Aika kauan aikaa sitten jo suunnittelin, että kyllä me joskus mennään Kikin kanssa nosekisoihin. Vaikka korona hidasti entisestään ensimmäisiin kisoihin menemistä, niin silti tuntui, että kisat tulivat turhan pian. Tai siis oli vain muutamat treenit alla pitkän treenaamattoman aikakauden jälkeen. Että onko tämä nyt hyvä hetki kisata kun onko nosetustuntuma vielä löytynyt jne.
Lisäksi hirvitti temppukoiran laatikkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Ajoneuvoilla kun pitää varoa ettei koira hypi autoa vasten tai muutenkaan tärvele toisten autoja plus ajoneuvoetsintää on treenattu huomattavan vähän - itseasiassa viimeksi oli ko osiota harjoiteltu toukokuussa Avarianin nosekurssilla.
Onneksi Kikillä on koko syksylle tiedossa nosetreenejä kun ilmoittauduttiin tosiaan Kismalle 1-luokan valmennusryhmään. Nytpä sitten ollaan ihan oikeutetusti ko ryhmäläisiä kun se ykkösluokka on vihdoinkin korkattu.
Kisat pidettiin Oulunsalon peränurkassa eli Koppanan leirikeskuksessa missä en ollut aiemmin käynyt. Onneksi sentään Salonpäässä (mikä on sillä suunnalla) olen joitain kertoja käynyt niin hakutreeneissä, koiria kuvaamassa kuin Kikiä lenkittämässäkin joten vain loppumatka Koppanalle oli outoa seutua. Koska kaupungin leirikeskus niin perille asti oli viitat, joten edes minä en voinut eksyä.
Lauantain keli oli kostea, välillä satoi vähän vettä ja välillä paljon. Joitain kuiviakin hetkiä taisi aamupäivän aikana olla. Kisapaikalla olin ensimmäisten kisaajien joukossa ja sain hyvin auton puiden väliin parkkiin (oli siellä myös parkkiinohjaus, mutta auton sain hyvälle paikalle ajoissa kun olin paikalla). Kävin Kikin kanssa ilmoittautumassa, viemässä kisakirjan (jonka olin ostanut jo etukäteen eräissä treeneissä jolloin Katja myös katsoi Kikin sirun ja varmensi kisakirjan - nosework-hajutestiä varten hankittu kisakirja kun ei enää kelpaa kun laji siirtyi Kennelliiton alaisuuteen) ja koiralta tarkistettiin siru. Sain samalla kisanumeron, arvonta ei ollut suotuisa ts jouduttiin odottelemaan kisaamaan pääsyä pitkään kokelaina nro 17.
Vein Kikin autoon ja kävin kuuntelemassa kokeen avauksen (onko nämä kokeita vai kisoja vai onko sen ees väliä) ja tuomarin puhuttelun. Sen jälkeen käytiin tutustumassa sisäetsintäalueisiin. Ensin tehtiin sisäetsintä ja sitten heti sen perään laatikkoetsintä. Välissä oli siirtymäreittinä käytävänpätkä missä sai palkata koiran (toki koiran saisi palkata muutaman metrin päässä löydöstä, mutta olen opetellut ennemmin sen tavan että siirrytään vähän matkan päähän - eipähän tipu herkkuja muille häiriöksi ja kyllä se suullinen kehu löydön kohdalla on myös mitä oivallisin palkka koiralle).
Tuon jälkeen menin käyttämään koiraa lämppälenkillä. Jonkun matkaa tietä käveltyämme kuului laukauksia. Ammuntaa kuuluikin sitten epätasaisen säännöllisesti pitkin päivää. Kikin olemus muuttui ja koko loppupäivän se ei enää halunnut lenkkeillä siellä missä se oli sitä ammuntaa kuullut. Hyvin vahvasti se kyllä järkeili pienessä päässään että juuri se kyseinen kohta / alue ko metsää on se missä pauke käy. Joten joka kerta kun käytin Kikiä kävelyllä lauantaina Koppanassa niin koira kieltäytyi menemästä metsätietä pidemmälle ts sinne missä "paukkuu" (on joskus paukkunut, saattaa paukkua).
Onneksi koira keräsi kierroksia muista koirista ja siitä, että se näki, että ne pääsivät tekemään jotain kivaa. Pitkään koira sai toki odotella autossa että ei se pihalle päässyt vasta kuin sitten kun muutama koira oli vuorossaan ennen meitä. Mutta siitä pihalla olosta ja ihmisten odottelusta, koirien tulosta ja menosta koira kuitenkin aisti, että jotain Tosi Kivaa koealueella kuitenkin tapahtuu. Että joko me mentäisiin sinne?
Sitten koitti meidän vuoro mennä odottamaan vuoroamme eli Kiki pääsi etsimään lähtöhajua. No eihän sitä ne lähtöhajutörpöt (yhdessä haju) kiinnostanut. Nuuskutti kyllä sen, missä ne oli, muttei reagoinut hajuun vaan nuuskutti menemään maata ja muuta ko seuduilla. Että todella lupaavaa.
Sitten pitikin mennä jo sisälle. Ensimmäisenä se sisäetsintäalue siis huoneessa missä yksi nurkka huoneesta oli maalarinteipillä rajattu niin, että tuomari ja ajanottaja/sihteeri seisoivat ja se ei kuulunut koealueeseen. Huoneessa oli kerrossänkyjä, joista oli sanottu, että ei haittaa jos koira hyppää sängyille, mutta että haju ei ole siellä (haluttiin välttää tarpeetonta sängyillä pomppimista). Ihan millin tarkasti en enää muista kaikkia tapahtumien kulkua, mutta pääpiirteissään etsintä meni niin, että Kiki suunnisti heti alkuun sille alueelle missä haju oli. Tietenkään en siinä vaiheessa tiennyt asiaa, mutta koira pääsi heti hajupilveen muttei tarkentanut löytöään eikä kertonut mulle mitään. En nyt muista kummassa järjestyksessä tämä meni, mutta muistaakseni se kävi vähän nuuskuttamassa jossain ja sitten hyppäsi vastakkaiselle sängylle (siitä hajualueesta vastakkaiselle) ja meinasi vallan unohtaa, että töissäkin ollaan. Komensin sen sitten alas sieltä ettei aikaa käytetä unipuuhiin (tai muihin petitouhuihin) - koira onneksi totteli mukisematta ja melko pian tuon jälkeen tehtiin löytö. Eli koira sukelsi takaisin hajupilveen ja kertoi mulle löytäneensä eucan ja minä puolestani nostin tassuni ylös ja kerroin tuomarille "Löytö!" joka kuittasi sen oikeaksi. Kehuin koiraa ja tallustin sinne käytävään palkkaamaan koiraa.
Sisäetsinnän aika 0:41,39 (maksimiajan ollessa 2:30).
Palkkarasioissa oli mukana friteerattuja muikkuja, ko herkut löytyäivät sattumalta kesälomareissulla. Ts se oli yllätys kuinka paljon Kiki kesällä tykkäsi kalakukosta, niin kokeiltiinpa ostaa sille sitten muikkuja ja voi pojat kuinka pikkukoira niistä tykkäsikään.
Mutta asiaan. Käytävää jatkettiin sitten toiseen huoneeseen missä oli laatikkoetsintäalue. Ainiin molempien sisäetsintäalueiden aluksi en tehnyt pelkästään sitä, että rauhoitin koiran lähtöporteille. Eli ei singottu suoraan kehään vaan koiran piti ensin istua ja odottaa rauhassa lupaa lähteä töihin vaan rauhoitin myös itseni, eli syvä huokaus / puhallus ja sitten vasta koealueelle (jonkinlainen jännityksen purku, mikä saattoi ehkä jopa toimia).
Laatikoilla Kiki meni ensin töihin, siis haisteli jotain huoneen laidalla - siis jotain ihan muuta kuin laatikoita. Sitten se palautui takaisin laatikkojen pariin, ihan joka laatikkoa se ei tainnut käydä nuuskuttamassa kun oikea jo löytyi. Minä vain en ollut ihan kartalla ensimmäisestä Kikin pikkuvinkistä, että tässä tämä nyt olisi, joten Kiki ehti koskea tassulla laatikkoon - onneksi merkkasin löydön ts ilmoitin löydön joten Kiki ei ehtinyt alkaa rappaamaan, tanssimaan tai muutenkaan tärvelemään laatikoita. Ei saatu tuosta virhettä kun Kiki ei tuhonnut mitään, ykkösissä on vielä sallittua koskea laatikoihin (jos ikinä noustaan kakkosiin niin paljon ennen sitä pitäisi sieventää Kikin laatikkokäyttäytmistä, mutta se on toinen romaaninsa sitten se ja pitkä opetusprosessi).
Löytö oli siis oikea. Aika 0:19.13 (maksimiaika 1:00).
Eka puolisko takana. Molemmista löydöt. Jee. Sitten oli tauko ja seuraaviin alueisiin tutustuminen. Ensin suoritettiin ulkoetsintä ja sitten ajoneuvoetsintä. Maalasin piruja seinille miettimällä, että entä jos koira alkaa kaivaa maata, koealue kun oli hiekkaisessa mäntymetsämaastossa - Koppanarakennuksen kyljessä. Virheitähän siitä olisi tullut jos koira olisi tehnyt kaivauksia tai kiehnännyt hiekalla tai jotain. Pelkäsin myös käy jos paukkuu silloin kun me ollaan suoritusvuorossa, hyytyykö koira. Tärvelläänkö me jonkun autot - niitä oli kaksi peräkanaa ajoneuvoetsinnässä. Entäpä onko Kikillä turnauskestävyyttä? Joskus kun on käyty epiksissä niin se ei ole jaksanut työskennellä koko päivää, kaikkine odotushetkineen koepäivät venyvät ja koettelevat koiran kisakestävyyttä. Eli edes epiksissä ei olla saatu löytöjä kaikilta alueilta.
Ulkoetsinnässä Kiki oli loistava. Minä en niinkään. Kiki käveli lähdöstä päästyään about suoraan hajulle, ilmoittikin siitä minulle, mutta en uskonut sitä. Tyhmä kun olin. Mutta ajattelin, että koira tekee valeilmaisun, koska piilo oli niin ilmeinen ts sellainen mihin itsekin olen kotona koiralle piiloja tehnyt. Että omalla ajatuksella en ainakaan ohjaa koiraa olettamaan mitään. Tai jotain muuta tyhmää. Johdatin Kikin tutkimaan muuta koealuetta. Ja tutkihan se, vaikka vähän oli sen oloinen että kettuakos tässä kun tuo akka ei palkannut mua oikeasta asiasta. Tärveltiin siinä sitten aikaa kun etsitytin koiralla kokoalueen. Jossain vaiheessa mullakin lamppu syttyi, että ei saakutti, koirahan teki heti alkuun löydön, että olisi vain pitänyt uskoa sitä. Johdatin koiran takaisin sinne missä se niin selvästi ilmaisi löytäneensä hajun ja onneksi se näytti taas siltä että tässä se nyt olisi jolloin sain suuni auki ja kerrottua tuomarille, että "Löytö". Onneksi koira jaksoi puurtaa hommia vaikka ohjaaja kämmäilikin.
Aika 1:38,87 (maksimiaika 2:30)
Edellisen etsinnän mun kämmäily sitten hieman kostautui ajoneuvoetsinnässä. Eli Kiki oli vähän sen oloinen, että sillä olisi jo parempiakin bisneksiä. Johdatin sen töihin ensimmäiselle autolle, mikä kierrettiin kokonaan ja sitten siirryttiin toiselle autolle, sain kokoajan pidettyä koiran hyvin ettei se yrittänytkään hyppiä autoa päin ja suht rauhallisesti edettiin. Vähän taidettiin välillä harhautua pois autolta joten välillä piti ohjata/käskeä koiraa takaisin hommiin. Koiralla olisi ollut kiire eteenpäin ja mä väärä-älyisesti luulin sen tahtovan jonnekin pois. Myöhemmin tietysti vasta tajusin, että koira olisi tahtonut ohittaa sen ekan auton, koska siinä mitään hajua ollut vaan siinä toisessa autossa. Haju löytyi siis toisen auton keulasta mikä oli siis vastakkainen pääty siitä mistä etsintäalue alkoi. Kiki nuuskutti niin selvästi sitä auton keulaa että uskalsin ilmoittaa löydöstä ja oikeinhan se meni.
SuperKiki sai ajoneuvoilta etsintäajaksi 1:24,16 (maksimiajan ollessa 2:30).
TaDaAAA! Siinäpä se sitten oli, Kikin ekat nosekokeet ja heti kilpailukirjaan ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos.
Kikin sijoitus oli 8/20 Kikin ollessa hitain niistä jotka tekivät virheettömän tuloksen.
ps. ei siis paukkunut silloin kun Kikin vuoro oli tehdä ulkona olleet etsinnät. Tai jos paukkuikin niin me ei huomattu / häiriinnytty niistä. Tosin kun kävin lopuksi ottamassa Kikistä kuvan niin koira taas oli varsin epäluuloisen oloinen.
