... vaikka muuta ajattelin keväällä niin ilmoitin meidät lappalaiskoirien hallivuorolle tälle syksyä. Treenit ovat perjantai-iltaisin Kamu-areenalla eli Haukkiksella klo 19-20. Varattuna on kenttä 1 ja joillain viikoilla (parittomilla?) myös kenttä 2.
Oltiin treenimässä ekalla kerralla eli viime perjantaina. Kävin hallissa ensin Kikin kanssa ja sitten Taran kanssa. Kumpikin teki jotain sekalaisia temppuja ja rallytokoratapätkän.
tai rallya tai jotain sen kaltaista.
Eli olen ohjelmoinut mulle ja Taralle 3-4 Sevil Ilterin treeniä syyskaudelle. Sevil on ollut muutaman kerran lapplaiskoirien valkkuringillä kouluttamassa ja olen tykännyt hänen tavastaan lukea koiraa (ja ihmistä) ja keksiä tapoja edistää just kyseisen koirakon oppimista.
Tällä hetkellä on ajatus tehdä enemmän tokoon kuin rallytokoon liittyviä harjoituksia, mutta tilanne voi muuttua moneen kertaan syksyn aikana.
Tämän viikon tiistaina kävin päivällä koirien kanssa hallilla.
Kiki teki pari "treenipätkää" eli höntsäili sekalaisia temppusia.
Taran kanssa treenailin muutamia aksajuttuja ja vähän tottelevaisuusasioitakin. Eihän sillä Taralla edelleenkään oikein ole malttia pysyä perusasennossa, mutta hieman on jo parempi käsitys ylipäätään sivulletulosta kuin aiemmin, tosin tarkkaan paikkaan tulo on hakusessa.
Tässä Tara tekee paikallaoloja, luoksetuloja ja sivuirtoamistreenejä (ohjaaja sivulla / sivusuunnassa kauempana esteestä). Nämä sivujutskat ovat Taran kanssa vaikeita.
Tässä taas Tara harjoittelee sitä pertsaa ja kainalopalkkausta
Tässä pitkähkö video pertsatreenistä, hieman leikkiä ja sitten seuraamispätkiä. Seuraamisista tuli ehkä vähän ylipitkiä ja viimisestä näkee että liikaa tuli tehtyä, mutta toisaalta lopussa kuitenkin onnistuminen eli kontaktipalautui nuuskuttelutuokien jälkeen.
Ylipäätään näistä videoista näkee sen, että sekä haukkuminen että haistelu niin on vähentynyt ja että niistä hyvä (mutta kärsivällisyyttä vaativa) konsti on palkata koira kun ei-toivottu käytös loppuu. Tavallaan tietysti itsestään selvää, mutta pointti se, että ei huuda koiran kanssa kilpaa esim kun se haukkuu (omat koirat kokee sen kannustavana vuoropuheluna eikä niiden haukkuminen siitä muuksi muutu ts koira opi sen parempi käytösmalleja). Koira kokee palkitsevana jos huuteluun vastaa (vaikkei siis huutaisi).
Tara kuitenkin melko helposti lähtee tarjoamaan jotain oppimaansa asiaa jos huutamisella ei saa ihmisestä irti toivomaansa asiaa.
Jotain poimintoja siitä, mitä tehtiin / tapahtui vuonna 2023.
***
Tara kävi joitain kertoja koiranäyttelyissä ja sai viimeisen Suomen muotovalioitumiseen tarvitsemansa sertin syksyllä lappalaiskoirien erikoisnäyttelystä Keminmaassa, ruotsinlapinkoirat arvosteli Jari Fors. Jari sijoitti Taran myös paras narttu -luokassa (narttuja esiintyi useita pn luokassa eli jotkut hävisivät Taralle ...).
Kiki kävi höntsätreenailemssa sitä sun tätä omatoimitreeneissä, mutta ei ollut millään kurssilla / ohjatussa ryhmässä.
Tara oli vielä kevättalven koiratanssiryhmässä, mutta sen jälkeen ei olla koiratanssia juurikaan harjoiteltu. Agilityä sen sijaan Tara treenasi AnskuNi -ryhmässä koko vuoden.
Taran kanssa osallistuttiin marraskuussa yksiin epävirallisiin kisoihin, aksassa.
Kiki kävi kerran hammaslääkärissä, tällä kertaa riitti hampaiden puhdistus eikä yhtään hammasta tarvinnut poistaa.
Asiaa pitkään pohdittuani päädyin siihen, että Kikille kokeiltiin kesäkuussa Librelapistoksen antamista. Kokeilu osoittautui hyväksi, joten koira on saanut Librelaa neljän viikon välein tuosta lähtien.
Kesällä ja syksyllä oltiin jonkin verran mökkeilemässä Siikajoella.
Elokuussa ja lokakuussa oltiin vajaan viikon pätkät Rukalla.
Koirat olivat muutamaan otteeseen koirahoitolassa, kun me käytiin lomalla ensin Edinburgissa ja myöhemmin Amsterdamissa. Juhannus vietettiin kaupunkilomaillen Turussa (koirat mukana). Elokuussa oltiin yksi viikonloppu Vaasassa (koirat lomailevat koirahoitolassa).
Tara oli ekaa kertaa mukana lapplaiskoirien valmennusringissä (rallytokoryhmässä), osallistuen kolmeen leiriviikonloppuun (3/4) - Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Seinäjoella.
Keväällä ja kesällä kävin muutaman kerran juoksemassa (oik jalka ei tahtonut kestää sitä, joten lopetin juoksemisen). Syksyllä kävin pari kuntosalikurssia.
Niin, ne leirit. Ensin oli wappuviikonlopun leiri Jyväskylässä Motivaatio -areenalla. Treenit olivat niin, että halli oli jaettu kahtia, toisella puolen treenasi aksaajat ja toisella puolella muut. Aluksi toko ja rally vuorottelivat ja yhdessä vaiheessa tokoralleilijoiden kenttäosuudesta napsastiin palanen toisesta päädystä nosettajille. Muutoin noseilijoilla oli treenejä ulkona ja hallin sosiaalitiloissa.
Olin huomattavasti huolissani siitä, että alkaako Tara millekään, kun samaan aikaan hallissa sermien toisella puolella aksattiin. Siihen nähden kuinka paljon epäilin ettei treeneistä tulisi yhtään mitään niin kakarakoira pystyi tekemäänkin jotain. Tehtiin rataharjoitus namiavusteisesti ja sitten saatiin vinkkejä yksittäisten kylttien tekemiseen. Tältä kouluttajalta vinkiksi tuli esimerkiksi erilaisten temppujen opettaminen koiralle eli ns kivoja lisätemppuja joita teettää koiralle toisinaan esim käteen pomppaamistemppu. Hän myös kertoi, että on opettanut omille koirilleen, että avoimet ja suljetut kädet (kämmenet) tarkoittavat eri asioita (perusasento, vieressä seisominen - esim).
Tuolla leirillä oli käymässä myös Koiramme lehden toimittaja ja valokuvaaja, joten Tara pääsi valtakunnalliseen koiralehteen valkkurinkijutun yhteydessä.
Valmennusringin kaikki muut rallytokoilijat olivat minulle outoja entuudestaan, ringissä on meidän lisäksi yksi suomenlapinkoira ja kolme lapinporokoiraa. Kaikki muut ovat kisanneet, yksi lpk on mestariluokassa ja se slk on muistaakseni voittajaluokassa, pari lapinporokoiraa on alokasluokassa.
Muiden lajien treenaajista tunsin muutaman jo ennen ensimmäistä leiriä. Näin kun kaikki leirit on takana päin niin voin todeta, että tokoilijat (rallattajien lisäksi) tulivat tutuimmiksi. Aksaa yritin muutaman kerran seurata ns kuunteluoppilaana, mutta se oli hankalaa, koska kouluttajien jutuista ei kuullut mitään (tai juurikaan mitään) ja kun ei seurannut koko ajan niin ei tiennyt mitä treenataan (mitkä kohdat radalla, millaisia ohjauksia, mikä oli treenin teemana jne jne). Nosea oli ihan toivotonta seurata sivusta / olla kuunteluoppilaana, koska niiden treenit olivat aina ihan toisaalla kuin muut lajit.
Rovaniemellä treenattiin heinäkuun alussa, lauantaina ulkona ja sunnuntaina hallissa. Tuolta leiriltä jäi mieleen esimerkiksi se, että kannattaa miettiä minkä haukun / ääntelyn hyväksyy koiralta ja mitä yrittää työstää pois. Lappalaiskoirat haukkuvat eri asioista / asioille / tilanteista / syistä --- jne ja joskus voi olla helpompaa "antaa" koiran äännellä joissain tilanteissa. Esim jos koira suoriutuu annetuista tehtävistä, mutta tekee yksittäisen ilohaukahduksen johonkin väliin, niin kannattaako siihen puuttua? Onko vaarana se, että puuttumisella tuleekin "toruneeksi" jotain mistä olisi pitänyt kehua ja muuten hyvä suoritus menee ns hukkaan. Pitää myös muistaa oma kriteeri, jos se johonkin treeniin on jokin muu kuin ääntely, niin ...
Oma mieliala on myös oleellinen asia rallya(kin) treenatessa. Jos stressaa paljon esim sitä haukkumista, niin haukkuminen tuskin vähentyy ...
Rovaniemellä Tara treenasi lähinnä järkevyyttä ensimmäisellä kyltillä. Totesin, että olen kyllä tehnyt aktiivisuusharjoituksia niin, että kuljeskelen kentällä ja palkkaan koiraa kun se ottaa kontaktia minuun. Josta kommentti oli, että seuraava askel, vaikeampi sellainen, on se, että en tee mitään vaan odotan että koira lakkaa huutamasta, hillumasta, nuuskuttelemasta jne ja palkkaan sitten kun ottaa kontakia. Turha kuvitella Taran kykenevän tekemään (kisa, tai muutakaan) rataa mun kanssa jos se ei edes ekalla kyltillä pysy "kasassa".
Rovaniemellä tehtiin myös ihminen on koira -harjoitus eli pareittain tehtiin pieni rataharjoitus niin, että toinen oli koira ja toinen oli ohjaava osapuoli. Vaikea oli välillä koirana tulkita ihmistä (koiraparat) ja samalla sai huomata, kuinka paljon takapään käyttöä oikesti jotkut liikkeet vaativat (olivat jotenkin ihan erilaisia siitä vinkkelistä katsottuna). Hauska ja opettavainen harjoitus oli se.
Seinäjoelle lähdin huonon omatunnon kera, rallya ollaan treenattu melko vähän sen jälkeen kun okk:n ryhmätreenit keväällä loppuivat. Kesällä olisi pitänyt käydä Airan rallytreeneissä, mutta viikko toisen perään oli jotain muuta eikä mentykään. Omatoimitreeneissä tuli tehtyä aksaa tai tanssia tai jotain satunnaista pientä piiperrystä. Kotona ja lenkeillä tehty joskus jotain, mitä hädin tuskin voi treenaamiseksi sanoa. Etukäteisinfona kerroin kouluttajalle, että koira ei osaa seurata ja että rataharjoituksia meidän ei kannata tehdä. Liitin sähköpostiin muutaman videon siitä mitä on viime aikoina tehty (jep, pari rallytreeniä tehtiin joskus niin että otin ne videolle). Annoin vinkiksi muutamat kyltit mihin voitaisiin tehdä tekniikkatreeniä.
Noh, loppuviimein tehtiin kuitenkin niitä ratatreenejä ... Lähtökyltille menemiset ja ylipäänsä siis kentälle tulo ja kyltille tulo sujui hyvin. Se seuraaminen ... eihän se oikein sujunut kun Tara käveli melkein poikittain mun edessä ja kun tuli eteeni niin käskytin sen takaa-käskyllä kiertämään oikean kautta takaisin vierelle. Se pitää kuulemma lopettaa tyystin,
Ja ennen kaikkea palkan suunta/paikka pitää muuttaa. En edes tajunnut palkkaavani koiraa oikeasta kädestä. Tällä toimintatavalla olen saanut koiran, jonka seuraamispaikka on ihan retuperällä. Ihan jo muutamalla tiedostavalla harjoituksella saatiin Taran seuruu paikkaa vähän paremmaksi.
Lauantain ekalla radalla oli houkutus jossa oli pari jotain lelua. Siinä kylttitehtävässä otin namit avuksi ja sain kuin sainkin koiran kulkemaan tehtävän oikein niin ettei se karannut leluille. Lauantain toisella radalla yhdellä kulmalla oli putki, jota Tara vilkaisi kyllä, mutta ei karannut sinne kun mitään vihjettä sen suuntaan ei tullut ohjauksellisesti. Saman radan loppuosassa oli pari hyppyä, jotka eivät myöskään kuuluneet rataan, niillekään Tara ei karannut.
Sunnuntain rataan sitten oli laitettu pari hyppyä niin, että ylemmille luokille ne olivat kylttitehtävänä ja alemmille houkutuksena. Siitäkin ansapaikasta selvittiin ilman haavereita eli harhahyppyjä.
Lauantain eka kierroksella kun tehtiin rataharjoitusta niin jossain kohtaa Taralla meni kuppi nurin eikä pystynyt sen jälkeen oikein tekemään mitään / keskittymään. Mietin, että mikä laukaisi tuon asian. Häiriötähän siellä toki oli kun halli oli jaettu kahtia (tai ehkä kahteen osaan on paremmin ilmaistu) ja toisella puolella aksattiin. Mutta siis Taralla meni pelimerkit sekaisin siinä vaiheessa, kun toiselta kentältä kuului voimakas käskytys "Putkeen! Putkeen! Putkeen!". Kouluttaja oli huomannut siis tämän selvän tekijän josta Tara häiriintyi.
Kyllä, itse olen kuuro 😀 jostain syystä aksaajien äänet eivät kantautuneet omiin korviini kun keskityin siihen mitän oltiin tekemässä. Kouluttajan vinkki tähän, kuten vaikka siihenkin jos jotain koiraa häiritsee kun hallin ovi avautuu/sulkeutuu/ääntelee, että koira pitää opettaa sietämään ääntä/asiaa z joka häiritsee ja ei pelkästään sietämään vaan myös kokemaan se mieluisaksi asiaksi.
Seinäjoella, ja ringissä ylipäänsä, olen kokenut kivaksi, että toiset kertovat vinkkejä joihinkin asioihin. Vieläpä niin, että siinä hengessä, että "meilläkin oli ongelma z, mutta kun ruvettiin harjoittelemaan näin, niin nyt ongelma on hävinnyt/pienentynyt". Esimerkiksi Taralle voisi opettaa sivulla peruuttamisen, niin sillä saisi variaatiota seuraamiseen - harjoituksissa esim pujottelussa ja spiraalissa koiran mielenkiintoa voi pitää yllä teettämällä sille muutakin kuin varsinaista perusseuraamista.
Kissa kiitoksella elää - mutta siis olihan se myös kiva kuulla, että vaikuttaa siltä, että Tara haluaa työskennellä mun kanssa. Joo on kaikkea säätöä ja osaamattomuutta, mutta koira kuitenkin on ns messissä ja haluaa tehdä. Kuulemma myös seuraaminen näytti paikkapaikoin oikeinkin nätiltä - se seuraaminen jota ei osata ja jota pidän murheenkryyninä ja peikkona ja ties minä. Vissiin me kuitenkin ollaan sitä treenattu ja edes hitusen siinä edistytty. Kun kuulemma Tara teki Seinäjoella paljon paremmin rallyhommia kuin aiemmilla leireillä ...
Yleisesti ottaen sanottakoon vielä, että leireillä oli kiva havaita, että Taralle ei tuota ongelmaa treenailla vierailla halleilla. Ennen valmennusrinkiin pääsyä se oli käynyt/harjoitellut vain Oulun alueen koirahalleilla. Mutta muut hallit eivät olleet (sille) sen kummempi juttu kuin kotihallitkaan. Treenirutiinit omassa häkissä odottamisineen ja verkkalenkkeinen olivat samat kuin yleensäkin. Toki kaikkialla oli häiriötä muista treenaajista, oudoista koirakoista jne mutta Tara kuitenkin pystyi tekemäänkin eikä mikään häiriö ollut ylitsepääsemätön.
Jos jatkossa tuntuu, että tuon koiran kanssa haluaa osallistua (tai hakea, pääseminen on eri juttu) joihinkin normiarjesta poikkeaviin koulutuksiin, niin ei kannata olla huolissaan etteikö koira kykenisi treenailemaan erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten seurassa.
Ilmoitin Taran lappalaiskoirien rallytreeneihin, jotka pidetään Kisman hallilla 6.1.2024. Kouluttajan Salla Kaartinen.
Olen pohdiskellut, että kun viime vuonna yritin vielä periaatteessa etsiä Taran koiratanssiin jotain punaista lankaa, mutta ryhmätreeneissä käyminen kaatui siihen, että oltiin usein väärinä päivinä treeneissä. Harjoituksethan olivat periaatteessa joka toinen kerta itseohjautuvia ja joka toinen kerta ohjattuja. Jokuselle ohjatulle kerralle kouluttajalla oli este ettei päässytkään paikalle (täysin inhimillistä tämä siis). Itsellä taas oli valitettavan usein menoa silloin kun oli niitä ohjattuja treenejä. Oltiin tuuliajolla siis, enkä saanut kiinni siitä punaisesta langasta. Tämähän on täysin peiliin katsomisen paikka, koska koiratanssi lajina nyt vaan on sellainen, että itse pitää päättää ja tehdä kaikki, jos on joku oma suunnitelma niin niihin voi sitten kysyä apua muilta.
Tajusin eräänä päivänä, että Taran koiratanssi"ura" koki notkahduksen siinä vaiheessa, kun ei pystytty osallistumaan jatkokurssille - kun muutettiin siinä vaiheessa sinne Luleåån. Oltaisiin siihen alkeiden teon jatkoon tarvittu niitä pieniä kotitehtäviä, improja ja koreoiden suunnitteluja. Vielä viime vuonna ajattelin (ts viime treenikaudella), että olisin toteuttanut tuollaisia "tehtäviä" itsekseni ja sitä kautta saanut Taralle kokemusta pienistä tanssinumeroista ja samalla saanut löydettyä jonkun biisin johon rakennella kenties sen ekan kisaohjelman.
Koiratanssi on siis lajina tauolla. Odottaa itseltä sitä the sysäystä paneutumaan asiaan. Hieman olen miettinyt, että pitäisikö mennä jonnekin maksulliselle ko lajin kurssille. Okk:n ryhmätreenit eivät käy tähän ongelmaani, kun on niin itseohjautuvaa ja en ole saanut potkittua itseäni tekemään asialle jotain.
***
Taran tokot taas ovat ihan kuopassa. En ole sen lajin eteen juurikaan tehnyt mitään sen jälkeen kun ollaan viimeksi oltu jossain koulutuksessa. Toki siis koirat, myös Tara, välillä treenailee jotain tokoonkin liitettäviä taitoja, mutta varsinaisia tokotokojuttuja ei olla saatua aikaiseksi harjoiteltua. Toko on lajina kyllä kovinkin kiva, mutta mikä lie laiskuus vaivaa itseä senkin asian osalta.
***
Nyt kun on oltu silloin tällöin Siikajoella, niin olen sitä mökkiympäristöä välillä katsonut sillä silmällä, että siellä olisi tosi hyviä nosetuspaikkoja. Ehkäpä siis joku kerta mökille mentäessä otan nosetusvälineet mukaan (tai siirrän osan niistä sinne vakioksi asumaan) ja teen Kikille mielenvirkistys hajutreenit. Ehkä. Voihan sitä aina suunnitella ...
Muutoin missään maksullisilla kursseilla en Kikin kanssa jaksa käydä nosettelemassa. Librelan takia Kiki on kisakiellossa (doupping ...), joten en koe tarpeelliseksi maksaa valmennusryhmistä sen osalta. Kiki kuitenkin pääsee höntsätreenailemaan toisinaan vapaavuorolle okk:n halliin, joten ei se aivan vailla mitään "treenausta" ole. Joskus tuntuu myös, että sille on pääasia kun pääsee sinne halliin eikä sitä sitten kiinnosta mitkään "temput" kunhan saa osallistua Taran treenien tekemiseen ja nuuskutella omiaan.
***
Taran rallytokot taas. Jotain pieniä juttuja on tehty itsekseen ja aina valmennusringin leirillä / leirin jälkeen treeni-innostus nostaa päätään, mutta sitten käytännössä kun menen Haukkiksen hallille omatoimitreenailemaan niin päädyn kuitenkin tekemään jotain agijuttuja.
Kesän aikana oli kova aikomus käydä Airan rallytreeneissä, mutta niinpä vain kesä meni ettei käyty niissä kertaakaan.
Aiemmin taisin jo pähkäillä likkojen treenisyksyä. Nyt olisi menossa haku Okk:n ryhmiin, mutta päätin ettei haeta sen kummemmin rallytokoon kuin koiratanssiinkaan. Aikomus olisi treenailla näitä lajeja, tokoa ja noseworkia sen mukaan miten inspiroidun ns omatoimitreeneissä. Omatoimitreenioikeuden aion siis lunastaa okk:n halliin syksyllekin.
Aksaan syksylle hain Taralle treenipaikkaa, vielä ei ole tietoa päästäänkö ryhmään (ja muita yksityiskohtia).
Tämä kesä tullaan muistamaan siitä, että käytiin usein Raahessa (joskus Siikajoellakin), jossa välillä käytiin päiväseltään ja välillä oltiin yöreissuilla.
Koirat tykkäävät anoppilassa (Raahe) vahtia ikkunoista tiellä kulkijoita, anopin antamista herkkupaloista, kölliä sohvalla ja lenkkeillä pitkin Raahen katuja. Tara etenkin tykkää kun jäniksiä loikkii joka kadunkulmilla ja puskissa.
Siikajoella taas koirat ovat osallistuneet mökkiaskareisiin ulkona ja sisällä niin, että iltaisin ei ole tarvinnut miettiä, että nukuttaako vaiko ei.
Yhden viikonlopun koirat ovat olleet koirahoitolassa (Willahilla), kun me käytiin Jyväskylässä häissä (ja ristiäisissä).
Rovaniemen valmennusleirilläkin oltiin, siis Tara kävi rallytokoilemassa, se oli kesä-heinäkuun taitteessa. Siitä toivottavasti kertonen joskus kun on aikaa kunnolla olla koneella (kohta koirien kanssa lenkille ja sitten taas Raaheen...).
Kiki on saanut jo toisen annoksen Librelaa ja samalla sille tehtiin virallinen sydänkuuntelu, jolloin ei kuulunut sivuääniä (hammaslääkäri kuuli ajoittaisen, niin halusin tarkistuttaa asian ts sydämen).
Muutama päivä mietin, että saas nähdä toimiiko tuo Librela Kikillä. Tiesin kyllä, että se voi näyttää toimivuutensa muutamassa päivässä, viikossa tai vasta toisen piikin jälkeen. Tai kaikkea näiden väliltä, tai periaatteessa joillain ilmeisesti paljon myöhemmin. Eläinlääkärin kanssa oli kuitenkin juttua, että testataan Kikille kaksi piikkiä, noin neljän viikon välein siis, ja jos ei toimi niin ei jatketa koska harvemmin se sitten ilmeisesti alkaa toimimaan jos kahdella ekalla annoksella ei tule toivottua vastetta.
Noh, Kiki on edelleen melko samanlainen taivaanrannamaalari mitä lenkkeilyyn tulee kuin ennenkin. Paitsi. Että se teki muutama päivä sitten myyrä/kettuhypyn pyörätieltä pientareelle. Mä en muista, että olisin ikinä nähnyt sen tehneen sellaisia. Se oli ihan tuttu näky aikoinaan Merrin ja Nemin kanssa ja Tarakin niitä välillä harrastelee.
Kiki on myös alkanut ryntäilemeään ja _hyppimään_ perhosten perään. Siitä on varmaan monta kesää kun se on viimeksi hyppinyt perhosia pyydystäessään. Lisäksi on näkynyt yllättäviä juoksuja ojiin/ sieltä pois tai hyppelyitä niiden oja/piennarryntäilyjen yhteydessä.
Normaalien koirien perusiloista meininkiä siis. Mutta Kiki ei ole aikoihin harrastanut mitään tuollaista.
***
Mä joskus aloin kirjoittamaan päivitystä siitä Jyväskylän valmennusringin leiristä. Onko kirjoitus edennyt, no ei ole. Enkä tietenkään kirjoittanut siellä muistiinpanoja, joten saas olla milloin saan aikaiseksi muistelua mitä leirillä tapahtui ja mitä kouluttaja meille kertoi - jos muistan niitä enään.
Rallytokoa oon treenaillut Taran kanssa tosi vähän leirin jälkeen. En vain ole saanut aikaiseksi. Ihan jotain eteentuloa, takaakiertoa, perusasentoa ja pieniä pätkiä seuraamista on toisinaan tehty.
***
Agikaan ei ole edistynyt mitä itsekseen reenailemiseen tulee, koska ei olla ehditty moneen viikkoon käymään omatoimitreenimässä hallilla.
Mitään stressejä en ota minkään lajin edistymisistä. Jos ei ole aikaa -tai inspiraatiota- treenailla niin sitten ei ole. Tästä tuli kyllä mieleen, että kotona on hieman tehostettu arkipaikkistreenailuja - siis tyyliin eteisessä sisälle pääsyn odottamista, ruokakupin edessä istumista ennen ruuan syöntiä yms.
Mulla on sellainen tapa, että kun tulen koirien kanssa lenkiltä, niin eteisessä teen muutaman tempun kummankin koiran kanssa. Temput vaihtelee mitä ne ovat, ihan jotain istu-maahan-seiso-koske-takaa-tassu-twist -tyyppisiä peruspikkujuttuja mitkä eivät vaadi isoa tilaa eikä muutakaan säätöä. Näissä sisääntulotempuissa saatan sitten teemoittaa -etenkin Taralle- kausia että tehdään jotain tiettyjä juttuja.
Eilen oli viimeinen kerta Okk:n rallytokoilua. Blogin päivittäminen on viime kuukaudet ollut valitettavan heikolla tasolla mitä treeniraportointiin tulee.
Eilen olisi pitänyt tehdä ratatreeni, tai sellaista oli tarjolla, mutta meidän treeniaika kului siihen, että yritettiin päästä lähtökyltille hyvässä mielentilassa (kontaktissa, järjissään, huutamatta). Kun lähtökyltillä oltiin, niin palkkailin Taraa hyvästä kontaktista. Tehtiin siis muutamia tällaisia treenejä, että tultiin lähtökyltille, kun koira oli perusasennossa niin palkkasin sen ja mentiin pois. Kun tätä oli toistettu jonkun kerran niin yritettiin lähteä kontaktissa liikkeelle kyltiltä, Tara oli ensin kontaktissa ja sitten katse tippui maahan. Tähän neuvoksi nopeampi palkkaus ja aloittaminen ihan minimaalisesta treenistä. Naksutin tai palkkasanan parempi ajoitus, jotta koira tietää mistä se saa palkan - josko kontakti kantaisi jatkossa pidemmälle.
Siitä hölömölöilystä mistä syksyllä rallytoko aloitettiin päästiin kyllä kovasti eteenpäin, juurikin mielentilassa ja häiriöistä luopumisesta. Mutta paljon on vielä töitä tehtävä, että koiran kanssa voisi tehdä ehjiä rallyratoja.
Eilen aluksi ennen tuota lähtökylttitreeniä yritettiin tehdä sitä rataa, mutta Tara rupesi hyvin pian haukkumaan. Kouluttajat kehoittivat kääntämään koiralle selän ja kulkemaan siitä poispäin. Mutta tuollainen ei tehoa Taraan (tai yhteenkään mun aiempaan koiraan), vaan se haukkua paukutti edelleen. Jatkoin kävelyä, koira otti jo muhun kontaktin eli seuras vierellä, mutta haukkui edelleen, jatkettiin ees taas (epämääräistä kiemuraa) kävelyä niin kauan, että Tara hiljeni (ja oli kontaktissa), sitten palkkasin koiran.
Joskus aiemmin olen pohtinut sitä, että pitää määrittää kriteerit kun koiran kanssa treenailee jotain. Nämähän ääntelevät herkästi, ja joskus on tosi vaikea saada sellaista yhdistelmää aikaiseksi, että koira olisi hiljaa ja tekisi annetun tehtävän. Että mistä palkka tulee ja millaisen mielentilan ko tehtävään rakentaa jos sallii sen ääntelyn. Toisaalta asia ei ole mustavalkoinen (vaikka se ehkä yleensä ajatellaan niin, että koirankoulutus pitäisi olla mustavalkoista), joskus tempun opettaminen / oppiminen on tärkeämpää kuin se, että koira olisi hiljaa. Etenkin kun näillä yksi ääntelyn syy on vireen nousu ja jos virettä liikaa latistaa niin yrittelijäisyys temppujen tekemiseen laskee.
***
Kuten sanottu niin Taran ralleilua on rakennettu mielentila edellä. Kiire ei ole kisaamaan ja tärkeintä olisi se, että saisin koiran luopumaan häiriöistä. Se saa (tietenkin) huomata häiriötekijät (mitä ne milloinkin ovat, eilen esim sattui jokin rähinä hallin toisella ovella kun oltiin treenimässä), mutta toive olisi, että se sitten luopuisi niistä (palaisi kontaktiin / hommiin).
Tara ei osaa vielä seurata, käskystä. Se kuitenkin välillä tekee ihan nättiä seuruuta, mutta opetus on vielä vaiheessa.
Koska seuraaminen ei toimi niin rallykylteistä kääntymiset eivät onnistu. Muuta kuin jonkinlaisessa namiohjauksessa. Takapään käyttöä on treenattu paljon erilaisin jumpin ja se onkin kehittynyt kovasti viime syksystä. Hidasta ja nopeaa seuruuta on treenattu namiavusteisesti, Tara pystyy tekemään molempia (juoksussa ei ala riekkumaan, mikä voisi tapahtua...).
Sivuaskel on edistynyt, mutta ei vielä valmis. Siinä olen käyttänyt namivahvistetta. Tähän saatiin ihan hyvä vinkki eli voin opettaa koiralle käsiavun (ranneliike) ja häivyttää namin siitä pois, mutta käsiapu jää (tai voi jäädä). Rallyssa se ei ilmeisesti haittaa.
Eteen istuminen ei ole täydellisen suora, mutta sitä on veivattu paljon ja kehitystä on tapahtunut. Takaa sivulle tuleminen on vaihteleva, koira osaa sen kyllä, mutta jostain syystä välillä alkaa siinä tehtävässä herkästi haukkumaan. Edestä istumisesta vasemman kautta sivulle tuloa pitäisi vahvistaa.
Seiso-istu-maahan tehtävässä huonoimmalla tolalla on seisominen, mutta sekin on edistynyt talven aikana. Maahanmenon suoruutta pitää treenata lisää (helpottunee kun seuruu saadaan kuntoon, mutta pitää silti treenata sitä).
Kierrä koira -tehtävissä sekä istuminen että makuu edistyivät hurjasti talven/kevään aikana eli nykysin (yleensä) pystyn jopa kiertämään koiran kokonaan.
Taaksepäin askellustehtävä (ohjaaja peruuttaa, koira tulee edessä) on mulle hankala peruuttamisen takia ja askeleista tulee helposti väärän mittaisia, jännitän liikaa miten tassutan ja kävelen sitten liikaa tai liian vähän (askelten määrä). Tätä on tehty vähän enkä osaa varmuudella sanoa onko koiran osaamistasossa millaista vaihtelevuutta.
Pujottelutehtävät ja spiraali onnistuvat vain lievällä (tai vahvalla) namiavusteisella ohjaamisella. Kahdeksikko on hankala kun en muista mistä kautta piti mennä sisään ja miten kartiot kiertää (muistan toki että kolmesti pitää käydä kartioiden keskellä). Kaikissa näissä itsellä on hankaluuksia muistaa miten kartioita milloinkin kierreltiinkään.
Saksalainen käännös osataan, toki tässäkin välillä tulee haukkumista tai muuta herpaantumista.
***
Viikon päästä on ensimmäinen valmennusringin leiri, jonne Tara tosiaan menee ralleilemaan. Lisäksi kesätreenikaudella on tarkoitus käydä "Airan ralleissa" eli se sama porukka (joillakin lisäyksissä) treenailee edelleen kesäisin joiden kanssa Kiki treenasi rallya Okk:lla muutama vuosi sitten. Kiki kävi kesätreeneissä jokusen kerran, mutta sen jälkeen kun treenit siirtyivät Timosenkoskenkentälle niin Kikin kanssa en ole voinut treeneihin osallistua, koska sinne kuuluu ampumisäänet Hiukkavaarasta.
***
Se piti vielä sanomani, että Okk:lla on tosi hyvät rallytokokouluttajat. Sekä syys- että kevätkaudella kouluttajat osasivat hienosti lukea Taran käytöstä ja yrittivät muokata mun ajatuksia sellaiselle tielle miten Taralle kannattaisi asioita opettaa. Tosi paljon saatiin hyviä neuvoja ihan sellaiseen perustreeniolemukseen (treeneihin tulosta lähtien) ja yksittäisiin tekniikoihin ja tekemisiin.
Lappalaiskoirien valmennusringillä on siis neljä leiriä vuodessa. Jokaisella leirillä treenejä on kaikilla lajeilla, Tara osallistuu siis rallytokotuksiin.
Tara pääsi kuin pääsikin lappalaiskoirien valmennusrinkiin vuodelle 2023 - rallytokoon 💛
Valitsijaraadin terveiset:
"Lupaava koirakko, jolla tarkkaa työskentelyä! Koira mukavan innostunut tekemisestä ja yhteistyönne toimii hyvin. Tiivis seuraamisen ja kontaktin alku, jossa käytetty edelleen runsaasti namilla imutusta. Raati olisi mieluusti nähnyt myös pätkiä, joissa kättä ja namia olisi käytetty hieman vähemmän apuna, jotta olisi nähty myös miten hyvin koira osaa jo sanalliset käskyt."
No siis todellakin, imutuksesta on agendana päästä eroon 😃 parempia videoita ei ollut hakemukseen liittää. Että ihan oikeasta syystä mainittu, muutoin positiivista kommentointia on aina kiva kuulla (että ei se meidän tekeminen ihan toivottomalta siis näyttänyt).
Haettiin myös agiin ja tokoon (koska kaikkea piti lopulta yrittää 😁) niistä tuli myös palautteet:
Alla toko valintatiimin terveiset:
Ohjaajalla ja koiralla kiva yhteistyö ja todella kivan näköistä tekemistä. Ohjaaja on kokenut, mutta kyseisen koiran kanssa vielä sen verran alkeissa, ettei tälle vuodelle mahtunut toko-tiimiin. Valitisijatiimi kuitenkin kannustaa jatkamaan hienosti alkaneellla toko-uralla.
Alla agility valintatiimin terveiset:
Teillä on pohjataidot hienosti hallussa, ja Taralla on tekemisen makua treeneissä. Uskon että hyvin etenette lajissa.
Omatoimitreenit:
Kehäänmenotreeni koiratanssitreeneissä (sujui huippuhyvin):
Rallytokotreeneissä ei ollut kamera mukana. Radalla tehtiin hieman juoksuseuruuta (nami hieman apuna) kiertotehtävissä, tämä meni yllättävänkin hyvin (en siis imuttanut eli ei ollut pelkästään siitä kyse :)). Sitten tehtiin laudan avulla jalkojen sivuttaisliikettä mutta se ei oikein toiminut, Tara ei ymmärtänyt tehtävän antoa ja tarjoili kaikkea muuta - tuotahan se ei siis vielä osaa eli ihan alusta pitäisi saada se ymmärtämään mitä sen pitäisi tehdä ja palkkailla pikkuhiljaa siitä. Sitten tehtiin myös sellaista ufo-treeniä minkä olisi pitänyt vahvistaa koiran perusasentoa; mutta koska olen palkannut koiraa vadilla itsenäisestä pyörimisestä niin sen on hyvin hankala pysyä paikallaan vieressä.
Lauantaina kävin extempore koirien kanssa hallilla. Oltiin tultu just Raahesta takaisin Ouluun, Eetulla oli kaupungilla asioita ja kuluttelin koirien kanssa aikaa, niin mihinpä muuallekaan olisin mennyt kuiten Haukkikselle ... Oli varmaan harvinainen lauantai kun halli oli vapaana, ja kun mentiin sinne niin siellä ei ollut ketään. Taran kanssa ehdin treenailla niin ettei paikalla ollut muita, kun vaihdoin koiraa niin 1-kentälle tuli joitain tokoilijoita, me oltiin siis kolmoskentällä.
Taran kanssa treenailin rallytokon kontaktiläksyä, paikallaoloa hypyn takana ja agilityn välipositiota.
Kikille tein rallytokoradan ja tehtiin sitä (ei niin justiinsa säännöillä, kunhan vähän improsin jotain rallyjuttuja ja jotain sinnepäin rallyjuttuja).
Anskun treenitilassa on ollut nyt yhdet treenit. Tehtiin katseensiirtoa, ja havaitsin, että Tara ei vieläkään osaa sitä ts vapautuu katsomiskäskystä - oon koittanut tehdä harjoituksia ruoka-aikana, silloin toiminut ihan ok:sti. Koira mennyt syömään vasta "saa" käskyllä eikä "kato" -käskyllä. Mutta alkaa pidentämään noiden käskyjen väliä ja koittaa auttasko se aksaankin.
Tehtiin myös ns takaa-hyppyä mikä meni sitten ihan ok:sti kun saatiin ns treeniluuppi päälle eli koira tiesi kokoajan mitä tehdä eikä aikaa (enään) mennyt istuttamiseen ja muuhun säätämiseen (haukkumiseen ja pyörimiseen).
Tähän liittyen käskysanaa olen miettinyt, kun se ei voi olla "takaa" kun se on rallytokossa jo käytössä. Joten keksin tänään, että se voisi olla "tee".
Lisäksi tehtiin päällejuoksua ja putkelta kääntymistä eli että koira kääntyisi heti putken suun jälkeen. Tähän putkihommaankin pitää olla siis sanallinen käsky. Siihen otin saman kuin kouluttajalla eli "läpi" - normiputki käsky on ihan vaan "putki / putkeen".
Eilen huomasin/muistin koiratanssitreeneissä, että "läpi" on myös Kikille käsky jalkojen välissä pujotteluun. Mutta olkoot silti Taralle aksaan liittyvä käsky.
Torstain rallytokotreeneissä ilmeni, että Tara helposti ryhtyy haukkumaan "istu-eteen-kierrä-takaa-sivulle" -kyltillä. Mietittiin sitten kouluttajan kanssa, että mikä tai mitkä kaikki asiat ovat toisin treeneissä kuin jos muualla tehdään ko temppua. Onhan niitä vaikuttavia tekijöitä jo pelkästään häiriöistä aina lähtien siihen asiaan, että esim kotona koiralla ei ole hihnaa eikä pantaa tai valjaita. Rallyreeneissä olen vaihtanut koiralle pannan (normisti sillä on aina valjaat, siis lenkeillä ja noin, ei tietty kotona sisällä), mutta olisiko valjaat kuitenkin parempi. Tai onko välineillä väliä. Rallyssahan saa koiralla olla valjaat, että mitään pantoja ei ole pakko käyttää.
Kotiläksyksi sitten saatiin tehdä temppua hyvällä fiiliksellä ja testailla miten koira toimii, tai mikä laukaisee mahdollisesti haukun jos siihen on joku tietty syy (syitähän voi olla moniakin).
Ensin tehtiin harjoitusta ns keittiöreeninä ja homma pelitti hienosti. Eilen sitten otin harjoituksia videollekin. Kiihdytin Taran mielentilaa hieman lelulla kun tein koe-eläinharjoituksia. Havaiten toki samalla, että tällaisiin treeneihin lelu ei ole paras palkka, ainakaan tähän vaiheeseen osaamista.
Testasin asiaa (koira tekee tehtävän hihnatta ja hihnassa) myös Kikin kanssa koska halusin nähdä, että teenkö itse jotain mihin koirani reagoivat äänellä.
Ei me nyt sitten haudatakaan rallytokoilua kun Okk:lta tuli eilen illalla kymmenen aikaan viesti, että otettaisiinko Taran kanssa peruutuspaikalta rallytokoryhmäpaikka vastaan. Taisin miettiä asiaa viisi minuuttia ja vastasin "kyllä".
Treenit ovat tunnin myöhemmin kuin syksyllä (eli nyt 19.30-20.30), treenikaverit ilmeisesti vaihtuvat (en ole tästä ihan satavarma), kouluttajista toinen vaihtuu ja toinen on sama kuin syksyllä (Jenni Isoniemi ja Pauliina Niemi). Taso edelleen (meille sopiva) mölli-alo.
Ei siis rataantutustuminen vaan rallytoko.
Ralleilut eivät jatku tammikuussa, aamulla oli tullut sähköposti aiheesta. Hyvä oli saada varma tieto asiasta niin voin huomioida tämän asian kaikenlaisia suunnitelmia laatiessani ja kalenteria täytellessä.
Koiratanssin treenikausi on ilmeisesti 2.1 - 23.4
kuin, että koiratanssia ainakin harrastetaan säännöllisesti, kun saatiin (edelleen) ryhmäpaikka sunnuntai-iltaan.
Rallytokosta eikä agista ei ole kuulunut vielä mitään. Agin pitäisi olla maanantaisin jatkossakin, mutta ajat ja paikat eivät ole varmistuneet. Rallytokon suhteen ainakin jotkut ovat saaneet jo viestin treeniajastaan, joten oletan, että meillä rally ei jatku (odottelen vain vahvistusta tälle).
edit. iltapäivällä tuli hakulomake agilityn pohjataitojen jatkoihin eli asiat edistyvät sillä saralla ... (haettu on, tietty)
