Talviloma Ruotsin malliin

 Käytiin muutama päivä oleskelemassa Skellefteåssa ja Luleåssa. Koska on käytetty säännöllisesti koiria nauttimassa ekinokokkilääkettä niin koirat olivat tällä reissulla mukana. 

Reissun vuoksi jäi yhdet agitreenit ja yhdet ohjatutsalitreenit väliin. 

Jotain juttuja

 Onhan tässä talven aikana ehtinyt muutamat agitreenit olla (muuta kuin ne yhdet joista olen jotain kirjoittanut). On treenattu sekä Okk:n hallissa että AnskuNi -treenitilassa. On tehty esteen ohituksia (mennäkkö putkeen tai hypylle vai eikö mennä), yritetty opetella tekemään takaakiertopersjättöä (japanilainenko se lienee?). Vähän muisteltu kontakteja, puomia lähinnä. Tehty kepeille erilaisia ohjauksia (niin että ohjurit ovat olleet apuna). Keppijutuissa Tara on aika hyvä, tosin tarvitsee yleensä vähintään loppuosioon ne ohjurit. Allekirjoittanut ei edelleenkään osaa valssata ja muutenkin rataa tehdessä ohjaukset ovat erejä kuin oli tarkoitus - miten se voikin olla niin vaikeaa? Noh, joskus onnistunkin, mutta takkusta myös on. 

Tara on hyppinyt enimmäkseen vielä 35 cm rimoja, mutta joitain kertoja kun ollaan käyty omatoimitreenimässä niin oon hyppelyttänyt sitä myös 40 cm rimoja. 

Itsekseen on tehty aksassa pujottelujuttuja, putkeen irtoamisia, hyppytekniikkaa, paikallaoloja, tiettyjen ohjausten vahvistamisia, hypylle irtoamista - näitä nyt ainakin. 

Kun Tara joulukuun kieppeillä kaljuuntui (=tiputti turkkinsa) ja kovimmilla pakkasilla pidin sille jonkun verran bot-takkia ulkoillessa, niin nyt kun helmikuu alkaa olla loppumaisillaan niin koira on kasvattanut itselleen taas aluvilla. Tara on jo useamman viikon merkkaillut lenkeillä ts pissannut enemmän kuin yleensä, joten kuvittelisin sen juoksevan jossain vaiheessa - edellinen juoksu oli elokuussa. 

Jossain vaiheessa mietin, että oltaisiin aloitettu aksassa kisaaminen Okk:n maaliskuun kisoista, mutta nyt kun kisoihin olisi enään kuukausi aikaa niin en olekaan niin varma tästä aiheesta. Noissa kisoissa on vain yksi hyppyrata, mutta sillä nyt ei ehkä ole väliä, kisoissa on kuitenkin ruotsalainen tuomari ja ilmeisesti ulkomaalaisten tuomareiden suhteen on jotain säätöä jos/kun kisaa ekan kerran (kisakirjanvahvistamisessa/mittaamisessa), niin voi olla etten jaksa säätöä vaan siirrän kisauran aloitusta eteenpäin. Ei muuten ole lisenssiäkään vielä ostettuna. 

Kikin talvi on ollut vaihteleva, paukkupakkasilla se arkailee ulkoilua, etenkin iltaisin kotoa poistumista ja olen sitä useana iltana kantanut taloyhtiön pihan poikki tielle - tämä siksi, koska muuten se paniikissa kusee heti kun kotoa lähdetään. Vähemmän kiva jos kertaisia läikkiä on lumessa kotioven ulkopuolella saati sitten yleisellä piha-alueella. Sitten taas toisenlaisilla ilmoilla koira on ollut välillä kovinkin energinen ja käynyt mielelään Eetun kanssa juoksulenkeillä, tai touhottanut lumessa milloin mitäkin juttuja - toisinaan myös kulkenut erityisen hitaas kun on pitänyt nuuskuttaa jos jonkinlaiset viestit tien pientareilta. Hallilla käydessä se on ollut melkoisen touhukkaalla tuulella lähes joka kerta. Yhdellä reissulla reenattiin myös hieman noseworkia mikä oli kyllä pikkuprinsessan mieleen. 

Toki siis Tarakin on välillä päässyt Eetun kanssa juoksemaan. Tara on vauhdikkaampi menijä juostessa kuin Kiki - myös sellainen, joka ei halua nuuskutella juostessa, käy tarpeillaan ja sitten etenee. Molemmat koirat käyttäytyvät juoksulenkeillä koirakohtaamisissa paremmin kuin kävelylenkeillä, ilmeisesti juostessa ovat "töissä" eivätkä ehdi alkaa säätämään mitään. 

Pelkokerroin

 Ennenkin tätä on tapahtunut, blogia kun selasin taaksepäin niin löysin yhden kirjoituksenkin aiheesta, mutta tuon jälkeenkin siis on näin käynyt. Mutta. Nyt tilanne on jotenkin eskaloitunut. 

Kirjoitin faceen pari päivää sitten näin:

Kikin kanssa kyllä sydän särkyy sillä se pelkää pakkasta.

Tai siis sitä ääntä mikä (tarpeeksi kovalla) pakkasella kuuluu ulkona kun pakkanen napsahtelee yllättäin milloin missäkin.

Eilen kun menin illalla koiran kanssa ulos niin heti tielle päästyämme kuului NAPS tien toisella puolella olleesta puuaidasta. Pakoreaktio oli välitön (koira hihnassa, ei päässyt kauas). Koska eka napsahdus niin ei vielä paha pelkotila vaan Kiki tokeentui siitä ja jatkettiin matkaa. Kiki oli hieman ahdistunut, mutta päästiin semiok:sti noin 20 metriä kunnes kuului seuraava ÄÄNI.

Ei mitään järkeä lenkittää pelkäävää koiraa, ei se silloin tarpeilleen mene (Kiki ainakaan). Tultiin takaisin sisälle. Jäi iltapissailut pissaamatta.

Tänäaamuna ei napsunut (ihmiskorvaan ainakaan, vaikka kylmä olikin). Kiki muisti kuitenkin, että pihalla on kamalaa (ei käynyt kakalla) eikä halunnut oikealle lenkille.

Äsken Kiki kävi kertomassa, että olisi vessahätä. Mutta jo ulko-ovella se muisti, että "ai pahus, täällähän onkin pelottavaa". Käveltyään 50 metriä kävi tarpeillaan ja tultiin takaisin sisälle.

Tuon kirjoitin siis toissapäivänä. Eilen käytiin aamulla koirametsässä ja siellä Kiki oli ihan normaali; reippaasti ja riehakkaasti juoksentelin Taran kanssa. Luulin, että oltaisiin ongelma selätetty hetkeksi. 

Tänään Kiki on käynyt hyvin lyhyen aamulenkin jolloin pissasi ja kakkasi. Iltapäivällä naapurikatua se käveli ehkä kymmenen metriä ja kävi pissalla kiskoi takaisin sisälle. Äsken käytin sen iltalenkillä, tai niin kuvittelin tekeväni, mutta koira löi jarrut päälle heti kun mentiin ulos. Sain maaniteltua sen tielle asti, jolloin se kävi pissalla, mutta ei puhettakaan, että se olisi lähtenyt lenkille (saati mennyt kakalle). Koira vaati päästä takaisin sisälle, kulki matalana ja kiskoi kohti kotia, kun yritin sanoa sille, että eikö pitäisi käydä kakalla se uikutti ja kiskoi entistä kovemmin takaisin kotiin ... 

Maaliskuu 22

 Joitain puhelinkuvia elosta Ruotsissa maaliskuussa 2022

Näkymä olohuoneen ikkunasta Luleån kodissa

Kiki ulko-oven edessä

Lenkkimaisemaa lähialueelta

Lenkillä likeisellä jäällä

Kotikatu ja postilaatikot

Kotikatu hieman kauempaa

Erilaisissa sääolosuhteissa jäällä lenkillä

Skellefteåssa

Skellefteå

Matkalla Skellefteåsta Luleån turisteilu stoppi

Jällivaarassa

Jällivaarassa

Jällivaara

Luleåssa lenkillä

Uus vuos - pois kottoo

 Tultiin viettämään vuoden vaihdetta Rovaniemelle. Oltiin täällä vuos sittenkin ja koin jotenkin hyväksi tavaksi koiran kannalta. Vaikka ollaan keskustahotellissa (silloin Pohjanhovissa, nyt Scandic Cityssä) ja vaikka tänne ihan varmasti kuuluu ilotulitteiden ääniä. 

Tarasta nyt ei vielä tiedä miten se tulee paukkeeseen yms reagoimaan. Luultavasti ja valitettavasti varmasti ottaa kaikuja Kikin käytöksestä (elämä on), mutta toiv sille ei jäis ne reagtiot päälle. 

Tällaisessa pois-kottoo -uudessavuodessa on mielestäni se hyöty, että koira ei sitten pelkää sitä kotiseutua. Monesti on näet ollut niin, että uuden vuoden jälkeen on mennyt monta päivää siihen kun koira on arastellut ja kuulostellut pienempiäkin rapsahduksia ihan normaaleilla lähikorttelilenkeillä. Nyt jos se ei yhdistä niitä ydinsotaräjähdyksiä omaan lähitienooseen niin sen ei tarvitse "kulkea varpaillaan" tutuilla lenkkireiteillä. Niin pitkä vaikutteinen Kikikään ei ole, että kun seuraavan kerran tullaan Rovaniemelle (en tiedä kuinka monen kuukauden kuluttua), että se ahistuisi täällä lenkkeilystä. 

Kotoa lähdettiin sen verran ennen vuoden vaihdetta (29.päivän aamupäivä) ettei Kiimingissä vielä innokkaimmatkaan paukuttelijat räjäytelleet mitään. Fb päivitysten perusteella ympäri Oulun seutua on ilotulitteita ammuttu jo useampana päivänä, onnistuttiin välttämään ne ja eipä olla kuultu Rovaniemelläkään paukuttelua ennen vuoden viimeistä päivää. Liekkö vain hyvää tuuria vai onko täällä fiksumpaa sakkia kuin kotiseudulla? 

Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä (täällä on muutama aste pakkasta ja lunta on satanut koko päivän). 

Lumipyry lokakuussa

 Tänään on tullut taivaalta lunta aamusta iltaan. Mikäs siinä, koirat tykkää ja maisemakin oli kiva hetken aikaa (nyt sataa vettä). Ainut vaan, että saadaan autoon talvirenkaat vasta huomenna alle, joten jätin sitten ihan suosiolla Taran tokot väliin (myin ne kaverille). Viime viikon tokoihin en mennyt orastavan kurkkukivun takia (ne treenit annoin yhdelle toiselle kaverille). 

Eilen kävin koirien kanssa Haukkiksella treenimässä. Kaveri lapinkoirineen oli varannut yhden kentän tunniksi, joten mentiin samalle vuorolle (toki mulla on myös omatoimitreenioikeus sinne). Kikin kanssa treenailin ensin kontaktijuttuja (Kiki nuuskutti aika paljon lattiaa, mutta "virkos" se siitä sitten kiinnostumaan mustakin), lisäksi Kiki teki muikkupalkalla jotan seuraamispätkiä ja muita temppusia. 

Tara treenasi ensin aika paljon vilttiketjuilua kun meinasi mennä vähän kiihkeäksi kun paikalla oli pari suomenlapinkoiranpentua joiden kanssa se on leikkinyt Alakylän lapinkoiratreeneissä. Saatiin hyviä häiriöharjoituksia ts vilttitreenit rupesivat sujumaan alun sählingin jälkeen ihan hyvin. 

Lisäksi tein Taran kanssa perusasento kontakti/luopustreeniä, vatitreeniä ja kaukoja. Leikittiin lelulla ja Tara söi nakkeja. 

Vaasa ja Kuopio

 Käytiin maaliskuun loppupuolella pienellä lomasella. Ensin kyläiltiin sukulaisilla Raahessa ja Lohtajalla (jälkimmäisessä oltiin käyty viimeksi joskus viime vuoden puolella, edes jouluna ei käyty vanhemmillani). Lohtajalta ajettiin Vaasaan missä oltiin kolme yötä ja sieltä halki Suomen Kuopioon missä viihdyttiin neljä yötä ennen kuin kotiuduttiin taas. 

Lomalla Lohtajalla

 Kävin Kikin kanssa lomailemassa Lohtajalla 9.-12.3

Kiki talvella 2021

Tarinoita koiraystävistä

 Enemmän ja vähemmän ahkeraa raportointia koirien treeneistä, arjesta, kisoista jne olen harrastanut jo viisitoista vuotta. 

Alkumetrien blogikoirat

Ihanaa laskiaissunnuntaita ja mitä parhainta ystävänpäivää! t. Kaisa & Kiki 

Tammikuun kolmas

 

Saatiinhan me se talvikin vihdoinkin. Mahtavat ulkoilusäät olleet viime päivinä. Yllä kuvia eiliseltä aamulenkiltä. Käytiin reilun 6 km mittainen kävely tuolloin. 

Illalla testailin vihdoinkin jalustan käyttöä valokuvauksessa, pimiäähän kotona on kun ei ole mitään extravalokuvausvaloja. Mitenkään älyn näppärä sitä kameraa ei ole kiinnittää jalustaan, että mihin tahansa en jalustaa raahaisi. Ehkä parempiakin jalustoja on olemassa, tuo saatiin nimittäin kaupantekijäisinä silloin kun eka järkkäri ostettiin (2012). 

Näissä vaihdoin putkea välissä, eka on otettu Sigman 17-50 2.8:lla ja jälkimmäiset Sigman 35 1.8:lla. Kamerana SonyA68.