sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Merri 12v.


Maailman paras Merri <3

Kahteentoista vuoteen mahtuu jos ja vaikka mitä. Yhdessä koettua. Toivottavasti koetaan vielä kaikenlaista kivaa. Synttäripäivänä saat aamiaiseksi maksalaatikkokakun ja myöhemmin päivällä/illalla hampurilaisen, koska niin moni tykkäsi fb-kuvasta ;)

Onnea Onnea Onnea! 

***



***










perjantai 29. maaliskuuta 2013

Nemi 8v








keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kesä tulee kolisten

... aksaryhmäpaikkahakulomake lähetetty (eilen illalla) ;)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Parit agit

Viime viikon agireeneissä tehtiin rataa. Mikko oli koutsaamassa. Mulla oli sitä kuuluisaa Asennetta jonkun verran takataskussa ja meillä meni reenit hyvin. Vimppa kierroksella tehtiin jopa nolla :)

Tämän viikon reeneissä koutsina oli Mari ja tehtiin lyhkäsiä harjotuksia, mutta määrällisesti silti aika paljon. Mari katteli kaikilta mikä on kontaktien tilanne, siis puomi operaatiota ja myös jonkun muun kontaktin.

Itsekseen tehtiin erilaisille hyppelyesteille eri ohjauksia. Siis okserille, muurille, renkaalle,.. Ihan kivasti meni yksittäisesteillä leikkaukset, valssit, ja mitähän muuta teinkään :)

Sitten ne pelottavat kontaktit. Nemi teki hyvällä asenteella puomia ja aata. Ensin katottiin puomi ja lopuksi se aa. Ja tultiin siihen lopputulokseen, että reeneissä teen asenneharkkaa. Villitsemistä ja loppupalkkaa. Vaaditaan pysähdys. Ja kisoissa suunnittelen vaan ne radat niin että tiedän ettei se luultavasti sinne jää töröttämään ja lupaa menemiseen odottamaan. Jos alkaa tulla kontaktivirheitä niin mietitään sitten asiat uusiksi. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Urheilukoiran eloa, siirto bot-aikaan

Aamulla käytin koirat metsälenkillä Auranmajan liepeillä. Tunti seikkaltiin polulta toiselle. 

Päivällä oli ohjelmassa Vesipetoilu, vain Nemi pääsi altaaseen. Pari kertaa se meni jo ilman pyyläämistä veteen. Nyt oli Maissi sen kaverina altaassa. Ihan kivastihan tuo ui, tosin ei se mitään kierroksia siellä vedä vaan päästä päähän ja sitten rampin kautta huilaamaan. 

Uinnin jälkeen oli tietysti vuorossa pesu, kuivaus ja föönaus. Sitten pihalle pissalle. Hetki taukoa karsinassa häkkituuletin seurana ja sitten Nemi pääsi vielä juoksemaan juoksumatolle. Ensin kävelyä ja sitten ravia (ja lopuksi toki taas kävelyä). Yhteensä juoksumatto aika oli noin 15 minuuttia. Juoksuteho oli n 5,2 (nopeussäädin). 

Koska joskus ihan sikakauan sitten oli tarkoitus hankkia BOT suoraan Ruotsista, niin sillon en tullut ostaneeksi sitä täältä. Sitten asia jäi, kun oottelin edelleen asian edistymistä Ruotsin suunnalta. Sitten aattelin, että olkoot - ollaan ilman. Mitäpä nyt lappalaiskoirat takilla? Nyt oon sitten kaiken osteopaatteiluun ja muuhun "humpuukin" ;) hurahtamisen jälkeen päätynyt siihen lopputulokseen, että kait määkin nyt voin siihen sijoittaa. Kun sitten Maissilla (aka Vesipedossa) oli nyt niitäkin ja siellä pystyin sitä asiantuntijan avulla sovittamaan, niin se oli sitten sillä selevä. Semmonenkin koiraroipe löytyy kaikenmuun tavaran joukosta. Yks saa silti riittää koirille yhteiseksi, jotain rajaa...

Uimareissulla ei ollut tällä kertaa kameraa mukana, kun keskityttiin itse asiaan, tai asioihin. Mutta pistin Neppulan poseeraamaan pihalla takkinsa kanssa ennen sisälle tuloa. Kovin vaan oli aurinkoista pihalla niin että ISO 100:kin tuntui olevan liikaa. 


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Päätin

Että en lähde Pelloon. Muutenkin se sinne meno oli vähän hanurista kun paikallinen hotellikaan ei olisi ottanut yhden yön huonevarauksia. En mä nyt kahta yötä siellä ois halunnut olla. Sitä paitsi ainakin erkkarin aikaan se oli hemmetin kuumakin se huone, eikä ny kovin kaksinen (mutta maksoi kuitenkin normi hotellitaksan). Ja taas yhdeksi päiväksi ois ollu ehkä hönö lähtä. Ja nyt kun vkonlopun kisatkin meni päin honkkelia, niin pietäänpä parin-kolmen viikon kisapaussi. 

Vesipedosta sen sijaan varasin Nemille uintivuoron keskiviikolle. 

Rt

Kesken erään sunnuntaisen rataantutustumisen huomasin ajattelevani "helvettiäkö te täällä teette, menkää pois mun edestä - hitto kun täällä on ahdasta, eihän täällä pysty keskittymään ja miettimään mitä tehdä, missä, millon jne" Ja sitten kun oli kettuuntuneenaa ahistunut tungoksesta [en tykkää muuallakaan tungoksesta ja ihmisistä jotka eivät näytä tietävän mihin ovat menossa (niiden menoa ja suuntaa ei voi ennustaa ja sitä myöten tietäisi miten niitä kannattaisi väistellä jotta voi itse luovia haluamaansa suuntaan)].

Sitten tietysti ajatteli, tai edes ajatellut, mutta tiedosti kuitenkin, että niillä on ihan samanlainen oikeus pyöriä siinä samassa kohtaa kuin minullakin. Ja ärsytys meni pian ohitse. 

Jos joskus siis pimahdan rt:ssa ja alan kyynärpäätaklauksia tekemään jossain kohdassa kun muuten tuntuu, että en saa tilaa omille suunnitelmilleni, niin ei kannata ihmetellä ;) Ne taklaukset ovat muhituttaneet alitajunnassa kymmenisen vuotta ;D

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Periaatteen nainen

Tiedän ja myönnän, minulla on kaikenlaisia mitä kummempia periaatteita ja hajatelmia joista en voi luopua. 

Ja vaikka kuinka tuntuisi välillä siltä, että koiran omistajana olisi helpompiakin teitä, niin niin luuseria minusta ei ikinä (*kop kop kop*) tule, että lakkaisin reenaamasta koirieni kanssa. Se on tietysti eri tilanne jos koira on niin kipeä/vanha ettei se enää kykene siihen. Toisaalta siinä vaiheessa täytyy todella katsoa peiliin, että jos näin on käynyt niin onko se sellainen koiran elämää enää ollenkaan? 

Tiedän olevani naurettava pelle ja tehneeni härkäsestä kärpäsen (tai jotain) jaaritellessani eilisiä paskoja agistartteja. FB:ssä siis. Mutta kaikki pidempään (tai lyhyempään) ainakin aksaa harrastaneet (ja miksei se pätisi muihinkin lajeihin) tietävät sen aallokon missä aksaajat ratsastavat. Tunnetiloista toiseen. Mahtavasta flow hetkestä syöksykierteellä takaisin pohjamutiin. Enimmkseen mennään juuri pinnan alapuolella ja sitten silloin tällöin koetaan se upea hetki kun kaikki sujuukin hienosti. 

Koska minulla ei ikinä ole äärimmäisen pitkiä ne huippuhetket niin olen jo kauan aikaa sitten oppinut nappaamaan kiinni niistä hyvistä kohdista. Löytämään jotain hyvää likipitäin suorituksesta kuin suorituksesta.

Jos harrastaisinkin jotain muuta? Koiranäyttelyissä vika on tuomarin - eikö niin? ;P Tosin näyttelytkään eivät mene läpi mun treenikategoriasta. Olen niuho, kriittinen ja tiukka. Ja voisinko arvostella muita jos en itsekään läpäisi tiukkaa seulaani? Noo, en mä nyt ehkä niin arvostele - kukin taaplatkoon tyylillään :) Mutta mun ajatusmalliin koiran pidosta ja elosta ei läjähdä ne peräkammarin sohvapuudelit tai pihanperän koristevahdit (kärjisteitä).

Vaikea koira. Helppo koira. Monta koiraa. Eri rotuinen koira. Helpommallakin voisit päästä. Ota ferrari. Älä ota ladaa.

Onko mun koirat vaikeita koiria? On ja ei. Onko vika minussa vai koirissani? Minussa. Enimmäkseen minussa. Pelkästään minussa, mitäs en osaa kouluttaa koiriani.

Vaihtoehto kohdallani ei ole uusi koira. Meille ei tule kolmatta koiraa. Luultavasti minulla on siis jäljellä aksa-aikaa vuosi-kaksi. Ja sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sen uuden pennun kanssa ihan uusi agilitytuleminen - ja uudet ongelmat ja väännöt.

En halua joutua katumaan. Ainakaan pahasti (onhan niitä katumisen hetkiä jo nyt joitakin). Joten pohjamudissa rypimisestä ilon kautta pitäisi päästä taas hauskaan aksatukseen. Jättää monet monet saavuttamattomat tavoitteet taka-alalle. Keksiä sellaisia tavoitteita joihin oikeasti olisi mahdollisuus päästäkin tänä jäljellä olevana aksa-aikana.

Kun Nemi jää aksasta eläkkeelle. Niin laiska peruna siitä ei tule. Sitten tokotetaan. Ainakin. Voihan olla että teemme myös jotain muuta. Aika näyttää.



***

Päätelmiä ja koottuja selityksiä, oletuksia ja johtopäätöksiä (activen kisoista 17.03.13)


  • Huolimatta siitä, että olin päättänyt olla kisoissa Asenteella liikenteessä niin en ole sisäistänyt sitä Asennetta. Sen asennus itseeni on vielä kesken. Mitä ilmeisimmin olen huolimaton ohjaaja. Miksi muutoin Nemi kieltäytyi heti toiselta esteeltä (rata a tai b)?  Tai niin monelta muultakin esteeltä. Radat eivät olleet ylitsepääsemättömän vaikeita. 
  • Kun pakka on hajonnut niin pakka on hajonnut. Vanhoilla agitermeillä, kuminauha katkesi eikä sitä enää paikata kesken radan. Tai ainakin harvoin paikataan Nemin kanssa. 
  • Kontaktit. On ihan erit kisoissa kuin treeneissä. Aiemminhan totesin, että en ote niistä stressiä jos kisoissa koira laukkaa ne läpi. Mutta annanko samalla koiralle luvan sikailuun ja olemiseen korvat lukossa - minun kuulemattomissani? Olisiko se osa Asennetta, että vaatisin sitä tekemään ne kuten on opeteltu? 
  • Hyppykunto. Entä jos sen kunto ei vaan riitä maksikorkeuksista hyppäämiseen?
    Olin ajatellut -kaiken tämän päässä aiheen pyörittämisen parissa- että jos kyseessä on se mun päässä oleva mörkö, että En vain Osaa kisata Activen hallissa (mörkö kehittynyt aiemmissa ad:n kisoissa syystä x ja y), että nyt vaan katsomaan kisoja jostain missä pippuri kasvaa. Mutta jos kyseessä ziljardeihin kieltoihin on se, että se koira parka ei vaan jaksa ponnistaa niin ylös. Niin edessä on kuntokuuri. Lääkkeeksi ainakin siis uintia Vesipedossa. Mutta mitä muuta? Ravilenkkejä heti kun lumet sulaa - mä en vaan pystyuskallakykene juoksemaan tuolla liukkaalla, niin se vaan menee. Valitettavasti. 

jatkoa seuraa kun siltä tuntuu. Jatkan itseni pistelemistä neuloilla (asian suhteen). 

Vaihtasko lajia

eli kysyvä ei tieltä eksy 

= hain Nemille tokotusryhmäpaikkaa. Joskus selvinnee, että tehostetaanko tokotusreenausta keväällä vai ei.

Ja tietysti hain myös hurlumhei paikkaa Merrille <3

ja kuinka sitten kävikään

Kaikki meni pieleen. Kutakuinkin.

Enempiä selityksiä ehkä joskus.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Iskussa

Miks mä en talkoillut oman seuran kisoissa? Siksi, koska olin suunnitellut ottavani kuvia siellä koko viikonlopun. 

Ajattelinko mä koiria, Nemiä lähinnä, että osaako se rauhoittua autossa? Ajattelin, ja jätin kuitenkin kuvaamisen väliin. 

Osaisiko se levätä autossa kun kuulee että Vaikka Mitä tapahtuu ympärillä? Ei, luultavasti ei.

Olinko myös itsekäs, kun en talkoillut? Kyllä, niin kivaa kuin se yleensä on ollutkin, niin yritän välttää sen virheen että väsyttäisin itseni ja etenkin jalkani pitkillä talkoilupäivillä. Ne reippaat seuralle työskentelyajat ovat toistaiseksi ohi (itsekäs paskiainen).


Jäinkö mä paitsi kisatunnelmasta kun ajattelin koiraa... (vai ajattelinko ;)) ? En, kiitos Juhan järjestämän LiveStreamin :)


Onko koira huollettu? On, osteopaattivisiitti oli keskiviikkona.

Annoinko koiran palautua hoidosta, kuten osteopaatti ehdotti? Kyllä, koira ei päässyt riekkumaan Merrin kanssa eikä olla reenailtu pariin päivään. 

Menikö reenit viimeksi miten? Hyvin. Se osaa. Mä osaan. Kaikki osaa :)


No, mikä sitten voi mennä pieleen? Kaikki. Ja etenkin mun korvien väli :/ 

Asenne? Toivottavasti löytyy. Asenne ratkaisee kaiken :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Mielin kielin



Nemi ja minä noin viikko sitten

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Viikko 10

Hiihtolomaviikon kunniaksi ei olla hiihdetty, mutta on viipotettu. 

Maanantai-illan ohjelmistoon ei kuulunut agility alunperinkään, joten ostin siihen sitten Nemille tokotunnin. Käytiin siis klo 20-21 toksuttelemassa Jennin ohjauksessa. Todella pelottava tunti, jotain ruudun ja ohjatun noudon yhdistelmää olisi pitänyt tehdä - siinä ohjatun noudon kohdalla aloin hermostuneesti hihittelemään enkä sitten saanut oikein käsitystä siitä että no! mitä me sitten tehdään. 

Päädyttiin tekemään ruutua sillä mielikuvanaksuttelumenetelmällä. Olin hidas. Vääräaikainen ja tohelo. Ei uutta alla auringon. Pitäisi olla sukkelampi ja heittää nami keskemmäs ja kauemmas ja ja ja 

Teimme myös huojutusta. Että niin kuin mitä. Sitä minäkin kysyin. Onneksi en ollut ainut hoomoilainen. Eli koira seisoo, palkka koiran eteen, ja koiraa tönitää toiselta puolen. Siis kyljestä. Koira ei saa liikkua mutta se tekee kumminkin lihasreeniä siinä samalla. Tasapainoilee tavallaan. Töniminen tapahtui kahella kämmenellä. Jos koira sieti sen niin sitten kädet koiran selän yli tönimään toiseltakin puolelta. Ts huojuttamaan. Yllättävän hyvin meni tämä reeni. 

Sitten semmosta että koira seisoo, istuu tai makaa ja on hihnassa ja kiskotaan hihnaa mutta koira ei saisi liikkua. Istuminen onnistui ihan semijees, muut ei. 

Itsekseni tein Nemin kanssa kapulan pitoreeniä ja kaukoja. Niin ja kapulan nostelureeniä kanssa. Kaket ovat aika jees mallilla. Nouto nyt on ja on mitä on. 

Tehtiin myös ryhmäpaikallaolot istuen ja maaten. Laitoin namipalakupin parin metrin päähän koirasta, kuten olen viime aikoina tehnyt myös Merrin kanssa. Käskytys makuullaoloon oli evl-tyylinen. Missä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Nemi ei mennyt toisten käskyllä maahan. Piiloilun tai muunkaan kanssa ei ongelmia. Perusasento hetkellä vapautin koiran namikupille. Sekin sujui hyvin - mikä tuskin on kellekään mikään yllätys ;)

Tein myös jokusen kosketusalusta reenin enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä. Muusta en muista että tehtiinkö jotain vai oltiinko tekemättä. 


Tiistai-iltana oli perinteiset Merrin hurlumhei tokotukset klo 21-22. Myös siellä harjoitutettiin huojuntaa, josta olin arvellut, että ei tule mittään, mutta Merri yllätti minut positiivisesti eikä tehnyt väistöliikkeitä ... ehkä se nenän eessä (siis lattialla) ollut nami auttoi asiaan. 

Hihnanykäsy reeni toimi vieläkin huonommin kuin mitä Nemin kanssa. Jokunen pienenpieni onnistuminen saatiin aikaiseksi. 

Seuraamisesssa sai ottaa jonkun asian käsiteltäväksi. Halusin pikakurssin kääntymisistä ja sitten pistin jalkoja ristiin ja mietin pieniä askelluksia ja muita kummallisuuksia. Hetkeksi taas muistin että mitä mun pitikään tehdä. Noita vaan pitäisi ihan tajuttomasti tehdä että saisin ne lihasmuistiin. Muutaman toiston tein koirankin kanssa, ihan kohtuudella. Siis kontalaisen onnistuneesti. 

Kakeista vain yhtä vaihtoa. Niin että olin jossain viiden viivä kymmenen metrin päässä. Kävin palkkailemassa (namein ja kehuin) onnistuneista suorituksista. Ei mitään sarjatulitusjumppausta ettei kiihtynyt liikaa. 

Luoksareita. Eri stoppivariaatioita. ihan jees. 

Kosketusalusta reeniä, siinä Merri ei ole hyvä. Ts en ole ollut tarkka siinä mitä vaadin. Välillä luulee että riittää että se seisoo niin että alusta on sen alla. Joskus turhautuu (kun naksua ja palkkaa ei kuulu) ja nostaa alusen hampaisiinsa.

Namin syönti & maihinmeno reeniä. Siis liittyen siihen viime, vai toissa, viikkoseen ruutu-maihinmeno reeniin. Kertaalleen koira pääsi varassyömään nameja. Muuten menee jo kohtuu hyvin maihin. Ts on asia hitusen edennyt. 

Ehkä jotain muutakin mitä en tähän hätään muista. 


Keskiviikkona ei tehty mitään ihmeellistä. 


Torstaina kävin koirien kanssa aamulla hallilla. Nemi agiliiti ja Merri tokotti. Nemin kanssa päällejuoksureeniä niin että palkkasin namimunalla hypyn jälkeen. Siis sen päällejuoksuohjauksen jälkeen. Kait nää kohtuu hyvin meni. Myös tehtiin hieman välistävetojarruttelua. Ei ollut niin hyvä kuin ohjatuissa reeneissä viime viikolla. Puomia tehtiin myös, sekä keppejä. ja yhtä ratakuviota radalta. Siis siellä ois pitkä rata mutten alkanut sitä kokonaan tekemään (ts kahdet numerothan siellä on - eli ei mitään käsitystä mitä me tehdään lauantain ohjatuissa reeneissä. vai tehdäänkö kumpiakaan niistä mitkä siellä oli torstaina numeroituina). Siinä sitten yritin jotain vekkiä, leikkausta, valssia, persjättöä, pakkovalssi ja sylkkäriä. Sylkkäriä pitäisi ehdottomasti veivata lisää taas muistiin koska sujui onnettoman huonosti.

Merrin kanssa reenasin kakeja. Noutoa, ensin normaalin tyylisesti ja sitten niin että jätin kapulan meidän väliin ja pyysin sitä tuomaan sen. Mitä tekee koira? Menee seisomaan kapulan päälle! Ensin olin että mitä kehveliä ja sitten äkkäsin, että tiistaina oli harkattu sitä kosketusalustaa samantyylisesti. Mitä väliä sillä on että mikä esine siinä on mihin koiran pitää seisahtua! Voi Merri Merri sun kanssasi...

Päivän kruunasi kuitenkin täydellinen luoksetuloharjoitus: jätin koiran makaamaan viipotin kauemmas eli hallin toiseen päätyyn (isolla puolella), sanoin "tule" heilautin kättäni (alakautta) koira pysähtyi seisomaan sanoin "tuu" sanoin "maahan" koira meni maahan ja palkkasin koiran ruhtinaallisesti. Juhuu! eikun JUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :) :) :)



Perjantaina kävin koirien kanssa aamulla hallilla. Nemin kanssa agiliidin aikasamankaltaisia juttuja kuin torstainakin. Ei mitään ihmeellistä raportoitavaa siitä.

Merrin kanssa tein kakeja, seuruuta (niitä käännöksiä),metallinoutoa, luoksareita ja tunnaria. Tunnari meinais olla aika epätoivosta toimintaa kun koira toi vääriä tai useita kerrallaan tai ties mitä kaikkea. Sitten kun heittelin kapuloiden sekaan taas namusia niin ne syötyään toi sitten sen omankin. Eli luojan kiitos saatiin loppuun onnistunut suoritus :)





Lauantai iltapäivänä oli ohjatut agireenit. Nämä oli siirretty tuohon ajankohtaan kun joitakin viikkoja sitten ma-illan reenit peruuntuivat kouluttajan sairastumisen vuoksi (tms). Nemiä hyppyytin medi ja loppukiekalla jopa minikorkeuksista - ei sillä etteikö se ois varmasti jaksanu niitä nelivitosia hyppiä tokallakin kiekalla, mutta aattelin että kun kolme päivää on menty jo aksaa niin olkoot samalla korkeudella kuin ryhmän muillakin koirilla.

Anna oli koutsailemassa. Tehtiin pitkää rataa, oisko siinä ollut jotain 25 estettä. Yks putkihässäkkä tuotti päänvaivaa. Nemi ei kääntyny luontasesti haluttuun suuntaan, jos menin sitä sieltä kaiveleen/ootteleen niin en saanut sitä sitten puukattua seuraavaan putkeen. Kokeltiin eri ohjaustyylejä mutta ei tullut sujuvaa ei sitten millään. Lopulta päädytiin siihen, että annetaan koiran kääntyä sinne päin mihin se luontasemmin kääntyy ja otan koiran sitä kautta matkaani. Toimi!

Sitten säädettiin yhtä persjättö paikkaa. Aiemmin vaan kun tein niin toimi. Muuten koira tuli väärälle puolelle mua.

Puomin jälkeinen pakkovalssi kyllä toimi. Mutta sen jälkeisestä hypystä koiruus tuli ohitte. Tarvittiin se kuuluisa yksi askel.. Blaach minua kun en tuota tajua tehdä sanomatta! Sitten oli ongelmana yks hyppelö kun en vaan tajunnu siihen tehtävää valssia ja aina paniikissa pukkasin siihen kankean pyörityksen.

Loppusuora sujui joka kerta hienosti. Eteen! Nemi kyllä osaa irrota ihanasti <3

Vikalla kiekalla teinkin siihen viimiseen pyöritys/valssi -paikkaan niiston. Ja se toimi! Jeejee! Viimisessä yrityksessä oli muutakin hyvää kuin se niisto ja loppusuora muttei se kumminkaan mikään nolla ollu :/


Sunnuntai oli koirien kannalta melko mälsä päivä. Tai niin kutsuttu lepo/välipäivä ;)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Lumihupeja


 



OKK maaliskuu

Viimeviikonloppuna oli Okk:n aksakisat heiän kuplassaan Haukkiksella. Tuomarina Martti Salonen, jonka radoilla en ollutkaan ennen käynyt. Radat olivat mielenkiintoisia, ihan kivanoloisia, mutteivät mitään selvää pässinlihaa kuitenkaan. Estelinjat esim vaihtelivat eli niissä sai olla tarkkana, suora ei ollutkaan suora jne. 

Kaikilta kolmelta radalta hyl. Mutta meno oli silti parempaa kuin mitä kasn kisoissa muutama viikko sitten. Keskimmäinen rata oli suorastaan flow-menoa <3 harmi vaan, että Nemi kaahasi pari estettä liikaa kesken radan. En siis tajunnut jarrutella sitä oikeassa kohdassa. Olin silti ihan liekeissä tuon radan jälkeen :)

Ensimmäisellä radalla en tajunnut tehdä jotain ja koira kiersi kolmantena olleen esteen. Siitä siis tökköä. Tokana oli ollut puomi. Neljäs este olisi ollut hypyn jälkeinen putki (joka oli puomin alla), mutta Nemipä menikin puomille. Siitä sitten keksin sille lennosta jonkinlaista rataa mitä suorittelimme. Ja koirahan suoritti :) Päädyttiin lopulta pujotteluun jonka se veti vauhdilla ja siitä tultiin sitten jotenkin epämääräisesti pois radalta - siis joidenkin satunnaisten esteiden kautta. 

Vimpparata oli hyppäri. Koira karkasi lähdöstä. Tuli kilpajuoksua alkusuoralla. Sain koiran ohjattua ihan oikein, mutta oli vissiin mehuja mennyt hieman siihen alkusäätöön, koska en jaksanu/muistanu tarpeeksi ajoissa että ois pitäny ottaa yks askel tms kunnon ohjausta yhdelle sivuhypylle... joten eihän se koira sitä tehnyt vaan juostiin yhdessä sen esteen ohi. Siitä siis hyl. 

Nää oli hyvänmielen hylkilpailut :)

KAS helmikuu


tämäkin on vielä tarinoimatta. muistikuvat kisoista ovat jo hataria :(

Vuoden ensimmäiset kilpailut olivat muutama viikko sitten Martinniemessä Activen hallissa KAS:n järjestäminä. 

Hyvää kisoissa oli se, että kykenin suoritutumaan niistä. Jolloin päätin, että ehkä nyt kaikista päätöksistäni huolimatta voin kisata myös "omissa" kisoissa maaliskuun puolivälissä ko hallissa. 

Omaa ressinpoikasta kisaamiselle aiheutti se, että etukäteen aikataulussa luki että jos tulee hyl niin radalta pitää poistua välittömästi. Aikataulullisista syistä. Lopulta kävikin niin, että aikatauluista oltiin edellä ja Minna Väyrynen (tuomari) ja toimitisijakunta antoi kakosluokkalaisten tehdä radat kisanomaisesti loppuun asti hylyn jälkeenkin. Kolmosten sitä vastoin piti seuraavana päivänä poistua radalta heti kun hyl tuli. Typerä ressitekijä tuollainen. 

Radoilla minulla oli huonoja ohjaussuunnitelmia ja sössimiseksihän ne menivät. Kepit taisivat toimia kaikilla radoilla. Yhdellä tein jopa valssin kun koira oli kepeillä menossa. Se nyt sinällään oli typerää koska jatkoa käsitellen ajauduin ihan hunningolle radalla, mutta koska hyl oli jo alla niin keksin kokeilla että kestääkö koira kisaradalla mun valssaamisen. ja kestihän se :)

Yhden radan hyl tuli siitä, että Nemi meni tokana esteenä olleen renkaan välistä ja sieltä suoraan aalle... 

Tuloksena siis kolme hylkyä. 

Läpsy kertaa kaksi

Viime viikon agireenit olivat nousujohdanteiset. Mari oli koutsailemassa. Aloitettiin päällejuoksureenillä. Mikä ei meinannut onnistua ei sitten millään. Yritettiin siinä sitten miettiä, että millä tavoin Nemi tulisi siihen päällejuoksuun hyvin. Että pitääkö mun olla tuolla vai täällä vai mitenkä. Lopulta Mari koitti mennä Nemin kanssa ja jopa ymmärsi koirani ajatustenjuoksua (jei!). Ja sai siis sen toimimaan jota myöten osasi minullekin sitten kertoa että mitä ja miten. Kroppaa pitää avata kunnolla ja tehdä yksinkertaista palkanheittoreeniä jotta Nemi tottuisi siihen että mitä se tarkoittaa se koko ohjaus. Onhan sitä tehtyy joo joskus aiemmin, mutta koska ko ohjaus on Nemille vaikea niin sitä pitäisi muistaa muistutella sille useamminkin. 

Sitten tein puomia ittekseni. Ja se meni ihan mahottoman hyvin. Palkka sinne loppuun ja sitten hetsailin koiraa lähtemään puomille ja kannustin kun se oli puomilla niin pystyin seisomaan puolivälissä puomia tai jopa siellä alkupuomin hujakoilla :)

Lopuksi reenittiin välistävetoja ja niille tultiin suoran putken kautta eli piti ensin jarruttaa koira ja sitten tehdä niitä välistävetoja. Aikamme jankutettuamme asiaa sain tehtyä täydellisen ohjauksen :) (läpsy!) (se eka läpsy tuli viisaista sanoistani ohjauksia pohdittaessa ;))

päivänsana: ponnistuspaikka 

Vali vali

Pitkään aikaan en ole urputtanut jaloistani. Nyt jurputan. Tuo saakelin varvas ts siinä oleva känsä (?) on ihan tajuttoman kipeä. Siihen sattuu kun se osuu johonkin. Esim kenkää laitettaessa jalkaan. Tai jos varvas hipoo kengän sisustaa/seinämää. Tai jos lyön vahingossa jalan johonkin. Tai jos peitto osuu varpaaseen tai tai tai mahdollisuuksia siihen että varvas osuu johonkin on ihan tuhottomasti. 

Nilkka sitä vastoin ei ole ollut aikoihin "muusina". Lättänöiden käyttö aksakenkinä on auttanut asiaan tosi paljon :) Eilen oli jotain oireentynkää jalassa kun kadut olivat ihan lumisia kun lunta pyrytti eli piti kävellä epätasaisessa maastossa ja samalla yrittää klenkuttaa niin eteenpäin että varpaaseen sattuisi mahdollisimman vähän. Yön aikana jalka on onneksi siitä jo toipunut. Mutta tuo varvas... en tiedä mitä sille tekisin. Tai tiedän, pitäisi hakea apteekista jotain känsäsalvaa ja toivoa parasta (ja pelätä pahinta, eli ei siitä varmaan mitään iloa ole).