maanantai 14. marraskuuta 2016

Kaikkein tärkein projekti

Sekavia ajatuksia, jotka pyrkii ulos. Josko näppiksen kautta saisin ajatukseni jäsenneltyä edes jotenkin. Edes itselleni. 

Kun kouluttaa/kasvattaa/opettaa koiraa niin tapoja on monia tavoitteessa päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Tai se lopputulos, haluttu toimintamalli, voi olla hieman erilainen riippuen ihmisestä vaikka periaatteessa yleislinjauksena olisi kyse samasta asiasta. Olipa kyse sitten arkisesta asiasta kuten koiran ulkoiluttamisesta koiraohituksineen tai vaikka agilityn kontaktiesteiden toivotunlaisesta suorittamisesta (juoksukontaktit, 2:2 pysäytykset jne).

Mä en ole hyvä kouluttamaan koiriani. En osaa olla mustavalkoinen niin kuin pitäisi. Joissain koiraharrastuksiin liittyvissä jutuissa olen vuosien varrella ehkä oppinut vaatimaan jotain juttuja eli pitämään kriteerit kirkkaina. Mutta joskus nekin sumenevat. Arkijutuissa olen sitten löperömpi. Tai en vaikka lenkillä aina tee samallalailla kun vastaan tulee toinen koira. Tottakait meillä kotona on jotkut arkirutiinit joihin koirat oppivat, mutta niissäkin on heittoja ja vaihtelua siinä miten ne toteutetaan (esim kun tullaan lenkiltä, että pyyhitäänkö koirien tassut eteisessä, kannataanko ne kylppäriin pesulle vai päästetäänkö ne suoraan sisälle ilman minkäänlaista puhdistusoperaatiota). 

Monissa koirankoulutusjutuissa ei ole mitenkään maailmaa kaatavaa, että miten niissä onnistuu. Entä sitten jos koira haukkuu toiselle koiralle ohitustilanteissa tai jopa räyhäisi. Entä sitten jos koira ei mene ruutuun tai hae noutokapulaa tai se saa näyttelyssä eva:n koska hyppii kehässä hihnaa purien niin ettei tuomari pysty sanomaan juuri mitään koiran liikkeistä. 

Tuntuukin jotenkin älyttömältä, että jos mä en onnistu tässä niin se vaikuttaa suoraan pikkukoiran elämänlaatuun ja tulevaisuuteen. Tämä on pisin koulutussessio minkä tiedän, useita kuukausia pitää olla tarkkana ku porkkana ja pitää tavoite selkeänä. Ihan hirveästi asioita mitkä voivat mennä pieleen, asioita mitä ei saa päästää Kikiä tekemään. Sitten on myös asioita mitä pitää tehdä, mutta enimmäkseen luulen niiden olevan sellaisia, että niistä selviydytään kyllä. Pikkuhiljaa kun selviää mitä kaikkea tähän matkaan / projektiin kuuluu. 

Jos me onnistutaan tässä niin mikään mennyt tai tuleva koiriin liittyvä opetus-koulus-whatever juttu ei ole niin merkittävä kuin tämä.




Ei kommentteja: