Tapanani on työstää ajatuksiani kirjoittamalla. Tai sanotaanko, että selventää omaa ajatussikermää sillä kirjoittamisella. Kun sillon joskus vajaa kymmenen vuotta sitten löysin blogit tai tajusin niiden olemassaolon tai jotain, niin ... tajusin, että blogi on niin mun juttu kun vaan olla ja voi :) Mun raapustukset eivät ole mitään mediaseksikkäitä, eikä niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan. Sittemmin kun bloggauksesta on viestintävälineiden kautta tehty jotenkin The juttu niin olen monesti ihmetellyt sitäkin touhua. Blogiahan voi pitää ihan mistä tahansa asiasta eikä sen tarvitse olla mitään sellaista mitä luetuimmat / mediaan nousseet ovat.
Joo, mutta että asiaan. Mun päässä on viime viikot käynyt sellainen ajatusten haipakka, että ketä tahansa joka joutuisi vierailemaan mun ajatusten ristiaallokossa ... niin pää menisi pyörälle vähemmästäkin. Tai luultavasti kukaan muu ei saisi siitä hajatelma joukkiosta mitään tolkkua, kun tuntuu etten aina itsekään saa. (tämäkin on sikäli mikäli äärimmäisen sekava kirjoitus eikä välttämättä ole menossa kohti minkäänlaista järkevää lopputulosta, joten jos erehdyit alkamaan lukemaan tätä jostain mystisestä syystä niin kannattaa lopettaa heti alkuunsa ja lähteä vaikka lenkille tai vaipua sohvalle viltin alle ja ottaa torkut tai katsella telkkarista jotain viihdyttävää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti