perjantai 30. marraskuuta 2012

Oulu 15/2012

Okk:n kisat viime viikonloppuna Haukkiksella sijaitsevassa kuplassa. Nykyäänhän siellä ei ole enää sitä hiekkatekonurmea, mikä on varmaan hyvä asia. Alusta on nyt tosi hyvä! Se nurmi oli jo hieman kuhmurainen... 

Tuomarina toimi Kari Jalonen, joka olikin laatinut tosi kivoja ratoja. Joita ihan mieluusti kirmaili menemään. Tosin eihän me mitään tuloksia kasaan saatu. 2 Ekaa rataa karahti kieltojen kautta hylyiksi. Tai saattopa joku rata olla semmonen jossa tuli yks tai kaks kieltoo ja sitten jätin säätelyt väliin ja vaan jatkoin matkaani. Viimisellä radalla koira ajautui (taas kerran) yhen hypyn ohi ja hyppäs sen hypyn sitten toista kautta eli hyl sen takia. Tuo rata muutoin oli ihan huikee. Onnistuin vaikka missä ohjaussydeemeissä, hurjinta varmaan oli onnistunut takaaleikkaus kepeille - en ollut sitä siihen suunnitellut kun en uskonut että Nemin (vai mun) korvienväli kestäisi sellaista kisaradoilla. Mutta ihan hyvin se sen kesti :) (tai mää)

Radan reunalle oli näyttänyt, että jommassa kummassa niistä kahesta ekasta kisaradasta oisin ohjannut ihan jees jotain niitä hyppelykohtia ja silti Nemi vaan lällätti ittensä jonnekin ihan muualle. On se vaikeeta... Ja kuulemma koiralla oli hyvä vauhti, hyvempi ilmeisesti kuin katselivat osasivat ko koiralta odottaakkaan. 

Niin tai näin. Mulla oli erityisen kivaa. Tai meillä olin Nemin kanssa <3

Vuoden viimiset rallit ovat huomenna Seinäjoella, sielläkin kirmataan kolme rataa. 

Pietarsaari 14/2012

Eikait se auta. Kun raapustaa jotain jos aikoo. 

Kävin Eijan ja Nillan kyydissä Pietarsaaren kisoissa muutama viikko sitten. Kisat olivat urheilu/jalkapallohallissa. Todella hyvällä alustalla. Nemille kolme rataa, jotka se jaksoi hienosti kirmata. Kahdesta radasta tuli hyl ja yhdestä pari kieltoa ja muutama sekuntti yliaikaa (koira kerkesi karauttaa ties minne josta kalastelin sen luokseni jatkamaan taas rataa). Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka radoilla en ollut ennen ollutkaan Nemin kanssa. Kaks ekaa rataa olivat profiileiltaan helppoja. Mutten siltikään onnistunut niillä. Tuolla kisoissa kompastuskiveksemme osoittautui putki / putket, Nemi kieltäytyi useammasta / useammasti.. Ihan semmosia hönöjä virheitä joita en yhtään ollut osannut huomioida rataantutustumisissa. 

Huolimatta ei niin hyvästä kisamenestyksestä radoilla oli paljon hyvääkin ja enimmäkseen meillä oli ihan kivaa, tai koiralla varmaan koko ajan ja mullakin suurimman osan ajasta ;)

Eijalle ja Nillalle tuli tylsä loppupäivä kun joutuivat vaan meitä odottelemaan, koska nousivat heti ekalla radalla kolmosiin! Hienoo, Onnea vielä tätäkin kautta! :) Niin ja kiitos kyydistä :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Koirien heya heya

Myönnän. Mun koirien ulkoiluttaminen on vaihtelevaa. Siis lenkkien määrä ja pituus. Ehkä jonkinlainen seuranta olisi paikallaan. 

Tänään koirat ovat uloilleet: aamulla pikkulenkin (Eetun kanssa), päivällä henganneet takapihalla, iltapäivällä kipittäneet noin 5,3km mittaisen lenkuran (mittasin sen OuKa:n karttapalvelun avulla). Lenkki oli siis: pidennetty maaseutu + mansikkamaa kaistismutkalla. 

Päivän kuva


Namien etsintää takapihalla. Viistoista astetta pakkasta, eikä lunta näy eikä kuulu (paitsi että viikonloppuna kuulemma pitäisi sataa).

maanantai 26. marraskuuta 2012

Lonkka

Pitkään meni hyvin. Tai mitä nyt niillä liukkailla alkoi paikkoja särkeä kun jännitin kulkemistani - ja kelit ilmeisesti vihdoinkin tai taas kohta pakastuu niin ollaan samassa jännityksessä taas. Mutta nilkka ei ole ollut muussina aikoihin. Mistä olen kiitollinen. Mutta vaikka aksailen nykyään lättänöillä ja estän näin sen muljuamisen, niin tietysti tuollakin on haittapuolensa. Eilen kisoissa en jaksanut vaihtaa tavis kenkiä jalkaan ratojen välissä = olin liikaa lättänäkenkien päällä. Ja eilis-illasta lähtien on ollu vasen lonkka kipeä :/ Enpä mä syyttä suotta pidä korotuskenkäsiä. 

Levottomat yöjutut osa2

Sillon yks yö kun Merri herätti mut aamuyöllä käyttämään itseään pihalla, sillä oli kamala pissa- ja kakkahätä. Tämä oli siis ke-aamuyöllä kun ti-iltana oli saanut erityisenpaljon nameja toksutusten yhteydessä. Tokoreenien jälkeen käytin sitä kunnon puoliskatuntisen jäähylenkin, sillonkin sil oli kiire tarpeilleen ja tais kakatakin heti. Eli sen maha toimii nykyään nopsammasti kuin joskus aiemmin. 

Kakkajutuista eteenpäin. Sitä kun ei yhtään tiedä, että mitä kaikkea vanhan koiran kanssa voi tulla eteen. Ja millon ne asiat tulevat eteen ja millä tavalla. Kun se Merri nyt vaan on mun eka koira, niin en mä tiedä mikä on mitäkin. 

Naamiksessa heitin asian osittain vitsiksi. Ja muutenkin heitän. Siis että mä tottelen koiria kun annan niiden merkkailla, pysähtyä kakkimaan, hiastaa matkaa jne. Mutta. Joskus on se hätäkin. Ja joskus en voi tietää mikä on, jos on joku. Mikä, älkää kysykö sitä. Tai että koira on kouluttanut mut niin, että tottelen sitä - nousemalla aamuyöllä käyttämään sen ulkona. Joo... Mutta, musta se on ihanaa (no joo aamuyöllä hieman toki tympiikin), mutta se on ihanaa silti, että mulla on Merrin kanssa ihan erityinen suhde. 

Ja se sen tekemisen into mikä sillä nykyään on, on jotain ihan mieletöntä. Kun se ois ollu tommonen sillon nuorena likkanakin. Mutta sillon sitä häiritsi ihan erilailla kuin nykyään monet ulkopuoliset asiat. Joojoo, hajoo sillä pakka ja ääntä lähtee ja ties mitä kaikkea negatiivista mitä jotkut ihan varmasti ihmettelee miten mä edelleen jaksan käydä sen kanssa viikkoreeneissä. Mutta munmielestä se on ihan mahtava koira. Josta mä en haluais joutua ikinä luopumaan. 

Ja tuosta päästäänkin ajatukseen ja asiaan jota mä en haluaisi vielä kamalasti ajatella. Vaikka mä tiedän, että se luopuminen on jonakin päivänä edessä. Vast ikään joku kirjoitti naamiksessa, että oli joutunut lähettämään koiransa paimentamaan taivasporoja (tai jotain), siinä sitten kun kirjoittaa "otan osaa" niin mitä sekin oikeasti tarkoittaa. Tai mitä se auttaa. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu luopua omasta sielun puolikkaastaan. Voiko niin sanoa, en mä tiedä. Sanoin silti. 

Pennut. just tänään kisoissa juttelin erään kanssa jolle kohta tulee pentu ja sen kanssa on kiva mennä sitten pentureeneihin ja sitä myöten sitten kulkea sitä harrastuskoiran putkea reeniryhmästä toiseen ja lopulta kisoihin ja luokasta toiseen jne. Tuo tuollainen on mulle ihan ... olen siitä ihan ulkopuolella. Eikä se haittaa .Haluankin olla. Tähän pakkaukseen en halua, enkä aio ottaa, uusia koiria. Enkä myöskään halua kuvitella tai ajatella sitä aikaa (jonka realistiminä tietää olevan joskus edess päin) jolloin mulla on jotkut Ida ja Ensio koirat - iida ja enska ovat varmasti rakkaita myös, mutta se tarkoittaa ettei sitten ole enää nemiä ja merriä.... 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lähteä lapasesta aka sokka irti

Mitä kehveliä se "sokka irti" edes tarkoittaa? Kuulostaa nykyaikaiselta ja coolilta ilmeisesti niin olkoot otsakkeessa nyt kun hengailen jossain hyvän fiiliksen ja kummien ajatusten lammikossa ;) Jokka on syystä tai toisesta pakko koittaa saada paperille ts blogiin ennen kuin katoavat - nämä minun kovin niin ylevät tai jotain jostain muka tajunneet ajatukseni. 

Asioita pitää yrittää selitellä itselleen. Miten parhaaksi katsooo. Ja mitä paremmat selitykset keksii itselleen niin sen parempi, jottei tarvitsisi hyöriä jossain masennuksen aallokoissa. Koska siellä on tylsää. Tai minä en tykkää. Ehkä joku muu tykkää ja siitä sitten jotain voimaa ponnistaa eteenpäin - tai ehkei edes ponnistele vaan nimenomaan "nauttii" jollain tasolla kitua siellä alemmuuden tunteessaan ja missä lie ankeudessa. 

Taannoinhan tosiaan tajusin - tiedostin - sen tosiasian ettei tämä tästä sen kummemmaksi muutu. Eikä koira nuorru. Enkä minä kummene, vaikka ehkä oppisinkin jotain uutta, mutta mitenkään radikaalisti tuskin muuksi muutun. 

(Periaatteesa puhun nyt siis agilitystä. Mun ja Nemin agi"urasta". Mutta varmaan nämä voi vääntää moniin muihinkin mun koirajuttuihin halutessaan...)

Vaikka tuota voisi pitää pääotsakkeena masennusvalituksessa niin tämän raapustuksen ei ole tarkoitus olla masennusvikitystä. Vaan. Tajuamista siitä seikasta että olen vastarinnan kiiski. Vaikka agilityyn pätee tietyt lainalaisuudet mitkä tietysti pitää ollakin. Niin jos minulla henk koht ei ole suuria suunnitelmia eikä tavoitteita minkään suhteen (noin niin kuin kärjistetysti ajatellen). Niin. Jos (ja kun) mä rakastan agilityä, reenaamista ja kisaamista, Nemin kanssa. Niin materialistisesti ajateltuna se kisaaminen siellä kolmosissa on ihan yhtä kallista / halpaa kuin  ykkösissä tai kakkosissa. Bensat, hotellit, kisamaksut jne jne maksaa ihan yhtä paljon rallatimpa mä niitä ratoja missä luokassa tahansa. 

Sitten toinen juttu. Tänään ennen kuin lähdin kisoihin, kuulin, että Nemin veli (Davvi, Englannista) oli kuollut syöpään. Yks Nemin siskoista menehtyi syöpään lokakuussa. Pistää jotenkin miettimään, että mikä se jäljellä oleva aikamme täällä oikein onkaan? Ei kannata liikaa murhehtia vaan nauttia! Elämän pitää olla kivaa! Ja agi jos jokin on sitä ;)

Mulla oli tänään kisoissa tunne - siitä, että se, että mä otan jonninverran rennommasti (voidaan kirjoittaa usiampi kappale sitten siitä, että oltaisiinko me jossain eri sfääreissä tässä harrastuksessa jos mä osaisin panostaa erilailla olla antirento mutta kuitenkin tilanteen tasalla jne jne) kuin joskus jossain muualla. Ja mä kuvittelin että Nemi oli jotenkin tosi hyvällä sykkeellä mukana siinä tekemisessä tänään. Kaikilla kolmella radalla. 

Jos mun ajatus alunperin agista on ollut aktivoida koiraa ja itsenäni kivalla tavalla, niin keneltä se on pois, että me toteutetaan sitä? Huolimatta siitä, että muiden silmissä kenties junnattas paikallamme ja tuloslista näyttäisi ei-miltään pelkältä hyl-listalta. Silti se koira on saanut sen aktivoinnin, samoin kuin minä, ja mikä parhainta me ollaan yhdessä koettu mitä mahtavimpia fiiliksiä. Kyllä mä väitän, että Nemin naamaloisti joka radan jälkeen - koska mun koko olemus kertoi sille (plus se namipurnukka ;)) kuinka taitava tyttö se oli <3



ps. jalosen kolmelta radalta tänään hyl, lisää turinaa kisoista sitten joskus... 




perjantai 23. marraskuuta 2012

N157 agi

Joko mää voin kirjoittaa sepustusta ma-illan agireeneistä? Harkat koutsasi Mikko. Nemi hyppeli taas jotain medi-pikkumaksi korkeuksia. 

Juur kun olin parissa edellisissä reeneissä todennut että poispäinkäännöstä ei tule yhtään mitään, niin nyt ne sitten sujuivat ihan kivasti. Se mitä piti säätää tällä kertaa oli vekit ja mun liikkuminen, ylläripylläri ;D Eli rytmitys ja kiihdytys ja sen semmoinen. 

Lopuks tehtiin yks reeni missä oli kutsu putkeen (hyppy-putki) ja sitten pakkovalssi ja loppusuora. Ekalla kerralla Nemi irtosi ihan eri suuntaan kuin ois pitänyt - ja kuulemma vastaavanlaista ohjaussekoilua olin harrastanut Pietarsaaren kisoissakin :P (Mikko oli kattonu meiän epäliitelyt, oh no ;))

Toisella kerralla, kun koira näki sen lopussa olevan palkan, irtoaminen oli ihan sigamagee. <3

Mainiot reenit siis. 

torstai 22. marraskuuta 2012

Kostean jouluiset tunnelmat




Yhden hauskan työprokkiksen takia otin jouluisia valokuvia pihalla tänään. Tosin yllättäin työjuttuun en laittanut koirakuvia. Onpa kumma ;) Mutta samalla otin muutaman ns joulukorttikuvan samalla. Toivottavasti ennen joulua on jo lunta maassa, että saa hieman joulumaisempia idyllikuvasia. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Koiramme

Ei ollut Merri se koira, siinä uusimmassa Koiramme -lehdessä. 

Ihan melkeen siltä näytti ja kun tarpeeksi kuvaa tuijotin niin varmaan kuvittelin jo omiani. 

Se kuva on otettu Kokkolan näyttelyssä viime kesänä, muuta en siitä kuvasta sitten tiedäkään. Mutta sainpahan postia Koiramme lehden toimituksesta ;) (ts mun kyssäriin vastattiin)

M124 ja N156

Taas muka niin reippaana. Ja kaikesta viisastuneena. 

Aamuruokapaikallaolo. Maaten. Kupit nenien eessä muutaman metrin päässä, siis siellä missä koirien omat ruokailupisteet sijaitsevat. Jotain omatoimitoimintaa. Ja vapautus vasta sitten kun olin Merrin viekussa seisomassa. Koirat kyl vapautui/läksivät kuin tykinsuusta. Pitäisi kenties joskus kokeilla sanoa jotain niitänäitä ja katsoa reagoiko ne siihen.

Alikunto

Olipa rankat agiharkat ma-iltana kun oon vieläkin ihan rikki ;) Olemattomia lihaksiani särkee.

tiistai 20. marraskuuta 2012

M123

Eilen illalla, myöhään. Nemin agien jälkeen. Merrin erillisiltalenkin yhteydessä peruutusta, sivuaskelia, sivulle tuloa, itsensä ympäri menoa, runttia (mun ympäri menoa), mun jalan yli hyppäämistä (ei meinannu käsittää mitä haluan sen tekevän), "välistä" (mun jalkojen väliin tulemista). Ja ehkä jotain muutakin temputuksen ja tokotuksen välimuotoa. Merri oli ihan yyyber innokkaalla tuulella. 

M122 tok

Viime viikon tokot. 

Puuhastelua laudan kanssa. Merri hösöttää liikaa naksulla, parempi tehdä harkat ilman sitä ja rauhallisesti palkata ja kehua ja pitää (sanallisesti) koira paikallaan jos se osuu oikialle kohalle. 

Luoksari. Ny toimi hyvin, just kun olin angstannu Jennille ettei siitä mitään tule. Hmm. Otin pallolla ja suullisella käskytyksellä seisomisen. Seiso tosi hyvin! Merriksi ;) Myös maihinmeno toimi, mutta sehän on ylipäänsä aina ollu Mersulla varmempi kuin tuo seisominen. 

Sitten tehtiin iteksemme kaikkia mahollista maan ja taivaan välistä. Oikiaa tokotusta ja kaikenmaailman temputtimia myös. 

N155 tok

Niin. Ne viime viikon tokot. 

Sitä lautailua. Kuin kontaktireeninä meni superisti, naksuttelulla ei niin hyvin. 

Paikallaolo hyvä. 

Nouto. Njaa. Minna naksutteli Nemille ihan hyvällä menestyksellä noutoa. Tehtiin myös mustasukkaisuusnoutoa eli mä reenin Revon (Minnan kelpi) kans muutaman kerran ja sitten heitin kapulan ja Nemi pääsi sitä hakemaan. Ei sitä koiraa saanut noinkaan huijattua siihen touhuun vaikka se hivenen siitä kiinnostuikin. 

Kuulemma pitäisi koittaa nostattaa Nemin kierroksia Merrin avulla ja sitten tehdä jotenkin noin. Tai metsässä tehdä. Mutta eipä tullu aamulla mieleen ottaa sitä kapulaa mukaan sinne lenkille. Ois ollu puita mihin laittaa koira kiinni ja metsää missä tehä tätä reeniä Höh. 

Jokseenkin oli ihan hyvät toksut noi viime viikkoset, mutta en nyt enää tietenkään muista reeneistä muuta kuin noi. 

Aamulenkki

Jossain Auranmajan takamailla - 1½ tuntia.





Ei ollut ikävä kyllä oikia kamera mukana, nuo otokset on tuhnuja kännykuvia

Keskitytään oleelliseen

Eli koiran reenaamiseen kun koutsit hoitaa ratojen rakennukset (aina valmiiksi) ja harkoissa rimojen nostelun / laskeskelun ;)

Nemin tämän illan reeneistä. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Nestetankkaus

Oivallus ja keksintö kaikenmaailman piimätölkkien ja tonnikalapurkkien kanssa leegaamisen keskelle.


Laitan nykyään muutaman tuollaisen tonnikalapalanamusen puolenlitran vesipullon pohjalle ja sitten hanasta vettä sekään. Ja kyllä maistuu! Aiemmin olen opettanut Nemin sille linjalle, että kun vettä pitää juoda niin laitan sinne jotain nakkikikkareita ja sitten se syö sieltä vaan ne nakit ja hieman vettä ohessa, mutta ei ollenkaan sitä määrää mitä pitäisi. Jos olen sekoittanut juomaveteen tonnikalaa (purkista eli ihan sitä töhnää) tai piimää niin toki sen ne on juonut ihan hyvällä mielihalulla.. Mutta koska tonnikalan kanssa pelailu on melkoista sotkua ja piimälle harvemmin on muuta tarvetta kuin koirille antaminen niin, sitä ei joko aina hoksaa ostaa tai sitten se loppu jää hyödyntämättä. Niin tämä pumi-tonnifisu on toistaiseksi aika mainio konsti :)

N154 agi

Viime viikon ohjatut agit. Koutsarina Mikko. Nemi hyppeli sekä 40cm että 50 cm rimoja (eri kierroksella eri korkeudet).

Aiheena poispäinkääntö. Vaikeeta. Tosi tarkkaaa mitä teen ja millon teen. Nemi kiertää tosi helposti koko saakelin esteen. 

Hyviä puomi reenejä - tosin puomille ei ois pitäny mennä ;) Kepit hyvät. Vastakäännös ihan jees. Muutenkin aika jees harkat paits tuo pirun ppk. 

Toisella kentällä kävin tekemässä keinulla sitä syksyn kontaktiprojektia. Sujui tosi hyvin!! :)

Kukaan?

Ei vissiin aio päivittää mun puolesta reenikuulumisia viime viikolta? Ma-aksat, ti-toksat, Pietarsaaren kisat ja haasteraapustus nyt ainakin puuttuu. Haasteen jo aloitin mutta se aloite on jossain tuolla jemmanimisessä paikassa. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Arki

Nemi aamulenkin jäljiltä. Eli elämää sterililoidun nartun kanssa.

1dl Nutro lammas-riisi nappuloita. 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Koiramme 11/2012

Sivu 24, juttu "Pennun hampaita vahvistamalla voi purentakin parantua" 

Hämmentävää. Juttua en ole vielä lukenut, tuo uusin Koiramme kolahti postí luukkuumme päivä tai kaks sitten. Mutta. Sivulla 24 oleva kuva, se alempi. Niin koira näyttää Merrin kaksoisolennolta :o 

torstai 15. marraskuuta 2012

N153 ja M121

Se "lautailu" tehtävä. Jennin antama kotiläksy. Pari reeniä tältä päivältä:




Temppurinki, N152 ja M120

Lapikkaassa on temppurinki. Uusin tehtävä on joku peittojuttu, eli koira tarttuu hampaillaan peittoon kiinni ja kierähtää sen kanssa - tai jotain sellaista. Aattelin yrittää sen opettamista meidän sessuille, mutta aika pitkässä kuusessa taitaa homma olla. Näin meni reeni tänään:




tiistai 13. marraskuuta 2012

N151 ja M119

Noni, varastosta löytyi lauta, mutta sille menon opettaminen onkin sitten ihan erijuttu kun noiden mun jeesusteippimatto vaihtoehtojen. hmm.. Muutamat toistot molemmilla versioilla molempien kanssa. Merri hösöttää. Edelleen. Nemillekin lauta oli hankala. 

N150

Aamulla tokokotiläksyn kertaus. Jee, kannatti reeniä ennen töihin lähtöä kun jäi niin kiva fiilis! Se tarjosi itte sitä, siis takajalkoja siel alusta-sydeemillä!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Uutta kisaa kalenteriin


N149 ja M118

Kotiläksy. Een mä keksiny löytäny oikeen mitään millä reenata. Käytin sitten yhtä noiden vanhaa tyynyä. Merri höösäs ja Nemi oli paljon oivallisempi. Yhteisreeninä tein. Pitäisi tehdä erikseen kun Merrillä menee ihan sekoiluksi. 

On ollut metka huomata, että Nemi on alkanut oivaltamaan näitä mun kummia harjoitteita. Se tarjoaa jopa oikean suuntaista tekemistä, harkitsee ja tarjoaa. Siinä missä Merri tekee sata sirkustemppua muttei tajua mitä ajan takaa. 


Lenkeillä olen ottanut ohjelmistoon arkiopetuksen. Joka pitää sisällään "odota" käskyn tehostamista. Käsky tarkoittaa, että pysähdy siihen kohtaan missä olet ja toimi sitten annettujen ohjeidun mukaan. Mikä vaihtelee siihen että vapautan koiran jatkamaan toimintaa, vapautan sen hakemaan multa palkan, käsken odottamaan jotta vien sille palkan siihen missä se on - ja vapautan sitten. Tai käsken sen istumaan siinä missä se on ja menen sitten palkkaamaan sen. Ihan hyvin on tehostusreeni toiminut ja koirat ehkä hivenen sisäistäneen asian. Eri asia miten käy sitten kun molemmat ovat yhtäaikaa lenkillä... muistaako ne yhtään, että niiden molempien kuuluisi totella... 

N147, N148, M116, M117

Erillislenkkien yhteydessä tehtyjä reenejä. Lähinnä sivuaskeleita, jääviä, kaukoja ja seuruuta.

M115 tok

Voi ansti ja ongelma keko ja ... virtapiiri Merri.

Viime tiistain ohjatut tokot. Merri kävi kierroksilla, ylikierroksilla. Ja opetti minulle taas kaikenlaista, itsestään. 

Kun Merrillä on viikkoreenit niin ... mun ei kannata tehdä sen kanssa kakeja. Senhän jo olen pitkään tiennytkin. Se ei vaan malta. Mutta myös muita juttuja kannattaa harkita tarkkaan että mitä tekee. Vire on niin korkeella että kattilassa kiehuu ja kunnolla. Pilasin sitten ne aiemmat onnistuneet liikkeestä istumisharkat, nyt meni ihan päin mäntykarahkaa. 

Paikallaoloreeni ihan hyvä. Vinku ku peijooni ja tuijotti Jenniä. Mutta pysyi paikallaan. Kunnes olin sen viekussa niin ennakoi paria sekunttia ennen vapautusta ylös nousun. Pitäisi muistaa ottaa etupalkka mukaan tuohon reeniin ja kattoa mitä sekoilua sitten tapahtuisi ... kotonahan se etupalkka ruokailee harva se päivä, joka ateriaansa ei saa simputuksen kautta mutta 88% syömisistään kuitenkin. 

Tyynyreeni kohtalainen. Hötkytteli mutta ihan semijees. 

Tunnari. Liian vaikee yksittäinen piilo. Sitten se ihan jees. Sitten kapuloiden seasta rupesi hösnäämään ja syömään kapuloita ja hakemaan vääriä ja ja ja ...

Olipa semmoset reenit, että tuli semmonen olo, että mahdetaanko me olla ikinä valmiita ees yrittämään sitä voivoi koetta. 

Ai niin. Ja luoksareissa. Niissä opin jotain Merristä. 

Jos olin muka oivaltanut, että jäävissä hyvä vihjesana Merrille ois "istu" ennen kun jäävä varsinaisesti aloitetaan. Niin tajusinpa sitten, että se osaa yhdistellä asioita tuo koira. Kun luoksarissa jätän koiran maahan ja kävelen kauemmas niin kun kutsun sen luokse ja pysäytän, niin se menee maihin. Ja ihmettelee kun en kehu sitä vuolaasti kun se toteutti tuota samaa etukäteiskertomus toimintaa mitä olen sille muuallakin opettanut. Voi hyvää päivää (mun kanssani). Ihan sama, vaikka sanoisin sille "seis(o)" niin maihin menee koska vihjesana oli se makuujutska. 

Joo, enkä tiedä miten mä nyt sen kanssa tuosta jatkaisin. Jos sitä ei tarttis jättää maihin oottamaan sitä liikettä niin me melkeen oltaisiin edistyttykin tässä luoksari aiheessa. Mähän sain sen viikko-pari sitten tekemään samalla kertaa sekä seisomisen että maihinmenon. Ei oo helppoo, ei. 

N146 tok

Viime tiistain tokoreenit with Nemi. Ohjatut toksut. 

Seuraamista. Osaahan se, mutta. Edistää helposti. Siitä huomautus ja tai odotus että korjaa itseasennon, jos korjaa niin jotain vaikeempaa / vaihtelevampaa ja jos tekee oikein niin vapautus ja superkehupalkka. 

Matto aka tyyny reeniä. Nyt oli puhe jostain patenttilaudoista joka pitäisi itselle hankkia - en kyllä keksi että mistä? Ei mulla kotona mitään lautoja ole! Se itsereeni meni ihan kivasti, kun Nemi ei samallalailla hössää kuin mitä Merri.

Itsekseni tein sen kanssa hyppyä, daa älä sano "hyppy" vaan sano "este". Jääviä, kaukoja ja noutoa. Niin ja luoksareita. 

Paikallaolo, piilotellen. Ei ongelmaa. 

muuta?

Itsetutkiskelua

"Mitä sitten vaikka nolla olisi tullutkin?"

Tämä kysymys herätti minut ajattelemaan - että todellakin, entä sitten mitä sitten? Joo todellakin, oltaisiin kolmosissa. JuhuuWuhuu jne. Mutta. 
Nemistä ei tulisi (/tule) agilityvaliota
Me ei kerättäisi sm-nollia, ei käytäisi sm-kisoissa tai mm-karsinnoissa. 
Ihanneajat olisivat vieläkin enemmän ongelma. 

Toki plussana olisi että voisi tehdä kisareissuja kavereiden kanssa, koska "kaikki muut" ovat kolmosissa. Kisaaminen loppujen lopuksi ei ole siellä juuri sen kummempaa, mitä nyt luokat ovat makseissa huomattavasti suuremmat kolmosissa kuin kakkosissa. Huippuja löytyy joka luokasta, ehkä sieltä kunkkuluokasta eniten, mutta on siellä meitä/heitä/niitä taviksiakin. 

Originaaliajatus mun aksaamiseen lähtemisestä oli

"Se näyttää kivalta, haluan kokeilla sitä itsekin - sitten joskus kun minulla on koira"

Ja kyllä. Tottatotisesti se on kivaa. Haastavaa, paljon antavaa ja niin kovin kivaa. Kuten Eijalle Pietarsaaren reissulla sanoinkin, niin tuskin olisin jatkanut näinkin intensiivisesti agilityharrastustani jo yli kymmenen vuoden ajan jos en kisaisi. Vaikkei alunperin kisaaminen ollutkaan tavoitteena. Kisaamisessa vain on sitä jotain. Mutta vaikka siinä onkin sitä jotain. Niin silti, minulta puuttuu se joku juttu minkä takia en osaa tehdä nollia. Jotain vikaahan minussa täytyy olla, kun se muilta onnistuu "niin helposti". Toki osittain tiedänkin, että mun pitäisi olla paljon agressiivisempi radalla, määrätietoisempi, jämympi. Mutta en tiedä miten pääsisin siihen olotilaan. Enkä tiedä olisiko se ainut avain onneen. 

Jos katselee meidän tulostilastoja (koiranetistä kait nyt lähinnä), niin aika hyl-painoiseltahan se lista näyttää. Mutta erittäin harvassa on ne startit jotka ovat tuntuneet täysin turhilta, sellaisilta mistä ei ole löytynyt mitään hyvää. Ja tosi harvassa ne radat, joissa en olisi edes hetkittäin tuntenut agilityn riemua. 


"Kaikkien ei ole pakko tavoitella kuuta taivaalta."

Mikä riemullinen ajatus ja oivallus. Minun ei ole pakko, ollakseni jotain - koirakkona tai agilityharrastajana - tähdätä sm-kisoihin, valioitumaan, mm-kisoihin tai mikä se seuraava taso kullakin onkin. Ja vaikka olenkin tajunnut elämäni realiteteetit (en ole kuten muut) niin se ei missään nimessä tarkoita sitä ettenkö haluaisi kehittyä ohjaajana, opettaa koiraani taitavammaksi, tehdä parempia kisasuorituksia, onnistua harjoituksissa, saada joskus kisoissa tuloksiakin - ehkä jopa niitä nolliakin. 

"Ei se siitä nuorru."

Nemi siis. Se täyttää keväällä kahdeksan. En halua, että se aika mitä sillä on agiliitäjänä jäljellä menee siihen että hakkaan päätäni seinään ja voivottelen että me ei olla jotain - tai jossakin. Tai miksi me ei joskus tehty jotain - tai jätetty tekemättä. Haluan rallatella sen kanssa ratoja, nauttia aksaamisesta niin kisoissa kuin reeneissäkin, olipa se meidän taso sitten mikä tahansa. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, se mistä syntyy agilityn riemu <3


lauantai 10. marraskuuta 2012

Pakottaa, jalkoja

Joka ikistä lihasta, omissa jaloissani, särkee. Että semmoset Pietarsaaren agikisat.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Löytöjä

Rommi, Merri ja Sisu

Merri ja Lilli Vantaalla
Merri ja Veera
Sylvi ja Merri

Merrin lapsuuden kavereita Peltolassa

Veijo ja Merri
Veijo ja Merri







N145 ja M114 tok

Tokokotiläksy. Tosin tämä oli vasta Merrin viime viikosta, mutta tein sitä läntätyn maton avulla Nemillekin. Nemi oli fiksumpanaa kuin Merri.

eli joku takapäänharjotus juttu. Liittyi siihen hallilla olleeseen tyynyyn.

Tätä tein siis tiistaipäivänä.

N144 tok

Kapulan pitoa.

N143 agi

Maanantaiaksassa reenittiin Mikon opastuksella poispäinkääntöjä. Ensin yksittäisellä esteellä ja sitten parin ratapätkän avulla. Muut käytössä olleet ohjaukset olivat valssit, vastakäännökset ja persjätöt - muistaakseni. Niin ja törkkäyskepeille. Kepeillä koirasta piti ottaa heti etäisyyttä - ekalla kerralla palkkasin Nemin siitä ts jätin palkan keppien päähän ja hienosti se pujottelikin ne kepakot. Tokalla kerralla ei ollut palkkaa, mutta hyvin Neppula silti kepit teki <3 ja pystyin siirtymään sinne seukki putken loppuosalle asti (! wohoo). 

Hypylle rytmitys ei toiminu ja koira lensi puomille x kertaa, mutta. Puomin suoritus oli hyvä ja kontaktit huippuluokkaa joka kerta. En siis valita, mitäpä ne osannut ohjata. 

Muutenkin koira lenteli vähän mihin sattuu, mutta irtoaminen on aina plussaa joten ei murhehdita sitä :)


Keikalla

Oho. Olen saanut pari kuvauskeikkapyyntöä, minä, mun tärinäräpsyille? Kaikkea kanssa. Noh, eilisen pystyin toteuttamaankin. Kävelin koirien kanssa Vesipetoon illalla, koirat laitettiin Maissin autoon oottelemaan (en voinut viedä niitä sisälle Vesipetoon koska siellä ne ois metelöineet kuitenkin ja häirinneet muita asiakkaita). Ensin kuvasin paria kääpiösnautseria.


Ja heti sen perään altaassa pulikoi neljä border collieta. 


Koirien kuvailun jälkeen otin koirat pois autosta ja tallustelin niitten kanssa kotiin. Kätevän matkan päässä meiltä tuo Vesipeto kyllä sijaitsee :)


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Mielenvirkeyttä, väistämällä passiivisuuteen, vaatimista, oveluutta, ...

Kaikkea sellaista muun muassa on mielessä pyörinyt viime aikoina karvakavereideni kanssa viime aikoina touhutessani. 

Mielenvirkeys. On ihan bullshittia sanoa, että koirareenit olisivat koirien mielenvirkeyden takia - kyllä ne välillä tuntuvat olevan enemmänkin itselleni melkoista muistipeliä. Mitä niille olen opettanut? Miten sen olen opettanut? Mitä sanoja käyttänyt? Mihin metodeihin päätynyt? Jos olen valinnut tien f niin mitkä olivat syyt siihen etteivät vaihtoehdot a,b,c,d, ja e soveltuneet kyseisen asian opettamiseen? Mitkä seikat vaikuttavat siihen että montako (ja millaista) toistoa kannattaa tehdä? Onko paikalla ja tilanteella ylipäätänsäkin väliä sille mitä ja miten kannattaa harjoitella? 


Väistämällä passiivisuuteen. Aiheesta luin joskus Lapikkaasta, mutta en katsonut peiliin enkä kokenut aihetta omakseni. Kunnes jonakin vähemmän kauniina päivänä tajusin, että 
a)en ole sen kummemmin vaatinut Nemiltä moniakaan asioita jotenka olen 

b)ajanut sen oppimaan, että sen ei tarvitse tehdä = se väistää helposti joissain tilanteissa koko homman, 
eli suomeksi sanottuna pääsee pälkähästä

Enkä nyt tiedä, että miten saisin sen opetettua siihen, että se ei voi vain lusmuilla läpi sen elämän, vaan myös siltä pikku-prinsessalta vaaditaan asioita. Se ei saa kaikkea (hyötyjä, nameja, leikkejä, rapsutuksia, mitä milloinkin) vain olemalla söpö. (tai jotain)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Aika onneton

näyttelyvuosi on ollut tämä vuosi. Ei olla käyty kuin kevät- ja syyserkkareissa sekä Rauman KR-näyttelyssä keväällä. 

Taas kerran mä suunnittelen ens vuodelle vaikka mitä, mutta kuinka moni sitten kuitenkaan toteutuu on ihan eri juttu. Hieman hassulta tuntuu, että ens keväänä / kevään jälkeen Neminkin voi ilmoittaa veteraaniluokkaan - sen kakrun :o Aika omituista ettenkö sanoisi ;D

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

N142 tok

Luoksetulot alona ja avona. Avo vaatii vielä lyhyen etäisyyden. Suullinen käsky jota vahvistan käsimerkillä, käsi pitäisi siis joskus häivyttää pois (aika näyttää tuleeko siitä ongelma).

M113 tok

Iltalenkin yhteydessä pienet pyrähdykset seuruuta, sivulle tuloa ja liikkeestä istumista (onnistu joka kerta).

lauantai 3. marraskuuta 2012

torstai 1. marraskuuta 2012

Marraskuun alku





M112

Ensin Nemin kanssa lenkki, osa matkasta erään pellon poikki. Sitten Merrin kanssa sama lenkki (jep mielikuvituksen puutetta). Ja Merri ei seurannutkaan Nemin askeleita vaan mun. Tosi tarkkaan meni mun edellä mun askelissa. Palkkasin sen kun tultiin pellolta pois, oli se niin hienoa jälestystä ;)

Kotipihalla liikkeestä istumista. Koitin olla topakka. Seisoi. 

Uusiksi: sanoin ennen liikettä "istu" - ja zadaa, tehtiin kolme toistoa ja joka kerran käskyn sanoessani (siis kesken seuruun) koira istahti ja jäi siihen nököttämään. Olisiko se noin yksinkertaista? :)

M111 tok

Sisällä useita eri noutotehtäviä. Erilaisilla esineillä. Hienoja pyllyn vipsautuksia sivulleni (esineen luovutuksessa).

N141 tok

Nemin kanssa iltalenkillä. Luoksetulon pysäyksiä, empii ennen kuin pysähtyy. Eli on vielä epävarma. Pitäisi tehdä jotain zäpäkämpiä harjotuksia.

Lisäksi vähän seuruuta.

N140 toko

Nemin kanssa tänään alkuillasta erillislenkillä. Odota -käskyn vahvistuksia. Seuruun liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä.

M110 tok

Eilen illalla erillislenkillä. Liikkeestä istumista. Arpoo eikä tiedä mitä tehdä. Vaivuin kriisiin ;)

N139 agi+toko

Nemin treenit hallilla ti-aamuna.

Pätkiä ma-illan harkasta. Ja sitten rata kokonaan, virheettä. Juhuu! :)

Ruutua, "naksuttelulla".

M109 tok ja ag

Tällä viikolla ei ole ohjattuja tokoja. Käytiin likkojen kanssa tiistai aamuna hallilla. 

Ensin Merrin kanssa ruutua. väy väy, hahmotus vaikeuksia. Tein sille sitten sitä samaa "naksuttelu" reeniä ruudun kanssa kuin mitä oon Nemillekin harrastanut. Sujui kohtuudella. Koitin olla reipas ja kehua vaikkei superisti sujunutkaan. 

Sitten luoksetuloja. Etäisyyttä lisää. Koira maihin alussa. Nousee herkästi ylös. Muutama hyvä seisominen. Pari läpi tuloa, siis ihan kutsuin sen suoraan luokseni. 

Tasapainopäärynä reeniä. Muutama kumma toisto. 

Agirata. Rimat 30cm, Merri kyl hyppi tosi korkeelle silti. Sehän ei ole ikinä osannut mitottaa sitä kuinka korkeelta hyppää, olipa sitten minkä korkuset hypyt tahansa. On se vaan erilaisempi ohjattaa kuin Nemi, ei samat sydeemit toiminut. Kun se oli jo kiertänyt vaik minkä hypyn taakse. Noh, onneks sillä nyt ei niin väliäkään ollut. Kunhan humpattiin :)

N138 agi

Ma-iltana Nemin agit. Anna koutsasi. Nemi hyppi 45cm rimoja. 

Tehtiin 20 esteen rataa. jostain syystä meille tuotti vaikeuksia jo 2 hyppy, Nemi tuli siitä usiamman kerran ohitte. Sitten se myös hakeutui kolmoselta kepeille - kiva että irtoo joo :) piti jäädä kääntämään sitä kolmoselle, jarrutusta siis. Jotta pystyin leikkaamaan vitosella. Kasista meni kans ohi jossain välissä. Ysille olin miettiny päällejuoksua mutta teinkin siinä jotain muuta -kait? Seur ongelma oli puomin jälkeiset hypyt. Kun ensin otin askeleita kun vapautin koiran puomilta niin koira hurauttikin putkeen. Annan neuvosta menin lähemmäs niitä hyppyjä (putki oli puomilta suoraan, hypyt oikeella eessä) ennen kuin vapautin. joten sain koiran tulemaan sinne. Sitten ne hypyt meni ihan jees. Sitten koira sinne putkeen. Putken jälkeen pakkovalssi, jossa jäin liikaa oottamaan koiraa enkä kääntänyt sitä hypylle. Jolloin se kiersi sen hypyn kun siin kohtaa olin liian hidas ja koira "liian" nopea. Siitä toiseen putkeen ja hypyn kautta pujotteluun. Pujottelu sujui hyvin. 

M107 ja 108

Maanantai-iltana. Alkuillasta "ollaan vaan kaksistaan" lenkillä sivuaskelia ja seuruuta. Yömyöhän kaksistaan lenkillä lisää seuruuta ja kakeja.