Valjasostoksilla

 Kävin tänään Taran kanssa Kiimingin Mustissa & Mirrissä shoppailemassa. Vihdoinkin muistin ottaa penturepussa olleet alennuskupongit mukaan joten saatiin pussi raakalihapullia, jotain märkäruokaa ja valinnainen lelu (max.7e). 

Lisäksi käytin alekupongin (-25%) siihen, että ostin pennulle uuden pannan kun edellinen alkoi käydä pieneksi (säätövara, isonnus, loppu jo). Ja kuten otsikossa lukee niin ostin myös valjaat. Tara oli kyllä hyvin reipas kun jaksoi koko sovitus rumban kun ensin etsittiin sopivaa pantaa (alennuskävi vain Feel Active merkkiin) ja sitten sopivia valjaita. Feel Activessa ei ollut Taralle passaavia valjaita, joten ostettiin Hurtat (toki siellä muitakin merkkejä olisi ollut, en tarkemmin tutustunut mitä kaikkia). 

Valjaat ovat siis Hurtta Weekend Warrior Harness, koko 46-60 cm. Valjaat maksoivat 46,99e ja panta 11,24e (alennuksen jälkeen). Voi olla, että verkosta tilattuna olisi saanut valjaat halvemmalla, mutta maksan mieluusti palvelusta - helpompi ostaa kerralla oikean kokoiset kuin lähetellä valjaita ees-taas oikeaa mallia ja kokoa etsiessä. 

Aatuvaljaat on tarkoitus hankkia Tarallekin jossain vaiheessa, mutta niitä ei tunnut niin vain löytyvän. Fb:ssa oli vinkki, että Muskettikoira möisi niitä, mutta ei siellä ollut kuin kolmet ja kaikki ihan väärän kokoisia Taralle. Siljalta voisi tietysti kysellä, mutta milloin lie ollaan Pattijoella (ainakaan sellaiseen aikaan mikä kävisi heillekin). 

Iltapäivälenkillä testasin Taralla käytännössä niitä valjaita ja ainakaan sillä lenkillä eivät olleet ongelmalliset. Koira ei siis häiriintynyt valjaista lenkillä. Ihan sujut se ei vielä ole valjaiden pukemiseen, mutta ei kait tuo mikään ihmekään ole. Ei se mikään yletön paini ole niiden pukeminen/riisuminen, mutta mennee hetki että koira tottuu siihen puuhaan. Kuten arvelinkin -kuten oli Kikinkin kohdalla aikoinaan- niin koiran taluttaminen on helpompaa kun sillä on valjaat (versus panta), koira kiskoo siis vähemmän. 

Taran touhut (25/21)

 Kuluneella viikolla Tara on ...

• osallistunut lappalaiskoiratreeneihin, joissa se tapasi uusia ihmisiä ja uusia koiria 
• leikkinyt, syönyt ja "treenannut" kyseisissä treeneissä ja ennen kaikkea 
• ollut hippasta suomenlapinkoirapennun kanssa 
• käynyt Kaijonharjussa (Oululainen lähiö lähellä yliopistoa) kävelyllä
• käynyt Kiimingin keskustassa kävelyllä (ja tassutellut muualla Kiimingissä)
• käynyt Toppilansaaressa (Pitkämöljä) kävelyllä
• käynyt Kiimingin pururadalla kävelyllä
• käynyt Ideaparkin Mustissa & Mirrissä
• käynyt Kiimingin Mustissa & Mirrissä
• käynyt Välivainion Mustissa & Mirrissä
• käynyt Eläinlääkäriasema Sunissa, jossa se sai ensimmäisen rokotuksensa
• jumpannut tasapainotyynyllä ja "vadilla" (joka ei ole vati vaan muu koroke, joku lasten apujakkara tai mikä lie) 
• leikkinyt leluilla ja ilman
• opetellut uusia ja vanhoja temppuja
• hengannut paljon takapihalla
• syönyt luita ja repinyt pahvilaatikoita
• osallistunut kotiaskareisiin
• tunkenut syliin (paijattavaksi, pureskelemaan käsiä tai järsimään luita)
• joutunut kynsien leikkaukseen ja kampaushetkiin
• harrastanut puutarhanhoitoa

Löysin Välivainiolta lisää potentiaalisia reenileluja :)

Itselleni myös muistiin, että vaikka aikomus oli Taran kanssa tehdä niin, että olisin käyttänyt sitä hihnalenkillä aina kun sitä on pitänyt viedä ulos (sisäsiisteyden opettelu) niin käytäntö opetti kuitenkin hyvin äkkiä, että kätevintä on kuitenkin viedä pentu takapihalle (kun se on syönyt, kun se on herännyt, kun se touhunnut enemmän jne). Päätin kuitenkin, että ihan joka liikahduksesta en sitä ulos vie, koska Kikin pentuaikana suurinpiirtein asuin ulkona ja se tuntui silloin tosi työläältä, vaikka sisäsiistihän siitäkin tuli, että kyllä se työ palkittiin, mutta ehkä vähän helpommallakin voisi päästä. Käytännöksi on muodostunut, että käytän pennun pissalla 4-6.30 välillä (riippuen miten herään tai kuinka levoton pentu on eli jos herään siihen) ja sen jälkeen Tara yleensä antaa meidän nukkua vielä muutaman tunnin (toki jos pissailu menee puol seiskaan niin sitten nälkä herättää koiran eikä se enää pitkään malta odottaa, että palvelusväki nousisi ylös). 

Kiki ja Tara Pitkämöljällä. 

Juhannus Tara 

Taran touhut (viikko 24/21)

 Tällä viikolla Tarasta tuli oikea (pikku) pystykorva, koska jossain vaiheessa viikkoa pennun korvat ovat nousseet pystyyn. 

Olikohan viime viikolla (vai jopa jo sitä edellisellä) kun se keksi, että vinkuleluja voi vinguttaa. Onneksi se ei vielä kuitenkaan ole sellainen virtuoosi vinkulelujen soittelija kuin mitä Kiki oli pentuna (joka saattoi helposti vinguttaa vinkulelua kymmenenkin minuuttia putkeen). 

Sekoilin rokotusvarausten kanssa, kun ensin varasin Taralle rokotuksen niin, että pentu on täyttänyt 3kk ja sitten luin jostain ,että se ajankohta onkin 12 viikkoa, mikä heittää ajallisesti toisistaan yllättävänkin paljon. Näinpä ollen Tara pääsee ensi rokotuksille jo muutama päivä ennen kuin täyttää 12 viikkoa (mikä on siis juhannusviikonloppu jolloin luonnollisesti eläinlääkärit(kin)tekevät jotain muuta kuin rokottavat koiria). Tähän liittyen Tara sai tällä viikolla matolääkkeen. Juhannussunnuntaina lähdetään reissuun, siks rokotus ei ole seuraavalla viikolla. 

Maanantai aamuna Tara kävi ensimmästä kertaa Koitelissa. 

Maanantaina kävin noseilemassa Kikin kanssa yliopiston lähellä, Tara hengasi mukana. Sen jälkeen kävin Taran kanssa tutustumassa Taavin Tassut -kauppaan ja sen jälkeen käytiin shoppailemassa the reenilelu Avarian  Sportsdogsista. Tara tapasi myös Tiian ja tutustui jälleen yhteen koirahalliin. 

Tiistaista ei muistikuvia (lol), ei varmaan tehty mitään erityistä. 

Keskiviikkona Tara oli mukana Kikin huoltoreissulla. 

Tara ja eläinfysioterapeutti Kaisa Vakkuri

Keskiviikkona Tara kävi myös Kaakkurin Mustissa & Mirrissä - taas shoppailtiin herkkuja - jossa koiruus joutui myös puntarille; painoa on kertynyt jo(pa) 4,7 kg. 

Puntaroinnin jälkeen ajettiin Kempeleeseen missä Tara tapasi ensi kertaa Koirakoulu Kisman Katjan ja pääsi säätämään treenitavaroiden kanssa 😎

Torstaina kävin Taran kanssa lähimetsässä, jossa se ei juurikaan irronnut kantapäiltäni. Metsässä oli tziljardi hyttystä eikä kumpikaan meistä piitannut niiden seurasta. 

Perjantaina kävelin koirien kanssa Abc:n edestä jolloin Tara sai ihmetellä kauppaan menijöitä ja sieltä tulijoita. Kävelytin koirat ihan ovien edestä jolloin Tara käveli rautaritilän päältä (ei ongelma, eikä tainnut olla eka ritilä mistä marssi). 
Tara tutkii mielellään kaivonkansia ja vastaavia eikä sillä siis ole ongelmaa kävellä niiden päältä tai vierestä (tähän kiinnitän huomiota siksi, kun Nemi väisti niitä, välillä hyvinkin kaukaa). 

Eilen kävin Taran kanssa Raksilassa. Ajettiin markettien parkkipaikalle josta käveltiin linja-autoasemalle, asematunnelin läpi juna-aseman puolelle. Käytiin asemalaiturilla hengailemassa (ei näkynyt junia) ja sitten vielä piipahdettiin linja-autoaseman laiturilla ennen kuin mentiin takaisin autolle. Tara oli tosi reippaana ja kontaktihaluisena. 

Kuluvalla viikolla on reenailtu leluleikkejä, vatireeniä, noudon alkeita, kuonokosketusta, istumista (odottaminen, istahdus ennen ruuan saantia ja ovista kulkemista), tassun antamista, seisomista, rauhoittumista, jätä -käskyä, luoksetuloa, ja ehkä jotain muutakin?
Ainakin kontaktikävelyn/seuraamisen alkeita eli naksuttelin pennulle seuruupaikkaa/kontaktia seuruussa.  

Tara on syönyt paljon puruluita, tuhonnut pahvilaatikoita, leikkinyt Kikin kanssa, tehnyt pihalla puutarhatöitä, matkustanut autossa, käynyt kävelylenkeillä, kiinnostunut autoista ja linnuista. Muita haukkuavia koiria se ehkä vähän säikkyy (mikä on ehkä outoa siihen nähden kuinka äänekäs otus se itse on). 

Mittasin Taran pari päivää sitten, korkeuden siis, ja jos ei pahasti pieleen mennyt niin koiran säkä on (tai oli silloin) 29cm. 

edit. ma 21.06.21 

Sunnuntaina kävin koirien kanssa Alakylässä, jossa tallasin eka Kikille jäljen, sitten tein Taralle pikkujäljen. Sitten Tara ajoi jälkensä ja touhusi hetken metsässä, hiekkakuopilla. Sitten Kiki ajoi jälkensä, tassutteli hetken metsässä ja hiekkakuopilla (kävi kahlailemassa vedessä) ja lopuksi otin vielä koirista kuvia (ensin Tarasta ja sitten Kikistä). 

Taran ekan jäljen loppuosa (video). 

Tara hiekkakuopilla (video)

Tara 11 viikkoa

Ostoksilla

 Pari kertaa viime aikoina on käynyt niin, että olen kuvitellut koirani olevan hihnassa, mutta olenkin havainnut pitäväni remmistä kiinni - remmistä joka ei olekaan ollut kiinni koirassa. Eilen sitten huomattiin, että remmin rgb-lukko on jumittunut (vai löystynyt) niin, että aukeilee itsekseen. Tai jää niin ettei mene kunnolla kiinni, en ole ihan varma kummasta on kyse. 

Välillä on sitten lenkeillä tällaisia tilanteita: 

Jolloin en todellakaan halua, että koira pääsee yllättäin irti. 

Video on eiliseltä Siikajoelta, mutta jänöjä yms näkyy toki muuallakin. 

Ostin sitten samalla kaksi talutinta, koska kohtahan koiria on taas kaksi. Aluksi toki tuo remmi on turhan raskas pennulle, mutta äkkiä se kasvaa ... Päädyin ostamaan eri väriset niin jos käyttäisi toista remmiä toiselle ja toista toiselle. 

Kikin ruoka on/oli vähissä, joten kävin ostamassa sille samalla uutta ruokaa. Se hetken riemu siitä, että Werraton olisi Kikille sopiva sapuska on menneen talven lumia. Koska viime aikoina koira on useita kertoja ollut haluton syömään sitä, tai jättänyt kokonaan syömästä niin otin kokeiluun -taas- uutta merkkiä. 

Ostin samalla raakapullia, siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi niitä Kikille antanut. 

Koska tuhlasin niin paljon rahaa niin sain kaupanpäälle koiranpedin, ei nyt ehkä kaunein näkemäni sellainen, mutta ollut mielessä, että pitäisi uusia koirien petejä, joten onpahan nyt yks vähemmän ostettavaksi. 

101 koiratemppua

Tilasin koirakirjan "101 koiratemppua" jonka on kirjoittanut Kyra Sundance. Ajattelin josko siitä saisi ideoita ja neuvoja joidenkin temppujen opettamiseen. Ehkä siitä saakin, mutta onhan tämä ehkä vähän huvittavaa - tai mikä minä olen tuomitsemaan kun en ole vielä testannut.

Mutta tässä yksi esimerkki. Näin opetetaan nouto:

"Oppitunti: Noudossa koirasi tulee noutaa jokin tietty esine.

Nouda

1. Tee leikkurilla noin 2,5 cm viilto tennispalloon. Näytä koirallesi miten pudotat herkun palloon.
2. Heitä pallo leikkisästi ja roihkaise koiraasi tuomaan se takaisin taputtamalla jalkojasi, olemalla innostunut tai pakenemalla sitä.
3. Ota pallo koiraltasi ja purista sitä, jotta saat annettua herkun sille. Koska se ei osaa itse noukkia herkkua pallosta, se oppii tuomaan pallon sinulle palkkion saamiseksi.

Mitä odottaa: Monet koirat ovat luontaisia noutajia ja ymmärtävät tämän tempun muutamassa päivässä. "

Myöhemmin kirjassa viitataan tähän temppuun ts opetetaan muita juttuja missä oletetaan  koiran osaavan noutaa  - tai oppivan noudon ko tempun avulla ... 

Tennispallo-namiansasta tulee mieleen namimunat ja muut vastaavat treeneissä käytetyt lelut. Tiedän koiria jotka osaavat avata ne itse tai yrittävät ainakin sitä. Kuinka moni tuo suoraan sen lelun ihmiselle yrittämättä ensin avata sitä itse? Toki tuokin asia on opetettavissa, että koira toisi lelun ihmiselle, mutta että se yleistäisi herkkupallon tuonnin muuhunkin noutamiseen? Miksi olen näin epäileväinen, ehkä siksi kun olen tahkonnut noudon kanssa koirieni kanssa vuosia ;-D 

(toisaalta tässä ei puhuta vielä mitään esineen luovutuksesta ihmiselle, sen opetus lienee olevan ihan toinen temppu - tai noutajille niin luontaista ettei sitä tarvitse erikseen opettaa)

Koreo uusiksi

Osallistuttiin tänään Kikin kanssa koreo-kurssille (10.30-14.30), jonka aikana mieleeni muotoutui, että pistetään koko homma uusiksi. Paitsi ei biisiä, siitä pidän edelleen ja se kuuluu Kikille kuin kirsu päähän. Eli vaihdetaankin fs:stä htm:ään. Freestyleä ei silti kokonaan hyljätä eli edelleen treenaillaan erilaisia temppusia ja se yks nolohko biisi minkä keksin koiralle kauan kauan sitten niin se kummittelee mielessä edelleen - eli ehkä me sitten joskus kokeneempina ja viisaampina tehdään siihen sitten se fs-koreo.

Miksi näin? Oikeastaan tuo on monen tekijän summa. Jota avaan jahka olen syönyt :-D

***
Mietin enivei, että se koreo pitäisi remontoida jotenkin, että se on ehkä turhan yksinkertainen? Tämä on kovin ristiriitaista nämä jutut miksi päädyin kokeilemaan kuitenkin sitä htm:ää. Toisaalta siis tuntui, että Kiki tykkäisi tehdä enemmän sitä jos siinä tehtäisiin sen mieluisia temppusia; joita näköjään esim se pujo ei ole jota olin suunnitellut ohjelmaan pariinkin kohtaan. Joten jotenkin tuntuu, että meidän pitäisi osata enemmän, temppujen pitäisi olla varmemmalla pohjalla jos haluttaisiin tehdä fs-ohjelma.

Hankin jo sen laatikon siihen meidän koreoon, tosin se laatikko oli harhaostos, koska se on liian pieni, hieman väärän mallinen ja kun testasin sitä Kikin kanssa niin se keikkui koiran alla. Eli ei tod hyvä. No, eipä ole ensimmäinen vikatikkiostos mitä koiraharrastamiseen tulee ... Eikä sitä siis enää tarvita kun vaihdetaan systeemit kokonaan uusiksi.

Kisaamaan meillä ei ole mitään kiirettä. Eli vaikka kaikki meneekin uusiksi niin ei ole mitään painetta päästä kisaamaan Okk:n kesäkuun kisoissa. Esim. Muutenkin kisapuolelle tarvitaan monenlaista treeniä ennen kuin ollaan valmiita munaamaan itsemme kisanauhojen sisäpuolella. Ennemmin rakennellaan ohjelma mihin olen tyytyväinen ja jonka osaamiseen voin luottaa ja mietitään sitten vasta julkista esittäytymistä ;-)

Samalla tavoin kuin edelleen pidän käsittämättömänä että edes harrastan koko koiratanssia, niin on todella omituista, että minulla on koira joka tykkää seuraamisesta. Tietenkään se ei mikään kone ole, eli ei se aina seuraa (silloin kun pitäisi), mutta sillä on hyvin vahva halu seurata, mikä on minusta sangen kummallista. Sen pienen elämän aikana on ollut lukuisia eri tilanteita joissa se on ollut äärimmäisen rasittava kun se napottaa sivullani tiukassa kontaktissa.

Tottakait mä olen myös ruokkinut (eli sitä saa mitä tilaa) sitä sen kontaktihalukkuutta ja me ollaan treenattu lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja ulkoilllessa niin vasemman kuin oikean puolen seuraamista. Koiratanssitermein nämä ovat jotain positioita tms mutta koska en tunne terminologiaa niin parempi kun en puhu niistä mitään.

Se mikä on Kikin temppukavalkaadissa "agi" on myös htm-liike; siis silloin kun siihen otetaan liikkuminen mukaan. Näissä kolmessa (oik, vas ja agi) minulla onkin jo alokasluokkaan vaadittavat osaset hallussa. Sitten vain vaihdellaan tempoa ja fs-temppusilla vaihdetaan koiran seuraamispaikkaa. Yksinkertaista eikö totta? No ei tod :-D

Taas pitää aloittaa alusta biisin kuuntelu ja miettiä millainen seuraaminen mihinkin sopisi, pitää yrittää liikkua musiikin tahtiin jne. Alku- ja lopputemputkin taisivat mennä uusiksi. Tai en oikein tiedä mitä ne voisivat olla. Fs-puolen juttuja ei saa olla mukana kuin 25% koko ohjelmasta joten mitän super spektaakkeleita en voi alkuun ja loppuun rakentaa.

ps. jos työkseni väkertelen verkkosivuja niin aika itsestään selvää tietysti, että tanssista valitsen juurikin htm:n ;-)

Tuliaishousut

Voipi olla, että ei ollut ihan Kikin toivetuliaiset nämä mitä sille Ruotsinreissulta ostin.

Koirat olivat viime viikolla ke-su Raahessa hoidossa sillä välin kun me käytiin talvireissulla Luleåssa ja Skellefteåssa. Tämän viikon keskiviikosta lähtien olen sitten itse potenut järkkyä räkätautia, joten on jäänyt ulkoilut ja koiratreenailut vähemmälle. Sisällä Kiki (ja Nemi toki myös) ottaa kyllä enimmäkseen tosi lunkisti, mutta pihalla pitäisi sitten päästä kuluttamaan enemmänkin energiaa eikä mun korttelinkiertolenkit oikein nappase - onneksi Kiki on päässyt muutaman kerran Eetun kanssa juoksulenkille (+Eetu on lenkittänyt koiria normilenkkejä / pidempiä lenkkejä kuin minä).

Tänäaamuna kierrettiin yhdessä mansikkamaanlenkki, välillä viima tuntui purevana pakkasena naamassa.

Lehtitilaus ja oheistuote

Päätin viime vuoden lopulla, että tilaan vihdoinkin Palveluskoiralehden. Sen tilausta olen suunnitellut vuosia. Nyt sen kylkiäisenä tuli sitten joku lisenssikin ... ;-) Aika näyttää onko sille mitään käyttöä. En ole siis koskaan kisannut pk-liiton lisenssin aikana, joten kaikki nämä virkkukuviot ovat minulle täysin uusia / outojuttu. Ja voihan ne sellaisiksi jäädäkin...

M&M ostokset

Ostin sen flexin mitä suunnittelinkin, ja Kikille lelun. Lelu meni joululahjapakettiin, flexi ei. Lisäksi ostin sellaisia "purutikkuja" mitkä olivat pehmeitä (koska Nemin hammasoperaatiotoipuilu), joita pakattiin koirille muutamat jouluksi. Lisäksi lahjakortit/näyttelypalkintosetelit riittivät useampaan namipussiin (2 eri sarjaa, yhteensä 6 pussia).


Aiemmin tällä viikolla kun olin vielä töissä niin maksoin Okk:n jäsenmaksun ensivuodelle, koiratanssin jatkokurssimaksun (eli mahduttiin kurssille mukaan :-)) ja omatoimitreenioioikeuden tammi-huhtikuulle okk:n halliin. Näistä pitäisi vielä saada aikaiseksi ottaa print screenit eteenpäin toimitettavaksi (jotta pääsen kurssille ja halliin sisälle vuoden vaihteen jälkeenkin).

Shop shoppaile

Ohjelmassa on lähiaikoina pakkorakoshoppailut. Eli perinteinen "tuhlaa vuoden aikana tienatut etusetelit". Tällä kertaa läjässä on myös Kikin kasvattajaltaan saama lahjakortti, jolla en vieläkään ole hakenut koiralle valioitumislahjaa/lelua ... Onneksi lahjakortti on edelleen voimassa (Kiki sai sen siis keväällä postitse kun valioitui :-)). Tästä syystä en panostanut Messarishoppailuihin, vaikka siellä varmasti oli extrahyviä tarjouksia. Kun nuo eivät tarvitse uusia valjaita, pantoja, hihnoja, makuualustoja, takkeja, vilttejä, leluja enkä minä ties mitä reenivempeleitä. Mutta, joululahjoja ne tarvitsevat - tietysti ;-) Ja herkkuja menee toki aina.
Tai no, voi olla että ostan uuden/toisen flexin, kun aina välillä olisi tarvetta yhtäaikaa flexille (se on oikeasti ihan kätevä vekotin aina välillä).

Kuinka nälkäinen (ja höperö) koira voi olla?

Aamulla kun nousin ylös niin Nemi yökki matolle (jonka olin viikko sitten hakenut pesusta, tietty...) tuollaisen läjän. Että mitä mitä ihmettä? Mitä se on/oli syönyt? Päässä löi samaan aikaan tyhjää miljoonan kysymysmerkin kanssa. Eilen koira joutui odottamaan muutaman tunnin takapenkillä kun reenasin Kikiä. Onko autossa mitään tuollaista? Eipä tullut mieleen.

Tuossa oli siis kolme ehkä kahdeksan sentin mittaista pätkää, musta näytti nahan tapaiseselta, jonka alta/sisältä löytyi jotain punaista kangasta.

Aina olen ihmetellyt, että mitkä koirat vetävät kitusiinsa sukkia yms ihme tavaraa. Edelleen ihmettelen. Enkä voi käsittää miksi Nemi tuon söi. Täältä kuitenkin löytyisi koiratavaralaatikoista puruluitakin syötäviksi.

Kun käytin koirat aamulenkillä niin Nemi oli ihan reipas. Ei käynyt kakalla, mutta muutoin oli ihan normaali oma itsensä. Kun tultiin kotiin niin kävin penkomassa koiratavaralaatikkoa välihuoneesta ja löysin tämän - tai sen mitä siitä oli enää jäljellä.

Koira oli syönyt tuon karvaosuuden - karvat jäivät jonnekin koira suolistoon, karvojen alla on siis ollut tuota punamustaa kangasta/nahkaa. Ei enää mitään mielikuvaa, että oliko tuo aitoa vai tekokarvaa. Ostin lelun sinä keväänä kun Kiki tuli meille.

Päivälenkillä Nemi kävi ihan normaalisti tarpeillaan. Ja on ollut koko päivän ihan tavallisesti.

Nytpä en yhtään voi tietää mitä mummo seuraavaksi keksii. Pari iltaa sitten se lähti iltapissalla omille teilleen. Siis takapihalta vaelsi sivupihalle ja oli etupihalla menossa aidan ali naapuritaloyhtiön puolelle kun Eetu tavoitti koiran. Mä siis huhuilin koiraa vaan tuosta takapihan kuistilta, mutta joku haju tai mikä lie veti koiraa "hieman etäämmäs". Tuskin se varsinaisesti oli karkaamassa mihinkään, mutta eipä enää heti totellut (vai kuullut) kun yritin käskyttää sitä takaisin sisälle (tai edes näköyhteyteen takapihalle).

Lisäksi Nemi on muutamaan kertaan vetänyt alahyllyn laatikosta mun treeniliivin lattialle ja etsinyt sen taskuista namienhiukkasia. Kun tätä oli tapahtunut pari kertaa niin rupesin muistamaan, että pitää säilöä liiviä jossain muualla / korkeammalla. Mutta eipä sitten tullut mieleenkään, että se penkoo sieltä huoneesta josko sieltä löytyisi muutakin syötävää. Ihan tässä oma maailmankuva avartuu, kun en ajatellut tuota lelua syötäväksi. Mutta mikä kaikki muu asunnossamme on nyt mummokoiran mielestä ruokaa?

Jäljestyksen alkeet 1/4

Maanantaina aloitettiin tosiaan vihdoinkin Kikin kanssa harjoittelu lajissa mikä on hivenen kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jota en ole osannut alkaa yksinään (ilman opastusta) harrastamaan. Toki ko lajiin olen pieniä tutustumisia tehnyt vuosien varrella muutamaan otteeseen (rlk-tapaamisissa), mutta jotenkin en ole niiden jälkeen tuntenut itseäni niin itsevarmaksi aiheesta, että olisin jatkanut lajin parissa omatoimitreenejä.

Maanantaina alkuillasta/iltapäivällä ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, jossa Koirakoulu Kisman Katja veti jäljestyksen alkeiskurssia. Treenien kulku meni niin, että ensin Katja kertoi lajista, sitten tehtiin namiruutu. Eli tolpilla merkattu alu, jota oli tallettu ja jonne heiteltiin nameja. Kukin koirakko kävi ruudussa vuoronperään. Eli siis jokainen heitteli ruutuun omia namejaan samalla tallaten ruutua ja sitten koira kävi nuuskuttamassa sieltä niitä nameja. Kaikkia nameja ei tarvinnut löytää. Sitten Katja kertoi lisää aiheesta ja sitten jokainen tallasi omalle koiralleen melko pitkän jäljen, jotka ajettiin yksi kerrallaan. Eli Katja tuli jokaisen koirakon mukana neuvoen ja auttaen samalla.

Jälki tallattiin niin, että jokaiseen askeleeseen laitettiin nami. Ei ollut väliä laittoiko namin ensin ja tallasi siihen sitten vai astuiko ensin ja laittoi namin varvasosan alle (mä tein niin) ja otti sitten uudeen askeleen. Askeleet olivat ns tipuaskelia mutta kuitenkin hieman vierekkäin (ei mitään rapetsitaiteilijakävelyä). Nameja kului ihan älytön määrä. Niin kuin tästä ehkä kuvitellakin. Mä luulin, että mulla on paljon (liikaa) nameja mukana, mutta olin väärässä. Loppuun laitettiin vielä pikkurasia missä oli ns loppupalkka.

Jotain havaintoja Kikin jäljestyksestä: alueelle tuli just meidän suoritusvuorolla joku nuori poika joka talutti mäyräkoiraa flexissä. Kiki oli ihan intoja, kiskoi sitä koiraa kohti ja mölisi jotain. Katja kävi sanomassa sille pojalle että josko se ei tulisi sinne päin missä tehtiin harjoitusta ... (ettei talloisi jälkiä jne), kiltisti poika totteli Katjaa. Mutta siis mietin, että miten Kiki malttaa keskittyä harjoitukseen kun oli niin kiihtyneessä mielentilassa aluksi. Mutta hyvin se sen vieraan koiran unohti. Ongelman aiheutti koiran valjaat, jotka ovat vähän löysät joten liina ei pysy suorassa linjassa vaan liina ja valjaat kääntävät koiraa. Ja varmaan Kiki muutenkin pyrki kulkemaan kylkimyyryä, joten sitä piti välillä oikea/ohjata kulkemaan suorassa. Hieman koira pyrki myös palaamaan taaksepäin, kun huomasi, että joku namua on jäänyt syömättä. Mutta se ei siis ole jäljestyksessä toivottavaa. Aina suunta eteenpäin vaikka nameja jäisi maahan. Eikä koiraa saa päästää takajäljelle eikä putsaamaan aluetta jäljestyksen jälkeen. Mutta noin niinkuin muuten ensimmäiseksi jäljeksi se kait meni ihan ookoosti.

Torstaina tein sitten Kikille jäljen Haukkiksella ts siihen Hiirosen nurmialueelle (frisbiigolfpuisto). Nyt olin ottanut sille mukaan ne sen toiset (ts ensin ostetut) valjaat, jotka pysyvät hieman jämäkämmin koiran päällä, eli vaihoin keltaset valjaat koiralle kun lähdettiin hommiin ja aatut taas takaisin kun oli jälki ajettu. Kiki bongasi (eli jälki termein "nosti") jäljen ennen mua ts kun pähkäilin, että mistä mä sen jäljen olinkaan aloittanut. Vaikka olin käynyt ostamassa ihan sikahienoja "jälkipaaluja" hetki sitten. Koiraihmisen mielikuvitus on kyllä ihan omaaluokkaansa 😃😆Nämä tosin käyvät vain nurmitreeneihin eivätkä heinikkoon saati metikköön ...

Ai, että miten se treeni meni? Sen lisäksi, että Kiki nosti jäljen hyvin niin ainakin musta tuntui, että se oli hyvin asiassa mukana eli teki hyvin töitä. Ja ne keltaset valjaat sopi paremmin tähän hommaan kun aatut.

Kotipihalla

Pihalle on kertynyt kaikenlaista koirarompetta ...

Huhtikuu 2018

Kävin ostamassa tänään uuden kevythäkin, mutta se näkyy vasta toukokuun menoerässä ...

Remmi ja ruokaa

Mulla on ollut pidempään etsinnässä tietynlainen talutin, jostain syystä olen ilmeisesti katsellut niitä vääristä liikkeistä. Ennen joulua vierailin sitten eräässä Oulun seudulla olevassa lemmikkitavaraliikkeessä, palvelu oli ystävällistä ja he lupasivat tilata minulle kyseisen tuotteen vaikkei sitä heidän valikoimastaan löytynytkään. Remmi oli siis olemassa ja tilauslaitettiin etenemään - saisin tiedon tekstiviestillä kun tuote olisi liikkeessä josta voisin sen hakea ja sitten maksaa.

Kului aikaa. Vuosi vaihtui ja kuukaudet kuluivat. Lopulta kysyin maaliskuun toisella viikolla, että onkohan hihna joskus tulossa? Vastaus oli, että he olivat tiedustelleet sellaisia hihnoja muttei niitä ollut saatavissa. Eipä siinä mitään - mutta paskamaiseksi homman teki se etteivät he sitten vaivautuneet ilmoittamaan minulle ettei tilaamani tuote olekaan koskaan tulossa. Että kökkömaku jäi sitten siitä suuhun. Onneksi ei ollut ns vakiokoiratarvikekauppani. 

Tänään kävin sitten M&M:stä hakemassa raakapullia ja vilkaisin huvikseni heidän remmivalikoimaansa, ja tadaa, sieltähän se tuttu ja kaivattu nahkahihna löytyi :-) Tuollaisilla taluttimilla meidän koiria on ulkoilutettu jo pitkän aikaa - viimeksi sellaista ostettaessa ei vain löytynyt ihan sitä mitä hain, joten Kiki on saanut tyytyä hiukka erilaisempaan (joka on ostettu kauan ennen sen syntymää), mutta nyt siis sillekin on hyvä -toivottavasti pitkäikäinen- remmi. 

Olen kyllä aiemmin etsinyt sitä The hihnaa M&M -liikkeistä mutten ole noihin törmännyt, jokin asia on ollut pielessä (vääränlainen lukko tai "käsiosa", tai pituus tai leveys tai kaikki nämä seikat). 

Sitä koirille sopivampaa nappulaakin on nyt taas iso uus säkki. Sen ostin normitapaan koirahoitolasta. 

Vanhojen ruokien loppu. 

"Joko syödään?"

Joko?

Kohta saa kirjoitella ens vuoden tavoitteista?

Vuosikin pian vaihtuu ja sellaista.

Joulu sujui talvisissa merkeissä, jopa kyläilypaikoissa (Raahessa ja Lohtajalla) oli hieman lunta ja joitain asteita pakkasta. Raahessa oltiin pari yötä ja Lohtajalla yks yö. Raahessa tuli lenkkeiltyä koirien kanssa aika paljonkin - Kiki oli varsin hyvällä lenkkeilytuulella ja kiertelin sen kanssa välillä pitkiäkin matkoja.

Pari päivää sitten kotiuduttiin, lunta oli tullut poissaolomme aikana lisää. Ensin oli kivasti pakkasta ja todella kauniit kelit, mutta tänään on valitettavasti satanut hieman vettä. Voi tylsyys.

Mä oon viettänyt pari päivää järjestelemällä koiraroiniani, ostin uusia muovilaatikoita, laittelin aksalehdet muovilaatikoihin hyllyn päälle, järjestelin muita lehtiä (Koirammet ja Lapinkoirat) lehtikansioihin - ne eivät siis olleet mahtuneet mihinkään kaikki hetkeen aikaan eli tämä urakka oli todellakin antanut odottaa itseään. Sitten selvitin kaikki epämääräiset koiratreenit ja muut koiraroinat ja järjestelin ne lajin/tyylin mukaisiin kasoihin ja kaikki joihin löytyi kannellinen rasia niin suljin sellaisiin ja laitoin hyllyyn. Lisäksi hankin Kikille oman näyttelyarvostelukansion ja mapitin kaikki sen tämän vuoden näyttelyarvostelulomakkeet sinne.

Ennen ja jälkeen joulun

Viime viikon torstaina kaivoin vuoden aikana näyttelyistä palkinnoiksi saadut M&M lahjakortit kassiin matkaan ja lähdin shoppailemaan. Jostain syystä tuntui tyhmältä ostaa puruluita ja muuta naposteltavaa koirille koko lahjakorttikasan edestä, joten yritin kierrellä ja etsiskellä jotain muuta ostettavaa. Toisaalta en halunnut laittaa "rahoja" ihan mihintahansakaan.

Ostin koirille joululahjapaketteihin kaksi pientä vinkulelua (pallon ja jonkun koiran - se pallo osoittautui molemmista koirista paljon kivemmaksi ja siitä on ollut pientä kinaa jo vaikka kuinka monta kertaa. Nemi on leikkinyt pallolla Kikin suureksi harmiksi, Kiki on murissut ja haukkunut kun Nemi on puolustanut palloa jne - nyt pallo on jäähyllä ...)

Lisäksi ostin yhden purnukallisen pikkuisia luunmallisia nameja (käytän niitä esim lenkkinameina, ovat valmiiksi sopivan pieniä - ja eivät sotke takin taskua).

Eniten kortteja upposi makuualustaan. Kävin sekä Välivainion että Ideaparkin Mustissa & Mirrissä. Kortteja jäi vielä jäljelle, loput on tarkoitus käydä tuhlailemassa tällä viikolla (pakko jos aion käyttää ne, koska ovat voimassa vain tämän vuoden).

edit. 28.12.17 klo 16:30

Tänään kävin sitten ostoksilla Kiimingin M&M:ssä. Muovikassiin kotiin viemisiksi tuli kaks pussia Maukkaan pakastelihapullia (lohi-maha ja maha-broiler (jollen ihan väärin muista)), pari Rauhin puruluuta ja (taas) yks purnukka niitä samoja luunmallisia pikkunameja. Tämän kertaisesta ostosreissusta piti maksaa alle euro, eli tarkalle meni korttien kanssa :-)

Otteita kirjasta (osa 4)

Jep jep, laiska sunnuntai ja paljon aikaa joutavuuksille, kuten bloggaukselle ;-)

"Jos nivelrikkoa on koiran kyynärissä, leikkaus on usein ainoa ratkaisu. Se on tehokkain, kun koira on hyvin nuori, alle vuoden ikäinen. "

"Kyynärnivelen leikkauksia tehdään paljon, koska kyynärniveldysplasia ja kyynärnivelen nivelrikko aiheuttavat koiralle nopeasti kovaa kipua."



Samassa osiossa kerrottiin myös niinsanotuista CUE ja PAUL -leikkauksista. Kikin leikkaus ei ollut kumpikaan niistä, jälkimmäisessä kyllä katkaistaan osa kyynärluusta (kuten Kikillekin tehtiin), mutta meidän pikkukoiralle ei laitettu mitään lisäosia kuten PAULissa tehdään "...katkaistuun kohtaan asetetaan kapea levy."



 - Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen by Sanna Karppinen-

Otteita kirjasta (osa 3)

Jatketaanpa taas.
Eli siis "Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen" by Sanna Karppinen.

"Kotimaiset marjat ovat nivelvaivaisille koirille erinomaista ravintoa. Ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja, kuten syöviltä suojaavia polyfenoleja. Runsas antioksidanttipitoisuus veressä vähentää tutkitusti nivelvaivoja ainakin ihmisillä. Monissa marjoissa on myös tulehduksilta suojaavia ainesosia, mikä vaikuttaa myönteisesti niveliin ja helpottaa elimistön kuormitusta. Marjojen parhaimmistoon kuuluvat esimerkiksi variksenmarja, pihlajanmarja, karpalo, mustikka, tyrni ja puolukka".

Noni. Sieltähän se sitten tuli. Että se Kiki sitten tietää mitä se tekee ;-) Se on lenkeillä kohtuullisen rasittava kun se bongaa niitä puolukoita ties mistä ja aina pyrkii niitä syömään. Että se onkin sitten hyvä juttu nivelvaivaisille koirille vetää marjoja napaansa. Kiki ja puolukat on kyllä jo yleinen vitsi, koska se haistaa (tietysti) ne hangen altakin ja vetää ihan tyytyväisenä viime kesäisiä luontoon pakastettuja marjoja poskeensa.

Otteita kirjasta (osa 2)

Kirjasta Sanna Karppinen "Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen"

"Omena on monen koiran mielestä herkullinen hedelmä. Kuorineen annetut omenat sisältävät runsaasti kversetiiniä, joka on elimistössä erittäin monipuolisesti vitamiinien tapaan vaikuttava aine. Sen tiedetään ehkäisevän tulehduksia, ja ihmisillä siitä on ollut apua muun muassa reuman oireiden lievittämisessä. Lisäksi kversetiini vaikuttaa aivojen toimintaan ja vähentää elimistön virtsahappojen määrää, mikä taas lievittää nivelkipuja."

Että omppu kauppaan siis. Hedelmiähän meille ostetaan hyvin harvoin, koska itse olen likipitäen kaikille hedelmille allerginen. Ehkä pitäisi tehdä eläinkoe ja katsoa mitä koirat tekisivät jos niille antaisi omenan - älyäisivätkö ne edes, että se on syötävää?