Eilen oli viimeinen kerta Okk:n rallytokoilua. Blogin päivittäminen on viime kuukaudet ollut valitettavan heikolla tasolla mitä treeniraportointiin tulee.
Eilen olisi pitänyt tehdä ratatreeni, tai sellaista oli tarjolla, mutta meidän treeniaika kului siihen, että yritettiin päästä lähtökyltille hyvässä mielentilassa (kontaktissa, järjissään, huutamatta). Kun lähtökyltillä oltiin, niin palkkailin Taraa hyvästä kontaktista. Tehtiin siis muutamia tällaisia treenejä, että tultiin lähtökyltille, kun koira oli perusasennossa niin palkkasin sen ja mentiin pois. Kun tätä oli toistettu jonkun kerran niin yritettiin lähteä kontaktissa liikkeelle kyltiltä, Tara oli ensin kontaktissa ja sitten katse tippui maahan. Tähän neuvoksi nopeampi palkkaus ja aloittaminen ihan minimaalisesta treenistä. Naksutin tai palkkasanan parempi ajoitus, jotta koira tietää mistä se saa palkan - josko kontakti kantaisi jatkossa pidemmälle.
Siitä hölömölöilystä mistä syksyllä rallytoko aloitettiin päästiin kyllä kovasti eteenpäin, juurikin mielentilassa ja häiriöistä luopumisesta. Mutta paljon on vielä töitä tehtävä, että koiran kanssa voisi tehdä ehjiä rallyratoja.
Eilen aluksi ennen tuota lähtökylttitreeniä yritettiin tehdä sitä rataa, mutta Tara rupesi hyvin pian haukkumaan. Kouluttajat kehoittivat kääntämään koiralle selän ja kulkemaan siitä poispäin. Mutta tuollainen ei tehoa Taraan (tai yhteenkään mun aiempaan koiraan), vaan se haukkua paukutti edelleen. Jatkoin kävelyä, koira otti jo muhun kontaktin eli seuras vierellä, mutta haukkui edelleen, jatkettiin ees taas (epämääräistä kiemuraa) kävelyä niin kauan, että Tara hiljeni (ja oli kontaktissa), sitten palkkasin koiran.
Joskus aiemmin olen pohtinut sitä, että pitää määrittää kriteerit kun koiran kanssa treenailee jotain. Nämähän ääntelevät herkästi, ja joskus on tosi vaikea saada sellaista yhdistelmää aikaiseksi, että koira olisi hiljaa ja tekisi annetun tehtävän. Että mistä palkka tulee ja millaisen mielentilan ko tehtävään rakentaa jos sallii sen ääntelyn. Toisaalta asia ei ole mustavalkoinen (vaikka se ehkä yleensä ajatellaan niin, että koirankoulutus pitäisi olla mustavalkoista), joskus tempun opettaminen / oppiminen on tärkeämpää kuin se, että koira olisi hiljaa. Etenkin kun näillä yksi ääntelyn syy on vireen nousu ja jos virettä liikaa latistaa niin yrittelijäisyys temppujen tekemiseen laskee.
***
Kuten sanottu niin Taran ralleilua on rakennettu mielentila edellä. Kiire ei ole kisaamaan ja tärkeintä olisi se, että saisin koiran luopumaan häiriöistä. Se saa (tietenkin) huomata häiriötekijät (mitä ne milloinkin ovat, eilen esim sattui jokin rähinä hallin toisella ovella kun oltiin treenimässä), mutta toive olisi, että se sitten luopuisi niistä (palaisi kontaktiin / hommiin).
Tara ei osaa vielä seurata, käskystä. Se kuitenkin välillä tekee ihan nättiä seuruuta, mutta opetus on vielä vaiheessa.
Koska seuraaminen ei toimi niin rallykylteistä kääntymiset eivät onnistu. Muuta kuin jonkinlaisessa namiohjauksessa. Takapään käyttöä on treenattu paljon erilaisin jumpin ja se onkin kehittynyt kovasti viime syksystä. Hidasta ja nopeaa seuruuta on treenattu namiavusteisesti, Tara pystyy tekemään molempia (juoksussa ei ala riekkumaan, mikä voisi tapahtua...).
Sivuaskel on edistynyt, mutta ei vielä valmis. Siinä olen käyttänyt namivahvistetta. Tähän saatiin ihan hyvä vinkki eli voin opettaa koiralle käsiavun (ranneliike) ja häivyttää namin siitä pois, mutta käsiapu jää (tai voi jäädä). Rallyssa se ei ilmeisesti haittaa.
Eteen istuminen ei ole täydellisen suora, mutta sitä on veivattu paljon ja kehitystä on tapahtunut. Takaa sivulle tuleminen on vaihteleva, koira osaa sen kyllä, mutta jostain syystä välillä alkaa siinä tehtävässä herkästi haukkumaan. Edestä istumisesta vasemman kautta sivulle tuloa pitäisi vahvistaa.
Seiso-istu-maahan tehtävässä huonoimmalla tolalla on seisominen, mutta sekin on edistynyt talven aikana. Maahanmenon suoruutta pitää treenata lisää (helpottunee kun seuruu saadaan kuntoon, mutta pitää silti treenata sitä).
Kierrä koira -tehtävissä sekä istuminen että makuu edistyivät hurjasti talven/kevään aikana eli nykysin (yleensä) pystyn jopa kiertämään koiran kokonaan.
Taaksepäin askellustehtävä (ohjaaja peruuttaa, koira tulee edessä) on mulle hankala peruuttamisen takia ja askeleista tulee helposti väärän mittaisia, jännitän liikaa miten tassutan ja kävelen sitten liikaa tai liian vähän (askelten määrä). Tätä on tehty vähän enkä osaa varmuudella sanoa onko koiran osaamistasossa millaista vaihtelevuutta.
Pujottelutehtävät ja spiraali onnistuvat vain lievällä (tai vahvalla) namiavusteisella ohjaamisella. Kahdeksikko on hankala kun en muista mistä kautta piti mennä sisään ja miten kartiot kiertää (muistan toki että kolmesti pitää käydä kartioiden keskellä). Kaikissa näissä itsellä on hankaluuksia muistaa miten kartioita milloinkin kierreltiinkään.
Saksalainen käännös osataan, toki tässäkin välillä tulee haukkumista tai muuta herpaantumista.
***
Viikon päästä on ensimmäinen valmennusringin leiri, jonne Tara tosiaan menee ralleilemaan. Lisäksi kesätreenikaudella on tarkoitus käydä "Airan ralleissa" eli se sama porukka (joillakin lisäyksissä) treenailee edelleen kesäisin joiden kanssa Kiki treenasi rallya Okk:lla muutama vuosi sitten. Kiki kävi kesätreeneissä jokusen kerran, mutta sen jälkeen kun treenit siirtyivät Timosenkoskenkentälle niin Kikin kanssa en ole voinut treeneihin osallistua, koska sinne kuuluu ampumisäänet Hiukkavaarasta.
***
Se piti vielä sanomani, että Okk:lla on tosi hyvät rallytokokouluttajat. Sekä syys- että kevätkaudella kouluttajat osasivat hienosti lukea Taran käytöstä ja yrittivät muokata mun ajatuksia sellaiselle tielle miten Taralle kannattaisi asioita opettaa. Tosi paljon saatiin hyviä neuvoja ihan sellaiseen perustreeniolemukseen (treeneihin tulosta lähtien) ja yksittäisiin tekniikoihin ja tekemisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti