Tiedän ja myönnän, minulla on kaikenlaisia mitä kummempia periaatteita ja hajatelmia joista en voi luopua.
Ja vaikka kuinka tuntuisi välillä siltä, että koiran omistajana olisi helpompiakin teitä, niin niin luuseria minusta ei ikinä (*kop kop kop*) tule, että lakkaisin reenaamasta koirieni kanssa. Se on tietysti eri tilanne jos koira on niin kipeä/vanha ettei se enää kykene siihen. Toisaalta siinä vaiheessa täytyy todella katsoa peiliin, että jos näin on käynyt niin onko se sellainen koiran elämää enää ollenkaan?
Tiedän olevani naurettava pelle ja tehneeni härkäsestä kärpäsen (tai jotain) jaaritellessani eilisiä paskoja agistartteja. FB:ssä siis. Mutta kaikki pidempään (tai lyhyempään) ainakin aksaa harrastaneet (ja miksei se pätisi muihinkin lajeihin) tietävät sen aallokon missä aksaajat ratsastavat. Tunnetiloista toiseen. Mahtavasta flow hetkestä syöksykierteellä takaisin pohjamutiin. Enimmkseen mennään juuri pinnan alapuolella ja sitten silloin tällöin koetaan se upea hetki kun kaikki sujuukin hienosti.
Koska minulla ei ikinä ole äärimmäisen pitkiä ne huippuhetket niin olen jo kauan aikaa sitten oppinut nappaamaan kiinni niistä hyvistä kohdista. Löytämään jotain hyvää likipitäin suorituksesta kuin suorituksesta.
Jos harrastaisinkin jotain muuta? Koiranäyttelyissä vika on tuomarin - eikö niin? ;P Tosin näyttelytkään eivät mene läpi mun treenikategoriasta. Olen niuho, kriittinen ja tiukka. Ja voisinko arvostella muita jos en itsekään läpäisi tiukkaa seulaani? Noo, en mä nyt ehkä niin arvostele - kukin taaplatkoon tyylillään :) Mutta mun ajatusmalliin koiran pidosta ja elosta ei läjähdä ne peräkammarin sohvapuudelit tai pihanperän koristevahdit (kärjisteitä).
Vaikea koira. Helppo koira. Monta koiraa. Eri rotuinen koira. Helpommallakin voisit päästä. Ota ferrari. Älä ota ladaa.
Onko mun koirat vaikeita koiria? On ja ei. Onko vika minussa vai koirissani? Minussa. Enimmäkseen minussa. Pelkästään minussa, mitäs en osaa kouluttaa koiriani.
Vaihtoehto kohdallani ei ole uusi koira. Meille ei tule kolmatta koiraa. Luultavasti minulla on siis jäljellä aksa-aikaa vuosi-kaksi. Ja sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sen uuden pennun kanssa ihan uusi agilitytuleminen - ja uudet ongelmat ja väännöt.
En halua joutua katumaan. Ainakaan pahasti (onhan niitä katumisen hetkiä jo nyt joitakin). Joten pohjamudissa rypimisestä ilon kautta pitäisi päästä taas hauskaan aksatukseen. Jättää monet monet saavuttamattomat tavoitteet taka-alalle. Keksiä sellaisia tavoitteita joihin oikeasti olisi mahdollisuus päästäkin tänä jäljellä olevana aksa-aikana.
Kun Nemi jää aksasta eläkkeelle. Niin laiska peruna siitä ei tule. Sitten tokotetaan. Ainakin. Voihan olla että teemme myös jotain muuta. Aika näyttää.
Jos harrastaisinkin jotain muuta? Koiranäyttelyissä vika on tuomarin - eikö niin? ;P Tosin näyttelytkään eivät mene läpi mun treenikategoriasta. Olen niuho, kriittinen ja tiukka. Ja voisinko arvostella muita jos en itsekään läpäisi tiukkaa seulaani? Noo, en mä nyt ehkä niin arvostele - kukin taaplatkoon tyylillään :) Mutta mun ajatusmalliin koiran pidosta ja elosta ei läjähdä ne peräkammarin sohvapuudelit tai pihanperän koristevahdit (kärjisteitä).
Vaikea koira. Helppo koira. Monta koiraa. Eri rotuinen koira. Helpommallakin voisit päästä. Ota ferrari. Älä ota ladaa.
Onko mun koirat vaikeita koiria? On ja ei. Onko vika minussa vai koirissani? Minussa. Enimmäkseen minussa. Pelkästään minussa, mitäs en osaa kouluttaa koiriani.
Vaihtoehto kohdallani ei ole uusi koira. Meille ei tule kolmatta koiraa. Luultavasti minulla on siis jäljellä aksa-aikaa vuosi-kaksi. Ja sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sen uuden pennun kanssa ihan uusi agilitytuleminen - ja uudet ongelmat ja väännöt.
En halua joutua katumaan. Ainakaan pahasti (onhan niitä katumisen hetkiä jo nyt joitakin). Joten pohjamudissa rypimisestä ilon kautta pitäisi päästä taas hauskaan aksatukseen. Jättää monet monet saavuttamattomat tavoitteet taka-alalle. Keksiä sellaisia tavoitteita joihin oikeasti olisi mahdollisuus päästäkin tänä jäljellä olevana aksa-aikana.
Kun Nemi jää aksasta eläkkeelle. Niin laiska peruna siitä ei tule. Sitten tokotetaan. Ainakin. Voihan olla että teemme myös jotain muuta. Aika näyttää.
***
Päätelmiä ja koottuja selityksiä, oletuksia ja johtopäätöksiä (activen kisoista 17.03.13)
- Huolimatta siitä, että olin päättänyt olla kisoissa Asenteella liikenteessä niin en ole sisäistänyt sitä Asennetta. Sen asennus itseeni on vielä kesken. Mitä ilmeisimmin olen huolimaton ohjaaja. Miksi muutoin Nemi kieltäytyi heti toiselta esteeltä (rata a tai b)? Tai niin monelta muultakin esteeltä. Radat eivät olleet ylitsepääsemättömän vaikeita.
- Kun pakka on hajonnut niin pakka on hajonnut. Vanhoilla agitermeillä, kuminauha katkesi eikä sitä enää paikata kesken radan. Tai ainakin harvoin paikataan Nemin kanssa.
- Kontaktit. On ihan erit kisoissa kuin treeneissä. Aiemminhan totesin, että en ote niistä stressiä jos kisoissa koira laukkaa ne läpi. Mutta annanko samalla koiralle luvan sikailuun ja olemiseen korvat lukossa - minun kuulemattomissani? Olisiko se osa Asennetta, että vaatisin sitä tekemään ne kuten on opeteltu?
- Hyppykunto. Entä jos sen kunto ei vaan riitä maksikorkeuksista hyppäämiseen?Olin ajatellut -kaiken tämän päässä aiheen pyörittämisen parissa- että jos kyseessä on se mun päässä oleva mörkö, että En vain Osaa kisata Activen hallissa (mörkö kehittynyt aiemmissa ad:n kisoissa syystä x ja y), että nyt vaan katsomaan kisoja jostain missä pippuri kasvaa. Mutta jos kyseessä ziljardeihin kieltoihin on se, että se koira parka ei vaan jaksa ponnistaa niin ylös. Niin edessä on kuntokuuri. Lääkkeeksi ainakin siis uintia Vesipedossa. Mutta mitä muuta? Ravilenkkejä heti kun lumet sulaa - mä en vaan pystyuskallakykene juoksemaan tuolla liukkaalla, niin se vaan menee. Valitettavasti.
jatkoa seuraa kun siltä tuntuu. Jatkan itseni pistelemistä neuloilla (asian suhteen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti