Kiki on ensimmäinen meidän koirista, joka viihtyy yksinäänkin ulkona. Se haluaisi olla tosi paljon pihalla. Välillä vaan pakko ottaa se sisälle kun en voi olla niin, että pystyisin puolivalvomaan sitä eli olemaan hakemassa sen sisälle jos jotain tulee. Esim jos se yltyy vartioimaan liikaa pihaa. Meidän takapihan takana kulkee pyörätie, jolla on välillä kovastikin liikennettä. Siinä sen pyörätien toisella puolella menee sitten autotie, mutta autoliikennettä Kiki sentään ei vartioi. Ja näköjään mitä enemmän se on ulkona niin sitä vähemmän se kokee tarvetta murmuttaa ohikulkijoille. Toki jos pyörätietä kulkee joku inhokkikoira, tai muuten vaan joku sellainen mikä herättää Kikin vartiointi vietin niin sitten se rupeaa vahtihaukkumaan.
Mutta nyt kun on kesäiset säät -omasta mielestäni jo liiankin lämmin- niin onhan se aika etuoikeus tehdä kotoa käsin töitä ja välillä vilkaista pihalle, kun koira nauttii elämästään.
Sellainen juttu vielä sanottava tähän väliin Kikistä, että se on joskus hassu kun se tahtoo syönnin jälkeen ulos (pentuna oppi, että kun on syöty niin mennään takapihalle) niin nyt kun pihallakin on vesikuppi niin se saattaa tahtoa ennemmin ulos juomaan vettä kuin että keittönkupista joisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti