keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vko 13, agi

Ma-illan agireenit. Ratareeni. Mikko koutsasi. Nemille rimat 45cm korkeuksissa (muuri ja pituus normimaksimitoissa). Nemiä piti ravistella ennen keppejä kun se rupesi väytyttämään. Siis meni sisään kepeille mutta tuli samoin tein uloskin sieltä. Olisi pitänyt komentaa sitä olemaan kunnolla vain paljon aiemmin. 

Jaahas, kerrataanpa koko juttu radan alusta lähtien. Olin tutustunut rataan väärin tai muistin sen pieleen, koska heti kakkoshypyn ohjasin väärältä puolelta. Siihen siis päällejuoksu. Piti lähteä hieman aiemmin liikkeelle ts lähempää koiraa. Sitten se kakkonen kyllä onnistu, mutta kolmosena olleesta putkesta Nemi juoksi ohitte. Luultavasti siksi, että mun varpaankärjet osoittivat eteenpäin, eivät kohti putkea. Sitten muurin yli koiruus taisi mennäkin ja puomin alla olevaan putkeen ihan jees. Mutta kun mun ois pitänyt juosta lujaa putken jälkeistä hyppyä ohjaamaan niin siinä tuli virheitä. Ja sitten siinä seuraavalla hypyllä. Se putken jälkeinen hyppy oli takaahyppynä. Siihen päällejuoksu, mutta kun mä rupesin siinä turhaan peruuttelemaan niin enhän mä päässyt tarpeeksi sukkelasti liikkeelle ja sen jälkeistä hyppyä en saanut ohjattua. Kun pääsin liikkeelle paremmin (kun Mikko huusi "men jo") niin ne seukki hypyt onnistu ihan jees. Muurilta jatkettiin sinne kepeille missä tuli sitä väyväytä. Keppejä taas en voinut jäädä varmistamaan kun piti ehtiä koiran edelle. Eli tätä tehtiin jonkin aikaa jotta sain koiran menemään hyvin kepit ja pääsin sinne eelle ja ohjaamaan sen pujon jälkeisen hypyn. Sitten tulikin takaahyppy ja sitten multa katosi rata ts ohjasin koiran yhdelle ylimääräselle hypylle. Nemi suoritti sen ihan hyvin ja en sitten välittänyt aiheesta vaan jatkoin rataa ihan kuin se hyppy ois siihen kuulunutkin. Valssi ja parin hypyn kautta pituudelle, siihen leikkaus ja puomille. Puomin jälkeen muurille ja sieltä tiukka käännös ja seuraavalle hypylle päällejuoksu. Siinä piti muistaa pitää ohjaava käsi pidempään näyttämässä jotta koiruus ei ois tullut niin hyvin kääntäen mua kohti vaan otti sen hypyn. Sitten toinen hyppy ja koira putkeen - ja toiseen putkeen, jotka molemmat olivat puomin alla. Ekalla kerralla yritin liikaa ohjata koiraa siihen toiseen putkeen ja jäin ootteleen koiraa ja suurinpiirtein ryömin sinne puomin alle. Noh koirahan tuli mua kohti eikä tod kiinnostunut siitä kakkosputkesta. Sitten kun liikuin eteenpäin samalla ohjaten/käskien koiraa putkeen niin johan se sinne meni. Sieltä sitten taas sinne muurille (kait?) ja taas putkeen (joka ei ollut puomin alla) sitten puomin alla olevaan putkeen - mä jouduin juoksemaan lähelle sitä ed putkea kun N ei irronnut ja sitten kipittään sinne seukki putkelle tekeen jotain pakkovalssin tapasta. Sitten pari hyppyä - ensin pakkovalssi ja sitten tökkövalssi ja sitten koiruus vielä puomille ja siihenhän se rata sitten päättyi. 

Hyviä ja huonoja pätkiä, niistä koostui meidän reenit. Niin kuin nykyään niin usein käypi. 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

PJT18

Ei nyt varsinaisesti voi sanoa, että "hyvä treeni - parempi mieli" kun reeni tuntu vähän löysältä ja kellotuksissa varsinkin kireenä olevat takareidet eivät tykänneet kauheen hyvää. Mutta silti, mieli kirkastui ja olotila koheni tämän illan pikajuoksutreeneissä. Kaikkee sitä kanssa ;)

Kerron ehkä joskus enemmänkin tän illan Ouluhallilla käynnistäni. 

Syrjäytyneet

Mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka ennen kuluttivat treeni- ja kisakenttiä? Ovatko ne syrjäytyneet? Hylkääkö yhteiskunta/koiramaailma ne? 

Joskushan niitä näkee turuilla, toreilla ja kaduilla. Ei niitä meinaa samoiksi ihmisiksi enää tuntea. Ex-aksaajan leima alkaa haalistua jo otsasta. Muistaako ne vielä millaista oli olla The harrastuksen parissa. Haikaileeko ne sinne, vai ovatko ne onnellisia nykytilassa. Ovatko ne löytäneet onnen ja sisällön elämälleen jostain muualta. Tuntuuko mikään enää miltään.  

Harrastaminen, koiraharrastaminen, on sosiaalista puuhastelua. Vaikka se pääjuttu, se koiran kanssa tekeminen ja se fiilinki mikä tulee onnistumisista tai siitä kun itse ja koira vihdoinkin oppii jonkin asian on melkoisen hieno. Niin omaa yleistä agiliitämisen liittyvää ... hienoutta, kivuutta the juttua on selvästi lisännyt se kun löytyi ne ihmiset joiden seurassa/kanssa lajin harrastaminen on ollut mukavaa yhdessä puuhastelua. Tavoitteellista, tosissaan mutta ei tottatotisesti tosikkoina naamat kurtussa. 


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sata ajatusta


Agility.
On erittäin kilpailuorientoitunut laji
On erittäin sosiaalinen laji.

Kyllä. Sitä voi harrastaa kilpailematta. Kyllä, sitä voi harrastaa yksinäisesti piipertäen. Mutta. Suurimmat kiksit saa kun kisaa, kun on kiva porukka joiden kanssa tehdä kisareissuja ja joiden kanssa treenata. 

Agility, on erittäin koukuttava koiraharrastusmuoto. Se kisaaminenkin on äärimmäisen koukuttavaa. Eikait sitä muuten kymmenet koirakot harrastaisi/kisaisi kymmeniä startteja vuodessa. Myös ne/me vähemmän hyvää menestystä niittäneet, jotain hauskaa sieltä radalta/kisoista/reeneistä aina löytyy jotta sinne jaksaa mennä viikko toisensa jälkeen.

Agility
On aukko jonne voi kadota, aukko jonne voi tippua.
Se on olotila. Se on hurmostila. Se on masennus jossa voi velloa kuin entisaikaisessa vesisängyssä.
Se on kokonaisvaltaista. Se voi viedä aikasi, syödä rahasi - se voi viedä kaiken muun ajatuskykysi.


(tää ei jää tähän, nyt on silti pakko keskeyttää --- pitää näet mennä pilkkomaan reeninameja ja lähteä Nemin kanssa Martinniemeen agilitytreeneihin ;) :))

edit. jatkuu


Nopein koira voittaa. Onko sellainen agility agilityä jossa ei kilpailla? Voiko kilpailla ilman voitonnälkää. Onko hitaan koiran agiility agilityä?

"Agility on ihan eri laji tämän (uuden) koiran kanssa"
"Tajusin vasta mitä agility on, kun vaihdoin rotua"

Miksi se aiempi ei ollut agilityä? Onko toisten kokema agility vähemmän agilityä kuin toisten? Miksi piha-agility vanhalla traktorinrenkaalla ja ikeanputkella ei ole oikeaa agilityä. Onko se minulta pois jos joku sanoo harrastavansa agia muttei käy agikentällä kuin kaksi kertaa kesässä.


Agility on loinen. Se täyttää ajatuksesi. Se vie aikasi. Se täyttää kalenterisi. Huomaat tekeväsi vaikka mitä ... koska agility.

Agility on sen arvoista. Agility on kaiken arvoista. Vai onko? Jonkin aikaa on. Se aika on kultaista. Elät agilitylle, agility elää sinulle. Olet kuplassa. Kuvittelet olevasi siellä aina. Olet päässyt jonnekin. Kuplassakin on aallonharjoja ja mutakuoppia, mutta ne ovat kuplassa jotain erityistä. Jotain muuta kuin kuplan ulkopuolella.

Onko olemassa maailmaa ilman agilityä? Millaista oli ennen agilityä? Millaista on jälkeen agilityn? Täh, jälkeen?!?

Agilityyn tarvitset koiran. Oikeanlaisen, oikean rotuisen koiran. Paimenkoiran, terrierin, villakoiran - millaisen koiran vain. Agility sopii (melkein) kaikille. Mutta jos aiot kilpailla, ja pärjätä, niin valitse ... (täytä itse) tai älä ainakaan ota (xxx). Kuka vain voi harrastaa agia. Se ei katso ikää eikä ammattia.

Lämmitä koira. Jäähdytä koira. Jumppaa/venyttele koira. Treenaa. Pidä lepopäivä. Ruoki oikein. Ruoki oikeaan aikaan. Nesteytä koira. Käytä koira osteopaatilla. Uita koira. Käytä koira hierojalla. Liiku koiran kanssa vaihtelevassa maastossa. Käy metsässä. Tee ravilenkkejä.

Agiliitäjän jalkojen täytyy liikkua nopeasti. Tai koiran täytyy irrota hyvin esteille ja tehdä niitä itsenäisesti.

Agilityssä pitää ajatella. Agility on muistipeli. Muista kumpi jalka ottaa yhden askeleen kohti estettä. Muista pysähtyä. Muista lähteä liikkeelle. Muista liikkua sutjakkaasti. Muista kääntyä - muista mihin suuntaan pitää kääntyä. Muista käsi. Käytä vastakkaista kättä - älä käytä vastakkaista kättä. Älä nosta kättä liian korkealle. Älä peitä siivekettä. Älä peitä putken suuta. Älä ylipäätänsäkään ole koiran tiellä. Ole koiran edellä. Ole koiran takana. Odota koiraa. Mene jo. Rytmitä. Käännä kroppaa. Koira katsoo jalkoja, ajattele minne ne osoittavat. Pidä katse koirassa. Älä ajattele esteitä, ajattele linjoja. Ohjauslinjoja (ei omia linjojasi). Muista koira.
Muista rata. Muista miten aioit ohjata. Tiedä kuinka lujaa koirasi mistäkin esteeltä ja mutkasta tulee. Muista palkata koira. Muista kehua koiraa. Muista olla iloinen. Muista kuunnella ohjeita.

Peruuta. Älä peruuta. Liiku, mutta älä liiku väärään suuntaan. Älä ota hukka-askelia. Agility on nopeuslaji.

Agilityssä ei saa ajatella (liikaa). Agilityohjausten pitää tulla selkärangasta.

Älä ole lapanen. Ole topakka. Poistu mukavuusalueelta(si).

Agility voi olla flow:ta. Tiedän sen, olen sen joskus kokenut. 

Turkista Unkariin

Se meni ihan höpöksi se Turkin matka, kun matkanjärjestäjä siirteli ees taas sitä matkan ajankohtaa. Joten peruttiin koko reissu. Ja varattiin vajaan viikon mittainen matka Budapestiin, jonne lähdemme muutaman päivän kuluttua :)

Intro

(irrotin tämän tekstistä "Sata ajatusta", oli aiemmin sen alussa)

Tapanani on työstää ajatuksiani kirjoittamalla. Tai sanotaanko, että selventää omaa ajatussikermää sillä kirjoittamisella. Kun sillon joskus vajaa kymmenen vuotta sitten löysin blogit tai tajusin niiden olemassaolon tai jotain, niin ... tajusin, että blogi on niin mun juttu kun vaan olla ja voi :)  Mun raapustukset eivät ole mitään mediaseksikkäitä, eikä niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan. Sittemmin kun bloggauksesta on viestintävälineiden kautta tehty jotenkin The juttu niin olen monesti ihmetellyt sitäkin touhua. Blogiahan voi pitää ihan mistä tahansa asiasta eikä sen tarvitse olla mitään sellaista mitä luetuimmat / mediaan nousseet ovat. 

Joo, mutta että asiaan. Mun päässä on viime viikot käynyt sellainen ajatusten haipakka, että ketä tahansa joka joutuisi vierailemaan mun ajatusten ristiaallokossa ... niin pää menisi pyörälle vähemmästäkin. Tai luultavasti kukaan muu ei saisi siitä hajatelma joukkiosta mitään tolkkua, kun tuntuu etten aina itsekään saa. (tämäkin on sikäli mikäli äärimmäisen sekava kirjoitus eikä välttämättä ole menossa kohti minkäänlaista järkevää lopputulosta, joten jos erehdyit alkamaan lukemaan tätä jostain mystisestä syystä niin kannattaa lopettaa heti alkuunsa ja lähteä vaikka lenkille tai vaipua sohvalle viltin alle ja ottaa torkut tai katsella telkkarista jotain viihdyttävää)

Velvollisuudentunto, jossa ei ole päätä eikä häntää

Ei. Tätä ei voi edes sanoiksi pukea, antaapa siis olla. 

Jatkoa mysteeripäivitykselle. Paitsi, että tämä ei liity (juurikaan) samaan asiaan kuin se edellinen mysteeripäivitys. Jossa paitôvei olen tehnyt jo päätöksen, mutta kertoilen siitä täällä blogituksessa vasta hieman myöhemmin keväällä. 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kisaorientoituminen

"Kisaatteko te (kisoissa x)?" 

Näin fb:ssa mainoksen Okk:n seuraavista agilitykilpailuista. Katsoin tapahtumasivun ja merkkasin itseni "ehkä" listalle automaattisesti. Ehkähän sitä on menossa vaikka minne ;) Kunnes tajusin, että Nemin pissalääkitys pitäisi lopettaa nyt, jotta se huhtikuun ekana viikonloppuna olisi Kennelliiton doping-sääntöjen mukaisesti kelpo koirakansalainen kilpailemaan. Nemi on kuitenkin noin viikon anoppilassa hoidossa hieman ennen ko kilpailuja, joten en todellakaan voi lopettaa lääkitystä ja antaa heidän siivota lattioita ja pestä mattoja Nemin vahinkojen jäljiltä. Jotta, en kisaa, ainkaan noissa kisoissa. Vaikka olisi ollut mukata kirmata pitkästä aikaa Ritva Herralan tuomaroimilla radoilla. 


Toisaalta, tuokin on niin suhteellista. Että kun ei ole pitkään aikaan kisannut ja kun tuo pissalääkitysjuttu nyt vaan on osa elämäämme, niin ei sitä kisaamattomuuttakaan jaksa sen enempää surkutella ja murehtia. Kisataan sitten kun kisataan ja jos ei voia kisata niin sitten ei kisata. Ei se elämä siihen kaadu. 

torstai 20. maaliskuuta 2014

Dobottajat






Vko 12, toko

Eiliseltä mieleenpainuvimpina hyvinä asioina oli ehdottomasti ruutu ja nouto :)

Lähetin Nemin ruutuun ja ruutumatolle ehkä jostain seitsemästä metristä, ekalla kerralla hakeutui suoraan ruutumatolle seisomaan. Toisella kerralla meni vähän kaartaen vasemman (etu)ruutumerkin kautta muttei jäänyt siihen kuitenkaan törröttämään vaan meni siihen matolle ja jäi käskystäni hyvin siihen seisomaan jotta pystyin kehuskelemaan koiraa ja menemään palkkaamaan sen sinne. Toisella kerralla taisin käskiä sen maihin siellä ja käyä jonkinlaisen kävelylenkuran ennen kuin menin ruutuun palkkailemaan koiraa. 

Hieman harmitti etten kokeillut lähettää sitä kauempaakin ruutuun, mutta ehkä ens kerralla sitten?

Noutoreeninä Jenni halusi katsoa kapulan kanssa sivulle tuloa / loppuasentoa. Jota tehtiin niin että annoin koiralle kapulan ts se tarttui siihen mun käsistä ja lähin kulkemaan nopsakasti suuntaan x ja koiran piti tulla mukana kapula suussa ja kun pysähdyin niin koira tietty siihen sivulle ja kapulan luovutus ja koiran palkkaus. Meni ihan yllättävänkin hyvin. Sitten sama homma, mutta niin, että käännyin pysähtyessäni. Ensin Nemi vähän hämmenty, mutta hyvin se sitten rupes liikuttamaan itseään mun sivulle. *huom* ilman että olisin sanonut sille mitään tai kääntänyt vartaloani mutkalle vihjaisten että kantsis muuten tulla mun viekkuun. Vähän sillä tosin on taipumusta liioitteluun, eli jos en kehu/palkkaa/ota kapulaa ajoissa niin koira saattaa pian olla melkeen mun seläntakana eikä enää ihan viekusa niin kuin pitäs...

Tehtiin myös harjoite, jossa lähetin koiran putkeen ja kun se syöksyi sieltä ulos niin tarjosin sille sen kapulan ja sitten tehtiin ekan harkan kaltainen luovutusosio. Tässä vaan oli huonoa se, että ois parempi jos koira vois poimia sen kapulan maasta niin mä ehtisin kauemmas karkuun ennen sitä loppuasentojuttua. Nyt piti oottaa koiraa, antaa sille kapula, liikkua sitten ite jne. Mutta. Tää reeni kuitenkin onnistui - siis että koira oli otollisena ottamassa kapulaa tultuaan putkesta, koska tottakait mä suuresti epäilin ko asiaa / harjoitetta. Jenni parka, oon niin epäilevä joonas noissa reeneissä aina edelleenkin. Että mitä ihmettä se oikeen kuvittelee meidän reenivän, mutta aika monta kertaa oon kuitenkin saanut yllätty; positiivisesti :)

Tein myös kakeja, seuruuta ja lopuksi metallinoutoharjoituksen (josta superpalkkana löllöruokaa). Sitten tehtiin ryhmänä sivulle/maahan -harjoituksia ja jotain jättäviä (sekalaista liikkumista pitkin hallia eri vauhdeilla ja kädet viuhtoen milloin missäkin). 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

PJT17

Oh my God, oh my God, ... 

Kaikkeen sitä vanha ittensä pistää. 

Ouluhallilla eilen nuoret lupaavat yleisurheilijat/pikajuoksijat tekivät koutsimme ohjauksessa jotain "Pikajuoksijan kuntopiiriä", jota mekin sitten aloimme tekemään. Homman nimi oli siis sellainen, että tehtiin puolen tusinaa (tai oisko viis ollut) eri liikettä kymmenen toistoa ja sen jälkeen juostiin. Kahden ensimmäisen viiden/kuuden sarjan osion jälkeen juostiin kiihdyttäen 30 metriä ja loppujen blokien jälkeen juostiin 300 metriä (eli kiekka hallia ympäri). Noita blokeja oli yhteensä kuusi, jokaisen viiminen tehtävä oli etunojapunnerrukset - mä totesin, että mulla ei ole taitoa eikä voimaa tehdä niitä ollenkaan. Tein sitten Innan opastuksella niitä toisaalla toisella tavalla ja sekin tuntui olevan niin kovin vaikeeta - että ihmisellä osaakin olla heikko kunto! Ne tehtävät olivat siis erilaisia vatsa,selkä jne lihasliikkeitä, erilaisia askelluksia/hyppelyitä ja viimisessä osassa "leikittiin" myös aitajuoksuesteiden kanssa. Aitojen yli kyllä pääsee, kävellen, mutta sitten sellainen hyppelytehtävä ei meitsiltä kyllä onnistunut, joten keskityin koipieni nostamiseen aitojen yli... Ne juoksukierrokset kuntopiiritehtävien jälkeen olivat myös aika rankkoja, viimiseen juoksuun pistin sitten kaiken peliin ja kiristin vähän tahtia ettei ihan mateluksi ois mennyt (kuten joku aiempi lönkyttely). 

Illalla sitten kotona oli kokonaisvaltaisen voimaton olo, aamulla särki vähäsen jokapaikkaa ja nyt reidet ovat sitä mieltä, että ne ovat tehneet eilen jotain mikä ei kuulu niiden työehtosopimukseen ;)

Vko 12, agi

Ma-illan aksareeneissä pistin Nemin ekalla kierroksella hyppimään 55cm korkeuksista. Liekkö se ollut virhe vai eikö just tällä kertaa muuten vaan ollut meidän päivä, mutta olipa muuten takkuset reenit. Rataharkkaa tehtiin Mikon koulutusvuorolla. Toiselle kiekalle laitettiin rimat sitten kymmenen senttiä alemmaksi. 

Pujo ja kontaktit hyvät. Päällejuoksu enimmäkseen ihan jees. Yks pikkuaskel ei onnistunut ... päällejuoksun jälkeinen hyppy eli vaikka ehin sinne niin koira ei hypänny kun näyttö esteelle ei ollut riittävän selkeä. 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hiipivä ajatus (mysteeripäivitys)

Niin. Päähäni livahti ajatus (ja sehän se vasta outoa on, että jottain aattelenkin -LOL), jota työstän. En ole vielä päässyt makustelussa lopulliseen päätelmään. Jos päädyn siihen mihin tämä ajatusleikki tällä hetkellä kallistuu niin ilmoittelen siitä sitten kyllä. 

Se Dobo

On vihdoinkin saanut ilmaa keuhkoihinsa ja ensi naksuttelut sen parissa on tehty. Pitäis vaan guugletella jotain vinkkivitosia mitä kaikkea sen kanssa voisi yrittää tehdä... 


maanantai 17. maaliskuuta 2014

PJT16

Taas mä tein sen. Eli olin hieman ennen klo kahdeksaa tänäaamuna jäähallilla. Kuten pari kaveriakin. 

Tällaiset reenit tällä kertaa:


  • 3 kierrosta hölkäten hallia ympäri
  • [kaukalopuolelle rappusiin, jossa]
     juosten ylös - kävellen alas * 3
    <tauko>
  •  juosten ylös - kävellen alas * 3
    <tauko>
  •  juosten ylös - kävellen alas * 3
    <tauko>
  •  juosten ylös - kävellen alas * 3
    <tauko>
  •  juosten ylös - kävellen alas * 3
    <tauko>
  • [pois kaukaloalueelta]
    2 kierrosta hölkäten hallia ympäri

Eli tein kaks sarjaa enemmän noita juoksemisia kuin viime viikolla. Kahdessa viimisessä satsissa meinasi ne kolmannet kerrat olla aika lujilla ts niiden ne ylimmät raput eivät kyllä enää olleet kovin keveellä askeleella menoa eikä välttämättä juoksuksi luokiteltavissa. 


Jäällä oli samaan aikaan jotain tyttölapsia taitoluisteluharjoituksia tekemässä, joten meillä oli oikein urheilumusiikkiakin ja välillä kuului luistelijoille tarkoitettuja kannustus/kehotushuutoja. 

Reenien jälkeen kävelin taas uimahallille suihkuun. Näppärä aamun aloitus yhdistelmä - epäminämäinen mikä pistää hieman hymyilyttämään ja vielä enemmän huvittamaan :)

Sunnuntai

La-iltana huomasin seuramme fb-ryhmässä, että seuraavan päivän aksakisoihin tarvittaisiin henkilöitä ykkösluokkaan hommiin. Eihän siinä sitten kauaa mennyt kun ilmoittauduin reserviin. Piti alunperin olla koko vkonloppu hallilla, kamera kaulassa räpsintä retkellä. Lopulta en mennyt lauantaina ollenkaan ja sunnuntaina vasta niin, että maksikolmosista kuvasin viimisen radan paria ekaa hyppyä ja sen jälkeen olin ratahenkilönä ja purkamisavustajana loppupäivän. 



Kuvia.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Brooksit talliin

Kävin eilen urheiluvaate/välinekaupassa. En ollut siellä yksin. Palvelua yritin jonottaa, mutta se oli ihan turhaa. Ei mitään toivoa. Tyhmät myyjät eivät tajunneet, että oon hyvä asikas kun ostan kaks paria kenkiä. Onneks Eetu oli mukana kaupassa ja penkoi mulle kenkiä sovitettavaksi. Tietenkään uudet juoksukengät eivät löytyneet niistä hyvässä tarjouksessa olevista pinoista. 

Jotain Adidaksen tarjoustossuja sovitin, mutta ei, ne eivät vaan tuntuneet hyviltä. Joten kassalle vein sitten Brooksin Ravennat. Vasempaan tassuun kokoa nro 39 ja oikeaan 35,5. Tuo on ehkä yks niistä syistä miksi olen pitänyt elämäni aikana niin paljon lenkkikenkiä - niissä yleensä löytyy kokoa aina tuolta kolmivitosen korvilta jonnekin neljäänkymmeneen asti, naisten tossuissa siis. Plus enimmäkseen lenkkarit tuntuvat ihan ookoilta jaloissa. Tokikaan kaikki mallit eivät passaa mun valikoiville jaloille. 

Toivottavasti nuo on nyt hyvät - ja kestävät. Rumat ne kyllä on, älyttömän väriset. Mutta väri ei ole ennenkään mun kenkäostospäätöksissä ollut ratkaiseva tekijä ;)


Ja eilen siis pyrytti lunta ja nyt pihalla on usiampi aste pakkasta, hieman lunta ja aurinkoista. Ainakin ehdin korotuttaa oikian jalan tohvelin ennen kuin pääsen aloittamaan ulkohölkkäkauden. 

Perjantai






Aamulla käytiin ensin Puokkarin koirapuistossa, sitten Koitelissa (yo. kuvat ovat sieltä) ja iltapäivällä vein Nemin pitkästä aikaa Elp:n vesialtaaseen ja hierontaan. Kaikenlaista pientä hoidettavaa koirasta löytyikin. Illalla sitten harjasin koiran perusteellisesti ja Eetu leikko sen kynnet ja hieman törsöttäviä tassu- ja jalkakarvoja (jokka kerää pihaltaa mukaansa kaiken oravaa pienemmän ja nuo keskimmäisessä kuvassa hyvin näkyvät säärikarvat on ihan mahdotonta pitää takuttomana). 

Vko 11, toko

Wuhuu! 

Nemi teki hyppynoudon. Ensimmäinen kerta kun ees yritetiin sitä. Okei eihän se heti ekalla yrityksellä sujunut, tai haki se sen mutta sitten mun palkkaus oli myöhässä (ja saatto myös tapahtua niin että ei hypänny hyppyä takaste tullessa) ja koira tiputti kapulan mun eteen. Toisella yrityksellä sujui jo huomattavasti paremmin. Se hyppäs, haki kapulan, hyppäs takaisin toi kapulan mulle. Tosin ensin jäi vähän hönöön asentoon mutta kun en huolinu kapulaa siitä niin korjas ite ittensä mun sivulle. Jee!!!

Kakeista voi-kakeissa oon huono. Olin kaketellut jo alkutunnista ja sitten kun Jenni katto tekemisiämme niin ei sujunut. 

Itekseni tein luoksarin kerran pysähdys ja sitten läpitulo. Pysäys semi-jees. Ei totaalitoppi mutta pysähty joten ihan mukiinmenevää. Läpitulossa ei himmaillu joten sekin hyvä. 

Paikallaolot (istuen ja maaten) muuten hyvät, paitsi että Nemi valu maahan istumisessa. Maissaolossa hyvää ts erinomaista se että ei ennakoinu loppuistumista kun palasin koiran viekkuun - vapautin sen sieltä maista. 

Jotain pyörimisjuttuja jenni ois tahtonut mun tekevän. Ne on nytten kotiläksynä. 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Mustara... varvas


  1. en jatkanu kyykkyhaastetta kun satamääräset kyykyt päivässä oli liian rankkoja mun jaloille 
  2. oon ihmetelly ja kuulostellu tässä ny jokusen päivän, ja näyttäs siltä, että tämä on joku väliviikko, koska en mennyt minkäänlaiseen jumitusjankkiin tms kiputilaan tiistain juoksutreeneistä ;)
  3. oikean jalan pikkuvarvas on saanut jostain osumaa ja on musta, plus joku palkeenkielikin siellä näyttäs olevan. kuten arvata saattaa niin sattuu toisinaan, ainakin kun laittaa jalkaa kenkään - ja joskus liikkuessakin. 

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

PJT15

Ouluhalli klo 17-19 (ja risat). 

Ohjelma lupaili eiliselle tällaista:

  • Keskivartalojumppa; lankku ja jalannostot
  • Painoliivi juoksu 3-4 * 20-30 m + 3-4 * 40 kiihdytys
  • juoksukoordinaatioita

Ensin hölkättiin kolme kiekkaa hallia ja musta tuntu etten mä jaksa... pysyä muiden matkassa. Sitten tehtiin selkä-, vatsa- ja kylkilihasliikkeitä. Sitten tehtiin yhtäaikaa kolme lankkua niin, että valmentaja otti aikaa. Kolkytsekkaa lankkua ja tauko (kertaa kolme). Enpä ollut ilmeiesti vielä palautunut edellisviikon reeneistä, koska tää olikin ihan tuskaa mulle. Ja vikat "roikuin" sinnillä ja vissiin väärällä tekniikalla koska sen jälkeen sattu selkään. 

Sitten testattiin painoliiviä ja alettiin juoksemaan sen kanssa kolmenkymmenen metrin matkaa (kiihytys ja sitten kevennys/rullaus) ja pikkutauko ja ilman liiviä juoksu(kiihdytys) takaisin. Enpä muista montako toistoa tehtiin, varmaan just joku tommonen neljä tms. 

Sitten reenittiin juoksukoordinaatioita - samoja mitä on tehty aiemminkin - kymmenen kipaletta noin 20 metrin matka. 

Sitten hölkättiin kolme kiekkaa hallia ympäri (sujui paremmin kuin aluksi). 

Ja lopuksi mentiin vielä sinne laitteeseen mihin tutustuttiin pari viikkoa sitten, jonka nimesin reisikiljotiiniksi ;) Sillä tehtiin kolme kiekkaa eli kolme harjotusta molemmille jaloille. 

Aika rankat reenit oli, mutta vielä (*kop kop kop*) en ole rikki. Tai mitä nyt vasemman jalan pohkeeseen sattuu hiukkasen. Pitäisi kait varata aika hierojalle... 

Vko 11, agi

Maanantaina tehtiin taas rataa, oisko siin 27 tms estettä ollut. Nemiä hyppyytin 50cm korkeuksista ja koutsauksesta vastasi Mikko. 

Niistä papereista mä en vaan niitä ratoja opi! Sitten pyörin aluksi kuin puolukka ämpärissä siellä radalla että mikä on missäkin ja niin pois päin. No, lopulta sain jonkinlaisen käsityksen radasta joten pysty alkaa muodostamaan jotain ohjaussuunnitelmiakin siihen. 

Sama ongelma kuin aina mulla, eli takaakierroissa missä mun pitikään olla?!?! ;D Toisaalta jokku takaakierrot meni ihan kivastikin. Nemi irtosi huipusti loppusuoralle ja muutenkin oli ihan hyvät treenit :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Siihen päättyi

Mun taival Canis-lehden hyllyttäjänä, koska tänään lakkautin / peruutin ko lehden tilauksen. Ei voi edes oikein sanoa, että olisi päättynyt ko lehden lukeminen, koska mulla on hyllyssä lukemattomia lukemattomia ko aviisin numeroita. 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

PJT14

Omatoimi juoksutreenit tänäaamuna jäähallilla. Paikalla minä ja kolme muuta "innokasta". Ensin juostiin kolme kiekkaa lämppäriksi jäähallia ympäri (sisällä, sitä käytäväkierrosta) ja sitten mentiin portaisiin. 

Muilla oli koutsin antama ohjeistus (tosin kaksi teki eri versiota kuin yks) ja mä tein omiani... Ensin kävelin portaita ylös niin pitkälle / korkeelle kuin uskalsin ja kävelin alas (haparoivammin kun portaita on aina pelottavampi tulla alas päin kuin mennä ylöspäin). Sitten kävelin astuen joka toiselle askelmalle ja kävelin alas (astuen jokaiselle portaalle). Sitten tein vielä pari askellusta astuen joka kolmannelle (siihen tarvin vahvasti kaiteen tukea enkä tiiä teenkö oikeella tekniikalla ja muutenkin nuo on vähän niin ja näin) ja lisää joka toiselle astumisia. Ja taas normisti kävellen alas. 

Sitten kekkasin, että meenpä kokeilemaan mitä voisin tehdä nurkassa olevilla hieman leveemmillä ja ei-niin-jyrkillä portailla. Noh, mähän uskalsin juosta niillä. Ihan vaan joka askelmalle astuen. Mutta johan sitä oli siinäkin mulle urheilua ihan erilailla kuin aiemmin on ollut noissa mun porrastreeniyritelmissä. Joten tein kolme kierrosta niin, että juoksin ylös ja kävelin alas ja sitten aina paussi. Siis niin kuin näin:
- juosten ylös - kävellen alas * 3
< tauko >
- juosten ylös - kävellen alas * 3
< tauko >
- juosten ylös - kävellen alas * 3

Ja täytyy kyllä todeta, että toisen ja varsinkin kolmannen satsin ne ylimmät portaat olivat jo aika hyydyttäviä ja vikan paussin aikana vasemman jalan jotkut olemattomat lihakset tärisivät (kauhusta varmaan :D). 

Porrasleikin jälkeen juostiin kolme kiekkaa hallia ympäri, niin, että eka suora ois pitänyt tehdä kiihdytysjuoksuna. Mä hyydyin ennen mutkaa. Toisella kiekalla mun jaloista ei vaan ollut tekemään kiihareita - tein ne sitten siihen jäähylenkin loppuun ---> äkkiä kassille vaatteiden vaihtoon ja pois moisesta rääkistä ;)

Olin jahkannut pari päivää, että voinko osallistua noihin aamureeneihin, että mihin mä sitten menisin suihkuun reenien jälkeen. Kun töihinkin pitäisi vielä mennä. Ja menis turhan pitkälliseksi prosessiksi ajaa takas kotiin ja sieltä sitten töihin jne. Joten keksin käydä vieressä olevassa uimahallissa ... pitihän siitä viis egee pulittaa, mutta vähemmän se varmaan silti oli kuin bensat tai ainakin aikaa säästy. En tiedä millon oon viimeksi käynyt Raksilan uimahallissa (tai ylipäänsä missään oululaisessa uimahallissa), luultavasti joskus noin 30 vuotta sitten ... 


ps. vähän rupesi eilen epäilyttämään, kun tein 100 kyykkyä, että se mahtaa olla turhan rankka mun jaloille /kunnolle se haaste. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Nouto ja agirallit

Kävin tänään (ts la-iltana) hallilla. Ensin noutoreeni. Eka yritys (heitin kapulan jne) Nemi juoksi haukkuen kapulalle, otti kapulan suuhunsa, lähti tulemaan mua kohti ja kun mä lähdin pois päin niin se tiputti kapulan ja tuli (huutaenko, en muista varmasti) mun luo. Toinen yritys, en muista huusiko koira kapulalle, mutta en lähteny liikkeelle ja koira toi mulle kapulan, mutta tiputti sen mun eteen. Siirryin pois siitä kohtaa ja sanoin koiralle "pidä", se jotain murmatti, mutta otti kapulan ja toi sitä hieman mulle mutta tiputti sen taas. Sanoin uudestaan "pidä" ja kas kummaa! Se toi sen mulle! Sivulle! *********BILEET******** :)

Ei muita nouto tai toko juttuja sille iltaa. Olin pikkupuolella joten tehtiin laatikkonaksuja, este-ehdotelmia (eli naksuttelua esteille),  jotain tosi iisejä rallatteita ja vähän takaahyppyjä. 

Tässäpä vielä pari videopätkää tältä iltaa:






lauantai 8. maaliskuuta 2014

Fillarillain

Kaivoin polkupyöräni tänään pois varastosta ts autokatoksesta. En olekaan pyöräillyt / koskenut pyörään sitten viime kesän. Olen näet ajatellut, että kait se fillarointikin jotain liikuntaa on. Että jahka nuo loputkin jäät sulavat teiltä niin voisi käydä välillä pyöräilemässä ja välillä juoksentelemassa. Kun en muutoin liiku (kuin koiran kanssa ja ne pjt-jutut jotka mahdollisesti loppuvat loppukeväästä). Tänään kun kerta oli tuossa aiemmin mainitsemassani haasteessa lepopäivä niin oonpa ees pyöräillyt pikkasen. Jäiset tiet tulivat vastaan kun lähdin Kaistiksen suuntaan, joten lenkistä ei tullut sen pidempi kuin se pari km, mutta alku on sillä saralla otettu ;)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Entinen reipas

Joskus ihmettelen itsekin kuinka reipas olen joskus ollut. Takana on ne aktiiviset ajat kun höseeräsin vähän siellä ja täällä ... Tuo kuvassa oleva harjoituskortti tuli vastaan kun rempan jälkeen järjesteltiin urakalla hylly jos toinenkin. 


Huvittunut ja haaste

Viime syksynä kun pähkäilin, että voinko osallistua pikajuoksutreeneihin niin päällimmäisenä mietinnässä oli tuo, että, miten mun ongelmallinen oikea jalka kestää ne treenit. Myös toki se, että pystynkö mä suoriutumaan harjoituksista. 

Viikot ovat näyttäneet mulle, että, joo, en todellakaan kykene treeneissä kaikkeen siihen mitä pitäisi tehdä tai mitä muut tekevät. Varsinkin erilaiset tekniikkaharjoitteet ovat hankalia kun jalkani ovat ihan epätasapainoiset, lihaksistoltaan ja taidoltaan. 

Joo, on välillä oikeajalka ollut eri tavoin kipeä. Mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin epäilin ja pelkäsin. 

Se mihin nuo treenit ovat vaikuttaneet on se, että kun keski-ikäinen (KÄÄK!) nainen, joka ei ole käynyt kuntosaleissa sen jälkeen kun yläasteella kävi muutaman kaverin kanssa hetken aikaa ja joka ei muutenkaan harrasta mitään muuta liikuntaa kuin sen mikä tulee koiran kanssa touhutessa (ja sulamaan aikaan parit hassut juoksuhölkkälenkit) alkaa tekemään erilaisia harjoitteita, niin seuraavan viikon on paikat jumissa / lihakset (ne olemattomat) kipeenä. Toissaviikolla särki käsiä ja reisiä ja nyt on ollut vattalihakset hellänä jo monta päivää ;) Yritin eilen tehdä jonkunlaisen lankku-harjoituksen eikä puhettakaan että oisin voinut olla lankku-asennossa edes viittä sekunttia. Hih. Tiistaina se treeni ei tuntunut pahalta (joo, ne jotku muut vatsalihasharjoitukset olivat hankalampia). 


Eilen bongasin FB:sta tällaisen: 31 päivän kyykkyhaaste
Joten eilen oon sitten kyykkäillyt 75 kertaa (jaoin tuon kyykkäilyn kolmeen osaan). En ehkä kyyki tarpeeks matalalle, mutta parempi puhdas (?) suoritus vähän korkeemmalle kuin epämääräinen huojunta. Kait. Jospa haasteen lopussa pääsisin jo kunnolla alas astikin. Tässähän on semmonen juttu, että jos/kun mä teen tuollaista (kyykkimistä) niin vaikka ohjeessa sanotaan, että molemmat kantapäät pitäisi pitää lattiassa, niin kun meen alas niin mun oikee kantapää nousee ilmaan. Niin se vaan on. Näin myös sillon jos oon ihan matalassa kyykyssä. 

torstai 6. maaliskuuta 2014

Tarmon päivä, toinen Abc-juoksu



Aamulla kun olin Eetun heittänyt töihin niin ajeltiin Tupoksen Abc:lle. Käytin ensin Nemin lenkillä, jotta se oli tehnyt tarpeensa (ja verrytellyt) ennen juoksuosuutta. Ja sitten vaan kipitettiin. Meidän suoritusaika on ihan nolo (agikouluttajamme Mikko on juossut tuon saman reitin huomattavasti nopeammin), eli 1.20.81 (ykkönen ei oo tunti ku minuutti, sentäs niin :D ). Tupoksessa oli sulamaa joten oli helpompi juosta kuin Kiimingissä eilen. Nemi hankaloitti suoritustamme tempomalla millon minnekin, koitin eka että se ois juossut mun edessä, mutta se tahto välillä sivulle. Plus se koitti möykätä ja sitä piti komentaa. Ja kiertää pari tylsästi parkkeerannutta autoa ja ovien luona kummastuneita ihmisiä.


Tupoksesta ajoin Kempeleeseen ottamaan valokuvia.










Ja Kempeleestä Martinniemeen treenaamaan. Ensin tehtiin pitkä seuraamiskuvio, kun eilen tuli noottia Jenniltä siitä että teen liian lyhyitä seuruu-harjoitteita yleensä. Tietenkään Nemi ei nyt huutanut, että oisin päässyt siihen puuttumaan. Käännökset ois saanut olla multa huolellisemmin suunniteltuja, mutta se seuruu, askeleet vasemmalle, liikkeelle lähdöt, temmonvaihteluineen sujui todella mallikkaasti! Siitä palkaksi riekuntaa karvapatukan kanssa:



Toisena harjoitteena sitten nouto. Hieman mietin, että miten tällä kertaa homma hoidettaisiin ja mitä tehtäisiin? Nosteluako taas vaiko pitoa? Päädyinkin tällaiseen hassutukseen, mikä toimi! <3

  1. käske koira viereesi paikalleen (asennosta viis, taisin jättää Nemin maihin)
  2. heitä kapula
  3. juokse kapulalle
  4. palaa kapulan kanssa koiran viereen
  5. kehu itseäsi
  6. vapauta koira
  7. käske koira sivullesi
  8. heitä kapula
  9. (odota, että kapula on pysähtynyt maahan ja)sano koiralle nouto käsky
  10. katso (epäillen) kun koira menee kapulalle ja tarttuu siihen
  11. pidätä hengitystäsi,
  12. kun koira tulee kapulan kanssa kohti niin lähde karkuun
  13. kehu koiraa,
  14. koira tiputtaa kapulan ja alkaa bilettämään vinkusiilen kanssa



Vko 10, toko

Eiliset tokoreenit. Vain kolme koirakkoa paikalla.

... selitystä tulossa, ehkä.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Abc:n ympärijuoksijat, ensimmäinen suoritus



Tapahtumaseloste löytyy jostain tuolta tuosta (julkisesta) fb-ryhmästä.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

PJT13

Tänään oli juoksureenit jäähallilla. Sain kevään suunnitelman, jonka muut olivat saaneet jo sillon kun olin remppatauolla kaikesta harrastamisesta. 

Tämän illan ohjelmassa oli tämmöstä:

  • keskivartalojumppa; lankku + jalannostot
  • vastuskelkka veto 3-4 (tehtiin 4) * 20-30 m + 3-4 * 40m kiihdytys
  • juoksukoordinaatioita

Kerron ehkä joskus lisää, ehkä. Kivat oli reenit :) Varsinkin kun ei tehty porrastreeniä vaikka oltiin jäähallilla ;)

Vko 10, agi

Ratareeni, rimat 50cm, kouluttajana Anna.


-kerrotaan kun keretäään / jaksetaan

Vko 9, toko

Kerrotaan kun keretään. Näin alkuun kumminkin yks kuva :)