keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lattiansiivous seuranta

Täst lähtien kirjaan tänne onko vai eikö oo pitäny siivota lattiaa (tai ja sänkyä) Nemin pissankarkailun seurauksena. Samalla tulee myös arkisten toimien selityksiä ja jotain ulkoilujakin varmaan mainittua. 

Tänäaamuna ei ole tarvinnut. Käytin Nemin seitsemältä takapihalla pissalla, pissas pari kertaa. Illalla käytin sen pikkulenkillä puolen yön kieppeillä (kotiuduttiin reissusta joskus 23 kieppeillä). Takapiha pissatuksen jälkeen koira on käynyt about kolmen vartin flexilenkin (mansikkamaa). 

Viimeksi siivousta piti suorittaa ma-aamuna Porissa kun tää ei noussut ylös järkiaikaan... vaan nukkui ehkä kymmeneen. 

Eilen Nemi kävi osteopaatilla (Turussa), nähtäväksi jää onko vinouman korjauksella ja lukon avauksella (lukko oli oikeella puolen ja koira oli siis vino) positiivista vaikutusta tuohon "leikattujen narttujen"  kusiongelmaan. 

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tokotusta toisaalla ja ruokareenit

Maanantaina kävin ohjatuissa tokoreeneissä. Nää oli korvaavat kun J peru yhdet harkat alkukesästä/loppukeväästä. Ei reenitty Martsassa vaan yhdellä  toisella kentällä Haukiputaalla. 

Meitä ei ollut kuin kaks paikalla, joten tehtiin vuoronperään juttuja Jennin valvovan silmän alla. Aloitettiin kuitenkin paikallaololla. Piiloiltiin ja kun tultiin takaisin niin juostiin koirien taakse ja siitä koiran sivulle vapauttamaan koira. Nemi pysyi hienosti paikallaan <3

Ohjatusti otettiin noutoa, luoksetuloa ja sivulla peruuttamista.

Peruutuksessa tärkeetä on mun näyttävän/ohjaavan käden paikka. Muutamia ihan hyviä pätkiä (tosi lyhyitä) saatiin aikaan. 

Luoksetuloja takapalkalla. Käsky: seis(o). Tehtiin välillä niin että näytin selvästi käsillä ja jopa koko kropalla (askel eteenpäin) jotta koira sai kääntyä takas päin. Nemi tykkäs tästä reenistä selvästikin. Jos koira ei pysähdy  tai menee väärään asentoon niin pitää käydä korjaamassa asento / viedä sinne missä ois pitäny pysähtyä ja ottaa sitten homma uusiksi (ei hippalointeja ja kehuja väärästä toiminnosta). Alo-luoksetulon teki ihan jees eikä ennakoinu pysähtymistä.

Nouto. Jenni otti muutaman reenin niin että kiskoi kapulaa pitävää koiraa muutaman askeleen eteenpäin ja sitten otti kapulan ja kehui ja palkkasi koiran. Nemi jopa otti muutamia askelia siis se kalikka suussaan. Jos pudotti kapulan niin sitä kiellettiin siitä / toruttiin ja  sitten otettiin homma uusiksi. Mä koitin toki myös tuota harkkaa mutten ollut siinä niin kätevä kuin ope - onpa kumma :P (kait se noutaisi jo jos osaisin opetuksen yhtä hyvin kuin jotkut muut ;))

Moonikan kanssa oli puhetta siitä miten se on opettanut Ruusalle noudon - Ruusa teki nyt reeneissä hyvän noudon vaikka senkin kanssa noudossa on ollut ongelmia (No Ruusa on jotain pari vuotias? ja Nemi kahdeksan joten... ). Enivei. 

Ruuan annon yhteydessä pitää nyt vaatia kapulan kuljetusta. Nemi kyllä menee aika puihin kun on niin nälkä ja ja ja ... Pari kertaa oon ottanu taluttimeen sen jotta oon saanu ottamaan sen yhden tai kaksi askelta. Ihan vaan yhdestä jalan siirrostakin oon välillä vapauttanut sen. Ollaan tehty myös seisomisesta istumaan vaihdosta kapula suussa. Ei mitään sivulle tuloa tms kun ihan vaan niin että työnnän kapulan koiralle suuhun ja käsken sen istua. Tosi hitaasti ja empien istuu. Sen päähän on on iskostunut, että sillon kun noutokapula on suussa niin ei saa tehdä MITÄÄN muuta kuin pitää sitä suussaan. Ja näyttää siltä että "kääk". 

ps. mää vähän luulen että me ei varmaankaan tokoteta ryhmässä pian alkavissa valmennusryhmissä. Jos näin on, niin semmosta sattuu. Kyllähän mä tiedän mitä pitäisi reeniä muutenkin... toivottavasti saan aikaiseksi harkkaamisen ilman viikottaista patistustakin ;)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

12

Kesä tuli takaisin. Pihalla siis jotain +25 tms ja aurinkoista.

Käytiin juoksemassa sama tuttu laumalenkki eli maaseutu+jaaris.

Milloin uusi agitykki, tokoeläin, näytelmätähti, sohvaperuna, juoksukaveri, myyrästäjä, telttalukaveri, ...

... En tiedä. 

Ei vielä. 

Ei ainakaan tänä vuonna. 

Pentujen kuvat (tai niiden livenä näkeminen) ei hetkauta. Joo joo, ovathan ne söpöjä, mutta pentukuumetta ne eivät nostata. 

Toisekseen, vaikka kohta (joka on varsin epämääräinen ja venyvä käsite) pitäisikin hankkia uusi koira, jotta voisin ilman ylipitkää taukoa jatkaa näiden harrasteiden parissa jotka joskus tuntuvat niin rakkailta ja toisinaan aiheuttavat päänvaivaa jos jonkinmoista ;)  Niin. Niin en tiedä mitä haluan. Ja se lievästi sanottuna ahdistaa minua. Koiranpennun ottaminen ei pitäisi ahdistaa pätkääkään. 

Ehkä tämä kaikki johtuu vain siitä, että Merrin kuolemasta on kuitenkin vielä niin vähän aikaa. Vaikka ajattelenkin että pentu ei tule talouteemme vielä ainakaan tänä vuonna, niin silti edes sellainen "tosissaan pennun katteleminen" tuntuu ahdistavalta. Kun sitä jotenkin ajattelee tekevänsä vääryyttä. Vaikka Merrihän ei takaisin tule, vaikka miten päin asian ajattelisi. Kun aiemmin sanoin ja ajattelin, että vaikka olisi ollut kuinka mielenkiintoisia pentueita jne niin en halunnut kolmatta koiraa. Enkä halunnut haihatella pennusta etten milläänmuotoa sysää Merriä (tai Nemiä) kohti kuolemanpolkua. En halunnut, että tämä aika tulisi, että mulla ei ole kuin yksi koira  - ja sekin hurjaa vauhtia menossa kohti eläkeikää (agista, muutenhan ei koirat millään eläkkeellä tässä taloudessa ole. Rlk:lla on virtasta siihen asti että sairastuu/kuolee).


En tiedä mitä haluan. Ja toisaalta tiedän. Kait se tulevakin koira on -kuitenkin- ruotsinlapinkoira. Minkä muunkaan osaisin ottaa? Mutta. Onko sekin pikkumaksi? Haittaako jos se on pikkumaksi (onko agility kuinka tärkeetä)? Uros vai narttu? Keneltä kasvattajalta? Mistä yhdistelmästä? Pitääkö lieventää pennun vanhempien kriteerejä? 

Vai pitäisikö kokeilla jotain muuta rotua? Mitä muuta rotua? Syventyä siihen rotuun (mihin rotuun).

Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin en jaksa vaivautua vielä vastaamaan. 


Nyt nautiskellaan elosta Nemin kanssa. Tuon hauskan pikkulauleskelijan kera <3 joka muuten on alkanut pissimään alleen. Että sellainen "pikku" murhe on astunut asuntoomme. Tämä murheenkryyni ilmaantui noin viikko Merrin kuoleman jälkeen. Nemi käytettiin eläinlääkärissä ja päädyttiin siihen tulokseen, että luultavasti kyseessä on leikattujen narttujen ongelma. Kadunko sitä, että Nemi on steriloitu? En. Juoksut 5kk:n välein valeraskauksineen eivät olleet herkkua eikä harrastaminen sellaisen koiran kanssa olisi ollut kovinkaan nannaa. Steriloinko nartut tulevaisuudessa? En osaa sanoa. Vaihdanko uroksiin? En tiedä sitäkään.
Telttareissulla (ja muutama päivä sitä ennen kerettiin lääkistys aloittaa) koiralle annettiin Propalinia aamuin illoin ruuan seassa. Lääke auttoi eikä koiruus onneksi pissiny kertaakaan telttaan... Reissun jälkeen lääkitys lopetettiin. Siinä näet on 14 vuorokauden doping karenssiaika. Kotona on nyt saatu muutamat pissat siivota... onneks ei kuitenkaan tuota tarvi tehdä ihan joka aamu/päivä.

Tämä koiran lääkintä vaikuttaa nyt sitten siihen, että ihan joka kisaan/kokeeseen/näyttelyyn en voi osallistua mikä ois tyrkyllä. Asiat pitää suunnitella etukäteen tarkemmin kuin aiemmin. Ja väliin pitää jättää selkeitä taukoja jolloin ei ole mitään kisa/nly-juttuja. Treenaamiseen tuo ei vaikuta. Luojan kiitos. 

Se vanhenee

Kakarasta tuli vanha. Ts eihän se ole muuttunut kauhiasti, sama kakru se on. Mutta aiemmin kun se vanheni niin sitä ei kuitenkaan niin aatellut. Kun se vanhempi koira perheessämme oli Merri. Merri ilmoitettiin vet-kehiin, Merri jäi eläkkeelle agilitystä jne. 

Nyt huomaan joutuvani vääjäämättä ajattelemaan myös sitä tulevaisuuden hetkeä kun Nemi täytyy jättää pois agilitykuvioista. Sitä myöten tietysti jään itsekin pois aksakelkasta. Nyt siis ajattelen niin, että reenaan kohtuu aktiivisesti vielä tulevan hallikauden - ilmoitin koiran tänään valmennusryhmään talveksi (ts hain paikkaa, paikan saantihan ei ole mikään satavarma juttu) - ja ens ulkokaudella kisaan vielä mitä kisaan. Mutta että sitä seuraavalle kaudelle (syksy 2014 - kevät 2015) en välttämättä enää hae ryhmäpaikkaa. Koska Nemi kuitenkin maaliskuussa 2015 täyttää kymmenen. Kyllä se reilu 9v alkaa olemaan pienelle maksikoiralle aika hyvä ajankohta jättää aktiiviset aksavuodet taakse. Haikeeta. Mutta, elämä on. 

Mitään sen ihmeempiä tavoitteita en osaa asetella jäljellä olevalle aksa"uralle". Kunhan pietään kivaa niin reeneissä kuin kisoissakin. Toivottavasti joskus koetaan myös onnistumisen hetkiäkin :)


Samoin kuin Merrinkin kanssa tein. Niin tokotusta jatketaan niin kauan kuin koirassa henki pihisee - noin kutakuinkin - eli niin kauan kuin on tekemisen intoa ja homma on mielekästä. Näytelmissä käydään kun siltä tuntuu. 


Reissun jälkeen, kun Nemi oli saanut levättyä pari päivää niin siinä alkoi näkymään oireita. Niitä samantyyppisiä kuin mitä Merrilläkin oli. Sitä ns "seinille hyppimistä". Ei siis sisällä vaan ulkona. Kun ei oltu "tehty mitään ja oli niin kovin kovin tylsää". Eli vaikka Nemi on sisällä varsin huomaamaton otus eikä ollenkaan sellainen hästääjä ja puuhantarjoaja kuin mitä Merri oli, niin aivotoimintaa ja virikkeitä sekin kaipaa. Ties mikä  tasmaaniantuholainen siitä tulisi jos sen kanssa ei harrastettaisi ja treenattaisi mitään... 


Puolentoista viikon kuluttua

loppuu parin kuukauden agikisatauko. En kuitenkaan raskinu kerralla ilmoittautua kuin seitsemään starttiin ;) Myöhemmin sitten hieman lisää. 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

10 ja 11

Torstaina juoksulenkki koko sakilla. Sama lenkki kuin tiistaina, juoksua ehkä sata metriä enemmän kuin tiistaina. 

Lauantaina juoksin saman lenkin mutta yksinäni (ei siis alun ja lopun kävelyosuutta ts en kävelly niitä pätkiä niin kuin koiran kans tehään jotta se saa halutessaan tehdä sillon tarpeensa). 

Ennen lauantain lenkkiä verryttelin käyttämällä Nemin sitä ennen kävelylenkillä. 

Pientä kotireeniä

Näyttelyseisontaa (tulevana vkonloppuna pori koovee)

Sylkkäri käännöksiä, takaakiertoja (agia vähillä esteillä eli nollalla esteellä)

Ja sitä-tätä-ja-tota tokoa - muttei tietenkään tylsää noutoa ;)

Omatoimiagit

Viime viikolla kävin joku päivä kentällä muistelemassa hieman mitä on agi. Nemi oli niiiiiiiiin tohkeissaan ja vauhdissa. Hypyt laitoin johki pikkumaksikorkeuksiin.

Kun on paljon sanottavaa

ei osaakaan sanoa oikein mitään ja päivät vyöryy eteenpäin ja sanottavat kasaantuvat ja alimpana pinossa olevat alkavat jo unhottumaankin ja toisaalta alkaa  tuntua että sanoisinko enää yhtään mitään. Ymmärsitkö? :D

Yhtä asiaa olen pyöritellyt nyt mielessäni toista kuukautta että kirjoitanko siitä tänne jotain vai en. Juupas-eipäs-juupas-eipäs. Tällä hetkellä olen ehkä juupaksen kannalla. Kun ehtis vaan. Tai jottain. No enivei pari lyhyehköä raapustusta tulollaan. Niin ja sitten se pitkä, kenties, reissuraapustus kanssa. Kait. 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

9

Neljän viikon ulkomailla olon jälkeen (tai no, lauantaina kotiuduttiin) käytiin taas juoksemassa. Maaseutu+jaaris lenkki. Koko lauma.

Sää hyvä. Hitusen tuulta. Asteita noin kakskytä. Juoksuvauhti ehkä vähän nopeempi kuin ois pitäny mutta hyvin sillä jakso mennä ton lenkin. Ylämäet (jaaris) hitaammin kun niissä tuntuu että hyydyn...

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kesälomareissun lukukassi

Nämä kirjat luin kesälomareissulla (neljä viikkoa telttailemassa Keski-Euroopassa ja hieman muuallakin):

Foer, Jonathan Safran: Eläinten syömisestä
Green, Jane: Roolit vaihtoon
Guillou, Jan: Pahuus
Jacobs, Kate: Lankakaupan talvi
Jacobs, Kate: Lankakaupan tyttö
Jacobs, Kate: Pieni lankakauppa
Lehtinen, Tuija: Futis-mestarit
Lipasti, Roope: Rajanaapuri
Nousiainen, Miikka: Metsäjätti
Tamminen, Petri: Muita hyviä ominaisuuksia