Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion).
Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti