toiseen suuntaan. En saanut koiraa oikein ymmärtämään jutun juonta. Vaikka sen kanssa on tehtyä kartion kiertämisiä mitkä ovat alkaneet sujumaan ihan hyvin jo. Selvästi Tara ei ole vielä yleistänyt kiertämistä - eli laiska ohjaaja ei ole tehnyt erilaisilla asioilla ja esineillä kiertoreeniä - ei voi vaatia pennulta kun yleistämistä ei ole tehty. 

Lopuksi tehtiin vielä käsikosketusta. Tara oli ihan kuutamolla. Tarjoili kaikkea muuta, kuten sitä maihinmenoa mitä on helppo tarjoilla kaikkeen ja tassun antamista. Mutta kun pitäisi koskea kuonolla käteen, niin ei voi ymmärtää ... 

Henkselit

 Aika komiaa. Sportdogscenterin logossa toinen koirakuvista on mun ottama. Ja kyllä kuvan käytöstä on sovittu ko koirakoulun kanssa. 

Sopimukset itseni kanssa ja niiden sopimusten purkaminen

 Viisi vuotta sitten kun Kikin agilityura loppui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan niin vannoin etten ikinä enää harrasta agia. Syynä sille lähinnä oli luopumisen tuska ja kaikki se tunneskaala mitä kävin läpi silloin kun Kikin kyynärpeikko paljastui. En myöskään halunnut enää minkään (koira)harrastuksen olevan jotenkin niin ylivuotavan tärkeää kuin aksa joskus oli. 

Tuon kokemuksen jälkeen olen (entistäkin enemmän) hyppinyt lajista lajiin, tehnyt koirien kanssa milloin mitäkin fiiliksen mukaan ja tarkoitushakuisesti pyrkinyt siihen ettei mikään laji kiilu yksinään himotuimman harrastuksen kukkulalla.

Joskus ehkä myös ajattelin ettei nykyisen kaltainen hömppätreenailija ole "kunnon koiraharrastaja" (joo, hönöt ovat ihmisen ajatukset joskus olleet). Se "himo kisaaja" tai "tavoitteellinen harrastaja",  joka joskus olin, on kadonnut jonnekin. 

Kun ruvettiin uutta koiraa hommaamaan niin Eetu sanoi, että siitähän voisi tulla mulle uusi agilitykoira. Siinä vaiheessa -ja pitkään sen jälkeenkin- kielsin jyrkästi moiset puheet; ei tule, kun aksaa en enää aio harrastaa enkä näin ollen agilitykoiriakaan tarvitse. Hieman ennen kuin Tara kävi niissä välikuvissa niin rupesin miettimään, että jos kuitenkin testattaisiin Taran kanssa, että tykkäiskö se aksasta? En halunnut ajatella asiaa enemmän ennen kuin välikuvissa oli käyty, mutta kun sieltä tuli vihreää valoa harrastuksen suhteen, niin ... huomasin vilkuilevani alkeisagilitykurssitarjontaa Oulun seudulla. 

Pitkän jaarituksen lopputulemana Tara aloittaa *Sportdogcenterissä Annika Haikosen opastuksella tutustumisen aksaan 😎 Kurssi alkaa 16.11 
Tässä on sellaista historian havinaa, että (jos en nyt ihan väärin muista) niin Annika on kouluttanut myös minua ja Merriä joskus Okk:lla 2000-luvun alkupuolella (eli agilityurani alkutaipaleella) 😉

Sen jälkeen kun olen lopettanut agilityn harrastamisen niin säkäluokat ovat lisääntyneet kolmesta viiteen (en ehtinyt pikkumaksien tai pikkuminien kelkkaan). Säännöissä ei myöskään ollut oivia tai pavoja (tai mitä ovatkaan) eikä koirat saaneet hyppiä kisaluokista toiseen. Myöskään nykyisen kaltaista koirien mittauskäytäntöä ei ollut (josta en siitäkään ole tarkemmin perillä, toki koirat mitattiin ennen kisaamista ja tulos merkittiin kisakirjaan aiemminkin). 
Ilmeisesti radat ovat muuttuneet erilaisemmiksi ja ne ohjaukset mitkä olivat kymmenen vuotta sitten pinnalla ovat jo historian havinaa ja nykyaksa on ihan toisenlaista ... 

Että aika ummikkona ja puhtaalta pöydältä (tietämättömänä mistään) voin telinejumpan Taran kanssa aloittaa 😊

*Avarian Sportdogs vaihtoi nimensä vähän aikaa sitten Sportdogcenteriksi, koulutustila sijaitsee Kempeleessä. 

edit. Jep, sitäkin mietin, että tuleeko liikaa treenejä pennulle viikossa. Koiratanssikurssi ja tämä aksan alkeet menevät hieman lomittain eli koiratanssia viimeinen kerta on 21.11 - eli vain tuolla yhdellä viikolla Taralla on kolmet ryhmätreenit.