Suurimmat esteet tavoitteiden saavuttamiseen

 Otsikon mukaista asiaa kysyttiin minulta Instagramissa, kuntoiluun liittyen.

Aloin oikein pohtimaan asiaa.

Ne tavoitteet ovat siis

• Vähemmän jalka- ja selkäkipuja
• Parempi liikkuvuus aksassa
• Pystyä juoksemaan muutaman kilometrin mittaisia lenkkejä

Helpoin vastaus on: laiskuus. 

Siihen liitännäisenä on se, että aloitin "kunnolla kuntoilun" tai edes tekemään asioille jotain vasta keski-ikäisenä. 

Tuota kakkoskohtaa voin yrittää parantaa, mutta se on loputon homma ja siinä  suurin este on tuo kampurajalka eli olen aina heikommassa asemassa kuin normaalijalkaiset. Voin olla parempi versio itsestäni kyllä, mutta aina on kehitettävää. 

Ensimmäinen kohta on taas sellainen, että tavoitematka ei pääty koskaan - ts kipuja on vähemmän kun tekee lihaskuntoharjoituksia. "Milloin kuntokuuri loppuu ja tavoite on saavutettu?" Ei siis ikinä. 

Viimeinen on ainoa minkä tavallaan voi saavuttaa, mutta jos haluaa kyetä jatkossakin juoksemaan, niin 
a) pitää liikkua niin, että kunto pysyy yllä

b) tehdä lihasvoimaharjoituksia 

Kevään treenit ja muita juttuja

 Hain vaihteeksi paikkaa myös koiratanssista, Okk:lta sekä jatkoa Taralle aksailuun (AnskuNi). 

Omatoimitreenioikeus ostetaan tietysti myös. Talkoilin aiemmin syksyllä sen verran paljon, että pystyn hakemaan sekä  ryhmäpaikkaa tanssiin että omatoimitreenioikeutta. 

Taran kanssa olen harrastanut viimeaikoina kävelyaksaa eli koiralle irtoamistreenejä ja itsenäisyyttä - tuiki tarpeellisia harjoituksia on tehty siis - koska reväytin yksissä treeneissä vasemmasta jalasta lihaksia ja olen ollut juoksukiellossa tovin aikaa (viikkoja jo). Piti peruuttaa osallistuminen Okk:n marraskuun gameskisoihinkin tämän jalkavamman takia. 

Kikillä on syksy mennyt vaihtelevasti. Siitä huomaa kyllä kun alkaa olla kulunut neljä viikkoa edellisestä Librela-piikistä. Piristyy sitten taas selvästi kun pistoksen saa. Myös kelit vaikuttavat sen liikkumishalukkuuteen ja pirteyteen pihalla - lumi ja pakkanen on hyvä asia (kunhan ei ole paukkupakkasia), mutta nollan tietämillä olevat pluskelit ikäviä. 

Mennään joulunpyhien jälkeen käymään Ruotsissa, joten aloitin koirille matolääkityksen, siitä koirat kävivät napsimassa ekan satsin pillereitä eilen. Ainakin sillä kertaa kumpkin söi omat lääkkeensä todella hyvin (jopa vähän röyhkeästi). Kiki sai samalla reissulla Librelan. 

Kuinka autuaaksi tullaan?

 Minulla on ollut kipeä känsä oikean jalan päkiässä loppukesästä lähtien. Ko päkiä kipeytyy melko helposti ja siinä on about aina ollut sellaista kovettuman tynkää ja siihen helposti tulee niitä känsiäkin eli tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen laatuaan. Olen apteekeista yms ostanut vuosien varrella paljon erilaisia laastareita, myös niitä känsälaastareita. Niin tein sitten tälläkin kertaa eli loppukesästä/alkusyksystä yritin häätää sitä känsää apteekkitavaroin. Koin, että laastareista ei ollut tällä kertaa mitään hyötyä asiaan ja lopetin niiden käytön muutaman pakkauksen kulutuksen jälkeen. 

Kyselin muutamilta kavereilta jalkahoitola suosituksia. En silti saanut aikaiseksi soittaa niihin aikaa varatakseni. Meni oikeastaan koko syksy tässä jahkailussa, välillä jalkapohja/känsäalue oli vain vähän kipeä (joka askeleella se tuntui) ja välillä siihen sattui niin että suusta pääsi ärräpäitä. Esim jos astui vaikka maton reunaan tai johonkin muuhun erikoiseen (ei oikeasti ole erikoista astua maton reunaan :D) kuten imurin johdon päälle tms niin jos se epätasaisuus osui siihen känsään niin kipu oli jotain ¤%/%¤%¤#/#¤%#"?## 

Taisi olla marraskuun puolivälissä kun löysin netistä, että Jäälissä olisi jalkahoitaja - ei tarvitse kaupungissea etsiä parkkipaikkaa (joka ei välttämättä ole ongelma, mutta silti) eikä ajella kovin kauas. Päätin, että otanpa sinne yhteyttä ajanvaraamiseksi. Noh, siellä vastattiin, että vapaita aikoja ei ole - ei edes niin, että olisin voinut varata ajan vaikkapa helmikuulle; tietäen, että helpotusta ongelmaan on tulossa ja että jalkahoitolaan yhteydenottaminen lopulta kantaa hedelmää. Olin pettynyt ja mietin, että mistäpä sitten aikoja kyselisin. En halunnut, että päädyin paikkaan missä moititaan huonosti hoidettuja jalkoja, sivellään niihin vähän rasvaa ja lakataan kynnet - vaan, että kovettumille oikeasti tehdään jotain. 

Marraskuun lopussa ko jalkahoitolasta tuli viesti, että kolmas joulukuuta olisi vapaa-aika, että otanko sen? Totta helkkurissa ... niin lähti sitten päkiästä känsä ja vasemman jalan jostain varpaasta myös joku kovettuma jonka olemassaoloa en ollut edes huomannut kun tuo päkiäkänsä vei kaiken huomion. 

Nyt pitäisi sitten opetella muistamaan rasvaamaan jalkoja, kun se kuulemma edesauttaisi siihen ettei niitä känsiä pääsisi muodostumaan. Vaikea oppia vaan uusille tavoille, kun en ole tähänkään mennessä jalkojani juuri rasvaillut 😁

Sitten oli vielä toinen juttu eli ostin eilen vihdoinkin uudet nastakengät - enpä ollutkaan suunnitellut niiden ostamista vasta kuin pari vuotta ... Minullahan on nastakengät, jotka ostin pitkän vetkuttelun päätteeksi. Kuvittelin että en voi ostaa sellaisia kun tarvitsisin sen korotuksen oik jalan kengän pohjaan. Myöhemmin kyllä kuulin, että esim Respectessa pystytään noita korotuksia tekemään nastakenkiinkin, vaikka suutarit eivät pysty (ts he olisivat peittäneet nastat eli lyöneet korotuksen sinne pohjaan eikä kengän ja nastojen väliin), mutta ajattelin ettei jo kuluneisiin nastakenkiin kannata korotusta teettää, koska se korottaminen maksaa noin sataviisikymmentä euroa. 

Aiemmin ostin ns halppisnastakengät, Cittarista. Halppiskengät maksoivat alle sata euroa per pari, näitähän piti tottakait ostaa kaksi paria (kuten mun kenkiä aina kun jalat ovat niin eri kokoiset). Nämä Haltin nastakengät olivat toki selvästi paremmat kuin aiemmat nastaviritykset (mulla oli jonkin aikaa kuminauhahärpäkkeet mitkä laitoin tavis kenkiin, mutta ne eivät pysyneet kovinkaan hyvin paikallaan, eivät täysin estäneet liukastelemasta ja niitä oli veemäistä laittaa kenkiin ja ottaa pois kun niitä ei tarvittu), mutta ne eivät toimineet esim kovempaan jäähän. Lisäksi niistä nyt on tippunut jo yli puolet nastoista pois eli toimivuus senkään vertaa mitä aiemmin ei ole ollut kovinaan hääppönen. 

Eilen siis sitten olin Intersportin kenkäosastolla katselemassa nastakenkiä. Ihmetyksekseni valikoima ei ollut mitenkään hulppea, sillä siellä oli yhtä mallia (en tiedä oliko miehille / lapsille enemmän) Haltin kenkiä ja kahta mallia Icebugeja. Testasin kaikkia näitä ja lopulta Icebugit tuntuivat parhaimmilta etenkin kun niistä löytyi paremmin kokoja; ei pieniä kokoja oikeaan jalkaan (piti tyytyä kompromissiin eli kokoon 36) mutta vasempaan sai säädettyä puolta numeroa pienemmän kuin olin alunperin luullut tarvitsevani (olikohan tämä sitten 38). Icebugeissa on sekä tavis- että kuminastoja (joista jälkimmäiset mukautuvat jotenkin alustan mukaan). Icebugit ovat matalammat eli tuntuma kuljettuun alustaan on parempi, liekkö se sitten vaikuttaa siihen, että nastat tarrautuvat paremmin kovaankin jäähän?

Muutaman lenkin olen nyt uusia nastakenkiä käyttänyt ja kyllä ne ihan lupaavilta vaikuttavat, vaikka toki kestää hetken että jalat tottuvat niihin (ei tule hiertymiä jne). Hieman on opettelussa kävellä liukkaalla kelillä rennosti ettei tarttis pelätä lipsumista saatikka liukastumista. 

Enkä tiedä tulenko noihinkaan hankkimaan sitä korotusta; kengät olisivat kuitenkin n viikkoa pois käytöstä eli siellä kenkätohtorilla. Täytyy toivoa ettei selkä hajoa pahasti ... 

Omat kuntoilut

 Varmaan olen kertonutkin, että kävin viime viime elokuun puolivälistä (en tarkkaa aloitusajankohtaa muista enään) helmikuun loppuun asti ohjatuilla kuntosalitunneilla kerran viikossa - poislukien muutamat poikkeusviikot. Syksy oli pelkkää aikomusta siitä, että menisin myös itsekseni treenailemaan.

Kunnes joulun kieppeillä aloin käymään kuntoilemassa myös muulloin kuin ohjatusti. Helmi-maaliskuussa otin yhteyttä paikalliseen fysioterapiayritykseen ja varasin ajan. Alunperin olin ehkä ajatellut, että fyssari tekee jonkin hierontatyyppisen käsittelyn kipeille jaloilleni, mutta hänpä pistikin mut kohentamaan jalkojen (ja muun kropan olotilaa). Kevään sitten treenailin tämän ft:n antamia juttuja - ja sain uusia ohjeita eli tapasin hänet muutamia kertoja (muuten tein treenejä itsekseni). 

Tänään kääntyi sitten taas uusi lehti mun kuntoiluissa kun tapasin personaltrainerin  - joka siis on sama henkilö joka veti (ja vetää) paikallisella salilla niitä ohjattuja ryhmiä. Pt laati mulle saliohjelman toiveitteni mukaisesti ja sitä ohjelmaa alan työstämään itsekseni. Parin-kolmen kuukauden kuluttua on tarkoitus mahdollisesti uusia ohjelmat, ainakin osittain. 

Para-aksaajaksi?

 Silloin aiemmin kun harrastin agia Suomeen tuli jossain vaiheessa myös para-agility. Mielsin itseni heti alusta asti "niihin" vaikka en koskaan saanut aikaiseksi hakea kisaoikeutta. Sitten kun rupesin taas uudestaan harrastamaan agia, niin ajattelin, että tavoitteenani olisi joskus osallistua para-agilityssä SM-kilpailuihin. 

Ongelma, tai hidaste, asiassa on se, että mun pitäisi saada lääkärintodistus asiasta ja liittää se hakemukseen mikä pitäisi lähettää Suomen Agilityliiton para-agilitytyöryhmään. Siis ongelmaksi homma muodostuu jo siinä, että en tiedä miten sitä lääkärintodistusta kysyisin - mulla ei ole mitään jatkuvaa hoitosuhdetta mihinkään tahoon eikä mitään omalääkäriä. Kun en käy säännöllisesti lääkärissä jalan takia, kun se on mikä on eikä muuksi muutu. 

Katselin Agiliiton sivuilta para-aksaajahakulomaketta ja siinä on tällainen kohta

Ja tuon listan perusteella, niin en mä sitten mikään para-aksaaja olekaan. Kampurajalka haittaa kyllä mun liikkumista niin, että en ikinä voi liikkua niin kuin ns tavikset. Mulla on tasapaino-ongelmia yms 

En ymmärrä, tuota listaa. Enkä tiedä jaksanko kysellä aiheesta joltain. Tai nähdä sitä vaivaa, että hankkisin sen lääkärintodistuksen. Lääkärille pitäisi osata selittää mitä haluan ja miksi haluan. 

SM-kisojen lisäksi olin ajatellut tätä para-aksaaja"oikeutta" käyttäväni myös siihen, että olisin voinut osallistua paraajille suunnattuihin koulutuksiin, joista olisi varmasti ollut meille hyötyä. Mutta njääh. 

edit. Kysyin tästä facessa ja vastaukseksi sain aksatuttavilta, että voisin kuitenkin kuuulua kategoriaan kolme, koska onhan mulla erikoiskengät ja toisen jalan kengässä lisäpohja (2,5cm) eli tarvitsen tukea liikkumiseen. Muita ehdotuksia oli ryhmät neljä ja kuusi.