Koska terapiablogi ja ties mitä kaikkea niin voi olla, että toistan itseäni, mutta ihan sama. Ajatuksia pitää saada päästä pois ja "paperille". Jos Kiki ei olisi alkanut selvästi ontumaan niiden yksien treenien jälkeen niin luultavasti vieläkään kyynärpaholaista ei olisi löydetty. Koska ne oireet ovat just niin epämääräisiä. Joistain nuista lähteistä mitä oon netin syövereistä löytänyt (ja ehkä tännekin nakannut) olen lukenut muun muassa, että oireena voi olla haluttomuutta liikkua. Sitä ei ole kyllä Kikillä näkynyt koskaan.
Toki olen paljon mielessäni spekuloinut, että mikä (tai mitkä) seikka ajaa Kikin niihin "puren kaisaa, hypin ja pompin" - kiukkukohtauksiin. Mitä se tekee lenkeillä. Joskus johtopäätökseni oli se, että se teki sitä joko silloin kun sillä oli pissa/kakkahätä mutta jostain syystä y ei saanut mentyä asioilleen. Esim oltiin vielä kotipihalla/autokatoksella jossa sitä ei päästetty taloyhtiön pihalla tarpeilleen. Tai kaavaksi osoittautui myös se kun lenkillä lähestyttiin kotia tai kierrettiin vain lyhyt lenkki. Eli että koira kapinoisi kun ei halua vielä tylsästi sisälle. Mutta enhän minä voi tietää jos sillä vaikka on / on ollut kipuja ja se siksi "sikailee". Pennunpanahan se pisti oikein kunnolla hanttiin välillä kun olin ottamassa sitä takapihalta sisälle, joten siinä varmastikin oli kyse nimenomaan siitä, että "aina multa kielletään kaikki kiva, enkä koskaan saa olla niin pitkään pihalla kuin haluan".
Eilen iltalenkki kesti siksi hieman kauemmin, koska me taas neuvoteltiin. Nemi oli mukana myös hämmentämässä pakkaa. Tosin siinä kohtaa se taisi käyttäytyä ihan nätisti.Otin Kikin hetkeksi syliin, mutta en lähtenyt kantamaan kotiin päin. Sylissä se ei rimpuillut, mutta kun laskin alas niin kiukutteli vielä hetken ennen kuin kiltistyi ja lähti taas kävelemään kotia päin.
Sunnuntaina käytin molempia koiria lyhyet lenkit lähimetsässä. Erikseen. Saivat vaihtelua asfalttilenkeille, haistella mättäitä jne. Normaalistihan se olisi erinomainen liikunta-alusta koiralle, mutta nyt en oikein tiedä, että kannattaako vai eikö kannata Kikiä liikutella metsäpoluilla. Ainakin jonkun pururata kävelyn (jossa Kiki tosin pomppi paljon varvikossa ja kivien päällä eli poissa pururadalta) jälkeen Kiki ontui kovastikin eli rankkaa liikuntaa sellainen. Tästä tosin on jo aikaa muutama viikko.
Olikohan sunnuntai-iltana kun katselin ulkona Kikiä kun se kulki reippaalla hyvällä ravilla eteenpäin. Että eipä uskoisi, että sillä on jaloissa vikaa. Eilen katselin koiraa, kun se söi puruluuta lattialla, että ihan normaalilta koiranuorukaiselta se näyttää. Niin, kävin tosiaan eilen hakemassa M&M:stä uusia puruluita. Viime viikolla kannoin niitä kotiin kolmena eri päivänä, ihan taviskaupoista. Nyt ajattelin, että jos erikoisliikkeestä löytyisi sellaisia luita mitä nuo eivät heti tuhoa. Viime viikolla nimittäin Kiki taisi syödä parhaipana päivänä kaksi sellaista vaaleaa nahkarullaluuta ...
edit. töitten jälkeinen lenkki sujui Kikin kanssa mukavasti. Käytin yksistään sitä lenkillä. Kotipihalla ajattelin sitten puuhata sen kanssa jotain pientä. Siitä se sitten suivaantui kun nameja ei tullut tarpeeksi paljon/sukkelaan mitä lie ja rupesi riehumaan. Että siinä kohtaa syynä ei ainakaan voinut olla lenkkivaikutukset tai tarpeille menot kun oltiin jo tultu lenkiltä (vaikka oltiin vielä ulkona) ja koiruus oli käynyt jo kakalla. Josta tulikin mieleen, että jostain syystä se ei aamulla käynyt kakalla. Mikä on tuolla todella harvinaista. Päivän koirt olivat koirahoitolassa joten en tiiä oliko kakkinut päivän aikana vai ei. Iltalenkillä kakki ja tuotos oli hieman normaalia isompi ja vähän löysä. Sen verran, että pyllykarvat sotkeentuivat pikkasen ja jouduin pesemään pennun pyllyn koirashamppoolla.
2 kommenttia:
Moi! Mulla vaan tuli mieleen tosta kiukuttelusta. En tosin tiiä, et voiko näissä olla mitään yhteistä, mutta ainakin se miun entinen japaninpystykorva Jekku (Kiyomitsu Michica) oli aikamoinen kiukkupylly kakarana (alle puolitoistavuotiaana muistaakseni). Jekulla saattoi välillä tosi nopeasti palaa pinna ihan minkä tahansa asian kanssa ja se saattoi käydä ärhentelemään ja jos sitä yritti ojentaa, niin aina kyllä oli hampaat ranteessa kiinni (ei se kertaakaan oikeasti purrut). Sillä oli silloin joitakin muitakin oireita, joita en enää kyllä muista, mutta kun sillä todettiin sitten kilpirauhasen vajaatoiminta ja saatiin siihen lääkitys, niin ajan mittaan koira rauhoittui. Me tulkittiin jälkikäteen, että Jekulla oli vaan välillä niin huono/kipeä olo, että se purki sitä sitten aggressiivisuutena. Tietysti Jekun luonteeseen kyllä jäi sellainen ehdottomuus ja äkkipikaisuus, mutta ei se myöhempinä vuosina enää ranteeseen käynyt kiinni.
Voiko tuo Kikin juttu välillä just kävellessä aiheuttaa sellaisia hetkellisiä kipuja (mutta ei ontumista) ja se tavallaan aiheuttaa sitten kiukuttelemisen tai jotain? Tietysti kilpirauhasen vajaatoiminta ja rakenteellinen vamma on ihan tositosi kaukana toisistaan, mutta aattelin silti tän Jekun tapauksen kertoa, jos siinä vois olla jotain perää, tai sitten että siinä nimenomaan ei olekkaan perää :D
Joo, hyvin paljon mahdollista. Olen miettinyt tuota samaa.
Just tuossa tunteroinen sitten olin koirien kanssa ulkona ja ajattelin, että Kiki on kyllä melko riiviö "ei sitä nyt voi ...sitä tätä ja tuota, kun se on kipeä" ;) Mutta siis pakkohan niihin sen kiukkukohtauksiin on välillä yrittää puuttua.
Toivottavasti ens viikkoisella operaatiolla saadaan pikkukoira kuntoon. Siis sitten joskus pitkän kuntoutuksen jälkeen ...
Lähetä kommentti