keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Päivä nro 22

Perusaamu.

Paitsi, että Kiki ei saanut tänäaamuna Metacamia. Kokeillaan pärjäisikö koira jo ilman lääkettä.

Aamulenkillä reenattiin taas vähän seuraamista & kasia.

edit. 20:06

Räpsyjä tältä päivää:




Tänään, Kiki on ollut rasittavan aktiivinen. Oon käyttänyt sitä useita kertoja takapihalla. Koirat ovat etsineet namuja sisällä - jotta sain namit piilotettua niin Nemi oli paikallaolossa ja Kiki häkissä, ensin kokeilin pitää Kikiä sylissä samalla kun piilottelin nameja, mutta eihän siitä mitään tullut. Nuo pari kuvaa on otettu siitä namienetsinnästä.
Sitten oon myös temputtanut koiria, istu-maahan juttuja tehtiin. Samoten kokeilin Nemille Kaisan neuvomaa jalan taivuttelua. Nemihän siitä sitten intaantu "Paha keikka! Paha keikka!" ja juoksi herkkukaapille. Kokeilin taivutusta Kikillekin, mutta Nemi oli niin tohkeissaan selittämässä vieressä koko ajan jotain, että en tehnyt kuin pari jalan liikutusta (eipä silti, ei niitä montaa kuulukaan tehdä per kerta). Tehtiin myös vähän takajalkojen nostelua. Tassua Kiki ei alkanut mulle antamaan (tai ois antanut sitä leikattua jalkaa, mutta kun sitä ei pitäs antaa niin jätettiin asia hautumaan), Nemi sensijaan antoi molempia tassuja vuoron perään :)

Kiki on käynyt tänään aamulenkin, päivällä käytiin metsässä ihmettelemässä ja tunteroinen sitten vielä yks lenkki. Eka ja vika oli ns pikkupäiväkotilenkki. Lenkkien lopuksi on tehty kontaktireeniä, seuruuta ja kasia. Viimisimmällä lenkillä myös "väärän puolen" seuruuta aka kontaktikävelyä.

Nemiä käytin kans päivällä pissalla takapihalla. Aamulla se pääsi Eetun kanssa kävelylle ja just nyt se on Eetun kanssa juoksemassa.

edit 1.12
klo 20:07

Ennen nukkumaanmenoa käytin koirat (erikseen) vielä pissalla.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Päivä nro 21

Saatiin peruutusaika Hundspahan tälle päivää. FysiOtuksen Saaran opastuksella mennään tutustumaan vesimattoiluun. Mikä ilmeisesti on hyvä kuntoutusmuoto ...

edit. 12:02

Kaks nopeasti räpsästyä kuvaa Kikistä tältä aamua. Varsinkin tuota etutassujen ristiin pistämistä on alkanut harrastamaan ihan tässä parin viikon aikana. Tuossa toisessa kuvassakin toi operoitu jalka on ihan hönösti ...



edit. 15:54

Kiki vesikävelyn jälkeen:



edit. 21:08

Pitää kait sitä jotain kirjoittaakin tästä päivästä.

Porukka kysyy, että miten se Kiki on ruvennut toipumaan jne. Siihen on kuulkaasta hyvin hankala vastata. Onhan siinä jotain parempaan suuntaan olevia merkkejä havaittavissa. Mutta oikeastihan en tiedä mitään. Kontrollikuvat voidaan ottaa kolmen viikon päästä (kuus viikkoa operaatiosta), joten vasta sitten tiedetään, että onko junassa menossa oikeaan suuntaan vai ollaanko ihan hunningolla. Ja jos ollaan niin mitä ihmettä sitten. Täysin missään vakuumipakkauksessa en vain pysty koiraa pitämään, joten kyllähän sillä niitä koheloliikkeitä tulee; varsinkin pihalla. Vaikka tarkkailen sitä lähes 24/7.

Aamulla taas normit aamutoimet. Sitten kun avasin koneen niin huomasin, että vesitassutteluun olisi tälle päivää peruutusaika. Nappasin ajan itselleni ja päädyinkin heittämään koirien kanssa Eetun töihin, jotta saatiin auto päiväksi. Samalla aamuajelureissulla kävin hakemassa paikallisesta leipomosta pakkaseen leipää ja ruokakaupasta lisää koirille herkkuja (ja omaan jääkaappiin täytettä). Sitten hengailtiin kotona muutama tunti, taisin käyttää Kikin takapihalla. Sitten ajeltiin Hundspahan, autoon mennessä (vein koirat erikseen aina autoon ja autosta kotiin ettei ne riekkus keskenään ulkona - tai Kiki liikaa kiihtys koska Nemi sitä ja tätä) käytin molemmat pissalla. Hundspaan pihasta lähdin käyttämään Kikiä pikkukävelyllä, ees-taas tassuttelu sai sen hermostumaan joten kannoin sitä taas hetken kun ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa alkaa sen kanssa säätelemään mitään.

Vesikävelyn (josta kerron joskus toiste kun en nyt jaksa) jälkeen käytin Kikin pissalla ja ajeltiin kotiin. Kotona koirat meinas alkaa leikkimään, mutta kielsin niiltä sen huvin. Sitten koirat alkoivat nukkumaan (otin nuo pari kuvaa silloin). Sitten pistin koirien ruuat turpoamaan ja lähdin hakemaan Eetua töistä (taas koirat erikseen autoon, pissasivat ennen autoon menoa). Kun tultiin takaisin niin annoin koirille ruuat ja käytin Kikin lenkillä (ei kakannut), siitä jonnin ajan päästä Eetu käytti Nemin lenkillä (kakkas). Ja nyt -muutamia tunteja aiemman ulkoilun jälkeen- yritän saada patistettua itseni liikenteeseen, jotta lähtisin käyttämään Kikin kävelyllä.

Ainiin. Pihalla oon muutamaan otteeseen reenauttanut Kikille seuruuta ja kasia.

edit. 30.11. klo 7:58

Eilen illalla käytin Kikiä vielä lenkillä. Oli oikein hyvä lenkki; muutama kontaktinami siellä täällä ja lopuksi kotipihalla vielä seuruuta & kasia.

Ennen nukkumaanmenoa käytin Nemin kans ulkona.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Päivä nro 20

Heijoo. Sitä on jo parikytä päivää vietetty toipilaskotielämää.




edit. 20:39

Aamulenkin tein Kikin kanssa taas metsän laitaan. Pissasi pari kertaa ja kakkasi. Ihan loppumatkasta harjoiteltiin seuraamista nami-imutuksella. Eetu käyttin Nemin pidemmällä aamulenkillä.

Päivällä Kiki kävi kertaalleen takapihalla pissalla (yo. kuva). Sisällä koirat nukkuivat paljon, nuolivat jugurttipurkkeja (ks kuvat - tai no Kiki myös silppusi niitä).

Iltapäivällä annoin koirille ruuat ja käytin Kikin pikkupyrähdyksen lähimetsässä. Mulle siellä oli jo vähän turhan hämärää, mutta Kiki tykkäsi.

Sitten tehtiin vähän temppuja eli lähinnä maahan-istu-seiso ja "lepo" reenin minialkeita. Ainiin. Pihalla tehtiin myös pari kasia.

Nemi pääsi alkuillasta Eetun kanssa juoksulenkille.
Alkuillasta käytin Kikin takapihalla pissalla.

edit. 29.11 klo 21:18

Eilen käytin myöhemmin illalla koiria erillislenkeillä ulkona.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Päivä nro 19

Eli tänään sunnuntaina 27.11
Koirat hoidossa Raahessa.

Paitsi n klo 18 saavuimme Raaheen ja kotvan siellä oltuamme noukimme koirat kyytiin ja ajeltiin kotiin. Aiheesta ei vielä mitään sen ihmeempää kerrottavaa.

edit. 28.11. klo 20:30

Niin. Eilen illalla käytin koiria erikseen pikkulenkeillä. Muuten vaan oltiin. Koirat söi puruluita.

Päivä nro 18

Lauantai 26.11
Koirat hoidossa Raahessa.

Päivä nro 17

Perjantai 25.11

Aamutoimet normit. Sitten heitin Eetun töihin ja ajoin koirien kanssa Raaheen. Ensin vein Nemin sisälle ja sitten hain Kikin ja hieman koirien tavaroita (häkki & kauluri varalta, ruokaa, lääkkeet ja puruluita). Sitten annoin vielä koirien hoito-ohjeita (joita anoppilaan oli kerrottu kyllä puhelimitse etukäteenkin. He kuuluvat siihen harvalukuiseen määrään ihmisiä joille luotan koiramme hoitoon). Sitten jätin koirat Raaheen ...

torstai 24. marraskuuta 2016

Päivä nro 16




edit 15:16
Herätys kuudelta. Normaaliksi muodostuneet aamurutiinit.
Sitten vein Eetun töihin (Nemi matkusti takapenkillä ja Kiki takana häkissä). Lipastolta ajelin aamuruuhkassa Oulunsaloon. Saatiin Kaisa Vakkurille aika. Olin hyvissä ajoin paikalla, joten käytiin ensin pikkukävelyllä (ja lopuksi käytin Kikiä tietty pissalla). Vielä ei pariin viikkoon ole aikomus varsinaisesti fyssarilla koiraa käyttää, mutta halusin jumppaus yms ohjeita, koska oon ollu vähän varpaisillaan siitä, että mitä tuon kakaran kanssa voi tehdä. Ohjeita saatiinkin ja niitä kokeiltiin jo käytännössäkin. Kaima myös katsoi (sisällä ja pihalla) miten Kiki liikkuu. Uutta aikaa ei varattu.

Tuon jälkeen ajelin Kaakkurin Mustiin & Mirriin ostamaan kasan luita. Kotona annoin koirille luut (ks kuvat) ja Nemi jo pisteli omansa nassuun. Kiki simahti ennen Nemiä joten se ei omaansa tainnut vielä loppuun asti syödä. Jossain välissä pentu heräsi ja käytin sen pissalla takapihalla. Nyt koirat uinuvat.

edit. 19:55

Nyt koira syö sitten tyytyväisenä puruluuta. 

Mitäpä muuta tänään? Ne ovat tietty saaneet iltaruokansa, sitten käytin Kikiä lenkillä (pissas pari kertaa ja kakkas) sitten lähdettiin hakeen Eetua töistä. Nemi pissas ennen autolle menoa. Kuljetin koirat erikseen autolle ettei ne ois alkanut riekkua keskenään. Autossa Nemi matkusti taas takapenkillä ja Kiki häkissä. Kun tultiin lipastolle niin käytin Nemin pikkukävelyllä jotta se sai pissailla/merkkailla ja käydä kakalla. Kiki sai odottaa sen aikaa autossa. Tuon jälkeen ollaan lähinnä vain oltu kotona ja tosiaan äskön käytin Kikin lyhyeksi jääneellä pyrähdyksellä pihalla. 

Blogi vaikenee tämän päivän jälkeen muutamaksi päiväksi. Koirat menevät Raaheen hoitoon viikonlopuksi. Kovasti ollaan sinne ohjeita kerrottu ja huomenna kun vien koirat niin kerron varmaan lisää mitä muistuu mieleen ... 

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Päivä nro 15





edit. 22:05

Hui mikä päivä. Tulen olemaan niin pulassa tuon neitokaisen kanssa. Se nimittäin piristyi hurjasti kun on saanut olla koko päivän ilman kauluria. Aamu meni normaalisti, käytin sen ulkona kun Eetu käytti Nemin. Pesin koirien tassut ja ne saivat puruluut kun Eetu lähti töihin (aamuruokansa söivät ennen aamulenkkiä). 

Sittenpä Kikiä ei väsyttänytkään, joten annoin sille muutaman pahvilaatikon (olin kätkenyt niitä muutamaksi viikoksi ettei Kiki riehu niiden kanssa). Nytkin tarkkailin ettei se juoksentele tms laatikoiden kanssa, mutta ei onneksi sellaista sattunut. Lähinnä se tyytyi repimään ja puremaan pahvia. Pari kertaa alkupäivän aikana käytin pentua takapihalla muttei se tainnut siellä pissata. 
Hetkeksi koira nukahti ja sitten pitikin lähtä käymään hihnakävelyllä ulkona. Käytiin taas lähimetsässä ihmettelemäsä hajuja. Kiki tykkää kulkea siellä metsäpoluilla, mikäpä koira ei tykkäisi. 
Sitten koirat taas nukku jonku aikaa, tai söivät puruluita tai mä rapsuttlin niitä.

Nemikin on tyytyväinen kun Kikillä ei ole enää kauluria niin se ei ole tökkimässä terävillä muovireunoilla enää Nemiäkään. Kovasti on hännät heilunut kun tytöt ovat tervehtineet toisiaan. Yhdessä välissä piti hieman korottaa ääntä kun koirat meinasivat ruveta leikkimään. Onneksi ne sitten lopettivat sen niin ei tarvinnut niiden menoon sen enempää puuttua. 

Iltapäivällä annoin koirille ruuat ja käytin Kikin kävelyllä. Ulkona on kokopäivän satanut semmosta tyhmää tuhnuvettä. Oli tarkoitus ottaa 9kk posetuskuva (joo, pentu täytti tänään 9kk <3 ), mutta eipä tuonne kosteaanilmanalaan viittinyt kameraa viedä. Joku toinen kerta sitten semmota. Niin, tosiaan käytin 848.n pyörätiellä Kikiä sillon iltapäivällä. Ihan nätisti se kulki. Välillähän se jumii jos näkee jonkun (ihmisen tai koiran). Joskus käytänkin hyväkseni muita kulkijoita, jos siis joku kulkee meidän edellä niin se on hyvä juttu kun sitten Kiki haluaa edetä ... 
Kun olin pessyt Kikin tuon reissun jäljiltä (siis tassut ja mahanalusen) niin Eetu tuli töistä ja mä lähdin Nemin kanssa liikenteeseen. Käytin ensin Nemin pissalla ja sitten  ajettiin Linnanmaalle, jossa käytin Nemin lenkillä ja menin sitten tekemään vähän töitä. Sitten ajeltiin Nemin kanssa takaisin kotiin, käytin taas Nemin pissalla ja tultiin kotiin. 
Hetken päässä olikin vuorossa taas Kikin lenkitys - kierrettiin pikkupäiväkotilenkki, Kiki pissas kaks kertaa. Puolivälissä kiukutteli hetken, kannoin koiraa ehkä viis metriä. Loppumatkan se käveli ihan kivasti. Vähän turhan paljon nuuski kakkoja, mutta ei tainnut syödä niitä (ainakaan kovin montaa). Ulkona on ällöttävää kun tienvarret on täynnä märkiä lehtiä, ties mitä roskia ja koiranpaskoja. 

Sitten tehtiin vielä muutama etupalkkafokusointireeni, vähän kosketusjuttuja ja yritettiin tehdä noutoja ts kapulan nostoja mutta Kiki alkoi komentamaan, joten otin noutokapulan pois lattialta. Ei nyt oikein maltti riittänyt siihen reeniin. Nemi teki yhden kapulan tuonnin mun sivulle. 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Päivä nro 14

Tikit poistettu  jee! (Kiimingin Evidensiassa) Ei maksanut mitään, jee! Maksua ei peritty, koska tähystysleikkus tehtiin saman ketjun klinikalla.

Kiki pitää kauluriaan kuitenkin vielä tämän päivän, että tikkireiät (tai mitkä lie) saa olla rauhassa tämän päivän.

edit. 21:26

Tänään ei oikein irtoa. Blogitarinaa muuta kuin väkisten. Olen inspiraatiota odotellut, mutta kun se ei tule niin pakotetaan sitten jotain juttua tästäkin päivästä esille.

Aamulla käytin Kikin pikaisesti ulkona, sen jälkeen kun se oli syönyt. Sitten kävin suihkussa, pesin Nemin (kun se tuli ulkoa missä oli Eetun kanssa) ja kotvan päästä lähdettiin sinne tikkien poistoon. Kiki oli siellä levoton aka äänekäs (mulla on kyllä tuhottomasti työtä sen koiran kanssa jahka tästä leikkaustoipilasoperaaitosta on päästy eroon tai edes paremmalle puolelle).

Lekurilassa hoitsu sanoi "menkää lenkille purkamaan tuota energiaa". Mutta ei me kyllä menty kuin kotiin. Annoin koirille puruluut, mutta eipä ne niitä alkaneet syömään. Kiki simahti melko pian. Oli ilmeisesti rankka reissu <3

Ainiin. Niitä tikkejä löytyi kahdesta kohtaa koiran vas. etujalkaa. Viisas kaveri osasi kertoa, että toinen oli se missä oli operoitu sitä varislisäkettä ja toinen kohta se missä oli sahattu sitä luuta.

Päivän aikana käytin Kikä muutaman kerran takapihalla. En muista pissasko se sinne kertaakaan. Nemin käytin kerran takapihalla pissalla.

Päivällä käytin koiran myös pikkukävelyllä. Mentiin lähimetsään kiertämään yks polku missä ei ole pahoja maastovaihteluita (ylä-alamäkiä siis). Kiki haisteli aika tohkeissaan kaikkee ja teki mitä pikkukoira nyt metsässä tekee. Tuo on kyllä kivaa vaihtelua asfalttireittien kiertämiseen. Kiva että läheltä löytyy pikkumetsä jossa voi piipahtaa niin tulee koiralle vähän jotain eri juttuja kuin yleensä. Eikä tarvi silti mennä kauas :-)
Tolla reissulla Kiki ei kakannut. Loppumatkasta se alkoi riekkumaan, joten nostin syliin ja kannoin melkein kotiin asti.

Seuraavalla ulkoilukerralla käytin Kikin vain vähän matkaa tiellä, jonne se pissas ja kakkas. Tämä taisi olla ip ruuan jälkeen/aikoihin.

Alkuillasta reenittiin vähän jotain. Jalkojen nostelua ja jotain... ei just nyt tule mieleen että mitä. Mittasin myös Kikin.

Illalla käytin Kikin pikkupäiväkotilenkillä mikä meni superisti eli suomeksi sanottuna se tarkoittaa nykymittapuilla sitä että koira ei riehunut ja se eteni ihan kivasti (ei kiskonut mutta käveli eteenpäin, toki nuuskutti välillä jotain). Ei tainnut kakalla käydä. Pissas kerran. Satoi vettä.

Sitten on myös tänään koirat saaneet vierihoitoa, rapsuttelua ja luiden pitopalvelua.

Koirat kävivät myös pikaisesti pihalla iltapissalla ennen yöpuulle painumista.

Saas nähdä millainen huomisesta tulee kun ainakin päivän Kiki saa olla ilman kauluria.
Tänään just kehuskelin facessa kuinka Kiki ottaa sisällä rauhallisesti... ja sitten kun menin keittiöön niin huomasin että siellä lainehtii... mystisesti on vesikuppi päässyt tyhjenemään.

Jalka valvottaa

Nimittäin mua. Herättiin aamuyöstä johonkin kolinaan, Kiki rymmyytti kaulurinsa kanssa jotain. Sen jälkeen en saanutkaan about tuntiin unta kun oik.jalka oli niin kipeä. Jomotti siitä leikkausarpialueelta. Vasta kun kävin ottamassa särkylääkkeen niin auttoi ja sain nukuttua.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Päivän kuva


Mun oma läppäri heräsi henkiin. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa ... Ei mitään käsitystä mikä siin oli vialla ja palaako vika vai ei.

h34/16

Kampailin Nemiä, Kiki oli pakko laittaa siks aikaa häkkiin ettei häiriköi.

Päivän googletus

Leo-pekka-tahden-rion-matkaan-mutka-huomenna-kyynarpaan-tahystykseen

Päivä nro 13

Nyt sitä on sitten taas aamutoimet takana ja koirat ovat koisimassa. Kiki pääsi aamulenkille tällä kertaa mun kanssa, ilman kauluria. Sen kaulurin irrottaminen siltä on tällä hetkellä työläämpi operaatio kuin takaisin laittaminen, ehkä se haluaa niin vilkkaasti siitä eroon ettei malta olla aloillaan ja takaisin laittoon alistuu kun ei muutakaan voi. En tiiä. Ulkoilusta ei muuta kummallista tai kerrottavaa kuin se, että nähtiin sitä yhtä tätiä millä on kolme koiraa. Kiki olisi halunnut niiden luo, olivat kauempana meidän edellä. Ensin katteli niitä ihan hiljaa ja sitten rupesi kiskomaan.

(Nyt Kiki haukkuu takapihan oven edessä, miten se onnistuukin hankkimaan pihalle lähtöhalunsa aina kun alan kirjailemaan blogiin?)

Pari päivää sitten, en varmaan merkannut sen päivän tapahtumiin tätä, annoin Kikille vinkulelun, sellaisen lörppänän olisiko orava ollut, että vinguta sitä kun oot niin energinen. No sehän innostui sen kanssa syöksyilemään / juoksemaan. Joten poishan se piti ottaa.

edit. 11:59

Evidensia tekstari tuli. Huomiseksi tosiaan on se tikkienpoistoaika (jee).

En enää muista mitä aamulenkistä aiemmin olin kirjailemassa. Kiki on käynyt tänään jo kaksi kertaa takapihalla. Vasta toisella kerralla pissasi (vissiin kun kesken pissausasennon alkoi jotain mölisemään joten en ole varma malttoko se pissata loppuun asti). Sitten se alkoikin riehumaan joten toin koiran sisälle.

Pihalla koira on usein tosi energinen, ja jopa riehakas. Sisällä sitten (onneksi) huomattavasti rauhallisempi ja makoilee paljon (aina ei nuku, nakertelee jotain, syö luuta, on rapsuteltavana, seurailee mitä sisällä tapahtuu jne). Olen ollut huomaavinani myös sellaista, että pihalla kun adrenaliinit kasvaa niin koira liikkuu enemmän kuin mitä ehkä kannattaisi tai mitä jalka kestää. Tohottaa menemään vailla järkeä (edit. 12:43 - ei tietenkään edelleenkään pääse kuin lyhyessä hihanssa ulos ja koiran liikkeitä pyritään hallitsemaan niin paljon kuin se on mahdollista) ja kun tullaan sisälle niin on varsin tyytyväinen kun pääsee pötköttelemään. Vaikka ei tietenkään pihalla sitä myönnäkään eli halua sisälle.

Sitten myös sellainen lisähuomio Kikin ja Nemin välisistä suhteista. Että kun jossain välissä luulin, että Kiki olisi ollut juoksua tekemässä (no en niillä semmosia ihmetansseja välillä, se junaleikkijuttu liittyi varmaan vain naapurikoiran juoksuun), niin se taitaakin olla jokin laumadymamiikka tai mikä lie juttu, kun Kiki välillä tarjoaa / haluaa että Nemi puhdistaa sen alapään.

edit. 16:18

Iltapäivällä käytin Kikiä vesisateessa lenkillä. Ulkoilussa on se hankala puoli, että jos menen suunnitellusti vain vähän matkaa. Eli kotikatuamme ees-taas niin Kiki hermostuu kun ei ole selvää reittiä / lenkkiä eikä pääse oikein minnekään. Mutta jos taas lähtee kiertämään jonkun pätkän, niin mikä on sitten tarpeeksi pitkä muttei liian pitkä. Eli loppumatkasta Kiki selvästi väsyi tai ei ollut niin reipas kuin aluksi. Ei kuitenkaan alkanut riehumaan. Valitettavasti koira ei käynyt kakalla, pissasi kyllä pari kertaa.

Koirat ovat syöneet tänään pakkasesta yhdet poronkylkiluut (tämmöiset siis - vanha kuva).

edit. 20:12

Illalla Nemi kävi Eetun kanssa juoksemassa. Vesisateessa. Kun he kotiutuivat niin E käytti Kikin pikkulenkillä ja penikka vihdoin kakkasi. Nemi oli ihan sikalikainen lenkin jälkeen, Kiki onneksi ei - edes pahasti kastunut. Ainiinjoo, joku päivä sitten pesin koirashamppoolla Nemin mahakarvat kun ne tuntuivat niin öhnyiltä, mutta edelleen ne on kumman tahmasen tuntuset (ainavälillä, kosteina).

Kikille tein vähän naminpiilotusta pienelle alueelle olkkarissa sillon kun nuo toiset olivat juoksemassa. Koirien ulkoilun jälkeen tehtiin vähän kosketuskeppeilyä (Kiki pomppi vaikka laitoin kepin matalalle, eli se innostu siitä liikaa), peukuttelua ja hieman sitä etupalkkaseisomisjuttua (vain pari toistoa - Nemille silloin vain etupalkkaistumistreeniä). Niin ja Nemille tein vastakkaisten tassujen nostelua. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Päivä nro 12

Enää pari yötä niin Kikiltä otetaan tikit pois, jee. Vähemmän lampunvarjostuselämää sitten. En siis oikein tiedä, että tullaanko muovikauluria pitämään toisinaan koiralla vielä jatkossakin. Että jos koira rassailee kovasti jalkaansa sitten kun se on mahdollista niin pitääkö se pystyä estämään?

Aamulla käytin seiskan aikaan pihalla pissalla.
Siitä tunnin-parin päästä annettiin koirille aamuruuat. Mä lähdin ensin Kikin kanssa ulos -sitä ennen Eetu otti Kikiltä kaulurin pois- ja Nemi & Eetu lähtivät lenkille meidän jälkeen. Huomattavasti rauhallisempaa noin. Menin siitä väliportista taas tuonne pihojentakapyörätielle. Pyörätie oli melkein sula. Kiki pissas ja kakkas nopeasti. Käytiin jonku matkaa pellolle asti (tietä pitkin siis kuljettiin kokoajan, ei menty sinne pellolle). Pellolla oli variksia mitkä kiinnostivat Kikiä. Sinällään siis ihan kiva, että sillä oli jotain ihmeteltävää. Seisoskeltiin jonku aikaa paikoillaan. Mutta kun Kiki alkoi pomppimaan niin kuin olisi jahtaamassa lintuja (vaikka ne olivat siis meistä monen metrin päässä) niin yritin siirtyä tien toiselle puolelle ja kohta kääntyä takaisin kotiin päin. Siinä kohtaa Kikillä sitten kilahti ja se pisti kotiin päin menon melkein samallalailla hanttiin mulle kuin joskus pikkupentuna kun komensin koiraa pois takapihalta. Ihan raivona siis hampaat mun ranteisiin. Kielsin sitä muutaman kerran, mutta kun siitä ei ollut tuon taivaallista hyötyä niin otin koiran syliini. Pidin hetken, että se rauhoittui ja laskin takaisin maahan. No, kyllä se ... (ajatus keskeytyi, Kiki tuijottaa mua)

edit. 22:02

Todella pelottava tuijotus kun vasta nyt pääsin jatkamaan juttua.
Eli. Aamulenkillä oli säätöä, mutta myös mukavaa lintujen tuijottelua. 

Päivällä Kiki kävi kerran takapihalla ja iltapäivällä/alkuillasta käytin sen ns päiväkotilenkillä (ilman kauluria). About puolivälissä lenkkiä koira kakkasi ja sen jälkeen alkoi riehumaan. Päädyin välinpitämättömään taktiikkaan, siis kielsin sitä mutten edennyt mihinkään enkä alkanut sen peliin mukaan. Kyllä se sitten lopetti ja pystyttiin jatkamaan matkaa. Kaks koirakkoa ohitti meidät, Kiki olisi tahtonut niiden luo. Ei huutanut eikä mitään, mutta kun olivat kohdalla riuhtoi kovasti. Ne muut varmaan ajattelivat, että onpa huonosti käyttäytyvä koira. Niinhän se onkin. Itse vain ajattelin, että "älä nyt hajota enempää jalkojasi noilla repäisyillä" (hyvin hankala pitää koiraa täysin paikoillaan kun käskyt menevät kuuroill korville). Samaan aikaan Eetu oli käyttämässä Nemiä lenkillä eri suunnalla. Mutta osuttiin yhtäaikaa autokatokselle ja siitähän se sitten riemu repesi ... 

Tuon jälkeen ollaan taas vaan lähinnä oltu. Koirat ovat makoilleet / nukkuneet itsekseen, ne ovat pureskelleet puruluita ja niitä on rapsuteltu. Äskön kävivät pihalla iltapissalla. 


lauantai 19. marraskuuta 2016

Uskomatonta (diipadaapa) settiä

Kaikenlaisia ajatuksia sitä päässä rynnistää. 

Sillon kun Nemi jäi agista eläkkeelle, tai jopa sillon kun harrastus alkoi hiipumaan sen jälkeen kun Nemillä alkoi se virtsankarkailu. Niin silloinhan kirjoitin kovastikin jotain agilityjäähyväisraapustuksia. Sen jälkeen nousi kuitenkin ajatus, että "sitten joskus kun mulla on se seuraava koira niin ...". Eli paluu agilitykentille oli kirkkaana mielessä. Vaikka pennun hankkiminen ei ollutkaan heti aikeissa eli pitkän aikaa oli ihan kiva ja hyvä elellä niin, että oli vain yksi koira.

Sitten tuli se haihatus siitä, että olisin kuntoa kohottanut sen takia, että olisin vaikka mitä näppärämpi, sutjakampi (no, agin takia aloin alunperin juoksemaan ja laihdutin melkein 20 kg), ketterämpi, nopsempi jne sitten sen seuraavan aksakoiran kanssa. Että vaikka tervejalkasta ja normaalia musta ei saisi vaikka rautakangella hakkaisi päähän (tai jalkaan) niin ainahan sitä voisi olla vähän ... jotain ... enemmän kuin ennen. 

Nyt mulla on sitten menossa joku surun/eron/minkälie vaihe. Niitähän on niitä jotain askeleita. 

Toisaalta mä haluaisin irrottaa käden. Kuvainnollisesti toki. Että jos vaan voisin niin eristäisin maailmasta kaiken aksaan liittyvän, pakkaisin sen laatikkoon, sulkisin kannen ja veisin varastoon. Voisin sitten kolmenkymmenen vuoden kuluttua kun olen eläkkeellä tai vanhainkodissa tai missä vain niin muistella, että tämmöinenkin juttu oli joskus olemassa elämässäni. 

Joku pieni osa minusta on myös tyytyväinen. Mun ei tartte enää tuntea ärsytystä, surua, inhoa, pettymystä, ... mitä näitä tunteita ja tuntemuksia nyt on, siitä, että en opi muistamaan kumpi on vasen ja kumpi on oikea jalka ja otinko sitä merkittävää askelta kummalla jalalla (ja miks mun jalat eivät toimi niin kuin normaaleilla).

Tästäkin olisi voinut kirjoittaa jotain, mutta en jaksa. Pudistelen vain päätäni, että kaikkea sitä ja ettäs ihmiset kehtaavatkin. 

Sinällään alan kyllä olla jo hyväksynyt sen tosiasian, että Kikistä ei tullut/tule agikoiraa. Nyt olen niin syvällä siinä sen leikkauksen jälkeisessä toipilasmaassa, että ainoa päämäärää on se, että se tuosta kuntoutuisi. Se mitä sitten joskus tapahtuu, mitä me sitten tehdään, niin sen (se kuuluisa) aika näyttää. 

Kohujuttu

Uusin Koiramme -lehti tipahti postilaatikkoomme vihdoinkin eilen. Olin Facesta jo lukenut, että siellä on joku kauhea juttu siitä kuinka koiria koulutetaan fyysisesti. Siis kosketaan niihin, kääk. Olin ajatellut, että kun saan lehden käsiini niin kirjoitan aiheesta jonkun mehukkaan tai edes semi-mainion raapustuksen. 

Mutta. 
Nyt ei kuulkaas irtoa yhtään mitään. Luin tänään sen jutun, enkä todellakaan tajua mistä se kohu on lähtenyt liikkelle. En löydä jutusta niitä kohtia mitä somessa paisutellaan ja mistä ollaan niin kauhean kauhuissaan. Mulle on varmaan tullut ihan eri lehti ja erilainen artikkeli kuin joillekin muille. 

Lässähti kuin se kuuluisa pannukakku siis tämäkin bloggaus. 

Jos joku haluaa tietää aiheesta lisää niin kannattaa etsiä käsiinsä Koiramme lehden numero 11/2016 ja lukea Noora Valkilan kirjoittama artikkeli "Fyysinen palaute ei ole kiusaamista vaan ohjaamista". 

Päivä nro 11

Entäs tänään sitten? Aamuvalkeni loskaisena. Kikin käytin seitsemän pintaan ulkona, jolloin se sekä pissas että kakkas. Nemikin pääsi tuolloin käymään takapihalla pissalla.

ja nyt en vissiin kirjoita sen enempää kun Kiki vaatii ulospääsyä.

edit. 17:47

No se ulospääsy oli mun kusetusta kuus-nolla. Tai sitten sellainen pikkujuttu kuin pissalla käynti unohtui siinä vaiheessa kun pääsi ulos kun pihalla on niin kivaa. Ja kun kaulurilla on niin kiva tökkiä jokapaikkaan. Kikin mielestä tuo muovihäkkyrä on kyllä varsin metka peli väline. Tunkee sen maahan kokoajan kun ollaan ulkona. Eilen se yritti tehdä jotain kuperkeikkoja tai päälläseisontaa sen avulla, ei ehkä kauheen tervettä.

Aamulenkillä mä käytin Kikiä. Käytiin kasineljäkasin pyörätien varressa, niin, että menin aidan portissa sinne pyörätielle niin ei tarvinnut kiertää teitä pitkin. Sekä aamulenkillä että ip lenkillä Kikillä ei ollut ulkona kauluria. Ei tarvinnut ootella että se leikkii niitä kaulurileikkejään ja koira muisti käydä tarpeillaankin. Ihan sikahuono keli ja käytiin ihan minivisiitit ulkona kun ei tod kiinnosta lähtä tuon kanssa noille liukkaille teille. Liukkausta teistä en tykkää minäkään saati sitten koira - tai tykkää se eli ei niin sehän ei sais liukastella siellä (tai missään).

Oon pienentänyt hieman Kikin ruoka-annosta ettei se ihan tynnyriksi liho toipilasaikanaan. Varsinkin nyt alussa kun on niin vähällä liikunnalla, lähinnä se pääsee ulos vain tarpeidentekoon. Toki välillä hetki hengaillaan pihalla muuten vaan jotta koira saa jotain muutakin sisältöä elämäänsä.
Kiki on ruvennut haukkumaan enemmän kuin aiemmin, siihen seikkaan pitää joskus panostaa. Ei toki siihen että se haukkuisi vielä lisää. Just nyt se ei ole mun prioriteettilistalla ensimmäisenä joten en kaipaa koulutusvinkkejä siihen. Nyt. Myöhemmin ehkä sitten.

Joku kysyi jossain vaiheessa, että astuuko Kiki jo leikatulla jalalla. Astuuhan se siis, välillä tai astuukin. Mutta jos se vaik seisoo hetken paikallaan niin se nostaa sen vasemman etujalkansa ilmaan. En osaa sanoa onko se tehnyt sitä alusta asti vai onko tämä joku tämän viikon ilmiö.

Viimeisimmällä ulkoilukerralla tein Kikin kanssa vähän jotain temppusia ulkona. Esim sitä peukkua ja jotain muutakin mitä en muista että mitä.

Nemi on toki myös käynyt tänään pari lenkkiä pihalla, Eetun kanssa niin mä oon välttynyt vielä pidemmiltä liukastelulenkeiltä tänään.

Koirilta on myös leikattu tänään kynnet. Ensimmäinen Kikin kynsien lyhennys leikkauksen jälkeen, hieman etukäteen mietitytti miten se suhtautuu leikatun jalan kynsien leikkuuseen, mutta ihan hyvin se meni :-)

edit. 21:34

Sitten viime kuuleman Kiki on käynyt muutaman kerran takapihalla ja koiria on rapsuteltu paljon ja mä oon pitänyt Kikille luuta. Täällä elellään siis varsin tylsästi. Mutta olin varsin tyytyväinen eiliseen päivään ja oikeastaan tähänkin päivään (so far). Hyvä, että ollaan laiskanpulskeasti eikä Kiki riehu pahasti. Ihan perskärpänenhän siitä on tullut, rasittavuuteen asti. Mutta tämmöstä tää nyt on.
Vielä pitäisi koiria käyttää pihalla ja sitten voisi painua yöpuulle.

edit. 21.11.16 klo 20:09


Päivä nro 10

eli eilinen.


Mun elokuussa ostettu läppäri otti ja pimeni torstai-iltana :-/
on pimeenä edelleen. 
Sain töistä lainaan kannettavan (Macin, kääk), jotta voin tehdä etänä töitä kotona, mutta kait tässä jotain muutakin tulee tehtyä ;-)

Nyt on muutes sitten perimarraskuinen keli. Lumet sulamaan päin, vettä satoi jossain välissä. Piha on yhtä suurta loskamerta. 

Eilisaamuna tehtiin aamutoimet niin, että Eetu käytti Kikiä pikkukävelyllä ja mä liukatelin ja töpöttelin Nemin kanssa. Sitten Eetu lähti töihin ja mä lötköttelin koirien kanssa koko päivän. Koska en päässyt koneelle surffailemaan niin katsoin lisää jaksoja siitä Teho-osaston ekakaudelta. Koirat saivat puuhakseen pakkasesta oikeat luut (Hundspasta ostetut). Päivän aikana käytin Kikiä useampaan kertaan pihalla, välillä pissas, joskus ei (yhdellä ulkoilukerralla kakkas). Nemikin pääsi kertaalleen takapihalle pissalle. 

Kun Eetu tuli töistä se meni käyttään Nemiä oikealla lenkillä ja mä käytin Kikin takapihalla pissalla ja sitten temputin vähän Kikiä. Takajalkojen pikkunostelua (etupalkalla), peukkua ja tassuilla mun jalkaan läpsimistä. Tais siinä jotain istumista yms tultua myös. 

Ennen nukkumaanmenoa koirat pääsivät vielä kertaalleen ulos.

edit. 21.11.16 klo 20:07

sain koneeni toimimaan, joten tässä yks kuva tuolta päivältä


torstai 17. marraskuuta 2016

Päivä nro 9

Noniin. Siinä kävi just niin kuin olen ennustellutkin. Se Kikin kauluri lakkasi pysymästä koiran päässä. Aamuyöllä heräsin siihen kun Kikin askarteli kaulurinsa kanssa, nakerteli toista muoviläpistä (ne mitkä pitää ujuttaa niistä rei'istä jotta kauluri pysyy paikallaan). Onneksi Nemin vanha kauluri on säästetty joten sain -kovan taistelun jälkeen- laitettua toisen kaulurin pennun kaulaan. Ainut vaan, että tuo on ihan liian suuri - ainakin noin, että jotenkin se nyt meni niin, että tuo loppuosa repsottaa vapaana ...





Jahas, Kiki kiljuu takapihan oven takana, pitäisiköhän siihen reagoida?

Ääh, nyt se rauhoittui nukkumaan ulko-oven eteen.

Aamutoimet tehtiin tänään toisin päin. Eli Eetu lähti Kikin kanssa lenkille aamuruuan jälkeen ja minä käytin Nemiä normaalin aamulenkin. Olipa muuten lepposaa. Varsinkin kun ketään toista koiraa ei näkynyt missään. Ei tarvinnut kokoajan kytätä miten koira liikkuu ja mitä se touhuaa.

edit. 14:04

Sitten viime raapustelun koirat ovat syöneet yhdet puruluut (pitää hakea niitä kaupasta tänään lisää), Kiki on käynyt kaks kertaa takapihalla (jälkimmäisellä pissasi), ne ovat nukkuneet ja äskön tehtiin vähän temppuja. Olen kerjäillyt ideoita temppuihin siellä ja täällä, ja näistä ideoista mitä on saatu niin tänään testattiin sormien opetusta. Yhtään en tiedä tajusko koirat homman ideaa, mutta saivat enivei kehuja ja nameja kun tökkivät mun peukaloa ;-) Lisäksi palkkailin Nemiä peruuttamisesta ja Kikiä siitä kun läpsi tassullaan mua jalkaan (istuin lattialla).
Ainiin, voi olla, että päästiin mukaan yhteen yhteistyöjutskaan. Tällä kertaa kyse on eräästä koirille  maistuvasta tuotteesta. Palaan asiaan kun tiedän aiheesta enemmän. Tämä on varmasti mieluisampi koirille kuin se imurijuttu ;-)

edit.19:43




keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Terveyslomake

Ilmoitin rotuyhdistykselle Kikin kyynärjutusta. 

Mulla on sellainen muistikuva, että olisin ilmoittanut Merristä ja Nemistäkin jotain joskus tuolla yhdistyksen lomakkeella, mutta tuolta ei kyl löydy yhdestäkään rlk:sta mitään. Jos tämä Kiki-juttu nyt tulee yhdistyksen sivuille niin pitää sitten ilmoitella muitakin juttuja. Ennen en jaksa vaivautua jos mitään ei kuitenkaan julkaista. 

h33/16

Harjailin tänään taas hieman Nemiä.

Päivä nro 8

Jopas oli taas vaihteeksi levoton yö. Kahden jälkeen piti käyttää koirat pissalla. Muutama tunti tämän jälkeen herättiin siihen kun Kiki oksensi, äkkiä siirtämään mattoja jotta puklaus tuli lattialle enkä joutunut mattopyykille. 

Aamusydeemit aiemmin hyväksihavaitulla tavalla eli Kikille ensin aamuruoka ja mä sen kanssa ulos niin että ollaan ehditty pois näkyvistä ennen kuin Nemi & Eetu lähtivät lenkille. Pihalle oli yön aikana satanut uutta lunta ja nyt lumi oli nuoskaista. Enivei uus lumi oli ilmeisesti pikkukoirasta mielenkiintoista eikä se ehtinyt hyppimään (juurikaan) mua vasten eikä alkamaan mitää pururalleja. Käytiin taas vaihteeksi kotikadun peräpäässä eli metsän ja pellon laidalla. Metsään ei edelleenkään menty Kikin harmiksi. Pellon reunalle pysähdyttiin hetkeksi kun Kiki halusi katsella pellon yli tielle, tai mitä lie ihmetteli. Jossain välissä se myös kuunteli tarkkaavaisesti kauempana liikkuvien aura-autojen ääniä. Onneksi meitä ei ohittanut ykskään aura-auto koska epäilen, että Kiki olisi repinyt pelihousunsa. Se suhtautuu nimittäin vähän turhan, no niin että huomioi kaiken, kaikkiin mahdollisiin ääniin. Vähintäänkin puhkuu jos ei haukukin. Esim kotona kannattaa pitää telkkaria päällä tai kuunnella poppia jottei naapurista / pihalta kuulu jotain kolahduksia joihin koira reagoi. Varsinkin sillon se on tympeetä jos koira (vihdoinkin) on rauhoittunut johonkin pötköttelemään/nukkumaan ja yhtäkkiä kuuluu joku ääni mikä Kikin mielestä ei saisi kuulua. 

Nyt koirat syövät aamupuruluitaan (Eetu on lähtenyt jo töihin), tai itseasiassa Nemi varmaan omansa jo rouskutti.

edit. 9:21

Sitten viime raapustuksen Kiki on käynyt kertaalleen takapihalla pissalla. Mä oon pitänyt sille puruluuta ja silitellyt sitä ja samalla katsonut Teho-osastoa (ostettu joskus vuonna x Ruotsista jonkun kaupan alelaarista kaksi ensimmäistä kautta, joita en ole vielä katsonut. Televisiosta toki aikoinaan seurasin sarjaa mutta nuo dvd-boxit ovat odottaneet sopivaa hetkeä).


Jossain vaiheessa kun istuin lattialla niin huomasin, että Kiki tunki kuononsa mun hupparin taskuun. Olin, että "Ei siellä mitään ole". Eipä vissiin.

Kiki silppuaa taskustani löytämäänsä serla-arkkia

Olen koittanut kysellä ja etsiä jotain aktivointijuttua Kikille mikä ei olisi liian rankkaa. Päädyin sitten keittämään vanhoja maustepurkkeja ... jos virittelisin jonkun noseworkin-tapaisen treenin sille. Luultavasti reenimme ei mene sääntöjen mukaan, mutta jos jotain rauhallista aivojumppaa saan tuolle vekaralle tehtyä niin se kait se oleellisinta on ...


edit. 13:27

Turhaan marttailin. Ei se haju noista mihinkään lähtenyt. Ehkä opetan Kikin etsimään mustapippuria? ;-)

edit. 16: 27

Päivälenkillä käytin Kikin pikkumutkan lähimetsässä. Siellä menee joitain polkuja ja mentiin yks pikkupätkä melko tasaista polkua. Kiki haisteli siellä ihan tohkeissaan joten oli varmaan ihan hyvä virike toipilaalle. Paluumatkalla koira kävi kakalla. 
Tuon jälkeen käytin Nemin takapihalla pissalla. Kiki oli häkissä huutelemassa sen aikaa. Kumma, että vaikka on kuinka pelattu häkkipeliä ja muutenkin omatoimisesti Kiki menee ihan mieluusti sinne häkkiin niin sitten kun ovi suljetaan ja käytän Nemiä ulkona niin alkaa kauhee mekkala. 
Sen jälkeen koirat ovat nukkuneet ja nyt olisi iltaruuan aika ... 


edit. 17:47

Kuulemma voin antaa Kikillekin siitä isosta nivelainepurnukasta mitä ostin Nemille Activen hallilta aiemmin syksyllä. Kysyin asiasta sekä operoineelta eläinlääkäriltä että yhdeltä koirahierojalta.

edit.  22:36
pikapäivitys. huomenna ehkä tarkennan tätä.
Nemi kävi illalla viiden kilometrin juoksulenkillä. Kiki kävi ns päiväkotilenkillä, sujui ihan kivasti - ohitettiin yks nainen jolla oli kaks koiraa ja Kiki oli tosi nätisti. Lisäksi Kiki on seurannut meitä koko illan eli hakenut rasittavuuteen asti läheisyyttä. Niin ja molemmat koirat kävivät äskön iltapissalla. Lisäksi oon tehnyt Kikin kans sitä etupalkka-seisonta -treeniä ja hieman kosketuskeppijutskaa.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Räpsyjä noin viikon takaa






 



Päivä nro 7



edit. 17:17

Tästäkin päivästä voisi varmaan jotain sanallisestikin kertoa. 

Aamu oli aika normaali. Kiersin nyt Kikin kanssa saman pikkulenkin kuin eilen illalla. Tosin nyt se ei sujunut niin sutjakkaasti kuin olin toivonut. Heti alkuun nähtiin viereisen kadun terrierikaksikko joiden perään Kiki huusi. Huuto ei mua haittaa vaan se sen jalkojen voimakas käyttö (pelkään että se on vääränlaista toimintaa toipilaalle). Sitten yhdessä kulmassa se jumi, mörköili. No eikait siinä. Mutta en halunnut houkutella sitä nameilla ettei se luulisi että palkkaan sitä mörköilystä enkä myöskään kiskoa (koska jalat) joten tönötettiin siinä risteystenkulmassa sitten hetki. Onneksi puhkuilu ei kestänyt lopulta montaa minuuttia joten pystyttiin jatkamaan matkaa. Puremisriehuminen tuli onneksi vasta ihan loppumatkasta. Hanskaa Kiki kuljetti taas joitain pätkiä.
Eetun lähdettyä töihin (Nemi pääsi tietty kans aamulenkille sitä ennen) koirat sai puruluut ja hetken päästä siitä käytin Kikin takapihalla (josta nuo ylläolevat kuvat).

Sitten on kotona paljon taas makoiltu ja mä oon rapsutellut koiria korvien takaa ja muutenkin. Kikiä tympii kun se ei voi törppönsä kanssa rapsutella itseään kunnolla. 

Päivällä käytin Kikin kertaalleen tiellä pissalla. Ts tienreunassa. Aika riehkas oli koira silloin. 
Sitten uudestaan käytin sitä neljän aikaan, syönnin jälkeen. Silloin se kakkas ja pissas. Ei käyty kaukana. Kun päästiin kotipihalle niin pistin koiran kiinni etupihan terassin kaiteeseen ja tallasin sille lumeen pikkusen jäljen, tein nyt semmosen klassisen missä pistetään nameja joka askeleelle. Siksi nyt niin kun viimeksi sillä oli hirvee hinku loppuun kun erehdyin sinne laittamaan loppupalkan. Eli loppupääpalkkailu ei höyrypäälle ole hyvä, parempi joko askelpalkkaus tai se että palkkaa kun koira selvästi nuuskii askeleita. Enihau, tulipa jotain tehtyä. Kiki ajo sen jäljen tosi hyvin :)

Kun Kiki oli jälkeillyt niin vein Kikin sisähäkkiin olkkariin ja menin Nemin kanssa ulos. Se sai käydä pari kertaa pissalla ja tein sillekin jäljen. Se höyryili ja ei ajanut omaa jälkeään niin tarkasti kuin Kiki. Meni ensin loppuun ja tuli sitten takajälkeä toiseen suuntaan jne. Mutta ihan sama, kunhan nyt jotain touhusi. 

Selvästi alkaa Kikikin hyppimään seinille kun ei tehdä oikein mitään. Siis tuolla pihalla. Kun on nähnty toisia koiria niin villiintyy niitä (ei hyvä) tai sitten hyppii mua vasten (ei hyvä) tai puree mua (ei hyvä). Tässä aiemmin se sen pureminen on ollut sellaista että se on vain kuljettanut mua lempeellä otteella, mutta tänään alkoi olemaan jo voimakkaampaa hammasotetta, josta piti meikän jo hermostua. Pitänee ehkä lopettaa kohta tuo "peli", mutta miten? Mikään sellainen ei nyt käy missä toipilasjutut vaarantuu.

edit. 18:08

Joo, mä tiedä, itse sanoin pari päivää sitten että ei jälkijuttuja ettei kroppa ole liikaa etukenossa. Tänään ajettu jälki oli kuitenkin vain 2-3 metriä pitkä eli jospa se ei olisi ollut sen enempää vaaraksi kuin muukaan nuuskutus mitä koira tekee lenkillä. En silti nyt voi ottaa tavaksi näitä maatapitkin ajettavia jälkiä vaan jotain muuta aivotoimintaa pitäisi kehittää. Sellaista mikä ei ole liian työlästä jaloille ja sellasta mistä koira ei riehaannu ...

edit 18:59

Meinaa hermot pettää. Mulla ja Kikillä. Yritin temputtaa Kikiä rauhallisilla jutuilla kotona (nenäkosketusta yhteen purkin kanteen ja häkkipeliä), mutta Kikihän riehaantui. Alkoi komennushaukkumaan ja sähtäsi matot läjään ja liukasteli lattialla eestaas. Ei hyvä.
Tehtiin tossa äskön sitten rauhoitustreeni ja siihen Kiki tuli jo sillain "huuh, tehään tätä". Siihen ei edelleenkään ole mitään sanaa, mutta mun ei tartte kun asettua tietyllä tavalla lattialle niin Kiki köllähtää kyljelleen. Silittelin sitä siinä sitten varmaan 10-15 minuuttia.
Nyt Kiki makaa eteisen oven takana, taisi jopa nukahtaa (ainakin melkein).
Eetu ja Nemi ovat nyt juoksulenkillä.

Ainiin, Kiki pissas lattialle hieman ennen kuin aloin sen kans pelaan häkkipeliä ja nenäkosketusta.

edit 22:45

Eetu & Nemi kävivät Koitelissa kääntymässä, eli juoksulenkin pituudeksi tuli 8-9 km. Nemi oli kuulemma juossut ihan hyvin ja mielellään.
Kun he tulivat kotiin niin mä lähdin Kikin kanssa pienelle iltalenkille. Koira kävi pissalla ja kakalla. Puolet matkasta meni ihan kivasti, sitten Kiki intaantu tekemään lumienkeleitä ja jotain se siinä hippasteli lumessa. Maasto oli kohtuu tasainen, oltiin nurmikolla ts lumella tietty mutta tiesin alla olevan nurmikkoa. Ihan hetkeksi menetin tarkkaavaisuuteni eli en osaa sanoa mitä koira teki, mutta kuulin, että se vingahti. Säikähdin ihan hittoon. Järkevästi ajateltuna kipeehän tuon jalan täytyy olla, eli jos astu huonosti tai mitä lie niin aika todennäköistä kait se on, että tuntuu ikävältä. Säikähdin niin paljon, että kaappasin Kikin syliini ja kannoin sitä varmaan viiskytmetriä. Sitten laskin koiran maahan. Ihan samanlaista viipotusnilkutusta se teki kuin aiemminkin, ei kuitenkaan ruvennut riehumaan aka puremaan mua. Ihan just ennen kotiovea kiskoi lumihankeen (okei lunta ei ole kunnon hangeksi) jotain nuuskuttamaan ja siitä sitten maanittelin sen sisälle. Kotona oon sitten kokoillan loppuillan voivotellut ja tuijotellut sitä, että onko sen ontuminen erilaisempaa kuin aiemmin. Mutta kun en osaa sanoa. Kun joka kerta, nyt aiempina päivinäkin siis, kun koiraa on kattonut ja kun se on ontunut niin onhan se pahaa tehnyt ja kiinnittänyt huomiota. Kun se sen ontuminen on, leikkauksen jälkeen, ollut kokoajan niin paljon pahempaa ja selvempää kuin ennen operaatiota.

Äskön käytin Kikin vielä iltapissalla ja pian olisi tarkoitus alkaa nukkumaan.

ps. lapasten yms kantelu pihalla täytyy unohtaa, koska vaikka se välillä kantaakin lapasta ja homma menee todella buenosti, niin se saattaa myös käyttää lapasta muuhun aktiviteettiin mikä ei ole sille hyväksi

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ihan oma päivitys

Nemi pääsi tänään kunnon lenkille, kun Eetu kävi sen kanssa juoksemassa (~8 km).

Kaikkein tärkein projekti

Sekavia ajatuksia, jotka pyrkii ulos. Josko näppiksen kautta saisin ajatukseni jäsenneltyä edes jotenkin. Edes itselleni. 

Kun kouluttaa/kasvattaa/opettaa koiraa niin tapoja on monia tavoitteessa päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Tai se lopputulos, haluttu toimintamalli, voi olla hieman erilainen riippuen ihmisestä vaikka periaatteessa yleislinjauksena olisi kyse samasta asiasta. Olipa kyse sitten arkisesta asiasta kuten koiran ulkoiluttamisesta koiraohituksineen tai vaikka agilityn kontaktiesteiden toivotunlaisesta suorittamisesta (juoksukontaktit, 2:2 pysäytykset jne).

Mä en ole hyvä kouluttamaan koiriani. En osaa olla mustavalkoinen niin kuin pitäisi. Joissain koiraharrastuksiin liittyvissä jutuissa olen vuosien varrella ehkä oppinut vaatimaan jotain juttuja eli pitämään kriteerit kirkkaina. Mutta joskus nekin sumenevat. Arkijutuissa olen sitten löperömpi. Tai en vaikka lenkillä aina tee samallalailla kun vastaan tulee toinen koira. Tottakait meillä kotona on jotkut arkirutiinit joihin koirat oppivat, mutta niissäkin on heittoja ja vaihtelua siinä miten ne toteutetaan (esim kun tullaan lenkiltä, että pyyhitäänkö koirien tassut eteisessä, kannataanko ne kylppäriin pesulle vai päästetäänkö ne suoraan sisälle ilman minkäänlaista puhdistusoperaatiota). 

Monissa koirankoulutusjutuissa ei ole mitenkään maailmaa kaatavaa, että miten niissä onnistuu. Entä sitten jos koira haukkuu toiselle koiralle ohitustilanteissa tai jopa räyhäisi. Entä sitten jos koira ei mene ruutuun tai hae noutokapulaa tai se saa näyttelyssä eva:n koska hyppii kehässä hihnaa purien niin ettei tuomari pysty sanomaan juuri mitään koiran liikkeistä. 

Tuntuukin jotenkin älyttömältä, että jos mä en onnistu tässä niin se vaikuttaa suoraan pikkukoiran elämänlaatuun ja tulevaisuuteen. Tämä on pisin koulutussessio minkä tiedän, useita kuukausia pitää olla tarkkana ku porkkana ja pitää tavoite selkeänä. Ihan hirveästi asioita mitkä voivat mennä pieleen, asioita mitä ei saa päästää Kikiä tekemään. Sitten on myös asioita mitä pitää tehdä, mutta enimmäkseen luulen niiden olevan sellaisia, että niistä selviydytään kyllä. Pikkuhiljaa kun selviää mitä kaikkea tähän matkaan / projektiin kuuluu. 

Jos me onnistutaan tässä niin mikään mennyt tai tuleva koiriin liittyvä opetus-koulus-whatever juttu ei ole niin merkittävä kuin tämä.




Päivä nro 6

Aamusäädöt samoin kuin eilen. Eli ensin Kikille aamupala (ja lääke) ja mä sen kanssa ulos. Sillä välin kun oltiin ehditty mutkaan (likelle metsää) asti niin Nemi sai aamupalansa (ja lääkkeensä) ja Eetu lähti sen kanssa normiaamulenkille. Kiki pissas pari kertaa ja kakkas. Tultiin takas sisälle, pikkueteisessä otin lumipaakut sen tassuista ja pyyhin vähän märkyyksiä pois ennen kuin päästin sen sisälle. Rapsuttelin Kikiä hetken ja kotvan päästä Nemiä & Eetu tulivat kotiin. Nemin tassujen kuivaus (lumipaakkujen poisto varpaiden välistä) ja koira sisälle. Eetun lähdettyä töihin annoin koirille puruluut, jahka ne olivat syöneet ne niin Kiki olisi halunnut ulos. Odotin kuitenkin hetken ennen kuin menin käyttämään sitä pihalla. En päästänyt Kikiä pyörimään nurtsilla ts lumella kun epäilyttää, että kauluri lähtisi irti. Se meinaan irtosi tänään ja kerran kun erehdyin antamaan koiralle pahvilaatikoita, no Kikipä sukelteli isoon pahvilaatikkoon niin, että kauluri alkoi repsottamaan. 

Tämän päivän operaatio. Tai yks hoidettava asia olisi soittaa tikkienpoistoaika. Sterilointien yhteydessä ts niiden jälkeen Eetu on poistanut koiriltamme tikit. Mutta tuosta velikullasta aka riiviöstä ei oikein tiedä miten se heiluu joten todettiin, että ehkä tällaisen operaation yhteydessä saattaa olla parempi, että joku ammattilainen poistaa ne tikit. Tikit voidaan poistaa vasta viikon päästä. Pitkä viikko tulee olemaan.

edit. 13:59

Räpsy eiliseltä.

Alkupäivälenkillä kun olin Kikin kanssa niin eiköhän siltä lähtenyt kauluri irti kun se tunki sitä tai päätänsä lumeen. Olin hanskan sijasta ottanut vinkuoravan mukaan lenkille, annoin sen Kikille siinä vaiheessa kun se äityi pomppimisvaiheeseensa. Hetken aikaa meni ihan jees, koira kantoi hienosti lelua. Mutta sitten se vähän villiinty ja se kauluri irtosi. Sitten kannoin kauluria toisessa kädessä ja toisella kädellä yritin pitää Kikiä kutakuinkin aisoissa. Kun tultiin sisälle niin tietysti mun silmälasit huurtu enkä nähnyt kunnolla, puolisokeena yritin komentaa Kikiä ettei se nuolisi/purisi tikkejään ts sitä arpea ja ottaa samalla omia ulkovaatteitani pois päältä. Kun oltiin päästy kunnolla sisälle niin oli aika taitureida kauluri takaisin koiralle. Tähän saakka mä en ole itse laittanut sitä kertaakaan Kikille vaan sen on tehnyt aina Eetu. No, Eetu on nyt töissä joten ei auttanut muu kuin itse yrittää pitää koiraa  aloillaan ja saada ne kaulurin klipsut menemään oikeista kohdista oikein ja napsahtamaan paikalleen. Itseä ärsytti kun kädet tärisi (josta tuli mieleen etten ole syönyt tärinälääkettä moneen päivään) eikä hommasta meinannut tulla mitään. Onneksi Kiki ei heilunut mitenkään älyttömästi vaan pysyi yllättävänkin hyvin paikoillaan (makasi kyljellään). Loppuhyvin kaikki hyvin eli sain kuin sainkin hökötyksen koiran päähän.

Sain soitettua sinne Evidensiaan, tällä kertaa Kiimingin toimipisteeseen ja sain tikkienpoistoajan ens viikolle (tiistaiaamuun). Tuo tämän kylän eläinlääkäriasema ei ole auki kuin parina päivänä viikossa. Turha ajella Oulunporttiin aka Otukseen kun Tiina on lomalla - enpä tosin tiedä tekeekö tikkienpoistoa eläinlääkärit vai mahtavatko ne olla hoitajien hommia?

Äskön tehtiin kolme malttireeniä. Nemille etupalkka kaks kertaa niin että se istui ja kerran niin että makasi ja Kikille niitä seisomisreenejä jossa harjotellaan sitä, että mä oon koiran takana ja se pysyy suorassa katse tiiviisti etupalkassa. Yhdellä kerroista nostin puolisenttiä takajalkoja (vuorotellen).

edit. 20:01

Laiskanpulskea päivä. Koirat saivat ruokansa joskus neljän-viiden välillä iltapäivällä. Käytin ensin Kikin ulkona (syönnin päälle) ja kun se oli pissannu ja kakannu niin käännyttiin takaisin kotiin. Jotain normaalia saikkaamistahan siinä taas oli. Kun oltiin päästy kotiin niin pistin Kikin olkkarissa sijaitsevaan sisä/näyttelyhäkkiin ja menin käymään Nemin kanssa ulkona. Käytin sen metsänlaidassa kakalla (pissaili/merkkaili monta kertaa).
Tuon jälkeen koirat eivät ole tehneet oikein mitään, ovat lähinnä seurailleet mitä mä olen puuhaillut. Välillä oon hieman paijaillut koiria, mutta muuten täällä ei ole tapahtunut oikein mitään. Kertomisen arvoista tai muutakaan.

Sen haluaisin tässä vielä ilmaista, että reilun viikon on ollut tosi hyvät kelit. Poikkeuksellisen hyvät marraskuulle. On ollut selvästi pakkasta ja jonku verran luntakin. Nyt ilmeisesti valitettavasti kohta lämpenee ja saas nähdä minkälaiseen raparalliin tässä vielä joudutaan. A en tykkää liukkaista b ikävä pestä jatkuvasti koiria ja etenkin c toivottavasti Kikin tikit/arpi ei vaarannu jos tulee kovasti rapahässäkkää.




edit. 21:17

Mun fiilikset kyllä vaihtelee äärilaidasta toiseen. Välillä osaan suhtautua tähän projektiin jo niin, että "kyllä me tästä selvitään" ja toisinaan iskee epätoivon hetkiä. Esim silloin kun Eetu tulee töistä ja pikkukoira haluaisi päästä tervehtimään tulijaa. Mutta kun ei saa hyppiä. Ei saa saada hepuleita. Eikä saisi oikein huutaakaan. Jos/kun pidän Kikiä aloillaan jotta Eetu on tullut kunnolla sisälle (riisunut ulkovaatteet, vienyt laukkunsa turvaan jne) niin samalla Kikille vaan kerääntyy patoutumia ja kun päästän sen irti/vapaaksi niin se sinkoilee entistä suuremmalla innolla suuntaan jos toiseen. Ja auta armias jos sitä yrittää jahdata samalla jotta sen saisi aloilleen. Mattojahan meillä on nyt lattioilla enemmän kuin normaalisti jotta koira ei liukastelisi. Mutta liukastelee se silti välillä.

Öööp. Kertaalleen oon illan aikana käyttänyt Kikin takapihalla pissalla. Sitten me lähdettiin ulos kun Eetu oli kotiutunut. Lenkille hieman ennen Nemin & Eetun ulos lähtöä, jotta koira ei kiihkoilisi ja pitihän pikkukoiraakin vielä käyttää iltalenkillä. Se meni semijees eli vasta ihan autokatokselle tullessa koira alkoi hyppimään ja sitä myöten roikkumaan mun hanskassa (jotta sain estettyä sen hyppimisen). Kävi myös kakalla.

Eilen ja tänäiltana olen käyttänyt Kikiä pikkusen pidemmän kävelyn (näin toipilasaikana) kuin mitä yleensä. Aikaa ei ole varmastikaan mennyt sen enempää kuin niihin matkallisesti lyhyempiin lenkkeihin joissa ollaan vängätty siitä, että saako koira riehua, saako se sukellella kaulurinsa kanssa hankeen, kuinka soveliasta on tehdä lumienkeleitä, mitä kaikkea voi syödä, koirakavereita ei moikata, ketään muutakaan ei moikata, kakkoja ei syödä toipilaanakaan jne.


h32/16

Kampasin eilen hieman Nemiä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Päivä nro 5

Kävin Kikin kanssa pikkukävelyllä seiskan aikaan. Koira pissas muttei kakannut. Tultiin vielä takaisin nukkumaan. Tai luulin voivani nukkua... ennen petiin hyppäämistä laitoin koirien aamupalat turpoamaan. 

Aamulenkille lähdin Kikin kanssa tällä kertaa ennen Nemiä eli lähtö oli huomattavasti rauhallisempi kuin eilen. Ennen ulkoilua Kiki sai aamupalansa lääkkeen kera. Tällä kertaa Kiki kävi melko pian kakalla ja käytiin kääntymässä kotikadun toisessa päässä. Metsään Kiki olisi tahtonut, mutta en sitä nyt sinne kuitenkaan vielä vienyt. Jotain heinänkorsia ja taivaalla vaakkuvia lintuja ihmeteltiin. Paluumatka kotiin oli (tässä siis puhutaan muutamista kymmenistä metreistä) oli hidas, Kiki olisi halunnut leikkiä. Yritti taas purra mua ja hyppiä vasten. Mulla oli yks ylimäärä lapanen mukana, jonka annoin sitten Kikille ja se kantoi sitä hetken aikaa ihan innoissaan. Mutta kuka sitä  yksin leikkisi? Eli se toi sitten sitä lapasta mulle ja sitä olisi pitänyt revitellä (tai Kikin mielestä varmaan heitelläkin ja syöksyillä sitten sille lelulle), mutta kun semmoinenkin on kiellettyä. Varsinkin se lelulle syöksyily. Jollain epämääräisellä tavalla saavuimme joskus takaisin kotiin.

Sillä välin kun me melskattiin Kikin kanssa tien toisessa päässä niin Nemi ja Eetu olivat lähteneet lenkille. Nemi pääsi metsään ja tällä kertaa oli juossut ihan tohkeissaan :-)

edit. 21:57

Päivällä Kikiltä otettiin side pois. Kovastihan se pentu alkoi heti jalkaansa nuolemaan. Se kun oli paketoituna kokonaan, niin oli vissiin mukava nähdä varpaat taas siitäkin tassusta. Hieman tuota piti tarkkailla ettei vain yllä siihen tikkialueeseen, mutta ei se vissiin yllä. Hieman olen huolissani katsellut, että eihän vain kauluri hinkkaa tikkeihin kun Kiki nuolee tassuaan.

Aiemmin olen tarkkaillut varpaillani, että kauanko se kauluri mahtaa kestää. Kikin kanssa se on todellakin koetuksella. Pihalla koira käyttää kauluria hyödykseen ties missä lumihommissa. Ja sitten taas toisaalta ei anna sen häiritä jos haluaa jostain mennä tai pyöriä selällään tai mitä milloinkin.
Siteenpoiston jälkeiseen lenkkiin otettiin sitten kaulurikin pois Kikiltä. Joo. Virhe. Aina kun Kiki muisti jalkansa, niin se alkoi nuolemaan sitä. Tai yritti ainakin tehdä jotain sille. Ja minä tietty kyttäämässä ja kieltämässä ja yrittämässä kiinnittää kakaran huomiota johonkin muuhun. Viiminen epätoivoinen yritys äkkiä pihalta pois menoon oli se, että nostin koiran syliini, että saisin sen kantamalla nopeammin kotiin kuin mitä kikkailemalla muutoin, että miten tässä edetään mieluusti kotia kohti eikä johonkin muuhun suuntaa. No virhetikkihän se syliinkin nostaminen, koska silloin Kiki pääsi asentoon missä sen kuono oli lähellä etujalkaa. Eli ei muuta kuin koira takas maahan ja jotenkin siitä sen kuljetus kotiin ilman, että se hyppisi tai nuolisi haavaansa.

Seuraavalla kerralla kun ulkoiltiin niin Kikillä oli taas kauluri kaulassa. Täytyy toivoa, että se kestää sen aikaa mitä sen pitää kestää. On meille kyllä tarjottu (ostettavaksi) puhallettavaa kauluriakin, mutta en ole vielä tarttunut tarjoukseen. Epäilevä joonas kun olen niin mietin mahtaisiko se täyttää tehtäväänsä ja voisinko luottaa, että sen kanssa koira ei yltäisi siihen tikkialueeseen.


Nemi on päässyt ulos aamulenkin jälkeen kerran mun kanssa ja kerran Eetun kanssa.

Molempien kanssa oon tehnyt vähän jotain. Nemille ulkona kiertojuttua ja seuruusysteemejä. Molemmille noutokapulajuttuja (Kikille enemmän, oli taas tosi hyvä) ja malttiharjoitteita.

edit. 22:49

ohmygod-ohmygod. Onko pakko olla niin näppärän kekseliäs pentu? Kuuntelin kun kuulu ihme napsuntaa ja menin katsomaan niin vekara oli saanut kaulurinsa auki. Toivottavasti se oli vain löysästi kiinni eikä niin, että se olisi keksinyt kuinka tuo auotaan :o

lauantai 12. marraskuuta 2016

Tähytä

Olen semmoinen, jonka pitää saada suunnitella. Miettiä ja pähkätä, että mihin skaboihin, kursseille, näyttelyihin jne olisin koirieni kanssa tulevaisuudessa menossa. Olin ajatellut, että Kiki olisi osallistunut messarinnäyttelyihin ja molemmat koirat Kajjaanin (tuo nimenomainen nly pitää kirjoittaa kahdella jiillä) tamminäyttelyyn. No, nämä molemmat näytelmät olen jo unhoittanut ts pyyhkinyt pois suunnitelmista

-ajatus keskeytyi pahemman kerran, mutta ... -

En tod usko, että Kiki kuntoituisi erkkariin mennessä. Eli Seinäjoelta ei tarvitse maaliskuussa varailla majoitusta. Jotenkin en usko, että jaksaisin olla tulossa sinne niin, että vain Nemin voisin ilmoittaa kehään. Varsinkaan jos Kiki ei ole vielä kuntoutunut. 

Talven aikana mahdollisuuksien mukaan Nemiä voisi käyttää jossain ryhmiksissä, vaikka Kikiä niihin ei voisikaan viedä. Toki pitää sitten uusia se erivapaus eli anoa Kennelliitolta uusi lupa kilpailla vaikka koira syö virtsankarkailulääkettä päivittäin. 

Jotenkin olisi kiva ajatus mennä Nemin kanssa vielä jonnekin koirakursseillekin. Mutta minne ja mikä olisi se laji? Kunhan Kiki kuntoutuu niin sille tietty alan katsomaan jonkun sopivan lajin kursseja. Tokoa ja jotain. En tiedä vielä mitä. 

Jonnekin loppukeväälle-kesälle tai syksylle sitten toivottavasti Kikille myös jotain näyttelyesiintymisiä. Se olisi toive. Toki jos menee homma semmoseksi, että koira tarvitsee satunnaisesti kipulääkitystä niin sitten voimme näytelmät ja kilpailut unhoittaa (koska doping). No tokisiis Kikihän ei ole missään lajissa kisavalmis vielä vuosiin ... Mutta jos nyt saisin koiran siihen kuntoon joskus, että sen kanssa voisi harrastella/puuhastella jotain niin se jo olisi aika monta jänistä. 

Pitää voida tähytä tulevaisuuteen, vaikka suunnitelmat ja aikomukset voivat muuttua vielä moneen kertaan. 

Päivä nro 4

Olipa levoton yö. Nukkumaan mentiin vasta puolen yön kieppeillä. Sitä ennen käytin Kikin takapihalla pissalla. Sitten se herätti mut joskus kahden kieppeillä, käytin sen ulkona. Seuraavan kerran ulkoiltiin hieman seiskan jälkeen - eli periaatteessa normiaikainen herätys, itse olin vain kuvitellut viikonloppuaamuna nukkuvani pidempään (ts arkena herätykset on monesti jo kuuden kieppeillä). Enivei. Käytin Kikin minikävelyllä eli tienvarressa kakalla ja pissalla. Tultiin takas sisälle ja laitoin koirien ruuat turpoamaan ja menin vielä kotvaksi aikaa nukkumaan. Tosin eipä sitä kunnolla nukuttua saanut, kun Kiki pörräs muovikaulurinsa kanssa siinä menemään. Välillä sitä piti hieman rapsutella ja se asettui sitten makoilemaan ja hetken päästä se oli siinä taas. 

Kun noustiin ylös niin Eetu lähti käyttämään Nemiä aamulenkillä. Olivat käyneet sellaisen reitin missäjossa koira oli päässyt välillä vapaaksikin, muttei Nemi kuulemma ollut hulluna juossut vaan lähinnä nuuskutellut siellä täällä. No, Kikipä meinasi repiä pelihousunsa kun ei päässyt Nemin kanssa lenkille. Mä annoin sille ruuan kun noi oli lähdössä ja puin sitten päälleni ja menin Kikin kanssa ulos. Jotain pitää siihen uloslähtörutiiniin keksiä, koska Kiki hyppii ovea vasten. Mua ei muutoin ehkä se hyppiminen niin (paljoa) haittaisi, mutta kun tämä toipilasaika. Sydämeen sattuu joka kerta kun se nousee takajaloilleen, syystä taikka toisesta. Sehän teki sitä ennen operaatiotakin paljon, ehkä osittain myös kerjätäkseeen huomiota, kun on niin pieni. 

Muutaman kerran oon nyt ulos ottanut mukaan lapasen tai hanskan. Ylimääräisen siis. Että Kiki välillä kantaisi sellaista, kun kuulemma olisi parempi, että koira ei kokoajan nuuskuttaisi maata. Kun nuuskuttaa niin pää on alempana (daa, tietty) jolloin koiran paino on enemmän etuosalla, etujaloilla eli sitä myöten myös kipeällä jalalla. Tästä syystä jotkut jäljestystyyppiset aivojumpat eivät just nyt oikeen ole hyväksi. 

Kikin kanssa olen viime ajat, kun ollaan menty tielle asti, käveleskelty pientareilla. Jotta koira ei liukastelisi tiellä. Pitää katsoa ne pientareet vain niin, ettei ole ojia, rinteitä jne. Se ei ole kuin pieni hetki kun se koira kiipeä tienvierustarinnettä ylös päin ja sitten vielä pienemmässä hetkessä hyppää sieltä alas kun keksii jotain minne haluaa olla menossa. 

Aamupalan jälkeisen lenkin jälkeen Kiki on käynyt jo kertaalleen takapihallakin. Mä olin jo ihan varma, että se uunotti mut sinne ihmettelemään ulkoilmameininkiä, mutta kävi se sitten lopulta pissallakin. Ainiinjoo, senkin haluan kertoa, että aamuruuanjälkeisellä lenkillä mentiin Kivipolkua jo pikkuisen kauemmas ja välillä pysähdyttiin ihmettelemään pikkulintuja. Onneksi Kiki ei sillon kiskonut eikä riekkunut kun seisoi hienosti neljällä tassullaan maassa.

edit. 22:48

Päivällä mä kävin töissä ja Eetu oli koirien kanssa kotona. Koirat olivat käyneet takapihalla pissalla. Kun kotiuduin niin kotvan päästä annoin koirille ruuat ja käytin niitä erikseen ulkona. Nemiä toki hieman pidemmällä kuin Kikiä. Kumpikaan ei kakannut.

Myöhemmin illalla koirat makoilivat paljon. Käytin myös Kikiä muutaman kerran takapihalla pissaskin jollain ulkoilukerralla. Ulkona koira on aina hyvinkin aktiivinen, sisällä enimmäkseen makoilee.

Yhdellä kerralla kun Eetu käytti Nemin lenkillä niin mä tein Kikin kanssa keittiössä "treenejä" eli homman nimi oli se, (oon varmaan kertonut tästä tehtävätyypistä ennenkin) että Kiki seisoi ja sen edessä oli palkka korokkeella (nurinpäin olevan taikinakulhon päällä) ja välillä koira sai palkan pelkästä odotuksesta ja välillä nostin ihan inasen sen takajalkoja. Vuorotellen. Vasemman puolen takajalka on lujemmin maassa. Mikälienee tarkoittavan sitä, no jotain. 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Päivä nro 3

Ulkona sataa lunta ja on jotain kymmenisen astetta pakkasta. Aamukävelyllä yritin tietty hillitä pienen lapinkoirataimen riemua lumisateesta ja lumesta. Kaulurilla on kiva aurailla maata ja ties mitä tehdä. Ihme jos se kestää niin kauan kuin on tarve ...

Enivei. Kiki on syönyt, käynyt aamupissalla ja kakalla ja saanut päivän Metacam annoksensa. Eetu käytti Nemin lenkillä ja sekin on syönyt (myös lääkkeensä) ja käynyt tarpeillaan.


edit. 10:10

Kiki on käynyt 2 kertaa takapihalla. Jälkimmäisellä kerralla pissasi. Lumi ja siinä touhuaminen kiinnostaa koiraa kovin. Mikä tietysti on oletettavaa. Jotain olen antanut sen tehdä ja jonkun verran tietty hillinnytkin. Tarkkana saa takapihalla olla, ettei koira mene ojaan.

Olen puhunut erään eläinfyssarin kanssa tänään puhelimessa ja saanut häneltä jotain ohjeita mitä Kikin kanssa voi / kannattaa tehdä ja mitä taas ei. Oli kyllä oikein hyvät puhelut :-) että tietää mitä aktivointeja koiralle voi tehdä, joista ei ole haittaa (ennemmin jopa hyötyä jatkoa ajatellen).

Poistin kalenterista --> jotain menoja mihin tuskin osallistutaan. Esim ne näyttelyreenit mitä Okk:lla on syksyn mittaan. Lappalaistreenit tuolla vielä on, jos joskus pääsisin niissä Nemin kanssa käymään.

edit. 16:21

Fiilikset tulee ja menee. Hyvät ja huonot. Välillä hetken aikaa suhtaudun tähän kuntoutukseen / koiraparantolaan edes semi-positiivisesti ja välillä masentaa, että kuinka saan pidettyä Kikin aisoissa niin, että mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan?
Sitten satuin vielä katsomaan sääennusteenkin ens viikolle. Nollan tuntumaan on asteet menossa. Kuinka pidän Kikin kurattomana? Tai suojaan sen jalan ... tai vastaavasti sitten kun tulee ne kelit mitä vihaan kaikkein eniten, niin miten pidän koiran ettei se liukastele? Ne liukkaudet mitä on tälle syksyä tullut niin Kikillä ei ole ollut hajuakaan miten silloin kannattaisi kävellä - Nemillä on jotain järkeä hakeutua vähemmän liukkaisiin paikkoihin. Kiki vaan porhaltaa menemään sinne minne haluaisi ja mahdollisimman lujaa ja sutii sitten menemään. Näin ainakin ennen operaatiota kun oli niitä liukastelukelejä.

Ainiin. Tänään on uinuttu paljon. Siis koirat ovat. Sitten oon käyttänyt Kikiä muutaman kerran takapihalla ja Nemiäkin kerran. Nemin kanssa leikin pallolla takapihalla ja se oli sen mielestä kovin kivaa. Kaikki kiva vaan päättyy turhan äkkiä.

Joo, ja tehtiin me sitten vähän jotain aktivointiharjoitteita. Ajattelin toistaa eilisen loistavan noutokapulareenin, mutta nyt se ei mennyt niin hyvin kuin eilen. Nemi sen sijaan omi kapulaa ja toi ihan mielissään sitä mun sivulle :-) Lisäksi tein Kikille etupalkkamalttiharjoituksia. Koiran piti seistä. Nostin etupalkan ylemmäs ettei koiran jalkojen painotus olisi ollut liikaa etujaloilla.

edit. 21:34

Jaa. Koirat ovat tietty syöneet iltapalansa. Oon käyttänyt Kikiä muutaman kerran ulkona (yhden kerran kakkas, pari kertaa on pissannu). Ja kerran Nemiä tienvarressa, jotta se sai pissailtua jonku kerran - Nemi pääsee kyllä vielä tänään oikealle lenkillekin. Sitten on tehtyä hieman jotain malttiharjoitteita.Plus oon rapsutellut Kikin korvia ja muutenkin on pusuteltu ja silitelty.  Ja sitten oltu vaan. Booring.




edit. 22:44

Yritin videoida tänään jotain ...